45. vuosikerta I Suomen Laboratorioalan Liitto ry:n ammatti- ja yhdistyslehti I 3/2008

Transkriptio

1 ANALYYSI 45. vuosikerta I Suomen Laboratorioalan Liitto ry:n ammatti- ja yhdistyslehti I 3/2008 VUOTTA SUOMEN LABORATORIOALAN LIITTO JUHLAVUOSI ANALYYSI 45 VUOTTA

2 Laatuseminaari Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna Koulutus on tarkoitettu kaikille laboratoriossa työskenteleville. Torstai Luento Luennoitsija Aamupala ja ilmoittautuminen Suomen Laboratorioalan Liiton esittely Elsi Saarenpää, SLabL Mikrobiologisen ympäristönäytteen otto ja käsittely Katarina Björklöf, Suomen ympäristökeskus Työturvallisuus mikrobiologisessa ympäristölaboratoriossa Katarina Björklöf, Suomen ympäristökeskus Lounas Standardien soveltaminen mikrobiologisessa laboratoriossa Giselle Nick-Mäenpää, Finas Edellinen aihe jatkuu Kahvi Miten aina jaksaa? terveyttä työelämästä Heini Ahveninen, Suomen Terveystalo Kylpylä Illallinen Perjantai Luento Luennoitsija Laminaarikaapit Miikka Karkela, Laboline -tyypit, toimintaperiaate ja toiminnan tarkistus Edellinen aihe jatkuu Mikroskoopin käyttöhuolto ja laadussa pito Pekka Hietala, Leica Lounas Edellinen aihe jatkuu, harjoituksia Edellinen aihe jatkuu, harjoituksia Kahvi ja koulutustilaisuuden päätös Ilmoittautuminen mennessä: Elsi Saarenpää puh , Ohjelmatiedustelut: Irja Hiekkamäki puh , Auli Järvelä puh , Kurssin hinta täysihoitoineen sisältäen kurssimateriaalin, ohjelman mukaiset ateriat, majoituksen 2 hh (lisämaksusta 1 hh ja kylpylän käyttö). jäseniltä 490 c, ei-jäsenilta 640 c ei-majoittuvilta jäseniltä 410 c, ei-jäseniltä 550 c yhden päivän hinta jäseniltä 250 c ja ei-jäsenilta 320 c Mikäli osanotto perutaan ohjelmassa mainitun ilmoittautumispäivän jälkeen, perimme toimisto- ja varauskuluina 90 c. Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin. Huomioitavaa: Kurssi käy osaksi sertifioitujen ympäristönäytteenottajien ylläpitokoulutusta. Tervetuloa kurssille! Suomen Laboratorioalan Liitto ry / koulutus 2 ANALYYSI 3/2008

3 ANALYYSI 45 VUOTTA Päätoimittaja Tilaukset Ilmoitukset Talous Anne Raille Valpuri Innanmaankatu 5 c 94, Turku GSM anne.raille@laborantti.net Sanna Tomukorpi Keonpellonkatu 7 as. 27, Raisio GSM sanna.tomukorpi@gmail.com Ann Sofie Wierda Vanha Paraistentie 5, Kuusisto Työ (02) GSM ann.wierda@utu.fi Sinikka Kollanus Kapanalhonkatu 2, Turku Koti Työ (02) sinikka.kollanus@laborantti.net SISÄLLYSLUETTELO Koulutus: Laatuseminaari... 2 Tapahtumien ABC... 4 Päätoimittajalta... 5 Punnitsemisen laadussapito... 6 Sudokun ratkaisu Puheenjohtajalta Julkaisija Suomen Laboratorioalan Liitto ry Toimituksen Analyysi osoite Valpuri Innanmaankatu 5 c 94, Turku anne.raille@laborantti.net Pankki Nordea Painatus Offset Ulonen Oy Puh. (03) ISSN Osoitteenmuutokset Irja Hiekkamäki Hakatie 4, Toivala irja.hiekkamaki@laborantti.net Työ Koti Lehden ilmestymisaikataulu vuodelle 2008 Numero Ilmestyy Aineisto toimitukselle Painotuote Höyrysterilointi ja sen kontrollointi Keväällä 2008 valmistuneet Aino Väre Analyysille kultaakin arvokkaampi...14 Kantasolut ja biomateriaalit luuvaurioiden hoidossa Yhdistykset toimivat/päijätlab Kiitos Toiminnanjohtajalta Platinaiset vuodet Orionin Lääkeainekemian osasto Ällätikku Puheenjohtajat risteilyllä Yhdistykset toimivat/pirlab Sudoku Esittelyvuorossa vesijuoksu Toimihenkilöt ja yhdistykset Palvelukortti ANALYYSI 3/2008 3

4 TAPAHTUMIEN ABC Tapahtuma, tiedot Järjestäjä, ilmoittautumiset Ergonomia ja henkinen hyvinvointi Suomen Laboratorioalan liitto ry 2008 Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna Tutustuminen Toppilan Turvevoimalaan Ilmoittautumiset Outille, alk. klo puh Oulun Seudun Laboratorioalan yhdistys ry Työterveyslaitoksen järjestämä koulutus Työterveyslaitos, Turku Laboratoriotyö ja terveys Turussa. Tarkempi ohjelma sivulla: Laatukoulutus, tarkempi ohjelma sivulla 2. Suomen Laboratorioalan liitto ry 2008 TULOSSA: - Syksyllä viininmaistajaisilta Oulussa. Lisätietoja Outilta ja kotisivuilla: - Lokakuussa järjestetään parin tunnin luento työ- hyvinvoinnista OSAO:lla. Oulun Seudun Laboratorioalan yhdistys ry SUOJAA MUKAVUUTTA TURVALLISUUTTA Haetko mahdollisimman hyvää suojaa käsillesi...? YLEISKÄYTTÖÖN FYYSISESTI RASITTAVIIN TEHTÄVIIN KEMIKAALIEN KÄSITTELYYN LYHYTKESTOISIIN JA KEVYISIIN TEHTÄVIIN VERI- JA ERITEKONTAKTIIN PUHDASTILATYÖSKENTELYYN Kaikkiin tehtäviin löytyy oikea käsine. Taatut korkeat valmistusstandardit varmistavat luotettavuuden. OTA YHTEYTTÄ Etsitään yhdessä se oikea käsine. Tiedustelut ja tilaukset: Berner Terveys ja Tutkimus asiakaspalvelu puh , fax tilaukset.laboratorio@berner.fi 4 ANALYYSI 3/2008

