Päivölän luontoselvityksen täydennys 2018 Eura Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

Transkriptio

1 Päivölän luontoselvityksen täydennys 2018 Eura Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

2 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Vesikasvillisuusselvitys Liito-orava Yleistä liito-oravasta Liito-oravaselvityksen menetelmät Liito-oravaselvityksen tulokset Linnusto Linnustoselvityksen tulokset Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Lepakot Yleistä lepakoista Selvitysalueen lepakot Yleistä viitasammakosta Selvitysalueen viitasammakot Kaavasuunnittelun vaikutukset Natura alueeseen Päätelmät Lähteet... 13

3 3 1 Johdanto Päivölän selvitysalue sijaitsee Euran kunnassa noin 5,5 kilometriä Euran keskustasta kaakkoon. Alue on noin 6,5 hehtaarin suuruinen ja sille suunnitellaan asemakaavan laajennusta. Laajennusalue ulottuu Harolanlahden Natura alueelle sekä Luvalahti-Harolanlahti -lintuvesien suojeluohjelman mukaiselle luonnonsuojelualueelle. Natura alueeseen kuuluu lehtoja, osa kirkasvetistä Pyhäjärveä ja metsäluhtia. Alueen vesilinnusto on runsas sekä lajistoltaan että parimääriltään. Alueella on havaittu pesivän 12 lintudirektiivin lajia. Päivölän selvitysalueella käytiin ensimmäisen kerran ja tältä pohjalta laadittiin syksyllä 2017 esiselvitys alueesta. Tällä raportilla esiselvitystä täydennetään liito-orava-, linnusto-, viitasammakko-, lepakko- ja vesikasvillisuusselvityksellä. Samalla arvioidaan kaavoituksen vaikutuksia Harolanlahden Natura alueeseen. Luontotyyppeihin tai kasvillisuusselvitykseen ei kevään ja kesän 2018 aikana ilmennyt täydennettävää. Kartta 1: Selvitysalueen luontotyypit t 1 ja 7 ovat lehtomaista kangasta, kuvio 2 on tervaleppäluhtaa, kuvio 3 pajuluhtaa, kuvio 4 on ruovikkoa, kuvio 5 on saraluhtaa, kuvio 6 on kosteaa lehtoa, kuvio 8 on pellon reunametsää, numero 9 on peltoa ja numerot 10 ovat hoidettuja mökkipihoja.

4 4 2 Vesikasvillisuusselvitys Vesikasviselvitys tehtiin sekä sukeltamalla että veneestä käsin keräten näytteitä rautaharavalla vesikasveista ja levistä. Näkösyvyys oli selvityksen aikana hyvä. Rannan pajuluhdan ja saraluhdan edustalla vedessä kasvaa järviruokokasvustoa noin 40 metriä järvelle päin. Veden syvyys alueella on noin 1,5-2 metriä. Selvitysalueen koko vesialueella ruovikkoa lukuun ottamatta kasvaa äimäruohoa, vesiruttoa, nuottaruohoa, ahvenvitaa ja ruskoärviää sekä hapranäkinpartaa, joka on levä. Lisäksi vesialueella kasvoi vähän siimapalpakkoa, heinävitaa, ulpukkaa ja isovesihernettä. Näkinpartaislevät ovat herkkiä muutokselle, kuten rehevöitymiselle tai ruoppaamiselle. Ne osoittavat veden hyvää laatua ja suodattavat ympäristöstä järveen valuvaa vettä sekä ovat tärkeitä kutu- ja elinympäristöjä kaloille. Myös ruskoärviä, nuottaruoho, äimäruoho ja siimapalpakko osoittavat veden olevan melko puhdasta. Äimäruoho ja nuottaruoho ovat Suomen kansainvälisiä vastuulajeja. Alueella kasvavat vesikasvit eivät ole uhanalaisia tai luonnonsuojelu asetuksella suojeltavia kasvilajeja. Kartta 2: Vesikasvillisuusselvitysalue Vesikasvillisuusselvitysalue on rajattu mustalla viivalla

