NORMAALIN JA PATOLOGISEN LIUKUVAT RAJAT: MITÄ PSYKIATRINEN TAUTILUOKITUS TUOTTAA ARJESSA?

Transkriptio

1 NORMAALIN JA PATOLOGISEN LIUKUVAT RAJAT: MITÄ PSYKIATRINEN TAUTILUOKITUS TUOTTAA ARJESSA? Lotta Hautamäki, VTT Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, Sosiologia,Tieteen- ja teknologiantutkimus Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiologia, Tieteen- ja teknologiantutkimus Teknotiede ja yhteiskunta 2016

2 tietellinen artikkeli, verinäyte, aivokuvannuslaite, tutkija, psykiatri, psykologi, diagnostinen kyselylomake TIEDE: pyrkimys selvittää mistä mielenterveyshäiriöissä on kyse vastaanottohuone, diagnostinen kyselylomake, psykiatri, potilas, sairaanohitaja, Käypä hoito -suositus, pilleri HOITO: näyttöön perustuva lääketiede ohjaa diagnostiikkaa ja hoitoa POTILAS: pilleri, sivuvaikutukset, arkinen elämä mielialan diagnostinen heilahtelujen kanssa kyselylomake, mielialpäiväkirja, tunteet, elämänkokemukset, hormonit, uni, sairaala, psykiatri PSYKIATRIAN TAUTILUOKITUS DSM

3 TAUTILUOKITUS NEUVOTTELUNA Nykypsykiatriassa normaalin ja patologisen välinen rajanveto tapahtuu tautiluokituskäsikirjaan listattujen oireyhtymien avulla DSM versio III ilmestyi vuonna 1980 pitkän valmistelutyön jälkeen ja viimeisin 5. versio vuonna Se, minkälaisia oireyhtymiä otetaan mukaan, mitä jätetään pois ja miksi, riippuu historiallisesta tilanteesta, erilaisten intressiryhmien politikoinnista ja yhteiskunnallisesta arvoilmapiiristä yleisemmin. Tautiluokitusjärjestelmän ongelma on, että se ei täysin vastaa kliinistä todellisuutta eikä siten edistä mielenterveyshäiriöiden perustutkimusta. Tautiluokitusjärjestelmä tuottaa ns. diagnostista epävarmuutta ja käytännöllistä eettistä pohdintaa arjessa.

4 KÄYTÄNNÖLLISTÄ ETIIKKAA John Dewey ehdottaa, että etiikka ei olisikaan moraalisääntöjen laatimista, vaan hyvin käytännöllistä ja arkista toimintaa. Se, onko jokin asia tai tavoite hyvä vai paha, ei ole ennalta-annettua, vaan syntyy muuttuvien arvotamisen prosessien lopputulemana. Moraalifilosofian tarkoitus ei ole niinkään osoittaa yksityiskohtaisesti, millaisia moraalisia arvoja tulisi hyväksyä, vaan pikemminkin tarjota meille välineitä moraalisen toimintamme kehittämiseen alati muuttuvassa maailmassamme. (Alhanen, 2013) Psykiatrisen tieteen, hoitokäytännön ja potilaiden elämän erilaisissa kontekstissa tapahtuu erilaista arkista arvottamista ja siinä on usein kysymys pohjimmiltaan normaalin ja patologisen välisestä luokittelusta.

5 TAUTILUOKITUS TIETEEN ARJESSA Mitä on arvokas tieteellinen tutkimus? Psykiatriassa DSM, objektiivisena ja oletetun arvovapaana tautiluokituksena, on keino tuottaa objektiivista tutkimusta. Todellisuus tieteen tekemisen arjessa on kuitenkin sotkuisempi ja monitulkintaisempi, kun potilaat eivät oirehdikaan tautiluokituksen mukaisesti. Objektiivisuus syntyy kuitenkin arjessa tilannekohtaisesti, kun tutkijat pohtivat: mitä kannattaa tutkia? miten parhaiten tavoittaa oikean elämän mielenterveyshäiriö eli totuus? Mitä tutkia jos ei tutkita DSM määritelmien mukaisia mielenterveyshäiriöitä?

6 KLIINISEN TYÖN KÄYTÄNNÖLLINEN ETIIKKA Mitä on hyvä hoito? Psykiatriassa näyttöön perustuvat Käypä hoito suositukset ovat haastavia laatia: miten arvioida esimerkiksi psykoterapian tehokkuutta kaksoissokkotutkimuksessa? Hoitotyön arjessa tasapainoillaan sen kanssa, miten väestötasolla toimivaa tutkimustietoa sovelletaan yksittäisen potilaan yksilöllisen elämäntavan, biologian ja historian tuottaman oirehtimisen hoitamiseen? Miten kuunnella potilasta, mutta samalla hoitaa DSM diagnoosi kyselypatteristoineen huolella? Miten tunnistaa potilaan tuntemisen, käyttäytymisen ja toimimisen patologiat puheesta? Miten määritellään esimerkiksi seksuaalinen aktiivisuus tai liiallinen alkoholinkäyttö? Miten juuri tämän potilaan kohdalla arvioidaan lääkityksen sivuvaikutusten riskit ja tehokkuus sekä oikea cocktail?

7 POTILAAN ELÄMÄ Potilas on tieteellisen tutkimuksen ja hoitotyön kohde, mutta samalla se joka elää arkista elämäänsä tultuaan luokitelluksi tautiluokituksen mukaiseen karsinaansa. Tietynlainen oman elämän arvottamisen prosessi on potilaan elämässä jatkuva. Diagnoosi ei rajaudu puheaktiin vastaanottohuoneessa, vaan se on jatkuvasti mitattava ja puhuttava asia. Mikä on normaali ja tai terve minä? Vaikuttaako lääke nyt siihen miten tänään tunnen, toimin ja käyttäydyn vai onko se hormonitoimintaa tai se että riitelin vaimon kanssa? Mielikehon normaalitilan ja patologisen tilan erottamisen vaikeus on potilaiden elämässä läsnä jatkuvasti.

8 KIRJALLISUUTTA Hautamäki, Lotta (2016) Movements of Moods: Interplay Between Science, Clinical Practice and Patient in Psychiatry. Insel, Thomas (2013) Director s blog: Transforming diagnosis. https://www.nimh.nih.gov/about/directors/thomas-insel/blog/2013/transformingdiagnosis.shtml Callard, Felicity (2014). Psychiatric diagnosis: the indispensability of ambivalence. Journal of medical ethics. Dewey John (2008/1939) Theory of Valuation. In Boydston JA (Ed) John Dewey, The Later Works, Vol 13: Carbondale: Southern Illinois University Press. Alhanen, Kai (2013) John Deweyn kokemusfilosofia. Helsiniki: Gaudeamus. Dussauge I, Helgesson C-F & Lee F (2015) (Ed) Value Practices in the Life Sciences and Medicine. Oxford: OUP.