PELLINGIN SAARISTON LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 146-C7617

Transkriptio

1 PELLINGIN SAARISTON LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 146-C

2 SUUNNITTELUKESKUS OY 1 Kuopio/Jari Kärkkäinen C7617 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Maastotyö ja raportointi Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Uhanalaisuusluokitus Rantaluokitus ja mitoitusvyöhykesuositus Maankäyttösuositukset ALUEEN NYKYTILA Yleistä Kaavatilanne Alueen luonnonhistoria Kallio- ja maaperä Saaristovyöhykkeet Maisemarakenne ja maisemakuva Yleistä Kulttuurimaisema Luonnonmaisema Maisemalliset ongelmat Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Kasvillisuus Metsät Suot Vesi- ja rantakasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Kalasto Muut lajit Luonto- ja lintudirektiivin lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit... 27

3 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Uhanalaiset lajit ja silmälläpidettävät lajit Uhanalaiset lajit Silmälläpidettävät (NT) Alueellisesti uhanalaiset lajit Huomionarvoiset lajit LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Söderskärin ja Långörenin saaristo (FI ) Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (FI ) Kansallisesti arvokkaat kohteet Seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Kulttuurimaisema Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kyläalueet Yksittäisiä kulttuurimaisema- ja rakennussuojelukohteita Perinnemaisemat Muinaisjäännökset, historialliset kohteet ja hylyt Luonnonmaiseman kannalta arvokkaat alueet MAANKÄYTÖLLISET SUOSITUKSET Maankäytölliset suositukset maisemasuunnittelun näkökulmasta Ranta-alueet Lakialueet Avoimet alueet Metsänkäsittely Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kyläalueet Suositukset LÄHTEET LIITTEET: Liite 1. Liite 2. Liite 3 Liite 4 Saaristovyöhykkeet Maisema-analyysikartta Pohjavesialueet, arvokkaat luontokohteet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit sekä luontodirektiivin IV (a) lajit Rantaluokitus- ja mitoitusvyöhykesuosituskartta Kansikuva. Karttaote: Doncker, H. (1664), Pas caart van de Oost zee.

4 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 3 PORVOON KAUPUNKI PELLINGIN SAARISTON LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Pellingin saariston yleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä maisemaltaan, kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitysalue sijoittuu Porvoon kaupungin alueelle (kuva 1). Selvityksen tekivät Suunnittelukeskus Oy:n Kuopion toimistosta biologi FK Jari Kärkkäinen ja Suunnittelukeskus Oy:n Helsingin toimistosta maisema-arkkitehti MARK Riikka Ger, joka vastasi maisemaselvitysosuudesta. Kuva 1. Rantayleiskaava-alueen sijainti. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö ja raportointi Kaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin, kirjallisuuden ja maastokäyntien perusteella.

5 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Lähtöaineisto Maastossa liikuttiin veneellä rannan tuntumassa ja välillä rantautuen. Rantautuminen tapahtui kohteilla, jotka oli valittu lähtöaineiston perusteella tai jotka maastossa näyttivät tutkimisen arvoisilta. Eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) laatiman luokituksen mukaan. Luontokartoituksen maastotyö tehtiin Maisemaselvitys perustuu karttatarkasteluihin sekä 4.8. ja tehtyihin maastoinventointeihin. Museovirastoon on oltu yhteydessä muinaisjäännöksistä. Maastossa kohteelta - kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa- ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot - rajattiin arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet ja alueet - maiseman erityiskohteet ja maiseman häiriötekijät - rajattiin arvokkaat luontokohteet - kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuusja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - Aspelund, P. 2006: Suomen uhanalaisia lajeja: Suolapunka (Samolus valerandi L.) Manner-Suomessa. Suomen ympäristö Britschgi, R. ja Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitetut pohjavesialueet. Suomen ympäristö Eronen, M. 1990: Itämeren kehitys. Teoksessa: Suomen kartasto. Vihko Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. - Gåsholmen luonnonsuojelualueen päätös 11201/fd 833/71. - Henriksson, M & Myllyvirta 1991: Itä-Uudenmaan saariston bioindikaattoritutkimus, Itä-Uudenmaan ja Porvoon vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. - HERTTA -ympäristötietojärjestelmä - Husa, J. ja Teerikallio, J. 2004: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla. Suomen ympäristökeskus ( ). - Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnos ( ). - Itä-Uudenmaan seutukaava Muutoksia ja täydennyksiä vuosien 1979, 1984 ja 1994 seutukaavoihin. - Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto 1988: Ympäristönhoitoinventointi yhteenveto Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto 1988, julkaisu 7. - Itä-Uudenmaan ympäristöpaikkatietokanta (yhteenvetokartta ja kuvaus yli 100:n julkaisun tai tietolähteen tiedoista) Kananoja, T. ja Grönholm, S. 1993: Uudenmaan kallioperän suojelu- ja opetuskohteita. Tutkimusraportti 3/1993. Ympäristöministeriö. - Laitala, M. 1984: Pellingin ja Porvoon kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta (1: ). Kallioperäkarttojen selitys. Lehdet 3012 ja 3021.

6 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Kohteiden arvottaminen - Laurila, V. 1997: Porvoon nisäkäskartoitus., ympäristönsuojelulautakunta tiedottaa 1: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1988:16. Ympäristöministeriö. - Lindén C. 1993: Porvoon seudun kalastusalue. Käyttö- ja hoitosuunnitelma. - Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993: Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. - Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993: Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu Pietiläinen, M 1984: Porvoon mlk:n luonnoninventointi Punakivi, K. 1970: Pellingin ja Porvoon kartta-alueiden maaperä. Suomen geologinen kartta (1: ). Lehdet 3012 ja Punkari, M., Raunio, A., Viita, H. ja Yrjölä, M Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Vesija ympäristöhallitus. - Pykälä, J. ja Bonn, T. 2000: Uudenmaan perinnemaisemat - Ängar, hagmarker och skogsbeten i Nyland. Alueelliset ympäristöjulkaisut Stor-Pellinge yttre hällar naturskyddsområde päätös UUS-2005-L Suunnittelukeskus Oy 1996: Kylien ja haja-asutusalueiden osayleiskaava. Liitteet 1,2 ja 3. Porvoon maalaiskunta. - Syrjänen, K. 1995: Meriotakilokki Korppoon Jurmossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A Tunnholmen luonnonsuojelualueen päätös 88/332 S.D Uhanalaiset lajit, ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä Uudenmaan saaristo- ja rannikkoprojekti Uudenmaan saariston suojelutyöryhmän mietintö Uudenmaan ympäristökeskus, Norra Sandön hiekkaranta. Suojellun luontotyypin rajojen määrittäminen. Päätös Uudenmaan ympäristökeskus, Stora Brokholmenin eteläinen hiekkaranta. Suojellun luontotyypin rajojen määrittäminen. Päätös Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma; kartat. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/ Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietintö Villa, L., Soininen, J. ja Ahlman, M. 2000: Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen ja rannikkoalueen tila vuonna Uudenmaan ympäristökeskuksen monisteita Vesihydro Oy 1992: Porvoon edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu Vesihydro Oy 1997: Porvoon seudun merialueen tarkkailu vuonna Suppea vuosiyhteenveto Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotettiin luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytettiin kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankintaalueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän

7 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

8 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 2.5 Rantaluokitus ja mitoitusvyöhykesuositus Ranta-alueet luokitetaan kolmeen maisemaekologiseen rantaluokkaan, jotka perustuvat ranta-alueiden maisemaekologiseen kapasiteettiin. Tähän vaikuttavat mm. rannan kallioisuus, rantavyöhykkeen jyrkkyys, rannan soistuneisuus, rantapuuston harvuus ja kalliokasvillisuuden heikko kulutuskestävyys. Edellä mainitut tekijät alentavat maiseman kapasiteettia. Myös edustava ranta-, metsä-, suo- ja vesikasvillisuus sekä uhanalaisten lajien esiintyminen vaikuttavat maisemakapasiteettia alentavasti. Rantaluokitus on seuraava: 1) Rakentamista ei suositeta. Näillä rannoilla on huomattavia ekologisia tai maisemallisia arvoja. Maisemakapasiteetti on erittäin heikko tai heikko. Rakentamisen seurauksena alueiden luonne muuttuisi merkittävästi. Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ryhmään kuuluvat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät kohteet, kuten rantaluhdat, puronotkelmat, laajat avokalliot, kalliojyrkänteet ja lehdot. 2) Alueet, joilla rakentamis- ja muut toimenpiteet ovat mahdollisia tietyin rajoituksin. Tähän kuuluvat rannat, joilla on ympäristöllisiä tai maisemallisia erityispiirteitä. Erityispiirteitä ovat esimerkiksi soinen ranta, kallioisuus ja harva mäntypuusto. Ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä. Maisemakapasiteetti on jokseenkin heikko tai kohtalainen. 3) Erilaiseen maankäyttöön luonnon kannalta hyvin soveltuvat alueet (liitekartassa soveltuu hyvin rantarakentamiseen). Ympäristöltään nämä rannat ovat tavanomaista rantaa. Ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Maisemakapasiteetti on hyvä tai kohtalainen. Soveltuvat parhaiten rantarakentamiseen ja muuhun maankäyttöön.

