NATURA-ARVIOINTI ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVASTA RÄÄKKYLÄN OSALTA

Transkriptio

1 Vastaanottaja Rääkkylän kunta Asiakirjatyyppi Natura-arviointi Päivämäärä Viite NATURA-ARVIOINTI ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVASTA RÄÄKKYLÄN OSALTA

2 NATURA-ARVIOINTI ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVASTA RÄÄKKYLÄN OSALTA Päivämäärä Laatijat Tarkastaja Kaisa Torri (vaikutukset Oriveden-Pyhäselän saaristot Naturaalueeseen) ja Jussi Mäkinen (vaikutukset Joki-Hautalammen Naturaalueeseen) Tarja Ojala Kuvaus Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutuksista Oriveden-Pyhäselän saaristot Naturaalueeseen. Samassa raportissa on esitetty myös Natura-arvioinnin tarveharkinta kaavan vaikutuksista Joki-Hautalammen Natura-alueeseen. Kansikuva Rasisaari kaava-alueella Sisältää Maanmittauslaitoksen maastotietokannan 12/2014 aineistoa Ramboll Niemenkatu Lahti P F

3 NATURA-ARVIOINTI ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVASTA RÄÄKKYLÄN OSALTA SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Arvioitava rantaosayleiskaava 2 3. Natura-alueiden suojelu ja arvioinnin perusteet 4 4. Natura-arvioinnin toteutus ja käytetty aineisto Aineisto ja menetelmät Arvioinnin epävarmuustekijät 8 5. Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alue Sijainti ja yleispiirteet Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit Uhanalaiset lajit Yleistä kaavoituksen vaikutuksista Rantarakentaminen ja saimaannorpat Suorat vaikutukset Välilliset vaikutukset Rantarakentaminen ja luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Rantarakentaminen ja lintudirektiivin liitteen I lajit Vaikutusten muodostuminen Saimaannorpan pesimäalueiden sijoittuminen Oriveden rantaosayleiskaava-alueella Pyydysrajoitusalueet ja kalastusrajoitusalueet Kaavan keskeisimmät vaikutusalueet Luontotyypit kaava-alueella Natura-arvioinnissa tarkasteltavat vaihtoehtoiset kaavaratkaisut Sulkulahden osalta Saimaannorppiin kohdistuvien häiriöiden mallinnus Mallinnuksen tulokset Hankkeen vaikutukset Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen Vaikutukset saimaannorppiin Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Vaikutukset muihin luontodirektiivin liitteen II lajeihin Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Haitallisten vaikutusten lieventäminen Johtopäätökset vaikutuksista Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen Joki-Hautalammen Natura-alue Natura-arvioinnin tarveharkinta Sijainti ja yleispiirteet Lintudirektiivin liitteen I lajit Muut huomionarvoiset lajit Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Johtopäätökset vaikutuksista Joki-Hautalammen Naturaalueeseen Kirjallisuuslähteet 42 Liitteet: Liite 1 Statisti Oy:n raportti liittyen norppahäiriöiden mallinnukseen Sulkulahdella

4 1 1. JOHDANTO Oriveden rannoille Rääkkylän kunnan alueelle laaditaan rantaosayleiskaavaa. Osana kaavoitusta on laadittu tämä Natura-arviointi rantaosayleiskaavan vaikutuksia Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen (FI , SAC). Kaava-alueelle sijoittuu myös toinen Natura-alue, Joki- Hautalampi (FI , SPA). Vaikutuksia lintudirektiivin (SPA) perusteella suojeltuun Joki- Hautalammen Natura-alueeseen on arvioitu Natura-arvioinnin tarveharkinnan tarkkuudella tämän raportin luvussa 9 ja muilta osin raportti käsittelee Oriveden-Pyhäselän saaristojen Naturaaluetta. Arvioinnit on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä Rääkkylän kunnan toimeksiannosta. Kaavoituksen aiemmissa vaiheissa ensimmäisestä kaavaehdotuksesta ( ) on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta, jota on myöhemmin päivitetty vastaamaan kaavaehdotusta II (kaavaehdotus II ). Nyt kaavaehdotuksesta III:sta laaditaan varsinainen Naturaarviointi, joka on kuvattu tässä raportissa. Oriveden rantaosayleiskaava-alueeseen rajautuu myös Jouhtenuslammen Natura-alue (FI , SPA). Rantaosayleiskaavassa lähin uusi rakennuspaikka on osoitettu noin kilometrin päähän Jouhtenuslammen Natura-alueesta. Rantaosayleiskaavasta ei kohdistu Jouhtenuslammen Natura-alueeseen sellaisia vaikutuksia, joiden vuoksi alue olisi sisällytetty tähän arviointiin. Kuva 1-1 Oriveden rantaosayleiskaavan rajaus (Rääkkylä), Natura-alueet, suojeluohjelmiin kuuluvat alueet sekä luonnonsuojelualueiksi perustetut alueet.

5 2 2. ARVIOITAVA RANTAOSAYLEISKAAVA Arvioitava hanke on rantaosayleiskaava, jota laaditaan Oriveden alueelle. Oriveden rantaosayleiskaava on aiemmin laadittu Kiteen ja Kesälahden alueille, ja nyt arvioitavaan kaavaalueeseen kuuluvat kaikki Rääkkylän kunnan alueelle sijoittuvat Oriveden vesialueet sekä rantaalueet 200 metrin rantavyöhykkeeltä pois lukien voimassa olevien asemakaavojen ja oikeusvaikutteisten yleiskaavojen mukaiset alueet (poikkeukset tästä määrityksestä on kuvattu kaavaselostuksessa). Suunnittelualueeseen sisältyy luonnollista rantaviivaa 448 km ja muunnettua rantaviivaa 244 km. Rantaosayleiskaavalla määritetään kaavoitettavan alueen rakennuspaikkojen lukumäärä ja sijainti. Kaava-alueen rajaus on esitetty edellä kuvassa 1-1 ja rakennuspaikkojen lukumäärät taulukossa 2-1. Taulukko 2-1 Olemassa olevien ja uusien rakennuspaikkojen lukumäärät kaava-alueella kaavaehdotus III:n mukaisina. Oriveden rantaosayleiskaava on aiemmin laadittu Kiteen ja Kesälahden alueille, ja rakennuspaikat on taulukossa esitetty myös kyseisten kuntien alueilta. Kaavan mitoitusvyöhykkeet on esitetty oheisessa kuvassa ja mitoitusperiaatteita on kuvattu yksityiskohtaisemmin kaavaselostuksen liitteessä. Mitoitusvyöhykkeet vaihtelevat Rääkkylässä välillä 3.5-6, pienintä mitoitusvyöhykettä on käytetty saarissa joihin ei johda tieyhteyttä. Ensimmäisen kaavaehdotuksen ( ) jälkeen mitoitusperiaatteita ei kaavaehdotus II:en ( ) ole muutettu, mutta norppa-alueiden läheisyydessä rakennuspaikkoja on merkitty korvattaviksi enemmän kuin ensimmäisessä kaavaehdotuksessa ja yksittäisiä rakennuspaikkoja on myös poistettu. Saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten osalta merkittävimmät muutokset rakennuspaikkojen lukumäärässä kaavaehdotus I:n ja II:n välillä sijoittuvat Voiniemen ja Sulkulahden alueille. Voiniemestä on poistettu kahdeksan uutta rakennuspaikkaa ja Sulkulahdesta viisi uutta rakennuspaikkaa. Nyt arvioinnin kohteena olevassa kaavaehdotus III:ssa Sulkulahdesta on poistettu yksi uusi rakennuspaikka kaavaehdotus II:een verrattuna. Lisäksi Natura-arvioinnissa tarkastellaan Sulkulahden edustalle Natura-alueelle osoitettavan kevättalvisen moottorikelkkailurajoituksen tai kattavammin muutakin kevätaikaista jäällä liikkumista rajoittavan kiellon vaikutuksia saimaannorppiin kohdistuvan häiriövaikutuksen määrään. Kaavaehdotus III:a ja tarkasteltuja liikkumisrajoitusvaihtoehtoja on tarkemmin kuvattu tämän Natura-arvioinnin luvussa 8.

6 3 Kuva 2-1 Mitoitusvyöhykkeet Oriveden rantaosayleiskaavan alueella. Nyt arvioitavalla Rääkkylän alueella mitoitusvyöhykkeenä on koko kaava-alueen kattaen 5 rakennuspaikkaa / muunnettu rantaviivakilometri. Saimaannorppien huomioiminen kaavaehdotus II:ssa Yksittäisiä rakennuspaikkoja koskevien muutosten lisäksi ensimmäisen kaavaehdotuksen jälkeen on tehty muutoksia rakennusoikeuksiin alueilla, jotka sijoittuvat alle 1 km etäisyydelle saimaannorppien poikaspesistä. Kaikki uudet ja vanhat RA-rakennuspaikat, jotka sijoittuvat alle 1 km etäisyydelle saimaannorpan poikaspesistä oli muutettu RA-2 merkinnöiksi. Tällöin rakennuspaikkojen maksimi rakennusoikeus putoaa 250 k-m²:stä 150 k-m²:iin. Rakennusoikeuden rajaamisen toivotaan vaikuttavan lomarakennusten käyttäjämääriä ja sitä kautta häiriövaikutuksia alentavasti. Lisäksi RA-2 merkinnän kaavamääräyksiin lisätään kielto rakennuspaikan muuttamisesta vakituiseen asuinkäyttöön. Rakennusoikeuden rajaamisella ja käyttötarkoituksen muuttamisella pyritään vähentämään erityisesti talviaikaisia häiriövaikutuksia. Edellä kuvatut muutokset RA-2 rakennuspaikkojen osalta koskevat yhteensä noin 70 rakennuspaikkaa. Muutokset kaavaehdotus III:ssa Sulkulahden pohjaan kaavaehdotus III:ssa osoitetuista rakennuspaikoista kaksi kappaletta (2 kpl) on esitetty kaavamerkinnällä RA, joka mahdollistaa niiden muuttamisen vakituiseen asuinkäyttöön. Kaavaehdotus II:ssa kaikki Sulkulahden pohjan rakennuspaikat olivat kaavamerkinnällä RA-2, joka ei mahdollistanut tällaista muutosta. Edellisessä kappaleessa kuvatun mukaisesti rakennusmerkintöjen RA ja RA-2 välillä on talviaikaisten käyttömahdollisuuksien ohella vaikutuksia myös rakennusoikeuden määrään. Rakennuspaikkojen lukumäärän osalta muutokset kaavaehdotus II:n ja III:n välillä ovat vähäisiä: Sulkulahden alueella rakennuspaikkoja on yksi vähemmän kaavaehdotus III:ssa kuin kaavaehdotus II:ssa. Kaavaehdotus III:ssa saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi on suunniteltu kevätaikaista jäällä liikkumisen rajoittamista. Tässä Natura-arvioinnissa tarkastellaan vaihtoehtoina moottorikelkkailukieltoa tai kattavampaa kaikkea kevätaikaista jäällä liikkumista koskevaa rajoitusta (tarkemmin luvussa 8).

7 4 3. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINNIN PERUS- TEET 3.1 Natura 2000-verkosto ja lainsäädäntö Natura-verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura-verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Natura -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura-verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Naturavaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet), luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet), lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit 3.2 Arviointivelvollisuus Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet), luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet), lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit

8 5 Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen. 3.3 Herkkyys Natura verkostoon sisällytettyjen alueiden tavoitteena on ylläpitää luontotyyppien ja lajien suojelutason säilymistä suotuisana. Mikäli suojelutaso ei verkostoon liittämisen ajankohtana ole ollut suotuisa, sitä pyritään parantamaan lajistoon ja luontotyyppeihin kohdistuvin hoitotoimin. 3.4 Suuruus Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruudelle on vaikea määrittää selkeitä rajoja, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta, Natura-alueen koosta ja sen luontotyyppi/lajijakaumasta sekä luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta koko verkostossa. Tämän vuoksi vaikutuksen suuruudelle ei esitetä erillistä kriteeristöä. 3.5 Merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin arvioidaan olevan ominaispiirteiltään tavanomaista herkempi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. 2) Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. 3) Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. 4) Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. 5) Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Byron (2000) on esittänyt merkittävyyden arvioimiseksi mm. seuraavanlaisen esimerkkikriteeristön: Taulukko 4-1 Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky ylläpitää Kansallisesti merkittävän Paikallisesti arvokkaan kansainvälisesti arvokasta lajin pysyvä menetys alueen luonto- luontotyyppiä ja sen lajistoa menetetään pysyvästi elinympäristön, hävittämisen tai häirinnän myötä. tyyppien toiminnan heikkeneminen tai Haitallinen vaikutus alueen Kansainvälisesti tai kansallisesti lajien menetys, pa- eheyteen, missä alueen tärkeän alueen lautuu nopeasti vai- eheydellä tarkoitetaan sitä haavoittuminen siten, että kutuksen päätyttyä ekologista rakennetta ja toimintaa, joka ylläpitää alueen se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen luontotyyppejä, luontotyyppien ja lajeja, joiden pe- osaan paikallisesti muodostamia kokonaisuuksia rusteella alue on suojeltu. arvokkaasta alueesoitkonaan sekä lajien populaati- Palautuu osittain tai kota ja sellaisella voirusteella kun vaikutus lak- makkuudella, että

9 6 Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. kaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät. 3.6 Eheys Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura-verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Taulukossa 4-2 on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta. Taulukko 4-2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden (integrity) kannalta, suomennos Söderman (2003) Byronin (2000) mukaan. mer- Vaikutuksen kittävyys Merkittävä kielteinen Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen kielteinen Vähäinen kielteinen Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset vaikutus alueeseen ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan.

