Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen toteuttamiseksi, työryhmäraportti

Transkriptio

1 Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen toteuttamiseksi, työryhmäraportti Akava Kirkon sopimusvaltuuskunta Kunnallinen työmarkkinalaitos Palvelutyönantajat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Valtion työmarkkinalaitos

2 (12) SISÄLLYSLUETTELO 1. Toimeksianto ja työryhmän työ Lähtökohdat ja rakenne Työaikapankki käsitteenä Työaikapankin koko ja käyttö Työaikapankkijärjestelmästä sopiminen Työaikapankkijärjestelmän sisältöä ja periaatteita koskevia suosituksia Järjestelmän piiriin kuuluva henkilöstö Järjestelmään liittyminen ja siitä irtautuminen Työaikapankin osatekijät Työaikapankin enimmäismäärät Aikamääräinen kokonaisuus ja työaikapankkiin siirrettävät erät Vapaiden ajalta maksettavien ansioiden määräytyminen Vapaiden pitäminen Vapaiden luonne ja yhteensovittaminen muiden poissaoloperusteiden kanssa Järjestelmän muuttaminen tai lakkauttaminen Lainsäädäntöä koskevat muutostarpeet Seurantaryhmän asettaminen SAK:n näkemys työaikapankkijärjestelmän kehittämisestä...10 LIITE 1 Muistio työ- ja vapaa-aikoja koskevista lainsäännöksistä ja työ- ja virkaehtosopimusten joustavista työaikamääräyksistä

3 (12) 1. Toimeksianto ja työryhmän työ Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003 ja 2004 asetettiin työryhmä selvittämään niitä tarpeita ja mahdollisuuksia, joita työajan pitkäjänteiseen tarkasteluun ja yksilölliseen joustamiseen tähtäävien työaikatilien/työaikapankkien säästö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseen liittyy. Työryhmälle asetettu määräaika päättyi Määräaikaa jatkettiin vuoden 2004 alkuvuoteen. Työaikapankki-työryhmän toimeksianto on kirjattu tulopoliittisen sopimuksen Työelämän kehittämistä koskevan liitteen kohtaan 8: "Pitkäjänteiset ja yksilölliset työaikajärjestelyt Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työaikajärjestelmien kehittämisen tehtävänä on tukea yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työntekijöiden yksilöllisten työaikatarpeiden huomioon ottamista, työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Tavoitteita voidaan edistää ottamalla käyttöön työajan pitkäaikaiseen tarkasteluun tähtäävä työaikatili/ - pankkijärjestelmä. Keskusjärjestöt laativat alkuvuodesta 2002 hyviä työaikakäytäntöjä koskevan kannanoton. Kannanotossa omaksuttujen lähtökohtien perusteella keskusjärjestöjen työaikatyöryhmän tehtäväksi annetaan selvittää niitä tarpeita ja mahdollisuuksia, joita työajan pitkäjänteiseen tarkasteluun ja yksilölliseen joustamiseen tähtäävien työaikatilien/työaikapankkien säästö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseen liittyy. Selvitystyönsä perusteella työryhmän tehtävänä on mennessä kartoittaa työajan säästö- ja lainausjärjestelyjen toteuttamismahdollisuudet ja mahdolliset rajoitukset yhden kalenterivuoden tasoittumisjakson puitteissa. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa: - sopimismenettely, jolla järjestetään työntekijän oikeus säästää ja pitää vapaata - tiliin/pankkiin kerättävän vapaan ylin ja alin tuntimäärä - erät, joilla vapaa mahdollisesti voidaan kerryttää - palkkahallinnolliset ja kirjanpitoon liittyvät ohjeet - järjestelyt työsuhteen päättymistilanteissa - järjestelyt työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa Samalla työryhmän tehtävänä on tehdä ehdotukset ratkaisuvaihtoehdoiksi työaikatilin/-pankin käytön tukemiseksi sekä

4 (12) 2. Lähtökohdat ja rakenne ehdotukset niiden edistämiseksi tarvittavista muutoksista lainsäädäntöön." Työryhmän jäseninä olivat: Timo Koskinen SAK, Heli Ahokas STTK, Markku Lemmetty AKAVA, Rauno Lindahl PT, Tuija Wilska VTML, Ulla-Riitta Parikka KT, Pauliina Hirsimäki KiSV ja puheenjohtajana Risto Alanko TT. Sihteereinä toimivat Katja Lehto-Komulainen SAK ja Minna Etu-Seppälä TT. Työryhmä kokoontui työnsä aikana 20 kertaa. Työryhmä vieraili kahdessa yrityksessä Metso Minerals (Tampere) Oy:ssä sekä Sulzer Pumps Finland Oy:ssä. Vierailujen yhteydessä tutustuttiin yrityksissä paikallisesti sovittuihin työaikaratkaisuihin. Työryhmä kuuli myös Kaupan Työnantajaliittoa ja Palvelualojen Ammattiliittoa heidän väliseksi ajaksi työehtosopimuksessa sopimastaan työaikapankkikokeilusta. Työryhmä kartoitti työ- ja vapaa-aikoja koskevat lainsäännökset, jotka mahdollisesti tulee ottaa huomioon työaikapankin käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi sektorikohtaisesti kartoitettiin olemassa olevien työ- ja virkaehtosopimusten työaikajoustomahdollisuuksia. Työryhmälle perustettiin palkkahallinnon kysymyksiä käsittelevä alaryhmä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa työaikapankin käyttöön liittyviä palkkahallinnollisia ja kirjanpidollisia ongelmia ja tehdä niiden ratkaisemiseksi tarvittavat ehdotukset ja ohjeet. Palkkahallintotyöryhmän jäseninä toimivat Antti Kondelin TT, Kalevi Oksanen KT, Pauliina Hirsimäki KiSV, Tapio Paananen SAK/Kemianliitto, Timo Vaittinen STTK/Toimihenkilöunioni ja Jaakko Kiiski AKAVA/YTY. Joustavien työaikojen ja työaikajärjestelmien tehtävänä on edistää yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta, kilpailukykyä sekä henkilöstön yksilöllisten työaikatarpeiden huomioonottamista, mikä lisää työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Vapaaehtoisuuteen perustuvat pidempiaikaiset työaikojen säästö- ja lainausmahdollisuudet, joista tässä raportissa käytetään nimitystä työaikapankki, voivat osaltaan edistää tavoitteiden toteuttamista. Työmarkkinakeskusjärjestöjen hyviä työaikakäytäntöjä koskevalla kannanotolla pyrittiin aktivoimaan työpaikan paikallisia osapuolia työaikaratkaisujen kehittämismahdollisuuksien omaehtoiseen tarkasteluun. Samaa menettelytapaa korostetaan myös tämän raportin työaikapankkia koskevissa linjauksissa. Vapaaehtoisten työajan säästö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseksi jäsenliittojen on syytä arvioida työaikapankkijärjestelyjen tarjoamia mahdollisuuksia edustamillaan toimialoilla ja tarvittaessa sopia tässä raportissa esitettyjen linjausten mukaisesti muutoksista ja täsmennyksistä alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.