5 5 3 Liito-oravaselvitys 3.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty silmälläpidettäväksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 3.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Päivölän alueen liito-oravaselvitys tehtiin Liito-oravaselvityksen tulokset Syksyllä 2017 alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta ja kartoitus uusittiin keväällä ajankohtana, jolloin papanat ovat parhaiten löydettävissä. Alueelta löydettiin uusintakäynnillä papanoita kahdeksan puun juurelta. Näistä seitsemän puuta kasvaa lähellä pellon reunaa ja yksi tervaleppäluhdan laidalla. Näissä puissa ei nähty koloja, mutta liito-oravalle kelpaavat myös oravan vanhat pesät. Liito-oravan käyttämät puut sijoittuvat selvitysalueella isolle alueelle. Todennäköisesti liito-orava liikkuu koko metsäalueella. Metsäalueen, jossa liito-oravan käyttämät puut kasvavat, tulisi säilyä suojaisana. Liito-oravan käyttämiä puita tai niiden välittömässä läheisyydessä olevia suojaa tai ravintoa antavia puita ei saa kaataa. lta 7 ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Sillä kasvaa vanhoja mäntyjä, jotka soveltuvat liito-oravan kulkuväyläksi, mutta kuviolla ei ole puita, joissa liito-orava voisi ruokailla. Näin ollen tälle alueelle voitaneen osoittaa rakennuspaikkoja liito-oravan elinympäristön siitä kärsimättä.

6 6 Kartta 3: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat Karttaan on merkitty sinisellä nastalla liito-oravan käyttämät lisääntymis- ja levähdyspuut 4 Linnusto Linnustoselvitystä tehtäessä alue kierrettiin jalkaisin kartoituslaskentamenetelmää käyttäen 21.4., ja klo 4:00 12:00 välisenä aikana. Apuna laskennassa käytettiin kiikareita ja GPSpaikanninta. Laskennat suoritettiin poutaisella ja tyynellä tai heikko tuulisella säällä. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Myös aluerajauksen läheisyydessä ääntelevät ja nähdyt linnut merkittiin karttaan (noin 50 m etäisyydellä alueen rajalta). Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. Ruovikko oli talven aikana niitetty ja linnut oli helppo havaita siltä kaukoputken avulla. Ruovikko ja luhdat kuuluvat Natura alueeseen sekä Luvalahti-Harolanlahti lintuvesien suojelualueeseen. 4.1 Linnustoselvityksen tulokset Ruovikossa pesivistä linnuista silkkiuikku oli runsain. Niitä pesi alueella 16 paria. Silkkiuikku sukeltaa ravinnokseen pieniä kaloja ja viihtyy sameammissakin vesissä. Selvitysalueen läheisyydessä havaittiin kevään aikana sinisorsia, telkkiä, nokikanoja, kanadanhanhia, tukkasotkia ja laulujoutsenia. Myös kalasääski saalisti järvellä Koko alueella havaittiin 27 lintulajia, joista alueella pesi 26 lajia. Käpytikka oli alueella vain ruokailemassa. Pesiviä lintupareja koko alueella arvioitiin olevan 79. Metsässä pesivistä linnuista yleisimmät olivat peippo ja pajulintu. Ne ovat yleisiä lintuja koko maassa. Kolopesijät kuten sinitiainen, talitiainen ja kirjosieppo pesivät

