Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen strategia

Transkriptio

1 Kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen strategia (Hyväksytty kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa ) 1 Kasvatustieteellinen koulutusala Lapin yliopiston strategiassa Lapin yliopiston strategia on lyhyesti esitettynä seuraava: Lapin yliopisto on Euroopan unionin pohjoisin yliopisto. Yliopiston yhteisenä profiilialueena on kansainvälisesti korkeatasoinen arktisen ja pohjoisen ihmisen, yhteiskunnan ja ympäristön sekä näiden vuorovaikutuksen tutkimus. Yliopiston toinen, erityisesti aluevaikuttamiseen suuntautunut profiilialue on kansainvälinen matkailun tutkimus. Yliopiston strategiset painoalat ovat palvelumuotoilu pohjoinen hyvinvointi ja muuttuva työ kestävä kehitys, oikeus ja oikeudenmukaisuus. Arktisen ja pohjoisen alueen muutos ja erityiset sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset olosuhteet tarjoavat erityisen tutkimusympäristön painoaloille. Kasvatustieteiden tiedekunta on yksi Lapin yliopiston neljästä tiedekunnasta. Tiedekuntaa luonnehtii laaja-alainen pedagoginen ja koulutuksellinen ajattelu, tutkimus ja osaaminen sekä koulutuskärjet opettajien kouluttaminen, mediataitoa tuottava mediakasvatus, aikuisten oppiminen ja yhteisöjen kehittäminen. Tiedekunnan toiminta liittyy ja kiinnittyy yliopiston monitieteisiin profiileihin ja painoaloihin niitä tukien ja vahvistaen. Tiedekunnan ydinprosessit tutkimus, koulutus ja yhteiskunnallinen palvelutoiminta nivoutuvat yhteen tutkimukseen perustuvassa koulutuksessa. Koulutus on organisoitu kandidaattivaiheessa yhteiseen kasvatusalan koulutukseen (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus) ja luokanopettajakoulutukseen sekä neljään maisterivaiheen koulutukseen, luokanopettajakoulutukseen sekä kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen koulutuksiin. Näiden lisäksi tiedekunnassa järjestetään tieteellistä jatkokoulutusta. Tiedekunnan tarjoaman koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille välineet toimia autonomisina, itseään kehittävinä ja kriittisinä kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijoina sekä tutkijoina. Kasvatustieteen koulutuksen erityisyyksiä ovat inkluusioon ja tutkivaan oppimiseen nojaava perusasteen opettajankoulutus, opetukseen, oppimiseen, arkeen ja kriittiseen suuntaukseen perustuva mediakasvatuksen koulutus, yhteisöjen kehittämiseen ja johtamiseen profiloitunut kasvatustieteen koulutus sekä aikuiskasvatustieteen koulutus. Muita erityisyyksiä

2 ovat ammatilliseen ja aikuiskoulutukseen profiloituneet opettajan pedagogiset opinnot sekä sukupuolentutkimuksen laajat sivuaineopinnot. Mediakasvatusta voi opiskella pääaineena vain Lapin yliopistossa ja mediakasvatuksen maisteriopinnot toteutetaan englanninkielisenä. Perusasteen opettajakoulutuksen pohjoisuuteen liittyvänä profiilina on lisäksi saamenkieltä puhuvien opettajien koulutus. 1.1 Kasvatustieteiden tiedekunnan painoalojen kytkeytyminen Lapin yliopiston strategisiin kärkiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan painoalat kiinnittyvät sekä Lapin yliopiston arktisen ja pohjoisen tutkimuksen että myös matkailun tutkimuksen profiiliin. Tiedekunnan painoalat ovat koulutus, oppiminen ja opettajuus pohjoisissa yhteisöissä; mediakasvatus; yhteisöjen kehittäminen; aikuiskoulutus ja aikuisten oppimisen ohjaaminen sekä osallistava ja erot huomioon ottava kasvatus ja pedagogiikka. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimusalueita ovat koulutus, kasvatus ja hyvinvointi pohjoisissa yhteisöissä; oppiminen ja opettajuus pohjoisessa; erot, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, media opetuksessa, oppimisessa ja arjessa; esteettömyys ja palvelumuotoilu koulutuksessa ja matkailussa; oppiminen ja muuttuva työelämä sekä aktiivinen kansalaisuus. Tutkimusalueet kytkeytyvät vahvimmin yliopiston pohjoisen hyvinvoinnin ja muuttuvan työn sekä palvelumuotoilun painoaloihin, mutta yhteyksiä löytyy myös yliopiston kolmanteen eli kestävän kehityksen, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden painoalaan. 1.2 Kasvatusalan lisäarvo Lapin yliopiston strategiaan Koulutus on Lapin yliopiston painottaman pohjoisen hyvinvoinnin kulmakivi. Opettajien kouluttaminen Lapissa takaa korkeatasoisen opetuksen myös maantieteellisesti marginaalisilla alueilla. Lapin erityispiirteet huomioon ottava opettajakoulutus tukee syrjäytymisen ehkäisyä ja tarjoaa tasavertaiset koulutusmahdollisuudet lappilaisille lapsille ja nuorille. Koulutuksen inklusiivisuus ja yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja sukupuoliseen tasa-arvoon liittyvä tietoisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen tukevat alueen kansainvälistymistä, paikallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Saamelaislasten koulutukselliset erityistarpeet otetaan jatkossa entistä paremmin huomioon. Mediakasvatus tukee pohjoisen hyvinvoinnin ja muuttuvan työn sekä palvelumuotoilun painoaloja. Mediakasvatuksen tuottamien valmiuksien avulla tuetaan hyvinvoinnille ja elinkeinoelämälle tarpeellista tiedon saavutettavuutta sekä alueen kansainvälistymistä. Kriittisen

3 medialukutaidon avulla tuetaan niin lasten kuin aikuisten valmiuksia yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede tukevat pohjoista hyvinvointia ja työelämän kehittämistä. Kansalaisten mahdollisuus uudelleen ja jatkuvaan koulutukseen sekä vapaaseen sivistystyöhön ovat hyvinvoinnin keskeisiä elementtejä. Laaja-alaiset opinnot antavat valmiudet työ- ja koulutusyhteisöjen kehittämiseen johtamista, yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa koskevan uuden tieteellisen tiedon avulla. Koulutus tarjoaa välineitä koulutusta koskevaan tutkimukseen pohjoisen yhteisöjen kehittämisen näkökulmasta. Laajoista sivuaineista erityispedagogiikka ja sukupuolentutkimus tukevat oikeudenmukaisuuden toteutumista. Erityispedagogiikka tarjoaa opettajille työvälineitä inklusiiviseen kasvatukseen. Poikkitieteellinen sukupuolentutkimus antaa valmiudet koulutuksen, työelämän ja projektihallinnon tasa-arvotyöhön ja tutkimukseen. Laajoista sivuaineista kasvatuspsykologia tukee työhyvinvoinnin sekä tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa palvelumuotoilun painoalaa. 1.3 Uudet elinkeinot Lapin, Pohjois-Suomen ja koko Barentsin alueen elinkeinoelämän aktivoituminen heijastuu monella tavalla ja tasolla lappilaiseen ja lappilaisten elämään. Talouden näkymät paranevat, väestöä muuttaa alueelle, infrastruktuuria rakennetaan, palveluita kehitetään ja parannetaan jne. Samalla nousee esille uhkia ja haasteita. Miten turvataan kaivannaisteollisuuden ympäristöön kohdistamat vaarat ja miten sovitetaan yhteen kaivannaisteollisuuden, luontaiselinkeinojen ja matkailun jokseenkin ristikkäiset