10 7 3.7 Vaikutuksen kesto Byron (2000) jaottelee vaikutukset pysyviksi, väliaikaisiksi, pitkäkestoisiksi ja lyhytaikaisiksi seuraavasti: Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta. 3.8 Ajoittuminen Yleiskaavassa osoitettava rakentaminen ajoittuu usealle vuosikymmenelle. Rakentamisen aikana Natura-alueiden direktiiviluontotyypeille ei kohdistu vaikutuksia, mutta rakentamisen jälkeen lisääntyvä virkistyskäyttö saattaa kuluttaa herkimpiä luontotyyppejä; kulutus kohdistuu etenkin kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuteen, joka saattaa tuhoutua tai korvautua paremmin kulutusta kestävillä lajeilla. Rakentamisen aikana lintuihin kohdistuu suoraa häiriötä lisääntyneen melun kautta. Rakentamisen jälkeen lintuihin kohdistuvaa häiriötä aiheutuu lähinnä lisääntyneestä virkistyskäytöstä. 3.9 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Byron (2000) on tarkastellut lieventävien toimenpiteiden hyödyntämistä YVA-menettelyssä ja tähän tarpeeseen luotua kriteeristöä voidaan soveltaa myös Natura-arviointiin. Byronin käyttämä luokittelu lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden määrittelemiseksi ja toimenpiteiden onnistumiseksi on seuraava: Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran. Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla. Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen

11 8 4. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AINEIS- TO 4.1 Aineisto ja menetelmät Tässä raportissa on arvioitu Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutuksia niihin Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella (FI , SAC) esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin, joiden perusteella Oriveden-Pyhäselän saaristot on sisällytetty osaksi Suomen Natura -verkostoa. Lisäksi on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alueella esiintyviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Oriveden-Pyhäselän saariston osalta Naturaarvioinnissa vaikutusten arviointi on kohdennettu erityisesti saimaannorppiin, jotka kuuluvat Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen keskeisiin suojeluperusteisiin. Natura-arvioinnin Oriveden-Pyhäselän saariston osalta on laatinut FM biologi Kaisa Torri. Arvioinnissa hyödynnetyn tilastollisesta analyysistä on vastannut Risto Heikkinen Analyysitoimisto Statisti Oy:stä (tarkemmin tilastoanalyysistä luvussa 8). Kaava-alueelle sijoittuu myös Joki-Hautalammen Natura-alue (FI , SPA), johon kohdistuvista vaikutuksista on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta (luku 9). Natura-arvioinnin tarveharkinnan Joki-Hautalammen Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista on laatinut FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen. Arvioinnit on laadittu olemassa olevien aineistojen pohjalta. Arvioinnissa käytettyjä lähteitä ovat Natura-tietolomake ja saimaannorppien pesäpaikkatiedot vuosilta Vuonna 2014 kaikki kaava-alueella sijaitsevat saimaannorpan pesät sijoittuivat ihmisen tekemiin apukinoksiin, jotka oli tehty tiedossa olleille vakiintuneille pesäpaikoille. Vuoden 2015 pesäpaikkatiedot eivät vielä toukokuussa 2016 tätä Natura-arviointia laadittaessa olleet saatavissa (puhelinkeskustelu Tero Sipilä/Kaisa Torri toukokuu 2016). Natura-tietolomakkeiden päivitys on käynnissä, ja todennäköiset lomakkeen päivitystiedot on saatu arvioinnissa huomioitavaksi Pohjois-Karjalan ELYkeskukselta. Arvioinnissa on hyödynnetty myös kirjallisuuslähteitä saimaannorpista (mm. Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011, Hyvärinen ym. 2004, Sipilä 1992). Arviointi on kohdennettu Oriveden rantaosayleiskaavaan Rääkkylän kunnan osalta. Aikaisemmin on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta myös Oriveden rantaosayleiskaavan Kiteen ja Kesälahden kuntien alueelle sijoittuvan alueen vaikutuksista Oriveden-Pyhäselän saariston Naturaalueeseen. Rääkkylän kunnan osalta jo kaavoituksen aikaisemmissa vaiheissa ensimmäisestä kaavaehdotuksesta ( ) on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta, jota on myöhemmin päivitetty vastaamaan kaavaehdotusta II (kaavaehdotus II ). Nyt Rääkkylän kunnan osalta kaavaehdotuksesta III laaditaan varsinainen Natura-arviointi. 4.2 Arvioinnin epävarmuustekijät Arviointi on tehty saatavissa olleiden tietojen perusteella. Niemisen alueen osalta arviointi perustuu mallinnukseen, jonka lähtötiedot perustuvat oletuksiin (esim. nykyisistä jäällä liikkujien määristä ei ollut saatavissa tietoja, vaan lähtötiedot perustuvat yleisempiin tilastoihin, mm. Mökkibarometriin 2016 sekä kaavoittajan mallinnuksen taustatiedoiksi esittämiin oletuksiin). Yksinkertaistettuun mallinnukseen ja sen perusteella tehtyihin johtopäätöksiin liittyy epävarmuustekijöitä sekä virhelähteiden mahdollisuus. Esimerkiksi oletettujen häiriöetäisyyksien ja häiriömäärien todellisista vaikutuksista saimaannorppiin ei ole saatavissa riittävästi tutkimustietoa. Lisäksi on epävarmaa, kuinka hyvin moottorikelkkailukieltoa tai liikkumisrajoituksia todellisuudessa noudatettaisiin ja kuinka tehokkaasti kieltojen valvonta on mahdollista toteuttaa. Laaditun mallinnuksen osalta sen luotettavuutta arvioinnin kannalta vähentää myös se, että mallinnus on laadittu kaavaehdotus II:n mukaisesta ratkaisusta Sulkulahden rakennuspaikkojen osalta. Mallinnuksessa on tarkasteltu neljää rakennuspaikkaa kaavamerkinnällä RA-2 (ei mahdollisuutta muuttaa rakennuspaikkoja vakituiseen asuinkäyttöön). Kaavaehdotus III:ssa Sulkulahdelle on osoitettu kolme uutta rakennuspaikkaa, joista kaksi on osoitettu kaavamerkinnällä RA. Kaavamerkintä RA mahdollistaa rakennuspaikkojen muuttamisen vakituiseen asuinkäyttöön ja siten lisää kevätaikaisen häiriön mahdollisuutta. Mallinnuksen tulokset eivät siten kaikilta osin vastaa kaavaehdotus III:a, mutta erotuksen mallinnuksen häiriömäärien prosenttiluvuissa on arvioitu olevan vain noin 4 % luokkaa.

12 9 5. ORIVEDEN-PYHÄSELÄN SAARISTOT NATURA-ALUE 5.1 Sijainti ja yleispiirteet Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alue sijoittuu viiden kunnan alueella (Kitee, Liperi, Rääkkylä, Kerimäki ja Savonlinna) ja on pinta-alaltaan yhteensä ,5 hehtaaria. Natura-alue sijoittuu Saimaan vesistöön ja sen suojeluperusteisiin kuuluvat sekä saimaannorpan tärkeät pesimäja elinalueet että Tikansaari-Vuoniemen harjujensuojeluohjelmakohde. Suojelun toteutuskeinoina alueella ovat maasto- ja vesiliikennelaki, rakennuslaki, kalastuskuntien kanssa tehtävät rauhoitussopimukset, luonnonsuojelulaki sekä harjujensuojeluohjelma-alueen osalta myös maa-aineslaki. Edellä kuvassa 1-1 on esitetty Oriveden-Pyhäselän saaristot Naturaalueen sijainti suhteessa Oriveden rantaosayleiskaava-alueeseen. Kyseisessä kuvassa näkyy myös Natura-alueelle sijoittuvien luonnonsuojelualueiksi rauhoitettujen alueiden rajaukset sekä rantojensuojeluohjelman ja harjujensuojeluohjelman alueet. 5.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella esiintyvät Natura-tietolomakkeen mukaiset luontodirektiivin liitteen I mukaiset Natura luontotyypit sekä on esitetty oheisessa taulukossa ja niiden ominaispiirteitä on kuvattu jäljempänä. Taulukkoon ja kuvauksiin on lisätty myös Naturatietolomakkeiden päivityksen yhteydessä esitetyt muutokset luontotyypeistä: lisättäviä luontotyyppejä ovat humuspitoiset järvet ja lammet sekä boreaaliset luonnonmetsät. Taulukko 5-1 Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella direktiiviluontotyypit ja niiden arvioitu osuus Natura-alueen koko pinta-alasta (Suomen Ympäristökeskus, Natura-tietolomakkeet, uusina tietoina lisätty päivitykseen ehdotetut luontotyypit humuspitoiset järvet ja lammet sekä boreaaliset luonnonmetsät). Priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä. Luontotyyppi Osuus alueen koko pinta-alasta % Humuspitoiset järvet ja lammet 94 % Vaihettumissuot ja rantasuot <1 % Boreaaliset lehdot <1 % Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit 2 % *Puustoiset suot <1 % *Boreaaliset luonnonmetsät <1 % Humuspitoiset järvet ja lammet Luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää. Yleensä turvepohjalla, soilla tai luontaisesti soistumassa olevilla kankailla. Määrällisesti valtaosa luontotyypin esiintymistä on lampia. Tämä luontotyyppi on ollut hyvin yleinen, mutta nykyisin luonnontilaiset edustavat vedet ovat harvinaistuneet lähinnä metsätaloudellisista ojituksista johtuen. Luontotyypin ja luonnontilaisuuden kannalta keskeisiä piirteitä ovat järvialtaan ja sen ranta-alueiden rakenteellinen luonnontilaisuus, hyvä vedenlaatu ja luontotyypille ominainen lajisto. Vaihettumissuot ja rantasuot Turvetta muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen kasviyhdyskuntia, joille on tunnusomaista minerotrofisten ja ombrotrofisten tyyppien välimuotoiset piirteet. Tyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia. Laajoilla suoalueilla näkyvimmät yhdyskunnat koostuvat keskikokoisista tai pienistä saraikoista, joissa kasvaa myös rahka- tai ruskosammalia. Niihin tavallisesti liittyy myös vesi- ja rantakasviyhdyskuntia. Boreaaliset lehdot Lehtoja esiintyy yleensä boreaalisen vyöhykkeen ravinteisilla multamailla, joilla maaperän hienojakoisuus ja riittävä veden saanti mahdollistavat moninaisen ja rehevän kasvillisuuden muotoutumisen. Yleisesti lehtojen kasvillisuutta luonnehtii voimakas kerroksellisuus, jossa kenttä- ja pensaskerros ovat yleensä melko reheviä ja korkeakasvuisia. Boreaalisista lehdoista on kuvattu lukuisia eri lehtokasvillisuustyyppejä, joiden pääryhmät ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot.

13 10 Puustoiset suot Havu- tai lehtipuumetsiä kosteilla tai märillä turv la, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnantaso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista (ombro-mesotrofiset suot, raised bogs, acidic fens). Näissä yhdyskunnissa puustokerroksessa vallitsevat yleensä hieskoivu (Betula pubescens), paatsama (Frangula alnus = Rhamnus frangula), mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies). Boreaalisella alueella myös kuusta kasvavat korvet, jotka ovat minerotrofisia soita suoyhdistymien reunoilla, erillisinä juotteina laaksoissa tai painaumissa ja purojen varsilla. Boreaaliset luonnonmetsät Boreaaliset luonnonmetsät jaetaan kolmeen osaan syntytavan perusteella: vanhoihin luonnontilaisiin tai niiden kaltaisiin metsiin, nuoriin palon jälkeen luontaisesti kehittyneisiin lehtipuumetsiin sekä tuoreisiin metsäpaloaloihin. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten (etenkin kovakuoriaisten) elinympäristöjä. Luonnontilaisten tai niiden kaltaisten vanhojen metsien olennaisin tunnusmerkki on niiden nykyisen puuston luonnontilaisuus, jota ilmentävät seuraavat piirteet: puuston satunnainen alueellinen jakautuminen ja vaihteleva- tai jatkuvakorkeuksinen kerroksellisuus. Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit Harjujen lakia luonnehtivat yleensä mäntymetsät, rinteillä kasvaa joskus kuusta sekä mahdollisesti lehtipuita. Tyypillisimmillään harjut ovat yli 20 metriä korkeita harjanteita, joiden ympäristöolosuhteet vaihtelevat voimakkaammin kuin ympäröivien tasamaiden kasvuolosuhteet. Erityisesti harjujen paiste- ja varjorinteiden väliset pienilmastolliset erot voivat olla hyvin merkittäviä.. Poikkeuksellista olosuhteista johtuen harjumetsät ovat suhteellisen lajirikkaita, erityisesti hernekasveja ja levinneisyydeltään itäisiä arolajeja on runsaasti. 5.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-tietolomakkeella mainittuja luontodirektiivin liitteen II lajeja ovat saimaannorppa, susi, karhu, ilves ja järvilohi. Natura-tietolomakkeen lajitietoihin on tietolomakepäivityksen yhteydessä ehdotettu lisättäväksi myös liito-orava. Lajeista saimaannorppa, liito-orava, susi ja karhu on merkitty luontodirektiivissä ensisijaisesti suojeltaviksi lajeiksi. Luontodirektiivin liitteeseen II kuuluvat lajit saimaannorppa, liito-orava, ilves, karhu ja susi kuuluvat myös liitteen IV(a) lajeihin Saimaannorppa Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN) (Liukko ym. 2016). Saimaannorppa kuuluu luonnonsuojelulain erityisesti suojeltaviin lajeihin (47 ) sekä rauhoitettuihin lajeihin (39 ). Saimaannorppa kuuluu myös luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Saimaannorppa on uhanalainen norpan alalaji, jota ei esiinny missään muualla maailmassa. Saimaannorppia arvioidaan olevan nykyisin noin 310. Vuoden 2014 poikaslaskennoissa löydettiin kaikkiaan 58 kuuttia. Oriveden-Pyhäselän Natura-alueella saimaannorppakannan kooksi on arvioitu 7 10 yksilöä. Alue ei ole eristynyt, mutta laji elää alueella levinneisyysalueensa reunalla. Sijainti levinneisyysalueen reunalla korostaa alueen merkitystä koko saimaannorppapopulaatiolle. Saimaannorppa on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä, aikuiset norpat viihtyvät samoilla alueilla vuodesta toiseen. Norppa synnyttää pääsääntöisesti vain yhden poikasen kerrallaan. Jään alta lumikinokseen kaivettu ja päältä umpinainen lumipesä on suoja vastasyntyneelle poikaselle kylmyyttä ja petoja vastaan. Pesäpaikan valinnassaan saimaannorpat välttävät vakituisia häiriölähteitä (Sipilä 1992). Saimaannorppakantaan kohdistuvia uhkatekijöitä ovat mm. pieni populaatiokoko, kuoleminen kalastuksen sivusaaliina, pesimäaikainen häiriö, pesimäaikaiset vedenpinnan vaihtelut, rantarakentaminen sekä ympäristömyrkyt. Pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutos on saimaannorppakannalle uhkatekijä (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011).