7 7 kesäasuntojen pihoihin ripustetuissa pöntöissä, samoin kuin telkkä, joka pesi sille rakennetussa pöntössä. Pellolle oli kylvetty viljaa, eikä sillä havaittu lintuja. Taulukko 1: Selvitysalueella pesivät lintulajit ja niiden arvioitu parimäärä Lintulaji Silkkiuikku Mustakurkkuuikku Tavi Sinisorsa Telkkä Nokikana Rantasipi Sepelkyyhky Käpytikka Punarinta Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Ruokokerttunen Mustapääkerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Kirjosieppo Sinitiainen Talitiainen Puukiipijä Varis Peippo Vihervarpunen Pajusirkku Yhteensä t 1 ja 7 ovat lehtomaista kangasta, kuvio 2 on tervaleppäluhtaa, kuvio 3 pajuluhtaa, kuvio 4 on ruovikkoa, kuvio 5 on saraluhtaa, kuvio 6 on kosteaa lehtoa, kuvio 8 on pellon reunametsää, numero 9 on peltoa ja numerot 10 ovat hoidettuja mökkipihoja. 5 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Lintulajien uusin uhanalaisuusarviointi on tehty vuonna 2015 ja se perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeistoon. Arvioitavat lajit ovat elinvoimaisia (LC), tai silmälläpidettäviä (NT), uhanalaisia tai hävinneitä (RE). Uhanalaiset lajit ovat joko vaarantuneita (VU), erittäin uhanalaisia (EN) tai äärimmäisen uhanalaisia (CR). Laji voi olla myös puutteellisesti tunnettu (DD). Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2015 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin

8 8 lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut Ympäristöministeriön wwwsivut. ). Uhanalaisuusluokituksen mukaan nokikana ja mustakurkku-uikku ovat erittäin uhanalaisia (EN), pajusirkku on vaarantunut (VU) ja silkkiuikku on silmälläpidettävä (NT) lintulaji. Mustakurkkuuikku on myös lintudirektiivin I-liitteen laji. Telkkä ja rantasipi ovat Suomen kansainvälisiä vastuulajeja. Nämä kaikki lintulajit paitsi rantasipi pesivät ruovikkoalueella, joka kuuluu Natura alueeseen sekä Luvalahti-Harolanlahti lintuvesien suojelualueeseen. Rantasipi pesi kesäasunnon ranta-alueella. Selvitysalueella ei havaittu alueellisesti uhanalaisia lintulajeja. 6 Lepakot 6.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai alkusyksyllä ja niillä on viivästynyt sikiönkehitys. Lepakko synnyttää yleensä yhden poikasen, mutta myös kaksoset ovat tavallisia. Poikaset syntyvät kesä-heinäkuussa ja osaavat lentää kolmen viikon ikäisinä. Aluksi ne lentelevät lepopaikkansa läheisyydessä, ennen kuin seuraavat emojaan saalistusreissuilla. Suomessa esiintyy 13 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku-, kääpiö-, etelän- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin metriä. Viiksisiipat asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa.

9 9 Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, etelänlepakko, kääpiölepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna Sopimuksen mukaan lepakoiden tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee pyrkiä säästämään. Tämän mukaan lepakkoalueet luokitellaan luokkiin I III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, joka on ehdottomasti säilytettävä ja sen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Luokka III tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tällainen alue on mahdollisuuksien mukaan huomioitava maankäytössä. 6.2 Selvitysalueen lepakot Lepakoita laskettiin kolme kertaa; 15.5., 2.7. ja Sää oli selvityskerroilla poutainen ja tuuli tyyntä tai heikkoa. Selvityksen tekeminen aloitettiin tunnin kuluttua auringon laskemisesta. Alueella kuljettiin rauhallisesti kävellen tietä ja polkuja pitkin sekä rannalla kävellen. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä tehtäessä katseltiin löytyykö alueelta lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja tai mahdollisia talvehtimispaikkoja. Jokaisella selvityskerralla kaksi pohjanlepakkoa saalisti selvitysalueen pohjoisosassa olevan kesäasunnon pihamaalla ja yksi pohjanlepakko havaittiin eteläosassa olevan kesäasunnon pihamaalla saalistamassa. Pohjanlepakko käytti saalistaessaan hyväkseen myös metsän ja luhtien välissä kulkevaa polkua sekä metsässä olevia ojalinjoja, mökkiteitä ja puiden reunustamaa pellonreunaa. Lisäksi toisella ja kolmannella selvityskerralla havaittiin yksi korvayökkö saalistamassa pohjoisosan kesäasunnolle johtavan tien varrella. Linnusto ja liito-oravaselvityksen aikana alueelta etsittiin mahdollisia kolopuita ja löydettiin koivu, jossa on koloja. Yhdessä kolossa pesi talitiainen, mutta koska puuhun ei kiivetty, ei voida sanoa, käyttivätkö lepakot puun muita koloja. Tervaleppäluhdalla on kuitenkin isoja leppiä, joiden kaarnansuojissa lepakot voivat päivisin olla. Lisäksi lepakot voivat pesiä loma-asuntojen vinteillä. Koko alue voidaan luokitella luokkaan II, joka tarkoittaa lepakoiden käyttämää ruokailualuetta ja siirtymäreittiä.