5 ANALYYSI 45 VUOTTA Analyysissä Irtisanomisesta uuteen työhön Mediasta saa jatkuvasti kuulla miten teollisuuden toimihenkilöitä irtisanotaan ympäri maata. Irtisanottujen määrät nousevat varsin suuriksi kun yrityksen toimipaikkoja tai mahdollisesti koko yritys suljetaan. Valitettavasti irtisanomiset kohdistuvat nykyään kovin usein myös laboratorioalan väkeen. Mikä ikävintä, yleensä tällaisilla alueilla ei ole tarjota omalta alalta enää töitä. Mistä esimerkiksi vaasalainen tai oululainen, jos Kemira irtisanoo näistä molemmista n. 40 laboratorioalan tuotekehitysihmistä, löytää alansa töitä? Pääkaupunkiseudulta voidaan mahdollisesti tarjota vastaavia töitä, mutta monellako on ihan oikeasti mahdollisuus siirtyä sinne. Tällaisissa tilanteissa pitkäaikaisellakaan työhistorialle ei ole merkitystä, kun aloja siirretään ulkomaille. Vaikka henkilöstö on osannutkin usein aavistaa yrityksen myynti- tai tehostusaikeita, tulee ilmoitus niistä aina puun takaa. Lisäksi mikä usein yllättää myös luottamustoimiset työpaikoilla on, että siirrot ja muut lopettamiseen liittyvät aikataulut ovat uskomattoman kireät. Ja niihin käytetään suoraan sanottuna aivan käsittämättömästi myös rahaa. Luottamusmiesten kovalla työllä neuvottelemat rahat valuvat sormien välistä, kun työttömyyskassat jaksottavat siitä johtuen työttömyyspäivärahan maksatusta eteenpäin. Sekään neuvoteltu rahapalkkio ei näin ollen lohduta irtisanottuja. Aika neuvottomaksi tuntee itsensä, kun elääkseen pitäisi löytää töitä. Ja kyllähän kaikki omassa työssään asiantuntijoiksi kehittyneinä osaajina, haluaisivat sijoittautua alansa töihin. Kovin usein tuo kyseinen yhtälö tuntuu olevan usein epäkelpo. Toisille irtisanominen saattaa olla mahdollisuus tehdä jo pitkään kaivattu U-käännös, ja vihdoinkin uskaltautua kokeilemaan jotain aivan uutta. Irtisanominen on aina kova paikka. Ihmisillä on erilaisia pakotteita saada pitää työpaikkansa. Monilla suuret asuntolainat lisäävät tässä tilanteessa murhetta. Tilanteessa tulee mietittäväksi mahdollista uran vaihtoa, siirtyminen muihin maihin tai vaan yksinkertaisesti hyväksytty työttömyys. Uuden ammatin hankkiminen varsinkaan aikuisiällä ei ole helppoa, vaikka siinä vaiheessa tietäisikin mihin haluaisi suuntautua. Kun lähtee kouluttautumaan uuteen ammattiin ja yrittää motivoituneesti selvitä opinnoista, pitää lähtökohdan perustua siihen mikä ja millainen työ itseään kiinnostaa. Kuitenkaan tässäkään asiassa arkirealismi ei aina kohtaa omia ajatuksia ja toiveita. Työvoimapoliittisia koulutuksia ei ainakaan laboratorioalalta suuntautuville ole kovin paljon tarjolle. Lähes ainoa suuntautuminen olisi hoitoalan suuntaan. Arvostus lähihoitajien työtä kohtaan on ihan huimaa, mutta mistä motivaatio kouluttautumaan vanhemmalle iällä uuvuttavaan, ja aivan liian alipalkattuun työhön. Sitten on tarjolla jos jonkinmoista hitsaus tms. kursseja. Se olisi hyvin palkattua, mutta tässä tulee mietittäväksi kiinnostaako työ muutoin. Mitä haluaisin isona tehdä, ja onnistuuko se? Siinäpä haastetta! Positiivisuuden kurssille? Anne Raille Xxxxxxxxxxxxxxxx Päätoimittajalta xxxxxxxxxxxxx ANALYYSI 3/2008 5

6 Punnitsemisen laadussapito, vaakojen kalibrointi Edellisessä numerossa olleessa artikkelissa käsittelin vaakojen toimivuuden varmentamiseen liittyviä päivittäisiä rutiineja. Tässä artikkelissa käsittelen vaakojen kalibroinnin perusteita, miksi kalibrointia tehdään ja mitä hyötyä siitä on tai miksi sitä tarvitaan. Artikkelin tarkoituksena ei ole ohjeistaa kalibroinnin tekoa vaan antaa perusteet ymmärtää kalibrointi toimenpiteenä ja miten sitä voidaan käyttää hyödyksi. Edellisessä artikkelissa käsitellyillä toimenpiteillä voidaan osoittaa vaa an olevan toimintakuntoinen. Ne eivät kuitenkaan riitä osoittamaan onko vaa an suorituskyky, mittaustekniset ominaisuudet, pysyneet asetettujen tavoitteiden mukaisina vai onko vaa an suorituskyky syystä tai toisesta huonontunut. Vaikka tässä artikkelissa käsittelen vaakojen kalibrointia ja siihen liittyviä asioita, niin tulee kuitenkin muistaa kalibroinninkin olevan vain osan mittauksen laadunvarmennusta, jonka tavoitteena on varsinaisen mittauksen hallinta, siis mittalaitteella (esimerkiksi vaa alla) suoritetun mittauksen antaman tuloksen luotettavuus. Luotettavuus merkitsee, että mittauksen tulos on osoitettu oikeaksi ja sen mittausepävarmuus on tunnettu. Tästä seuraa, että perusta kalibroinnille tulee varsinaiselle mittaukselle asetetuista vaatimuksista. Prosessin haltijan tuleekin analysoida itse mittauksen tarve ja siihen liittyvä tarkkuusvaatimus ja toteuttaa mittaus siten, että se täyttää asetetun tarkkuusvaatimuksen. Tämän tarkkuusvaatimuksen perusteella saadaan määritettyä edelleen vaatimus mittausepävarmuudelle kalibrointitilanteessa, joka ei ole sama kuin käytännön mittauksen mittausepävarmuus. Varsinaisen mittauksen mittausepävarmuus on aina analysoitava erikseen ja se on näin ollen huonompi kuin vaa an kalibroinnin mittausepävarmuus. (Kuva 1) Kalibroinnin tavoite Varmentaa mittalaitteen näyttämän oikeellisuus ja saada riittävästi informaatiota mittauslaitteen ominaisuuksista (vaa asta) sen mittausepävarmuuden laskemiseksi. Mittausepävarmuus kuvaa vaa an suorituskykyä, kuinka luotettavia saadut mittautulokset ovat. Yleensä luotettavuustasona käytetään arvoa 95,5 %. (Tämä ilmenee esimerkiksi kalibrointitodistuksissa kattavauuskertoimen arvona k=2.) Käsitteitä Aluksi on syytä käydä läpi käsitteistöä, jonka sisällön tulkinta tuntuu usein olevan hyvinkin erilaista johtuen ehkä tottumuksista sekä eri toimialueiden perinteistä. Mittaustekninen sanasto perustuu ISO:n julkaisemaan sanastoon International Vocabulary of Basic and General Terms in Metrology, 2. edition, Geneva,1993 (VIM). Se löytyy suomalaisena standardina SFS SFS 3700:n mukaan määritellään kalibrointi, jäljitettävyys, mittausepävarmuus, mittausvirhe ja poikkeama seuraavasti: 6.11 Kalibrointi (calibration) Toimenpiteet, joiden avulla spesifioiduissa olosuhteissa saadaan mittauslaitteen tai mittausjärjestelmän näyttämien tai kiintomitan tai vertailuaineen edustamien suureen arvojen ja vastaavien mittanormaaleilla toteutettujen arvojen välinen yhteys. 6 ANALYYSI 3/2008