9 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Maankäyttösuositukset Rantaluokitusta voidaan hyödyntää loma-asuntojen sijoittelussa. Luonnon-olojen perusteella laaditaan suositus mitoitusvyöhykkeistä ja rantarakentamismitoituksesta. Työssä esitetään rantarakentamisesta suositus, luontokohteille ja maisema-alueille maankäyttösuositukset ja esitys mitoitusvyöhykkeistä. 3 ALUEEN NYKYTILA 3.1 Yleistä Pellingin alue kuuluu Itäisen Suomenlahden Suomen rannikkoalueeseen, joka ulottuu Pellingiltä Virolahdelle. Tämä merialue erottuu Pellingin länsipuolella olevasta Suomenlahden rannikosta. Syynä tähän on mm. pintaveden suolapitoisuuden aleneminen tällä alueella verrattuna Suomenlahden länsiosiin. Alentuneen suolapitoisuuden vaikutukset näkyvät eliöstössä. Tästä syystä Pellingin saaristo on lukuisille merilajeille esiintymisen itäinen ääriraja. Esimerkiksi sinisimpukoita ja hietasimpukoita ei tavata enää Pellingin itäpuolella. Kuva 2. Alueen yleiskuva ( 3.2 Kaavatilanne Alueella on voimassa Itä-Uudenmaan maakunta- ja seutukaavayhdistelmä. Itä- Uudenmaan seutukaava muodostuu neljässä vaiheessa laaditusta kaavoista.. Ensimmäinen seutukaava, joka vahvistettiin 1981, käsittää virkistys- ja suojelualueita sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita. Toinen ja kolmas seutukaava vahvistet-

10 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 9 tiin 1986 ja Viimeisimmän 4. seutukaavan ympäristöministeriö vahvisti Kaavan sisältyi erilaisia seutukaavaa tarkistavia ja täydentäviä aluevarauksia. Viidennen vaiheen kaava, maakuntakaava 2000, maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan lukuun ottamatta eräitä aluevarauksia. Itä-Uudenmaan maakuntahallitus on valittanut päätöksestä vahvistamatta jääneiden aluevarausten osalta korkeimpaan hallinto-oikeuteen Itä-Uudenmaan seutukaava- ja maakuntakaavayhdistelmästä ( ) on osoitettu alueelle seuraavia ympäristöön liittyviä aluevarauksia (kuva 3): - VR: Retkeily- ja ulkoilualue - MY: Maa- ja metsätalousvaltainen alue, ympäristöarvoja. - MU: Maa- ja metsätalousvaltainen alue, ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja - SL: Luonnonsuojelualue. - S4: Pääasiassa rakennuslain 135 :n nojalla annetulla määräyksellä suojeltavaksi tarkoitettu alue. - S: Suojelualue - sa Saaristomaisemat. Laajahkojen alueiden ohjeellinen rajaus. Rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että rakennus soveltuu paikalle, rakennus on muodoltaan sopusuhtainen ja ympäristöön sopeutuva. Kiinteään asutukseen liittymätöntä taajaa asutusta ei tulisi sallia. Alueeseen kohdistuvissa toimenpiteissä olisi pyrittävä kiinnittämään erityistä huomiota ympäristöarvojen säilyttämiseen. - Kuva 3. Karttaote Pellingin alueelta Itä-Uudenmaan seutukaava- ja maakuntakaavayhdistelmästä ( ).

11 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 10 Alueelle on laadittu Itä-Uudenmaan kokonaismaakuntakaava, jonka Itä- Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi Kaavaa ei ole vahvistettu. Kaavassa on osoitettu alueelle seuraavia ympäristöön liittyviä aluevarauksia (kuva 4). Suluissa on selite: - virkistysalue ja virkistyskohde (vihreä rasteri ja vihreä kolmio). Merkinnällä on osoitettu maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä vapaa-ajan ja luontomatkailun alueita sekä yhdyskunta- ja taajamarakenteen kannalta tärkeitä viheralueita. Alueen mahdollisessa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee turvata virkistyskäyttöedellytyksien säilyminen, alueen saavutettavuus sekä luonnonarvot. - MY: Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (vihreä rasteri). Alueen suunnittelussa on turvattava maiseman, kulttuurimaiseman ja luonnonarvojen sekä alueen ominaispiirteiden säilyminen. Alueen metsätalous perustuu metsälakiin. - MU: Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (vihreä rasteri). Alueen suunnittelussa tulee turvata maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseutuelinkeinojen toimintaedellytykset. Ulkoilumahdollisuuksia ja - toimintoja tulee edistää ja alueiden käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi polkujen tai ulkoilureittien ja niihin liittyvien levähdys- ja tukialueiden toteuttaminen. Alueen ulkoilutoiminnot tulee suunnitella ja sijoittaa siten, ettei merkittävästi haitata alueen maa- ja metsätalouskäyttöä. Metsätalouden harjoittaminen alueella perustuu metsälakiin. - SL ja sl: Luonnonsuojelualue tai kohde (vaalean sininen rasteri). Merkinnällä on osoitettu luonnonsuojelulain nojalla suojellut alueet sekä muiden suojeluohjelmien alueita sekä Natura alueita siltä osin kuin päätösten yhteydessä on alue tai kohde toteutettu luonnonsuojelulain nojalla. Alueilla tai kohteilla on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. - pv: pohjavesialue (sininen katkoviiva). Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tehtävät toimenpiteet on suunniteltava siten, etteivät ne vähennä pysyvästi pohjaveden määrää tai heikennä sen laatua. - nat: Natura 2000 alue (harmaa pisteviiva ja harmaa pisterasteri). Luonnonsuojelulain perusteella alueelle tai sen läheisyyteen ei saa suunnitella toimenpiteitä, jotka merkittävästi heikentävät niitä laji- tai luontodirektiivin mukaisia luonnonarvoja, joiden perusteella alue on otettu Natura ohjelmaan. - ma/m: Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, maakunnallisesti merkittävä (sininen vaakaviivarasteri). Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen kokonaisuus ja identiteetti. Alueen käytöllä on turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. - ma/v: Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, valtakunnallisesti merkittävä (vaalean vihreä vaakaviivarasteri). Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen kokonaisuus ja identiteetti. Alueen käytöllä on turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen.

12 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 11 Kuva 4. Karttaote Pellingin alueelta Itä-Uudenmaan maakuntakaavasta. 3.3 Alueen luonnonhistoria Salpausselkien eteläpuolinen rannikkoalue oli jääkauden jälkeen Baltian jääjärven vesien peittämänä ja vielä Litorinameren aikana pääosa Porvoon rannikkoalueesta oli veden alla 1. Tästä syystä alue on maaperägeologialtaan nuorta 2. Litorinamerivaihe alkoi vuotta sitten ja sen katsotaan päättyneen vuotta sitten. Ekologisesti Itämeressä tapahtui Litorinamerivaiheessa suuri ekologinen muutos. Itämereen pääsi suolaista merivettä ja tuotanto lisääntyi lämpimän ilmaston takia. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta vesi rehevöityi ja biologinen tuotanto kasvoi voimakkaasti. Litorinameren korkein rantataso, jolla tarkoitetaan sitä korkeinta tasoa mistä löytyy suolaisen veden, murtoveden kerrostumia 3, on Porvoon seudulla löydettävissä 30 metrin korkeustasolta meren pinnasta. Tämä ranta muodostui Litorinatransgressiovaiheessa 4, joka alkoi ennen nykyhetkeä ja sen kulminaatio oli Kaakkois-Suomessa vuotta sitten. Pellingin alue oli tällöin veden alla. Transgressiovaiheen jälkeen maankohoaminen viimeisen vuoden aikana alentanut meren pintaa tasaisesti, vähitellen hidastuvaa vauhtia ja selvitysalueen muodot ovat muodostuneet tällä ajalla. Nykyään maankohoaminen on Pellingin alueella alle 2 millimetriä vuodessa 5. 1 Eronen Punakivi ym Donner 1978, Eronen Transgressio = vedenpinnan kohoaminen, rannan siirtyminen maalle päin. 5