5 (12) 3. Työaikapankki käsitteenä 4. Työaikapankin koko ja käyttö Olemassa olevia lainsäädäntöön sekä työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvia mahdollisuuksia ja rajoitteita on kuvattu raportin liitteessä 1. Tällä hetkellä käytössä olevissa työaikapankkijärjestelyissä käytettyjä osatekijöitä ovat muun muassa säännöllisen työajan tasoitusjaksoihin sekä liukuvaan työaikaan liittyvät tasauserät, eri työehtosopimuksiin perustuvat työaikojen lyhennyserät, vuosiloma ja lomarahat, lisä- ja ylityöt sekä vapaaajaksi muutetut työaikakorvaukset. Yritys- tai toimipaikkakohtaisessa järjestelmissä käytettävät osatekijät on määritelty ja sovittu paikallisesti. Raportin lopussa on esitetty ne yhteisesti todetut muutostarpeet lainsäädännössä, joiden avulla pitkäjänteisiä työaikojen säästö- ja lainausmahdollisuuksia tulisi työryhmän mielestä edistää. Työaikapankkijärjestelyihin liittyviä palkkahallintoa sekä palkka- ja työaikakirjanpitoa koskevia erityiskysymyksiä tarkastellaan tähän raporttiin liittyvässä myöhemmin valmistuvassa erillisessä muistiossa. Niitä koskevan ohjeistuksen selkeys edistää työaikapankkijärjestelmien käyttöönottoa. Tässä raportissa työaikapankilla tarkoitetaan käytössä olevista nimityksistä riippumatta niitä yritys- tai työpaikkatasolla käyttöönotettuja ja vapaaehtoisuuteen perustuvia työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelyjä, joilla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan sopimalla säästää tai lainata sekä yhdistää toisiinsa pitkäjänteisesti. Säästettäviä tai lainattavia työ- tai vapaa-aikoja kutsutaan jäljempänä työaikapankin osatekijöiksi. Työaikapankkijärjestelyn voimassaoloaikaa ja säästö- ja lainausmahdollisuuksien enimmäismääriä arvioitaessa työryhmä korostaa raportin lähtökohdissa mainittuja tavoitteita. Toiminnan luonne, käytössä olevat tuotanto- ja palvelutekniikka sekä henkilöstöresurssit ja henkilöstön tarpeet tulee ottaa huomioon yritys- ja työpaikkakohtaisesti. Niiden perusteella voidaan myös arvioida työaikapankin vaikutus sijaisjärjestelytarpeisiin. Työryhmä ei esitä rajoitteita ajanjaksolle, jolla työaikapankkia yksilötasolla kerrytetään tai puretaan. Sama koskee säästö- ja lainausmahdollisuuksien enimmäismääriä. Niiden tarve tulisi arvioida ja ne tulisi täsmentää yritys- ja toimipaikkatasolla ennen järjestelyn käyttöönottoa huomioon ottaen kuitenkin työ- ja virkaehtosopimuksiin sisältyvät määräykset. Saatujen kokemusten ja muuttuneiden tarpeiden perusteella enimmäismääriä tulee voida muuttaa.

6 (12) 5. Työaikapankkijärjestelmästä sopiminen Työryhmä suosittaa, että liittotason työmarkkinaosapuolet arvioivat toimialansa osalta työaikapankkijärjestelyihin liittyviä tarpeita ja toimenpiteitä niiden edistämiseksi. Tällöin ne voivat myös täsmentää työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvien osatekijöiden käytettävyyttä yritysten ja työpaikkojen työaikapankkijärjestelmissä. Työaikapankkijärjestelmän käyttöönotosta ja tarkemmasta sisällöstä sovitaan yritys- tai työpaikkakohtaisesti noudattaen asianomaisella alalla käytössä olevia paikallisen sopimisen menettelytapoja. Työaikapankkijärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi paikallisessa sopimuksessa tulisi määritellä mahdollisimman täsmällisesti järjestelmän tavoitteet, soveltamisala ja sisältö. Edistääkseen työaikapankkijärjestelmästä sopimista työryhmä suosittaa seuraavassa kohdassa selostettujen asioiden ja periaatteiden omaksumista käsiteltäessä työaikapankkijärjestelmiä ala- ja yrityskohtaisesti. Suosituksella ei oteta kantaa olemassa olevien työaikapankkijärjestelmien sisältöön. 6. Työaikapankkijärjestelmän sisältöä ja periaatteita koskevia suosituksia 6.1. Järjestelmän piiriin kuuluva henkilöstö 6.2. Järjestelmään liittyminen ja siitä irtautuminen Työaikapankkijärjestelmä voi koskea koko henkilöstöä tai sen soveltamisala voi olla rajattu vain osaan henkilöstöstä. Rajauksilla ei tule kuitenkaan asettaa ketään perusteettomasti eriarvoiseen asemaan. Työaikapankkijärjestelmän käyttö yksittäisen henkilön osalta perustuu vapaaehtoisuuteen. Työaikajärjestelyjen, palkkahallinnon sekä palkka- ja työaikakirjanpidon kannalta on välttämätöntä tietää, ketkä kulloinkin ovat järjestelmän piirissä. Tämän vuoksi on syytä täsmentää menettelytavat, joilla yksittäisen henkilön mukanaolo järjestelmässä todetaan. On myös syytä sopia mahdollisesta ilmoitusajasta ja muista menettelytavoista, joita noudattaen järjestelmän soveltaminen yksilötasolla lakkaa työsuhteen jatkuessa. Tällöin on myös syytä täsmentää, onko säästetyt tai lainatut tunnit mahdollista korvata vastaavana rahasuorituksena. Työsuhteen päättyessä työaikapankkisäästöjen käyttöön vapaana vaikuttaa säästömäärän ohella ennakkotieto työsuhteen päättymisajankohdasta. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista sisällyttää sopimuksiin mahdollisuus korvata työaikapankin säästö myös rahana työsuhteen päättymisen yhteydessä.

