1. Johdanto Luokitusstandardien perusta Luokitusoppaan käyttö...2

Transkriptio

1 SISÄLTÖ 1. Johdanto Luokitusstandardien perusta Luokitusoppaan käyttö Tilastokeskuksen Käsikirjoja-sarjassa julkaistavat luokitukset Ammattiluokitus Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus Jäteluokitusopas Koulutusluokitus Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot Maankäyttöluokitus Rahoitusvaadeluokitus Rakennusluokitus Rikosnimikkeistö Sektoriluokitus Siviiliasiain nimikkeistö Sosioekonomisen aseman luokitus Toimialaluokitus Valtiot ja maat Muita luokituksia Hyödykeluokitukset Julkisen hallinnon suositukset Lääkeluokitus Tautiluokitus Terveysongelmien luokitus perusterveydenhuollossa Tieteenalaluokitus Työvoimahallinnossa käytettävä ammattiluokitus Tunnusjärjestelmiä Kielten tunnukset Oppilaitostunnus Rahayksiköiden tunnukset Virastojen ja laitosten numerotunnus Yritys- ja yhteisötunnus Johdanto 1.1. Luokitusstandardien perusta Erilaisia aineistoja kuvaavat tilastot tehdään yleensä suuresta joukosta yksittäisiä havaintoja. Havainnot on tilastoja tehtäessä ryhmiteltävä siten, että niistä saadaan jäsennelty ja hallittavissa oleva todellisuuden kuvaus. Tällainen havaintojen eli tilastoyksiköiden ryhmittely on mahdollista luokitusten avulla. Luokittelulla tarkoitetaan yksiköiden jaottelua määrättyjen ominaisuuksien mukaan eri ryhmiin siten, että kukin yksikkö kuuluu vain yhteen ryhmään. Luokittelun yhteydessä luokat nimetään ja niille annetaan tunnukset (koodit). Valtion tilastotoimen standardien laadinta ja julkaiseminen perustuu tilastolakiin (62/94), jonka 16. pykälän 2. momentti kuuluu: "Tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi tilastoja laadittaessa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhdenmukaisia käsitteitä, määritelmiä ja luokituksia". Lain perustelussa (HE 106/93) mainitaan, että "Tilastokeskuksen velvollisuutena olisi tilastotoimen yleisviranomaisena huolehtia siitä, että käytettävissä olisi käsitteitä, määritelmiä ja luokituksia koskevat suositukset". 1

2 1.2. Luokitusoppaan käyttö Tilastokeskus laatii ja julkaisee useita luokitus- ja käsitestandardeja. Niiden yleisenä tavoitteena on edistää tilastotietojen vertailtavuutta, yhtenäisyyttä ja yhdistämistä, parantaa tilastojen perustietojen saantimahdollisuuksia sekä pienentää tietojen keruun yhteiskunnallisia kustannuksia. Tilastokeskuksen julkaisemat luokitus- ja käsitestandardit on tarkoitettu käytettäviksi tilastoissa, mutta niitä voidaan käyttää myös muissa tietojärjestelmissä. Luokitus- ja käsitestandardit ovat suosituksia. Mikäli hallinnollisen tai muun käytännön vuoksi standardeja ei voida soveltaa, on toivottavaa, että käytetystä luokituksesta on mahdollista laatia muunnosavain Tilastokeskuksen laatimaan tilastostandardiin. Useat suomalaiset luokitusstandardit joko vastaavat täysin kansainvälisesti tunnustettuja virallisia standardeja tai ovat niiden pohjalta rakennettuja. Kansainvälisiin luokituksiin ja standardeihin voi tutustua Euroopan unionin ( ja Yhdistyneiden kansakuntien ( luokitustietokannoissa. Luokitusopas sisältää perustiedot Tilastokeskuksen tekemistä luokitus- ja käsitestandardeista sekä ohjaa käyttäjäänsä oikean tilastostandardin valinnassa. Luokitusoppaassa esitellään muitakin kuin Tilastokeskuksen laatimia luokituksia ja tunnusjärjestelmiä. Jokaisen esittelyn yhteydessä mainitaan, mistä luokitukseen liittyvää lisätietoa on saatavilla. Käsikirjoina ilmestyvät luokitukset on esitelty aakkosjärjestyksessä. Jokaisesta luokituksesta kerrotaan keskeinen sisältö, käyttökohteet ja rakenne sekä luokitukselle perustan antaneet kansainväliset suositukset. Esittelyissä mainitaan lisäksi miltä Tilastokeskuksen yksiköltä ja miltä vastuualueelta luokitusta koskevaa lisätietoa voi saada. Luokitusten esittelyjen yhteydessä on maininta, mikäli luokitus kuuluu julkisen hallinnon tietohallintoa koskeviin suosituksiin (JHS). Suositukset koskevat valtionhallinnon lisäksi kunnallishallintoa. Julkisen hallinnon suosituksista saa lisätietoa Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan Internet-sivuilta osoitteesta Luokitukset ovat saatavissa painettuina julkaisuina ja sähköisinä tiedostoina. Niihin, kuten muihinkin Tilastokeskuksen tuotteisiin, pääsee tutustumaan Tilastokeskuksen Internet-sivuilla osoitteessa Käsikirjoja voi tilata Tilastokeskuksen julkaisujen myynnistä numerosta (09) (vaihde) tai osoitteesta Sähköiset tiedostot tilataan luokituspalveluista Anne Väänäseltä numerosta (09) (vaihde) tai osoitteesta Luokituksia koskeviin yleisiin kysymyksiin vastaa Riitta Poukka numerossa (09) (vaihde). 2

