SOTE-PROJEKTI KÅÅSTÖÖ

Transkriptio

1 RAPORTTI KÅÅSTÖÖ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Turun ammattikorkeakoulu ja Turun alueen Valikkoryhmä SOTE-PROJEKTI KÅÅSTÖÖ Virkistystoimintaa vapaaehtoistyöntekijöille

2 SISÄLTÖ SOTE-PROJEKTI KÅÅSTÖÖ... 1 SISÄLTÖ... 2 JOHDANTO PROJEKTIN TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHTA Yhdessä tekeminen ja toiminnan suunnittelu Jaksamista fyysisestä terveydestä Aarrekartalla voimaa omaan jaksamiseen Hyvinvointia vapaaehtoistyöstä Elämänkaaren vaiheet ja tulevaisuuden muistelua Yhdessä oleminen ja rentoutuminen TOTEUTUS Aloitustapaaminen Fyysinen terveys Oma jaksaminen Henkinen hyvinvointi ja vapaaehtoisen jaksaminen Elämänkaari Lopetustapaaminen VIESTINTÄ JA YHTEISTYÖ PROJEKTIN ARVIOINTI Resurssit ja budjetti Projektin palaute Kehittämiskohteet Projektin hyöty ja jatkuvuus LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Prosessikaavio Liite 2. Toteutuskertojen suunnitelmat ja aikataulutus... 24

3 JOHDANTO Projektiryhmä muodostuu Turun ammattikorkeakoulun terveydenhoitaja- ja sosionomiopiskelijoista. Ryhmän ohjaavina opettajina ovat toimineet Marjatta Hahtola ja Heli Virjonen. Projektiryhmän yhteistyökumppanina on Turun alueen Valikkoryhmä. Kååstöö-projektiryhmä: Projektipäällikkö: Imbi Kolkkanen Sisällön suunnitteluvastaava: Suvi Kahela Sihteeri: Tanja Järvinen Viestintävastaava: Anne-Mari Kuusinen Raporttivastaava: Marianna Rantanen Projektin esittelyn suunnitteluvastaava: Satu Lehtonen Projektin tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa virkistystoimintaa Valikkoryhmään kuuluvien järjestöjen vapaaehtoistyöntekijöille. Projektin tavoitteena on hyvinvoiva vapaaehtoinen. Virkistystoiminta toteutettiin kuuden tapaamisen muodossa tiistai-iltaisin välisenä aikana. Virkistystoiminnan suunnittelussa Kååstöö-ryhmä huomioi sekä osallistujien toiveita että omia ammatillisia vahvuuksiaan. Virkistystoiminnassa huomioitiin kokonaisvaltainen hyvinvointi kattaen sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen näkökulman. Projektisuunnitelmaa muokattiin läpi projektin toteutuksen ajan, ja koko projektiryhmä teki tiivistä yhteistyötä projektin onnistumiseksi.

4 1 PROJEKTIN TAVOITTEET JA LÄH- TÖKOHTA Projekti toteutettiin Turun ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluiden ja terveysalan opiskelijoiden yhteistyönä. Projektiryhmässä oli molempien tulosalueiden opiskelijoita, ja ryhmän yhteistyötahona toimi Turun alueen Valikko-ryhmä. Turun alueen Valikko tiedottaa, kannustaa yhteistyöhön ja toimii ideariihenä eri vapaaehtoistyötä tekevien tahojen vapaaehtoisten välillä. Tavoitteena Turun alueen Valikolla on lisätä näkyvyyttä ja saada lisää arvostusta mukana olevien yhdistysten ja järjestöjen vapaaehtoistyölle. Yhteistyötä pyritään kehittämään yli sektorirajojen. Lisäksi Turun alueen Valikko rekrytoi vapaaehtoisia mukaan yhdistysten ja järjestöjen toimintaan. (KansalaisAreena 2013.) Kååstöö-projektin tarkoituksena oli suunnitella Turun alueen Valikko-ryhmään kuuluvien yhdistysten ja järjestöjen vapaaehtoistoimijoille virkistystoimintaa, joka vastaa mahdollisimman hyvin heidän tarpeitaan ja on lähtöisin heidän omista ehdotuksistaan sekä odotuksistaan. Tavoitteena projektiryhmällä on hyvinvoiva vapaaehtoinen. Projektilla pyrittiin auttamaan vapaaehtoistyöntekijää löytämään iloa tekemisestä ja kokemisesta sekä lisäämään voimia omaan jaksamiseen auttajana. Pyrimme pohtimaan yhdessä vapaaehtoistyötä tekevien kanssa, mistä saa motivaatiota ja eväitä oman jaksamisen kehittämiseen ja sen myötä läheisten jaksamisen tukemiseen. Terveyden edistäminen, ihmisten kohtaaminen, vertaistuen saaminen sekä omien tuntemusten ja kokemusten jakaminen edistävät hyvinvointia. Kååstöö-ryhmäläisten tavoitteina on toiminnan suunnittelijoina sekä toteuttajina myös oman jaksamisen ja hyvinvoinnin ylläpitäminen. Toimintaa toteutettiin monipuolisesti käyttäen erilaisia menetelmiä sekä osallistamalla vapaaehtoistyöntekijöitä. Lisäksi tavoitteenamme oli hakea tietoa erilaisten menetelmien, muun muassa yhteisöllisten työmenetelmien, käytöstä, kehittää moniammatillista yhteistyötä ja kehittyä ryhmän ohjaajina. Tärkeänä projektityössä pidimme myös aikuisten ja ikääntyvien terveyden edistämistä sekä projektityöskentelytaitojen oppimista. KÅÅSTÖÖ 4