7 (12) 6.3. Työaikapankin osatekijät 6.4. Työaikapankin enimmäismäärät Lainsäädännön lisäksi sopimusalakohtaiset työ- ja virkaehtosopimukset vaikuttavat siihen, mitä osatekijöitä yritys- tai työpaikkakohtaisissa työaikapankkijärjestelmissä voidaan käyttää. Työaikapankkijärjestelmässä kulloinkin käytössä olevat osatekijät on syytä sopia ja todeta selvästi samoin kuin niissä mahdollisesti olevat erot järjestelmän piiriin kuuluvien eri henkilöstöryhmien tai henkilöiden osalta. Yritys- tai työpaikkatasolla on syytä arvioida, onko tarvetta asettaa säästö- ja lainausmahdollisuuksille enimmäismäärät ja ovatko ne samat eri tehtävissä. Työaikapankkijärjestelmä on usein syytä aloittaa pienemmillä enimmäismäärillä ja kasvattaa niitä järjestelmän toimivuudesta saatujen kokemusten myötä Aikamääräinen kokonaisuus ja työaikapankkiin siirrettävät erät Riippumatta käytettävistä osatekijöistä työaikapankki on tarkoituksenmukaisinta muodostaa aikaperusteiseksi, esimerkiksi tuntimääräiseksi kokonaisuudeksi. Säästettävät osatekijät merkitään palkka- ja työaikakirjanpitoon ja muutetaan tarvittaessa ajaksi sekä siirretään työaikapankkiin. Vastaavasti purettaessa yksilökohtaista työaikapankkia vähennetään käytettävää aikaa vastaava määrä työntekijän henkilökohtaisesta säästöstä. Työaikapankkijärjestelmässä on syytä määrittää ne ehdot, joiden mukaisesti järjestelmän piiriin kuuluva työntekijä voi siirtää osatekijöitä työaikapankkiin. Siirrot on syytä todeta ja kirjata työntekijäkohtaisesti. Kirjaus työaikapankkiin merkitsee samalla asianomaisen osatekijän siirtymistä työaikapankkia koskevien sääntöjen mukaan korvattavaksi. Järjestelyn toimivuudelle tärkeitä ovat selkeästi todetut ja asianmukaisesti tiedotetut menettelytavat siitä, kuinka työaikapankin kerryttäminen tai käyttö todetaan palkka- ja työaikakirjanpidossa ja kuinka yksilöllisen työaikapankkikertymän määrä on todettavissa. Näitä koskevat tarkemmat suositukset sisältyvät raporttiin liittyvään erilliseen muistioon Vapaiden ajalta maksettavien ansioiden määräytyminen Järjestelmän käyttökelpoisuuden vuoksi suositellaan, että työaikapankkiin perustuvia vapaita pidettäessä palkka lähtökohtaisesti määräytyisi vapaan pitämisajankohtana voimassa olevan palkan mukaisesti.

8 (12) Mikäli käytössä on useita eri palkkaperusteita tai palkkaustapoja, on ennalta syytä täsmentää, miten vapaan pitämisajankohdan palkka määritellään. Sopimusalakohtaisista erityispiirteistä johtuen jäsenliittojen on syytä arvioida tarkempien suositusten antamista vapaan ajalta maksettavan ansion osalta Vapaiden pitäminen Lähtökohtana työaikapankkijärjestelmissä on työn ja vapaa-ajan mahdollisimman hyvä yhteensovitus työyhteisön toiminnallisten ja työntekijän yksilöllisten tarpeiden kanssa, ottaen huomioon työtilanne ja henkilöstöresurssit. Tähän järjestelyn pitkäjänteisyys antaa lisää mahdollisuuksia. Järjestelmästä sovittaessa on syytä sopia myös säästämisen ja käytön periaatteista sekä menettelytavoista, joita noudattaen yksittäisten, mahdollisesti hyvinkin erimittaisten vapaiden pitämisen ajankohdasta sovitaan työnantajan edustajan ja työntekijän kesken. Ennalta on syytä myös sopia periaatteista, joiden mukaan pääsääntöisesti vapaana annettavat työaikapankkikertymät voidaan korvata myös rahana, esimerkiksi työtehtävien tai palkkaperusteiden olennaisesti muuttuessa Vapaiden luonne ja yhteensovittaminen muiden poissaoloperusteiden kanssa 6.9. Järjestelmän muuttaminen tai lakkauttaminen Työaikapankkivapaat eivät muuta työ- tai palvelussuhteessa noudatettavia ehtoja. Tämän vuoksi vapaiden vaikutus työ- ja virkasuhteen perusteella kertyviin etuuksiin tulisi selvittää lainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten määräykset huomioon ottaen paikallisesti. Työja virkaehtosopimusten täsmentämistarve tältä osin voidaan arvioida sopimusalakohtaisesti. Suositeltavaa on, että työaikapankkivapaat eivät vähennä vuosilomakertymää. Järjestelyä käyttöönotettaessa on syytä sopia, miten menetellään tilanteissa, joissa henkilö on työaikapankkijärjestelmään perustuvan vapaan aikana työkyvytön tai olisi muusta syystä estynyt työnteosta. Ellei muusta ole sovittu tai sovita, noudatetaan ns. aikaprioriteettiperiaatetta. Yritys- tai työpaikkakohtaisesti sovittava työaikapankkijärjestelmä ja sen ylläpito perustuvat sopimukseen, minkä mukaisesti sopimalla työaikapankkijärjestelmän sisältöä voidaan myös muuttaa. Järjestelmän lakkauttamiselta ei tule edellyttää erityisiä perusteita. On kuitenkin syytä jo järjestelmää käyttöönotettaessa sopia, mitä ilmoitusaikoja noudattaen järjestelmä voidaan lopettaa ja miten työaikapankkisäästöt tällöin korvataan.

