Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 230/2008 vp Moottorikelkan omistajan oikeuksien parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Moottorikelkat kuuluvat liikennevakuutusjärjestelmän piiriin. Kelkat on luokiteltu moottoritilavuuksiensa mukaan useaan eri kokoluokkaan, josta määräytyy myös vakuutusmaksun suuruus. Kelkkavakuutuksiin ei kuitenkaan sovelleta bonusoikeutta, joten järjestelmässä kaikki maksavat samanlaista maksua, olipa sitten vahinkoriskialttius suuri tai pieni. Myöskään kelkkavakuutuksessa ei ole seisontavakuutusmahdollisuutta, vaikka kelkka olisi vain lyhyen aikaa käytössä. Vapautusta vakuutusmaksusta ei saa kuin poistamalla kelkka rekisteristä. Takaisin rekisteriin laittaminen taas maksaa suhteettoman paljon. Edellä mainitut seikat eivät ole mitenkään sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, mitä yleensä on pidetty liikennevakuutuspuolella johtavana periaatteena: se, joka aiheuttaa vahinkoa tai on riskialttiimpi, myös maksaa enemmän. Esimerkkinä tästä kohtuuttomuudesta kuvaan kahta erilaista kelkankäyttäjää oikeasta elämästä Esimerkkinä on henkilö, jolla on ns. työkelkka, jota hän käyttää talvella omassa metsässään polttopuiden ajoon kahden viikon aikana. Muut ajat kelkka seisoo paikallaan. Se ei siis ole liikenteessä. Hän joutuu kuitenkin maksamaan koko vuoden vakuutusmaksun. Sitten vertailun vuoksi on toinen henkilö, jolla on huippunopea kelkka pelkästään vain huviajoa varten. Hän ajaa syksystä kevääseen lähes joka päivä. Edellä olevaan esimerkkiin verrattuna ajoaika sekä vahinkoriski ja -tiheys ovat monikymmenkertaiset. Hän kuitenkin selviää samantasoisella maksulla kuin kahden viikon käyttäjäkin, jos moottorin kuutiomäärä on sama. Edellä mainituista syistä moottorikelkkojen liikennevakuutusjärjestelmää tulisikin kehittää samantyyppiseksi kuin on autojen liikennevakuutusten osalta tehty. Kelkka voitaisiin pitää seisontavakuutuksessa ja vakuutuksessa otettaisiin käyttöön myös bonusjärjestelmä. Tällöin se, jolle vahinkoja sattuu enemmän, joutuisi siitä myös maksamaan, ja sitä, joka olisi vähemmän riskialtis vahingoille, palkittaisiin. Jos asia jätetään pelkästään vakuutusyhtiöiden kilpailun varaan, sen parantamiseksi ei tapahdu mitään muutosta. Myös se seikka, että ajaa pelkästään omalla maallaan ja joutuu siitä huolimatta maksamaan liikennevakuutusmaksun, ei millään mahdu Suomalaiseen maalaisjärkeen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että jo tulevana kelkkailukautena moottorikelkkojen liikennevakuutusjärjestelmää kehitetään lainsäädäntöteitse oikeudenmukaisempaan suuntaan ja että pelkästään omassa metsässä ajavalta kelkkailijalta ei enää vaadita pakollista liikennevakuutusta? Versio 2.0

2 Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2008 Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 230/2008 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 230/2008 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että jo tulevana kelkkailukautena moottorikelkkojen liikennevakuutusjärjestelmää kehitetään lainsäädäntöteitse oikeudenmukaisempaan suuntaan ja että pelkästään omassa metsässä ajavalta kelkkailijalta ei enää vaadita pakollista liikennevakuutusta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Liikennevakuutuslain (279/1959) 18 :n 3 momentin mukaan liikennevakuutusmaksut on laskettava silmällä pitäen vakuutettujen etujen turvaavuutta kuitenkin siten, että vakuutusmaksujen on oltava kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin ja että vakuutusmaksut yleensä ovat suuremmat niistä vakuutuksista, joista on jouduttu suorittamaan korvauksia. Vakuutusyhtiöllä tulee olla maksutaulukko, josta käy ilmi, miten vakuutuksen maksu määrätään vakuutettavaan