intressit? Kasvatustieteiden tiedekunnan näkökulmasta uudet elinkeinot, joilla tässä tarkoitetaan kaivostoimintaa ja matkailua, lisäävät koulutettavien määriä mutta tuovat samalla laadullisia muutoksia elämän orientaatioihin, jotka täytyy huomioida koulutusten sisällöissä. Uudet orientaatiot lisäävät puolestaan uudelleen koulutuksen ja täydennyskoulutuksen tarvetta. Pohjoisen jäämeren öljy- ja kaasukenttien hyödyntäminen tulee näkymään lähivuosina palveluiden tarpeen sekä määrällisenä että laadullisena lisääntymisenä. Se merkitsee entistä suurempaa palveluiden kansainvälistämisen haastetta, joka tiedekunnan täytyy ottaa huomioon opiskelijarekrytoinneissa ja koulutusten sisällöissä. Niukkenevien resurssien ohella Pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntäminen ja siihen liittyvä työikäisen väestön alueelle muutto samoin kuin luonnonvarojen hyödyntämiseen kuuluva uudenlainen toimintakulttuuri ja kokemusmaailma tuovat mukanaan uudenlaisia rakenteita arjen hahmottamiseen ja tulkintaan. Syntyy tarpeita uudelleenkouluttamiseen, palveluiden

4 laajentamiseen ja uusien yritysten perustamiseen. Leimallista kehitykselle on kansainvälisyys, jota on jo aiemmin lappilaisista elinkeinoista edustanut matkailu. Kaikki tämä laajentaa ja syventää Lapin yliopiston painoaloihin liittyvää kasvatusalan tutkimusta ja legitimoi osaltaan kasvatustieteiden tiedekunnan koulutustarjontaa. Kasvatustieteellisen koulutuksen tulee tarjota valmiudet tutkimukseen, joka analysoi lasten, nuorten, aikuisten ja ikääntyneiden elinympäristön muutosta pohjoisessa ja kehittää tasapainoisen kasvun ja oppimisen turvaavia toimintamalleja. 2 Koulutuksen strateginen kehittäminen Maassamme harjoitettuun korkeakoulupolitiikkaan on aina liittynyt vallanpitäjien pyrkimys ohjailla koulutuksen käytännön toteutusta. Yksi ehkä kaikkien aikojen merkittävin ohjailutoimenpide oli vuoden 2010 alusta voimaan tullut yliopistolaki. Se teki yliopistoista itsenäisiä toimijoita, joilla on oma talous ja hallinto. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ohjailuvalta on uuden lain aikanakin säilynyt. Ministeriö kykenee tehokkailla resurssien allokointimalleilla vaikuttamaan yliopistojen toimintaan. Tällä hetkellä valtiovallan ohjauksen taustalla on Euroopan unionin finanssikriisistä johtuva talouden supistamistarve sekä suomalaisen yhteiskunnan jatkuvasti huononeva huoltosuhde. Työikäisen väestön määrä suhteessa passiiviväestöön pienenee aina 2030-luvulle saakka. Opiskelijoita halutaan kouluttaa työelämään mahdollisimman nopeasti ja taloudellisesti. 2.1 Leikkaukset Talouden heikentyneet näkymät Euroopassa ja koko maailmassa tuovat uhkia koko strategian ajaksi yliopistoille suunnattujen resurssien ylle. Tiedekunnan on aiheellista varautua tuottamaan koulutuspalveluja niukkenevilla resursseilla samoin kuin allokoimaan henkilöstöresurssia sekä kiinnittämään lisääntyvää huomiota kustannustehokkuuteen. 2.2 Opintojen nopeuttaminen Opintojen nopeutumisesta palkitaan. Päätoimisen opiskelun rajaa ollaan nostamassa 45 opintopisteestä 55 opintopisteeseen. Tämän uskotaan vauhdittavan opiskelun etenemistä. Opiskelijavalintoja ollaan myös muuttamassa, jotta korkeakouluopintojen aloittamisikä alenee, koulutusjärjestelmä tehostuu ja siirtyminen työmarkkinoille tehostuu. Yliopistolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittamaan hakevien kiintiöinnin omana ryhmänään.