9 (12) 7. Lainsäädäntöä koskevat muutostarpeet 8. Seurantaryhmän asettaminen Ellei muuta sovita, noudatetaan yrityksissä tai toimipaikalla paikallista sopimista koskevia yleisesti noudatettavia ilmoitusaikoja, menettelytapoja sekä mahdollisten erimielisyyksien ratkaisumekanismeja. Ottaen huomioon ne tavoitteet, jotka työaikapankkijärjestelmälle ja sen pitkäjänteisyydelle on asetettu, työryhmä esittää seuraavien asioiden toteutumisen varmistamista lainsäädäntöä tarvittavilta osin muuttamalla: 1. Työaikapankin keskeisenä sisältönä on työajan, ansaittujen vapaaaikojen ja vapaa-ajaksi muutettujen rahamääräisten etuuksien sekä niistä maksettavien korvauksien uudelleenrytmitys. Tuloverolain ja ennakkoperintälain tulee työryhmän mielestä mahdollistaa ennakonpidätyksen toimittaminen siten, että työaikapankkiin säästettävien etuuksien veron määräytyminen, ennakonpidätys samoin kuin ennakonpidätyksen yhteydessä määräytyvät muut palkkaperusteiset maksut kohdistuvat etuuden ansainta-ajankohdasta riippumatta vasta etuuksia vastaavan rahasuorituksen maksuajankohtaan. 2. Palkkaturvalaissa on säädetty työsuhteista johtuvien saatavien turvaaminen työnantajan maksukyvyttömyystapauksissa. Laissa palkkaturvan työntekijäkohtainen enimmäismäärä on euroa ja palkkaturvan piiriin voivat kuulua vain sellaiset saatavat, joiden erääntymisestä ei ole kulunut enempää kuin kolme kuukautta. Työryhmän mielestä etuuksien siirtäminen työaikapankkiin ei merkitse etuuksien erääntymistä, vaan muuttumista työaikapankkijärjestelyn mukaiseksi erääntymättömäksi saamiseksi. Siirtämisen jälkeen saamiset erääntyvät työaikapankin sääntöjen mukaisesti. Näin ollen palkkaturvalaissa tarkoitettu kolmen kuukauden erääntymisaika ei näyttäisi edellyttävän erityisjärjestelyjä työaikapankkijärjestelmien osalta. Sitä vastoin palkkaturvan työntekijäkohtaisesti enimmäismääräksi säädetty euroa voi muodostua työaikapankkijärjestelmän edistämisen esteeksi. Tämän vuoksi työryhmä esittää, että palkkaturvalakia muutetaan siten, että sen laissa tarkoitettu euron enimmäismäärä ei koske työaikapankkiin perustuvia saatavia. Palkkaturvaa koskevien väärinkäytösten ehkäiseminen työaikapankkijärjestelyjen yhteydessä on mahdollista toteuttaa työaikapankin säästöjä ja käyttöä koskevien kirjausten selkeydellä palkkakirjanpidossa. Työryhmän raporttiin sisältyy kehitys- ja toimenpide-ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vapaaehtoisuuden pohjalta edistää pitkäaikaisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen sekä työ- ja vapaa-ajan uudenlaista yhteensovitusta. Ehdotukset kohdistuvat yritys- ja toimipaikkatasolle, sopimusalakohtaisiin työmarkkinaosapuoliin ja lainsäädäntöön. Kokonaisku-

10 (12) van muodostamiseksi työaikapankkijärjestelyn kehittymisestä ja käyttöönotosta sekä mahdollisten edistämistoimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi työryhmä esittää, että keskusjärjestöt hyväksyessään työryhmän raportissa tehdyt ehdotukset, asettaisivat yhteisen seurantaryhmä arvioimaan pitkäjänteisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen kehittymistä työaikapankkijärjestelmiä hyväksi käyttäen. Saatujen kokemusten perusteella seurantaryhmän tulee myös arvioida vapaiden pitämiseen liittyvien menettelyjen toimivuutta käytännössä sekä tarvetta kehittää työaikalakia siten, että säännöllisen työajan tasoittumiseriä voitaisiin käyttää työaikapankkijärjestelmissä nykyistä laajemmin.

11 (12) 9. SAK:n näkemys työaikapankkijärjestelmän kehittämisestä Yleistä SAK tukee työaikapankkijärjestelmiä sekä niiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Työaikapankit ovat yksi myönteinen tapa luoda työntekijöiden autonomisia eli itsemääräämisoikeuksia työpaikoille. Liukuva työaika ja vuosilomalain mukainen säästövapaa ovat myönteisiä esimerkkejä olemassa olevista järjestelyistä. Työryhmän työssä on käyty läpi niitä vaikutuksellisia asioita, joilla on merkitystä työaikapankkien käytössä ja soveltamisessa työpaikoilla. Tämä työ antaa pohjaa liittotasolla tapahtuvaan työaikapankki-järjestelyjen kehittämiseen. Työryhmän työn yhtenä reunaehtona SAK:lla oli työntekijän autonomia eli itsemääräämisoikeus työpaikkakohtaisissa työaikapankkijärjestelmissä. SAK:n mielestä työntekijällä tulee olla autonomia sekä työaikaa säästettäessä että pankkivapaita pidettäessä. Työntekijällä tulee siis olla oikeus päättää myös työaikapankkiin säästämänsä vapaan pitämisen ajankohdasta. SAK:n toisena reunaehtona oli se, että työryhmän työ muodostaa liittokohtaisille työmarkkinaosapuolille työaikapankeista sovittaessa työpaikkakohtaisen toimintamallin, joka täydentyy alakohtaisissa neuvotteluissa. Näissä tavoitteissa työryhmän työssä ei edetty riittävästi. Raportissa käsitellyt työaikapankkijärjestelmät ovat jo nyt mahdollisia ja niistä on sovittu alakohtaisesti. Näitä alakohtaisia sovellutuksia on tällä hetkellä käytössä useilla SAK:laisilla työpaikoilla. Työpaikoilla on käytössä myös työaikapankkeja, jotka toimivat ilman työ- ja virkaehtosopimusten ohjausta. Työaikalaki antaa mahdollisuuden sopia yksilötasolla työaikalakiin perustuvien erien säästämisestä. Tulopoliittisissa neuvotteluissa sovittiin, että työryhmän työssä tuli ottaa toteuttamismahdollisuuksissa huomioon sopimismenettely, jolla järjestetään työntekijän oikeus säästää ja pitää vapaata. Tässä tehtävässä työryhmä ei ole ottanut riittävästi huomioon toimeksiantoa. Toimeksiannon mukaisella tavalla SAK oli valmis hyväksymään voimassa olevan vuosilomalain säästövapaisiin liittyvän sopimismallin. Koska SAK:n asettamat reunaehdot tämän työryhmän työlle eivät toteutuneet eikä työssä ole saavutettu SAK:n tavoittelemaa lisäarvoa pankkijärjestelmien kehittämiselle, keskusjärjestötasolla ei ole aiheellista suositella jäsenliitoille työryhmän tarjoamia työnantaja- ja tuotantolähtöisiä sekä työnantajan hallinnoimia työaikapankkeja. Näissä työnantajalähtöisissä työaikapankkijärjestelmissä ei välttämättä toteudu myöskään työaikasuojelulliset vaatimukset.

