SOSIAALINEN KUNTOUTUS TYÖHÖN SUUNTAAVISSA PALVELUISSA

Transkriptio

1 SOSIAALINEN KUNTOUTUS TYÖHÖN SUUNTAAVISSA PALVELUISSA Työryhmän kuvaus Sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä työllistämistä koskevat erityislait jäivät voimaan ja edelleen odottamaan uutta, sosiaalisen työllistämisen kokonaisuudistamista. Kuntouttava työtoiminta ja uudessa laissa määritelty sosiaalinen kuntoutus ovat kuitenkin tiiviissä yhteydessä toisiinsa, joskin sosiaalisen kuntoutuksen paikasta esimerkiksi työvalmennuksessa on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä. Yhtäältä työvalmennus on nähty työvoiman riistoksi ilman asianmukaista palkkaa, toisaalta sitä on pidetty merkityksellisenä osana työttömän kuntoutumisprosessia. Työtoiminnan kuntouttavat piirteet ja toiminnan olosuhteet tarvitsevatkin kriittistä tarkastelua esimerkiksi siitä, mitkä ovat ne ehdot, joiden avulla määritellään näiden palveluiden riittävyyttä osana sosiaalista kuntoutusta. Työryhmässä pohditaan, mikä on sosiaalisen paikka työelämään ohjaavassa kuntoutuksessa tai kuntouttavassa työtoiminnassa sekä millainen on edellisten suhde sosiaaliseen kuntoutukseen. Toivotamme tervetulleeksi työryhmään niin empiiriset kuin teoreettiset tarkastelut aiheesta sekä kehittämishankkeisiin ja hyviin käytäntöihin liittyvät esitykset. Valmiiden tutkimusten rinnalla ryhmässä voi esitellä myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia. Vetäjät ja yhteystiedot: Taina Era, Tuija Ketola ja Johanna Moilanen Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiyksikkö sähköpostiosoitteet muotoa: etunimi.sukunimi(at)jamk.fi

2 Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä - menetelmä (ESY) sosiaalisen kuntoutuksen prosessissa Timo Hankosalo, Virtaa vielä Virta II hanke, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä timo.hankosalo(at)kainuu.fi Sosiaalityössä on syytä käydä keskustelua sosiaalityön yksilötyön menetelmistä. Sosiaalityön käytännöt usein organisoituvat enemmän lakien ja asetusten kuin itse sosiaalityön orientaation ja menetelmien kautta. Sosiaalityön tutkimuksessa ei ole kovinkaan paljon keskustelua siitä, mitä sosiaalinen kuntoutus on, kenelle se on tarkoitettu, missä tilanteessa ja miten sosiaalinen kuntoutus tulisi järjestää. Vuonna 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki on pyrkinyt paikkaamaan tätä vajetta. Uuden sosiaalihuoltolain yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi asettuu aikuissosiaalityön painopisteen siirtyminen toimeentulotukiorientaatiosta kohti kuntouttavan sosiaalityön orientaatiota ts. sosiaalista kuntoutusta. Tämä siirtymä on välttämätöntä turvataksemme julkisen sosiaalityön toimintaedellytyksiä. Myös kuntoutussäätiön selvityksessä on tuotu esille, että sosiaalinen kuntoutus ei paikannu aikuissosiaalityön alla tehtäväksi työksi, vaan sosiaalinen kuntoutus on pitkälti hankkeitten ja järjestöjen työn varassa. Aikuissosiaalityössä on nyt mahdollisuus ottaa vastuu sosiaalisen kuntoutuksen organisoimisesta ja järjestämisestä. Sosiaalityön tutkimuksen pitää selvittää, mitä sosiaalinen kuntoutus on, minkälaiset menetelmät ja toimintatavat takaavat vaikuttavan sosiaalisen kuntoutuksen. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä -menetelmän (ESY) yhtenä vastauksena on organisoida työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten aikuisten sosiaalisen kuntoutuksen prosessi. Esityksen alussa avaan lyhyesti ESY -menetelmän teoreettista ja käsitteellistä taustaa. ESY:n sosiaalityön prosessia taustoittavana teoreettisena lähtökohtana toimii tapauskohtaisen sosiaalityön idea. ESY:n toinen teoreettinen tausta on fenomenologisessa (sosiaalityön) perinteessä; elämäntilanteen, elämismaailman, kokemuksellisuuden, merkityksen muodostumisen ja reflektion käsitteissä. ESY:n työorientaatio puolestaan perustuu voimauttavan ja dialogisen sosiaalityön ideoihin. Tämän

3 taustateoreettisen osion jälkeen esittelen Esy menetelmän käyttöä, kerron hieman kehittämisprosessista ja siitä saaduista kokemuksista. Kommenttipuheenvuoro ESY-menetelmän soveltamisesta nuorten vanhempien ryhmätoiminnassa Johanna Moilanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kommenttipuheenvuorossa tarkastellaan ESY-menetelmän soveltamista nuorille vanhemmille suunnatun SUUNTA-ryhmätoiminnan näkökulmasta. SUUNTA-ryhmät toteutuvat osana ESR-rahoitteista hanketta, jossa pyritään sosiaalisen kuntoutuksen keinoin parantamaan alle 30-vuotiaiden työttömien tai työelämän ulkopuolella olevien nuorten vanhempien työ- ja toimintakykyä.