5 2.3 Tutkimus painopisteenä Yliopistoissa tutkimuksen painoarvoa ollaan nostamassa. Huomiota kiinnitetään määrän sijasta laatuun. Esimerkiksi julkaisuista palkitaan sen mukaan, kuinka tasokkailla foorumeilla ne on julkaistu. Muita erityismaininnan ansaitsevia tutkimusrahoituksen perusteita ovat tohtoritutkintojen määrä, kilpailutetun tutkimusrahoituksen määrä sekä ulkomaalaisen opetus- ja tutkimushenkilöstön ja ulkomaalaisten suorittamien tohtorintutkintojen määrä. 2.4 Täydentävä rahoitus Täydentävän rahoituksen rooli ja asema korostuu koko ajan. Lapin yliopiston budjetissa täydentävän rahoituksen osuudeksi tavoitellaan 40 prosenttia kun se vuonna 2010 oli vielä selvästi alle 30 prosenttia. Kasvatustieteiden tiedekunnan osuus jäi tästäkin ollen ko. vuonna hieman yli 10 prosenttia. Kasvatustieteiden tiedekunnan täydentävä rahoitus koostuu hanketoiminnasta ja maksullisesta palvelutoiminnasta. Täydentävän rahoituksen hankinnan tilannetta helpottaa jatkossa kehittämispäällikön vakanssi, jonka tiedekunta sai syksyn 2011 tulosneuvotteluissa. Koko täydentävän rahoituksen kokonaisuus organisoidaan uudelleen vuoden 2012 aikana. Täydentävän rahoituksen hankinnalle asetetaan suunnittelukautta koskevat tulostavoitteet (vuoden 2013 alusta). Hankkeitten osalta keskeisen huomion kohteeksi otetaan kilpailutetut koti- ja ulkomaiset rahoituslähteet. Hankehaut organisoidaan siten, että sisältöasiantuntijoina toimivat tutkimuksen asiantuntijat ja hankehakemuksen valmistelun ja teknisestä toteutuksen asiantuntemuksesta vastaa kehittämispäällikkö. Päätöksen hankevalmisteluun tulevien hankkeiden valinnasta tekee dekaani. Täydentävä rahoitus muodostaa valtionapuna tulevan tuloerän kanssa tiedekunnan tulorahoituksen kokonaisuuden, josta tiedekunnan menot katetaan. Itse hankitun rahoituksen rooli ja merkitys (yliopistotyössä) tulee jatkossa kasvamaan. Jotta hankkeet saadaan saumattomasti liittymään yliopistotyön arkeen, hankkeiden on liityttävä paitsi tiedekunnan strategiaan ja koulutuksiin niin myös yliopiston strategiaan ja perustoimintoihin kuten tutkimukseen ja opetukseen.

6 2.5 Opettajavarannon luominen UNIFIn kasvatustieteellisen alan työryhmä esittää luotavaksi opettajavarantoa työmarkkinoille siten, että kaikille kasvatusalan opiskelijoille tarjotaan pedagoginen opettajankelpoisuuden tuottava koulutus. Ryhmän perustelu ehdotukselle on: Kaikilla kasvatustieteen pääaineopiskelijoilla on mahdollisuus opintojensa osana hankkia opettajanpätevyys, mikä on omiaan tuomaan joustavuuspotentiaalia opetusalan työmarkkinoille. Pedagogisten opintojen suorittaminen on edellytys esimerkiksi oppilaitostehtäviin suuntautuville. 3 Tiedekunnan koulutuksen rakenteellinen kehittäminen Kasvatustieteiden tiedekunnassa suoritettavia tutkintoja ovat kasvatustieteen kandidaatin (180 op) ja kasvatustieteen maisterin (120 op) tutkinnot sekä tieteellisinä jatkotutkintoina suoritettavat kasvatustieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Perusopiskelijavalinnassa tiedekuntaan valitaan opiskelijat suorittamaan sekä kandidaatin tutkintoa että maisterin tutkintoa. Kasvatustieteiden tiedekunnassa voi opiskella kandidaattivaiheessa kasvatusalan koulutuksessa (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus) sekä luokanopettajakoulutuksessa. Kasvatusalan koulutuksessa pääaine on kasvatustiede, aikuiskasvatustiede tai mediakasvatus. Pääaine valitaan kandidaattivaiheen opintojen aikana. Laajoina sivuaineina (60 op) tiedekunnassa voi opiskella erityispedagogiikkaa, kasvatuspsykologiaa, sukupuolentutkimusta sekä tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja oppimisessa. Edellisten lisäksi tiedekunta tuottaa perusopinnot (25 op) kaikissa perusasteella opetettavissa aineissa sekä lyhyen sivuaineen globaalikasvatuksessa. Tiedekunta tuottaa ja järjestää myös erilliset opettajan pedagogiset opinnot (60 op), jotka on mahdollista sisällyttää maisterin tutkintoon kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen koulutuksissa. Kasvatustieteiden tiedekunnassa maisterin tutkintoa voi opiskella luokanopettajakoulutuksessa sekä kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen koulutuksissa. Kasvatusalan koulutuksessa maisterivaiheen pääaineopintoihin, kasvatustieteeseen, aikuiskasvatustieteeseen tai mediakasvatukseen suuntaudutaan jo kandidaattivaiheen opintojen valinnaisuuden avulla. Kandidaattivaiheen valintojen onnistuneisuus vähentää siltaopintojen järjestämistarvetta maisteriopinnoissa ja tarjoaa mahdollisuuksia resurssien suuntaamiseen maisterivaiheen opetukseen ja tutkimukseen. Silti siltaopintojen tarjoamiseen on välttämätöntä varautua. Lähivuosina paineet koulutusalan vaihtamiseen kandidaattivaiheen jälkeen lisääntyvät yliopistojen välisen kilpailun voimistumisen seurauksena.