10 10 Kartta 4: Selvitysalueen lepakot Oranssilla värillä on merkitty pohjanlepakoiden saalistusalueet ja sinisellä värillä korvayökön saalistusalue 7 Yleistä viitasammakosta Viitasammakkoa tavataan Suomessa Metsä-Lappiin asti. Viitasammakko on paikkauskollinen ja elää kutuvetensä läheisyydessä. Viitasammakko ei kude helposti kuivuviin ojiin ja lammikoihin kuten sammakko. Viitasammakot elävät merenlahdissa, järvien rantamilla sekä räme- ja aapasoilla. Viitasammakko on Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen IV laji ja luonnonsuojelulain 714/2009 mukaan rauhoitettu. Uhanalaisuusluokan mukaan viitasammakko on elinvoimainen (LC). Viitasammakoiden esiintyminen alueella on helpointa selvittää niiden kerääntyessä kutupaikoille lisääntymisaikana. Viitasammakon ääni kuulostaa pulputukselta, kun taas sammakko kurnuttaa. Viitasammakoiden soidin on aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Sammakon kutu eroaa viitasammakon kudusta siinä, että se jää veden pinnalle ryppäiksi, kun taas viitasammakon kutu vajoaa yleensä veden pohjaan. 7.1 Viitasammakkoselvityksen tulokset Viitasammakkoselvitys tehtiin iltahämärissä ja toisen kerran vielä Alueella kuljettiin ruovikon sekä luhtien reunoilla mahdollisimman ääneti. Luhdilla oli keväällä runsaasti vettä, mutta alueella ei havaittu viitasammakon soidinta tervaleppäluhdalla havaittiin ruskosammakon soidin.