13 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Kallio- ja maaperä Pellingin alueen kallioperä kuuluu svekokarjalaisen vuorijonon syvälle kuluneeseen juuriosaan. Pellingin saaristossa ja sen ympäristössä on harvinaisen hyvin säilynyt etupäässä vulkaanisista kivistä koostunut alue, joka muodostaa oman Etelä-Suomen kallioperän yleisestä tyylistä poikkeavan kokonaisuutensa 6. Pellingin alueen vulkaanista syntyperää olevista kivistä vallitsevia ovat kerroksiset emäksiset tuffiitit. Ne ovat patjoina, joiden paksuudet vaihtelevat alle metristä muutamiin kymmeniin metreihin saakka. Emäksiset tuffiitit ovat väriltään tummia. Lisäksi on tyynylaavaa ja laavakiveä sekä agglomeraattia, jotka liittyvät läheisesti tuffiitteihin esiintyen vahvuudeltaan vaihtelevina patjoina tuffiittien joukossa. Tyynylaavoja on sekä uraliittiporfyriittien ja uraliitti-plagioklaasiporfyriittien että harvemmin myös plagioklaasiporfyriittien yhteydessä. Tyynylaavavyöhyke kulkee Pikku-Pellingin pohjoisosan kautta lanteen Suur-Pellingin pohjoisrannalle, missä tyynylaavat ovat kapeina patjoina kerroksisten pyroklastisten sedimenttien joukossa. Emäksisistä laavakivistä yleisimpiä ovat uraliittiporfyriitit, plagioklaasiporfyriitit sekä edellä mainittujen välimuotoa edustavat uraliittiplagioklaasiporfyriitit. Yleensä laavakivet esiintyvät tuffiittien ja agglomeraattien yhteydessä lukuisina muutaman metrin patjoina. Emäksistä laavakiveä on mm. Hasselön tienoilla. Sedimenttisyntyistä kiveä on selvitysalueen pohjoisosassa (Sundön - Sunisundet), missä gneissikivialue rajautuu Pellingin saariston vulkaanisista kivistä muodostuneeseen alueeseen. Myös Bastön alueella on gneissiä. Pellingin syväkivet ovat gabroja, graniitteja sekä kvartsi- ja granodioriitteja. Gabroa on mm. Tunnholmen saaren ympäristössä. Kvartsi- ja granodioriittikiveä on hieman mm. Julön alueella. Äggskär saarien alueen kalloperä eroaa selvästi selvitysalueen muusta kallioperästä, koska Äggskär saariryhmä kuuluu Onaksen graniittialueeseen. Graniittia on myös Vitbötet alueella (pegmatiittista graniittia). Alueen topografia on pääasiassa kallioperän pintamuodoista johtuvaa, ja korkeussuhteet muotoutuvat osittain kivilajien mukaan 7. Syväkivet ja laavakivet kohoavat kulutusta hyvin kestäneinä ympäristöään korkeammalle. Maaperä on meri- ja ulkosaaristovyöhykkeellä pääasiassa kalliota ja kalliopeite on luonteenomaista myös sisäsaaristossa. Pellingin saariston itäosassa menee pohjois-eteläsuuntainen harjujakso. Toinen harjujakso, joka on luoteiskaakkoissuuntainen, menee Sandön saarelta, Ölandetin poikki ja Pellingin pääsaaren itäosan kautta Sandholmeniin. 6 Laitala Laitala 1984

14 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Pellingin saaristo C7617 Kuva 5. Selvitysalueen kallioperä (vihreä rasteri = vulkaanisia kiviä, ruskea rasteri = gabroa, keltainen rasteri = hapanta gneissiä ja punainen rasteri = graniittia). Kuva 6. Selvitysalueen maaperä (punainen rasteri = kalliota, sininen rasteri = hiesua ja savea, keltaruskea rasteri = moreenia, tummanvihreä = soraa ja hiekkaa, harjuna ja muina jäätikköjokikerrostumana, vihreä = soraa ja hiekkaa sekä harmaa rasteri = turvetta). Savi- ja hiesumaat keskittyvät Pellingin saarella Söderbyn ja Österbyn alueille, Vähä-Pellingissä Långängenin alueelle, Sundön saaren pohjoisosalle sekä Ölande-

15 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Saaristovyöhykkeet tin saaren keskiosiin. Nämä alueet on raivattu pelloksi. Moreenia on vähänlaisesti lukuun ottamatta Sundön saarta, jossa moreeni on vallitsevin maalaji. Turvetta on vähän, etupäässä suurten saarten mäkien notkopaikoissa. Uudenmaan rannikkosaaristo on luonnonolosuhteiden perusteella jaettavissa vyöhykkeisiin, jotka kapasiteetiltaan ja siten sietokyvyltään mm. rakentamistarkoituksiin eroavat toisistaan 8. Pellingin selvitysalue jakaantuu seuraaviin saaristovyöhykkeisiin (liite 1): 1. Merivyöhyke: Tämä on vyöhykkeistä uloin. Sen luonteeseen kuuluvat pienet, puuttomat saaret, sekä kallioiset ja kiviset rannat. Luonto on erityisen arkaa eikä vyöhykkeen maisemaekologinen kapasiteetti ole hyvä. Alue on linnustollisesti arvokasta. Merivyöhyke avautuu Äggskär - Tunnholmen - Sandön - Bastön eteläpuolelle. Valtaosa selvitysalueesta on merivyöhykettä. 2. Ulkosaaristo: Ulkosaariston rajana on metsän esiintyminen. Pieniä saaria on runsaasti, lahtia ja salmia on paljon. Rannat ovat pääasiassa kallio- ja kivikkorantoja. Merenrantaniittyjä on paikoin. Maisemaekologinen kapasiteetti on merivyöhykettä parempi. Ulkosaariston eteläraja on linjalla Äggskär - Tunnholmen - Sandön - Bastön ja pohjoisraja noudattaa suurten saarien etelärantaa (Pellinki - Ölandet - Hasselö). 3. Sisäsaaristo: Sisäsaaristovyöhykkeeseen kuuluvat selvitysalueen pohjoisosat. Saarten välissä on kapeita ja sokkeloisia salmia ja rannat ovat paikoin ruovikoituneet. Rantarakentamiskapasiteetti on suhteellisen hyvä. 3.6 Maisemarakenne ja maisemakuva Yleistä Selvitysalue koostuu erikokoisista sisä- ja ulkosaariston sekä merivyöhykkeen saarista. Ne sijaitsevat Porvoon eteläisimmässä kolkassa Helsingin ja Sipoon itäpuolella. Alue kuuluu Etelä-Suomen graniittialueeseen, joka on kalliokohoumien ja ruhjelaaksojen sävyttämää aluetta. Ehjillä kallioalueilla on runsaasti silokallioita. Saarista selvimmin selänteiksi erottuvat Pellinki, Vähä-Pellinki ja Hasselö. Yleisesti ottaen saaret ovat varsin matalia. Saarista suurin, Pellinki, on noin kuusi kilometriä pitkä. Suhteelliset korkeuserot ovat melko pieniä. Maisemassa tuskin erottuvat selänteet ovat yleensä noin +20 metriä meren pinnasta. Korkeimmat kohdat yltävät noin 30 metriä merenpinnan yläpuolelle. Maiseman suuntautuneisuus on selvitysalueella pääasiassa idästä länteen tai koillisesta lounaaseen. Poikkeuksen tekevät Stora Brokholmen ja Sandön, jotka osa pohjois-eteläsuuntaista harjumuodostumaa. Pellingin pääsaaren ja Ölandetin poikki läntiselle Sandön saarelle kulkee luoteis-kaakkoissuuntainen harjumuodostuma. Pellingin saarella harjualue sijoittuu saaren itälaidalle. Muun muassa leirintäalue ja Sandholmen ovat osa tätä aluetta. Selvitysalueelle sijoittuu kaksi suurta ruhjelaaksoa. Toinen niistä sijoittuu Pellingin saaren eteläpuolelle ja toinen Tirmon niemimaan ja Sundön väliin, kohtaan, jossa lossi liikennöi. 8 Uudenmaan saariston suojelutyöryhmän mietintö 1981

16 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 15 Saariston maisema on luonnonoloista johtuen hyvin pienipiirteistä. Saaristomaisemaa leimaavat erikokoiset saaret ja luodot. Rantojen maiseman luonteen määräävät rannan maaperä, kasvillisuus, jyrkkyys ja maankäyttötapa. Yhtenäinen ruovikkovyö ja lehtipuuvaltainen puusto ovat tyypillisiä piirteitä rehevämmille rannoille. Karummilta rannoilta merelle näkyvät laaja-alaiset kalliot ja kuiva kangasmetsä. Kalliot ulottuvat monin paikoin merenrantaan saakka. Mitä etäämmäksi Pellingin pääsaaresta edetään sitä karummaksi ja kallioisemmaksi maisemakuva muuttuu. Kuva 7. Lökön saaren koilliskulmassa on korkea kalliojyrkänne.