riskiin liittyvien tekijöiden perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriön antaman asetuksen (512/2002) perusteella tiettyihin ajoneuvoryhmiin, kuten maastoajoneuvoihin, voidaan olla soveltamatta niin sanottua bonusjärjestelmää. Vakuutusyhtiöt voivat itse päättää, soveltavatko ne bonusjärjestelmää moottorikelkkoihin. Liikennevakuutuksen hinnoittelun pääperiaatteena on, että suoritettavien korvausten ja kulujen sekä perittävien vakuutusmaksujen tulee vastata toisiaan. Liikennevakuutuskeskukselta saatujen tietojen mukaan arvioitu vahinkotiheys vuosina oli Etelä-Suomen läänissä 1,05% ja Lapin läänissä 0,83 %. Työ- ja vapaaajan kelkkojen mahdollisista riskieroista ei tilastotietoja ole ollut saatavissa. Suurin osa vakuutusyhtiöistä on kuitenkin määritellyt työkelkkojen vakuutusmaksut vapaa-ajan kelkkojen maksuja alhaisemmiksi. Moottorikelkkojen vuotuinen käyttöaika vaihtelee käyttötarkoituksesta ja sijaintipaikkakunnasta johtuvista syistä. Moottorikelkkojen nykyisiä liikennevakuutusmaksuja laskettaessa on jo otettu huomioon se, että moottorikelkat ovat käytössä vain osan vuotta joten vakuutusmaksut on mitoitettu vastaamaan talvijaksoon liittyvää vahinkoriskiä. Jos vakuutus otettaisiin vain osaksi vuotta, ei se vahinkoriskiltään poikkeaisi oleellisesti keskimääräisestä vahinkoriskistä. Sen sijaan osaksi vuotta otettavien vakuutusten hoitaminen tulisi vuosivakuutusta kalliimmaksi, sillä vakuutuksenottajat haluaisivat mitä todennäköisimmin vuosittain muuttaa vakuutuksen voimassaoloaikaa keliolosuhteiden mukaan. Maastoliikennevalvonta on vähäistä ja vaikeasti järjestettävää. Tämän johdosta kelkan käytön valvonta muuna kuin vakuutettuna aikana olisi vaikeaa ja mahdollisten väärinkäyttäjien aiheuttamat vahingot rasittaisivat muiden liikennevakuutuksenottajien vakuutusmaksuja. Liikennevakuuttamisvelvollisuus on liikennevakuutuslaissa kytketty moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen. Liikennevakuutuslaissa tarkoitetuiksi liikennealueiksi katsotaan muun muassa liikenteelle tarkoitetut yleiset ja yksityiset tiet ja alueet, moottorikelkkareitit ja maastoalueet. Vaikka moottorikelkkoja käytettäisiin vain erillisillä kelkkareiteillä tai muualla maastossa, on vahinkoriski aina olemassa ainakin kul- 3

4 Ministerin vastaus jettajan itsensä osalta. Valtaosa moottorikelkkojen liikennevakuutuskorvauksista onkin nimenomaan kelkan kuljettajan omista henkilövahingoista maksettavia korvauksia. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole toimivaltaa puuttua liikennevakuutuksia myöntävien yksityisten vakuutusyhtiöiden hinnoitteluperusteisiin vapailla markkinoilla. Vakuutusvalvontavirasto, jonka tehtäviin vakuutusyhtiöiden valvonta kuuluu, seuraa muun muassa vakuutusmaksujen hinnoittelun oikeellisuutta ja kohtuullisuutta kustannuksiin nähden. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan liikennevakuutuslainsäädännön kokonaisuudistusta, joka pohjautuu liikennevakuutuslainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen työryhmän luovuttamaan mietintöön. Liikennevakuutuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä huomiota tullaan kiinnittämään erityisesti liikennevakuutuslainsäädännön selkeyttämiseen ja ajanmukaistamiseen. Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 230/2008 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 230/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vad kommer regeringen att göra för att trafikförsäkringssystemet för snöskotrar redan nästa skotersäsong genom lagstiftning utvecklas i rättvisare riktning och för att skoterförare som bara kör i egen skog inte längre ska behöva ha obligatorisk trafikförsäkring? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 18 3 mom. i trafikförsäkringslagen (279/1959) ska trafikförsäkringspremierna beräknas med beaktande av tryggandet av de försäkrades förmåner, men dock så att försäkringspremierna står i rimlig proportion till försäkringskostnaderna och att försäkringspremierna i allmänhet är större för sådana försäkringar för vilka ersättning har betalats ut. Försäkringsbolaget ska ha en tariff som anger hur premien för försäkringen bestäms utifrån faktorer med anknytning till den risk som försäkringen avser. Man kan låta bli att tillämpa det s.k. bonussystemet på vissa grupper av fordon, såsom terrängfordon, på grundval av en förordning (512/2002) som social- och hälsovårdsministeriet utfärdat. Försäkringsbolagen får själva bestämma huruvida de tillämpar systemet på snöskotrar eller ej. Huvudprincipen när trafikförsäkringar prissätts är att de utbetalda ersättningarna och kostnaderna ska motsvara de uttagna försäkringspremierna. Enligt Trafikförsäkringscentralen uppgick den uppskattade olycksfrekvensen till 1,05 % i Södra Finlands län och 0,83 % i Lapplands län. Det finns ingen statistik att tillgå över eventuella skillnader i fråga om risk när det gäller arbetsskotrar och snöskotrar för fritidsbruk. Största delen av försäkringsbolagen har ändå bestämt att ta ut lägre försäkringspremier för arbetsskotrar än för snöskotrar för fritidsbruk. Den tid av året som en snöskoter används varierar beroende på vad den används till och var den används. De nuvarande försäkringspremierna beaktar redan att snöskotrarna bara används under en viss del av året; med andra ord har premierna dimensionerats så att de motsvarar skaderisken under vinterperioden. Skaderisken skulle inte avvika väsentligt från den genomsnittliga skaderisken om den tecknades bara för en del av året. Däremot skulle det bli dyrare att hantera en delårsförsäkring än en helårsförsäkring, eftersom försäkringstagarna med största sannolikhet skulle vilja ändra giltighetstiden beroende på föret. Terrängtrafiken övervakas inte i någon större utsträckning, och övervakningen är svår att ordna. Därför skulle det vara svårt att övervaka om en snöskoter används andra tider än under försäkringsperioden, och de skador som eventuella fuskare orsakar skulle märkas i de försäkringspremier som andra trafikförsäkringstagare betalar. Skyldigheten att teckna trafikförsäkring kopplas i trafikförsäkringslagen till användningen av motorfordon i trafik. Till trafikområden som den lagen gäller räknas bl.a. för trafik avsedda allmänna och enskilda vägar, snöskoterleder och terrängområden. Även om snöskotrar bara skulle användas på särskilda skoterleder eller annars ute i terrängen finns det alltid en skaderisk åtminstone för föraren själv. Den absoluta majoriteten av de ersättningar som betalas i fråga om snöskotrar 5

6 Ministerns svar på grundval av trafikförsäkringar är uttryckligen ersättningar som betalas för personskada på föraren. Social- och hälsovårdsministeriet saknar behörighet att ingripa i grunderna för de privata försäkringsbolagens prissättning på den fria marknaden när de beviljar trafikförsäkringar. Försäkringsinspektionen, som svarar för tillsynen av försäkringsbolagen, övervakar bl.a. att prissättningen av försäkringspremierna sker på ett riktigt sätt och att premierna är skäliga i förhållande till kostnaderna. Social- och hälsovårdsministeriet håller som bäst på att se över hela lagstiftningen om trafikförsäkringar. Detta arbete bygger på det betänkande som arbetsgruppen för totalreformeringen av lagstiftningen om trafikförsäkringar lämnade den 11 januari Översynen kommer framför allt att sikta på en klarare lagstiftning som motsvarar tidens krav. Helsingfors den 18 april 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6