5 1.1 Yhdessä tekeminen ja toiminnan suunnittelu Yhdessä tekeminen ja toiminnallisuus auttavat jokaista ilmaisemaan itseään luontevasti. Asioiden näkyväksi tekeminen ja visualisoiminen auttavat kaiken ikäisiä tulemaan tietoiseksi omista ajatuksistaan, tunteistaan, motiiveistaan, tavoistaan ja teoistaan. (Pesäpuu 2010.) Tutustumisen ja esittelyn apuna käytettiin kortteja. Kuvan kautta voi olla helpompi lähteä kertomaan itsestään ja samalla saatiin kaikille käyttöön persoonallisen näköiset nimilaput. Kååstöö-ryhmäläisten osallistumisella toimintaan luodaan ryhmään tasavertaisuuden tunnetta ohjaajien ja osallistujien välillä. Ottamalla osallistujat mukaan toiminnan suunnitteluun luodaan jokaiselle omia odotuksia vastaavaa toimintaa. Samalla osallistujat saadaan sitoutumaan toimintaan paremmin. Osallistujien toiveiden ja odotusten kartoittamisessa käytetään hyväksi SWOT-analyysiä. (OPH 2012.) SWOT-analyysi perustuu nelikenttämenetelmään. Nimi tulee sanoista S strengths, W weaknesses, O opportunities, T threats. Sen avulla voidaan kartoittaa sisäiset tekijät (vahvuudet ja heikkoudet) ja ulkoiset tekijät (uhat ja mahdollisuudet) yksinkertaisesti ja nopeasti. SWOT-analyysiä voi hyödyntää oppimis- ja kehittämistehtävissä joko yksilönä tai ryhmässä. (OPH 2012.) 1.2 Jaksamista fyysisestä terveydestä Maailman terveysjärjestön mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Täydellistä terveyttä on kuitenkin vaikeaa saavuttaa, mutta on mahdollista pyrkiä hyvään terveydentilaan. Terveys on voimavara, joka mahdollistaa aktiivisen ja itsenäisen elämän. (Huttunen 2012a.) Vapaaehtoistyöntekijöiden kannalta haluttiin nostaa esille fyysisen terveyden tärkeys, sillä se vaikuttaa osaltaan myös mielen tasapainoon. Fyysiseen terveyteen pystytään vaikut- KÅÅSTÖÖ 5

6 tamaan terveellisten elämäntapojen, henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon avulla. Liikunta nousee tärkeänä osana esille fyysisen kunnon ylläpidossa. Liikunta vaikuttaa myönteisesti sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Liikunta auttaa ehkäisemään ja hoitamaan sydän- ja verisuonisairauksia, sokeritautia, tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä vaikuttaa mielialaan ja vireystilaan parantavasti. Liikunta voidaan jakaa kolmeen osaan: terveysliikuntaan, hyötyliikuntaan ja kuntoliikuntaan. (Rinne 2012; Seppälä 2006.) Vapaaehtoisten kanssa tutustuttiin liikunnan myönteisiin vaikutuksiin sekä teoreettisesti että käytännössä. Te lan aikana osallistuttiin 15 minuuttia kestävään tuolijumppaan. Kestävyyskunnon parantamiseksi liikuntaa tulisi harrastaa viikoittain 2,5 tuntia, mikä on mahdollista jakaa minuutin osiin (Aittasalo 2013; UKK-instituutti 2011). Terveellisten elämäntapojen noudattamiseen kuuluu myös terveellinen ruokavalio. Epäterveellinen ruokavalio useimmiten johtaa moniin sairauksiin. Ruokavalio koostuu monesta eri osasta ja on tärkeää, että tiedetään ja muistetaan nämä perusasiat. Oikeanlaisen ruokavalion noudattaminen auttaa myös painonhallinnassa. (Huttunen 2012b.) Vapaaehtoisten kanssa tutustuttiin lautasmalliin ja aktivoitiin osallistujia myös tekemään omia lautasmallejaan yhdessä muiden kanssa. Vapaaehtoisille annettiin vinkkejä siitä, miten kasviksien ja hedelmien päivittäinen syöminen, suolan käytön vähentäminen, pehmeiden rasvojen suosiminen ja nopeasti imeytyvien sokereiden välttäminen antaa avaimet terveellisempään ruokavalioon. Kolmas tärkeä osa fyysistä terveyttä on riittävä ja laadukas yöuni. Aikuinen ihminen tarvitsee keskimäärin 7-8 tuntia unta, vaikkakin yksilöllinen vaihtelu on suurta. Tärkeää on malttaa nukkua oman vuorokausirytminsä mukaan. On tavallista, että aikuisen elämässä tapahtuu paljon kaikkea koko ajan, mikä johtaa siihen, ettei ole aikaa pysähtyä ja kuunnella itseään. Kuitenkin pitkäaikainen oman vuorokausirytmin huomioimatta jättäminen voi aiheuttaa unettomuutta. (Kajaste 2008.) Unen merkitystä käytiin läpi te lassa kertomalla lyhyesti unen merkityksestä jaksamiselle. KÅÅSTÖÖ 6