7 Aimo Pusa, Metrologian asiantuntija, Kirjoittaja on metrologian asiantuntijana ja on työskennellyt vaakojen ja niihin liittyvien kalibrointien ja laadunvarmennuksen kanssa jo lähes 40 vuotta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla sekä vastannut akkreditoidun kalibrointilaboratorion (punnukset, vaa at, voima, vääntömomentti) toiminnasta 20 vuotta ja ollut kansallinen vastuuhenkilö voiman ja vääntömomentin suureille. Lisäksi kijoittaja toimii akreditoinnin teknisenä arvioijana sekä kotimaassa että ulkomailla. HUOMAUTUKSIA 1. Kalibroinnin tulos mahdollistaa joko näyttämän määrittämisen mittaussuureen arvojen avulla tai näyttämän korjauksen määrittämisen 2. Kalibroinnilla voidaan määrittää myös muita metrologisia ominaisuuksia, kuten vaikutussuureiden vaikutukset. 3. Kalibroinnin tulos voidaan kirjata asiakirjaan, jota sanotaan kalibrointitodistukseksi tai kalibrointipöytäkirjaksi. Kalibrointi ei pidä sisällään viritystä, joka voidaan tehdä vasta kun on olemassa tieto vaa an näyttämän poikkeamasta (virheestä). Vaikka kalibrointi virallisen määritelmän mukaan on selkeästi vain näyttämän vertaamista normaaliin niin käytännössä kalibrointitoditus sisältää myös jäljitettävyyden ja mittausepävarmuuden. Esimerkkkinä akkreditoidun laboratorion antama kalibrointitodistus Jäljitettävyys Mittaustuloksen tai mittanormaalin yhteys ilmoitettuihin referensseihin, yleensä kansallisiin tai kansainvälisiin mittanormaaleihin, sellaisen aukottoman vertailuketjun välityksellä, jossa on ilmoitettu kaikkien vertailujen epävarmuudet. 3.9 Mittausepävarmuus Mittaustulokseen liittyvä parametri, joka kuvaa mittaussuureen arvojen oletettua vaihtelua Mittausvirhe Mittaustulos miinus mittaussureen tosiarvo Poikkeama arvo miinus sitä vastaava referenssiarvo. Tekstissä käytän termiä poikkeama, kun on kyse kalibrointituloksen ja vaa an näyttämän erosta, koska kyse on normaalissa toimintatilassa esiintyvä ero tuloksen ja referenssiarvon välillä, kyse ei siis ole mistään virhetilanteesta. Mutta myös termiä virhe tai mittausvirhe käytetään. Kalibroinnin sisältö Kalibrointi antaa vertailupisteen tarkempaan mittasuureeseen, normaalin (punnus) arvoon, nähden. Määritelmä ei kuitenkaan mainitse mitään mittausepävarmuudesta, joka tuleekin mukaan jäljitettävyyden kautta. Mittausten laadunvarmennukseen vaaditaan yleensä aina kalibrointi ja jäljitettävyys. Jäljitettävyys merkitsee, että käytetylle normaalille on kalibrointitodistus ja jonka antamaan arvoon mittalaitteen näyttämä verrataan ja joka osoittaa kalibrointiketjun kansalliseen tai kansainväliseen normaaliin.. Tälle normaalille on määritetty myös mittausepävarmuus, joka on sitten osa itse mittalaitteen kalibroinnin mittausepävarmuutta. Kalibrointi itsessään on, kuten edellä todettu, vain mittalaitteen (vaa an) näyttämien vertaa- Kuva 1. Mittauksen hallinnan kalibrointiketju. (U N = normaalin, punnuksen, mittausepävarmuus, U W = vaa an kalibroinnin mittausepä-varmuus, U Mitt = mittaukselle sallittu mittausepävarmuus) jatkuu > ANALYYSI 3/2008 7

8 > mista normaalin arvoon. Kuitenkin kaikkien mittalaitteiden käyttäytyminen, niin myös vaakojen, riippuu mm. laitteen ominaisuuksista, ympäristöolosuhteista ja käyttötavasta. Kalibroinnin tarkoituksena on myös selvittää, kuinka paljon tulos voi vaihdella eri olosuhteissa, eri aikoina jne. Vaa an kalibrointi käsittää yleensä toistokykytestit, kulmakuormaustestit, ylös-alas kuormauksen (hystereesi). Näiden tietojen sekä vaa an teknisten arvojen pohjalta lasketaan mittausepävarmuus, joka kertoo vaa an suorituskyvyn kalibrointitilanteessa ja tätä arvoa käyttäjä tarvitsee analysoidakseen varsinaisen mittauksen suorituskyvyn. Ei ole olemassa mitään sitovaa sääntöä siitä, mitkä tekijät täytyy olla mukana laskettaessa mittausepävarmuutta, se on kunkin käyttäjän päätettävä itse arvioidessaan lopputuloksen luotettavuutta. Yleisesti käytetään laskennassa edellä mainittuja epävarmuus-komponentteja. Miksi mittausepävarmuuden laskenta on tärkeä asia? Sitä voisi yrittää selvittää vertauksella, jossa vaa alle suoritetaan kalibrointi vain yhdellä normaalilla (punnuksella) ja laittamalla punnus vain kerran vaa an päälle niin sekin täyttää periaatteessa kalibroinnin määritelmän. Ongelmaksi tulee vain se, että yksi mittaus antaa hyvin vähän tietoa vaa an käyttäytymisestä. Mittausepävarmuuden lukuarvo voi olla hyvä, mutta sen luotettavuus on erittäin huono, koska yksi tulos ei sisällä juuri lainkaan tietoa laitteen käyttäytymisestä. Näin ollen kalibroinnin tulee sisältää toimenpiteet, joilla saadaan kerättyä riittävästi tietoa vaa an mittauskyvystä kalibrointihetkellä. Kun kalibrointeja on tehty useita peräkkäin, nähdään myös vaa an käyttäytyminen pidemmän ajan kuluessa. On erittäin tärkeää, että kun vaakaa kalibroidaan ja todetaan tarve sen viritykseen, niin saadaan tieto vaa an näyttämän poikkeamasta ennen ja jälkeen virityksen. Kalibroinnin tuloksena saadaan vaa alle poikkeaman kuvaaja (kuvaaja kertoo vaa an näyttämän ja referenssiarvon eron) sekä kuhunkin kuormituspisteeseen määritetty mittausepävarmuus. Kuvassa 1 on esitetty kalibroinnin tulos vaa alle, jonka arvot ovat: Maks= 1000 g, d = 0,05 g, n= ( n=maks/d). Kalibrointi on tehty viidessä kuormituspisteessä ja mittausepävarmuus on esitetty selvyyden vuoksi vain nousevalle kuormitukselle. (Kuva 2) Yleisin kuormausmenetelmä vaakaa kalibroitessa on jatkuva kuormaus suurimpaan arvoon saakka ja vastaava kuorman purku nollaan. Normaalisti tämä kuormaus tehdään vain kerran, tarkemmilla vaaoilla se voidaan tehdä useampaan kertaan, jolloin erillistä toistokykytestiä ei lainkaan tehdä. Kalibroinnnin edellytykset Kalibroinnin asiallinen toteuttaminen vaatii, että siihen liittyvät tekijät on määritelty selkeästi ja vaadittujen tavoitteiden mukaisesti. Näitä tekijöitä ovat: - vaa alla suoirtetun mittauksen mittausepävarmuus, = U Mitt - vaa an kalibroinnin mittausepävarmuus (U Mitt 1,2... 1,8 * U W ) - kalibrointipunnusten valinta, punnusten U N < 1/3 * U W - suurin sallittu poikkeama vaa an näyttämälle, ts. poikkeama, jolla vaaka pitää virittää, annetaan yleensä Maks-kuormalla. Vaa at kalibroidaan yleensä pisteessä jaettuna tasaisesti koko kuormausalueelle. Lisäksi tulee arvioida, mitkä tekijät tutkitaan vaa asta sen mittausepävarmuuden määrittämiseksi (yleensä toistokykytesti, kulmakuormaustesti, ylös-alas kuormaus). Jos kalibrointi tehdään itse, on nämä tekijät määritettävä mittausepävarmuuden laskemiseksi. Jos kalibrointi ostetaan ulkoa, tulee kalibroijalta saada selvitys näistä tekijöistä. Ne tulisi olla eriteltyinä kalibrointitodistuksessa. Kalibroinnin tuloksena saadaan aina vaa an poikkeaman kuvaaja, joka kertoo kuinka suuri virhe mittauksessa eri kuormituspisteissä on (mittausepävarmuuden rajoissa). Mikäli poikkeama on pienempi kuin mittausepävarmuus ei korjausta voi tehdä. Mikäli poikkeama on suurempi kuin mittausepävarmuus, tulisi korjaus tehdä. Toinen mahdollisuus on laajentaa mittausepävarmuutta niin, että se kattaa poikkeaman. Vaakojen hyvä suorituskyky on käytännössä johtanut siihen, että korjauksia ei tehdä. Kuitenkin kokemukseni mukaan myöskään mittausepävarmuutta ei käytännössä laajenneta. Tämä johtuu valitettavasti useimmiten siitä, että kalibrointitodistuksia ei juuri käytetä mittauskyvyn arviointiin vaan ne ovat vain asiakirjoja laatujärjestelmän auditoijia varten. Kalibrointiväli Usein esitetty kysymys koskee kalibrointiväli määritystä, mikä on sen oikea arvo? Tähän on valitettavasti vastattava, että sitä ei ole missään määritetty ja että ennalta asetettavaa oikeaa ar- 8 ANALYYSI 3/2008