3 2. Tilastokeskuksen Käsikirjoja-sarjassa julkaistavat luokitukset 2.1. Ammattiluokitus Ammattiluokituksen avulla kuvataan yhteiskunnan ammattirakennetta. Luokitusta käytetään paitsi laadittaessa tilastoja väestön ammattirakenteesta ja palkoista, myös ammatinvalinnan ohjauksessa ja työnvälityksessä sekä työelämän tutkimuksessa, koulutussuunnitelmien laadinnassa ja terveystutkimuksissa. Ammattiluokitus toimii lisäksi apuvälineenä väestön sosioekonomisen aseman luokittelussa. Ammattiluokituksen rakenne ja perusta Ammattiluokituksen rakenteen määrittelyssä on käytetty ammattitaidon käsitettä, jolla on kaksi ulottuvuutta: taso ja erikoistumisala. Ammattitaidon taso kuvaa työtehtävien monimuotoisuutta ja laajuutta, erikoistumisala puolestaan kyseisen ammattialan erityispiirteitä. Ammattiluokituksen rakenteen perustana on ammattitaidon taso. Ammattitaidon tason perusteella muodostetut pääluokat jakautuvat pienempiin ryhmiin erikoistumisalojen mukaan. Tilastokeskuksen laatima ammattiluokitus pohjautuu Euroopan unionin IS- CO(COM)-luokitusstandardiin (A Version of the International Standard Classification of Occupations within the European Community), joka puolestaan perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) maailmanlaajuiseen standardiin ISCOon (International Standard Classification of Occupation). Euroopan unionin tilastovirasto Eurostatin vuonna 1991 tekemän sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulisi käyttää yhteistä ammattiluokitusta raportoidessaan väestöään koskevia tilastotietoja. Ammattiluokitus on JHS-standardi (JHS 150). Lisätiedot: Elinolot-yksikkö/ työelämä-vastuualue tai Tilastotoimen tuki - yksikkö/ luokituspalvelut-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus Julkisyhteisöjen tehtäväluokitusta käytetään julkisyhteisöjen kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen sekä pääoman- ja tulonsiirtojen luokittelemisessa. Siinä tarkastellaan julkisyhteisöjen taloustoimia maksettuina tai maksettavina rahasummina taloustoimen tarkoituksen mukaan. Luokituksen avulla voidaan tehdä maiden välisiä vertailuja siitä, miten julkinen sektori osallistuu taloudellisten ja sosiaalisten tehtävien hoitamiseen eri maissa. Suomalainen luokitus perustuu YK:n maaliskuussa 1999 vahvistamaan julkisyhteisöjen tehtäväluokitukseen COFOGiin (Classification of the Functions of Government). Suomalaista luokitusta laadittaessa on otettu huomioon kansalliset erityispiirteet rikkomatta kuitenkaan kansainvälisen luokitusstandardin rakennetta tai periaatteita. Julkisyhteisöjen tehtäväluokituksen rakenne Julkisyhteisöjen tehtäväluokitus on rakenteeltaan hierarkkinen. Sen pääryhmätaso (kaksinumeroiset koodit 01 10) on tarkoitettu kuvaamaan julkisyhtei- 3

4 2.3. Jäteluokitusopas 2.4. Koulutusluokitus söjen toiminnan yhteiskunnallisia tavoitteita. Seuraava taso (ryhmätaso, kolminumeroiset koodit ) kuvaa julkisyhteisöjen tuottamia palveluja, jotka luokitellaan yksityiskohtaisemmin luokkatasolla (nelinumeroiset koodit ). Luokittelun kaksi peruskäsitettä ovat tehtävä ja käyttötarkoitus, joita käytetään julkisyhteisöjen menojen luokittelemiseksi sen mukaan, mitä tavoitetta ne palvelevat. Tällaisia yhteiskunnallisia tavoitteita palvelevia tehtäviä ovat esimerkiksi julkisen talouden hoito, ympäristönsuojelu, elinkeinoelämän edistäminen ja kulttuuripalvelut. Lisätiedot: Taloudelliset olot -yksikkö/julkinen talous -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Jäteluokitusopas on Tilastokeskuksen ja ympäristöministeriön yhteistyönä tuotettu tietopaketti tärkeimmistä eri toimialoilla ja toiminnoissa kertyvistä jätteistä. Oppaassa selvitetään mistä ja millaisia jätteitä eri toimialojen prosesseissa ja toiminnoissa syntyy. Opas helpottaa jätteiden luokittelua jätelain nojalla annetun jäte- ja