7 1.3 Aarrekartalla voimaa omaan jaksamiseen Aarrekartta on menetelmä, jonka avulla unelmista voi tehdä totta. Menetelmän avulla pohditaan omia unelmia ja toiveita. Aarrekartan teko valmistaa henkisesti muutokseen ja tekee avoimemmaksi ratkaisujen löytymiselle sekä kasvattaa rohkeutta ja luottamusta elämään. (Ikira 2013.) Elä!-Työkalupakki vertaisryhmien ohjaajille korostaa ryhmänohjaamisessa yhteistoiminnallisuuden tärkeyttä. Yksintyöskentelyn lisäksi hyödynnetään pari- ja pienryhmätyöskentelyä sekä koko ryhmän yhteistä työskentelyä. Yksintyöskentelyn avulla jokainen pystyy erottamaan omat näkemyksensä ja tavoitteensa muiden ryhmäläisten tavoitteista. Parityöskentely tukee ujompien osallistujien mahdollisuutta kertoa ja testata näkemyksiään ääneen. Pienryhmässä osallistujalla on mahdollisuus saada tukea sekä täydentää omaa ajatteluaan muiden ajatuksilla. Koko ryhmän yhteinen työskentely mahdollistaa erilaisuutta arvostavan kokonaisnäkemyksen syntymisen käsiteltävästä asiasta. (Hiisijärvi, Heiskanen & Blomberg 2013.) 1.4 Hyvinvointia vapaaehtoistyöstä Vapaaehtoistyöhön osallistutaan ensisijaisesti auttamisen halusta. Myös omat kokemukset esimerkiksi jostain sairaudesta ja halu oppia uutta voivat edesauttaa vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Tärkeää vapaaehtoisille on se, että vapaaehtoistyöstä pitää antamisen lisäksi myös saada jotain myönteistä. Vapaaehtoisen saa sitoutumaan toimintaan se, että toiminta on mielekästä. Myös hyvällä ryhmällä, vapaaehtoistyön tuottamalla hyödyllä itselle ja siitä saadulla hyvällä mielellä sekä myönteisellä palautteella on suuri merkitys sille, että vapaaehtoinen jatkaa tehtävässään. (Pessi & Oravasaari 2010, 141 ja ) Vapaaehtoistyö voi auttaa, sillä myötätunto ja auttaminen lisäävät omaa hyvinvointia. Vapaaehtoistyöntekijät voivat keskimäärin henkisesti paremmin kuin muut. (Mattila 2010.) Toisaalta vapaaehtoistyö voi myös kuormittaa ja altistaa jopa myö- KÅÅSTÖÖ 7

8 tätuntouupumukselle. Vapaaehtoinen saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänen pitäisi auttaa, vaikka hänelle ei ole annettu tehtävään riittäviä ammatillisia valmiuksia, mikä voi johtua joko puutteellisesta perehdytyksestä tai koulutuksesta. Myös vapaaehtoinen itse saattaa asettaa itselleen liian suuria vaatimuksia. Vapaaehtoinen voi kokea itsensä riittämättömäksi, koska hän haluaisi auttaa niin hyvin kuin mahdollista, mutta hänellä ei välttämättä ole siihen aikaa tai resursseja. (Nissinen 2008, ) Vapaaehtoisen jaksamisen kannalta on tärkeää tunnistaa omat henkilökohtaiset ja ammatilliset tarpeensa, koska sen avulla auttaja on paremmin valmistautunut ottamaan haasteita vastaan ja osaa myös hoitaa paremmin itse itseään. On tärkeää löytää tasapaino työn, vapaa-ajan toiminnan ja levon välille sekä löytää sisäinen mielenrauha. Auttajan tulisikin muistuttaa itseään siitä, mitkä arvot ovat hänelle tärkeitä ja mitkä ovat hänen voimavaransa. On myös tärkeää muistaa pitää kiinni omalle elämälleen tärkeistä asioista ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. (Nissinen 2008, ) Ihmissuhteiden merkitys korostuu silloin, kun vapaaehtoinen tekee työtä, joka altistaa hänet myötätuntouupumukselle. On tärkeää pitää mielessä myötätuntouupumukseen johtavat tekijät ja kiinnittää huomiota siihen, jos alkaa eristäytyä muista. Tärkeää on myös se, ettei kadota yhteyttä omaan itseensä. (Nissinen 2008, 187.) Tapaamiskerralla kerrottiin lyhyen luennon avulla myötätuntouupumuksesta ja oman jaksamisen tukemisesta sekä mahdollistettiin vapaaehtoisten ajatustenvaihto antamalla aikaa vapaalle keskustelulle vapaaehtoistyöstä. Keskustelua ohjattiin jaksamisteemaan tukikysymysten avulla. 1.5 Elämänkaaren vaiheet ja tulevaisuuden muistelua Ihmisen kehitysprosessi jatkuu keskeytyksettä hedelmöityksestä kuolemaan kaikilla ulottuvuuksilla. Elämänkaari tarkoittaa tuon kehityksen psykologista puolta. Jokaisen ihmisen kohdalla elämään liittyy useita valintoja eli lopputulos on yksi KÅÅSTÖÖ 8