4 Havaintoja sosiaalisesta kuntoutuksesta työvalmennuksessa alustavia tuloksia ja pohdintaa 3. sektorin tarjoamasta sosiaalisesta kuntoutuksesta Tuija Ketola, Jyväskylän ammattikorkeakoulu tuija.ketola(at)jamk Puheenvuorossa kerrotaan Kunnolla töihin hankkeen puitteissa tehtävästä sosiaalisen kuntoutuksen kehittämisestä työvalmennuksessa. Sosiaalista kuntoutusta tarkastellaan tässä esityksessä paitsi työotteena myös palveluna tai osakäytäntönä. Ymmärrämme sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohtaisesti kokonaisvaltaisena tavoitteellisena prosessina, joka toteutuu arkisena tekemisenä ja muodostuu asiakkaiden(valmentautujien) työntekijöiden(valmentajien) välisissä ja työyhteisön jäsenten välisissä kohtaamisissa sekä laajemmin vuorovaikutuksessa muuhun yhteiskuntaan. Esityksessä hahmotellaan työvalmennusyksikössä tehtyjen havaintojen ja niitä täydentäneiden haastattelujen perusteella, mitä sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa työvalmennuksen arjessa. Tässä esityksessä luonnehdimme myös sitä, mitä sosiaalinen kuntoutus työvalmennuksessa tarkoittaa palveluna/osakäytäntönä ja kysymme, millaista sosiaalista kuntoutusta 3. sektori voi tarjota.

5 Kunta työelämäosallisuutta tukemassa Jutta Paavola, Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymä jutta.paavola(at)kuussote.fi Käsikirjoitusvaiheessa olevan ammatillisen lisensiaatintutkimukseni lähtökohtana on tarkastella kuntien roolia ja toimintaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden tukemisen kysymyksessä. Tavoitteenani on lisätä ymmärrystä työelämäosallisuuden ja työllistymisen tukemisen toteutuksesta kunnissa, sekä työelämäosallisuuden tukemisen aktivoinnin ilmiöstä itsestään. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä ovat työelämäosallisuutta tukevat palvelut kunnassa kuntatoimijoiden kuvaamina? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat työelämäosallisuutta tukevien palvelujen muotoutumiseen? Tutkimukseni on tapaustutkimus Etelä-Pohjanmaan asukkaan kuntien työelämäosallisuutta tukevista palveluista. Aineisto on kerätty haastattelemalla neljän kunnan työllisyydenhoitoon kytköksissä olevien kuntatoimijoiden muodostamia fokusryhmiä, kukin kunta omana ryhmänään. Litteroitu haastatteluaineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni tekee rajankäyntiä teoreettisen ja empiirisen tutkimuksen välillä ja teoreettisessa osassa on jäsennetty työelämäosallisuuden käsitettä ja kuvattu suomalaisen aktiivipolitiikan kehitystä. Kuntien työelämäosallisuutta tukevat palvelut jäsentyvät tutkimuksessa portinvartijapalveluihin, työtoimintapalveluihin, vahvistaviin palveluihin ja muihin työllistymistä tukeviin toimintamuotoihin. Kunnissa palveluiden kuvataan muodostavan jatkumon, jossa asiakas portaalta portaalle nousee kohti avoimia työmarkkinoita. Palveluiden muotoutumiseen ja toimeenpanoon ovat vaikuttaneet valtion ja EU-tason taloudellinen ohjaus, toimintaympäristön muutokset ja paikallinen johtaminen. Kuntien pääasiallisena tavoitteena on vähentää sen osuutta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen kustannuksissa painottamalla työttömyyden perusteella järjestettäviä palveluita. Valtion taloudellisella ohjauksella tunnistetaan olleen iso merkitys kuntien palvelutoiminnan aktivoitumiselle. Asiakasohjautuvuuden ja palveluiden kehittämisen tärkein työkalu kunnissa on Kelan laskuttaman työmarkkinatuen kuntaosuuden

6 henkilölistausliite. Palveluita järjestetään ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömille ja muiden asiakasryhmien ohjautuminen työelämäosallisuutta tukevien palvelujen piiriin on sattumanvaraista. Toimintaympäristön muutokset jäsentyvät kuutena kehitystrendinä: suojatyön murros, hanketoiminnan vaikutukset, aktivointityöntekijöiden ammattiryhmän kasvu, aikuissosiaalityön jäsentyminen, uuden hallintatavan rantautuminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenjärjestäminen. Myös paikallisella johtamisella, sekä siihen kytkeytyvillä valinnoilla on merkitystä työelämäosallisuutta tukevien palveluiden muotoutumiseen. Kuntatoimijoiden kuvaamana kunnan toiminnasta heikossa työmarkkina-asemassa olevien kuntoutuksen ja työllisyydenhoidon kentässä rakentuu kuva aktivointipolitiikan tavoitteiden ja aktivoinnin ensisijaisuudesta. Aktivointipoliittisten tavoitteiden painottuminen kuntien toiminnassa on toistaiseksi jättänyt aktiivisen sosiaalipolitiikan tavoitteet, osallisuuden ja toimijuuden tukemisen toissijaisiksi.

7 Työttömien aktivointi sosiaalipolitiikkana Simo Aho, Työelämän tutkimuskeskus, TaY simo.aho(at)uta.fi Tarkastelen aktivointipolitiikan kehitystä vuosien velvoitetyöllistämisestä vuoden 1998 kokonaisuudistukseen ja sen jälkeisiin uudistuksiin. Asetan uudistukset aktivointipolitiikan virallisten ja epävirallisten tavoitteiden kehityksen kontekstiin. Tarkastelen aktivointipolitiikan ja sosiaaliturvapolitiikan suhdetta. Pohdiskelen aktivointipolitiikkaa suomalaisen hyvinvointivaltiomallin tai regiimin muotoutumisen kannalta. Esitys perustuu pitkään kokemukseen lukuisista työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja uudistusten vaikutusten arviointiprojekteista.