ongelmajäteluettelon mukaisiin luokkiin. Ympäristöministeriön jäte- ja ongelmajäteluetteloa koskevan päätöksen mukaisesti jätteet luokitellaan eräitä täydentäviä kansallisia nimikkeitä lukuun ottamatta Euroopan unionin jätedirektiivin perusteella annetun Euroopan jäteluettelon mukaisiin nimikkeisiin. Jäte- ja ongelmajäteluettelon mukaan luokiteltuja jätetietoja käytetään tilastojen laadinnassa sekä jätehuollon valvonnan ja seurannan apuvälineenä. Lisätiedot: Yritysten rakenteet -yksikkö/ympäristö ja energia -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Koulutusluokitus laadittiin ensimmäisen kerran koulutuksen kaikki asteet ja alat käsittävänä yleisluokituksena vuoden 1971 tilanteen mukaisena. Se on yleisluokitus, joka sisältää koulutusjärjestelmäkoulutuksen piiriin kuuluvat koulutukset, tavoitetutkinnot ja tavoiteammatit. Koulutusjärjestelmässä annettavalla koulutuksella tarkoitetaan peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavaa pidempikestoista, pääsääntöisesti kokopäiväistä koulutusta, joka johtaa tutkintoon tai koulutusammattiin. Koulutusluokitus on tarkoitettu yhtenäistämään koulutustietojen käsittelyä ja parantamaan koulutusta koskevien tietojen vertailukelpoisuutta. Sitä käytetään koulutusjärjestelmään kuuluvan koulutustoiminnan ja erilaisten henkilöryhmien saamien koulutusten luokittamiseen. Koulutusluokitusta voidaan käyttää myös ammatinvalinnan ohjauksessa. Koulutusjärjestelmän ulkopuolisten koulutusten luokittamiseen suositellaan käytettäväksi koulutuksen sisältöluokitusta. Koulutusluokituksen rakenne ja perusta Koulutusluokituksen peruskäsitteitä ovat koulutusala ja koulutusaste. Luokituksessa eri koulutusalat on jaettu pääluokkiin. Näiden luokkien alla esitetään alaan sisältyvä koulutus koulutusasteen mukaisessa hierarkiassa. 4

5 Koulutusluokituksen pääluokkiin sisältyvät koulutuksen kaikki asteet ja alat esiopetuksesta tohtorikoulutukseen ja aikuiskoulutukseen. Koulutusastejaottelu noudattaa koulutusjärjestelmän rakennetta, jossa koulutus etenee alemmilta koulutuksen asteilta ylemmille. Mitä pidemmästä koulutuksesta on kyse, sitä korkeampi on koulutusaste. Koulutusluokitus perustuu Unescon laatimaan kansainväliseen koulutusluokitukseen ISCEDiin (Unesco International Standard Classification of Education). ISCED-luokitus on laadittu nimenomaan tilastollisia tarkoituksia varten, ja sitä käytetään muun muassa Unescon, OECD:n ja Eurostatin kansainvälisissä tilastoissa ja indikaattoreissa verrattaessa koulutusta eri maissa. Koulutusluokitus on JHS-standardi (JHS 140). Lisätiedot: Henkilötilastot-yksikkö/ oppilaitostilastot-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot on vuosittain päivitettävä luokituskokonaisuus, joka sisältää kuntien nimet ja tunnukset sekä tärkeimmät kuntapohjaiset luokitukset: seutukunnat, maakunnat, suuralueet, läänit, työvoima- ja elinkeinokeskukset, tilastolliset työssäkäyntialueet, tilastollisen kuntaryhmityksen sekä kielisuhde- ja kuntamuotoluokituksen. Lisäksi kokonaisuuteen sisältyy Suomen NUTS-aluejako (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques). Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -luokituskokonaisuutta sovelletaan yhteyksissä, joissa tarvitaan kuntiin ja muihin aluejakoihin perustuvia luokituksia. Niitä käytetään esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa. Luokituskokonaisuutta hyödyntävät myös työvoima- ja elinkeinokeskukset, yhdyskuntasuunnittelua tekevät organisaatiot ja markkinatutkimuksia tekevät yritykset. Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -luokituskokonaisuuden rakenne ja perusta Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -luokituskokonaisuudessa kunnat esitetään aakkosjärjestyksessä. Jokaisen kunnan yhteydessä mainitaan yksilöivä kuntatunnus sekä koodit muissa kuntapohjaisissa luokituksissa. Kunnat esitetään myös luetteloina kunkin kuntapohjaisen aluejaottelun luokissa. Aluejaotteluja tukevat niiden pohjalta laaditut kartat. Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -luokituskokonaisuuden taustalla vaikuttaa Euroopan unionin laatima NUTS-alueluokitusjärjestelmä, jonka mukaisesti laaditaan kaikki EU:n yhteiset alueelliset tilastot. Suomen aluejaossa NUTS 1 - alueita ovat Manner-Suomi ja Ahvenanmaa, NUTS 2 -alueita suuralueet, NUTS 3 -alueita maakunnat, NUTS 4 -alueita seutukunnat ja NUTS 5 -alueita kunnat. Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -luokituskokonaisuus on JHS-standardi (JHS 122). Lisätiedot: Henkilötilastot-yksikkö/ paikkatiedot-vastuualue tai Tilastotoimen tuki -yksikkö/luokituspalvelut-vastuualue. Vaihteen numero: (09)