9 voa ei olekkaan. Yleensäkin laadunvarmennuksen tavoitteena on, että prosessin haltija vastaa tekemisistään ja valitsee toimenpiteet osaamisensa osoittamiseksi. Näin on kalibroinnissakin. Käyttäjän tulee valvontatoimenpiteillä (kalibrointi, päivittäisrutiinit) osoittaa laitteiden toimivuus. Käytännössä on kaksi tekijää, jotka tulee humioida kalibrointiväliä ajatellen. Ensimmäinen on laitteiden tarkkuuden ja suorituskyvyn pysyvyys ja mahdollisten muutosten huomaaminen. Tähän saadaan vastaus vain tekemällä kalibroinnit säännöllisin väliajoin ja seuraamalla tuloksia. Jos pysyvyys on hyvä, kalibrointiväliä voidaan pidentää ja jos mittauskyky huononee, väliä lyhennetään. Toinen tekijä on riskianalyysi. Jos väärän mittaustuloksen aiheuttama riski on suuri, tulee varmennusväli asettaa lyhyemmäksi niin, että ongelmatapauksessa saadaan virhe korjattua ilman sen aiheuttamaa vahinkoa. Tällainen sektori on esimerkiksi lääketeollisuus, jossa kalibrointivälit voivat olla erittäinkin lyhyitä huolimatta laitteiden teknisestä pysyvyydestä mutta riski on suuri virheelisen mittauksen tapahtuessa. Käytännössä vaakojen kalibrointiväli on useimmiten yksi vuosi. Sen etuna on muun muassa suorituskyvyssä näkyvät muutokset ja niiden persuteella vodaan suorittaa ns. ennakoivaa huoltoa eikä odottaa laitteen rikkoontumista. Kalibrointitulos Kalibroinnista saadaan ainakin silloin kun tekijänä on akkreditoitu laboratorio kalibrointitodistus, jossa on kalibrointikohde on määritetty,kerrottu menetelmä ja annetaan tulokset, jotka voivat olla esimerkiksi seuraavanlaiset: Tulokset esitetään taulukon muodossa, jossa on nähtävissä normaalin arvo = kuorma, todettu näyttämä sekä näistä laskettu poikkeama ja lisäksi kuhunkin lukemaan liittyvä kalibroinnin mittausepävarmuus. (Kuva 3) jatkuu > Kuva 2. Kalibroinnin antama poikkeaman kuvaaja sekä kuormituspisteisiin liittyvä mittausepävarmuus Kuva 3. Esimerkki kalibrointitodituksessa annetuista kalibroinnin tuloksista ANALYYSI 3/2008 9

10 > Lisäksi todistukseen voi liittyä poikkeaman kuvaaja, oheisessa esimerkissä ylöskuormaus ja alaskuormaus ovat antaneet käytännössä saman tuloksen, vaa assa ei ole merkittävää hystereesiä. (Kuva 4) Lisäksi kalibrointitodistus voi sisältää esimerkiksi tiedon siitä, kuinka suuri osuus kullakin epävarmuuskomponentilla on kokonaisarvossa. Näistä luvuista voidaan arvioida mm. vaan kuntoa ja mahdollisuutta parantaa mittausepävarmuutta. (Kuva 5) Yhteenveto Mittalaitteen kalibrointi on tärkein työkalu mittauskyvyn ylläpitoon. sillä valvotaan mittalaitteen suorituskykyä ja mittaustulosten pysyvyyttä. Kalibroinnin suorittamiseksi on määritettävä ainakin: - varsinaisen mittauksen tarkkuusvaatimus, - kalibroinnin mittausepävarmuus, - kalibroinnin mitatusepävarmuuden raja-arvo, jolloin vaa an suorituskyky ei enää ole riittävä (vaaka vaatii huollon), - vaa an herkkyyden poikkeaman arvo, jolloin vaaka tulee virittää. - Kalibrointitulosten historiatieto on työkalu vaa an mittauskyvyn pysyvyyden arvioinnissa ja sitä käytetään yhtenä tekijänä määritettäessä kalibrointiväliä. Kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa käsittelen minimipainon määrittämistä ja punnusnormaalien valintaa. Kuva 4. Kalibrointitodistukseen liitetty poikkeman kuvaaja antaa havainnollisemman kuvan vaa an antamien tuloksien oikeellisuudesta. Kuva 5. Erri epävarmuuskonponenttien osuus koko mittausepävarmuudesta kussakin kuormauspisteessä (kuvassa esitetty vain yksi kuormauspiste) Sudokun 2/2008 ratkaisu Sudokun 2/2008 voittajaksi arvottiin Päivi Koppanen, Kangasala. Analyysin toimitus onnittelee voittajaa! 10 ANALYYSI 3/2008