7 3.1. Kasvatusalan koulutus (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus) Kasvatustieteiden tiedekuntaan kandidaattivaiheeseen opiskelijat valitaan kahtena ryhmänä siten, että kasvatusalan koulutukseen (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus) tulevat valitaan omana ryhmänään ja luokanopettajakoulutukseen tulevat valitaan omana ryhmänään. Kaikki tiedekuntaan valitut opiskelijat suorittavat yhteiset kieli- ja viestintäopinnot sekä yhteisiä perusopintoja ja menetelmäopintoja. Kasvatusalan koulutuksessa (kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus) kandidaatin tutkinnossa pääaineopintoihin sisältyy kaikille yhteiset perusopinnot. Pääaineopintojen aineopinnot koostuvat yhteisten opintojaksojen lisäksi opinnoista, joissa opiskelija voi suuntautua pääaineensa mukaan. Kasvatusalan koulutuksessa pääaine valitaan koulutuksen aikana. Opintojen valinnaisuuden ja rinnasteisuuden sekä opintojen hyväksi lukemisen ja korvaamisen mahdollistamiseksi eri pääaineiden rakenne tehdään samalle tutkintorakennepohjalle. Maisterivaihe suoritetaan kandidaattivaiheessa valitun pääaineen mukaisissa kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen tai mediakasvatuksen maisteriopinnoissa. Maisterin tutkintoon kasvatustieteessä, aikuiskasvatustieteessä ja mediakasvatuksessa on mahdollista sisällyttää opettajan pedagogisen kelpoisuuden antavat opettajan pedagogiset opinnot, joihin on erillinen valinta Kasvatustiede Kasvatustieteen pääaineopintojen profiilina on yhteisöjen kehittäminen ja johtajuus. Yhteisöjen kehittäminen ja johtajuus edellyttävät alan perusteiden ja lähtökohtien sekä elinikäisen ja jatkuvan oppimisen yhteisöperusteiden tuntemusta. Tietoperustana on yhteisöjen historia, psykologiset, sosiokulttuuriset ja sosiologiset määritykset, sekä lapsuus, nuoruus ja aikuisiän horisontaaliset ja vertikaaliset siirtymät. Näiden kahden teeman opiskelu antaa valmiuksia yhteisöjen toiminnan suunnitteluun, ohjaukseen ja kouluttamiseen. Kolmas teema on oppimisen, kasvun, työn ja kehittämisen yhteisöt. Niiden tietoperusta liittyy yhteisöjen dynamiikan tutkimiseen esimerkkeinä inkluusion ja ekskluusion, integraation ja segregaation, osallisuuden ja syrjäytymisen, dynaamisuuden ja staattisuuden väliset jännitteet sekä yhteisöjen kehittäminen ja johtaminen Aikuiskasvatustiede Aikuiskasvatustiede rakentuu oppimisen psykologian sekä sosiaali- ja organisaatiopsykologian tuntemukselle. Ensimmäinen keskeinen teema on aikuisten oppiminen, jonka opiskelu antaa valmiuksia opintojen ohjaukseen, suunnitteluun ja järjestelyyn. Toinen keskeinen teema on aikuispedagogiikka, jonka tietoperusta liittyy suunnittelua, ohjausta, arviointia ja kehittämistä