17 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 16 Kuva 8. Finnholmarna on usean saaren muodostama hieno kokonaisuus, jossa on kauniita kalliorantoja Kulttuurimaisema Vajaa puolet Pellingin saaresta kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Alue käsittää muun muassa kaksi kylää: Söderbyn ja Österbyn, jotka ovat molemmat hyvin säilyttäneet perinteisen luonteensa. Söderbyn tiheään asuttu kylä sijoittuu saaren päätien ja kapean salmen väliselle alueelle. Useat kylän rakennuksista ovat vanhoja luotsitupia. Österbyn kylärakenne puolestaan on hajanaisempi. Österbyssä on saaristolaistalo 1700-luvulta. Talo on kunnostettu museoksi. Saaristotalo on siirretty nykyiselle paikalleen Söderbystä Österbyhyn. Kylästä löytyy myös vanha tuulimylly. Kulttuuriympäristöalueelle sijoittuu myös muuta saaristoasutusta sekä viljelysalueita. Aivan Söderbyn kupeessa on saaristomittakaavassa varsin laaja-alainen viljelysalue. Päätieltä avautuu viljelysmaisemaan hienoja näkymiä. Viljelysalueen yhteyteen liittyy myös perinnemaisema-alue, joka on viehättävä ja maalauksellinen yksityiskohta alueella. Söderbyn kylä on rakenteeltaan hyvin tiivis. Kylätie kiemurtelee rakennusten lomassa. Ulkorakennukset ovat monin paikoin aivan tiessä kiinni. Kylä on niin rakenteeltaan kuin rakennuskannaltaankin aito saariston pikkukylä. Samalla se on vanhan saaristolaisen maanviljelykulttuurin edustaja. Kylän rakennuskanta on vanhaa ja erittäin hyvin perinteisen tyylinsä säilyttänyttä. Rakennukset sijaitsevat merenrantaan viettävässä rinteessä alueen halki johtavan tien varressa. Valtaosa päärakennuksista on väritykseltään vaaleita. Osassa on mansardikatto. Ulkorakennusten väritys on punamullan punainen. Rakennukset ovat lähes poikkeuksetta puisia. Kylässä on pysyvää asutusta ja kyläkauppa. Söderbyn kylä ja sen välittö-

18 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 17 mään läheisyyteen sijoittuvat viljelys-, niitty- ja laidunalueet muodostavat arvokkaan perinnemaisemakokonaisuuden, joka on esitelty Ympäristöministeriön Arvokkaat maisema-alueet julkaisussa. Österbyn kyläalue on rakenteeltaan hajanaisempi. Valtaosa rakennuskannasta sijoittuu loivahkoon rinteeseen. Päärakennusten väritys on kirjava löytyy mm. keltaista, valkoista ja punaista. Osa rakennuksista on mansardikattoisia. Österbyn ja Söderbyn lisäksi Pellingin saaristosta löytyy muutamia muitakin kyläalueita. Osa niistä koostuu vain muutamista taloista. Vähä-Pellingin alueelle sijoittuu Starkis-niminen kylänomainen talokeskittymä. Varsin etäällä Pellingin pääsaaresta sijaitsee saari nimeltä Herrskär. Saaren vanha rakennuskanta muodostaa kylämäisen ryppään saaren itäosaan. Herrskäriin sijoittuu myös viljelysalueita. Viljelys- ja niittyalueita sijoittuu pääasiassa tieyhteyden päässä oleville Pellingin, Vähä-Pellingin, Sundön ja Ölandetin saarille. Pienemmistä saarista mainittakoon Herrskär, joka sijaitsee Pellingin saariston itäosassa, varsin etäällä pääsaarista. Hienoin viljelymaisemakokonaisuus sijoittuu Pellingin saarelle. Se on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kuten edellä on mainittu, peltoalue on saaristolaismittakaavassa varsin laaja-alainen. Muita maisemakuvan kannalta tärkeitä pelto- tai niittyalueita löytyy Söderbyn ja Österbyn kyläalueilta, Vähä-Pellingin saarelta Lillängsvikenin pohjukasta sekä Ölandetin saaren pohjoisosasta. Myös kaksi Sundön saaren peltoaluetta on maisemakuvan kannalta melko tärkeitä, vaikka ne ovatkin pinta-alaltaan pienehköjä eikä näkyvyys niille päätieltä käsin ole erityisen hyvä. Kuva 9. Perinnemaisemaa Pellingin Söderbyssä.

19 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 18 Kuva 10. Laaja-alainen viljelysmaisema Pellingin Söderbyssä Luonnonmaisema Pellingin saarella sijaitseva Söderbyn kylä on luokiteltu arvokkaaksi perinnemaisemaksi Ympäristöministeriön Arvokkaat maisema-alueet julkaisussa. Siinä kylää kuvaillaan seuraavasti (katkelma kuvauksesta): Kylä sijaitsee kallioiden, notkelmien, merenrantaniittyjen sekä pelto- ja laidunkaistaleiden monivivahteisessa maastossa. Kallio- ja moreenikumpareiden rikkomat pellot sijaitsevat kylän länsipuolella. Merenrantaan viettävät rinteet ja rannan luhtaniityt ovat edelleen laidunnettuja. Varsinkin merenrannan luhtaniityillä näkyy selvästi kauan kestäneen laidunnuksen vaikutus kasvillisuuteen. Luonnonpiirteiden ja kasvillisuuden monivivahteisuus luo perustan kylän omaleimaiselle ja pienipiirteiselle maisemalle. Kohdassa kyläalueet on kuvailtu kylän rakennetta ja rakennuskantaa. Päätieltä on varsin hyvä näköyhteys kyläkeskuksen luoteispuolisille laidunalueille. Aidatut laitumet sijoittuvat lievästi kumpuilevaan kiviseen maastoon. Laidunalueiden sisäpuolelle jää jonkin verran puustoa mm. mäntyjä, pihlajia, koivuja ja katajia. Pohjoisin laidunalue on osittain metsälaidun. Laidunalueet muodostavat erittäin viehättävän kokonaisuuden viljelyalueen yhteyteen. Pellingin saariston itäosassa on kolme pohjois-eteläsuunnassa pitkänomaista saarta: Sandön, Stora Brokholmen sekä kolmantena pienikokoinen Lilla Brokholmen. Saaret poikkeavat muotokieleltään selvästi alueen muista saarista. Kyseisten saarien kohdalla on pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma. Sandön on nimensä mukaisesti hiekkasaari. Stora Brokholmenin ranta-alueet ovat osin hiekkaa, osin somerikkoa. Stora Brokholmenin eteläosasta löytyy maa-ainesten ottoalue, joka ei kuitenkaan näy häiritsevästi merelle. Pellingin pääsaaren ja Ölandetin poikki läntiselle Sandön saarelle kulkee luoteis-kaakkoissuuntainen harjumuodostuma. Pel-

20 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 19 lingin saarella harjualue sijoittuu saaren itälaidalle. Muun muassa leirintäalue ja Sandholmen ovat osa tätä aluetta. Kuva 11. Stora Brokholmenin siluetti Kuva 12. Stora Brokholmenin koko kapea pohjoiskärki on suurikokoisten pyöreähköjen kivien peittämä. Männyn latvassa on kalasääsken pesä.

21 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Maisemalliset ongelmat 3.7 Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Selvitysalueelta löytyy suuri määrä erityyppisiä hienoja kalliorantoja. Toisinaan on kyse korkeista kalliojyrkänteistä, toisinaan erikoisennäköisistä kalliomuodostumista. Mitä lähemmäksi ulkosaariston rajaa edetään, sitä vähäpeitteisemmäksi saaret muuttuvat ja sitä enemmän tulee vastaan laaja-alaisia silokalliorantoja ja kokonaisia kalliosaaria ja luotoja. Paikoitellen loma-asutus on melko epäyhtenäistä. Rakennustyylit, väritys ja massoittelu poikkeavat melkoisesti ympäröivistä rakennuksista. Toisinaan jopa samalla tontilla on liian selkeästi havaittavia eri aikakauden tuotoksia. Eniten seikka häiritsee Tullandetin kaltaisilla tiheästi rakennetuilla alueilla. Eräänlaisen ongelman muodostavat lipputangot. Monesti itse rakennus on sijoitettu onnistuneesti kasvillisuuden lomaan mutta lipputanko on sijoitettu rannan korkeimmalla kohdalle erittäin näkyvälle paikalle. Sijoittamalla lipputanko näkyvälle paikalle, kallion laelle, halutaan nähtävästi viestittää eräänlaisesta aluevaltauksesta. Lipputangot näkyvät maisemakuvassa valitettavan kauas. Lipputanko muodostaa varsin voimakkaan kontrastin muuten luonnontilaiselta näyttävän rannan kanssa. Häiritsevän suurikokoisia laitureita tai muita rantarakennelmia ei ilmennyt. Joitakin loma-asuntoja oli rakennettu pienikokoisille, vähäpeitteisille saarille. Näissä tapauksissa olisi ollut viisaampaa jättää kyseiset saaret rakentamatta. Alueelle sijoittuu kaksi pohjavesialuetta Österby ( ) III-luokka ja Ölandet ( ) II-luokka. Ölandetin pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 87 hehtaaria ja muodostumisalueen pinta-ala on 58 hehtaaria. Muodostuvan pohjaveden määrä on noin 300 m 3 /d. Österby pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 38 hehtaaria ja kokonaisantoisuus on 100 m 3 /d. Pellingin alueella on lukuisia saarten ja kynnysten ulkomerestä erottamia erillisiä altaita, joissa veden vaihtuminen on rajoittunutta. Tällaisten altaiden pohjalta happi kuluu vähiin erityisesti kesän aikana. Tämä osaltaan vaikuttaa, siihen että alueen vedet ovat herkkiä rehevöitymään. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan meriveden laatu on selvitysalueella valtaosin luokassa tyydyttävä (kuva 13). Ulompana merialueella veden latu paranee hyväksi. Sinilevälauttoja esiintyy paikoittain.