11 VUOTTA SUOMEN LABORATORIOALAN LIITTO JUHLAVUOSI Puheenjohtajalta Saimme tehtäväksemme antaa lausunto laboratorioalan perustutkinnon opetussuunnitelmaan. Suomen Laboratorioalan Liitto valitsi puheenjohtaja päivillä työryhmän, joka perehtyi opetussuunnitelman luonnokseen. Se pisti miettimään, mitä taitoja laborantilta tai laboratorioanalyytikolta tämän päivän laboratoriossa vaaditaan. Enää ei riitä, että osaa valita oikeat työvälineet ja sopivat reagenssit saadakseen mahdollisimman tarkan ja oikean tuloksen. Kielitaitoa tarvitaan. Yritykset ovat ulkomaisessa omistuksessa ja konsernien yhteinen kieli on useimmiten englanti. Samoin menetelmäja työohjeet ovat yhteiset koko yritykselle maailmanlaajuisesti. Olisi suuri työ kääntää ohjeita joka maan äidinkielelle, joten ohjeisto on päätetty pitää yhdellä kielellä. Kun ohjeesta on otettu selvää ja näytteet ovat valmiina mitattaviksi, niin seuraava haaste on saada mittalaite käyttökuntoon. Yleensä sekin kyselee englannin kielellä näytetietoja ja muita mittaustapahtumaan vaikuttavia muuttujia. Jos laitteeseen jostain syystä tulee vikaa, niin silloin tarvitaan jälleen kielitaitoa. Laitteen ohjekirja on lähes sata prosenttisella varmuudella englanninkielinen. Kun vihdoin ja viimein analyysin tulokset ovat saatavilla, alkaa raportointi. Raporttipohjat ovat valmiiksi konsernin yhteisellä kielellä, jotta maailmanlaajuisesti olisi tuloksia helpompi hyödyntää. Riittääkö edellä kuvattuun peruskoulussa saadun kielitaidon lisäksi muutaman opintoviikon pituinen vieraankielen opetus toisen asteen koulutuksessa. Mielestämme ei vaan kielen opetukseen on käytettävä enemmän aikaa, jotta työskentely vieraskielisten ohjeiden mukaan olisi sujuvampaa. Kielitaidon lisäksi tämän päivän laboratoriossa tarvitaan taitoja tietotekniikassa. Lähes kaikki tieto on ns. yrityksen verkossa. Sieltä löytyvät matkalaskulomakkeista alkaen sanakirjat, ohjeet, käyttöturvallisuustiedotteet ja raportointiosiot. Mittalaitteita ohjataan lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tulokset täytyy osata arkistoida, muokata ja antaa eteenpäin sopivina tiedostoina. Mennyttä aikaa on se kun esimiesten tarkastettavaksi vietiin oikealla kynällä tai kirjoituskoneella kirjoitetut analyysikaavakkeet. Aikakaan ei enää laboratorioissa riittäisi sellaiseen tuhertamiseen vaan nyt kaikkia tapahtuu sähköisesti reaaliajassa. Tulokset räpsähtävät yhtäaikaisesti pomojen näytölle ympäri maailman. Valitettavasti nämäkään taidot eivät tule äidinmaidon mukana vaan niitä olisi syytä opetella jo ammattiin valmistavassa koulutuksessa. Toki työpaikalla koulutetaan, mutta oletuksena on, että laboratorioalan ammattilaisella on hyvät perustaidot tässäkin kohtaa. Nyt on käsillä tämän jutun deadline ja taidankin painaa send näppäintä. Toivotan hyvää syksyä lukijoille! Tuula Kuusisto Puheenjohtajalta ANALYYSI 3/

12 SYVENNÄ OSAAMISTASI AINA NÄYTTEEN- OTOSTA TULOSTEN TULKINTAAN ASTI Poimintoja tulevasta koulutustarjonnastamme Elintarvikkeiden koostumusanalyysit Atomiabsorptiotekniikat (AAS) Elintarvikkeiden mikrobiologiset tutkimukset Näytteenotto ympäristötutkimuksissa, peruskurssi Näytteenotto maaperästä ja kiinteistä jätteistä, erikoistumiskurssi Laboratoriomittausten laadussapito sellu- ja paperiteollisuudessa Näytteenotto vesi- ja vesistötutkimuksissa, erikoistumiskurssi Tilastolliset menetelmät laboratoriossa marras joulukuu 2008 PCR-tekniikat joulukuu 2008 Mikrobiologian peruskurssi Lisää makupaloja löydät nettisivuiltamme LISÄTIETOJA Anneli Mörsky, puh. (09) Kysy myös yrityksellesi räätälöidyistä koulutuksista ja kehitysohjelmista! Suomen johtava tekniikan kouluttaja 12 ANALYYSI 3/2008

13 HÖYRYSTERILOINTI JA SEN KONTROLLOINTI Mitä uutta steriloinnissa? Höyrysterilointia pidetään usein yksinkertaisena prosessina, mutta näin ei ole. Viimeisen 20 vuoden aikana tietämys steriloinnista on huomattavasti lisääntynyt ja nopea tekninen kehitys on tuonut uusia ratkaisuja. Myös välineet ovat monimutkaistuneet ja vaatimukset kasvaneet. Tieto ja luulo Epäonnistunut sterilointi pilaa tutkimustyön ja laadun. Useimmiten laiminlyöntien syynä on vahva käsitys siitä, että asiat jo tiedetään. Esimerkiksi terveydenhuollon välinehuoltajien koulutus kestää 2 vuotta, jonka lisäksi he saavat säännöllistä jatkokoulutusta. Laboratorioiden sovellutukset ovat monipuolisemmat sisältäen mm. nestesteriloinnit. Siksi myös laboratorioissa autoklaavin käyttäjien tulisi saada riittävä sterilointikoulutus ja jatkokoulutuksestakin tulee huolehtia. Validoinnin voimassaolo ja indikaattorit Varsin yleinen väärinkäsitys on, ettei validoitu autoklaavi vaadi prosessinseurantaa. Validointiprosessi osoittaa ainoastaan tarkastushetken tilanteen. Laite voi vikaantua tai käytössä oleva ohjelma on väärä. Lisäksi veden laatu voi vaihdella. Siksi myös validoidut laitteet vaativat jatkuvaa seurantaa prosessi-indikaattoreilla. Standartin mukaan validointi on voimassa ainoastaan silloin, kun suoritetaan rutiiniseurantaa. Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset? Valitettavan usein sterilointiin liittyvät käsitykset perustuvat sukupolvelta toiselle siirtyvään perimätietoon ilman että kukaan sitä kyseenalaistaa. Seuraavassa on esitetty joitakin yleisempiä, mutta virheellisiä käsityksiä ja niihin kommentteja. Vanha laite on hyvä ja luotettava eikä ole syytä uusia! Jo tiedossa olevien fysikaalisten tosiasioiden ja laitteen rakenteen ja ominaisuuksien vuoksi se ei voi toimia oikein. Laiminlyödystä tai väärästä testauksesta johtuen asia ei paljastu, koska laite näyttää toimivan. Laite huolletaan säännöllisesti ja pidetään kunnossa! Laitteen huoltaminen ja kunnossapito eivät tuo siihen steriloinnin Labo Line Oy, Martti Mykkänen onnistumisen edellytyksenä olevia, jo alun perin siitä puuttuvia ominaisuuksia. Suoritamme lämpötilan mittauksen säännöllisesti! Lämpökaappi ei muutu autoklaaviksi, vaikka lämpötila olisi 121 C. Fysikaalisten parametrien mittaus ei siis kerro vielä mitään sterilointiprosessin mikrobiologisesta tehokkuudesta. Käytämme säännöllisesti testiampulleja ja testiliuskoja! Useimmiten rutiiniseurannan välineitä käytetään virheellisesti, jolloin myös niillä saatu indikaatio on väärä. Laitteen käyttötarve on vähäinen tai määräraha on pieni! Laitteen alhainen käyttöaste tai määrärahan pienuus ei korvaa laitteesta puuttuvia ominaisuuksia. Tuotteet määräävät prosessien ominaisuudet ja prosessit laitteen varustuksen. Hinnalla ostaminen johtaa poikkeuksetta virheinvestointiin. Onnistunut ratkaisu on lopulta aina edullisin. Meille riittää melkein steriili lopputulos! Tuote on steriili tai ei, sillä välimuotoja ei ole olemassa. Keväällä 2008 valmistuneet Kemin Ammattiopisto Lappian laboratorioala / laborantti Ojala Arto Ruotsalainen Laura Räisänen Lauri Sallinen Marjukka Etelä-Karjalan ammattiopisto, Tekniikan koulu / laborantti, laboratorioalan perustutkinto, laboratorioalan koulutusohjelma Einola Tiina Korhonen Kirsi Kosonen Kati Kurhinen Tarja Kyllönen Riikka Puolakka Marjo Savonkari Eija Virkalevo Joona Savon ammatti- ja aikuisopisto / laborantti Auvinen Kati Gustafsson Sanna Hallama Anna Hämäläinen Kirsi Jämsén Henna-Riikka Keinänen Janika Kontkanen Anne Lavikainen Elina Liukkonen Jarna Marttinen Jenni Miettinen Anneli Pietikäinen Satu Poikonen Henri Savolainen Anne Siponen Jaana Sirkkiä Jonna Tirkkonen Anna-Maria Vatanen Tatjana ANALYYSI 3/