14 11 Saimaannorpan suojelussa yhtenä keskeisenä tavoitteena on turvata talvinen pesimä- ja lisääntymisrauha, sillä kuuttien kuolleisuus ensimmäisenä elinvuotenaan on korkea. Pesäkuolleisuutta aiheuttavat mm. epävakaat olosuhteet pesässä ja ympäristössä. Pesinnän onnistumisen kannalta lisääntymisen kriittisin aika on tammikuusta maaliskuuhun, johon ajoittuvat poikasten syntymän lähestyminen sekä vastasyntyneen kuutin imetyksen alkuvaiheet. Merkittäviin poikaskuolleisuuden aiheuttajiin kuuluvat myös kalastus ja erityisesti verkot. Verkkoihin hukkuu ajoittain myös aikuisia norppia, mutta erityinen riski kalanpyydykset ovat kuuteille Järvilohi Saimaan alueella Orivesi mukaan lukien esiintyy uhanalaista Saimaan järvilohta (Salmo salar m. sebago). Euroopan Unionin alueella alkuperäisiä järvilohikantoja tavataan vain Suomessa (Saimaa) ja Ruotsissa (Vänern). Saimaan alkuperäinen järvilohikanta on tällä hetkellä täysin istutusten varassa, voimalaitosten rakentaminen on ollut merkittävin luonnonvaraisten järvilohikantojen tuhoutumiseen johtanut tekijä. Nykyisin järviloheen kohdistuu sekä lajin suojelutarve että toisaalta merkittävä kalastuspaine. Järvilohen osalta kalastus voidaan jakaa kahteen osaan: järvilohta tavoitellaan erityisesti siihen kohdistuvalla pyynnillä (ensisijaisesti vetouistelu) tai järvilohi tulee usein alamittaisena sivusaaliina muun kalastuksen yhteydessä. Nykyisellään järvilohikantaa ylläpidetään kalanviljelyllä, mutta suojelun tavoitteisiin kuuluu myös luonnon pienpoikastuotannon elvyttäminen koskialueilla. Saimaannorppien suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset palvelevat myös järvilohikannan suojelutavoitteita (Järvilohistrategia 2003). 5.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit Oriveden aluetta luonnehtivat pääasiassa karut, kirkasvetiset järvenselät sekä paikoin rehevät, kasvillisuudeltaan järviruokovaltaiset lahdet. Alueen vesi- ja rantalinnustolle luonteenomaisia lajeja ovat erityisesti karujen selkävesien tyyppilajit, kuten mm. kuikka, iso- ja tukkakoskelo sekä eri lokki- ja tiiralajit. Järven matalilla lahtialueilla pesimälinnusto on kuitenkin huomattavasti monipuolisempaa ja näillä alueilla tavataan myös useita reheville lintujärville ominaisia lajeja, kuten mm. ruskosuohaukka, kaulushaikara, heinätavi, pikkulokki, haapana, tukkasotka ja silkkiuikku. Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen Natura-tietolomakkeessa on luontodirektiivin mukaisten suojeluarvojen ohella listattu useita lintudirektiivin liitteen I lajeja, jotka kuuluvat säännöllisesti alueen pesimälinnustoon (Taulukko 5-2). Näistä lajeista valtaosa kuuluu Etelä- ja Keski- Suomen alueella pääasiassa metsäalueille (mm. mehiläishaukka, helmipöllö, huuhkaja, pikkusieppo) tai reheville suo- ja kosteikkoalueille (kurki, luhtahuitti, sinisuohaukka) ominaisiin lajeihin, joiden kannalta potentiaaliset elinympäristöt sijoittuvat Oriveden alueella pääasiassa reheviin järvenlahtiin sekä maa-alueiden puolelle.

15 12 Taulukko 5-2 Lintudirektiivin liitteen I lajit Oriveden-Pyhäselän saariston alueella (perustuen Naturaalueen Natura-tietolomakkeeseen) sekä eri lajien pääasialliset elinympäristöt Pääasiallinen elinympäristö Ampuhaukka (Falco columbarius) Helmipöllö (Aegolius funereus) Huuhkaja (Bubo bubo) Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalatiira (Sterna hirundo) Kuikka (Gavia arctica) Kurki (Grus grus) Liro (Tringa glareola) Luhtahuitti (Porzana porzana) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Metso (Tetrao urogallus) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Peltosirkku (Emberiza hortulana) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pikkusieppo (Ficedula parva) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Pyy (Bonasa bonasia) Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Suopöllö (Asio flammeus) Mäntykankaat, kosteikkoalueiden reunametsät Varttuneet ja vanhat havu- ja sekametsät Harvapuiset kangas- ja kallioalueet, hakkuuaukot Järvi- ja kosteikkoalueet Järvenselkien rantakalliot ja luodot, rehevät lintujärvet Karut selkävedet Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rehevät havu- ja sekametsät Yhtenäiset havumetsä- ja suoalueet Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rikkonaiset maatalousalueet Puoliavoimet avohakkuu- ja pensaikkoalueet Vanhat kuusivaltaiset havu- ja sekametsät Vanhat kuusivaltaiset havu- ja sekametsät Rehevät, ryteikköiset kuusi- ja sekametsät Suo- ja kosteikkoalueet, avohakkuut Suo- ja kosteikkoalueet, avohakkuut 5.5 Uhanalaiset lajit Natura-alueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ovat saimaannorppa (CR), kalasääski (NT), järvilohi (CR), liito-orava (VU), susi (EN), karhu (NT), ilves (NT) ja kangasvuokko (VU).

16 13 6. YLEISTÄ KAAVOITUKSEN VAIKUTUKSISTA 6.1 Rantarakentaminen ja saimaannorpat Vesien saastumisen merkitys saimaannorppakantaa uhkaavana tekijänä on vähentynyt ja vastaavasti lisääntyvän rantarakentamisen myötä ihmisen toiminnasta aiheutuvien satunnaisten häiriötekijöiden merkitys on kasvanut (Hyvärinen ym. 2004). Välillisten häiriötekijöiden ohella rantarakentamisella on myös suoria vaikutuksia, sillä rantarakentaminen supistaa saimaannorppien kannalta potentiaalisten pesäpaikkojen määrää Suorat vaikutukset Saimaannorppa valitsee pesäpaikakseen riittävästi lunta keräävän rantakinoksen. Rantaprofiilin on oltava melko jyrkkä ja pesärannassa täytyy olla tarpeeksi syvää vettä. Ratkaisevia tekijöitä ovat kinoksen koko ja mahdollisuus kaivaa kulkuavanto jään alle. Norpat kaivavat pesänsä jäässä olevan reiän kautta lumikinokseen. Makuupesät ovat norppien talvisia lepopaikkoja, ja poikaspesässä norppanaaras synnyttää ja imettää. Soveltuvat alueet (sopivasti lunta keräävät kohdat) voivat vaihdella vuosittain vedenpinnan tason ja vallitsevan tuulisuuden mukaan. Pääsääntöisesti kuitenkin samat pesäpaikka-alueet ovat saimaannorppien käytössä vuodesta toiseen. Saimaannorppien on pesäpaikan valinnassaan todettu karttavan kiinteitä häiriölähteitä, kuten esim. rakennuksia ja teitä (Sipilä 1992, Kokkonen & Sipilä 2007). Sipilän (1991) tutkimukset Saimaalla osoittavatkin, että mitä kauemmaksi häiriölähteistä mennään, sitä yleisempää on norpan pesintä. Etäisyysvyöhykkeet saimaannorpan pesien ja uudisrakennusten välillä Saimaannorpan suojelun strategian ja toimenpidesuunnitelman toteuttamista seuraamaan on asetettu asiantuntijatyöryhmä. Työryhmä on kokouksessaan laatinut saimaannorpan lisääntymisja levähdyspaikkojen määritelmän sekä ohjeet näiden huomioimisesta uudisrakentamisessa (Saimaannorppatyöryhmän muistion liite 3): - Poikaspesien etäisyyden pysyväisluonteisiin häiriölähteisiin (esim. uudisrakennukset), tulisi olla minimissään 800 metriä. - Makuupesien etäisyyden tulisi vastaavasti olla minimissään 300 metriä. - Etäisyys pysyväisluonteisiin häiriölähteisiin lasketaan pesien maantieteellisestä keskimääräisestä sijainnista painottaen poikaspesiä Välilliset vaikutukset Vapaa-ajankalastus Merkittävä rantarakentamiseen kytkeytyvän uhka saimaannorppien kannalta on vapaa-ajan kalastus. Laidan (2005) haastattelussa Sipilä on todennut verkkoihin hukkuneiden kuuttien löytyvän lähes poikkeuksetta vapaa-ajan kalastajien verkoista. Kaavoituksella ei voida säädellä kalastusta, vaan alueen kalastusrajoitukset määrittyvät valtioneuvoston kalastusrajoitusalueista antaman asetuksen pohjalta (valtioneuvoston asetus verkkokalastuksen rajoittamisesta saimaannorpan poikasten suojelemiseksi). Saimaannorppia kuitenkin hukkuu verkkoihin myös kalastusrajoitusalueiden ulkopuolella. Saimaannorppien merkittävin suora kuolinsyy on hukkuminen takertuneena kalanpyydyksiin ( Häirintä Pesimäaikainen häiriö on saimaannorpille huomattavasti haitallisempaa kuin häiriö avoveden aikaan. Saimaannorpan pesimärauhaa voivat häiritä vieraat äänet ja lähistöllä liikkumisesta aiheutuva tärinä, jotka voivat johtaa emon pakosukellukseen. Emon toistuvat sukeltamiset haittaavat imetystä. Pahimmillaan pesimäaikainen häiriö voi johtaa pesäpoikaskuolleisuuteen, jolloin häirintä alkaa vaikuttaa saimaannorppakantaan. Pesimäaikainen häiriö on norpalle huomattavasti haitallisempaa kuin häiriö avoveden aikaan. Nykyaikaisten loma-asuntojen käyttökausi on pidentynyt, jonka seurauksiin kuuluu myös mm. loma-asukkaiden liikkuminen keväthankien aikaan jäällä. Keväthangilla liikkuminen voi muodostaa uhkan saimaannorpille. Jäällä liikkumisen aiheuttamat äänet voivat aiheuttaa emon sukeltamisen pakoon johtaen imetyksen häiriintymiseen tai jopa poikasen paleltumiseen. Melusta häi-

17 14 riintynyt emo voi myös hylätä pesän tai rantakinokseen ajanut kelkkailija voi romahduttaa norpan pesän (Sipilä 2003). Pesimärauhan merkitys korostuu erityisesti norppien pesimisen kannalta haastavina lämpiminä ja vähälumisina talvina. Norpat ovat paikkauskollisia ja talvella rantakinoksiin kaivetut pesien sijainnit ilmentävätkin hyvin myös norppien kesäaikaista oleskelualuetta (Hyvärinen ym. 2004). Kesäaikaisista häiriöistä norppien kannalta merkittävimpiin lukeutuu makuukivien häirintä karvanvaihdon aikoihin huhtikesäkuussa. Vaikutusten konkretisoitumisesta Esimerkkinä lisääntyneen rantarakentamisen vaikutuksista saimaannorppiin Laidan (2005) pro gradu-työssä viitataan Sipilän suulliseen tiedonantoon Saimaan pohjoisosissa (Pyhäselällä) jo havaitusta sukupuuttovelasta. Yksittäiset norpat tottuvat häiriöihin, mutta häiriötekijät vaikuttavat pesintään ja saimaannorppakanta pienenee paikallisesti. Syynä ilmiöön on usein pesimähäiriöiden ja kalanpyydyskuolleisuuden yhteisvaikutus. 6.2 Rantarakentaminen ja luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Rantarakentaminen ei sijoitu Natura-tietolomakkeessa esitettyjen luontotyyppien alueelle tai niiden välittömään läheisyyteen (kuva 5-4). Rantarakentamisesta näihin luontotyyppeihin mahdollisesti kohdistuvista vaikutuksista ensisijainen on virkistyskäytön lisääntyminen ja siten kulumisvaikutus. Natura-tietolomakepäivityksen yhteydessä esitetty muutos on, että Natura-alueelle sijoittuva osa Oriveden ja Pyhäselän järvialueista lukeutuisi kokonaisuudessaan luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet. Tähän luontotyyppiin kohdistuviin mahdollisiin vaikutuksiin lukeutuu lisärakentamisen mukana seuraava ravinnekuormitus. Humuspitoisen järvet ja lammet luontotyypin luonnontilaa kuvaaviin ominaispiirteisiin lukeutuu myös ranta-alueiden rakenteellinen luonnontilaisuus, jota lisärakentaminen heikentää entisestään. Kaavamääräyksissä on annettu seuraavat vesihuoltoa koskevat määräykset: Rakennuslupahakemuksissa on osoitettava, että puhdasta vettä on saatavissa ja että jätevesistä huolehditaan siten, ettei pohja- ja pintavesien saastumisvaaraa aiheuteta. Viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla talousjätevedet on käsiteltävä ympäristönsuojelulain 3 a luvun, tämän nojalla annetun Valtioneuvoston asetuksen 209/ 2011 sekä kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Jätevesijärjestelmää koskeva suunnitelma käyttö- ja huoltoohjeineen tulee liittää rakentamishanketta koskevaan rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen. Vesikäymälän jätevedet tulee johtaa umpisäiliöön tai kunnalliseen viemäröintiin. Saariin ilman tieyhteyttä ei sallita vesikäymälän rakentamista. Käymälät ja kompostit on hoidettava niin, ettei hajua tai muita haittoja synny. Kuivakäymälää ei saa sijoittaa 30 m lähemmäs rantaviivaa. Kuivakäymälä on varustettava tiiviillä jätesäiliöllä, joka on tyhjennettävä riittävän usein hoidettuun kompostiin. Kompostit ja kompostoivat käymälät on sijoitettava vähintään 20 metrin päähän rantaviivasta läpäisemättömälle maapohjalle. Sauna- ja muita vähäisiä pesuvesiä ei saa päästää suoraan vesistöön, vaan ne on imeytettävä maahan metrin päähän rantaviivasta alueelle, jossa maaperä on tarkoitukseen sopiva ja jonne tulvavesi ei nouse. Erityisesti kallioperäisillä rantaosuuksilla tämä tulee ottaa huomioon rakennuspaikkaa valittaessa. Ja seuraavat suositukset: Loma-asuntojen rakennuspaikoilla tulee suosia kompostoivia käymälöitä. Useamman rakennuspaikan ryhmissä suositellaan jätevesien yhteiskäsittelyä. 6.1 Rantarakentaminen ja lintudirektiivin liitteen I lajit Rantarakentaminen vaikuttaa vesistöalueen linnustoon yleensä suoraan rakentamistoimien aiheuttamien elinympäristömuutosten ja ihmistoiminnan aiheuttaman häirinnän kautta. Rakentamis-