6 2.6. Maankäyttöluokitus 2.7. Rahoitusvaadeluokitus Maankäyttöluokitus sisältää nimikkeet eri maa-alueille niiden käyttötarkoitusten mukaan. Luokitusta hyödynnetään erityisesti ympäristötilinpidon ja alueiden käytön tilinpidon apuvälineenä. Sitä suositellaan käytettäväksi myös muissa maan tai alueiden käyttöä kuvaavissa tietojärjestelmissä. Maankäyttöluokituksen rakenne ja perusta Maa-alueita luokitellaan niiden käytön ja toisaalta sen mukaan, mitä maan pinnalla joko luontaisesti tai ihmistoiminnan vaikutuksesta on. Tietty alue voi kuulua vain yhteen maankäyttöluokkaan. Maankäyttötavan määrää kohteen pääasiallinen käyttö. Suomalaisen maankäyttöluokituksen rakenne on hierarkkinen ja kolmitasoinen. Pääluokkia ovat rakennetut maat, metsät ja vedet. Nämä on jaettu edelleen luokkiin sen mukaan, millaista alueella harjoitettava toiminta on. Suomalainen maankäyttöluokitus ei suoraan sovella mitään jo olemassa olevaa kansainvälistä järjestelmää. Se on suunnattu ensisijaisesti kansalliseen käyttöön. Useimmissa kansainvälisissä järjestelmissä alueen taloudellista käyttöä ja peitteisyyttä on käytetty rinnakkaisina kriteereinä toisin kuin Suomessa, jossa alueen käyttö on ensisijainen kriteeri. Kansainvälisillä järjestelmillä ja suomalaisella maankäyttöluokituksella on tiettyjä yhteisiä piirteitä, kuten hierarkkisuus ja ensimmäisen tason luokkien muodostaminen. Maankäyttöluokitus on JHS-standardi (JHS 148). Lisätiedot: Yritysten rakenteet -yksikkö/ympäristö ja energia -vastuualue tai Tilastotoimen tuki-yksikkö/luokituspalvelut-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Rahoitusvaadeluokituksessa on luokiteltu kaikki rahoitusinstrumentit, joita kuvataan kansantalouden tilinpidon rahoitustileillä. Rahoitusvaadeluokitusta käytetään, kun halutaan kuvata kansantalouden tai sen osan rahoitussaamisia ja velkoja (varantoja) ja/tai niiden muutoksia (virtoja). Muutokset voivat olla seurausta rahoitustaloustoimista tai esimerkiksi muutoksista arvostuksissa. Kuvauksen kohteena voivat olla institutionaalisen sektorin kaikki saamiset ja velat tai vain osa niistä. Rahoitusvaadeluokitus on kansantaloudellisten analyysien ja rahoitustilastoinnin perusluokitus. Rahoitusvaadeluokituksen rakenne ja perusta Rahoitusvaadeluokitus sisältää kaksitasoisen luokituksen erilaisista Suomessa käytössä olevista rahoitusinstrumenteista. Siinä esitetään rahoitusinstrumentit laajempina pääluokkina ja kunkin pääluokan alle sijoitettuina eriytyneempinä luokkina. Rahoitusvaateiden luokitus perustuu lähinnä luokiteltavien rahoitusinstrumenttien likviditeetteihin sekä niitä koskeviin lakeihin. Suomen rahoitusvaadeluokitusta laadittaessa on kiinnitetty erityistä huomiota sen yhteensopivuuteen EU-maiden kansantalouden tilinpitojärjestelmän (ESA, European System of Integrated Economic Accounts) luokitusten kanssa. Luokituksessa on kuitenkin huomioitu Suomen rahoitusmarkkinoiden erityispiirteet. 6

7 2.8. Rakennusluokitus 2.9. Rikosnimikkeistö Sektoriluokitus Lisätiedot: Taloudelliset olot -yksikkö/kansantalouden tilinpito- tai rahoitusmarkkinat-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Rakennusluokitus luokittelee erilaiset rakennukset niiden käyttötarkoituksen mukaan. Luokitus keskittyy talonrakennusluokitukseen: maa- ja vesirakentaminen sekä sivu- ja alaurakoinnin tuotteet jäävät luokituksen ulkopuolelle. Rakennusluokituksen tärkeimmät käyttökohteet ovat Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä rakennus- ja huoneistorekisteri sekä siihen perustuvat rakennus- ja asuntotuotantotilastot sekä rakennus- ja asuntokantatilastot. Rakennusluokituksen rakenne ja perusta Rakennusluokitus on kolmiportainen. Luokituksessa esitetään kullekin rakennusluokalle kuuluva tunnus sekä määritelmä luokkaan kuuluvista rakennuksista. Tärkeimpänä luokitteluperusteena