Luontoselvitys: Iitiän tienvarsialueen osayleiskaava, Iitiän yrityspuiston asemakaava

Transkriptio

1 LUONNOS Luontoselvitys: Iitiän tienvarsialueen osayleiskaava, Iitiän yrityspuiston asemakaava Juha Saajoranta

2 SISÄLLYLUETTELO 1. Johdanto 2. Kaavoitettavan alueen yleiskuvaus 2.1. Lemin tien eteläpuolinen alue 2.2. Lemin tien pohjoispuolella oleva alue 3. Maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti tärkeät kohteet 4. Kaava-alueen geologisesti tärkeät muodostumat 5. Kasvillisuuskartoitukset 6. Kaavoitettavan alueen eläinlajisto 7. Yhteenveto 2

3 1.Johdanto Lemin kunta laatii Iitiän kylän tuntumassa olevalle alueelle osayleiskaavaa sekä samalla asemakaavaa uuden yrityspuiston tarpeita varten. Kaavoitettavan alueen kokonaispinta-ala on n. 340 hehtaaria. Suunnittelualue on esitetty karttaliitteessä 1. Suunnittelualue sijaitsee Lemin kirkonkylään johtavan tien numero 380 molemmilla puolilla, noin neljä kilometriä länteen Lappeenranta Mikkeli tiestä ( tie numero 13). Alueella toteutettiin kaavahankkeeseen liittyvä luontokartoitus kesän 2014 aikana. Kartoituksessa keskityttiin kuvaamaan kaavoitettavan alueen luonnon yleispiirteet ja mahdolliset luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet, kuten luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojeltavat luontotyypit sekä metsälain 10 :n mukaiset tärkeät elinympäristöt. Maastokartoitus toteutettiin havainnoimalla kasvillisuutta sekä eläimistöä maastossa. Havainnot kirjattiin ylös ja kuvattiin tausta-aineistoksi raportointia varten. Kohteessa esiintyvää kasvi- ja eläinlajistoa inventoitiin yllä mainittuna ajankohtana ja samalla arvioitiin luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien sekä 47 :n mukaisten erityistä suojelua vaativien lajien ja niin ikään luontodirektiivin IV a liitteen lajien elinympäristöksi soveltuvia kohteita. Uhanalaisten lajien mahdollista esiintymistä alueella on selvitetty Kaakkois- Suomen ELY keskuksen kautta. ELY keskukselta saadun tiedon mukaan tarkasteltavalta alueelta ei ole tehty havaintoja uhanalaisten lajien esiintymisestä. 2.Kaavoitettavan alueen yleiskuvaus 2.1 Lemin tien eteläpuolinen alue Otsikossa mainitulla alueella on toteutettu useita avohakkuita, jotka sijoittuvat Särkemänkankaan alueelle ja aluetta halkovan pohjois-eteläsuuntaisen sähkölinjan itäpuolelle (Kankaannourun alue). Kolmas avohakkuualue sijoittuu edellisestä itä-koilliseen ja ulottuu tiehen 380 saakka (karttaliite 2.). Hakkuut on toteutettu viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Maastollisesti alue on pääsääntöisesti loivasti kumpuilevaa, joskin korkeuserot muodostuvat paikoin kohtalaisen suuriksi. Poikkeuksen tekee Kankaannourujen alue, jossa maasto on pienipiirteistä ja korkeuserot voivat olla lyhyelläkin matkalla 15 metriä tai yli. Alueella on nähtävissä glasifluviaalisia muodostumia, vanha pohjois-etelä suunnassa kulkeva joen uoma sekä suppamuodostumia. Särkemänkankaan itäpuolella maasto laskee nopeasti kuusivaltaiseen notkelmaan (em. glasifluviaalinen joenuoma), joka kasvillisuutensa perusteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta, korpisuutta ilmentäviä lajeja alueella ei juurikaan ole havaittavissa. Sähkölinjan itäpuolella maasto jälleen nousee ja muuttuu tiheäksi mäntytaimikoksi, jossa kenttäkerroksen valtalajina on monin paikoin kanerva. Kuten yllä on todettu, Kankaannourujen alueella maasto on pienipiirteistä ja myös suppamaisia maaston muotoja on nähtävissä joen uoman kohdalla kaava-alueen eteläreunassa. Tällä alueella harjanteiden ja rinteiden metsä on mäntyvaltaista, mustikkatyypin kangasta ja lakiosissa puolukka- tai kanervatyypin kangasta. Notkelmissa maasto on tyypillisesti 3