12 (12) Alakohtainen sopiminen työaikapankista Työaikapankki ja etuudet sekä poissaolotilanteet Seurantaryhmän asettaminen Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi edellä mainitun lisäksi SAK:n eriävät mielipiteet työryhmän raporttiin. Työryhmän raportissa on jäänyt hyvin epämääräiseksi se, miten alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan työaikapankin käyttöönoton periaatteista ja erityisesti TES- ja VES-perusteisten erien käytettävyydestä ja tallettamisesta työaikapankkijärjestelmään. SAK:n mielestä liittotason sopijaosapuolten on erikseen sovittava näistä asioista alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa ennen työaikapankkijärjestelmän käyttöönottoa työpaikalla. Työryhmän raportissa esitetään, että yritys- tai työpaikkatasolla arvioitaisiin säästö- ja lainausmahdollisuuksien enimmäismääriä sekä sitä, tarvitaanko rajoitteita sen ajanjakson pituudelle, jolla työaikapankkia kerrytetään tai puretaan. Työryhmä on lähtenyt siitä, että säästö- ja lainausmahdollisuudet olisivat ajallisesti rajoittamattomia työsuhteen kestäessä. Liittotason työmarkkinaosapuolten tulee voida alakohtaisesti sopia näistäkin asioista. Lisäksi liittotason työmarkkinaosapuolten tulee voida erikseen sopia lainausmahdollisuuksista. Näissä tilanteissa olisi sovittava myös lainaamisen enimmäismääristä ja lainaamiseen liittyvistä työntekijän oikeuksista. Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa voidaan ottaa parhaiten huomioon työaikasuojelulliset tarpeet työaikapankkijärjestelmän olennaisissa kysymyksissä. Raportissa on jätetty epämääräisen paikallisen selvittelyn varaan se, mikä on työaikapankkivapaan vaikutus työ- ja virkasuhteen perusteella kertyviin etuuksiin. SAK:n mielestä työaikapankkivapaan pitäminen ei saa heikentää niitä lainsäädäntöön ja sopimuksiin perustuvia etuuksia, joiden kertymiseen vaikuttaa työsuhteen pituus (esim. vuosiloma). Tämä on erikseen turvattava työ- ja virkaehtosopimuksissa. Erimielisyys koski myös sitä, miten menetellään tilanteissa, joissa henkilö on työaikapankkivapaan aikana työkyvytön tai muusta syystä estynyt työnteosta. SAK:n mielestä pääsääntönä on se, että työntekijällä on oikeus siirtää työaikapankkivapaa esimerkiksi työkyvyttömyystilanteissa, mistä tulee erikseen sopia alakohtaisesti. Työryhmässä työnantajapuolella on ollut työaikalain avaamiseen liittyviä tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa lain työaikasuojelullisten tavoitteiden

13 (12) kanssa. SAK:n mielestä työaikapankkijärjestelmät tulee toteuttaa nykyisen työaikalainsäädännön pohjalta. Myös työryhmän toimeksiannossa lähdettiin siitä, että säästövapaiden toteuttamismahdollisuuksia tarkastellaan yhden kalenterivuoden tasoittamisjakson puitteissa. Näin ollen työaikalakia ei ole tarvetta avata. SAK pitää tämän asian osalta ehdotettua seurantaa tarpeettomana. Raportissa on todettu, että seurantaryhmän tulee myös arvioida vapaiden pitämisen toteutumista. SAK:n yksi reunaehto työryhmän työlle oli työntekijän autonomia eli itsemääräämisoikeus myös työaikapankkivapaan pitämisessä. Koska työryhmä ei tässä asiassa edistynyt, SAK pitää seurantaa tältäkin osin tarpeettomana.

