MUSIIKILLINEN KEKSINTÄ PEDAGOGISENA TOIMINTANA -Opettajaksi opiskelevien kokemukset keksinnällisen toimintatavan rakentajina

Transkriptio

1 Marja Ervasti MUSIIKILLINEN KEKSINTÄ PEDAGOGISENA TOIMINTANA -Opettajaksi opiskelevien kokemukset keksinnällisen toimintatavan rakentajina Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Musiikkikasvatus. Laadullisen taidekasvatustutkimukseni teoriataustan muodostaa keskustelu ymmärtävien ja tulkinnallisten paradigmojen kesken. Lähestymistapani liittyy lähinnä fenomenologiseen tieteenfilosofiseen traditioon, jossa etsin kokemiseen liittyviä merkityksiä musiikkikasvatuksessa. Musiikki inhimillisenä toimintana nostaa esille sille tyypillisiä kokemuksellisia perusrakenteita, joita voi ymmärtää ihmisenä olemisen yleisemmän fenomenologisen tarkastelun kautta (ks. Klemola 1998). Räsänen (2006, 12) ymmärtää kognition kaikki aistialueet ja tietämisen tavat käsittävänä maailman hahmottamisena. Tämä sisältää ajatuksen erilaisten tiedon ilmaisutapojen samanarvoisuudesta, joka ovat yhtä arvokkaita tapoja representoida, esittää todellisuutta. Nykyään ei enää pohdita, onko taiteessa tapahtuva oppiminen kognitiivista vaan kysytään, mitä erityistä taideaineet tuovat kognition kokonaisuuteen tai mitä ovat ne kyvyt, joita ei voida kehittää muissa kuin taideaineissa. Kognitiivisen taideoppimisen teoriassa on kyse uuden tiedon integroimisesta oppijan elämismaailmaan. Käytämme taidetta tutkiaksemme identiteettiämme taiteen tekijöinä, vastaanottajina ja jonkin ryhmän jäseninä. Kaikilla mahdollisuus erilaisiin tietämisen tapoihin ja kaikkia niitä olisi kehitettävä. (Mts ) Keksintä tutkivana ja ongelmanratkaisullisena oppimisen muotona on yksi tämän päivän oppimisnäkemysten periaatteista. Lasten oma "älli", hoksaaminen ja oivaltaminen ovat oppimisen keskiössä. Keksinnän kautta oppimisesta tulee omakohtaisempaa, henkilökohtaista, sellaista, jota on voinut itse prosessoida alusta alkaen. Musiikillinen keksintä on käsitteenä melko nuori. Se esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1994 suomalaisen perusopetuksen musiikin opetussuunnitelman perusteissa. Käsitteellä on kuitenkin historiallinen taustansa, jolla on juuret ns. luovan musiikkikasvatuksen historiassa josta oheinen keksinnällinen esimerkki 1970-luvun musiikin oppimateriaalista.

2 KUVA (Tenkku, L. & Urho, E. 1979). Musiikillinen keksintä on käsite, joka kattaa useita luovaan musiikillisia toimintatapoja. Keksintä pedagogisena musiikilliseen ilmaisuun liittyviä toimintana on laaja-alaisempaa, kompleksisempaa musiikillista toimintaa kuin erillinen säveltäminen, improvisointi tai sovittaminen joihin se useimmiten rinnastetaan. Englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa musiikillisesta keksinnästä pedagogisena toimintana käytetään mm. nimikkeitä "children s compositional processes and products in school context", "compositional experience within the general music curriculum", "composition movement in music education" ja inventing (Ks. Barrett 1998, 10.) Itse koen musiikillisen keksinnän opetus- ja oppimismenetelmänä, jonka kautta edistetään musiikillista ajattelua ja ymmärtämistä. Se on pedagoginen toimintatapa oppia musiikkia ja musiikista keksimisen keinoin kun musiikillisia käsitteitä harjoitellaan oman kokemuksen ja luovan prosessin eikä valmiiksi annettujen mallien kautta. Keksintä musiikillisena toimintamuotona ja oppimismenetelmänä on siis juurtumassa osaksi perusopetuksen musiikkikasvatusta. Lisensiaatintutkimuksessani (Ervasti 2003) erittelin musiikillisen keksinnän eri toimintamuotoihin, jotta pääsisin syvemmälle keksinnän "ytimeen", sen tarkoituksen ja sisältöjen pohdintaan ja jotta