4 kuusivaltaista mustikkatyypin kangasta. Välittömästi aluetta halkaisevan sähkölinjan itäpuolella on suppa, jonka pohja on varsin kuiva ja kova. Puusto tällä kohdalla on harvaa, tykyn painamaa hieskoivua. Edellä mainitusta supasta hieman etelään, pohjois-eteläsuunnassa ja itälänsisuunnassa kulkevien metsäteiden risteyksessä on havaittavissa sammaloituneita kaivantoja, ilmeisesti I-maailmasodan aikaisia juoksuhautoja (kuva 1.) Kuva 1. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja Kankaannourujen alueella Idän suuntaan maasto tasaantuu jälleen loivasti kumpuilevaksi, lukuun ottamatta Kokkomäen länsipuolista notkelmaa tien nro 380 varressa, jossa maasto laskee nopeasti ja muuttuu mustikkatyypin tuoreesta kankaasta rämemuuttumaksi. Alueeseen vaikuttaa sen keskellä oleva kaivettu oja, joka alittaa tien Virviläsuon kohdalla. Notkelma on osa Virviläsuon rämemuuttumaa. Oman erityisen kohteensa muodostaa kartoitettavan alueen eteläreunassa oleva Hevosoronsuon alue ja erityisesti aluetta halkaisevan metsätien molemmille puolille ulottuvaan ojanotkelmaan sijoittuva pieni ojankorpi, jossa valtapuina ovat muutamat järeät kuuset ja kookkaat tervalepät sekä aluspuina tervalepät ja koivut. Edellä mainittu korpi on kapea, noin metrin levyinen vyöhyke ja päättyy Hevosoronsuon ojitetulle alueella. 2.2 Lemin tien pohjoispuolella oleva alue Otsikossa mainitun alueen läntistä osaa hallitsee tien laitaan sijoittuva Virviläsuo, josta on ojituksen tuloksena muodostunut rämemuuttuma. Vanhat ojat ovat kasvaneet lähes umpeen, mutta alueella on toteutettu joitakin vuosia sitten kunnostusojitus. Edellä mainitun tien sekä yleiskaava-aluetta itä-länsisuunnassa halkaisevan kylätien ( Vanhatie ) väliin jää laajoja taimikkoalueita, joiden puuston ikä vaihtelee vuoden välillä kohteesta riippuen. Kylätien 4

5 pohjoispuolelle jää yhtenäinen tuoreen kangasmetsän vyöhyke, joka rajautuu alueen keskiosan kahteen suhteellisen laajaan avohakkuualueeseen. Kolmas merkittävä avohakkuualue sijaitsee yleiskaava-alueen pohjoisnurkassa olevan Kurjenlammen itäpuolella. 3.Maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti tärkeät kohteet Maisemallisessa suuralueluokituksessa yleiskaava-alue kuuluu korkeussuhteiltaan vaihtelevaan ruhjelaaksovyöhykkeeseen ja metsäkasvillisuusjaottelussa kuivahkojen kangasmetsien alueeseen Kokonaisuutena voi todeta, että yleiskaava-alueella on varsin vähän sellaisia maisemallisia kohteita, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon kaavan laadinnan yhteydessä. Osittain tämä johtuu alueen morfologiasta, joka Kankaannourujen aluetta lukuun ottamatta on kumpuilevaa, ilman maisemallisia erityispiirteitä ja osittain siitä, että lähes koko alueella on toteutettu metsänhoitoon ja uudistamiseen liittyviä toimia. Tien nro 380 eteläpuolella oleva Kankaannourujen alue koostuu jyrkkärinteisistä harjanteista ja niiden väliin jäävistä notkelmista sekä suppamuodostumista. Aluetta hallitsee glasifluviaalinen joen uoma. Alueella on niin ikään nähtävissä I-maailmansodan aikaisia juoksuhautoja. Toinen merkittävä maisemallinen kohde on pohjoisnurkassa sijaitseva Kurjenlampi, jota voi kuvata sanoilla kaunis suolampi. Lammen ympäristössä, lähinnä sen eteläpäässä on pienialainen sararäme, jossa on myös jonkin verran nevaisuutta. Luonnonsuojelullisesti tärkein kohde on lammesta joitakin satoja metrejä etelään sijaitseva kalasääsken ns. tekopesä, joka kesällä 2014 oli aktiivisessa käytössä. Kurjenlammella ei kesän 2014 aikana tavattu kaakkuria, mutta paikkana se voisi soveltua kaakkurin pesimälammeksi. Kuva 2. Kurjenlampi Myös Hevosoronsuon pohjoispäässä oleva pienialainen ojankorpi ja siihen liittyvä metsittynyt pelto muodostavat oman kokonaisuutensa. Alueella ei tarkastelun yhteydessä tavattu merkkejä uhanalaisesta lajistosta, mutta biotooppinsa puolesta ojankorpi saattaisi soveltua liito-oravan elinalueeksi. Tässä mielessä alue tulisi tarkastaa vielä kevään 2015 aikana. 5