9 monista mahdollisista. Jokainen on ainutkertainen, mutta ihmisen kehityksessä on myös yleisiä piirteitä. Elämäkaaren vaiheet (Ikärajat liukuvia, yleinen jaottelu) Lapsuuteen kuuluvat vauva- ja pikkulapsi-ikä (0-2 v.), leikki-ikä (2-6 v.) sekä keskilapsuus (7-11 v.). Lapsuus ei määrää loppuelämää. Nuoruus käsittää varhaisnuoruuden (12 15 v.), nuoruuden (16 18 v.) sekä myöhäisnuoruuden 19-22v. Aikuisuuteen kuuluvat varhaisaikuisuus (23 40 v.; läheisyyden tai eristyneisyyden kokemus) sekä keski-ikä (40 65 v.; tuottavuuden ja luovuuden tai lamaantumisen kokemus). Vanhuusiän käsitetään alkavan 65 ikävuoden jälkeen. Tämä elämän viimeinen kolmannes voi johtaa minän eheyteen, jos ihminen kokee eletyn elämän merkitykselliseksi tai epätoivoon, jos ihminen kokee, että jäljellä oleva aika on liian lyhyt uuden elämän aloittamiseen. (Nurmi ym ) Positiivisen elämänpolunsuunnittelun mahdollistamiseksi hyödynnetään tulevaisuuden muistelu -menetelmää. Tulevaisuuden muistelu on yksi niin sanotuista ennakointidialogeista. Stakesin hankkeissa kehitetyt dialogiset ja innovatiiviset verkostotyön muodot eli ennakointidialogit on tarkoitettu käytettäväksi silloin kun asiakkaiden pulmat edellyttävät asiointia usean palvelun piirissä. Ennakointidialogit edistävät osapuolien hyvää vuoropuhelua ja toiminnan koordinointia. Työmuotojen avulla kuullaan kaikkia osallistujia. (Stakes 2012.) 1.6 Yhdessä oleminen ja rentoutuminen Ryhmän lopettaminen on syytä suunnitella hyvin, sillä ryhmäläisille voi jäädä haikeutta ja epäuskon tunteita yhteisen kokemuksen päättymisestä. Ryhmä ei ehkä tiedosta surevansa. (Lähteenmäki 2007, 14.) Ryhmän lopetuskerta suunniteltiin aikataulun suhteen väljemmäksi ja retken kaltaiseksi tapaamiseksi, jossa nautittaisiin yhdessä ryhmän tapaamiskertojen päätösateria. Lisäksi iltaan suunniteltiin rastityöskentelyä teemoista: virkistysmuodot, vapaaehtoisen jaksaminen ja luonnon virkistysvoima. KÅÅSTÖÖ 9

10 Retki on lyhyt suunniteltu tapahtuma. Retken sisällöstä ja turvallisuusasioista on parasta keskustella ryhmän kanssa etukäteen. Kulkuyhteydet, tarvikkeet ja varasuunnitelmat täytyy päättää ajoissa. Teeman mukaan rakennettu retki tarjoaa pidempään muistissa säilyviä kokemuksia. (Grönholm 2005, ) Rastityöskentelyssä voidaan jakaa ja soveltaa tietoa, oppia uutta ja työstää asenteita. Mind mapin tekeminen ryhmässä auttaa hahmottamaan virkistysmuotojen laajaa kirjoa. Kysymysten avulla keskustelu vapaaehtoisen jaksamisesta aktivoi ryhmäläisiä käsittelemään itselleen tärkeää aihetta. (Tevere 2013.) Luonnon virkistysvoimasta keskustelu muistuttaa siitä, kuinka luonto herättelee aisteja ja aktivoi muistoja (Janhunen 2002). Yhteistoiminta- ja myönteisyysharjoitteet lisäävät vapautuneisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ryhmäläinen saa kokea olevansa arvokas ja pidetty. (Lähteenmäki 2007, ) Yhdessä syöminen on tärkeä kokemus, mistä suomalaisilla on nykyisin pulaa. Seurasta saa hyväksyntää ja välittämistä. Ruuan äärelle rauhoittuminen on yhteisöllisyyttä. ( SRE 2009.) KÅÅSTÖÖ 10

11 2 TOTEUTUS Projekti lähti käyntiin lokakuussa 2012 Kååstöö-ryhmän ensimmäisellä tapaamisella. Valikko-ryhmään käytiin tutustumassa marraskuun alussa, jolloin saatiin myös ehdotus virkistystoiminnan sisällön kartoitusviestin lähettämisestä. Kartoitusviestin vastausten perusteella aloitettiin sisällön suunnittelu. Aluksi luotiin alustavat raamit kuuden tapaamiskerran sisällöille. Tämän jälkeen sisältöihin perehdyttiin tarkemmin ja sisältöjä tarkennettiin. Joulukuussa esiteltiin projektisuunnitelma Turun ammattikorkeakoululla ja tehtiin projektisopimus Turun alueen Valikko-ryhmän kanssa. Virkistystoimintaan ilmoittauduttiin tammikuussa Aloitustapaaminen Ensimmäisellä toteutuskerralla (liite 2) mukana olivat kaikki Kååstöö-ryhmäläiset. Tapaamiskerran tavoitteena oli tutustuminen, ryhmäytyminen ja turvallisen sekä innostuneen ilmapiirin luominen. Ennen osallistujien saapumista tutustuttiin käytössä oleviin tiloihin ja valmisteltiin tapaamista. Tapaaminen aloitettiin kahvitarjoilulla. Tämän tavoitteena oli toivottaa kaikki osallistujat tervetulleeksi ja vähentää alkujännitystä. Ilmapiirin luomisessa onnistuttiin hyvin, ja ryhmässä keskustelu lähti hyvin käyntiin. Tutustumisessa hyödynnettiin kortteja, joita käytettiin nimilappuina myös muilla tapaamiskerroilla. SWOT-analyysiä apuna käyttäen osallistettiin mukana olijat suunnittelemaan seuraavien kertojen toimintaa. Alustava kartoitus toiveista tehtiin jo suunnitteluvaiheessa, ja sen pohjalta Kååstöö-ryhmä suunnitteli toiminnan rungon. Jokaisen tapaamiskerran suunnitelmia tarkennettiin vielä osallistujilta saadun palautteen perusteella, jotta toiminta vastaisi juuri kyseisen ryhmän odotuksia. Toiminnallisia kysymyksiä hyväksi käyttäen päästiin vielä tutustumaan ryhmään paremmin. Lopussa moni osallistuja kertoi jännityksensä helpottaneen, ja sekä osallistujat että Kååstöö-ryhmäläiset jäivät odottamaan seuraavia tapaamisia hyvillä mielin. KÅÅSTÖÖ 11