18 15 toimet voivat toisaalta hävittää eri lajien kannalta arvokkaita elinympäristöjä, jolloin linnut joutuvat hakeutumaan pesimään muualle. Alueen elinympäristöjen pirstoutuminen sekä rakentamistoimista aiheutuvat häiriötekijät voivat osaltaan korostaa suorien elinympäristömuutosten merkitystä laajentaen vaikutusaluetta varsinaisen rakentamisalueen ympäristöön. Loma-asunnon rakentaminen ja sen edellyttämät metsänraivaus- ja maankaivutoimet aiheuttavat usein tilapäistä melua ym. häiriötekijöitä rakennuspaikan ympäristöön. Häiriötekijöistä laajimmalla leviäviä on erityisesti rakentamisen aiheuttama melu, jonka häiriövaikutus voi suurimmillaan ulottua jopa useiden satojen metrien päähän varsinaisesta rakentamispaikasta. Loma-asuntojen rakentamisen yhteydessä ei kuitenkaan ole tarpeen suorittaa alueen maaperän louhintaa, paaluttamista ym. voimakasta melua tuottavaa toimintaa, josta aiheutuvan melun voitaisiin arvioida leviävän laajalle alueelle rakentamisalueen ympäristöön. Asutuksen ja rantarakentamisen lisääntyminen voivat vaikuttaa alueella pesivään lintulajistoon em. suorien vaikutusten lisäksi myös välillisesti. Rantarakentamisen välillisistä vaikutuksista merkittävin on yleensä veneilyn lisääntyminen vesialueella, jonka vaikutukset kohdistuvat yleensä voimakkaimmin erityisesti veneilyreittien läheisyydessä pesiviin lintulajeihin. Veneily ym. vesiliikenne lintujen kannalta arvokkaiden pesimäalueiden läheisyydessä voi osaltaan lisätä lintujen poistumista pesältään ja kasvattaa näin pesinnän epäonnistumisen tai pesinnän hylkäämisen riskiä. Yleensä vaikutusten kannalta riskialtteimmaksi ajaksi arvioidaan erityisesti pesinnän muninta- ja haudontavaihe, kun taas poikasten kuoriutumisen jälkeen pesinnän hylkäämisen riskiä pidetään pääosin pienempänä. Eri lintulajien herkkyys vesiliikenteen ja sen synnyttämän melun aiheuttamille vaikutuksille vaihtelee kuitenkin huomattavasti lajien välillä. Oriveden alueella pesivistä lajeista herkimpiä asumisen ja vesiliikenteen aiheuttamille häiriötekijöille ovat erityisesti kuikka ja kalasääski, jotka voivat reagoida esimerkiksi lähestyvään veneeseen jo usean sadan metrin päästä (Ruddock & Whitfield 2007). Sen sijaan esimerkiksi lokit ja tiirat nousevat varoittelemaan vasta hyvin lähellä olevaa venettä, minkä vuoksi ohiajavan veneen häiriövaikutus on tiirojen osalta todennäköisesti pienempi. Veneliikenteestä aiheutuvien häiriötekijöiden ohella ihmisten aiheuttama tahaton häirintä aiheuttaa huomattavan riskitekijän useilla järvialueilla. Käytännössä tahaton häirintä johtuu veneilijöiden rantautumisesta lintujen kannalta merkittäville pesimäalueille (erityisesti pienet lintuluodot), mikä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sen, että suurin osa luodolla olevista pesistä epäonnistuu. Rantarakentamisen aiheuttama veneilyn lisääntyminen lisää osaltaan tahattoman häirinnän riskiä veneilyn lisääntymisen vuoksi. Lintuluodoille ja muille merkittäville pesimäalueille kohdistuvaa häirintää voidaan kuitenkin pyrkiä osaltaan ehkäisemään riittävällä tiedottamisella, jolla opastetaan paikallisia veneilijöitä välttämään lintuluodoille ja -saarille rantautumista. Kuva 6-1 Pakeneva joutsen.

19 16 7. VAIKUTUSTEN MUODOSTUMINEN 7.1 Saimaannorpan pesimäalueiden sijoittuminen Oriveden rantaosayleiskaava-alueella Oheisessa kuvassa on esitetty kartta saimaannorppien pesimäalueiden sijoittumisesta suhteessa arvioitavaan kaava-alueeseen. Karttaesityksessä on käytetty kahden kilometrin vyöhykettä poikaspesien ympäristössä, mikä palvelee pesäpaikkojen tarkemman sijainnin salassapitoa. Arvioinnin pohjana tekstissä uudisrakennusten etäisyysvyöhykkeinä on sen sijaan käsitelty saimaannorppatyöryhmän muistion mukaisia etäisyyksiä, jotka ovat poikaspesien osalta 800 metriä ja makuupesien osalta 300 metriä. Salassapitosyistä karttoja tällä vyöhykejaolla ei julkaista. Pesäpaikkatietoina on käytetty Metsähallituksen paikkatietoaineistoja saimaannorpan pesien sijoittumisesta vuosilta Vuonna 2014 kaikki kaava-alueella sijaitsevat saimaannorpan pesät sijoittuivat ihmisen tekemiin apukinoksiin, jotka oli tehty tiedossa olleille vakiintuneille pesäpaikoille. Vuoden 2015 pesäpaikkatiedot eivät vielä olleet käytettävissä tätä arviointia laadittaessa. Kuva 7-1 Oriveden rantaosayleiskaava-alueen sijoittuminen saimaannorppien pesimäalueille. Kartta suuremmassa koossa ks. liite 1. Tietokantaa saimaannorppien pesäpaikoista ylläpitää Metsähallitus. Saimaannorppien avovesiaikainen esiintymisalue painottuu pesimäalueiden läheisyyteen, mutta lähestyy kooltaan koko Saimaata (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011). Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, pesäpaikkatietojen perusteella kaava-alueesta Voiniemen, Hypönniemen, Hyytsaaren ja Niemisen rannat kuuluvat saimaannorpan kannalta keskeisimpiin alueisiin. Satunnaisemmin norppien voidaan arvioida liikkuvan kaava-alueen vesillä laajemminkin.

20 17 Taulukko 7-1 Nykyiset rakennukset ja suunniteltu rakentaminen saimaannorpan poikaspesien läheisyydessä. Vyöhyke norpan poikaspesistä Nykyisin mantereella Nykyisin saaressa ilman tietä Uusia mantereella Uusia saaressa ilman tietä 2 km km ,5 km Pyydysrajoitusalueet ja kalastusrajoitusalueet Valtioneuvosto on antanut kaksi asetusta, joilla rajoitetaan kalastusta saimaannorpan suojelun tehostamiseksi. Rajoitukset koskevat keväistä verkkokalastuskieltoa sekä ympärivuotisia pyydysteknisiä määräyksiä Saimaalla. Rantaosayleiskaava-alueelle sijoittuu sekä kevään verkkokalastuskieltoalueita että ympärivuotisten pyydysrajoitusten alueita. Kaava-alueelle sijoittuvat rajoitusalueet on esitetty kartoilla 7-2 ja 7-3. Molemmat rajoitusalueet ovat laajentuneet kevään 2016 aikana ja ovat kaava-alueella nykyisin kattavammat kuin edellisen kaavaehdotus II:n vaikutusten arvioinnin aikaan. Kuvissa 7-2 esitetyllä pyydysrajoitusalueella on voimassa norpille vaarallisten kalanpyydysten käyttökielto ympäri vuoden. Valtioneuvoston asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla, 259/2016): Seuraavien pyydysten ja kalastustapojen käyttö on kielletty 3 :n 1 momentissa tarkoitetuilla saimaannorpan keskeisillä elinalueilla: 1) pitkäsiima ja muu koukkupyydys, jossa käytetään syöttinä kalaa tai kalanpalaa; 2) riimuverkko; 3) verkko, jonka liina on tehty monisäikeisestä tai -kuituisesta langasta; 4) solmuväliltään alle 60 millimetrin verkko, jonka liina on tehty 0,17 millimetriä paksummasta yksisäikeisestä langasta; 5) solmuväliltään 60 millimetrin tai sitä suurempi verkko, jonka liina on tehty 0,20 millimetriä paksummasta yksisäikeisestä langasta; 6) päältä suljettu rysä; 7) päältä avoin rysä ja muu rysää vastaava seisova pyydys, jonka solmuväli on yli 55 millimetriä; 8) katiska tai merta, jonka nielu on leveydeltään tai venytettynä yli 150 millimetriä.

21 Kuvat 7-2 Valtioneuvoston asetuksen liitteen mukaiset saimaannorpan keskeiset liikkumisalueet kaavaalueella, valtioneuvoston asetuksen liitekartat (Valtioneuvoston asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla, 259/2016, säädös julkaistu ). 18

22 19 Pyydysrajoitusalueella lisäksi kaava-alueella on laajalti voimassa keväinen verkkokalastuskielto. Kuvassa 7-3 osoitetulla alueella kaikki verkkokalastus on kielletty ajalla (kartta: Kuva 7-3 Verkkokalastuskielto on ajalla voimassa kartalle merkityillä alueilla (Kartta: Kaavan keskeisimmät vaikutusalueet Hyytsaari ja Saunasaari Hyytsaaren pohjoiskärjen itäranta on jo nykyisellään varsin tiheästi rakennettu, eikä kaavassa osoiteta tälle alueelle uusia rakennuspaikkoja. Uudet rakennuspaikat sijoittuvat Hyytsaaren eteläosiin sekä Saunasaareen. Kaavaehdotus III:ssa Hyytsaaren itärannalla lähimmäs saimaannorpan pesiä sijoittuva rakennuspaikka sijoittuu noin 300 metrin etäisyydelle saimaannorpan makuupesistä ja noin 800 metrin etäisyydelle lähimmästä poikaspesästä. Tätä yksittäistä olemassa olevien rakennusten läheisyyteen sijoittuu rakennuspaikkaa lukuun ottamatta muut uudet rakennuspaikat Hyytsaaressa sijoittuvat saaren itärannalle, eikä niitä sijainniltaan arvioida saimaannorpan kannalta erityisen merkittäviksi. Hyytsaaressa lähimpänä norpan pesiä sijaitsevan rakennuspaikan sijaintia lieventävänä

23 20 tekijänä kuitenkin toimii rakennuspaikan sijoittuminen olemassa olevien rakennusten väliin (kuva 7-5). Saunasaareen sijoittuu uusia rakennuspaikkoja saimaannorppien liikkumisalueen välittömään läheisyyteen, ja talviaikaisen jäillä liikkumisen lisääntyminen Hyytsaaren ja Saunasaaren edustalla arvioidaan saimaannorppiin kohdistuvaksi häirintäriskiksi. Muutos etenkin Saunasaaren itärannalla on suuri alueen ollessa nykyisellään varsin rakentamaton (kuva 7-6). Saunasaaren itäranta sijaitsee Natura-alueen läheisyydessä ja muuttuu kaavan myötä varsin tiheästi rakennetuksi. Häiriöiden kannalta Saunasaaren uudet rakennuspaikat sijoittuvat kuitenkin huomattavasti etäämmälle norpan pesäpaikoista kuin Hyytsaaren itärannan rakennuspaikka. Sijainnistaan johtuen saimaannorpan kannalta kriittisimmäksi arvioidaan Hyytsaaren itärannan rakennuspaikka, vaikka muutos rakentamisen määrässä onkin Saunasaaren itärannalla suurempi. Hyytsaaren ja Saunasaaren edustan vesialueet kuuluvat kokonaisuudessaan kalastusrajoitusalueisiin (kuvat 7-2 ja 7-3). Kaavan vaikutusten lievennyskeinona on tarkasteltu kevätaikaista jäällä liikkumista rajoittava moottorikelkkailukielto tai liikkumisrajoitusta (tarkemmin aiheesta luvussa 8 ja kuvassa 8-2). Moottorikelkkailukielto tai liikkumisrajoitus rajoittaisi myös liikkumista kevätjäillä Hyytsaaren ja Saunasaaren edustalla. Kuva 7-4 Uudet rakennuspaikat Hyytsaaressa ja Saunasaaressa.

24 21 Kuva 7-5 Hyytsaaren itärannalle osoitettu uusi rakennuspaikka sijoittuu olemassa olevien rakennusten väliin. Kuva 7-6 Saunasaaren nykyisellään varsin rakentamaton itäranta Natura-alueen läheisyydessä on osoitettu tiheästi rakennettavaksi.

25 Voiniemi Saimaannorpan poikaspesän läheisyydestä johtuen Voiniemessä on osoitettu 12 kappaletta korvattavia rakennuspaikkoja. Ensimmäisen nähtävillä olleen kaavaehdotuksen jälkeen kaavaehdotus II:ssa on Voiniemen osalta on edellä mainittujen korvattavien rakennuspaikkojen lisäksi poistettu kahdeksan uutta rakennuspaikkaa Kosonlahden eteläosista. Kaavaehdotus III on Voiniemen osalta rakennuspaikoiltaan vastaava kuin kaavaehdotus II. Voiniemeen on osoitettu yksi uusi rakennuspaikka, joka sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä saimaannorpan poikaspesästä. Muut Voiniemeen osoitetut rakennuspaikat sijaitsevat vähintään 1,5 kilometrin etäisyydellä saimaannorpan poikaspesistä ja vähintään 800 metrin etäisyydellä makuupesistä. Voiniemen rakennuspaikat yhtä rajatapausta lukuun ottamatta täyttävät saimaannorppien makuu- ja poikaspesien ohjeelliset minimietäisyydet. Voiniemen edustan vesialueet kuuluvat kokonaisuudessaan kalastusrajoitusalueisiin (kuvat 7-2 ja 7-3). Voiniemen läheisyydessä sijaitsee saimaannorppien vakiintuneita pesimäalueita. Voiniemen alueella saimaannorppiin kohdistuva riski liittyykin erityisesti talviaikaisen jäillä liikkumisen kautta norpan pesille aiheutuvaan mahdolliseen häiriöön. Voiniemen aluetta ei kaavaehdotus II:n ( ) mukaisesti toteutettuna arvioida saimaannorppiin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten kannalta erityisen keskeiseksi alueeksi. Valtaosin uudet rakennuspaikat sijaitsevat riittävällä etäisyydellä saimaannorpan pesäpaikoista. Voiniemen läheisyydessä eri vuosien pesimätietoja vertailtaessa makuupesien lukumäärä on ollut runsaampi, ja poikaspesät ovat useimpina vuosina sijainneet etäämpänä uusista rakentamispaikoista. Voiniemen rakennuspaikkoja on esitetty kuvissa 7-7 ja 7-8. Kuva 7-7 Uudet rakennuspaikat Voiniemessä.

26 23 Kuva 7-8 Voiniemen uusia rakennuspaikkoja kaavaehdotus III:ssa. Luonnonsuojelualueelle (SL-5) on osoitettu korvattavat rakennuspaikat Hypönniemi Hypönniemen edustalla sijaitsee Natura-alueen ulkopuolelle sijoittuvia saimaannorpan poikaspesiä. Hypönniemessä yhteensä neljä rakennuspaikkaa on esitetty korvattavaksi saimaannorppien pesäpaikoista johtuen. Ensimmäisen nähtävillä olleen kaavaehdotuksen jälkeen kaavaehdotus II:ssa on Hypönniemeen lisätty yksi rakennuspaikka, joka sijaitsee linnuntietä mitaten alle 800 metrin etäisyydellä lähimmästä saimaannorpan poikaspesästä. Kaavaehdotus III on Hypönniemen osalta rakennuspaikoiltaan vastaava kuin kaavaehdotus II. Vesiteitse mitattuna loma-asunnon etäisyys lähimmästä poikaspesästä on hieman yli 800 metriä, ja suoran häiriön vaikutukset arvioidaan lievemmiksi johtuen rakennuspaikan suojaisesta sijainnista suhteessa lähimpiin norpan pesiin. Muut Hypönniemeen osoitetut uudet rakennuspaikat sijaitsevat lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä saimaannorpan poikas- ja makuupesistä. Hypönniemen alueella saimaannorppiin kohdistuva riski muodostuu ensisijaisesti talviaikaisen jäällä liikkumisen aiheuttamasta häirintäriskistä. Hypönniemen edustan vesialueet kuuluvat kokonaisuudessaan kalastusrajoitusalueisiin (kuvat 7-2 ja 7-3). Hypönniemen edustalla ensimmäiset havainnot saimaannorpan pesistä ajoittuvat 2010-luvulle. Pesimäympäristönä alue ei siten ole vielä kovin vakiintunut, mutta on mahdollista, että alueen merkitys saimaannorpille kasvaa tulevaisuudessa. Hypönniemen alueella uusien rakennuspaikkojen lukumäärä alle 2 kilometrin säteellä saimaannorpan poikaspesistä on yhteensä 15 kpl. Rakennusmäärän muutos nykytilaan verrattuna on suuri erityisesti Vuosalmen alueella, jossa rakennuskanta nykytilanteessa on harvaa. Hypönniemen edustalla sijaitsevat vesialueet eivät sisälly Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen.