6 4.Kaava-alueen geologiset muodostumat Lemi kuuluu Viipurin massiivin rapakivialueeseen. Kalliopintoja on nähtävissä mm. Kankaannourujen alueella, mutta pääsääntöisesti kalliopinnat ovat ohuen sammal- ja jäkäläkerroksen peitossa. Koko tarkastellun alueen merkittävin geologinen muodostuma on Kankaannourujen jääkauden jälkeen muodostunut joen uoma ja siihen liittyvät jyrkkärinteiset harjanteet ja supat. Alueella on muutama pienialainen soranottopaikka jääkauden jälkeensä jättämien harjanteiden reunamilla Hevosoronsuon itäpuolella sekä Särkemänkankaan pohjoisreunalla kaava-alueen ulkopuolella. Särkemänkankaan alueella sijainnee merkittäviä soravaroja. 5.Kasvillisuuskartoitukset Kasvillisuuskartoitukset esitetään seuraavassa siten, että kunkin kappaleen otsikon numerojärjestys viittaa tämän raportin liitteenä olevaan karttaliitteeseen 2., johon tarkastellut kohteet on rajattu. Niin ikään liitteenä (liite 1.) olevat kasvilajiluettelot on otsikoitu samaa numerojärjestystä noudattaen. 1.Särkemänkankaan hakkuualueen etelä- ja länsipuoli Hakkuualueen (karttaliitteessä nro 2.) eteläpuoli jatkuu kartoitettavan alueen länsireunasta yhtenäisenä pohjois-eteläsuunnassa kulkevaan sähkölinjaan saakka ja sen ylitse Hevosoronsuon reunaan ja kapeaan ojanvarsikorpeen (karttaliitteessä alueet 18, 19 ja 20). Kuvion valtapuuna on täysikasvuinen mänty (70 vuotta), seassa kasvaa jonkin verran samanikäistä kuusta erityisesti notkelmissa. Aikaisemmin toteutettujen hakkuiden tuloksena puusto on paikoin mäkien rinteissä korvautunut mäntytaimikolla. Maasto on mustikkatyypin tuoretta kangasta, lukuun ottamatta alueen länsireunassa olevia harjanteiden lakiosia, jotka ovat kuivempia ja edustavat puolukka/kanervatyypin kankaita. Aluspuuna kasvaa vuotiasta kuusta, jonka tiheys vaihtelee pohjan kosteuden mukaan siten, että notkopaikoissa kuusen osuus on suurempi. Hakkuuaukean (alue 2.) rajapinnassa on huomattavassa määrin tuulenkaatoja. Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka, jonka peittävyys koko alueella on 60 %. Mäen harjanteilla mustikan korvaavat puolukka sekä kanerva. Puolukan peittävyys harjanteilla on 40 % ja vastaavasti kanervan 20 ja mustikan 25 %. Harjanteilla kenttäkerros on aukkoinen. Pohjakerros on jokseenkin yhtenäisen seinäsammalkerroksen peittämä (peittävyys 80 %), poislukien jälleen mäkien harjanteet, joissa pohjakerros on aukkoinen ja osin harmaa- sekä palleroporonjäkälän peittämä. Kosteammissa notkopaikoissa esiintyy seinäsammalen ohella kangasrahkasammalta pieninä laikkuina. Myös kangaskarhunsammalta sekä kerros- ja sulkasammalta esiintyy pieninä laikkuina. 2.Särkemankankaan hakkuuaukea Avohakkuuaukea sijoittuu kartoitettavan kaava-alueen luoteisnurkkaan ja rajautuu sen länsi- ja pohjoisrajaan. Aukean pinta-ala on arviolta 6-7 hehtaaria. Hakkuu on toteutettu viime ja/tai 6