14 Aino Väre Analyysille kultaakin Analyysi halusi näin Analyysin ja Suomen Laboratorioalan liiton juhlavuonna haastatella turkulaista Aino Värettä. Ilman Ainoa ja hänen aktiiviajan kollegoitaan tämän päivän Analyysiä tai Laboratorioalan liittoa ja sen yhdistyksiä ei olisi olemassakaan. Aino valmistui Turun ensimmäiseltä vuosikurssilta ( ). Koulumenestys oli hyvä, ja siitä Aino on syystäkin ylpeä. Ainon kotia kaunistavat aistikkaat huonekalut ja upeat taulut. Huolehtiva hoito näkyy kukkaloistosta. Kukkalautaa koristavat erilaiset Orkideat ja parvekkeen täyttävät siemenistä asti itse koulitut kukat. Lisäksi tämä kodinhengetär rakastaa ruuanlaittoa. Ihana ruuan tuoksu nostatti veden kielelle ja ymmärsin miksi Aino oli sopinut haastattelun kanssani lounasajaksi. Ainon muistellessa Turun Laboranttiyhdistyksen alkuaikoja, ei voinut kuin haukkoa henkeä hänen vuosiluku- ja nimimuistiaan. Aino aloitti muistelunsa vuodelta 1964, jolloin Turun Laboranttiyhdis- tyksen perustava kokous pidettiin. Sanatarkasti hän muisti tuolloin paikalla olleen Marlilaisen Olavi Lintervon lausahduksen: Kyllä meidän laboranttien pitää saada paikka auringossa!. Tuon lausahduksen innoittamana yhdistys perustettiin ja se on jäsenmäärältään vieläkin liiton suurin. Tuolloin yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Heinonen ja sihteeriksi Aino Väre. Aino muisteli samaisena vuonna saaneen myös Kvantitatiivisen analyysin jatkokurssin suoritettua. Kaikesta Ainon kertomasta voi vaan todeta, että tämä nainen on ollut laborantti henkeen ja vereen, ja on ollut ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun laborantti lehti vuonna 1975 siirtyi Helsingistä Turkuun, jo ryhtyi edesmennyt Kalevi Kuusinen lehden päätoimittajaksi ja lehden toimitussihteeriksi nimettiin Aino Väre. Aino muisti elävästi painotalo Gillotin, faktorin antamat opit lehden teosta. Taiton Aino teki yksin. Lehteä leikeltiin ja liimailtiin Einon ja hänen kodissaan 7 vuotta. Lehti on aina ollut liitolle ja siinä toimiville aktiiveille ylpeyden aihe. Helsingissä toiminut pää- 14 ANALYYSI 3/2008

15 teksti ja kuva: Anne Raille arvokkaampi toimittaja Ville Jalonen, sanoi aina, että: Laborantin tulee olla niin laadukas, että sen voi milloin vaan jättää luettavaksi vaikka pääjohtajan pöydälle, muisteli Aino. Niin nythän yksi ympyrä on sulkeutunut. Lehti lähti Turusta Poriin ja sieltä se sitten palasi takaisin Turkuun, totesi Aino. Liiton toiminta on monelta osin säilynyt samansuuntaisena. Laboranttipäiviä vietettiin jo 60-luvulla. Niiden järjestelyissä oltiin mukana, ja mm. Ruissalossa järjestyllä Laboranttipäivät-tapahtumalla kerättiin varoja liiton toiminnalle, totesi Aino. Perheestä kysellessäni Aino innostui kertomaan avoimesti useita hauskoja kertomuksia. 63-vuotias lapsi, Seija (samalla Aino naurahtaa) asuu perheensä kanssa Ranskassa. Vanhin lapsenlapsi on jo 38 vuotias ja hänelläkin on jo 4 lasta. 29-vuotias, samoin kuin isoveljensäkin, työskentelee ravintola-alalla. Molemmat lapsenlapset ovat kokkeja. Edesmenneen miehensä, Einon kuvaa Aino vei katsomaan makuuhuoneeseensa. Pitää ihan tunnustaa, että haastattelija jäi pitkäksi aikaa tuijottelemaan tuota pöydän päällä olevaa komean miehen kuvaa. Aino nyökkäsi ja naurahti ääneen. Aika komea, eikö vaan?. Aika ei tälle yli 84-vuotiaalle käy pitkäksi. Ainon energia on aivan uskomaton. Harrastusten lista on suorastaan kadehdittava. Aino nyplää, käy kuntosalilla, on ammattikorkeakoulun Lady Clubin jäsen, osallistuu Turun teatterikerhon järjestämiin teatterimatkoihin, on mukana punaisen ristin toiminnassa ja jaksaa vielä tukea sairastavia ystäviäänkin. Ja harrastusten lista ei ollut vielä edes tyhjentävä. Pitkään työhistoriaan mahtuu toki myös pitkiä työsuhteita. Ainon ensimmäinen työpaikka oli Tukkukauppojen Oy, josta toimialojen rationalisoinnin jälkeen tuli Vaasan höyrymylly. Huhtamäen Fuusioitumisen yhteydessä Aino siirtyi Jalostajaan, josta hän jäi myös eläkkeelle. Aino muisteli tämän lasten ruokien ja säilykkeiden valmistavaa työnantajaansa aikaa lämmöllä. Ajatella, Jalostajassa työskenteli tuolloin n. 800 henkilöä, Aino huokaa haikeana. Kyllä siis aiemminkin on osattu fuusioida ja myydä tehtaita. Siihen Aino tokaisi iloisesti: Minutkin on myyty kahdesti romun mukana!. Mutta, työtä tehtiin sydämellä, kunnes vuonna 1984 siirryin eläkkeelle, kommentoi haastateltava. Naisellinen, sanavalmis nainen, joka tietää mitä haluaa, tunnustaa olevansa feministi. Sen siemenen olen saanut isoäidiltäni, paljastaa Aino. Isoäiti lähti 1880 Amerikkaan, kaivoskaupunkiin. Hän kouluttautui siellä kätilöksi, ja tämä esimerkki kouluttautumisen merkityksestä ja arvostamisesta on tullut jo äidinmaidossa, painottaa Aino. Ainolla olisi ollut tarinaa kerrottavaksi vaikka Analyysin jokaiselle sivulle. Oli ilo päästä haastattelemaan Ainoa, ja tuon vierailun innoittamana tuntuu mukavalta jatkaa taas Analyysiin kirjoittelua, aivan kuin piristysruiskeen häneltä saaneena. ANALYYSI 3/

