Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 112/2001 vp Traktorien seisontavakuutukset Eduskunnan puhemiehelle Traktoreilla, kuten kaikilla moottoriajoneuvoilla, on oltava voimassa pakollinen liikennevakuutus, kun niillä liikutaan yleisillä teillä. Voimassa olevan käytännön mukaan vakuutusyhtiöt eivät myönnä traktoreille seisontavakuutusta kuten henkilöautoille, vaan niiden liikennevakuutus on aina ympärivuotinen käyttöasteesta riippumatta. Vakuutusyhtiöt perustelevat ratkaisuaan seisontavakuutuksen aiheuttamilla kustannuksilla ottaen huomioon vakuutuksen suuruuden. Toisena vaihtoehtona olisi myöntää harvoin käytettäville traktoreille samanlainen käyttöaikaan sidottu vakuutus kuin museoautoille myönnetään. Asia koetaan epäoikeudenmukaisena niiden henkilöiden osalta, jotka käyttävät traktoria vain osan vuotta. Vaikka traktorien vakuutusmaksut ovat suhteellisen alhaisia, on kustannuksilla merkitystä esim. eläkeläisille ja mökkiläisille, joiden traktorin käyttö on vähäistä ja sesonkiluontoista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo toimia, että traktorien pakollisen liikennevakuutuksen osalta voidaan mahdollistaa seisontavakuutus saman käytännön mukaan kuin henkilöautoilla on voimassa tai että niille voidaan myöntää museoautojen tapaan määräaikaan sidottu vakuutus? Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2001 Olli Nepponen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Olli Nepposen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 112/2001 vp: Miten hallitus aikoo toimia, että traktorien pakollisen liikennevakuutuksen osalta voidaan mahdollistaa seisontavakuutus saman käytännön mukaan kuin henkilöautoilla on voimassa tai että niille voidaan myöntää museoautojen tapaan määräaikaan sidottu vakuutus? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Liikennevakuutuslain 15 :n mukaan liikenteessä käytettävää moottoriajoneuvoa varten on ajoneuvon omistajalla oltava liikennevakuutus. Liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneet henkilö- tai omaisuusvahingot. Liikennevakuutuslain 1 :ssä tarkoitetun liikenteen käsite on liikennevakuutuslaissa määritelty laajemmaksi kuin tieliikennelain 1 :ssä tarkoitettu yleisellä tiellä tapahtuva liikenne. Esimerkiksi yksityisalueella, pihoilla tai maastossa ajoneuvoa käytettäessä on kysymyksessä ajoneuvon käyttäminen liikennevakuutuslain tarkoittamaan liikenteeseen. Tällöin moottoriajoneuvoa varten on oltava liikennevakuutus. Sen sijaan liikennevakuutuslain 2 :n 2 kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole liikennevakuutuslaissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään maatilatalouden työhön tai olennaisesti muuhun kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen. Liikennevakuutus kattaa liikennevahingosta sekä sivullisille että ajoneuvoa käyttävälle aiheutuneet henkilövahingot. Omaisuusvahinkojen osalta liikennevakuutuksesta korvataan yleensä vain sivulliselle syntynyt vahinko. Jos vakuuttamaton ajoneuvo aiheuttaa liikennevahingon, siitä johtuvat vahingonkorvaukset rasittavat myös muiden liikennevakuutuksenottajien vakuutusmaksuja. Liikennevakuutuslaki sallii vakuutusyhtiöiden määrätä vakuutusmaksunsa vapaasti. Halutessaan yhtiöt voivat ottaa esimerkiksi seisontaajan vakuutuksen käyttöön. Liikennevakuutuslain 18 :n 3 momentin mukaan liikennevakuutusmaksut on laskettava silmällä pitäen vakuutettujen etujen turvaavuutta kuitenkin siten, että vakuutusmaksujen on oltava kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin. Yhtiön on tarvittaessa kyettävä osoittamaan vakuutusyhtiöitä valvovalle Vakuutusvalvontavirastolle vakuutusmaksujen riskivastaavuus. Traktorien liikennevakuutusmaksut ovat autojen liikennevakuutusmaksuihin verrattuna suhteellisen edulliset. Perusmaksut vaihtelivat vuonna 2000 vakuutusyhtiöstä riippuen 600 markasta hieman yli 800 markkaan. Traktoreiden liikennevakuutusmaksuille myönnettävä vahingottomista vuosista johtuva alennus (bonus) on tällä hetkellä keskimäärin 61 % (maksimi 70 %), joten todellinen vuosittain maksettavan liikennevakuutusmaksun suuruus on keskimäärin noin 300 markkaa. Alimmillaan vakuutusmaksun määrä voi olla jopa alle 200 markkaa vuodessa. Vakuutuksen seisonta-ajasta liikennevakuutuslaissa ei ole mainintaa muualla kuin vakuuttamattomia ajoneuvoja koskevassa 16 :ssä, jossa todetaan muun muassa, että omistajan on suoritettava liikennevakuutusyhtiölle sen määräämä hyvike, jos ajoneuvoa on yhtiölle etukäteen teh- 2