22 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Kasvillisuus Kuva 13. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan meriveden laatu on selvitysalueella valtaosin luokassa tyydyttävä (vihreä rasteri) ja ulompana hyvä (sininen rasteri). Inventoinnin yhteydessä ei tehty yksityiskohtaisia kasviston ja kasvillisuuskartoitusta alueen laajuuden vuoksi. Eräät kasvupaikat, kuten hiekkarannat, lehtipuuvaltaiset rantametsiköt ja merenrantaniityt on pyritty selvittämään tarkemmin. Porvoo sijaitsee kasvimaantieteellisesti Lounaismaan kasvillisuusvyöhykkeellä Metsät Suurempien saarten (yli 10 hehtaaria) metsäkasvillisuutta luonnehtivat kallion lakiosilla matalat kalliomänniköt, notkelmien ja alavampien maiden tuoreet mustikkatyypin kuusisekametsät ja kuivahkot puolukkatyypin havumetsät. Mäntyvaltaiset puolukkatyypin harjukankaat ovat vallitsevina Jivikmalmen metsäalueella. Rehevimmät metsätyypit lehdot ja lehtomaiset kankaat keskittyvät isommille saarille (Pellinki, Vähä-Pellinki, Hasselö, Sundö ja Ölandet). Lehdot ovat tuoreita tai saniaisvaltaisia lehtoja (kuva 14). Pienemmissä saarissa metsäkasvillisuus on pääosin kalliomännikköä ja kuivahkoa mäntykangasta. Ulkosaarilla metsäkasvillisuutta on vähän ja metsät ovat yleensä kalliomännikköjä.

23 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 22 Kuva 14. Grundvikenin tervaleppävaltainen rantalehto Suot Alueen suot ovat geologisesti nuoria, muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Suurin osa Pellingin ja Vähä-Pelligin soista on ojitettu. Alueen rehevin suo Sundön lehtokorpi on rakentamisen ja hakkuiden takia pääosaltaan muuntunut ja hävinnyt 9. Suot ovat suurelta osin karuja, pienialaisia kallionotkoihin kehittyneitä rämeitä. Lisäksi alueella on pienialaisia keskiravinteisia korpia. Korsbergetin sarakorpi on alueen ravinteisin suo. Luhtasoita on vähän Vesi- ja rantakasvillisuus Rannan ja pohjan muodot ovat vaihtelevia. Alueella on runsaasti kivikko- ja kalliorantoja, mutta myös edustavia hiekkarantoja. Alueen monipuolisin rantalajisto löytyy merenrantaniityiltä. Pellingin sisäsaaristossa merenrantaniityillä kasvipeite on vyöhykkeistä. Aivan rannan tuntumassa on yleensä matalakasvustoinen vihvilä luikkavyöhyke, joka rajautuu ruoho-heinävyöhykkeeseen. Tämä vyöhyke muuttuu korkeakasvustoiseksi mesiangervoniityksi. Ulompana saaristossa ja vähemmän suojaisissa paikoissa rantaniittyjä on vähemmän eikä vyöhykkeisyyttä juuri ole. Merenrantaniittyjen kasvillisuus koostuu mm. seuraavista lajeista: ruohosipuli, keltamaite, pietaryrtti, virmajuuri, suola-arho, meriputki, meriasteri, merihanhikki, meriratamo, rantakukka, mesiangervo, punanata, ruokonata, isorölli ja ruokohelpi (kuvat 15 ja 16). Suojaisilta rannoilta löytyy myös rakkolevävallikasvillisuutta. 9 Sundön lehtokorpi on mainittu Porvoon mlk:n luontoinventointiraportissa (Pietiläinen 1984).

24 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 23 Tällöin lajistossa on mm. seuraavia lajeja: merisinappi, morsinko, pujo, poimuhierakka ja ukontatar. Hiekkarannoilla kasvillisuuspeite ei ole yhtenäinen, koska hiekka liikkuu ja aallot sekä jää nostavat rannoille eloperäistä ainesta, jolloin syntyy rehevämpiä kasvillisuuslaikkuja. Hiekkarantojen kasviston yleisimpinä lajeina ovat rantavehnä, merinätkelmä, punanata ja suola-arho (kuva 17). Kalliorannoilla putkilokasvilajisto on niukka. Järviruovikot ovat yleisiä alueen pohjoisosassa suojaisessa lahdissa ja Pellingin Fladanin ja Österbyvikenin rannoilla (kuva 18). Tiheässä ruovikossa kasvilajisto on suhteellisen niukka. Leväkasvillisuus on vyöhykkeistä. Rakkolevävyöhyke ulottuu 3 4 metriin. Rakkolevävyöhykkeen alapuolella on usein meriahdinparran muodostama tummanvihreä vyöhyke Kuva 15. Kivikkorannan tyypillistä lajistoa ovat mm. meriputki, pietaryrtti, meriasteri ja ketohanhikki.

25 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 24 Kuva 16. Höghällen saaren kivikkorannan kasvillisuus on pietaryrttivaltaista. Kuva 17. Sandön saaren hiekkarannalla kasvaa mm. pujoa ja merinätkelmää.

26 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 25 Kuva 18. Tiheä ruovikko on tyypillistä Pellingin Fladan rannoilla. 3.9 Eläimistö Nisäkkäät Alueelta olevat nisäkästiedot ovat niukat ja hajanaiset. Alueen nisäkäslajisto on tyypillinen rannikko- ja saaristoalueelle. Alueella elää mm. metsäjänis (esim. läntisessä Sandön saaressa), kettu, orava ja vesimyyrä 10. Marraskuussa 2003 tehtiin pyöriäishavainto Pellingin saaristossa. Laji on Suomen rannikkovesillä ainoa säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Viime vuosina lajista tehdyt havainnot ovat olleet hyvin harvinaisia. Vielä 1900-luvun alussa havainnot ulottuivat pohjoisessa aina Kemin seudulle ja idässä Suomenlahden itäosiin saakka. Pyöriäishavaintojen määrä väheni ja 1970-luvuilla Linnusto Alueen linnusto on pääpiirteiltään tyypillistä saaristolinnustoa. Linnustollisesti arvokkaimpia alueita ovat mm. Söderskärin ja Långörenin saaristo. Tavallisimpia vesilintuja ovat kokosukeltajat kuten telkkä, tukkasotka, tukkakoskelo, isokoskelo ja haahka. Puolisukeltajat, kuten sinisorsa, tavi ja haapana esiintyvät vähälukuisempina. Silkkiuikku ja kyhmyjoutsen kuuluvat myös alueen vesilinnustoon. Lokkilinnuista yleisinä esiintyvät kalalokki ja harmaalokki sekä lapintiira ja kalatiira. Alueella pesii myös räyskä. Kahlaajista yleisimpiä ovat monenlaisilla rannoilla viihtyvä rantasipi sekä pikkusaarilla ja luodoilla pesivä karikukko. Petolinnuista näkyvin on kalasääksi, joka pesii alueella. 10 Laurila 1997

27 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 26 Metsäisten saarten pesimälinnustoon kuuluvat mm. peippo, laulurastas, metsäkirvinen, pyy, lehtokurppa ja teeri. Hasselödalen lehdossa viihtyvät kuhankeittäjä ja idänuunilintu. Kuva 19. Kyhmyjoutsen kuuluu alueen eläimistöön Kalasto Alueen kalalajisto on monipuolinen. Kalastoon kuuluvat mm. silakka, ahven, hauki, kuha, taimen, made, siika, lahna, kilohaili ja lohi Muut lajit Pellingin saaristossa pohjaeläimistö on monipuolinen ja itäiselle Suomenlahdelle tyypillinen. Alueella esiintyy sekä sisäsaaristolle että ulkosaaristolle tyypillisiä lajeja. Kaikkiaan alueelta on tavattu 35 eri pohjaeläintaksonia 12. Lajistoon kuuluvat mm. valkokatka, kilkki, idänmerensimpukka, limamato, sydänsimpukka sekä leväkatka. Luonnontilaisten pohja-alueiden lisäksi Pellingin alueella on paikoittain happikatoalueita tai hapettomia pohja-alueita, missä makroskooppinen pohjaeläimistö puuttuu kokonaan tai pohjaeläimistö on köyhtynyttä. Luonnontilaisten pohjien lajisto koostuu likaantumista karttavista lajeista, äyriäisistä, simpukoista ja merellisistä lajeista. Köyhtyneillä pohjilla pohjaeläimistö koostuu pääosin surviaissääsken toukista ja harvasukasmadoista. Pellingin alueelta on tavattu monipuolisen ympäristön takia runsas korentolajisto. Havaintoja on tehty mm. seuraavista lajeista 13 : idänkirsikorento, eteläntytönkorento, ruskohukankorento, isolampikorento, merisinikorento, punasyyskorento, si- 11 Lindén Henriksson ja Myllyvirta