3 keksinnän termi ei jäisi liian yleiselle tasolle. Musiikkia voidaan keksiä mm. säveltämällä, improvisoimalla, äänikerronnalla ja sovittamalla. Myös aistien yhteistoimintaa virittävät toimintamuodot voivat sisältää keksintää. Taidemuotojen käyttäminen osana musiikillisen materiaalin soveltamista koreografisin, draamallisin ja visuaalisin keinoin on yksi musiikillisen keksinnän osa-alue. Päädyin tähän jaotteluun musiikin opetussuunnitelmissa ja pedagogisessa kirjallisuudessa mainittujen keksinnän sisältöjen perusteella. Syvennän keksinnän olemusta ja teoriataustaa tulevassa väitöstutkimuksessa myös muiden taidealueiden kuten tanssin (koreografia) ja draaman (dramaturgia) näkökulmasta (ks. Hämäläinen 1999). Musiikillisen keksinnän toimintamuodot ovat kuitenkin osittain päällekkäisiä eikä niillä ole välttämättä selkeitä rajoja. Voi olla vaikea tarkalleen määritellä, mihin toimintamuotoon keksintä kulloinkin kuuluu. Keksintä voidaan integroida musiikin yleiseen kontekstiin, musiikin käsitteisiin tai muihin taidekasvatuksen osa-alueisiin, joiden kanssa oppilas työskentelee. Esimerkiksi äänikerronta voi olla kirjallisuuteen ja draamaan liittyvä keksinnän muoto. Sovittamista voidaan harjoitella improvisoimalla ja improvisointiharjoitteet voivat muodostua sävellyksiksi. On kuitenkin syytä pohtia, milloin jaottelu tarpeellinen ja milloin pelkkä keksinnän termi olla riittävä ilmentämään sille asetettuja tavoitteita ja sisältöjä. Parhaimmillaan keksintä on oppimisprosessissa läpäisevänä toimintatapana. Keksintää ei välttämättä nosteta erillisenä huomion kohteeksi, vaan sitä tapahtuu vaivihkaa, koko ajan, hyvin lyhyinäkin kokeiluina. Tällöin pelkkä keksinnän termi riittää kattavasti kuvaamaan ryhmässä tehtyä omaehtoista musiikillista luomista ja tuottamista. Väitöstutkimukseni on musiikkikasvatuksen kehittämistutkimus, jonka empiirinen osa toteutetaan Oulun kasvatustieteiden ja opettajankoulutusyksikön luokanopettajakoulutuksessa opetusharjoitteluun liittyvänä tapaustutkimuksena. Keskityn luokkaopetuksen ryhmänä tapahtuviin keksinnällisiin toimintatapoihin ja niihin sisältyviin oppimis- ja opetusprosesseihin. Tutkimus keskittyy prosesseihin, joissa on monitaiteinen keksinnällinen näkökulma. Tutkimustehtävinäni on tutkia musiikillista keksintää ryhmässä tapahtuvana monitaiteisena toimintana ja syventää musiikillisen keksinnän pedagogiikkaa tutkimalla sen merkitystä ja ongelma-alueita tapaustutkimuksessa mukana olleiden tulevien pedagogien kokemusten kautta. Keskityn niihin merkityksellisiin kokemuksiin, joita voisi käyttää keksinnän suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin tukena myös opetussuunnitelmatasolla. Tutkimuksen empiirisen osan kehittämiskokeilu toteutetaan opetusharjoitteluosioissa perusasteen alakoulussa (Oulun Normaalikoulu) vuosina , jolloin musiikin sivuaineopiskelijat