3 Ministerin vastaus dyn kirjallisen ilmoituksen vastaisesti käytetty liikenteessä sinä aikana, jona ajoneuvo on ilmoitettu pidettävän poissa liikenteestä. Hyvike määrätään koko ilmoitetulta seisonta-ajalta, jollei erityisen painavasta syystä muuta johdu. Myös traktorien vakuutuksissa on periaatteessa mahdollista ottaa käyttöön seisonta-aikajärjestely vastaavalla tavalla kuin autoilla. Ilmoitetun seisonta-ajan noudattamisen valvonta voi kuitenkin muodostua traktoreiden osalta ongelmalliseksi, koska traktoreita käytetään huomattavassa määrin muuallakin kuin yleisellä tiellä, ts. alueilla, joissa ajoneuvon käyttöä on vaikea valvoa. Nykyisiä liikennevakuutusmaksuja laskettaessa ei ole otettu huomioon kuluja, jotka aiheutuisivat traktorien seisonta-ajalta annettavasta maksuhyvityksestä tai seisontailmoitusten käsittelystä vakuutusyhtiöissä. Traktorien vakuutusmaksujen matala taso huomioon ottaen, seisonta-aikajärjestelmän ylläpitäminen nostaisi traktorien liikennevakuutusten hoitokuluja ja samalla myös vakuutusmaksuja suhteellisen paljon. Seisontaaika-järjestelystä vakuutuksenottajalle syntyvä taloudellinen hyöty jäisi tällöin vähäiseksi. Kysymyksen tekijä esittää harvoin käytettäville traktoreille samanlaista käyttöaikaan sidottua liikennevakuutusta kuin museoautoilla on nykyisin. Museoajoneuvojen luokkaan sijoitetaan ajoneuvolajista riippumatta ajoneuvo, joka on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entistetty asianmukaisesti sekä katsastettu ja merkitty ajoneuvorekisteriin museoajoneuvoksi. Museoajoneuvolta edellytetään vähintään 25 vuoden ikää ja ajoneuvoa voidaan käyttää enintään 30 päivänä kalenterivuosittain etukäteen tehdyn kirjallisen ilmoituksen mukaisesti. Museoautojen vakuutusmaksut ovat keskimäärin noin 200 markkaa vuodessa. Kuten edellä seisonta-aikaan, myös museoajoneuvokäyttöön liittyy traktorien osalta valvonnallisia ongelmia. Ottaen huomioon erityismaksujärjestelmän ylläpitämisestä johtuvat hallinnolliset kulut, järjestelmästä vakuutuksenottajalle syntyvä mahdollinen hyöty jäisi myös tässä tapauksessa vähäiseksi. Lisäksi museoautot poikkeavat käyttötarkoitukseltaan olennaisesti traktoreista, jotka on tarkoitettu pääasiassa työvälineiksi, mistä syystä näiden ajoneuvojen vertailu toisiinsa liikennevakuutuksien osalta ei ole perusteltua. Edellä mainittuihin perusteluihin viitaten sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan ei nykytilanteessa ole tarvetta puuttua esimerkiksi lainsäädännöllisin keinoin vakuutusyhtiöiden harjoittamaan liikennevakuutusten hinnoitteluun kysymyksen tekijän tarkoittamin keinoin. Vakuutusvalvontavirasto, jonka tehtäviin vakuutusyhtiöiden valvonta kuuluu, seuraa myös liikennevakuutusten hinnoittelun oikeellisuutta. Virasto voi tarvittaessa puuttua vakuutusyhtiön toimintaan, jos se ei noudata vakuutusyhtiöitä velvoittavia säännöksiä. Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2001 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Olli Nepponen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 112/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att det i fråga om den obligatoriska trafikförsäkringen för traktorer kunde bli möjligt med en avställningsförsäkring enligt samma praxis som gäller för personbilar eller för att en tidsbunden försäkring kunde beviljas för traktorer på samma sätt som för veteranbilar? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 15 trafikförsäkringslagen skall ägaren till ett motorfordon som används i trafik ha en trafikförsäkring. Från trafikförsäkringen ersätts person- och egendomsskador som uppkommit till följd av motorfordons användning i trafik. Begreppet trafik är när det gäller 1 trafikförsäkringslagen mera omfattande än trafik på allmän väg enligt 1 vägtrafiklagen. Då ett fordon används på t.ex. privat område, gårdsplaner eller i terräng är det fråga om användning av fordon i trafik enligt trafikförsäkringslagen. För detta skall det finnas en trafikförsäkring för fordonet. Däremot är ett motorfordon enligt 2 2 punkten trafikförsäkringslagen inte i trafik i den bemärkelse trafikförsäkringslagen avser då det på en plats utanför trafiklederna används för arbete på gårdsbruk eller för väsentligt annat ändamål än person- och godsbefordran. Trafikförsäkringen täcker personskador som i en trafikolycka åsamkas utomstående och den som använder fordonet. När det gäller egendomsskador ersätter trafikförsäkringen i allmänhet endast skador som åsamkats utomstående. Om ett oförsäkrat fordon förorsakar en trafikskada, belastar skadeersättningarna till följd av detta även försäkringspremierna för de andra