28 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Luonto- ja lintudirektiivin lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit niukonkorento ja tummasyyskorento. Eteläntytönkorento on uhanalainen ja idänkirsikorento on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Alueelta on tiedossa kaksi luontodirektiivin liitteen IV (a) lajia. On todennäköistä, että selvitysalueella elää myös muita luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja mm. lepakoita. Pyöriäinen (Phocoena phocoena) Pyöriäinen on kuulunut Suomen lajistoon jo tuhansia vuosia. Itämerellä eli vielä 1900-luvun alussa noin pyöriäistä, mutta kanta alkoi vähetä nopeasti luvun puolivälissä. Itämerellä elää tänä päivänä arviolta noin 600 pyöriäistä 14. Pellingin saaristossa tehtiin marraskuussa 2003 pyöriäishavainto. Idänkirsikorento (Sympecma paedisca) Ruskea idänkirsikorento on Suomen etelärannikon uusi tulokas, joka löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja seuraavan kerran vuonna Lajin Suomen kanta lienee pääasiassa Baltiasta tai Venäjältä loppukesällä suotuisten ilmavirtojen avulla vaeltaneiden yksilöiden varassa 16. Lajin lisääntymistä Suomessa ei ole saatu varmuutta. Idänkirsikorento esiintyy Suomessa suojaisien merenlahtien rannoilla. Tyypillinen biotooppi on ruovikkorantainen merenlahden rantaniitty. Johan Andersson havaitsi idänkirsikorennon Pellingin Kungshamn lahden pohjukasta ja myöhemminkin mm ja Paikka on Suomessa tällä hetkellä ainoa paikka, jossa lajia on tavattu useana peräkkäisenä vuotena ja jossa lajin lisääntyminen on todennäköistä. Kalasääski (Pandion haliaetus) Sääksi eli kalasääski on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisäsaaristoon. Sääkset tekevät pesänsä paikkaan, josta on hyvä näkyvyys, tyypillisesti ison männyn latvaan korkealle kalliolle tai suon laitaan. Pellingin alueella lajilla on kaksi pesimäreviiriä Hämäläinen

29 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 28 Kuva 20. Pellingin alueella pesii kaksi kalasääskiparia. Merikotka (Haliaeetus albicilla) Merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, yleisimmin merenrannikoilla ja saaristossa. Merikotka on havaittu Pellingin alueella pelkästään kiertelevänä (Sunisundet 1 aikuinen kaarteli kaukana E-puolella West T ). Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Mehiläishaukka on Suomen yleisimpiä päiväpetolintuja. Se pesii säännöllisesti Etelä-Suomesta aina Napapiirin korkeudelle. Kanta on runsaampi etelässä. Arviolta Suomessa on mehiläishaukkoja paria. Laji on havaittu muuttavana mm. Stångskär saarelta (Kuvaja I ), Timmerholmen saarelta (Hjerppe S ) ja Kummelskär saarelta (West T. ja Leivo M ). Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Ruskosuohaukka hyväksyy pesäpaikakseen vain tiheimmät ja laajimmat, vedessä kasvavat järviruovikot. Suomen pesivä kanta on noin 320 paria. Laji on havaittu muuttavana (Timmerholmen, 1 naaras muuttava: Hjerppe S ). Laji saattaa pesiä alueella. Lapintiira (Sterna paradisaea) Lapintiirat pesivät yleensä yhdyskunnissa, usein myös yksittäispareina. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsevat ulkomeren puuttomilla kallio- ja soraluodoilla. Usein kala- ja lapintiirat pesivät sekayhdyskuntina. Myös lapintiira hakeutuu mielellään pesimään naurulokkiyhdyskuntiin. Lajista on havaintoja Morumshällarna saarilta, jossa kesällä 2006 tavattiin 30 yksilöä (Vasamies H ). Liro (Tringa glareola) Liron tapaa pesimäaikana varmimmin Pohjois- ja Keski-Suomesta. Suomessa pesii noin 250,000 paria ja se on Suomen runsaslukuisin kahlaaja. Liron tapaa Pellingin alueella muuttavana (Stångskär: Luoma S., Ahlman S. ja Kuvaja I.

30 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS ). Laji on havaittu Skvättan saariryhmän alueelta (1 paikallinen, Vasamies H ). Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Laji pesii avoimilla maanviljelysalueilla, puutarhoissa, pensaikoissa, hakkuuaukeilla ja nuorissa taimikoissa, rantojen ja laitumien katajikoissa. Pikkulepinkäinen on tavattu Stångskär saarelta (2 yksilöä Friberg R. ja Ehrnsten H ). Teeri (Tetrao tetrix) Teeri on yleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomen teerikannaksi arvioidaan paria. Teeri tavattiin läntiseltä Sandön saarelta Uhanalaiset lajit ja silmälläpidettävät lajit Uhanalaiset lajit Äärimmäisen uhanalaiset lajit (CR) Meritatar (Polygonum oxyspermum) Meritatar on Etelä-Suomen hiekkarantojen kasvi. Meritatarta kasvoi vuosisadan alkupuolella runsaalla 20 hiekkarannalla Ahvenanmaan ja Pyhtään välillä. Laji taantui etenkin ja 1980-luvuilla, eikä sillä enää ja luvuilla ole ollut pysyväisluonteisia kasvupaikkoja muualla kuin Korppoon Jurmossa ja satunnaisemmin kahdella sen lähiluodolla. Meritatar on erityisesti suojeltava laji. Laji on havaittu seuraavilta kohteilta: Pellinki, Glosholmen, hiekkarannalla (Uussaari E ) Sandön. Saaren länsiosan hiekkaranta (Olsoni B ja Backman Ä ). Tämä kohde sijoittuu Gåsholmen luonnonsuojelualueelle. Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Keltahierakka (Rumex maritimus) Lajista on tehty havainto Äggskär saaren rantaniityltä vuonna 1939 (Backman, Ä.), mutta tarkka kasvupaikka ei ole tiedossa. Suolapunka (Samolus valerandi) Suolapunka on löydetty Manner-Suomesta kaikkiaan noin 50 kasvupaikalta Espoosta Haminaan, pääasiassa Porvoon, Loviisan ja Haminan alueita. Monet vanhat lajihavainnot on ilmoitettu epätarkasti. Uusia suolapunkaesiintymiä on löydetty reilun kymmenen vuoden aikana Pernajan ja Haminasta. Laji viihtyy merenlahtien pohjukoissa. Kasvupaikkana ovat usein lieju-, savi- tai hiekkapohjaisten lahdenpoukamien kivikkoisten rantaniittyjen kosteat tai märät alaosat. Laji kasvaa yleensä kasvipeitteettömillä kohdilla. Lajin Porvoon kasvupaikat on kartoitettu 2004 ja Osayleiskaavakartoituksen yhteydessä etsittiin myös lajia. Lajista on Pellingin alueelta seuraavat tiedot: - Sandön: Rantaniitty, lahdenpoukama on täydellisesti ruovikon umpeuttama 18 Aspelund 2006

31 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 30 (Uussaari E H, Granö O TUR, Pietiläinen M H,). Laji on esiintynyt Sandön saaren kasvupaikalla luvulla, mutta sen jälkeen laji on hävinnyt kohteelta, koska Sandönin esiintymispaikka on muuttunut täysin (Rintanen T ja Aspelund P ). Kasvupaikka on ruovikoitunut ja näin se on lajin kannalta epäkelpo. - Tunnholmen: Tunnholmen saaren ranta. (Saelan T.1854, Ryttäri T ). Ryttäri ei löytänyt lajia vuonna Ryttäri toteaa tiedonannossa, että todennäköisesti suolapungan esiintyminen saarella on ollut satunnaista. Lajille soveliaita paikkoja saarella on hyvin niukasti. - Vähä-Pellinki: merenranta (Uggla C. 1935). Epätarkka kasvupaikkatieto. - Sandön (Kopperi A H). Epätarkka kasvupaikkatieto. Meriotakilokki (Salsola kali subsp. kali) Meriotakilokki on yksivuotinen merenrantahietikoiden kasvilaji, jonka säilyminen kasvupaikallaan vaatii vuosittain onnistuvan siementuoton. Meriotakilokki on riippuvainen meren mukana rannalle kulkeutuvista ravinteista (rakkolevävallit) ja siementen levinnästä sopiviin kohtiin saaren hietikoilla. Meriotakilokin uhanalaisuuden syitä ovat rakkolevän väheneminen, laidunnuksen loppuminen ja hiekkarantojen umpeenkasvu. Laji on havaittu seuraavilta kohteilta: - Glosholmen: (Saxen U H ja Backman Ä H). Saarella on nykyään Merivartioasema. - Sandön: (Uussaari E H ja Backman Ä H). Luonto- ja maisemaselvityksen maastokartoituksen aikana saaren pohjoishiekkaranta kartoitettiin, mutta lajia ei löydetty. - Tunnholmen: (Saelan T H, Eklund O H ja Backman Ä H). Ryttäri Terhi, Teeriaho Jari ja Lindberg Henrik kartoittivat meriotakilokkia Tunnholmen saarelta , mutta tuloksetta. He toteavat, että saaren itäkärjessä ja etenkin itäpään etelärannalla on yhä edustavaa ja otakilokille soveliasta hiekkarantaa jäljellä. Eteläpuolen yksi suojaisempi hiekkapoukama on pahoin umpeutunut, samoin pohjoisrannan pari pienempää hiekkaista lahdelmaa. He esittävät, että lajin palauttamista tälle saarelle tulisi harkita. Vaarantuneet lajit (VU) Notkopihtisammal (Cephalozia affinis) Notkopihtisammal on maksasammal, joka viihtyy korvissa. Lajista on vanha hanainto Sundön saarelta (Juslin E ). Tarkempi kasvupaikka ei ole tiedossa. Haapariippusammal (Neckera pennata) Laji on löydetty luvun lopulta Sundön saarelta (Saelan Th ) ja tarkkaa esiintymäpaikkaa ei ole tiedossa. Lajia on etsitty, mutta ei ole löydetty. Suoneidonvaippa (Epipactis palustris) Suoneidonvaipan kasvupaikat ovat yleensä runsaskalkkiset lettosuot ja harvoin kosteat, kalkkipitoiset rantaniityt. Kaikkiaan löytöjä on ainakin runsaalta 60 paikalta. Yli puolet Suomen löytöpaikoista on Ahvenanmaalla ja muut hajallaan Etelä- ja Itä-Suomessa. Lajista on seuraavat tiedot:

32 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 31 Bastuhamn (Schulman T (H) ja Magnusson A OULU). Vuonna 1981 lajia on tuloksetta etsitty (Widen K-G. ref. Pietiläinen 1984). Esiintymä on todennäköisesti hävinnyt ojituksen seurauksena. Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium) Saunionoidanlukko viihtyy matalakasvuisilla kedoilla ja niityillä sekä kallioilla ja hiekkaisilla pientareilla. Saunionoidanlukko on harvinaistunut koko maassa perinteisen maatalouden taantumisen takia. Lajista on vanhoja havaintoja seuraavilta paikoilta: - Delholmen (Marklund G. 1935) - Hasselö (Olsoni B. 1945). Laji on löydetty Hasselödalen lehdosta. Myöhemmin lajista ei ole tehty havaintoja. - Äggskär (Backman Å. 1939) - Ölandet (Saxen U ja Bäck R. 1928) Todennäköisesti laji on hävinnyt näiltä paikoilta. Metsäomenapuu (Malus sylvestris) Ängesholmen saaren eteläpuolella olevan niityn laidassa on kasvanut metsäomenapuu (Wilden K-G. ref. Pietiläinen 1984). Lajista on havainto vuodelta Metsäomenapuun kasvupaikka tarkistettiin, mutta lajia ei löydetty. Sen kasvupaikkaympäristö on muuttunut. Niitty on istutettu kuuselle. Räyskä (Sterna caspia) Räyskä pesii vähälukuisena Suomen merialueen ulkosaaristossa. Pesimäkannan suuruudeksi on arvioitu 720 paria. Laji on seurallinen yhdyskuntalintu. Räyskäpoikueet kiertelevät kesäaikaan laajasti, jopa sisämaassa asti. Räyskä on viime vuosikymmeninä taantunut Suomessa nopeasti. Räyskä pesii selvitysalueen eteläosissa. Lajin pesimäsaaret ovat Kummelskär ja Skvättan. Selkälokki (Larus fuscus) Selkälokki pesii koko merialueellamme sekä osalla suurimmista järvistämme. Merialueella runsain kanta on Pohjanlahdella, Perämerellä ja itäisellä Suomenlahdella. Pellingin alueella selkälokki pesii muutamilla saarilla ja luodoilla. Varmuudella laji pesii Skvättan saarella (Friberg R. & Juvonen A ). Selkälokin seurassa viihtyy myös merilokki. Selkälokki havaittiin maastokartoituksen aikana seuraavilta kohteilta. - Stenörarna - Kräkören - Bräntholmshällarna - Saltförshällen - Älsholmsörarna Pesinnästä ei näillä kohteilla ole varmuutta, mutta on todennäköistä, että laji pesii pääosalla kohteista. Muuttavia lintuja on havaittu mm. Stångskär saarelta (Sami Luoma S., Ahlman S. ja Kuvaja I ).

33 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Silmälläpidettävät (NT) Eteläntytönkorento (Coenagrion puella) Eteläntytönkorento on Suomessa harvinainen korento, joka viihtyy purojen ja pienten jokien varsilla. Lajista on havainto Marsundsbötet alueen pohjoispuolen puron varrelta ( , Johan Andersson 19 ). Harmaahylje (Halichoerus grypus) Harmaahylje eli halli on suurikokoinen hylje, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä Itämeressä. Itämeren kanta on arvioitu noin yksilön suuruiseksi. Ulko-Pellingin alueelta on tavattu jopa 50 yksilöä (Stenman O. 20 ). Harmaahylje on havaittu Kummelskär saarelta (v. 1995) ja Gaddarnan luotoalueen suurimmalta luodolta. Gaddarnan koostuu neljästä pikkuluodosta. Luodot ovat kasvittomia ja suurin luoto on pinta-alaltaan noin 0,2 ha, pari metriä korkea, tasalakinen ja jyrkkärantainen. Luodon koillisreuna loivempi, missä hylkeet levähtävät. Gaddarnan luodoilta on havaittu usein muutamia yksilöitä (Rusanen P ). Karhunlaukka (Allium ursinum) Karhunlaukka on löydetty Hasselön Hasselödalen lehdosta (Backman Ä. 1943). Lajia ei ole myöhemmin tavattu. Kalasääski (Pandion haliaetus) Ks. Lintudirektiivilajit Alueellisesti uhanalaiset lajit Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Laji pesii koko Suomessa avomaiden metsänreunoissa ja metsäsaarekkeissa. Sen kanta taantui Suomessa merkittävästi ja 1970-luvuilla, mutta on sittemmin elpynyt paikallisesti. Nykykanta on keskimäärin 2000 paria. Pääravintona ovat myyrät, joita tuulihaukka etsii tyypillisesti lekuttaen pelloilta, rantaniityiltä, soilta ja hakkuuaukeilta. Laji on havaittu muuttavana mm. Timmerholmen saarella (1 naaras muuttava Hjerppe S ) ja Stångskär saarelta (1 naaras muuttava Luoma S., Ahlman S. ja Kuvaja I ). Maastokartoituksen aikana kaarteleva tuulihaukka havaittiin Tällholmsfladan alueella. Lajin pesimäpaikat eivät ole tiedossa. Rantatyräkki (Euphorbia palustris) Tämä komeakasvuinen rantakasvi löydeltiin seitsemältä kasvupaikalta, jotka olivat: - Långön saaren eteläranta, Österhällen saarten kohdalla oleva kallioniemen pohjoispuolella olevan rantaniityn reunalla kasvaa yksi yksilö. - Nätholmen saaren länsirannalla, ruovikon ja tervaleppävyön rajalla kasvaa noin yksilöä. - Ängesholmen saarella on kaksi kasvupaikkaa. Esiintymät ovat itärannalla. Kaikkiaan kallioiden välissä olevan lahden rannalla kasvaa 5 yksilöä ja sähköposti Laurila 1997

34 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 33 - Getören saaren itäpuolella, ruovikon rajalla. - Sandön saaren itäosa. Kallioiden välisellä rantaniityllä kasvaa noin yksilöä. - Stora Brokholmen saaren länsirannalla kasvaa noin 40 yksilöä. Kuva 21. Rantatyräkkiä kasvaa mmm. Getörenin rannalla Huomionarvoiset lajit Kalliosiipisammal (Fissidens dubius) Bymossenin kallio (Husa, J. ja Teerikallio, J. 2004) Keihäsvuohennokka (Scutellaria hasti) Lajin kasvupaikkana on Gräsören luodolla (Pietikäinen 1984). Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) Sundö, Likesholmes, kolmen käävän ryhmä vanhassa tervalepän kannossa. (Sillanpää Leila, Elo Olli ja Nyberg W. 1930).

35 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 34 4 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET 4.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Söderskärin ja Långörenin saaristo (FI ) Yleistä Pinta-ala: Natura -kohteen yhteispinta-ala on hehtaaria, josta maa-alueita on 149 hehtaari. Aluetyyppi: SCI ja SPA Söderskärin ja Långörenin saaristo Natura-alue muodostavat kokonaisuuden, johon sisältyy merkittäviä lintujen pesimä ja levähdysalueita sekä harmaahylkeen suojelun kannalta tärkeitä alueita. Selvitysalueelle sijoittuu Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueen Pellingin ulkosaaristo osa-alue. Alue on merkittävä myös muun saaristolinnuston suojelun kannalta. Pellingin ulkosaariston saarten ja luotojen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Söderskärin ja Långörenin saaristo Natura-aluetta on ehdotettu liitettäväksi linnustoltaan kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsarkohteeksi. Samoin aluetta ehdotetaan Itämeren suojelusopimuksen nojalla Helsingin komission (HELCOM) rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon eli BSPA-alueeksi (= Baltic Sea Protection Areas). Suojeluperusteet Suojelu kohdistuu seuraaviin luonto- ja lintudirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin: Luontodirektiivin luontotyypit - Vedenalaiset hiekkasärkät (alle 1 %) - Riutat (alle 1 %) - Rantavallien yksivuotinen kasvillisuus (alle 1 %) - Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus (alle 1 %) - Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot (alle 1 %) - Itämeren harjusaaret ja niiden hiekka-, kallio- ja kivikkorantojen sekä vedenalainen kasvillisuus (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset luodot ja saaret (1 %) - Itämeren boreaaliset rantaniityt (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta (alle 1 %) - Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (alle 1 %) Luontodirektiivin liitteen II lajit: harmaahylje Lintudirektiivin liitteen I linnut: räyskä, kalatiira ja lapintiira.