27 24 Kuva 7-9 Uudet rakennuspaikat Hypönniemessä. Kuva 7-10 Ote kaavaehdotuksesta Hypönniemen alueelta.

28 Sulkulahti ja Niemisen alue Niemisen alueelle Nenäniemen ja Sulkulahden alueille kaavaehdotus III:ssa esitetyt rakennuspaikat on esitetty kartalla kuvassa Kaavaehdotus III:ssa Niemisen alueelle sijoittuvan korvattavat rakennuspaikat on esitetty kartalla kuvassa Kaavaehdotus II:een verrattuna rakennuspaikkojen lukumäärä Sulkulahden alueella on vähentynyt yhdellä. Sulkulahden pohjaan kaavaehdotus III:ssa osoitetuista rakennuspaikoista kaksi kappaletta (2 kpl) on esitetty kaavamerkinnällä RA, joka mahdollistaa niiden muuttamisen vakituiseen asuinkäyttöön. Kaavaehdotus II:ssa kaikki Sulkulahden pohjan rakennuspaikat olivat kaavamerkinnällä RA-2, joka ei mahdollistanut tällaista muutosta. Suunnitelluista uusista rakennuspaikoista on vähimmillään vain reilun 300 metrin etäisyys saimaannorpan makuupesään (kyseinen pesä sijoittuu noin 100 metrin etäisyydelle olemassa olevasta rakennuksesta, joka jää makuupesän ja uuden rakennuspaikan väliin). Niemisen alueella uusista rakennuspaikoista etäisyyttä saimaannorpan poikaspesiin on vähimmillään noin 1,2 kilometriä. Kaavaehdotus II:een ja III:een tehtyjen muutostenkin jälkeen Niemisen alue arvioidaan rantaosayleiskaavan saimaannorppiin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten kannalta keskeisimmäksi alueeksi. Alueen olemassa oleva rakennuskanta on verraten harvaa. Kaava mahdollistaa uudisrakentamista saimaannorppien Natura-alueelle sijoittuvien vakiintuneiden pesimäympäristöjen läheisyyteen. Alue on erittäin vakiintunutta saimaannorpan elinympäristöä, sillä makuu- ja poikaspesiä on sijainnut Niemisen edustalla säännöllisesti eri vuosina. Sulkulahden alueelle on kaavaehdotus III:ssa osoitettu yhteensä kolme (3) uutta rakennuspaikkaa, joilta kohti Jänisselkää vesiteitse liikuttaessa kulku ohjautuu saimaannorppien pesimäympäristön kautta. Kaavaehdotus II:n jälkeen myös Niemisen niemenkärjen läheisyyteen on tullut voimaan kalastusrajoituksia. Nykytilanteessa Sulkulhaden edustan vesialueet kuuluvat kokonaisuudessaan kalastusrajoitusalueisiin (kuvat 7-2 ja 7-3). Sulkulahdella ja Niemisen alueella ensisijainen saimaannorppiin kohdistuva riski muodostuu siten talviaikaisen jäällä liikkumisen aiheuttamasta häirintäriskistä. Sulkulahden ja Niemisen alueen osalta vaihtoehtoisten kaavaratkaisujen vaikutuksia on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin luvussa 8. Kuva 7-11 Uudet rakennuspaikat Niemisen kärjessä Natura-alueen välittömässä läheisyydessä.

29 Kuva 7-12 Kaavaehdotus III:n mukaiset rakennuspaikat Niemisen alueella. Korvattavia rakennuspaikkoja on yksi enemmän kuin kaavaehdotus II:ssa. Sulkuöahden pohjukassa kahden rakennuspaikan kaavamerkintä on muuttuna RA-2:sta RA:ksi. 26

30 Luontotyypit kaava-alueella Kaava-alueelle sijoittuvat luontotyyppi-inventoinnin mukaiset luontodirektiivin mukaiset luontotyypit kaava-alueella sijoittuvat kaava-alueen koillisosiin ja ne on esitetty oheisella kartalla. Tämän lisäksi Natura-tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä esitetty muutos on, että järvi kokonaisuudessaan lukeutuu luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet. Kuva 7-13 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Natura-alueella. Lisäksi Natura-tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä esitetty muutos on, että järvialue kokonaisuudessaan lukeutuu luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet. Sulkulahden osalta rakennuspaikat on esitetty kaavaehdotus II:n mukaisina.

31 28 8. NATURA-ARVIOINNISSA TARKASTELTAVAT VAIHTOEH- TOISET KAAVARATKAISUT SULKULAHDEN OSALTA 8.1 Saimaannorppiin kohdistuvien häiriöiden mallinnus Edellä luvussa 6 kuvatun mukaisesti Niemisen Sulkulahden alue arvioidaan Oriveden rantaosayleiskaavasta saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten osalta kaavan kriittisimmäksi alueeksi. Tästä johtuen Natura-arvioinnissa on Sulkulahden osalta hyödynnetty tilastollista analyysiä osana vaikutusten arviointia. Tilastollisen analyysin on laatinut Risto Heikkinen Statisti Oy:stä ja mallinnuksessa on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa, joita on kuvattu kappaleessa Aiemmin vastaavaa mallinnusta on käytetty suurehkojen lomakeskusten vaikutusten mallinnukseen (FCG 2011, Enviro 2015). Oriveden rantaosayleiskaavan osalta päädyttiin ratkaisuun mallintaa vain kriittisintä aluetta, kun mahdollisuuksista mallintaa koko laajaa osayleiskaava-aluetta oli ensin keskusteltu Statisti Oy:n Risto Heikkisen kanssa. Analyysissä on mallinnettu matemaattisesti eri liikkujatyyppien (kävelijät, hiihtäjät ja moottorikelkkailijat) liikkeitä jäällä sekä arvioitu norppien ja ihmisten kohtaamisia jäällä lukumäärillä ja todennäköisyyksillä. Mallinnus on kohdennettu kevätaikaan ja jäällä liikkumiseen, joka on saimaannorpan pesinnän onnistumisen kannalta kriittisintä aikaa. Mallinnuksen taustoja ja oletuksia on kuvattu yksityiskohtaisemmin tämän Natura-arvioinnin liitteenä esitetyssä mallinnusraportissa (mm. lähtöpisteet, reittioletukset, häirinnän ja sen vakavuuden määrittäminen). Pesäkohtaisen häiriön merkittävyyttä arvioitaessa on käytetty ohjeellisena raja-arvona neljää pakosukellusta päivässä. Eli jos mallinnuksen tulokset osoittavat jollekin poikaspesälle tai pesäpaikkojen ryhmälle kohdistuvan yli neljä häiriötä päivässä, on kyse merkittävästä haitallisesta vaikutuksesta. Merkittävän häiriön osalta on käytetty vastaavaa lukemaa kuin aiemmin laadituissa vastaavissa arvioinneissa (FCG 2011, Enviro 2015). Rakennukset, joista aiheutuvaa häiriötä mallinnuksella tarkasteltiin, on esitetty oheisessa kuvassa. Mallinnuksessa käytetyt rakennuspaikat ja kaavamääräykset olivat kaavaehdotus II:n mukaiset, joten ne eivät täysin vastaa kaavaehdotus III:n mukaista tilannetta. Mallinnuksen yksinkertaistamiseksi tarkastelussa oli mukana neljä vaihtoehtoista lähtöpistettä, esim. Sulkulahden kaikki uudet rakennuspaikat oli yhdistetty yhdeksi lähtöpisteeksi (lähtöpiste 1). Kuva 8-1 Mallinnuksessa tarkastellut lähtöpisteet Niemisen alueella (pisteet 1-4). Kaavakartta on kaavaehdotus II:n mukainen.

32 Arvioitavat vaihtoehdot Vertailtavat vaihtoehdot Niemisen alueen osalta olivat: VE 1: Nykytilanne. Ei uusia rakennuspaikkoja eikä uusia rajoituksia moottorikelkkailuun (alueella on nykyisellään moottorikelkkailukielto vain perustetuilla LS-alueilla Natura-alueen saarissa, rajoitus koskee vain saarten maa-alueita.) VE2: Kaavaehdotus II:n mukainen kaava, mutta kaavassa osoitetaan Sulkulahden uudet rakennuspaikat ehdollisina siihen asti, että Natura-alueelle saadaan voimaan kevätaikainen moottorikelkkailukielto. Moottorikelkkailun rajoitusalueen karttarajaus on esitetty kuvassa 8-2 ja rajoitusaika olisi ELY-keskus voi maastoliikennelain 8 :n nojalla kieltää tai rajoittaa moottorikelkan käyttämistä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella esimerkiksi luonnolle aiheutuvan haitan vuoksi. Saimaannorpan pesiin kohdistuva häiriövaikutus on haitta, joka mahdollistaa moottorikelkkailun rajoittamisen. VE3: Kaavaehdotus II:n mukainen kaava, mutta kaavassa osoitetaan Sulkulahden uudet rakennuspaikat ehdollisina siihen asti, että Natura-alueelle saadaan voimaan kevätaikainen liikkumisrajoitus. Erotuksena VE2:een liikkumisrajoitus koskisi VE3:ssa kaikkea liikkumista (moottorikelkkailun lisäksi myös kävely, hiihto) kevätjäillä rajoitusalueella. Rajoitusalueen karttarajaus on esitetty kuvassa 7-1 ja rajoitusaika olisi Maankäyttö- ja rakennuslain 41 antaa mahdollisuuden antaa suojelumääräyksiä luonnonarvojen perusteella. Jos jotakin aluetta on luonnonarvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Kuva 8-2 Mallinnuksessa tarkastelu moottorikelkkailun (VE2) ja liikkumisrajoitusten (VE3) kevätaikainen rajoitusalue. Rajoitusaika olisi Mallinnuksessa tarkastellut kaavaehdotus II:n mukaiset uudet rakennuspaikat on soitettu punaisin pistein ja olemassa olevat rakennukset mustin pistein.

33 Mallinnuksen tulokset Mallinnuksen tuloksia tulee tarkastella huomioiden, että mallinnus on tehty kaavaehdotus II:n mukaisten rakennuspaikkojen ja kaavamerkintöjen perusteella. Mallinnuksen laatimisen jälkeen kaavaehdotusta on muutettu siten, että kaavaehdotus III:ssa Sulkulahden alueelta on poistettu yksi rakennuspaikka mutta Sulkulahden alueella kaksi rakennuspaikkaa on muutettu RA-2:sta kaavamerkinnöiksi RA. Muutos mahdollistaa kyseisten loma-asuntojen muuttamisen vakituisiksi asunnoiksi sekä RA-2:ta suuremmat rakennusoikeudet. Erotuksen mallinnuksen häiriömäärien prosenttiluvuissa on karkeasti arvioitu olevan noin 4 % luokkaa, eikä muutos siten vaikuta merkittävästi mallinnuksen tai arvioinnin keskeisiin johtopäätöksiin Vaihtoehto 1 Vaihtoehdossa 1, eli nykytilanteessa (ei rantaosayleiskaavan uusia rakennuspaikkoja eikä uusia rajoituksia moottorikelkkailuun) tarkasteltavalta alueelta aiheutuu vuorokaudessa yhteensä keskimäärin yhdeksän saimaannorppaan kohdistuvaa häirintää vuorokaudessa. Häiriöt jakaantuvat laajalle alueelle, ja suurin yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuva häiriöiden keskimääräinen lukumäärä on 0,74. Kriittiseksi arvioitu 4 häirintää vuorokaudessa ei mallinnuksen perusteella vaihtoehdossa 1 ylity minkään pesäpaikan osalta. Tulee kuitenkin huomioida, että mallinnuksessa on tarkasteltu vain Niemisen alueelta tapahtuvia jäille lähtöjä, ja todellisuudessa saimaannorppiin kohdistuvan häiriön määrää lisäävästi vaikuttavat myös muualta alueelle suuntautuvat moottorikelkkailijat sekä muut jäillä liikkujat. Isossa Laitasaaressa sijaitsee Metsähallituksen laavu, joka on alun perin suunniteltu hiihtäjien käyttöön, mutta jota tiedetään myös moottorikelkkailijoiden käyttävän. Talven ajalta on lisäksi tiedossa tapaus, jossa Pohjois-Karjalan ELY-keskus on tehnyt poliisille tutkintapyynnön luvattomasta moottorikelkalla ajosta luonnonsuojelualueella. Toistuvasta moottorikelkalla ajosta syntyneet jäljet kulkevat saaressa sijaitsevalta suojelualueella aivan moottorikelkkakiellosta kertovan opastaulun vieritse maa-alueelta jäälle. Kuva 8-3 Mallinnustulokset saimaannorppiin kohdistuvien häirintöjen lukumäärän kehityksestä vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 (VE1=Nyt, VE2=skenaario 2, VE3=skenaario 3).