trafikförsäkringstagarna. Trafikförsäkringslagen tillåter försäkringsbolagen att fastställa försäkringspremien fritt. Försäkringsbolagen kan, om de så önskar, ta i bruk t.ex. en avställningsförsäkring. Enligt 18 3 mom. trafikförsäkringslagen skall trafikförsäkringspremierna med beaktande av tryggandet av de försäkrades förmåner beräknas så att försäkringspremierna står i rimlig proportion till försäkringskostnaderna. Bolaget skall vid behov för Försäkringsinspektionen, som utövar tillsyn över försäkringsbolagen, kunna påvisa att försäkringspremierna står i proportion till riskerna. Trafikförsäkringspremierna för traktorer är relativt förmånliga jämfört med trafikförsäkringspremierna för bilar. Grundpremierna varierade år 2000 från 600 mk till drygt 800 mk, beroende på försäkringsbolag. De premienedsättningar (bonus) som kan beviljas i trafikförsäkringen för traktorer till följd av skadefria år är i dagens läge i medeltal 61 % (max. 70 %), vilket innebär att den faktiska trafikförsäkringspremien per år i genomsnitt är ca 300 mk. Försäkringspremien kan som lägst vara t.o.m. under 200 mk per år. I trafikförsäkringslagen nämns inte någon avställningstid i försäkringen annat än i 16, som gäller oförsäkrade fordon. I paragrafen konstateras bland annat att ägaren skall till försäkringsbolaget betala den gottgörelse som bolaget bestämmer, om fordonet i strid med en till bolaget på förhand gjord skriftlig anmälan har använts i trafik under den tid det enligt anmälan har varit taget ur trafik. Gottgörelsen skall bestämmas för hela den anmälda avställningstiden, om inte nå- 4

5 Ministerns svar got annat följer av särskilt vägande skäl. Det är i princip möjligt att även i traktorförsäkringarna ta i bruk ett arrangemang med avställningstid, på motsvarande sätt som i personbilsförsäkringarna. När det gäller traktorer kan det dock bli problematiskt att övervaka att den anmälda avställningstiden följs, eftersom traktorerna i stor utsträckning används även annanstans än på allmän väg, dvs. på områden där det är svårt att övervaka användningen av fordonet. Vid uträkningen av de nuvarande trafikförsäkringspremierna har man inte beaktat de kostnader som gottgörelsen för premien under avställningstiden och försäkringsbolagens behandling av anmälningar om avställning skulle föranleda. Med beaktande av den låga nivån på försäkringspremien för traktorer skulle upprätthållandet av ett system med avställningstid öka behandlingskostnaderna för trafikförsäkringarna för traktorer och även höja försäkringspremierna förhållandevis mycket. Den ekonomiska behållning som arrangemanget med avställningstid skulle medföra försäkringstagaren skulle därmed bli liten. Spörsmålsställaren föreslår att traktorer som används sällan skulle få samma trafikförsäkring som veteranbilar numera har, vilken är bunden till den tid fordonet används. Till veteranfordonsklassen räknas oavsett fordonstyp ett fordon som har bevarats i ett skick som motsvarar originalet eller har återställts på lämpligt sätt samt har besiktigats och införts i fordonsregistret som ett veteranfordon. Ett veteranfordon skall vara minst 25 år gammalt och fordonet kan användas högst 30 dagar per kalenderår i enlighet med en skriftlig anmälan som gjorts på förhand. Försäkringspremierna för veteranbilar är i genomsnitt 200 mk per år. På samma sätt som i fråga om avställningstiden ovan skulle det vara förknippat med övervakningsproblem att behandla traktorer som veteranfordon. Med beaktande av de administrativa kostnader som föranleds av upprätthållandet av ett system med specialpremier, skulle den eventuella behållningen för försäkringstagaren även i detta fall bli liten. När det gäller användningen skiljer sig veteranbilarna dessutom väsentligt från traktorer, som i huvudsak är arbetsredskap. På grund av detta är en jämförelse mellan dessa fordon inte motiverad när det gäller trafikförsäkringar. Med stöd av de grunder som har nämnts ovan anser social- och hälsovårdministeriet att det i nuläget inte finns något behov av att på det sätt spörsmålsställaren avser t.ex. genom lagstiftning ingripa i försäkringsbolagens prissättning av trafikförsäkringar. Försäkringsinspektionen, till vars uppgifter hör att utöva tillsyn över försäkringsbolagen, följer även med riktigheten i prissättningen av trafikförsäkringar. Försäkringsinspektionen kan vid behov ingripa i ett försäkringsbolags verksamhet om bolaget inte iakttar de bestämmelser som är förpliktande för försäkringsbolagen. Helsingfors den 8 mars 2001 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5