36 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 35 Natura -alueella olevat erilliset kohteet 1. Tunnholmen luonnonsuojelualue Pinta-ala: 149 ha, josta vesialuetta 120 ha. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: meriotakilokki (EN) Pellingin ulkosaariston alueella on Tunnholmen luonnonsuojelualue, jonka rauhoituksella on aikanaan haluttu turvata saarten linnusto. Tunnholmen saarella on keskenään vuorottelevia rantatyyppejä: sora-, hiekka-, kallio- ja niittyrantoja. Alue on myös kasvillisuudeltaan edustavaa. Tunnholmen luonnonsuojelualue on rauhoitettu Suojelumääräyksiä on myöhemmin muutettu. 2. Stor-Pellinge yttre hällar naturskyddsområde Pinta-ala: 1994,11 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: räyskä (VU) Suur Pellingin ulkosaariston luonnonsuojelualue (Stor-Pellinge yttre hällar naturskyddsområde) on rauhoitettu Linnustollisesti arvokas alue mm. Kummelskär saariympäristössä on merkittävä räyskäyhdyskunta. Suojelualueen aluetunnus on YSA Östra Hindskär-Västra Hindskär, Låghällarna ja nimettömät kalliosaaret Kalliosaaria ja luotoja, joilla on arvokas linnusto. Alue on osoitettu Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa SL-alueeksi Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (FI ) Yleistä Pinta-ala: ha Aluetyyppi: SCI ja SPA Natura kohde on laaja merialue, joka alkaa lännessä Porvoon Pikkupernajanlahdelta ja päättyy idässä Uudenmaan aluekeskuksen toimialueen rajaan. Ulkomerellä alue ulottuu pääasiassa sisäisten aluevesiemme ulkorajaan saakka. Natura-alueeseen kuuluu lähinnä vesilain nojalla suojeltavia merialueita. Rajaukseen sisältyvät myös seuraavat muilla keinoin suojeltavaksi tarkoitetut alueet, joihin kuuluu myös maa-alueita: 1. Pienen Pernajanlahden lintuvesi ja Sannaisten Tammimäki, 2. Gammelbyvikenin lintuvesi ja Pernajanlahden luonnonsuojelualueet, 3. Porvoon, Pernajan, Loviisan ja Ruotsinpyhtään saaristossa olevat yksityismaiden ja valtion luonnonsuojelualueet, rantojensuojeluohjelman kohteet sekä Hasselön lehto, Gåsören ja Gaddarna. Pääosa Natura-alueen vesialueista kuuluu erityissuojelua vaativiin vesistöihin, jotka on määritellyt ympäristöministeriön asettamana Vesistöjen erityissuojelutyöryhmä. Itäiset vesialueet Hudön saaresta itään puolestaan kuuluvat HELCOMin eli Itämeren Helsingin komission suosittamaan BSPA-verkostoon (= Baltic Sea Protection Areas). Nyt koko aluetta esitetään liitettäväksi BSPA-verkostoon.

37 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 36 Suojelualueet ja -ohjelmakohteet suojellaan luonnonsuojelulailla. Suojelualueiden ja -ohjelmien ulkopuolelle jäävillä Natura-alueen vesialueilla suojellaan merenpohjaa, vedenalaista luontoa ja veden laatua vesilain nojalla. Alueella säädellään HELCOMin ympäristökomitean suositusten perusteella erityisesti soran ja muiden maa-ainesten ottamista, ruoppauksia ja merenpohjan rakentamista, suurehkojen huvivenesatamien rakentamista sekä jätevesien johtamista ja kalanviljelylaitosten rakentamista. Alueella jo olevia satamia ja väyliä voidaan kuitenkin käyttää ja kunnostaa vaarantamatta alueen suojelun tarkoitusta. Suojeluperusteet Natura-alueen suojelu kohdistuu seuraaviin luonto- ja lintudirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin: Luontodirektiivin luontotyypit - Rannikon laguunit (alle 1 %) - Riutat (alle 1 %) - Rantavallien yksivuotinen kasvillisuus (alle 1 %) - Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus (alle 1 %) - Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot (alle 1 %) - Itämeren harjusaaret ja niiden hiekka-, kallio- ja kivikkorantojen sekä vedenalainen kasvillisuus (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset luodot ja saaret (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset rantaniityt (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta (alle 1 %) - Itämeren boreaaliset kapeat murtovesilahdet (3 %) - Kostea suurruohokasvillisuus (alle 1 %) - Fennoskandian hemiboreaaliset luontaiset jalopuumetsät (alle 1 %) - Boreaaliset lehdot (alle 1 %) - *Mäntyvaltaiset puustoiset suot (alle 1 %) - *Kuusivaltaiset puustoiset suot (alle 1 %) * = priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajit: harmaahylje Lintudirektiivin liitteen I linnut: kaulushaikara, pikkujoutsen, laulujoutsen, uivelo, mehiläishaukka, pyy, luhtahuitti, ruisrääkkä, kurki, suokukko, liro, räyskä, kalatiira, huuhkaja, kehrääjä, palokärki, kirjokerttu, pikkulepinkäinen, peltosirkku, ruskosuohaukka ja lapintiira sekä kolme uhanalaista lajia. Natura -alueella olevat erilliset kohteet 4. Hönsholmen Pinta-ala: noin 0,5 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Kaavasuositus: MY Kohde muodostuu kolmesta pienestä saaresta. Alueella on linnustolista merkitystä. Kohteella on paikallista arvoa.

38 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Asörarna Pinta-ala: 0,4 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Kaavasuositus: MY Asörarna saariryhmä muodostuu kahdesta pienestä saaresta ja luodosta. Kohteella on maisema- ja linnustoarvoa. Kohteella on paikallista arvoa. 6. Hasselön alue, johon kuuluu osa Hasselön etelärannasta, Lusören, Namnlösholmen sekä Korsholmen ja Aspholmen saarten pohjoisranta. Alueella on erityisesti maisemallista merkitystä ja mutta alueella on myös useita loma-asuntoja. Alueelle sijoittuu osittain Hasselödalenin lehto. Alueella on suurelta osin seudullista arvoa, mutta Hasselödalenin lehto on kansallisesti arvokas. 7. Hasselödalenin lehto Pinta-ala: 4,3 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: karhunlaukka (NT) Kaavasuositus: SL Selvitysalueella Hasselö saaren etelärannalla Hasselödalenin lehto sijaitseva kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehto on keskiosalla lehtipuuvaltainen. Valtapuuna on koivu, jonka joukossa kasvaa lehmusta, kuusta, haapaa ja tuomea. Suuria saniaisia, muun muassa kotkansiipeä, on runsaasti. Kasvistoon kuuluvat mm. tuoksumatara, soikkokaksikko, kevättähtimö, metsävirna, mustakonnanmarja ja lehtokielo. Alueella Natura-alueen toteutuskeino on luonnonsuojelulain mukaisen suojelualueen perustaminen. Lehto on ostettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. 8. Hasselön saaren pohjoisrannan lehto Pinta-ala: 1,5 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Kaavasuositus: S Lehdon puusto on varsin vanhaa ja lehtipuuvaltaista (tervaleppä, koivu, haapa ja tuomi). Puusto kasvaa väljästi. Lehtokasvillisuutta leimaavat kotkansiipi, metsäalvejuuri, hiirenporras, sinivuokko, keväinen linnunherne, käenkaali, metsäkastikka, vuohenputki ja vadelma. Laidalla on sanajalkakasvustoja. Matalat vanhat ojat sekä kivikasat viittaavat, että lehto on joskus ollut peltona tai niittynä. Kohde on paikallisesti arvokas.

39 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 38 Kuva 22. Hasselön saaren pohjoisrannan lehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä. 9. Ängesholmen Gloet Pinta-ala: 5,1 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: rantatyräkki (RT) Kaavasuositus: S Ängesholmen saaren länsiosassa on matala ruovikkorantainen lahti, joka on lähes kuroutunut sisälammeksi 21. Merestä sen erottaa tiheä luhtainen ruovikko. Maisemallisesti se muodostaa oman ympäristön. Gloetin ja sen itäpuolen lahden välissä on tervaleppävaltainen metsikkö, missä kasvillisuus on korkea ruohoista ja heinäistä. Lajistoon kuuluvat mm. maarianheinä, rohtovirmajuuri, luhtalemmikki, mesiangervo, meriputki, hiirenporras ja rantahirvenjuuri. Itäpuolen lahden rannalla on kaksi rantatyräkkikasvustoa. Alueella ruokailee mm. kalasääski ja harmaahaikara. Gloet on vesilain nojalla suojeltu Fladaksi kutsutaan merenlahtea, joka on kuroutunut irti merestä ja säilyttää yhteytensä siihen vain pienen uoman kautta. 22 Vesilaki 1 luku 15 a