4 opettavat ohjatusti musiikkia. Opiskelijat (n. 3-5 opiskelijaa yhdessä harjoittelujaksossa) tekevätmaisteritason koulutyöskentelyjaksoa. Yhtenä opetettavana aineena on musiikki 1-6- luokkalaisille. Tutkittavia harjoittelujaksoja on 4 lukuvuonna , joissa olen ohjaajana ko. opiskelijoille. Normaalikoululla musiikin harjoittelusta vastaa musiikin aineenopettaja, joka on sitoutunut ko. kehittämiskokeiluun. Maisterivaiheen koulutyöskentelyjakso kuuluu maisterivaiheen pedagogisiin opintoihin. Harjoittelujakson kantavana teemana on minä opettajana ja kasvattajana. Koulutyöskentelyjaksossa painottuvat kokonaisvaltaisen vastuun ottaminen luokan työskentelystä. Jakso tarjoaa opiskelijalle ohjatun tilaisuuden suunnitella opetusjaksoja opetussuunnitelman ja sen aihekokonaisuuksien pohjalta sekä perehtyä käytännössä aineiden didaktisiin erityispiirteisiin (ks. Opetusharjoittelu 2006). Tutkimusaineistonani on opiskelijaopettajien pitämien musiikkituokioiden prosessidokumentit, jotka opiskelijat itse arkistoivat web-pohjaiseen Optima Discendum.- oppimisympäristöön, esim. tuntisuunnitelmat, oppimateriaalit kuten nuotinnokset, ääni- ja kuvatallenteet (ks. Webpohjainen 2006). Aineistona on lisäksi web-pohjaisen oppimisympäristön keskustelufoorumi, jossa opiskelijat tuovat julki oppituntien suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä teemoja ja pedagogisia ongelma-alueita yhteisesti pohdittavaksi ja jotka voidaan ottaa myös osaksi aineistoon liittyviin pedagogisiin keskusteluihin, joita pidetään lyhyempikestoisina liittyvinä heti oppituntien jälkeen ja ohjaustilanteissa sekä harjoittelun jälkeen pidempikestoisena teemahaastatteluina. Nämä äänitteet ovat myös optima-ympäristössä litterointia varten. Aineistooni kuuluu myös opiskelijoiden opetusharjoittelua reflektoivat oppimiskertomukset, jotka he itse arkistoivat harjoitteluprosessin aikana heti musiikin oppituntien jälkeen web-oppimisympäristöön. Aineistoanalyysinä on grounded theoryn analyysitapa, joka lähtee liikkeelle datasta, ja joka etenee kohti suurempaa ja suurempaa teoreettista yleistettävyyttä. Lähteet Barrett, M Researching Children s Compositional Processes and Products: Connections to Music Education Practice? In Sundin, B.; McPherson G.E. & Folkestad. G (eds.) Children Composing. Research in Music Education. 1. Malmö Academy of Music. Lund University Ervasti, M Lorutan laulun, sävellän sillan, piirrän partituurin, äänikuvitan kertomuksen - Musiikillinen keksintä osana sovellettua orff-pedagogiikkaa. Lisensiaatintutkielma. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Musiikkikasvatus.

5 Glover, J Children Composing London: RoutledgeFarmer. Klemola, T Ruumis liikkuu liikkuuko henki? Fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista. Filosofisia tutkimuksia. Vol 66. Tampereen yliopisto. Jäljennepalvelu Opetusharjoittelu Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. [Viitattu ] <http://www.oulu.fi/ktk/luokanopettajakoulutus/ > Räsänen, M Väline vai itseisarvo? Taiteen avulla, taidetta varten ja taiteeseen. Teoksessa Kaisa Kettunen, Mirja Hiltunen, Sirkka Laitinen & Marja Rasta (toim.) Kuvien keskellä. Kuvataideopettajaliitto 100 vuotta. Like. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu Tenkku, L. & Urho, E Peruskoulun musiikki 1. Vihreä viserryskone. Gummerus. Jyväskylä. Web-pohjainen oppimisympäristö Discendum Optima. [Viitattu ]. <http://www.discendum.com/optima/index.html>