11 11 8 Kaavasuunnittelun vaikutukset Natura alueeseen Pyhäjärvi on luontotyypiltään karu ja kirkasvetinen järvi. Luontotyypin luonnontilaisuus on kohtalainen tai hyvä. Pyhäjärvi on myös linnustollisesti arvokas alue ja järven pohjoisosa on valittu juuri edustavan luontotyyppinsä ja linnustonsa vuoksi Natura alueeksi. Lintuvesien suojeluohjelman tavoitteena on säilyttää lintujen elinympäristöinä tärkeiden kosteikoiden luonnontilaisuus. Luontotyypin suojelutavoite on vesistön veden laadun ja vesitalouden säilyttäminen niin, että luontotyypille luontaiset lajit säilyvät. Myös metsäluhdat ovat luontodirektiivin luontotyyppejä ja niidenkin luonnontilaisuus tulee säilyttää. Metsäluhtia ei saa raivata, eikä vesistössä voi tehdä laajoja ruoppauksia. Selvitysalueen ruovikko on linnustollisesti edustava alue ja vesikasvillisuus on monipuolista. Luhdat muodostavat ruovikon reunalle tärkeän suojan, jolloin alueen läheisyydessä olevat kesäasunnot tai asutus eivät häiritse pesintää. Kaavan vaikutukset Natura alueeseen eivät ole merkittäviä, joten LSL 65 :n mukaista Natura-arviointia ei tarvita. Kun selvitysalueelle suunnitellaan rakentamista, tulee huomioida, ettei asuinalueilta valu luhdalle tai järveen jäte- tai hulevesiä, jotka lisäävät rehevöitymistä. Myös asutuksen roskaamisvaikutus tulee huomioida. Uudelle asutusalueelle ei voida osoittaa rannasta paikkoja esimerkiksi veneille. 9 Päätelmät Vesikasvillisuusselvityksessä löydetyt kasvilajit kertovat alueen veden laadun olevan hyvää ja puhdasta. Alueelta ei löydetty uhanalaisia tai luonnonsuojelulailla suojeltavia kasvilajeja. Ruskoärviä ja äimäruoho ovat Suomen kansainvälisiä vastuulajeja. Pyhäjärven pohjoisosa on valittu Natura alueeksi luontotyyppinsä (karut kirkasvetiset järvet) ja metsäluhdat sekä linnustollisen edustavuutensa vuoksi. Hankkeilla ei saa heikentää merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue kuuluu Natura verkostoon. Päivölän selvitysalueelta löydettiin keväällä 2018 liito-oravan papanoita kahdeksan puun juurelta. Selvitysalueella on näin ollen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka tulee säilyttää suojaisana. Liito-oravan käyttämiä puita, joiden alta papanoita löytyy, ei saa kaataa. Myös niiden läheisyydessä olevat suojaavat tai ravintoa antavat puut tulee säästää. Linnustoselvityksen aikana alueen ruovikossa havaittiin kaksi pesivää nokikana paria sekä yksi mustakurkku-uikku pari. Nämä molemmat lintulajit ovat uhanalaisuusluokituksen mukaan erittäin uhanalaisia. Mustakurkku-uikku on myös lintudirektiivin I-liitteen laji. Ruovikossa pesi myös vaarantuneeksi luokiteltu pajusirkku ja silkkiuikkuja, jotka ovat silmälläpidettäviä. Telkkä ja rantasipi ovat Suomen kansainvälisiä vastuulajeja. Kaikki muut lintulajit rantasipiä lukuun ottamatta pesivät ruovikkoalueella, joka kuuluu Natura alueeseen sekä Luvalahti-Harolanlahti lintuvesien suojelualueeseen. Rantasipi pesi kesäasunnon ranta-alueella. Selvitysalueella ei havaittu alueellisesti uhanalaisia lintulajeja. Selvitysalueella arvioidaan elävän kahdesta neljään pohjanlepakkoa ja yhden korvayökön. Ne saalistivat kesäasuntojen pihamailla, oja- ja tielinjoilla sekä pellonreunassa. Alue luokitellaan lepakoiden suojelusopimuksen mukaan luokkaan II, joka tarkoittaa lepakoiden käyttämää ruokailualuetta ja siirtymäreittiä. Alueelle tulisi jäädä lepakoille suojaisia saalistusalueita.

12 12 Selvitysalueella ei havaittu viitasammakoita. Selvitysalueen kuviot 7 ja 9 soveltuvat rakennusalueiksi Natura alueen luontoarvojen siitä kärsimättä. illa 1 ja 8 tulee huomioida liito-oravan elinympäristö ja jättää lepakoille suojaisa saalistuslinja. 6 on lehtoaluetta, joka on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. t 2, 3, 4 ja 5 kuuluvat Natura 2000-alueeseen sekä lintuvesien suojelualueeseen. Näiden kuvioiden tulee säilyä luonnontilaisena. LSL 65 :n mukaista Natura-arviointia ei tarvita.

13 13 Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Lappalainen, M & Sirkiä, P. 2009: Suomalainen sammakkokirja. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Turku. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. _nisakkaiden_punaiset_listat_2015 Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sierla, L., Lammi,E., Mannila, J. ja Nironen,M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Helsinki. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajit. Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. _uhanalaisista_lajeista Sisältödokumentti / Ympäristöministeriö. Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997). Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Kansainväliset vastuulajit: linnut. Kansainväliset vastuulajit: putkilokasvit. FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Kansainväliset vastuulajit: linnut. Kansainväliset vastuulajit: putkilokasvit. FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit Suomen ympäristökeskus: Viitasammakko. [www-sivut]. Saatavissa:

14 14 Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto: Natura verkoston tavoitteet, oikeusvaikutukset ja toteuttaminen. Helsinki Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Natura alueet; Pyhäjärvi (www-sivut):