14 LIITE (8) MUISTIO TYÖ- JA VAPAA-AIKOJA KOSKEVISTA LAINSÄÄNNÖKSISTÄ JA TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSTEN JOUSTAVISTA TYÖAIKAMÄÄRÄYKSISTÄ Tässä muistiossa on nykytilan hahmottamiseksi kuvattu lainsäädäntöön sekä voimassa oleviin työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvia työajan käyttöä ja säästöä koskevien työaikamääräysten mahdollisuuksia ja rajoituksia. 1 Vapaiden kertyminen, työaika ja niiden säästäminen lainsäädännössä 1.1 Vuosilomalaki Vuosilomalain (4a ) mukaan työntekijällä on oikeus vuosittain säästää enintään 6 lomapäivää (säästövapaa), jos säästämiselle ei ole painavaa estettä. Tällainen este voi olla vain säästämisestä työnantajalle tai liikkeen, laitoksen taikka viraston toiminnalle työpaikan koko ja käytetty tuotantoja palvelutekniikka huomioon ottaen aiheutuva merkittävä haitta. Vuosiloman säästämisestä ja säästettävien lomapäivien lukumäärästä työntekijän tulee neuvotella työnantajan kanssa. 1.2 Työaikalaki Lain lähtökohtana on, että työnantaja ja työntekijä sopivat säästövapaan pitämisen ajankohdasta. Mikäli säästövapaan ajankohdasta ei päästä sopimukseen, työntekijän on ilmoitettava säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen säästövapaan alkamispäivää. Työsuhteen päättyessä pitämättä jäänyt säästövapaa korvataan rahana Lisä- ja ylityökorvauksen vaihtaminen vapaaseen tai sen yhdistäminen säästövapaaseen Työaikalain mukaan lisä- ja ylityöstä maksettava korvaus voidaan sopia vaihdettavaksi vapaa-ajaksi (23 ). Työntekijän ja työnantajan on pyrittävä sopimaan vapaa-ajan ajankohdasta. Jos asiasta ei päästä sopimukseen, työnantaja määrää ajankohdan, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa. Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä- tai ylitöiden tekemisestä, jollei toisin sovita. Korvauksena annettava vapaa-aika voidaan myös yhdistää vuosilomalaissa tarkoitettuun säästövapaaseen mikäli työntekijä ja työnantaja siitä sopivat. Jos vapaa-ajan yhdistämisestä sovitaan, on säästettyyn vapaaaikaan sovellettava vuosilomalain säästövapaata koskevia säännöksiä (TAL 23.3 ja VLL 4a ). Näin ollen, jos työntekijä ja työnantaja eivät ole säästövapaaseen yhdistetyn vapaa-ajan pitoajankohdasta päässeet sopimukseen, voi työntekijä ilmoittaa ajankohdan noudattaen vuosilomalain mukaista 4 kuukauden ilmoitusmenettelyä.

15 LIITE (8) Vuorokautinen ja viikoittainen säännöllinen työaika Säännöllinen työaika on työaikalain (6.1 ) mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan (6.2 ) järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Työaikalain 9 :n mukaan työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon tasoitusajanjakson aikana. EU:n työaikadirektiivin mukaan (93/104/EY) keskimääräinen viikoittainen työaika tulee tasoittua 12 kuukauden ajanjakson aikana 48 tuntiin mukaan lukien ylityö Jaksotyöaika Työaikalain mukaan (7.1 ) säännöllinen työaika saadaan TAL 6 :ssä säädetystä poiketen järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on enintään 6 viikon ajanjaksona enintään 240 tuntia. Tällöin työaika ei saa kuitenkaan kolmiviikkoisjaksossa ylittää 128 tuntia eikä kaksiviikkoisjaksossa 88 tuntia (7.2 ). Lain 7 :ssä on lueteltu, missä töissä jaksotyö on mahdollista Liukuva työaika Liukuvassa työajassa työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Työaikalain (13.1 ) mukaan sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin mm. ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Enimmäiskertymä saa (13.2 ) olla enintään 40 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla Ylityö Ylitöitä saadaan työaikalain (19.1 ) mukaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Työaikalaissa on (19.2 ) säädetty myös mahdollisuudesta sopia lisäylityön tekemisestä. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Edellä mainittua 138 tunnin enimmäismäärää ei saa kuitenkaan ylittää. Työaikalain mukaan (19.3 ) työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, voivat työehtosopimuksella sopia 1 momentissa säädetystä neljän kuukauden ajanjaksosta toisin. Työehtosopimukseen perustuva ajanjakso saa kuitenkin olla enintään 12 kuukautta. 1.3 Palkkaturvalaki Palkkaturvalain mukaan (9.1 ) palkkaturvan enimmäismäärä on yhtä työntekijää kohden samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella euroa. Palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitet-

16 LIITE (8) tyä. Saatavaa on palkkaturvalain mukaan haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. 2 Joustavat työaikamääräykset työ- ja virkaehtosopimuksissa Työ- ja virkaehtosopimuksissa on edistetty joustavien työaikaratkaisujen syntymistä työpaikkatasolla. Työ- ja virkaehtosopimusten määräykset saattavat antaa paikallisille osapuolille mahdollisuuden järjestää mm. säännöllinen työaika juuri kyseisen työpaikan ja sen henkilöstön tarpeiden mukaisesti. Työ- ja virkaehtosopimuksissa on myös voitu mahdollistaa erilaisten palkanosien vaihtaminen vapaa-ajaksi. Lisäksi sopimuksissa on sovittu keskimääräisen työajan tasoittumisjaksoista. 2.1 Vuorokautisen ja viikoittaisen säännöllisen työajan enimmäismäärät Työaikalain päivittäisiä lepoaikoja, vuorokausilepoa sekä viikoittaista vapaa-aikaa koskevat säännökset rajaavat sovittavien säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäispituudet. Tämä koskee myös jäljempänä mainittuja sopimuksia, joissa enimmäispituutta ei ole rajattu Teollisuus Osassa teollisuuden työntekijöitä koskevia työehtosopimuksia on annettu mahdollisuus paikallisesti sopia, että vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärä on 10 tuntia (esim. rakennusala, sähköasennusala), eräissä taas 12 tuntia (esim. kumiteollisuus). Eräissä työehtosopimuksissa (esim. metalliteollisuus ja puusepänteollisuus) sallitaan paikallinen sopiminen säännöllisen vuorokautisen työajan pituudesta rajaamatta sen enimmäispituutta Yksityinen palveluala Osassa teollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksia on sovittu, että paikallisesti voidaan sopia viikoittaisen työajan enimmäismäärä 50 tunniksi (esim. rakennusala, sähköasennusala, kemian perusteollisuus). Eräissä työehtosopimuksissa (esim. metalliteollisuus ja puusepänteollisuus) ei ole asetettu enimmäispituutta viikoittaiselle työajalle. Teollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksissa voidaan paikallisesti sopia vuorokautisen työajan enimmäismäärä enintään 12 tunniksi ja viikoittainen enintään 50 tunniksi. Yksityisillä palvelualoilla on vuorokautisen säännöllisen työajan paikallisesti sovittavaksi enimmäismääräksi sovittu useilla sopimusaloilla 10 tuntia (esim. kaupanala, apteekit, rahoitus- ja vakuutusala sekä kiinteistönhoitoala), eräillä sopimusaloilla enimmäispituutta ei ole sopimuksessa erikseen määritetty (esim. autoliikenne, tietoalat ja majoitus ja ravitsemusala).