12 2.2 Fyysinen terveys Toisen tapaamiskerran teemana oli fyysinen terveys (liite 2). Kååstööryhmäläisten ammattitaitoa hyödyntääksemme tämän tapaamisen toteutuksesta vastasivat terveydenhoitajaopiskelijat. Osa osallistujista oli estynyt tulemaan paikalle. Ryhmän pieni koko mietitytti Kååstöö-ryhmäläisiä, mutta illan edetessä oli selvää, ettei tästä muodostunut haittaa toiminnalle. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin luomaan hyvä ilmapiiri kahvitarjoilulla, joten tätä käytäntöä päätettiin jatkaa kaikkiin tapaamisiin. Kahvittelun lomassa päästiin vaihtamaan kuulumisia ennen suunnitellun ohjelman toteuttamista. Illan aihe aloitettiin niin, että jokainen kertoi, miten pitää huolta itsestään. Osallistujat kertoivat, noudattavatko he jotain tietynlaista ruokavaliota tai harrastavatko jotain, jolla pitää yllä fyysistä kuntoa. Parityöskentelynä tehtiin mieleisiä lautasannoksia ja keskusteltiin terveellisistä ruoka-ainevalinnoista. Jokaiselle jaettiin myös internet-osoite, jossa osallistujat saivat halutessaan käydä testaamassa omia terveystottumuksiaan. Fyysisen terveyden ylläpitoa jatkettiin pienellä tuolijumppatuokiolla, johon kaikki pystyivät osallistumaan. Tuolijumpasta siirryttiin fyysiseen jaksamiseen. Yhdessä kerrattiin unen merkitystä päivittäiseen jaksamiseen ja keskusteltiin muistakin jaksamiseen liittyvistä asioista. Keskustelua syntyi aiheesta hyvin, joten keskustelu vapaaehtoistyön näkökulmasta päätettiin siirtää seuraavaan kertaan. Lopuksi pidettiin leikkimielinen tietovisa terveyteen ja ruokavalioon liittyvistä asioista. Keskustelua ryhmässä syntyi erittäin paljon, ja osallistujat kertoivat innokkaasti omista kokemuksistaan. 2.3 Oma jaksaminen Kolmannen tapaamisen aiheena oli oma jaksaminen (liite 2). Tavoitteena oli luoda osallistujille voimaantumisen tunteita sekä löytää asioita, jotka auttavat jaksamaan. Kerran toteutuksesta olivat vastuussa sosionomiopiskelijat. Kahvittelun ja KÅÅSTÖÖ 12

13 kuulumisten vaihdon jälkeen toiminta aloitettiin lankakeräkierroksella, jossa jokainen kertoi vuorollaan omista tuntemuksistaan, joita he olivat päivän aikana kokeneet. Lankakerän kierrettyä jokaisen kädessä kerä rullattiin takaisin, jolloin kukin vuorollaan kertoi kaksi asiaa, joista elämässään saa voimaa ja jotka auttavat jaksamaan. Tästä jatkoimme keskustelua kahdessa ryhmässä. Keskustelun tavoite oli syventää käsitystä omasta jaksamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Keskustelua syntyi runsaasti. Ryhmissä kerrottiin omista kokemuksista ja jaettiin vinkkejä oman jaksamisen ylläpitämiseen. Keskustelun jälkeen työskenneltiin aarrekarttojen parissa. Jokainen sai tehdä itselleen oman aarrekartan, johon etsittiin erilaisia hyvää mieltä tuottavien asioiden kuvia ja unelmia. Työskentely sujui leppoisasti, ja osallistujat innostuivat etsimään juuri omaan aarrekarttaan sopivia kuvia. Työskentelyä ohjattiin jatkamaan myöhemmin myös kotona. Aarrekarttatyöskentelyn ohjeet välitettiin sähköisesti tältä kerralta poissaoleville. Tapaaminen päätettiin tunnekävelykierrokseen. Tavoitteena oli, että jokainen ryhmässä kiertää huoneessa ja sanoo henkilökohtaisesti jokaiselle kehun, kiitoksen tai kannustuksen. Kierros antoi kaikille hyvän mielen ja tapaamiselle mukavan lopun. 2.4 Henkinen hyvinvointi ja vapaaehtoisen jaksaminen Neljännen tapaamiskerran teemana oli henkinen hyvinvointi ja vapaaehtoisen jaksaminen (liite 2). Tapaamiseen osallistui myös Kååstöö-ryhmän ohjaava opettaja Heli Virjonen. Tapaamisen alussa keskustelua herättivät vielä aiemmalla viikolla tehdyt aarrekartat ja edellisen kerran toteutuksen onnistuminen. Kahvittelun lomassa kerrattiin, mistä järjestöistä tai yhdistyksistä osallistujat tulevat ja mitä he järjestössään tai yhdistyksessään tekevät. Aloituksen jälkeen tehtiin vuorovaikutusharjoitus pareittain niin, että toinen parista kertoi jotain tarinaa. Kuuntelija oli saanut harjoitusta ennen lapun, josta hänen piti valita yksi teema, jonka mukaan hänen tuli eleillään viestittää, mitä tunnetta hän edustaa (esim. kiinnostunut/ei kiinnostunut). Vuorovaikutusharjoituksesta siirryttiin KÅÅSTÖÖ 13