34 Vaihtoehto 2 Vaihtoehdossa 2 saimaannorppiin Niemisen alueelta kohdistuvien häiriöiden määrään voidaan odottaa noin 19 % vähenemistä, kun moottorikelkkailua alueella rajoitetaan. Koska malli huomioi vain Niemisen alueelta tapahtuvat jäille lähdöt, voi vaikutus todellisuudessa olla vielä esitettyä prosenttilukua suurempi. Lopputulokseen vaikuttaa myös se, kuinka hyvin muualtakin alueella suuntautuvat moottorikelkkailijat kelkkailukieltoa noudattavat, sekä se kuinka paljon muualla kuin Niemisen alueella tapahtuva rantarakentaminen todellisuudessa vaikuttaa Natura-alueen jääalueella talviaikaan liikkuvien kävelijöiden ja hiihtäjien lukumäärään. Vaihtoehdossa 2 suurin yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuva häiriöiden keskimääräinen lukumäärä on 0,81. Kriittiseksi arvioitu 4 häirintää vuorokaudessa ei vaihtoehdossa 2 ylity minkään pesäpaikan osalta. Vaihtoehdossa 2 mallinnuksen tulokset osoittavat yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuvien häiriöiden olevan hieman suurempia kuin nykytilanteessa, joskin ero on jokseenkin vähäinen (0,74 ja 0,81). Mallinnuksessa on todettu että suurimmat keskimääräiset häiriöt kohdistuvat norpan makuupesään, eivät poikaspesään. Tulee kuitenkin huomioida, että mallinnuksessa on tarkasteltu vain Niemisen alueelta tapahtuvia jäille lähtöjä, ja todellisuudessa saimaannorppiin kohdistuvan häiriön määrää lisäävästi vaikuttavat myös muut jäillä liikkujat joiden lukumäärää uusi rantaosayleiskaava rakennuspaikkojen lisääntymisen myötä kasvattaa. Vastaavasti moottorikelkkailurajoitus koskee myös kaava-alueen ulkopuolelta saapuvia moottorikelkkailijoita, ja on siten parannus nykytilaan verrattuna. Tätä parannusta mallinnus ei huomioi. Kuvassa 8-4 on esitetty häirintöjen suhteellinen kehitys nykyhetkeen verrattuna: vaihtoehdossa 2 kävelijöiden ja hiihtäjien saimaannorpille aiheuttamat häiriöt lisääntyvät, mutta moottorikelkkailijoiden aiheuttamat häiriöt vähenevät. Vaihtoehdossa 2 häirintöjen suhteellinen lukumäärä (violetilla osoitettu yhteenveto kaikista jäällä liikkujista kuvassa 8-4) on noin 19 % vähäisempi kuin nykytilanteessa (VE1). Vaikka vaihtoehdossa 2 yleisellä tasolla tarkasteluna saimaannorppiin kohdistuvat häirintävaikutukset vähenevät, yksittäisen saimaannorpan pesän kannalta suurimmat keskimääräiset vaikutukset voivat vähäisessä määrin lisääntyä (0,74 -> 0,81). Kuva 8-4 Häirintöjen suhteellinen kehitys vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 (VE1=Nyt, VE2=skenaario 2, VE3=skenaario 3).

35 Vaihtoehto 3 Vaihtoehdossa 3 saimaannorppiin Niemisen alueelta kohdistuvien häiriöiden määrään voidaan odottaa noin 79 % vähennystä häirintöjen lukumäärään, jos kaikkea kevätaikaista jäällä liikkumista rajoitetaan. Koska malli huomioi vain Niemisen alueelta tapahtuvat jäille lähdöt, voi vaikutus häiriöiden määrän vähenemiseen todellisuudessa olla jopa esitettyä prosenttilukua suurempi. Vaihtoehdossa 3 suurin yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuva häiriöiden keskimääräinen lukumäärä on 0,76. Kriittiseksi arvioitu 4 häirintää vuorokaudessa ei vaihtoehdossa 3 ylity minkään pesäpaikan osalta. Vaihtoehdossa 3 yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuva häiriöiden keskimääräinen lukumäärä on hyvin lähellä vaihtoehdossa 1 arvioitua nykytilannetta (VE1 0,74 ja VE3 0,76). Vaihtoehdossa 3 mallinnuksen tulokset osoittavat yksittäiseen saimaannorpan pesään kohdistuvien keskimääräisten häiriöiden olevan vähäisempiä kuin vaihtoehdossa 2. Kuvassa 8-5 on häirintöjen vakavuuden kehitys nykyhetkeen verrattuna: vaihtoehdossa 3 häiriöiden vakavuus on vähäisempi verrattuna nykytilanteeseen kaikkien tarkasteltujen jäällä liikkuvien ryhmien osalta. Kävelijöiden ja hiihtäjien osalta häiriö on vähäisempi kuin vaihtoehdossa 2 ja kelkkailijoiden osalta sama kuin vaihtoehdossa 2. Kaikki liikkujaryhmät huomioituna häirintöjen vakavuus on vaihtoehdossa 3 vähäisempi kuin vaihtoehdossa 2. Kuva 8-5 Häirintöjen vakavuuden kehitys vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 (VE1=Nyt, VE2=skenaario 2, VE3=skenaario 3). Häirintöjen vakavuuteen vaikuttavia tekijöitä on kuvattu tämän Natura-arvioinnin liitteenä esitetyssä mallinnusraportissa. Kuva 8-6 Häirintöjen vakavuuden suhteellinen kehitys vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 (VE1=Nyt, VE2=skenaario 2, VE3=skenaario 3). Häirintöjen vakavuuteen vaikuttavia tekijöitä on kuvattu tämän Natura-arvioinnin liitteenä esitetyssä mallinnusraportissa.

36 33 9. HANKKEEN VAIKUTUKSET ORIVEDEN-PYHÄSELÄN SAA- RISTOT NATURA-ALUEESEEN 9.1 Vaikutukset saimaannorppiin Saimaannorppien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Oriveden alueella noin 10 % saimaannorpan pesinnöistä tapahtuu Natura-alueen ulkopuolella (Sipilä 2011). Natura-alueen ulkopuolisilla alueilla saimaannorppien pesimärauha on turvattava muilla keinoin, mm. kaavoituksen avulla. Mitoitusperiaatteet vaihtelevat Rääkkylän kaava-alueella 3,5 rp/mrvkm 6 rp/mrvkm välillä kaavan kokonaismitoituksen ollessa 5,7 rp. Mitoitusperusteet saimaannorpan kannalta merkittävien alueiden läheisyydessä (mm. Natura-alueen välitön lähiympäristö 5/mrvkm) eivät poikkea tavanomaisista rannoista kuin tiettömien saarten osalta, ja tältä osin voidaan arvioida osan mahdollisista lievennystoimista saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten osalta jääneen hyödyntämättä. Rakennuspaikkojen sijoittelussa on kuitenkin huomioitu saimaannorppatyöryhmän muistion mukaiset vähimmäisetäisyydet, jotka ovat poikaspesien osalta 800 metriä ja makuupesien osalta 300 metriä. Tätä lähemmäs saimaannorppien pesiä sijoittuvat rakennuspaikat on kaavassa esitetty korvattaviksi. Kaava-alueella on kattavasti voimassa kalastusrajoituksia, rajoitusalueet ovat kevään 2016 aikana laajentuneet aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Mikäli rajoituksia noudatetaan, ei kalastuksesta alueella pitäisi aiheutua merkittävää riskiä saimaannorpille. On kuitenkin huomioitava, että lisääntyvä vapaa-ajanrakentaminen lisää myös riskiä luvattomaan kalastukseen, eikä verkojen aiheuttama hukkumisriski siten täysin poistu rajoitusalueillakaan. Kaava-alueella vakiintuneiden saimaannorppa-alueiden läheisyydessä sijaitseva Piimälahti ei lukeudu rajoitusalueisiin. Oriveden rantaosayleiskaava lisää rakennusten lukumäärää ja sitä myötä myös saimaannorppiin kohdistuvia häiriötä Oriveden-Pyhäselän saaristo Natura-alueen läheisyydessä. Alle kahden kilometrin säteellä saimaannorpan poikaspesistä uusien lomarakennusten lukumäärä on 71 ja alle kilometrin säteellä vastaava lukema on 3 (taulukko 7-1). Edellä kappaleessa 7.3 kuvatun mukaisesti saimaannorppiin kohdistuvien häiriöiden kannalta keskeisimmiksi alueiksi arvioidaan Sulkulahden ja Niemisen alue sekä muina mahdollisina vaikutusalueina etenkin Hypönniemi, Voiniemi, Hyytsaari ja Saunasaari. Nykyisellään varsin rakentamatonta Sulkulahden aluetta lukuun ottamatta muista edellä mainituista rakentamisalueista saimaannorpille aiheutuva häiriö arvioidaan vähäiseksi tai korkeintaan kohtalaiseksi. Ilman lieventämistoimia on mahdollista, että Oriveden rantaosayleiskaavasta aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia saimaannorpille. Edellä esitetyn perusteella kuitenkin arvioidaan, ettei Oriveden rantaosayleiskaava Rääkkylän osalta aiheuta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen, mikäli Sulkulahden osalta rakennuspaikat osoitetaan ehdollisina siihen asti, että Naturaalueelle saadaan voimaan kevätaikainen moottorikelkkailukielto tai moottorikelkkailukieltoa kattavampi liikkumisrajoitus. Lieventämistoimet arvioidaan välttämättömiksi, jotta Oriveden rantaosayleiskaava olisi Oriveden-Pyhäselän saaristot Naturaalueeseen kohdistuvien vaikutusten osalta toteuttamiskelpoinen (merkittäviä vaikutuksia ei muodostu). Lieventämistoimiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista johtuen kevätaikaisten jäällä liikkumisen rajoitteiden valvontaan ja rajoituksista tiedottamiseen on suositeltavaa kiinnittää erityistä huomiota.

37 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Kaavassa osoitetut uudet rakennuspaikat eivät sijoitu Natura-tietolomakkeen mukaisten luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien alueelle. Kaavan mahdollistama rakentaminen ei siten aiheuta suoria maa-alueella sijaitseviin luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Etäisyydestä johtuen myöskään mahdollisen Natura-alueille suuntautuvan lisääntyvän virkistyskäytön ei arvioida kulumisvaikutuksen kautta muodostavan merkittäviä maa-alueella sijaitseviin luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Rantaosayleiskaavasta aiheutuvat vaikutukset Natura-tietolomakkeen mukaisille luontodirektiivin liitteen I luontotyypeille arvioidaan kokonaisuudessaan erittäin vähäisiksi. Luontotyyppi humuspitoiset järvet ja lammet on esitetty lisättäväksi Natura-alueen suojeluperusteisiin tietolomakepäivityksen yhteydessä. Rantaosayleiskaava lisää toteutuessaan rakennuspaikkojen määrää luontotyypin humuspitoiset järvet ja lammet rannoilla, Rääkkylän alueelle rakennuspaikkojen määrä kasvaa 40 %. Hajakuormitus ja rantarakentaminen ovat muutoksia, jotka voivat vaikuttaa tämän luontotyypin luonnontilaan. Vaikutuksen merkittävyyteen vaikuttavat kuitenkin osaltaan lieventävästi rantarakennusten jo nykyisellään suuri määrä. Lisäksi hajapäästöjen määrään voidaan vaikuttaa vesienkäsittelyä koskevilla kaavamääräyksillä. 9.1 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Eheydellä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Saimaannorppakanta on kasvanut noin 190 yksilöstä (tilanne vuonna 1990) noin 320 yksilöön (v. 2015). Kannan kasvu on ollut 25 vuoden aikana keskimäärin 2 % vuodessa. Kanta voi kuitenkin edelleen laskea satunnaisten tekijöiden, huonojen pesäolosuhteiden ja poikkeuksellisen suuren kuolleisuuden vuoksi (Maa- ja metsätalousministeriö 2015). Saimaannorppapopulaatio on edelleen hyvin pieni ja muutoksille altis. Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueella saimaannorppakannan kooksi on arvioitu 7 10 yksilöä. Alue ei ole eristynyt, mutta laji elää alueella levinneisyysalueensa reunalla. Sijainti levinneisyysalueen reunalla korostaa alueen merkitystä koko saimaannorppapopulaatiolle. Häiriötekijöiden vaikutukset saimaannorpan vakiintuneiden pesimäpaikkojen soveltuvuuteen arvioidaan siten lajin kannalta erittäin merkittäviksi. Mahdolliset muutokset kaava-alueen soveltuvuudessa lajin pesimäalueeksi voisivat pahimmillaan vaikuttaa saimaannorpan levinneisyysalueen laajuuteen. Mikäli kaava aiheuttaisi riskin muutoksesta lajin vakiintuneissa pesimäalueissa, arvioidaan vaikutus Natura-alueen eheyden kannalta erittäin merkittäväksi. Laaditun mallinnuksen perusteella Oriveden rantaosayleiskaavaehdotus III lisäisi saimaannorppiin kohdistuvia häiriöitä noin 20 %, mikäli kaava toteutettaisiin ilman lievennystoimia (moottorikelkkailukielto tai liikkumisrajoitus). Koska mallinnuksessa on huomioitu vain Niemisen alueella kaavoituksen myötä tapahtuvat muutokset, on häiriön lisääntyminen tältä osin suurella todennäköisyydellä arvioitu alakanttiin ja todellinen muutos saimaannorppiin kohdistuvissa häiriöissä olisi esitettyä prosenttilukemaa suurempi. Myös mallinnuksen lähtöoletuksena käytettyjen RA-2 kaavamerkintöjen muuttaminen Sulkulahden alueella RA merkinnöiksi lisää kevätaikaisen häiriön määrää mallinnuksessa esitettyä suuremmaksi, mutta vaikutuksen mallinnuksen tuloksena esitettyihin prosenttilukemiin on arvioitu olevan suuruusluokkaa 4%. Uudet rakennuspaikat saimaannorpan vakiintuneiden pesimäalueiden läheisyydessä muodostavat riskin häiriötekijöiden määrän lisääntymisestä lajin kannalta tärkeillä alueilla. Muodostuvan häiriön määrää on mahdollista lieventää kevätaikaisella moottorikelkkailukiellolla tai liikkumisrajoituksella. Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueen eheyden kannalta keskeisenä voidaan pitää alueen hyvää soveltuvuutta saimaannorpan pesimäympäristöksi myös tulevaisuudessa. Edellä esitetyn perusteella arvioidaan, että merkittäviltä vaikutuksilta Natura-alueen eheyteen voidaan välttyä vain huomioimalla lievennystoimet (moottorikelkkailukielto tai liikkumisrajoitus) keskeisenä osana kaavaratkaisua.