8 käsittelevään tutkimukseen. Kolmas teema on aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen toimintakentät: aktiivinen kansalaisuus ja vapaa sivistystyö, työelämä ja osaamisen kehittäminen sekä koulutusjärjestelmät ja koulutuspolitiikka. Tavoitteena on koulutuksen ja kasvatuksen asiantuntijuuden, kehittämisen, johtamisen ja tutkimisen valmiudet Mediakasvatus Mediakasvatuksen opinnot muodostavat kolme toisiaan täydentävää teemaa, jotka ovat 1) media opetuksessa ja oppimisessa 2) median valta, kontrolli ja valtaantuminen sekä 3) media yksilöiden ja yhteisöjen arjessa. Kandidaattivaiheessa mediakasvatuksen pääaineopintojen perusopinnot sekä osa aineopinnoista on yhteisiä kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen pääaineopintojen kanssa. Mediaa pääaineenaan opiskeleville tarjotaan mahdollisuus opettajakelpoisuuden tuottavan pedagogisen koulutuksen suorittamiseen. Maisterivaiheen opinnot järjestetään englanninkielisinä. Koulutuksella on tärkeä merkitys tiedekunnalle ja yliopistolle, sillä se mahdollistaa kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden suorittamat tutkinnot on resursoitu muita tutkintoja paremmin Luokanopettajakoulutus Luokanopettajakoulutukseen valitaan opiskelijat omana ryhmänään. Luokanopettajakoulutuksen profiili muodostuu inklusiivisuudesta ja tutkivasta oppimisesta sekä saamenkielisten luokanopettajien koulutuksesta. Luokanopettajakoulutuksessa opinnot eriytyvät kandidaattivaiheessa kasvatusalan koulutuksesta opettajankoulutuksen sisältöjen ja tavoitteiden mukaisesti. Luokanopettajakoulutuksen pääaineopinnot ovat perusopintojen osalta pääosin yhtenevät kasvatusalan koulutuksen kanssa ja myös menetelmäopinnot järjestetään yhteisinä kasvatusalan koulutuksen kanssa päällekkäisen koulutuksen vähentämiseksi. Opintojen valinnaisuuden ja rinnasteisuuden mahdollistamiseksi aineopintojen ja syventävien opintojen keskinäistä koordinaatiota kehitetään yhdessä kasvatusalan koulutuksen kanssa. Rakenteellisen kehittämisen näkökulmasta aloitettua synergiaa eri koulutuksien välillä jatketaan tiedekunnassa järjestettävien erillisten pedagogisten opintojen sekä taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatuksen pedagogisten opintojen kanssa. 4 Pedagoginen kehittäminen Kandidaatti- ja maisterivaiheen koulutuksen uudistaminen edellyttää huomion kiinnittämistä opetuksen laatuun ja pedagogiseen kehittämiseen. Kandidaattivaiheessa opiskelevien määrät ovat suuret mukaan lukien sivuaineopiskelijat, jolloin vaarana on toteuttaa opinnot pelkästään suurille ryhmille tarkoitettuna opetuksena. Lisäksi on huomioitava, että opiskelijat tarvitsevat alusta

9 saakka asiantuntevaa, pedagogista ja sisällöllistä ohjausta opinnoissaan etenemistä ja maisterivaiheeseen suuntautumista varten. Viime vuosina tiedekunnassa koulutuksensa aloittavat on jaettu opiskelijaryhmiin, joita ohjaavat opiskelija- ja opettajatuutorit ja on keskitytty erityisesti henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatimiseen. Pienryhmiin perustuvaa ohjausta on syytä kehittää siten, että heti opintojen alusta lähtien ryhmätyöskentelyyn kytketään kasvatusalan asiantuntijuuden kehittymistä tukevia opintoja. Tiedekunnan opiskelijoiden opintoihin kiinnitetään erityistä huomiota tukemalla opiskelijan henkilökohtaisia valintoja, jolloin estetään keskeyttämisiä ja opintojen venymistä. Kasvatustieteitä pääaineenaan ja sivuaineenaan opiskelevien opinnot eriytetään siten, että pääaineopiskelijat rakentavat kasvatusalan asiantuntijuuttaan enemmän ryhmäopiskeluun tukeutuen kuin sivuaineopiskelijat.