17 LIITE (8) Valtio, kunnat ja kirkko Säännöllisen viikoittaisen työajan paikallisesti sovittavat enimmäismäärät vaihtelevat palvelualojen sopimuksissa 40 tunnista (vakuutusala), 48 tunnista (esim. kaupanala, rahoitusala) ja 50 tunnista (kiinteistönhoitoala) aina siihen, että enimmäispituutta ei sopimuksessa ole asetettu (esim. autoliikenne, tietoalat ja majoitus- ja ravitsemusalat). Valtion keskustason työaikasopimuksessa on sovittu tasoitusvapaajärjestelmästä, jossa työaika voidaan järjestää siten, että se enintään vuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin viikon tai työjakson säännölliseksi työajaksi. Järjestelmässä ei ole nimenomaisesti sovittu vuorokautiselle, viikoittaiselle tai jaksoittaiselle työajalle enimmäispituutta. Käytännössä rajoituksia tulee lepoaikamääräyksistä ja siitä, että järjestelmän mukaan työtunteja voidaan tehdä ennakolta sisään enintään 78 tuntia 26 viikon pituisena ajanjaksona. Kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa säännöllinen vuorokautinen työaika on yleensä enintään 9 tuntia ja säännöllinen viikoittainen työaika enintään 38,25 tuntia. Säännöllisen viikoittaisen työajan enimmäismääriä ei ole sopimuksissa määrätty silloin, kun työaika on järjestetty tasoittumisjaksoissa. Opetusalalla ei yleensä virka- ja työehtosopimuksissa ole määritelty työajan enimmäismääriä. Kirkon yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on määräykset koskien työajallisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden vuorokautista ja viikoittaista työaikaa sekä päivittäistä ja viikoittaista lepoaikaa. Työaikalain ulkopuolisten hengellisen työn viranhaltijoiden osalta viikoittaisesta vapaaajasta on annettu erilliset määräykset. 2.2 Sopimuksiin perustuvat tasoittumisjaksojen pituudet Työaikalain mukaan tasoittumisjakson enimmäispituus on 52 viikkoa. Työehtosopimuksissa ja virkaehtosopimuksissa on käytetty lain sallimaa 52 viikkoa, mutta varsin monet työehtosopimukset/virkaehtosopimukset edellyttävät 52 viikkoa lyhyempää tasoittumisjaksoa Teollisuus Teollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituudet vaihtelevat esimerkiksi maa- ja vesirakennusalan 20 viikosta tekstiili- ja vaatetusteollisuuden ja LVI-toimialan 26 viikkoon ja rakennusalan 6 kuukaudesta metalliteollisuuden sekä kemian perusteollisuuden 12 kuukauteen. Toimihenkilöiden työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituus on yleensä 12 kuukautta. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa suunnittelu- ja konsulttialalla sekä teknologiateollisuuden piirissä tasoitusjakson pituudeksi voidaan paikallisesti sopia enintään vuosi.

18 LIITE (8) Yksityinen palveluala Valtio, kunnat ja kirkko Yksityisen palvelualan työehtosopimuksissa tasoittumisjakso on sovittu 52 viikoksi tietoalalla, kiinteistönhoitoalalla sekä rahoitusalalla. Lyhyempiä tasoittumisjaksoja on sovittu esimerkiksi seuraavissa työehtosopimuksissa: sosiaalialan järjestöt 6 viikkoa, majoitus- ja ravitsemusala 6 kk, matkatoimistot 3 kk, turkistarhausala 16 viikkoa, kauppa 26 viikkoa, vakuutusala 26 viikkoa ja autonrengasala 6 kk. Valtion tasoitusvapaajärjestelmässä tasoittumisjakso voi pisimmillään olla 52 viikkoa, koska tasoitusvapaa on annettava viimeistään 26 viikon kertymäjaksoa seuraavan 26 viikon tasoitusjakson kuluessa. Kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituus on yleensä 6 viikkoa. Lääkärisopimuksessa sekä opetusalalla yleensä kuitenkin 1 vuosi. Kirkon yleisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa on työaikalakia vastaava säännös työajan tasoittamisesta. 2.3 Paikalliset toisinsopimismahdollisuudet ja sopimismenettely Työehtosopimuksissa on yleensä määräykset paikallisesta sopimismenettelystä ja toisinsopimismahdollisuuksista. Pääsääntö useissa sopimuksissa on, että paikallinen sopiminen on mahdollista joko työnantajan ja työntekijän/toimihenkilön kesken tai luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Eräissä sopimuksissa on kuitenkin täsmennetty sitä, millä tasolla ja kenen kanssa kustakin asiasta sovitaan, esimerkiksi siten, että työaikajoustoista on sovittava nimenomaan luottamusmiehen kanssa. LVI-toimialan/talotekniikka työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi tehdä paikallisen sopimuksen työntekijäryhmän kanssa, mutta sopimus ei saa olla ristiriidassa pääluottamusmiehen tekemän sopimuksen kanssa. Teollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksissa lähtökohtaisesti paikallisesti voidaan sopia työnantajan ja toimihenkilön kesken tai, kun asia koskee useampia henkilöitä niin luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Samaa periaatetta noudatetaan myös teollisuuden ylempien toimihenkilöiden yhteyshenkilöjärjestelmässä. Myös yksityisen palvelualan työehtosopimuksissa paikallinen toisinsopiminen perustuu vastaavaan neuvottelujärjestykseen. Muutamien toimialojen työntekijöiden työehtosopimusten mukaan (esimerkiksi kemian perusteollisuus, maa- ja vesirakennusala, kenkä- ja nahkateollisuus sekä kumiteollisuus) liitot vahvistavat paikallisesti tehdyt sopimukset, mikäli säännölliseksi vuorokautiseksi työajaksi on sovittu yli 10 tuntia. Myös kemian teollisuuden toimihenkilösopimuksessa liitot vahvistavat paikallisen sopimuksen 12 tunnin työvuoroista.