16 Teksti: Suvi Haimi, MSc, tutkija, REGEA, Tampereen Yliopisto KANTASOLUT JA BIOMATERAALIT LUUVAURIOIDEN HOIDOSSA Kantasolut ovat erilaistumattomia soluja, joilla on kaksi merkittävää ominaisuutta; ne pystyvät tuottamaan itsestään täydellisen kopion tai ne pystyvät erilaistumaan tietyn kudoksen suuntaan. Kantasolut pystyvät uusiutumaan ja säilyttämään erilaistumattomuutensa pitkiä aikoja. Kantasolut voidaan jakaa niiden erilaistumiskyvyn mukaan useisiin eri luokkiin. Alkion kantasolut ovat pluripotentteja, eli ne pystyvät erilaistumaan ihmisen kaikkien kudosten suuntaan. Toisin kuin alkion kantasolut, aikuisen kantasolut kuten mesenkymaaliset kantasolut ovat multipotentteja ja pystyvät erilaistumaan vain rajallisesti tiettyjen kudosten suuntaan eli niillä on heikompi erilaistumispotentiaali kuin alkion kantasoluilla. Aikuisen kantasoluja on ihmisellä todennäköisesti pieninä määrinä kaikissa kudoksissa, mutta tunnetuimpia ja käytetyimpiä kantasolulähteitä ovat luuydin ja rasvakudos. Luuytimestä eristettyjen mesenkymaalisten kantasolujen on todettu erilaistuvan mesenkymaalista alkuperää olevien kudosten suuntaan. Luuytimen kantasoluja on käytetty onnistuneesti luuvaurioiden rekonstruktiossa eri eläinmalleissa. Ongelmana luuytimen kantasolujen käytössä on niiden niukka saatavuus yhdestä luuydinnäytteestä. Rasvakudoksen kantasoluja on puolestaan runsaasti pienessäkin määrässä rasvaa (n kantasolua 1 dl rasvaa) verrattuna luuydinnäytteeseen. Rasvan kantasolut eristetään rasvakudoksesta sentrifugaatiomenetelmällä. Menetelmä on turvallisempi ja helpompi toteuttaa kuin luuytimen kantasolujen eristys. Rasvakudoksesta peräisin olevien mesenkymaalisten kantasolujen on osoitettu erilaistuvan mm. rasva-, rusto-, jänne-, luusolujen suuntaisesti soluviljelyolosuhteissa tiettyjen kasvutekijöiden vaikutuksesta. Vaikka aikuisen yksilön kantasoluilla onkin rajallinen erilaistumispotentiaali verrattuna alkion kantasoluihin, näiden solujen käytössä kliinisissä sovellutuksissa on useita etuja. Käytettäessä rasvan kantasoluja kliinisissä sovellutuksissa on mahdollista käyttää potilaan omia kantasoluja kudosvaurioiden hoitoon (ns. autologinen solusiirto). Näin kudossiirteiden yhteydessä tavalliselta hyljintäreaktiolta voidaan välttyä. Potilailla on myös yleensä riittävästi rasvakudosta kantasolujen eristystä varten. Useita rasva-, rusto-, jänne- ja luuvaurioita ei pystytä tällä hetkellä perinteisin menetelmin hoitamaan, sen vuoksi uusien hoitomuotojen löytäminen kantasolujen avulla on tärkeää. Osteogeneesi eli luun muodostuminen on yksi tutkituimpia mesenkymaalisten kantasolujen erilaistumisprosesseja. Tällä hetkellä tiedetään, että luun muodostumista voidaan säädellä lukuisilla osteogeenisillä tekijöillä, jotka vapautuvat luusta ja ympäröivästä kudoksesta luun korjausprosessin aikana. Esimerkiksi luun morfogeeniset proteiinit (BMP) ja vaskulaariset endoteeliset kasvutekijät (VEGF) ovat tärkeässä roolissa luun korjausprosessissa ja näitä tekijöitä käytetään myös in vitro erilaistamaan mesenkymaalisia kantasoluja luusolujen suuntaan. Jokaiselle kudostyypille on olemassa omat spesifit kasvutekijät, joita käytetään kun halutaan in vitro erilaistaa kantasoluja tiettyyn suuntaan. Kasvutekijöiden lisäksi biomateriaaleilla on tärkeä tehtävä kantasolujen erilaistamisessa tiettyyn suuntaan, koska ne on suunniteltu korvaamaan kudoksen soluväliaine, joka on jokaisessa kudoksessa erilainen. Biomateriaali ja siitä valmistettu implantti on synteettinen tai luontoperäinen tuote, jota käytetään kontaktissa kudokseen, vereen tai kudosnesteisiin, proteettiseen, diagnostiseen tai terapeuttiseen tarkoitukseen siten, että se ei haittaa elävän organismin toimintaa. Synteettiset biomateriaalit luokitellaan yleensä neljään luokkaan; metallit, keraamiset aineet, polymeerit ja komposiitit eli yhdistelmämateriaalit. Biohajoavilla materiaalilla tarkoitetaan puolestaan materiaalia, joka ha- 16 ANALYYSI 3/2008

17 joavat biologisessa ympäristössä kuten elimistössä mikrobien, entsyymien tai veden vaikutuksesta vaarattomiksi, pienimolekyylisiksi yhdisteiksi. Kaikki biomateriaalit eivät siten välttämättä ole biohajoavia. Biomateriaalia, jota käytetään solujen kasvuja tukialustana kutsutaan skaffoldiksi. Useissa tutkimuksissa on pohdittu, mitä ominaisuuksia optimaalisella skaffoldilla tulisi olla, jotta sitä voitaisiin käyttää kliinisissä hoidoissa. Käytettävän biomateriaalin tulisi tukea solujen kasvua, jakaantumista ja erilaistumista halutun kudoksen suuntaan ja lisäksi antaa rakenteellista tukea vaurioalueen paranemisen edistämiseksi ja suojaamiseksi. Kudosten korjaamiseen ja soluterapiaan suunniteltujen skaffoldien tulisi myös olla kolmiulotteisia, erittäin huokoisia ja pintakemialtaan optimaalisia tukemaan solujen kiinnittymistä ja soluväliaineen komponenttien tuottoa. Skaffolidimateriaalin pitäisi hajota hallitusti, eikä se saisi aiheuttaa tulehdusvastetta elimistössä. Kudosteknologisten rakenteiden kehittämisessä tulee ottaa huomioon myös tuleva käyttökohde: painoa kantavan luun korjaukseen käytettävältä skaffoldilta vaaditaan eri ominaisuuksia verrattuna pehmytkudoksen korjaukseen käytettävältä skaffoldilta. Regea on suorittanut useita kliinisiä hoitoja rasvan kantasolujen ja biomateriaalin yhdistelmällä. Vuonna 2007 kahden potilaan otsaontelot luudutettiin onnistuneesti potilaan omien rasvakudoksen kantasolujen ja biomateriaalin avulla. Regea on suorittanut myös ainutlaatuisen hoitokokeilun, jonka ansioista osan yläleukansa menettänyt potilas sai proteesin tilalle kantasoluista tuotetun luusiirteen. Hoitoon käytetyt kantasolut eristettiin myös potilaan omasta rasvakudoksesta, ja ne ohjattiin erilaistumaan luusoluiksi biomateriaalin avulla. Tietokoneen avulla luotiin terveestä leuan puoliskosta peilikuvana titaanimuotti tarvittavalle luukappaleelle, jossa erilaistetut luusolut luudutettiin biomateriaalin kanssa. Luutuminen tapahtui potilaan oman vatsalihaksen sisällä ja tuloksena oli hyvin verisuonittunut luusiirre, mikä on tärkeää siirteen elinkyvyn kannalta. Tulokset kaikista potilashoidoista ovat olleet erittäin lupaavia. Tecanin UUSI Infinite NanoQuant Ensimmäinen kuoppalevylukija 2 μl näytteille 2 μl näytteitä voidaan mitata samanaikaisesti 16 kerrallaan Joustava absorbanssimittauksia voidaan tehdä NanoQuant-levyn lisäksi kuoppalevyillä (6-384) Päivitettävä myös muita monileimalukijan Infinite 200 toimintoja (fluoresenssi, luminesenssi, injektorit,...) käytettävissä Infinite 200 NanoQuant mahdollistaa aina oikean mittaustilavuuden käytön! More reasons to Talk to Tecan PLD Finland Oy, Puh hanna.laiho@pld.fi Liquid Handling & Robotics Detection Sample Management Components Services & Consumables 2008 Tecan Trading AG, Switzerland, all rights reserved. ANALYYSI 3/