on rakennuksen käyttötarkoitus, joka määräytyy rakennuslupaa myönnettäessä tai luvanvaraisesti rakennuksen käyttötarkoitusta muutettaessa. Muita luokitteluperusteita ovat esimerkiksi rakennustekniset seikat, kuten hallimaisuus tai luhtitalomaisuus. Rakennuksen sijoittuminen tiettyyn luokkaan määräytyy pääasiassa sen mukaan, mihin suurinta osaa rakennuksen kerrosalasta käytetään. Suomen rakennusluokituksen taustalla ei ole kansainvälistä suositusta. EU:ssa on kuitenkin tuotettu kansainvälinen rakennusluokitus CC (Classification of Types of Constructions). Luokitus on kehitetty YK:n yleisen tavaroiden ja palvelusten luokituksen CPC:n (Provisional Central Product Classification) pohjalta. Rakennusluokitus on JHS-standardi (JHS 125). Lisätiedot: Yritysten suhdanteet -yksikkö/rakentamisen suhdanteet -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Rikosnimikkeistö sisältää Tilastokeskuksen käyttämät keskeiset rikosluokitukset koodeineen ja lainkohtineen. Jokaisesta rikosnimikkeestä esitetään siitä säädetyt vähimmäis- ja enimmäisrangaistukset. Nimikkeistöä käytetään esimerkiksi rikostilastojen laadinnassa. Rikosluokituksen pohjana on Suomen lainsäädäntö. Poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten käyttämät rikosluokittelut perustuvat Tilastokeskuksen kanssa yhteistyössä ylläpidettyihin luokituksiin. Lisätiedot: Henkilötilastot-yksikkö/ rikostilastot ja vangit - tai oikeusolot ja vaalit -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Sektoriluokitus on talous- ja yhteiskuntatilastoissa sovellettava perusluokitus, jota käytetään päätöksentekoyksiköiden luokittelemiseksi toiminnaltaan, rahoitustavaltaan, omistajatyypiltään ja oikeudelliselta muodoltaan samanlaatuisiin luokkiin. Luokituksen avulla muodostetaan sektoreita (yritykset, julkisyh- 7

8 2.11. Siviiliasiain nimikkeistö teisöt, kotitaloudet jne.), jotka ovat taloudelliselta käyttäytymiseltään riittävän samankaltaisia mm. kansantalouden seurantaa ja analysointia varten. Sektoriluokitusta käytetään Suomen kansantalouden tilinpitojärjestelmässä. Sektoritasoa tarvitaan keskeisenä summatasona talousyksiköiden ja koko kansantalouden välillä, kun kuvataan yritysten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien tuotantoa, tulonmuodostusta, tulojen uudelleenjakoa, varallisuuden muodostumista sekä rahoituksen rakennetta ja kehitystä. Myös EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen seuranta edellyttää sektoriluokituksen määrittämistä. Sektoriluokituksen rakenne ja perusta Sektoriluokituksen pääjakona ovat kotimaiset sektorit ja ulkomaat. Kotimaiset institutionaaliset yksiköt on jaettu sektoreihin omistajuuden, oikeudellisen muodon, toiminnan tarkoituksen ja rahoitustavan mukaan. Näin muodostetut pääsektorit on edelleen jaettu yhä pienempiin sektoreihin. Sektoriluokitus on Euroopan unionin kansantalouden tilinpitojärjestelmän EKT:n (ESA, European System of Integrated Economic Accounts) perusluokitus. Yhtenäisestä tilinpitojärjestelmästä ja sen käyttöönotosta on säädetty jäsenvaltioita sitovalla EU-asetuksella. Tilastokeskuksen kansallinen sektoriluokitus on laadittu mahdollisimman yhdenmukaiseksi EKT:n perusrakenteen ja koodiston kanssa. Kansalliset tietotarpeet ja talouden erityispiirteet sekä Euroopan unionin edellyttämät lisäluokitukset on sovitettu tähän perushierarkiaan. Sektoriluokitus on JHS-standardi (JHS 124). Lisätiedot: Taloudelliset olot -yksikkö/ rahoitusmarkkinat - tai kansantalouden tilinpito -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Siviiliasiain nimikkeistö sisältää oikeustilastoissa käytettävät riita-, hakemusja ulosottoasioiden nimikkeet. Nimikkeistön avulla voidaan yhtenäisesti kuvata yleisissä oikeuksissa (käräjäoikeudet, hovioikeudet, kihlakunnanoikeus) käsiteltyjen siviiliasioiden laatua. Nimikkeistöä käytetään tuomioistuinten toimintaa ja niissä ratkaistuja siviiliasioita kuvaavissa tilastoissa. Tilastokeskus päivittää siviiliasiain nimikkeistön viisivuotiskausittain voimassa olevan lainsäädännön mukaiseksi yhdessä oikeusministeriön kanssa. Lisätiedot: Henkilötilastot-yksikkö/oikeusolot ja vaalit -vastuualue. Vaihteen numero: (09) Sosioekonomisen aseman luokitus Sosioekonomisen aseman luokitus jakaa väestön ryhmiin sosiaalisten ja taloudellisten ominaisuuksien perusteella. Luokitusta käytetään esimerkiksi hyvinvointianalyyseissä selvitettäessä eri yhteiskuntaryhmien elinolosuhteita ja niiden muutoksia. Luokitus palvelee myös niitä tutkijoita, jotka tarvitsevat sosiaalisen ympäristön yleisindikaattoreita. Sosioekonomista asemaa kuvaavia luokituksia sovelletaan yleisesti myös väestötilastoissa, työvoimatutkimuksissa, tulonjakotilastoissa ja kotitaloustiedusteluissa. Sosioekonomisen aseman luokituksen rakenne ja perusta 8