14 myötätuntouupumukseen. Käytiin läpi myötätuntouupumuksen oireita, myötätuntostressiä ja näiden ehkäisyä. Lisäksi käytiin lyhyesti läpi empatian, sympatian, myötätunnon ja erillisyyden käsitteitä. Luento-osuuden jälkeen keskusteltiin aiheesta lyhyesti. Tämän jälkeen siirryttiin kuuntelemaan esitystä musiikin vaikutuksesta terveyteen ja psyykeen. Lisäksi kuunneltiin yksi musiikkikappale, minkä jälkeen keskusteltiin kappaleen herättämistä tunteista ja ylipäänsä musiikin merkityksestä osallistujille. Musiikista rentoutuneina jatkettiin vapaaehtoistyön maailmaan. Osallistujat saivat keskustella pienryhmissä jaksamisesta vapaaehtoistyössä ja siitä, voiko vapaaehtoinenkin sanoa ei. Osallistujille annettiin vapaat kädet keskustella myös muista kuin annetuista aiheista, ja ainakin yhdessä ryhmässä oli tarvetta keskustella vapaaehtoisten työnkuvasta omassa järjestössään. Pienryhmäkeskustelun jälkeen keskustelut purettiin yhdessä. Osallistujille annettiin kotiin mietittäväksi oman hyvinvoinnin tarkistuslista. Lisäksi ryhmäläiset saivat kaksi viikkoa sitten pidetyn tietokilpailun kysymykset ja vastaukset. Lopuksi pidettiin rentoutusharjoitus tunnelmallisessa kynttilänvalossa rauhallisen musiikin soidessa taustalla. 2.5 Elämänkaari Kokoontuminen (liite 2) aloitettiin tutusti kahvittelun merkeissä. Alussa keskusteltiin edellisestä tapaamiskerrasta sekä järjesteltiin viimeisen tapaamisen kyytejä Ruissaloon. Illan aiheen käsittely aloitettiin lyhyellä teoriaosuudella elämänkaaren vaiheista ja niiden merkityksestä. Jokainen osallistuja oli tuonut mukanaan jonkin itselleen tärkeän esineen elämänsä varrelta. Esineet esiteltiin vuorotellen ja niiden merkityksestä omaan elämään keskusteltiin yhdessä. Keskustelussa nousi vahvasti esille lapsuuden ja nuoruuden muistot. Positiivisen tulevaisuuskuvan luomisessa hyödynnettiin tulevaisuuden muistelu -menetelmää. Aluksi osallistujia ohjeistettiin menetelmän käyttöön ja heille annettiin lyhyt alku tarinalle, jota jokainen sai jatkaa. Kirjoittamisen jälkeen keskusteltiin KÅÅSTÖÖ 14

15 syntyneistä tarinoista ja tunnelmista menetelmän käytöstä. Jokaisella oli mahdollisuus lukea oma tarinansa tai kertoa siitä itse haluamallaan tavalla. Keskusteluun osallistuttiin rohkeasti, ja saimme kuulla hyvin henkilökohtaisia ja kauniita tarinoita. Tehtävän ohjeistus välitettiin osallistujille myös sähköisessä muodossa heidän pyynnöstään. Tapaaminen päätettiin vielä keskustelemalla luonteenpiirteistä ja niiden näkemisestä positiivisena. Jokainen kertoi itsestään jonkin haasteellisen luonteenpiirteen, jonka muut käänsivät positiiviseksi. Tarkoituksena oli, että jokainen oppi näkemään omat haasteensa positiivisina voimavaroina ja sai lähteä hyvillä mielin tapaamisesta kotiin. 2.6 Lopetustapaaminen Virkistystoiminnan päätöskerran (liite 2) vaihtoehtoja suunniteltiin toiminnan aloittamisen jälkeen. Kaikki kååstöölaiset ja kaikki virkistystoiminnan ryhmäläiset saivat vaikuttaa päätöskerran suunnitteluun. Ruissalon kylpylästä järjestyi ryhmälle sopiva, juhlava ruokailu kauniissa ympäristössä. Tapasimme Ruissalon kylpylän sisääntuloaulassa ja nostimme maljan viimeiselle tapaamiselle ja yhteisille kokemuksille.tervehdyssanojen jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään ja terveydenhoitajaopiskelijat pitivät 10 minuutin pituisia rasteja. Kaksi rasteista päätettiin pitää sisällä kylpylän aulatiloissa ja yksi rasti oli ulkona. Kylmän ilman vuoksi oli parempi välttää ulkona pitkään viipymistä. Ulkorastilla oli aiheena luonnon virkistysvoima. Ulkoympäristössä oli käpyjä sammaleisessa ruohikossa, lintulauta, puita, kanervia ja tietysti raikasta kevätilmaa. Rastilla muisteltiin kultaisia luontomuistoja, mukavia ja virkistäviä kokemuksia luonnosta. Mietittiin luonnon vaikutusta eri aisteihin. Yhdellä sisärastilla tehtiin monisyinen mind map kooste pahville erilaisista virkistysmuodoista. Ryhmäläiset saivat kertoa, millaisia virkistysmuotoja heillä on tällä hetkellä käytössä tai mitä he ovat käyttäneet aikaisemmin. KÅÅSTÖÖ 15