18 Yhdistykset toimivat Oli kevätretken aika yhdistyksellämme ja nyt oli kohde valittu Lahdessa sijaitsevaan lasitehtaaseen. Meitä oli vastassa työsuojelupäällikkö Juhani Vepsäläinen, joka on ollut työssä lasitehtaalla jo vuodesta Saimme tietoiskun tehtaasta kahvin ja pullan kera. Lahden tehdas on ns.tasolasitehdas, joka tarkoittaa että tehdas valmistaa tasolasia muille. Lasista jatkokäsitellään esim. auton tuulilasit, tietokoneen näyttöpäätteisiin ja aurinkolaseihin linssejä. Tasolasia on kolmea erilaista; kirkasta ja vihreää lasia sekä ns.microfloat-lasia. Lasilevyjen paksuus on 1 6mm käyttötarkoituksen mukaan. Teksti ja kuvat: Marianne Lehtonen PäijätLabin vierailu Pilkingtonin lasitehtaalla Lasimassassa on raaka-aineena natriumsulfaattia, kvartsihiekkaa, soodaa, dolomiittia, maasälpää ja kalkkia. Lahden tehdas on perustettu jo vuonna 1922 ja henkilökuntaa on 120. Suomessa on kaikkiaan n.1240 työntekiää eri paikkakunnilla. Ja niinkuin nykyään niin monessa paikassa on täälläkin koneet korvanneet ihmistyötä. Koneet sahaavat ja pakkaavat lasilevyt vietäväksi muualle työstettäväksi ja tehtaan saama lasimassa on tarkastettua jo tullessa tehtaalle. Näin ei enää varsinaista laboratoriotakaan tarvita. Lasimassan sulatukseen (1000 astetta) tarvitaan paljon energiaa, joka saadaan maakaasusta ja sähköstä. Tehtaassa painotetaan henkilökohtaiseen työsuojeluun ja käytössä on työsuojelukortit. Muut tehtaat sijaitsevat Ylöjärvellä, jossa valmistetaan kuorma- ja henkilöauton lasit. Laitilassa valmistetaan linja-autojen lasit. Tampereella valmistuu hyötyajoneuvojen lasit ja veneisiin sekä pieniä määriä erikoisia ensiasennuslaseja. Tulevaisuudessa ehkä erikoistutaan aurinkokennoteknologiaan. Lahdessa juuri valmistuneeseen Pianobaariin on lasit tilattu Pilkingtonin lasitehtaalta. Suomen Laboratorioalan liiton luentopäivien arpajaisia ja näyttelyssä olleen kisan palkinnoista luentopäivät valiokunta kiittää seuraavia yrityksiä: Biohit Oyj, Laborexin Oy, Fermion Oy, Eurodot Oy Ab, Millipore Oy, Toimihenkilöunioni TU ry, Analyysi, Hyxo O, OneMed Oy, Waters Finland Oy, Biofellows Oy, Ordior Oy, Thermo Fisher Scientific Oy, Sigma-Aldrich Finland Oy, Sarlin Oy, Applied Biosystems, Finnzymes Oy, Immuno diagnostic Oy, Ah diagnostics, Berner Oy ja Viking Line. Yhteistyöstä Kiittäen! 18 ANALYYSI 3/2008

19 SYSTEC -elatusainekeittimet ovat erilaisia, eri aikakaudelta! elatusainekeittimet sivusta täytettävät autoklaavit päältä täytettävät autoklaavit Erot eri elatusainekeittimien ja autoklaavien kesken ovat huikean suuret! Oikea prosessi takaa laadun, varusteet tehokkuuden ja taloudellisuuden. Labo Line Labo Line Oy, Karjalankatu 2, Helsinki p. (09) , ANALYYSI 3/

20 Toiminnanjohtajalta Teksti: Matti Mäkinen Tutkimus yhdistysten tilasta, apuna huomiseen Olemme liitossa käynnistäneet tutkimuksen liiton jäsenyhdistysten tilasta. Analysoimme tutkimuksen tuloksen, ja toimitamme yhteenvedon sen jälkeen jäsenyhdistyksille. Haluan omalta osaltani tuoda esiin Analyysissä muutaman ajatukseni toiminnan tukemiseksi ja kehittämiseksi. Istuessani Pirkanmaan 45-vuotisjuhlissa tuli eittämättä mieleen, miten paljon vaikeampaa, tänään on tavoittaa työpaikoilla olevat jäsenet, tai saada innostusta yhdistysten toimintaan, kuin mitä 30 vuotta sitten. Ennen kun laborantit tulivat työelämään samoista oppilaitoksista joista työelämässä jo olevat työtoverit, laborantit, olivat tulleet, syntyi työpaikoille melko ymmärrettävästä syystä ammattikunnan sisäistä me-henkeä. Markka aikana toimiminen laboranttiyhdistyksessä, harrastuksena, ei pidetty hassumpana ajatuksena. Nykyään sen punaisen langan löytäminen jolla saisimme aikaisemmin huokuneen ammattiryhmän ME -hengen tartutettua myös tämän päivän nuoriin, työelämän aloittavaan laboratoriohenkilöstöön, on vaikeaa. Mutta me haluamme sen löytää, ja uskomme sellaisen myös löytyvän. Laboratorioalan ammattilaisten kohtaamispaikka, Liiton vuosittain Aulangolla järjestettävä, Laboratorioalan luentopäivät, on hyvä kohtaamispaikka eripuolilla Suomea työskenteleville laboratorioalan ammattilaisille. Siellä kohtaavat myös liittoon kuuluvat kuin myös kuulumattomat ammattilaiset kuulemaan uusinta tietoa laboratorioalan kiinnostavista asioista. Luentopäivien sisältöä tullaan kehittämään siten, että huomioidaan entistä enemmin osallistujien viihtyvyyttä, ja käsitellään siellä yhteisiä, yleistä alan ihmisiä kiinnostavia asioita. Ilmoittamalla luentopäivien vetäjälle ideoita ja ajatuksianne rohkeasti, pystytte vaikuttamaan suoraan koulutustapahtuman sisältöön. Pirkanmaan 45v. tapahtuma oli lämminhenkinen tapahtuma, jossa yhteenkuuluvuuden tunnetta osattiin arvostaa, niin järjestäjien kuin illan vetäjän Lulu Tanhuanpäänkin toimesta. Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta juhlatuokiosta. Oppisimmeko elämään tätä päivää, sillä parasta aikaa on parasta aikaa. Jouko H Nissinen 20 ANALYYSI 3/2008