38 Vaikutukset muihin luontodirektiivin liitteen II lajeihin Kalalajit, susi, karhu ja ilves on Suomen EU:n jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tehdyssä erillissopimuksessa jätetty varsinaisen Natura-arviointivelvollisuuden ulkopuolelle (Ympäristöhallinto, Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita). Oriveden Pyhäselän saaristojen Naturaalueella esiintyvät susi, karhu, ilves sekä järvilohi käsitelläänkin tässä yhteydessä vain lyhyesti. Yhtä rakennuspaikkaa lukuun ottamatta rakentaminen ei sijoitu Natura-alueelle eikä siten suoraan vaikuta alueella esiintyvien suurpetojen suden, karhun ja ilveksen elinmahdollisuuksiin alueella. Natura-alueella esiintyvillä suurpedoilla on kuitenkin laajat elinpiirit ja lajien pesäpaikkojen sijainnit tunnetaan yleisesti varsin huonosti. Mahdolliset kyseisiin lajeihin kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat ihmistoiminnan lisääntymisen aiheuttamista elinalueiden siirtymisistä. Koska rantaosayleiskaavan mukainen rakentaminen sijoittuu pääosin jo rakennettujen alueiden lomaan, arvioidaan rantaosayleiskaavan vaikutukset Natura-alueella esiintyviin suteen, karhuun ja ilvekseen kokonaisuudessaan vähäisiksi. Järvilohi esiintyy koko Saimaan alueella. Lisääntyvä rantarakentaminen voi vaikuttaa järvilohiin lähinnä lisääntyvän verkkokalastuksen sivusaaliina saatavien alamittaisten lohien kalastuskuolleisuuden kautta. Kaavalla ei ole järvilohen luontaisiin lisääntymispaikkoihin kohdistuvia vaikutuksia. Kokonaisuutena tarkastellen Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutukset Natura-alueen järvilohiin arvioidaan erittäin vähäisiksi. Natura-alueen uhanalaiseen lajistoon kuuluu myös kangasvuokko, joka on harjualueiden laji. Kaavan mukainen rakentaminen ei sijoitu Natura-alueen harjualueille eikä kaavalla siten ole suoria vaikutuksia kangasvuokon kasvupaikkoihin. Etäisyydestä johtuen myöskään lisääntyvällä virkistyskäytöllä ei arvioida olevan vaikutuksia kangasvuokkoihin. Liito-orava on esitetty lisättäväksi Natura-alueen suojeluperusteisiin tietolomakepäivityksen yhteydessä. Yhtä saareen sijoittuvaa rakennuspaikkaa lukuun ottamatta rakentaminen ei sijoitu Natura-alueelle. Saaren etäisyydestä mantereeseen johtuen voidaan arvioida, ettei lajia esiinny kyseisellä rakentamispaikalla tai sen läheisyydessä. Kaavalla ei arvioida olevan liito-oraviin kohdistuvia vaikutuksia. 9.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Linnusto ei ole luontodirektiivin (SAC) perusteella suojellun Natura-alueen suojeluperuste, linnustovaikutuksia on kuitenkin esitelty yleispiirteisesti osana Natura-arviointia. Kaavan toteuttamisen myötä ihmisasutuksen määrä Natura-alueella ja sen läheisyydessä kasvaa, josta johtuen myös ihmistoiminnasta alueen linnustolle aiheutuvien häiriötekijöiden määrä tulee lisääntymään. Häiriötekijöiden voidaan tässä yhteydessä arvioida kohdistuvan erityisesti Oriveden ja Pyhäselän ranta- ja saaristoalueilla pesivään vesi- ja rantalintulajistoon, joista on Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen suojeluperusteissa mainittu erityisesti kuikka, kalasääski ja kalatiira. Lajeista kalatiira suosii alueen suurien selkävesien luotoja ja pikkusaaria, mutta laji asuttaa säännöllisesti myös alueen reheviä lintulahtia. Kalasääsken pesäpuita tunnetaan Oriveden rantayleiskaava-alueella kaikkiaan 18 pesien sijoittuessa valtaosin Rääkkylän puolelle. Pesäpuut jakautuvat melko tasaisesti sekä Oriveden ranta-alueille että sisämaan puolelle. Sääkset voivat ruokailla usein hyvinkin etäällä pesäpaikastaan. Rääkkylän alueella uutta rantarakentamista sijoittuu Natura-alueiden läheisyyteen etenkin Niemisen alueella. Linnuston kannalta varsinaisia rakennuspaikkoja merkittävämmäksi riskitekijäksi arvioidaan kuitenkin rantarakentamisen aiheuttama ihmistoiminnan lisääntyminen alueella, mikä tulee todennäköisesti lisäämään myös vapaa-ajanveneilyä ym. vesillä liikkumista myös Naturaalueella. Erityisesti kuikka ja kalasääski ovat lintulajeista herkkiä veneilystä aiheutuville haittavaikutuksille emolintujen poistuessa pesältään melko varhaisessa vaiheessa havaittuaan lähestyvän veneen. Häiriötekijöiden merkitystä on tässä yhteydessä vaikea luotettavasti arvioida, koska se on luonteeltaan satunnaista. Erityisen haitallista häirintä on niissä tapauksessa, joissa 1) häirintä toistuu useasti lyhyellä aikavälillä erityisesti lintujen muninta- tai haudontakauden aikana, jolloin emolinnut joutuvat toistuvasti poistumaan pesältään, tai 2) jos lintujen pesimäluodoille rantaudutaan pidemmäksi aikaa, mikä voi aiheuttaa pesinnän keskeytymisen tai poikasten kuolemaan. Näitä riskitekijöitä voidaan kuitenkin pyrkiä osaltaan ehkäisemään tehokkaan tiedottami-

39 36 sen (mm. maihinnousukiellosta kertovat kyltit) sekä säännöllisten veneilyreittien suunnittelun avulla siten, että pääasiallinen veneily ohjataan kauemmas tärkeimmistä lintujen pesimäalueista. 9.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Oriveden rantaosayleiskaava on laadittu Rääkkylän lisäksi myös Kiteen ja Kesälahden alueille. Oriveden rantaosayleiskaava kokonaisuudessaan lisää koko kaava-alueen rakennuskantaa 35 %. Kiteen/Kesälahden alueella uusia rakennuspaikkoja ei kaavaehdotus II:ssa ole esitetty saimaannorppien pesäpaikkojen läheisyyteen; etäisyyttä on vähimmilläänkin yli 2 kilometriä. Kiteen ja Kesälahden osalta Oriveden rantaosayleiskaavalla ei arvioida olevan merkittäviä saimaannorppiin kohdistuvia vaikutuksia eikä siten merkittäviä yhteisvaikutuksia Rääkkylän alueelle sijoittuvan rantaosayleiskaava-alueen kanssa. 9.5 Haitallisten vaikutusten lieventäminen Oriveden rantaosayleiskaavassa on esitetty uusia rakentamispaikkoja saimaannorpan kannalta kriittisiksi arvioiduille alueille. Tästä johtuen vaikutusten lieventämiskeinot ovat välttämättömiä, jotta vältyttäisiin mahdollisilta saimaannorppiin kohdistuvilta merkittävästi heikentäviltä vaikutuksilta. Keskeisiä tässä arvioinnissa tarkasteltuja mahdollisuuksia saimaannorppiin kohdistuvien häiriöiden vähentämiseksi ovat liikkumisrajoitukset kevätjäillä alueilla, jossa rantarakentamista osoitetaan saimaannorpan vakiintuneiden pesimäalueiden läheisyyteen. Vaikutusten lieventäminen olisi mahdollista myös rajoittamalla kevätaikaista jäällä liikkumista nyt tarkasteltua rajoitusaluetta laajemmalla alueella, esimerkiksi Natura-alueeseen sisältyvillä vesialueilla myös Voiniemen edustalla. Vaihtoehtoisia lieventämiskeinoja saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi olisivat pienempien mitoitusvyöhykkeiden käyttäminen saimaannorpan kannalta merkittävien alueiden läheisyydessä muuallakin kuin tiettömissä saarissa sekä nykyistä suuremman rakennusmäärän osoittaminen korvattaviksi saimaannorpan kannalta merkittävien pesimäalueiden läheisyydessä.

40 Johtopäätökset vaikutuksista Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen Oriveden rantaosayleiskaavan Rääkkylän alueelle sijoittuvalla osalla uusia rakennuspaikkoja sijoittuu Oriveden-Pyhäselän saaristot -Natura-alueen välittömään läheisyyteen ja myös saimaannorppien vakiintuneiden pesimäalueiden läheisyyteen. Kaava-alueella on kattavasti voimassa kalastusrajoituksia, rajoitusalueet ovat kevään 2016 aikana laajentuneet aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Mikäli rajoituksia noudatetaan, ei kalastuksesta alueella aiheudu merkittävää riskiä saimaannorpille. Kaava-alueella saimaannorppien hukkumisriskiä verkkoihin voivat kuitenkin aiheuttaa luvattomat verkot rajoitusalueilla sekä verkkokalastus rajoitusalueiden ulkopuolella. Uusista verkkokalastuksen rajoitusalueista johtuen Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutukset verkkoihin hukkumisriskin todennäköisyyteen arvioidaan vähäiseksi. Osana kaavaratkaisua on tarkasteltu vaihtoehtoisia lieventämiskeinoja kaavasta saimaannorpille aiheutuvan häiriön vähentämiseksi. Tässä Natura-arvioinnissa ei ole yksityiskohtaisemmin tarkasteltu vaihtoehtoa, jossa kaavaehdotus III:n mukainen rakentaminen toteutettaisiin ilman kevätaikaisia jäillä liikkumista koskevia rajoituksia. Vaikutukset Natura-alueen eheyteen - kappaleessa (9.4) esitetyn perusteella moottorikelkkailu- tai liikkumisrajoitukset arvioidaan kuitenkin välttämättömiksi, jotta Oriveden rantaosayleiskaava olisi toteutettavissa ilman mahdollisia saimaannorpan kannalta merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Tarkastelluista lieventämistoimista saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten vähentämisen kannalta tehokkain on kaikkea kevätaikaista jäällä liikkumista koskeva kielto, mutta laadittujen mallinnusten perusteella merkittävien saimaannorppiin kohdistuvien vaikutusten välttämiseksi riittää myös pelkkä kevätaikainen moottorikelkkailukielto. Edellä esitetyn perusteella arvioidaan, että Oriveden rantaosayleiskaava Rääkkylän osalta ei aiheuta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen, mikäli Sulkulahden osalta rakennuspaikat osoitetaan ehdollisina siihen asti, että Natura-alueelle saadaan voimaan kevätaikainen moottorikelkkailukielto tai moottorikelkkailukieltoa kattavampi liikkumisrajoitus. Lieventämistoimet arvioidaan välttämättömiksi, jotta Oriveden rantaosayleiskaavasta ei aiheutuisi Oriveden- Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen kohdistuvien merkittävästi heikentävien vaikutusten riskiä. Lieventämistoimiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista johtuen kevätaikaisten jäällä liikkumisen rajoitteiden valvontaan ja rajoituksista tiedottamiseen on suositeltavaa kiinnittää erityistä huomiota.

41 JOKI-HAUTALAMMEN NATURA-ALUE 10.1 Natura-arvioinnin tarveharkinta Joku-Hautalammen Natura-alueeseen (SPA) kohdistuvista vaikutuksista on laadittu Naturaarvioinnin tarveharkinta (FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen). Arvioinnin lähtökohtana ovat SPAalueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit. Natura-arvioinnin tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura-alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä 10.2 Sijainti ja yleispiirteet Joki-Hautalammen Natura-alue (FI , SPA) sijaitsee Rääkkylän keskustan itäpuolella, Juhmakan, Kompakan ja Lamminpohjan kylien välillä (kuva 10-1). Natura-alue koostuu kahdesta vierekkäisestä järvestä, Jokilammesta ja Hautalammesta. Järviä yhdistää kapean maakannaksen poikki kaivettu Suetsin kanava. Natura-alue on pinta-alaltaan 289 hehtaaria. Joki-Hautalammen Natura-aluetta luonnehtivat rehevöitymisen ja umpeenkasvun vuoksi rantaalueille syntyneet laajat ilmaversoisten kasvien vyöhykkeet, joiden suojassa alueella pesii arvokasta vesi- ja kosteikkolinnustoa. Valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Joki- Hautalammen alue on myös niin sanottu RAMSAR-kohde, eli kansainvälisesti arvokas kosteikko. Joki-Hautalammen Natura-alueesta 1,4 km länteen sijaitsee myös Jouhtenuslammen Natura-alue (FI , SPA). Oriveden rantaosayleiskaavassa lähin uusi rakennuspaikka on osoitettu noin kilometrin päähän Jouhtenuslammen Natura-alueesta, joten alueeseen ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia eikä sitä tässä yhteydessä arvioida tarkemmin. Kuva 10-1 Joki-Hautalammen Natura-alue ja arvioitavan Oriveden rantaosayleiskaavan rajaus. Kuvassa on esitetty myös Jouhtenuslammen ja Akankankaan Natura-alueet, joita ei arvioida tarkemmin, koska kaavassa ei osoiteta näiden läheisyyteen uusia rakennuspaikkoja.

42 Lintudirektiivin liitteen I lajit Hauta- ja Jokilammen rannoilla on lähes kauttaaltaan yhtenäiset järviruokokasvustot. Järviruokoluhta on laajimmillaan Hautalammen pohjoisrannalla ja Jokilammen itäpäässä, jossa rantametsän ja avoveden välisen luhtavyöhykkeen leveys on jopa 500 metriä. Järvien rehevyydestä johtuen niiden huomionarvoinen lajisto on pääasiassa rehevien lintuvesien ja rantaruovikoiden lajistoa. Joki-Hautalammen Natura-alueen Natura-tietolomakkeessa on listattu useita lintudirektiivin liitteen I lajeja, jotka kuuluvat säännöllisesti alueen pesimälinnustoon (Taulukko 10-1). Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista, lintudirektiivin I-liitteessä mainittua lajia, joita ei ole esitetty taulukossa Taulukko 10-1 Lintudirektiivin liitteen I lajit Joki-Hautalammen Natura-alueella (perustuen Naturaalueen Natura-tietolomakkeeseen) sekä eri lajien pääasialliset elinympäristöt. Laji Kalatiira (Sterna hirundo) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Kurki (Grus grus) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Liro (Tringa glareola) Luhtahuitti (Porzana porzana) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pikkulokki (Larus minutus) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Sinirinta (Luscinia svecica svecica) Suopöllö (Asio flammeus) Uivelo (Mergus albellus) Pääasiallinen elinympäristö Järvenselkien rantakalliot ja luodot, rehevät lintujärvet Avosuot ja tunturialueet. Muutonaikaisena lepäilijänä rantaniityillä ja pelloilla. Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rehevät havu- ja sekametsät Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Puoliavoimet avohakkuu- ja pensaikkoalueet Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Vanhat kuusivaltaiset havu- ja sekametsät Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Tunturikoivikot. Muutonaikaisena lepäilijänä rantapensaikoissa ja ruovikoissa. Suo- ja kosteikkoalueet, avohakkuut Rehevät lintujärvet, toisinaan myös karummat vesistöt 10.4 Muut huomionarvoiset lajit Joki-Hautalammen Natura-alueen Natura-tietolomakkeessa on mainittu seuraavat alueella tavattavat uhanalaiset tai silmälläpidettävät lajit: Keltavästäräkki (Motacilla flava), vaarantunut (VU) Punasotka (Aythya ferina), vaarantunut (VU) Tukkasotka (Aythya fuligula), vaarantunut (VU) Punavarpunen (Carpodacus erythrinus), silmälläpidettävä (NT) Rantasipi (Actitis hypoleucos), silmälläpidettävä (NT) Lisäksi alueella esiintyy Luontodirektiivin IV(a)-liitteen tiukasti suojelluista lajeista vesisiippa (Myotis daubentoni) ja viitasammakko (Rana arvalis).