19 LIITE (8) Valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksessa sovittu tasoitusvapaajärjestelmä on asianomaisen virkamiehen tai työntekijän suostumuksella suoraan käytettävissä ilman paikallista sopimustakin. Paikallisesti voidaan kuitenkin sopia työnantajan ja luottamusmiehen tai muun valitun henkilöstön edustajan kesken järjestelmän ja sen soveltamisen yksityiskohdista sekä siitä, ettei asianomaisen suostumusta edellytetä. Jos halutaan tasoittaa enemmän kuin 78 tuntia ja käyttää 26 viikkoa pitempää kertymäjaksoa, edellyttää se sopimista tarkentavalla virka- tai työehtosopimuksella ko. virasto-osapuolten kesken. Kunta-alan valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten työaikamääräyksistä voidaan poiketa paikallisesti sopimalla työnantajan ja viranhaltijan/työntekijän välillä, jos poikkeava järjestely koskee enintään 4 henkilöä. Muissa tapauksissa sopiminen tapahtuu työnantajan ja ao. luottamusmiehen tai sopijajärjestön kesken. Paikallisissa sopimuksissa tulee säännöllisen työajan tasoittua vuositasolla valtakunnallisissa sopimuksissa määrättyyn, muutoin työaikamääräyksistä voidaan sopia paikallisesti vapaasti. Opetusalalla virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä poikkeamista ei voida sopia paikallisesti. Kirkon sektorilla työaikamääräykset ovat yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia eikä niistä ole mahdollista sopia paikallisesti. 2.4 Vapaiden kertyminen ja säästäminen sopimusten mukaan Vuosiloman säästäminen Työ- ja virkaehtosopimuksissa on otettu käyttöön erilaisia säästö-, sapattija muita yksilöllisten vapaiden järjestelmiä. Eräät sopimukset antavat työntekijälle mahdollisuuden säästää vuosittain enemmän kuin 6 lomapäivää, esimerkiksi 12 lomapäivää. Laajennettu vuosiloman säästömahdollisuus on annettu myös teollisuuden toimihenkilösopimuksissa esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttialalla sekä viestintäalalla. Kuntasektorilla viranhaltija/työntekijä voi säästää 15 vuosilomapäivää ylittävän osan sopimalla siitä työnantajan kanssa. Mikäli viranhaltijan/työntekijän työaika muuttuu olennaisesti tai hän joutuu toistaiseksi lomautetuksi, säästetty vapaa maksetaan rahana. Valtion vuosilomasopimuksen mukaan säästettävien vuosilomapäivien enimmäismäärä vuodessa on 12 päivää. Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan vuosilomasta on oikeus säästää 15 päivää ylittävältä osalta 10 päivää, jonka lisäksi voidaan sopia vielä 5 päivän säästämisestä.

20 LIITE (8) Lisien ja korvausten vaihtaminen vapaaksi sekä säästäminen Sopimuksesta riippuen myös erilaisia työehtosopimuksen mukaisia palkanosia (lisiä ja korvauksia) voidaan sopia vaihdettavaksi vapaaksi ja myös säästää. Myös erilaisia alakohtaisia vapaita voidaan jättää säästöön. Teollisuudessa työehtosopimukset mahdollistavat ylityökorvausten vaihtamisen vapaaksi muun muassa tekstiili- ja vaatetusteollisuuden, kumiteollisuuden ja kemian perusteollisuuden työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa. Toimihenkilösopimuksissa pääsääntöisesti lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvaukset voidaan vaihtaa vapaaksi. Yksityisellä palvelualalla lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvaukset voidaan vaihtaa vapaaksi muun muassa tietoalan, kiinteistönhoitoalan sekä farmaseutteja koskevien työehtosopimusten mukaan. Valtion työaikasopimuksen mukaan vain lisä- ja ylityökorvausten vaihtaminen vapaaksi on mahdollista. Työaikakorvaukset suoritetaan kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaan rahana tai vapaana yleensä työnantajan harkinnan mukaan, jolloin viranhaltija/työntekijä voi sopia työnantajan kanssa korvausten suorittamisesta esimerkiksi kokonaan tai osittain vapaana. Jos vapaata halutaan kerätä pidemmältä ajalta kuin mitä valtakunnallisissa sopimuksissa korvausten suorittamisajankohdista on määrätty, pitää vapaan suorittamisajankohdasta sopia paikallisesti siten kuin edellä kohdassa 3.3 on todettu. Kirkon sopimuksen mukaan lisä- ja ylityökorvaukset annetaan viranhaltijoille pääsääntöisesti vapaa-aikakorvauksena, ja myös työsopimussuhteisten osalta voidaan sopia vapaa-aikakorvauksesta rahakorvauksen sijaan. Myös sunnuntai- ja iltatyökorvauksia sekä pitämättä jääneitä viikkovapaapäiviä korvataan vapaana Lomarahan vaihtaminen vapaiksi ja työajan lyhennysvapaiden säästäminen Lomaraha sekä työajan lyhennysvapaat voidaan useissa teollisuuden toimialoja koskevissa, erityisesti toimihenkilösopimuksissa (esim. metalliteollisuus, rakennusteollisuus, kemianteollisuus ja energia-ala), paikallisesti sopien vaihtaa ns. joustovapaaksi, jonka pitoajankohdasta sovitaan. Työntekijöitä koskevissa sopimuksissa lomaraha voidaan vaihtaa palkalliseen vapaaseen paikallisesti sopien mm. energia-alalla ja kemianteollisuudessa sekä viestintäalalla. Valtiolla virasto voi virkamiehen tai työntekijän kanssa sopia lomarahan tai sen osan vaihtamisesta palkalliseen vapaaseen noudattaen keskustasolla sovittuja sopimusmääräyksiä. Lisäksi lisä- ja ylityöperusteisen vapaan sekä mahdollisen lomarahavapaan yhdistämisestä säästövapaaseen voi-