9 2.13. Toimialaluokitus Sosioekonominen asema muodostuu useasta eri luokittelukriteeristä, koska millään yksittäisellä jakoperusteella ei voida ottaa huomioon kaikkia henkilön asemaan vaikuttavia tekijöitä. Luokituksessa huomioidaan henkilön elämänvaihe, ammatti ja ammattiasema. Luokitusta täydennetään myös työn luonnetta kuvaavilla jaoilla, työn toimialalla ja palkansaajien määrällä. Sosioekonomisen aseman luokitus on toteutettu tarkkuudeltaan vaihtelevilla tasoilla. Sosioekonomisen aseman luokitus pohjautuu kansainvälisiin suosituksiin, joskaan se ei ole aivan näiden mukainen. ECE (United Nations Economic Commission for Europe) on antanut väestölaskentoja varten tilastosuositukset, joita tarkistetaan aina kymmenvuotiskausittain. Niissä on suositus myös sosioekonomisen aseman ja ammattiaseman luokituksista. Sosioekonomisen aseman luokitus on JHS-standardi (JHS 126). Lisätiedot: Elinolot-yksikkö/työelämä-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Toimialaluokitus (TOL) on tilastotoimen yleisimmin käytetty ja laajimmalle levinnyt luokitusstandardi. Sitä käytetään useissa eri tilastoissa ja hallinnollisissa järjestelmissä julkisella sektorilla. Toimialaluokitus ryhmittelee yritykset, yritystyyppiset yksiköt ja toimipaikat luokkiin, joita kutsutaan toimialaluokiksi tai lyhyesti toimialoiksi. Käytännön sovelluksissa toimialaluokitus on ensisijaisesti järjestelmä, jolla luokitellaan toimipaikkoja, kuten tehtaita, myymälöitä, toimistoja ja korjaamoita eri toimialaluokkiin. Toimialaluokituksen luokittelussa verrataan yksiköiden tuottamia hyödykkeitä, tuotantopanoksia ja tuotantoprosesseja. Toimialaluokitusta käyttäviä hallinnollisia tietojärjestelmiä ovat esimerkiksi verotusrekisterit, eläkejärjestelmät, erilaiset elinkeinoelämän rekisterit, työvoima- ja työsuojeluhallinnon rekisterit sekä ympäristöhallintoon ja ympäristönsuojeluun liittyvät rekisterit. Toimialaluokitusta käytetään myös yksityisen sektorin tietojärjestelmissä ja tutkimuksissa sekä erilaisissa talouselämän hakemistoissa. Toimialaluokituksen rakenne ja perusta Toimialaluokitus rakentuu erilaisista tasoista. Ensimmäinen taso on muodostettu nimikkeistä, joiden tunnuksena on kirjain. Sen alle on sijoitettu välitaso, jonka nimikkeiden tunnukset muodostuvat kahdesta kirjaimesta. Muut tasot muodostuvat nimikkeistä, joiden tunnuksina on numeroita. Välitasoa lukuun ottamatta luokitus on hierarkkinen. Suomalainen toimialaluokitus pohjautuu EU:n toimialastandardiin NACEen (Nomenclature Générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes). Suomalaista luokitusta on tarkennettu kansallisia tarpeita varten lisäämällä siihen 5-numerotaso. Toimialaluokitus on JHS-standardi (JHS 121). Lisätiedot: Yritysten suhdanteet -yksikkö/ yritystietopalvelu-vastuualue. Vaihteen numero: (09)

10 2.14. Valtiot ja maat 3. Muita luokituksia 3.1. Hyödykeluokitukset Valtiot ja maat -luokituskokonaisuus sisältää maailman valtioiden ja maiden tunnukset, jotka perustuvat kansainväliseen ISO tunnusjärjestelmään. Järjestelmään sisältyy itsenäisten valtioiden lisäksi myös epäitsenäisiä maita, jotka ovat siirtomaita tai muita geopoliittisesti merkittäviä alueita. Jokaisesta valtiosta ja maasta on tunnuskoodien lisäksi esitetty perustietoja, kuten alueen sijainti, itsenäistymisvuosi ja valtioliittoumat, joiden jäsen kyseinen alue on. Alueiden nimet on esitetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja alueen omalla kielellä. Valtiot ja maat -luokituskokonaisuutta käytetään esimerkiksi luokiteltaessa henkilöiden kansalaisuutta, asuinmaata ja muuttoliikettä tai tavaroiden ja palvelujen tuontia ja vientiä maittain. Valtiot ja maat -luokituskokonaisuus soveltuu käytettäväksi myös kouluissa ja tutkimuskeskuksissa. Valtiot ja maat -luokituskokonaisuuden rakenne ja perusta Valtiot ja maat -luokituskokonaisuudessa yksiköt on esitetty sekä aakkos- että tunnuksenmukaisessa järjestyksessä. Valtiot ja maat on lisäksi ryhmitelty maanosittain ja suuralueittain siten, että jokaisen maanosan alle on listattu suuralueet, joiden alla on lueteltu valtiot ja maat jaoteltuina itsenäisiin ja epäitsenäisiin. Vastaavasti on esitetty valtioliittoumat ja niiden jäsenvaltiot. Valtioiden ja maiden erilaiset tunnukset, rahayksiköiden tunnukset ja suomenkieliset nimet sekä kielten tunnukset ja suomenkieliset nimet on esitetty erillisinä aakkosellisina luetteloina. Valtioiden ja maiden maa-, raha- ja kielitunnukset perustuvat kansainvälisiin ISO-standardeihin. Suomen Standardisoimisliitto vahvistaa vastaavat kansalliset standardit (SFS-ISO). Paikalliset nimet ja täydentävät tiedot on poimittu eri lähteistä. Valtiot ja maat -luokituskokonaisuus on JHS-standardi (JHS 123). Lisätiedot: Tilastotoimen tuki -yksikkö/ luokituspalvelut-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Hyödykeluokitukset ovat lähinnä tuotanto- ja ulkomaankauppatilastojen käyttöön kehitettyjä luokituksia. Kansainvälisiä hyödykeluokituksia on useita johtuen erilaisista käyttötarkoituksista. Osa näistä on aineorientoituneita, jolloin samaa käyttötarkoitusta palvelevat tuotteet kuuluvat eri ryhmiin, jos ne on valmistettu eri raaka-aineesta. Osa on markkinaorientoituneita, jolloin luokitukset on tehty käyttötarkoitusta silmälläpitäen. Lisäksi on toimialaorientoituneita tuoteluokituksia, jotka viittaavat suoraan toimialaan, jossa hyödykettä pääasiallisesti valmistetaan. Toimiala- ja tuoteluokitukset muodostavat yhtenäisen tilastoluokitusjärjestelmän YK:n tarkistettua perusteellisesti kansainväliset tilastoluokitukset ja Euroopan Unionin mukautettua käyttämänsä luokitukset niihin. Luokitusjärjestelmään kuuluu YK:ssa laadittu markkinaorientoitunut ulkomaankaupan tavaraluokitus SITC (Standard International Trade Classificati- 10

11 on), yleinen tavaroiden ja palveluiden luokitus CPC (Provisional Central Product Classification) sekä kansainvälisessä tulliyhteistyöneuvostossa (Customs Co-operation Council) laadittu aineorientoitunut liikuteltavien tavaroiden luokitus HS (Harmonized Commodity Description and Coding System). Lisäksi järjestelmään kuuluu EU:n ulkomaankaupan tilastoissa käytössä oleva yhdistetty luokitus CN (Combined Nomenclature), joka on yhtenäistetty HS:n kanssa, mutta on yksityiskohtaisempi. Edelleen EU:ssa on laadittu toimialaorientoitunut tavaroiden ja palvelusten luokitus CPA (Statistical Classification of Products by Activity in the European Community), julkisia hankintoja koskeva tavara- ja palveluluokitus CPV sekä tuoteluettelo PRODCOM (Production Communautaire), jotka kaikki on yhtenäistetty toimialaluokitus NACEen (Nomenclature Générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes). Lisätiedot: Yritysten rakenteet -yksikkö/ hyödyketilastot-vastuualue. Vaihteen numero: (09) Julkisen hallinnon suositukset 3.3. Lääkeluokitus 3.4. Tautiluokitus Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA) laatii suosituksia (JHS), joilla standardisoidaan lähinnä tietohallintoa. Suosituksia käytetään julkisen hallinnon rekistereissä, tietojärjestelmissä ja tietojen vaihdossa. Lisätiedot: JUHTAn Internet-sivut ( ). Lääkelaitos julkaisee vuosittain lääkeluokituksen, joka perustuu WHO:n ATCluokitukseen (Anatomical Therapeutic Chemical classification index). Luokituksessa lääkkeet ryhmitellään käyttötarkoituksen ja vaikuttavien aineiden mukaan. Luokitus sisältää myös tiedot lääkkeiden vuorokausiannoksista, lääkeainehakemiston ja lääkevalmisteluettelon. Lisätiedot: Lääkelaitos/Lääkeinformaatioyksikkö. Vaihteen numero (09) Sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämä tautiluokitus perustuu Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainväliseen tautiluokitukseen (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems). Luokitus ryhmittelee taudit ja vammat laadun ja syyn mukaan. Stakesin Sosiaali- ja terveysalan luokituskeskus laatii kulloinkin voimassa olevan tautiluokituksen sekä ylläpitää tautiluokitustietokantaa. Lisätiedot: Terveysongelmien luokitus perusterveydenhuollossa Stakesin ylläpitämä suomenkielinen perusterveydenhoidon luokitus perustuu Yleislääkäreiden maailmanjärjestön WONCAn (The World Organisation of Family Doctors) laatimaan luokitukseen. Kansainvälinen perusterveydenhuollon luokitus on tarkoitettu hoitoepisodien luokittelemiseen ja seuraamiseen. Luokituksen pääosat ovat potilaan ilmaisema tulosyy, lääkärin toteama käynnin syy sekä käyntiin liittyvä hoito ja tutkiminen. Hoitoepisodit koostuvat yh- 11