43 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Rantayleiskaavan alueella Joki-Hautalammen Natura-alueella tai Natura-alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee tällä hetkellä 7 vakituisen asumisen rakennuspaikkaa ja 15 vapaa-ajan rakennuspaikkaa, joista useimmat ovat myös jo rakennettu. Olemassa olevista vapaa-ajan rakennuspaikoista kolme sijaitsee selvästi Natura-alueen puolella, lisäksi useat sijaitsevat aivan rajalla (Kuva 10-2). Rantaosayleiskaavassa Natura-alueen läheisyyteen ollaan osoittamassa kolme uutta vapaa-ajan rakennuspaikkaa. Rakennuspaikoista kaksi sijaitsee Jokilammen etelärannalla, yksi Hautalammen koillisrannalla. Hautalammen koillisrannan rakennuspaikka ei rajoitu rantaan, vaan se sijaitsee rantametsän takana Hautalammen tilan läheisyydessä. Kuva 10-2 Joki-Hautalammen Natura-alueen nykyiset rakennuspaikat ja suunnitellut uudet rakennuspaikat. Kaavan toteuttamisen myötä ihmisasutuksen määrä Natura-alueella ja sen läheisyydessä kasvaa jonkin verran, mistä johtuen myös ihmistoiminnasta alueen linnustolle aiheutuvien häiriötekijöiden määrä tulee lisääntymään hieman. Häiriö aiheutuu pääasiassa kahdesta tekijästä; rakennuspaikkojen ja niiden lähiympäristön raivaamisesta sekä lisääntyvästä veneilystä järvillä. Pohjoisin uusista rakennuspaikoista sijaitsee Natura-alueen ulkopuolella, eikä kaavoitettavalla tontilla ole omaa rantaa. Sen vuoksi tontin rakentaminen ei todennäköisesti vaikuta Natura-alueen rantakasvillisuuteen. Jokilammen kahden rakennuspaikan ympäristöä todennäköisesti raivataan rakentamisen myötä, mikä vähentää alueen rantametsien ja pensaikkoalueen lintujen elinympäristöä paikallisesti. Lisääntyvän vapaa-ajan asumisen myötä lisääntyy todennäköisesti myös ihmisten veneily Natura-alueella. Veneilyn lisääntyminen alueella ei ole kuitenkaan merkittävää, koska alueella on jo runsaasti vakituista asutusta ja vapaa-ajan asuntoja ja näiden rannoilta avoveteen raivattuja veneväyliä. Veneilyn määrä lisääntyy todennäköisesti enemmän Jokilammella, jonka rannoilla sijaitsee jo valmiiksi useita vapaa-ajan asuntoja. Veneilijöiden rantautuminen lintujen pesimäpaikoilla, erityisesti lintuluodoilla, on erityisen haitallista, koska emolinnut joutuvat poistumaan pesältään ja poikaset voivat joko kylmettyä tai joutua petojen saaliiksi. Natura-alueella ei kuitenkaan sijaitse pieniä saaria tai luotoja, joilla voisi sijaita erityisiä lintujen pesimäkolonioita ja jotka voisivat houkutella ihmisiä rantautumaan. Natura-alueen rannat ovat muutenkin huonosti virkistäytymi-

44 41 seen soveltuvia tonttien rantojen ulkopuolella, joten todennäköisesti alueella veneilevät ihmiset eivät rantaudu lintujen tärkeiden pesimäpaikkojen lähellä. Natura-alueen suojeluperusteina mainituissa lajeissa ei ole erityisesti rantametsien lajeja, joten rantatonttien raivaamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia alueen suojeluperusteisiin. Rantatonttien edustan mahdollinen ruoppaaminen ja vesikasvillisuuden niittäminen edellyttävät ilmoituksen tekemistä ELY-keskukseen ja mahdollisesti vesilain mukaisen luvan, missä yhteydessä toimenpiteet tulee suunnitella niin, että Natura-alueen suojeluperusteet eivät vaarannu. Lisääntyvä veneily voi aiheuttaa lievää häiriötä suojeluperusteena mainituista lajeista erityisesti kalatiiran, kurjen, laulujoutsenen, pikkulokin ja ruskosuohaukan pesinnöille. Veneilyn arvioidaan lisääntyvän etenkin Jokilammella kahden uuden rantatontin rakentamisen vuoksi. Jokilammen puolella on kuitenkin jo valmiiksi 18 rantarakennuspaikkaa, joten kaksi uutta rakennuspaikkaa ei lisää häiriötä merkittävästi. Lisäksi Jokilammen pesimälajiston voi arvioida jo tottuneen kohtuulliseen ihmisperäiseen häiriöön. Edellä mainituista perusteista johtuen Oriveden rantaosayleiskaava ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Joki-Hautalammen Natura-alueen suojeluperusteina mainittujen ranta- ja vesilintujen elinoloja Johtopäätökset vaikutuksista Joki-Hautalammen Natura-alueeseen Oriveden rantaosayleiskaavan Rääkkylän alueelle sijoittuvalla osalla kolme uutta rakennuspaikkaa sijoittuu Joki-Hautalammen Natura-alueen välittömään läheisyyteen. Joki-Hautalammen Natura-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on jo valmiiksi useita rantarakennuspaikkoja ja ranta-asutusta. Uusien rakennuspaikkojen ei arvioida merkittävästi heikentävän Joki- Hautalammen Natura-alueen suojeluperusteina mainittujen ranta- ja vesilintujen elinoloja. Edellä esitetyn perusteella todetaan, ettei Oriveden rantaosayleiskaava todennäköisesti aiheuta sellaisia Joki-Hautalammen Natura-alueeseen kohdistuvia vaikutuksia, joiden vuoksi olisi tarpeen laatia varsinainen Natura-arviointi Joki-Hautalammen Natura-alueen osalta. Lahdessa 6. päivänä kesäkuuta 2016 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Kaisa Torri biologi, FM

45 KIRJALLISUUSLÄHTEET Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. FCG 2010: Oriveden rantayleiskaava, luonto- ja maisemaselvitys. 99s. FCG 2011: Poronsalmen yleiskaava. Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi. Enviro 2015: Pistohiekan matkailualueen ranta-asemakaavan vaikutukset Natura 2000 alueisiin. Hyvärinen, H., Kunnasranta, M., Nieminen, P. & Taskinen, J. 2004: Hyle Saimaan oma norppa. Järvilohistrategia 2003: Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66/2003. Kokkonen, T. ja Sipilä, T. 2007: Jääteiden häiriövaikutuksen arviointi saimaannorpan pesäpaikanvalintaan Pihlajavedellä. South-East Finland Russia Neighbourhood Programme Laita, Samuli 2005: Saimaannorppa kunnan suunnittelussa. Pro gradu-tutkielma. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. Maa-ja metsätalousministeriö 2015: Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2015:4. Metsähallituksen tiedotteet: Poiminta Mökkibarometri 2016: Pönkkä H. 2010: Linnustoraportti, Orivesi. Järvilinnut matkailun myötätuulessa hanke, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri. 25 s. Ramboll 2011: Natura-arvioinnin tarveharkinta: Oriveden rantaosayleiskaava Kiteen ja Kesälahden osalta. Ruddock M. & Whitfield D.P. 2007: A review of disturbance distances in selected bird species. Scottish Natural Heritage. 181 s. Saimaannorppatyöryhmän muistion liite 3. Saimaannorpan lisääntymisen ja levähtämisen kannalta tärkeiden paikkojen määrittely ja huomioon ottaminen ihmistoiminnassa Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma. Saimaannorpan suojelutyöryhmän ehdotus Ympäristöministeriö. Sipilä, T. 1991: Saimaanhyljealueiden suojelutavoitteet. Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja 5. Sipilä, T. 1992: Saimaannorpan (Phoca hispida saimensis Nordq.) pesintä-, populaatio- ja suojelubiologiasta. Lisensiaattitutkielma, Biologian laitos, Joensuun yliopisto 45 s. Sipilä, T. 2003: Conservation biology of Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) with reference to other European seal populations. Sipilä, T. 2011: Metsähallituksen suojelubiologi. Suullinen tiedonanto Valtioneuvoston asetus eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla, 259/2016. Julkaistu Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta Ympäristöhallinto. Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita. WWF:n norppakartta kevään verkkokalastuskieltoalueista.

46 Tutkimusraportti Norppahäirintöjen kartoitus, Rääkkylä ANALYYSITOIMISTO STATISTI 1. kesäkuuta 2016 Tekijä: Risto Heikkinen

47 Tutkimusraportti Norppahäirintöjen kartoitus, Rääkkylä Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on mallintaa simuloimalla asukkaiden ja lomailijoiden liikkeitä kävelemällä, hiihtäen ja moottorikelkkaillen järven jäällä. Erityisesti kiinnostaa liikkujien aiheuttamat häiriöt tarkastelualueella sijaitseville norpanpesille. Näiden mallinnusten avulla arvioidaan norppahäirintöjen odotettua lukumäärää sekä vakavuutta ennen ja jälkeen kaavoituksen. Tutkimus jakautuu kahteen selkeään osuuteen: 1. Jäälläliikkujien liikkeiden mallintaminen 2. Häirintöjen lukumäärän sekä vakavuuden arviointi ja vertailu Lähtöpisteet ja liikkuminen Tarkasteluun otetaan mukaan rakennustontit, joista kuvassa lähtee lila viiva. Kartassa on 4 lähtöpistettä, joista liikkujien oletetaan lähtevän liikkeelle. Jokaiselta tontilta liikkuja etenee ensin lilan viivan osoittamalle lähtöpisteelle ja siitä eteenpäin seuraavan mallin mukaan: Tutkimusraportti

48 Liikkujista suurin osa (80%) lähtee liikkumaan satunnaisessa kulmassa järven suuntaan Pieni osa liikkujista (20% ) suuntaa rantaa pitkin Iso Laitasaaressa olevalla laavulla ja palaa takaisin. Satunnaistettujen reittien pituudet: Kävelijöiden reittien pituudet arvotaan normaalijakaumasta N(4000, 1000). Pituuden odotusarvo on näin 4000 metriä ja 95% reiteistä on pituudeltaan välillä (2000,6000) metriä. Hiihtäjien reittien pituudet arvotaan normaalijakaumasta N(10000, 3000). Pituuden odotusarvo on näin metriä ja 95% reiteistä on pituudeltaan välillä (4000,16000) metriä. Kelkkailijoiden reittien pituudet arvotaan normaalijakaumasta N(20000, 6000). Pituuden odotusarvo on näin metriä ja 95% reiteistä on pituudeltaan välillä (8000,32000) metriä. Kaikki reitit ovat kuitenkin minimissään 300 metriä pitkiä Matkasta puolet mennään satunnaiskulkua ja sitten tullaan samaa reittiä takaisin Liikkuminen: Liikkujien oletetaan liikkuvan suoraan arvottuun suuntaan kunnes tulee maa-alue (tai rajoitusalue) vastaan 80 m ennen maa-alueeseen törmäämistä liikkujalle arvotaan suunnan muutos väliltä astetta siihen suuntaan, jossa on enemmän liikkumatilaa Kun puolet matkan pituudesta on tullut täyteen, liikkuja palaa samaa reittiä takaisin Liikkujien liikkeet oletetaan riippumattomiksi muista liikkujista (oletetuissa lukumäärissä yhdessä liikkuva pariskunta = yksi liikkuja) Häirinnät Tietty pesä lasketaan häirityksi, mikäli kävelijän tai hiihtäjän reitti sivuuttaa pesän 100 metrin päästä tai lähempää Moottorikelkalla häiriöksi lasketaan m. päästä kulkeva reitti ja puolikkaaksi häiriöksi 400m 800 m. päästä kulkeva reitti. Jokainen reitin leikkaus häiriöalueella kirjataan kahtena häiriönä, koska paluumatkalla häirintä toistuu Tutkimusraportti

49 Liikkujien määrät Liikkujien määrä perustuu tarkasteltavan alueen rakentamisen määrään sekä tilastoihin (mökkibarometri 2016) kesämökkien käyttöasteesta norpan pesinnän kannalta kriittisinä kuukausina vuonna 2015 helmi - maaliskuussa. Keskiarvona on tämän johdosta käytetty 2.25 vietettyä mökkivuorokautta/kuukausi ja yhtenä vuorokautena oletetaan tapahtuvan yksi jäälle suuntautuva matka. Matkan tekotapa oletetaan jakautuvan seuraavasti: kävelijät 60 %, hiihtäjät 33 % ja moottorikelkat 7 %. Moottorikelkkojen osuus perustuu tilastokeskuksen tietoihin, jonka mukaan Pohjois-Karjalassa kelkka on 7 %:ssa talouksia. Matkojen oletetut pituudet on kuvattu aiemmin. RA-2 rakennuspaikat katsotaan aiheuttavan häiriötä mökkibarometrin mukaisesti (2,25/30 = 0,075.) RA rakennuspaikat on laskettu häiritsemään kaksinkertaisesti (0,15) RA-2 rakennuspaikkoihin nähden, koska niiden muuttamista vakituiseen asuinkäyttöön ei ole kielletty. Asuinrakennuspaikoilla ollaan läpi vuoden päivittäin ja niiden osalta häiriötä katsotaan aiheutuvan rakennuspaikkaa kohden huomattavasti enemmän. Lähtöjä jäälle arvioidaan tapahtuvan jäälle joka kolmas päivä (0,33). Näihin tietoihin perustuen odotetaan seuraava määrä liikkujia keskimäärin: Liikkujat / päivä Nyt Kaavoitus Hiihtäjät Kävelijät Kelkkailijat Summa Näiden oletetaan jakautuvan lähtöpisteiden välillä seuraavasti: Liikkujien osuudet % Tutkimusraportti Lähtöpiste Nyt Kaavoitus P P P P Summa Häirinnän vakavuus pesittäin Kunkin pesään kohdistuvan häirinnän vakavuusaste määritellään seuraavan kaavan mukaan perustuen vuodesta 1987 alkaen kerättyihin havaintoihin: 3

50 1. Makuupesät välillä 1-4 seuraavasti: Lähtökohtaisesti 1 Jos etäisyys lähimpään poikaspesään alle 2000m, niin +2 Jos käyttökertoja vähintään 9, niin Poikaspesät välillä 5-10 seuraavasti: Lähtökohtaisesti 5 Jos käyttökertoja vähintään 2, niin +3 Jos käyttökertoja vähintään 9, niin +2 (vielä edellisen lisäksi) Rajoitusalue ja skenaariot Kaavoituksen jälkeen on tarkoitus ottaa käyttöön rajoitusalue (karttaan merkitty lilalla). Ensimmäisessä skenaariossa rajoitus koskee moottorikelkkailijoita ja oletetaan että 5% kelkkailijoista ei kunnioita rajoitusaluetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähtöpisteeltä 1 ja lähtöpisteeltä 2 95% kelkkailusta siirtyy kokonaan tarkastelualueen ulkopuolelle. Toisessa skenaariossa rajoitusalue koskee kaikkia liikkujia. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavia muutoksia lähtöpaikkoihin: Kävelijät ja hiihtäjät lähtöpaikalta 1 siirtyvät rajoitusalueen ja rannan välistä kaistaletta Ison Laitasaaren pohjoispuolelle, mistä vapaa liikkuminen alkaa. Kävelijät ja hiihtäjät lähtöpaikalta 2 siirtyvät rantaa pitkin Nenäniemen etelärannalle ja aloittavat vapaan liikkumisen siitä etelään päin. Edelleen 5% liikkujista ei kunnioita liikkumisrajoitteita ja toimivat kuten ennen kaavoitusta. Tutkimusraportti