16 Toisella sisärastilla kerrattiin vielä vapaaehtoisen jaksamista. Aihetta käsiteltiin nyt kysymysten avulla ja tehtiin harjoitus myönteisen vuorovaikutuksen voimasta. Aiheesta virisi myös keskustelua. Rastien jälkeen ryhmäläiset täyttivät palautelomakkeet toimintakerroista. Illan hartaasti toivottu toiminta oli yhdessä syöminen. Ryhmälle oli varattu ikkunan ääreltä pitkä pöytä, jonka ympärille kaikki mahtuivat aterialle. Alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka nautittiin toistemme seurassa. Hyväntuulinen keskustelu pysyi yllä läpi aterian. Lopuksi hyvästeltiin toisemme kylpylän aulassa ja kaikille oli kyydit kotiin sovittuna. Viimeinen toimintakerta lopetettiin hymyillen ja vilkuttaen. KÅÅSTÖÖ 16

17 3 VIESTINTÄ JA YHTEISTYÖ Viestinnän tehtävänä on Kååstöö-projektissa ollut tukea projektin tavoitetta ja perustehtävää: tuottaa hyvinvointia virkistystoimintaan osallistuville Valikon vapaaehtoisille. Projektiviestintää on käyty projektiryhmän ja organisaation sisällä tiiviisti, läpinäkyvästi ja tehokkaasti eri viestintäkanavia hyödyntäen. Viestintäkanavista käytetyimmät ovat olleet tarkoituksenmukaiset ja tavoitteelliset keskustelut Optimassa, sähköpostitse ja puhelimitse. Projektiorganisaatio on kokoontunut säännöllisiin palavereihin projektin eri vaiheissa, mikä on osaltaan edesauttanut avoimen viestinnän toteutumista projektiryhmän sisällä. Jokaisesta kokoontumisesta laadittiin muistio Optimaan. Viestinnän onnistumiseksi siihen on panostettu merkittävästi aikaa ja resursseja. Projektiryhmä on sen perustamisesta lähtien hengittänyt viestinnässään hyvin ulos pitäen aktiivista yhteyttä eri sidosryhmiin, kuten Valikon puheenjohtajaan ja projektin toteutuspaikka Lehmusvalkaman vastaavaan toiminnanjohtajaan virkistystoiminnan suunnittelun ja toteutuksen sekä muiden asioiden sujumiseksi. Virkistystoimintaan osallistuvien eli kohderyhmän kanssa viestintä on ollut niin ikään avointa, luottamuksellista, ajantasaista, tiedottavaa, osallistujien tarpeita ja toiveita sekä kiinnostuksen kohteita kartoittavaa, hyödyllistä ja tuloksellista sekä riittävää. Sähköpostitse tapahtuva viestintä toimintaan osallistujien kanssa on sujunut mutkattomasti, ja se on ollut luontevin viestinnän vaihtoehto osallistujien ja projektiorganisaation välillä. Viestintä on muun muassa edesauttanut Valikon vapaaehtoisia työntekijöitä saavuttamaan laadukasta tietoa omasta voimaantumisestaan ja omien voimavarojen löytämisestä (osallistujille on lähetetty heidän toivomiaan tietopaketteja toiminnassa käsitellyistä sisällöistä). Projektin viestintä on ollut kaiken kaikkiaan luonteeltaan virkistystoimintaan osallistuvia palvelevaa, heidän tarpeitaan kunnioittavaa ja osallistujalähtöistä. KÅÅSTÖÖ 17

18 4 PROJEKTIN ARVIOINTI Projektin kokonaisuutta on pyritty arvioimaan monesta eri näkökulmasta. Kååstööryhmä on arvioinut omaa toimintaansa jatkuvana itsearviointina läpi projektin sekä projektipäällikön johtaman keskustelun avulla projektin päätteeksi. Arvioinnin tueksi palautetta projektista on pyydetty sekä osallistujilta että Valikko-ryhmältä. 4.1 Resurssit ja budjetti Ajallisesti projekti toteutui suunnitelmien mukaan. Suunnitelmien hiominen jatkui osana projektin toteutusta viimeiseen toteutuskertaan asti. Toteutuksen jälkeen aikaa jäi raportin kokoamiseen ja esityksen valmisteluun riittävästi. Kaikkien Kååstöö-ryhmäläisten työpanos oli käytettävissä koko projektin ajan. Opintopisteinä projektin sisällön suunnitteluun ja projektisuunnitelman tekemiseen oli varattu 324 tuntia syksylle 2012 ja 324 tuntia keväälle 2013 projektin toteutukseen, arviointiin ja raportointiin. Yhdelle ryhmäläiselle projektista tuli siis 108 tuntia työtä. Uuden konseptin luomiseen aikaa olisi voinut käyttää enemmänkin. Tilat projektin toteutuksen viidelle kerralle saatiin Valikko-ryhmän kautta Lehmusvalkamasta. Kerhotila oli avara, viihtyisä ja käytännöllinen. Käytettävissä olivat kahvinkeittovälineistöt, WC ja fläppitaulu. Viimeisellä toteutuskerralla ryhmä tapasi Ruissalon kylpylässä, jossa yleisiä aulatiloja ja kylpylän piha-aluetta käytettiin keskustelupaikkoina ruokailua edeltävästi. Viidestä ensimmäisestä kerrasta ei suunniteltu kertyvän kuluja, mutta viimeisen kerran budjetiksi arvioitiin 20 euroa. Päätimme kuitenkin tarjota jokaisen toteutuskerran aluksi kahvia, vaikka Valikko-ryhmän osallistumisesta kahvikulujen korvaamiseen ei ollut varmuutta. Jokaiselle osallistujalle hankittiin myös vihkot, jotka Valikko lupasi korvata. Kuitit kuluista on lähetetty Valikko-ryhmän yhteyshenkilölle. Muut tarvittavat välineet, kuten paperit, sakset, liimat ja korttipohjat, hankittiin itse. Viimeisen toteutuskerran ruokailu ravintolassa järjestettiin vapaaehtoisten ryhmän KÅÅSTÖÖ 18