12 3.6. Tieteenalaluokitus destä tai useammasta käynnistä ja kuhunkin käyntiin voi liittyä yksi tai useampia tulosyitä tai lääkärin toteamia käynnin syitä. Lisätiedot: Suomen Kuntaliitto/sosiaali- ja terveysyksikkö. Vaihteen numero: (09) YK:n Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on hyväksynyt kansainvälisen tiede- ja teknologiatilastosuosituksen (Recommendation concerning the International Standardization of Statistics on Science and Technology). Siihen perustuvaa kansallista luokitusstandardia ei Suomessa ole. Tilastokeskuksen tutkimustilastoissa käytetään sovellettua versiota Unescon suosituksesta. Tieteenalaluokitus on tarkoitettu Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevaan tilastointiin. Lisäksi sitä käytetään julkisen sektorin ja korkeakoulusektorin tutkimus- ja koulutusmenojen sekä tutkimus- ja koulutustyövuosien jaottelemiseksi. Lisätiedot: Yritysten rakenteet -yksikkö/tiede, teknologia ja tietoyhteiskunta - vastuualue. Vaihteen numero: (09) Työvoimahallinnossa käytettävä ammattiluokitus 4. Tunnusjärjestelmiä 4.1. Kielten tunnukset 4.2. Oppilaitostunnus Työministeriössä käytetään työhallinnon tietojärjestelmissä omaa ammattiluokitusta, joka perustuu pohjoismaiseen ammattiluokitukseen. Työministeriön ja Tilastokeskuksen julkaisemissa ammattiluokituksissa on jonkin verran yhtäläisyyksiä. Lisätiedot: Työministeriö/Toimeenpano-osasto/Tukipalveluttulosyksikkö/Informaatiopalvelut-tehtävätiimi. Vaihteen numero: (09) Seuraavassa kuvataan lyhyesti joitakin tilastojen laadinnan ja tulkitsemisen kannalta olennaisia tunnusjärjestelmiä. Kielten tunnukset ja nimet ovat kansainvälisen ISO 639 -standardin mukaisia. Suomen Standardisoimisliitto vahvistaa vastaavan kansallisen SFS-ISO standardin. Tunnusjärjestelmään kuuluvat kielten kaksikirjaimiset tunnukset. Lisätiedot: Suomen standardisoimisliitto ( Tilastokeskus on antanut oppilaitoksille yksilöintitunnuksen, joka on viisimerkkinen numerosarja ( ). Yksilöintitunnus on käytössä muun muassa Tilastokeskuksen ylläpitämässä oppilaitosrekisterissä. Tunnukset julkaistaan vuosittain. Lisätiedot: Henkilötilastot-yksikkö/oppilaitostilastot-vastuualue. Vaihteen numero: (09)

13 4.3. Rahayksiköiden tunnukset Rahayksiköt ovat kansainvälisen ISO standardin mukaiset. Suomen Standardisoimisliitto vahvistaa vastaavan kansallisen SFS-ISO standardin. Tunnusjärjestelmään kuuluvat rahayksiköiden kolmikirjaimiset tunnukset. Tunnuksen alku muodostuu valtion tai maan kansainvälisen ISO standardin mukaisesta kaksikirjaintunnuksesta. Lisätiedot: Suomen standardisoimisliitto ( ) 4.4. Virastojen ja laitosten numerotunnus 4.5. Yritys- ja yhteisötunnus Valtion virastojen ja laitosten yleiseksi virastotunnukseksi on vahvistettu standardi, jota ylläpitää Valtiokonttori. Tunnus on kuusinumeroinen, pysyvä ja informaatiota sisältämätön. Sitä käytetään muun muassa Tilastokeskuksen ylläpitämässä julkisyhteisöjen rekisterissä. Lisätiedot: Sisäministeriö ( ). Yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) on viranomaisten yrityksille ja yhteisöille antama tunnus, joka korvaa aikaisemmin käytössä olleen kaupparekisterinumeron, säätiörekisterinumeron ja LY-tunnuksen. Yritys- ja yhteisötunnuksessa on seitsemän numeroa, väliviiva ja tarkistusmerkki ( ). Y-tunnus yksilöi yrityksen, mutta tunnuksesta sinänsä ei voi päätellä, onko yritystä rekisteröity, vaan tieto pitää aina erikseen tarkistaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän Internet-sivuilta tai rekisteriviranomaisilta. Lisätiedot: Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä ( tai Patentti- ja rekisterihallitus ( tai Verohallinto ( 13