19 omasta toiveesta, ja ruokailu oli omakustanteinen. Hinta oli 21 euroa/hlö. Matkakulut sekä Lehmusvalkamaan että Ruissaloon olivat omakustanteisia. 4.2 Projektin palaute Projektista pyydettiin palautetta sekä ryhmään osallistujilta että Valikon edustajilta. Osallistujilta palaute kerättiin viimeisellä tapaamiskerralla. Viimeiseltä kerralta poissaolleille palautelomake lähetettiin sähköpostin välityksellä. Osallistujilta saatu palaute oli pääsääntöisesti hyvin positiivista. Virkistystoiminnan koettiin vastanneen osallistujien odotuksia. Osalla osallistujista ei ollut ollut etukäteen odotuksia toiminnan suhteen, mutta myös he kokivat tapaamiset mukaviksi ja hyödyllisiksi. Osallistujien mielestä projektin vetäjät onnistuivat luomaan ryhmään hyvän ja positiivisen tunnelman sekä miellyttävän yhdessäolohetken. Palautelomakkeessa kysyttiin myös, mitä osallistujat olisivat toivoneet enemmän tai vähemmän. Tässä kysymyksessä vastaukset hajaantuivat, sillä mikään asia ei noussut esiin useammassa kuin yhdessä palautteessa. Joku osallistujista olisi toivonut enemmän keskusteluaikaa, toinen ryhmien sekoittamista enemmän ja kolmas lyhyitä luentoja. Joissain palautteissa nousi esiin aiheita, joihin projektin vetäjät eivät voineet vaikuttaa, kuten esimerkiksi kokoontumispaikan sijaintiin sekä virkistysretkien määrään. Lopuksi palautelomakkeessa pyydettiin antamaan palautetta projektin vetäjille. Palaute oli hyvin positiivista. Vetäjiä kehuttiin innostuneesta ja asiantuntevasta otteesta sekä ystävällisestä ja virkistävästä lähestymistavasta. Osallistujien mielestä vetäjät saivat myös hyvän henkilökohtaisen kontaktin ryhmäläisiin. Osallistujien lisäksi palautetta pyydettiin myös Turun alueen Valikon yhteyshenkilöltä. Yhteyshenkilön mielestä yhteistyö on sujunut hyvin projektin vetäjien kanssa. Syksyllä esitelty projektisuunnitelma on tilaajan mielestä ollut asiantunteva ja tarkka, minkä ansiosta siitä on ollut helppo saada hyvä kuva suunnitellusta toi- KÅÅSTÖÖ 19

20 minnasta. Projektin vetäjien puolelta yhteyttä on pidetty säännöllisesti tilaajaan, ja kaikki asiat on hoidettu ajallaan. Jotta tilaaja voi arvioida toteutunutta projektia kokonaisvaltaisesti, Turun alueen Valikon yhteyshenkilölle lähetetään osallistujien antamat palautteet sekä tämä projektin loppuraportti. 4.3 Kehittämiskohteet Suunnitteluvaiheen aikana osallistuville lähetettyä kyselylomaketta olisi voinut hioa vielä lisää, jotta olisi saatu vieläkin yksityiskohtaisempaa tietoa asiakkaiden mielipiteistä ja toiveista. Aina pitää myös muistaa se, että kaikki eivät ole kiinnostuneet kaikesta ja siinä avuksi ovat esimerkiksi pienryhmätoiminta ja eriyttäminen. Asiakkaiden mahdolliset erilaiset rajoitteet (liikkuminen, kirjoittaminen ym.) saattavat olla haasteena toiminnan toteutusvaiheessa, joten on hyvä kysellä niistä jo etukäteen, jolloin niihin voi paneutua suunnitteluvaiheessa eikä siihen tuhlaannu aikaa enää toteutusvaiheessa. Haasteena oli se, että jotkut osallistujat eivät osallistuneet kaikille kuudelle toteutuskerroille eivätkä siten saaneet toiminnasta täyttä kuvaa. Kuuden kerran jakso oli melko intensiivinen ja sisälsi eri osa-alueita koskien ihmisen mahdollisimman kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä omia voimavaroja hyväksi käyttäen. Toteutuskertojen koko materiaali (esim. ohjeistukset tehtäviin) ei ollut meillä sähköisessä muodossa. Poissaolijat kuitenkin olivat lähes poikkeuksetta kiinnostuneita poissaolokerroilla käsitellyistä aiheista ja materiaaleista, joten materiaalin muokkaaminen ja lähettäminen toi hieman suunniteltua enemmän työtä ryhmäläisille. Mahdollisissa jatkoprojekteissa voisi sitä tietoa hyödyntää ja koota esimerkiksi kaikkien kertojen toteutusten ohjeistukset yhteen tiedostoon, jolloin se olisi helppo lähettää pyydettäessä osallistujille sähköisesti tai antaa heille paperiversiona. KÅÅSTÖÖ 20