7 kuluvana vuonna. Sen seurauksena ovat kenttä- ja pohjakerros ovat tilapäisesti hävinneet, mutta maaston perusteella voidaan olettaa, että kasvillisuus on ollut samantyyppistä kuin alueella 1., mahdollisesti kuivempaa kanerva tai puolukkatyypin kangasta. Kuva 2. Särkemänkankaan hakkuualue kaava-alueen luoteisnurkassa. Taustalla kappaleessa yksi kuvattua kangasmaastoa 3.Notkelma hakkuualueen ja pohjois-etelä suunnassa kulkevan sähkölinjan välissä Hakkuuaukean itäreunassa maasto laskeutuu kuusivaltaiseen, suhteellisen tiheään notkelmaan, jossa puuston ikä on arviolta vuotta. Kuusen peittävyys on 80 %. Aluspuustoa on vain vähän ja se koostuu kuusista. Pensaskerros puuttuu kokonaan. Kenttäkerros on laajoilta alueilta paljas, tosin notkon pohjalla mustikka on selvästi kerroksen valtalaji, paikoin mustikka peittää kenttäkerroksen yhtenäisenä mattona. Oravanmarjaa esiintyy harvakseltaan. Pohjakerroksen muodostaa lähes yhtenäinen seinäsammalkerros. Seinäsammalen ohella esiintyy kynsisammalta, kerrossammalta, kangasrahkasammalta ja kankaan karhunsammalta. 7

8 Kuva 3. Kuusivaltainen notkelma Särkemänkankaan itäreunassa 4.Taimikko kuusivaltaisen notkelman eteläpäässä Kuusikkonotkelman eteläpäässä, itään viettävässä rinteessä on arviolta kahden hehtaarin suuruinen tiheä taimikko, jossa valtapuuna ovat nuoret, noin 15 vuotta vanhat hies- ja rauduskoivut. Koivujen seassa kasvaa vuotiaita nuoria mäntyjä. Taimikko on tiheä, eikä sitä ole raivattu. Kenttäkerros on metsäkastikan ja sananjalan valtaama. Pohjakerros on lähes paljas. 5.Mäntyvaltainen taimikko pohjois-etelä suuntaisen sähkölinjan molemmilla puolilla Pohjois- eteläsuuntaisen sähkölinjan molemmilla puolilla on kapea, nuorta mäntyä kasvava vyöhyke jossa mäntykasvuston ikä on n. 20 vuotta, osa tätäkin nuorempaa. Mäntykasvuston peittävyys on n. 60 %. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat kanerva (peittävyys 35 %) ja puolukka (peittävyys 30 %), tosin länsirinteessä kenttäkerros muuttuu nopeasti kuusivaltaiseksi mustikkatyypin kankaaksi (kts. kappale 3.). Myös sananjalka on paikoin valtalajina. Pohjakerros on aukkoinen, seinäsammalen peittävyys on n. 60 %. Muita pohjakerroksen lajeja ovat harmaaporonjäkälä, jonka peittävyys on n. 5 % sekä kangaskarhunsammal ja kytökarhunsammal linjan läheisyydessä. 6.Hakkuuaukea, Kankaannourut Pohjois-eteläsuuntaisen sähkölinjan itäpuolella on toteutettu arviolta hehtaarin alueella avohakkuu. Alueelle on jätetty muutamia siemenpuuryhmiä, mutta kenttä- ja pohjakerros ovat väliaikaisesti tuhoutuneet. 8

9 7. Kankaannourun vanhan jokiuoman eteläpäässä oleva suppa Otsikossa mainittu suppa sijaitsee kaava-aluetta halkovan sähkölinjan välittömässä läheisyydessä, sen itäpuolella. Pääasiassa hieskoivusta muodostuva puusto on lähes kauttaaltaan kärsinyt lumituhoista. Koivujen seassa kasvaa muutamia nuoria tervaleppiä. Pensaskerroksessa kasvaa harvakseltaan hieskoivun ja tervalepän taimia. Kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka mätäspinnoilla sekä tiheinä mättäinä kasvava jouhivihvilä, samoin jokapaikansara ja hiirenporras. Pohjakerroksen valtalajeina ovat kangasrahkasammal sekä korpi- ja kangaskarhunsammalet erityisesti alueen reunoilla. 8.Hakkuuaukean ja tien nro 380 välinen vyöhyke Puuston valtalajeina vaihtelevat täysikasvuiset kuuset ja männyt, joiden peittävyydet ovat n. 40 % molemmilla. Aluspuustona ovat nuoret kuuset, jotka kasvavat paikoin tiheinä ryhminä. Pensaskerroksen lajeja ovat kuusen taimien ohella pihlaja ja muutama paatsama. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, jonka peittävyys on noin 40 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat kanerva ja puolukka, joiden peittävyydet ovat luokkaa 5 % sekä paikoin sananjalka, oravanmarja, ketunleipä ja metsämaitikka. Pohjakerros on suhteellisen yhtenäisen seinäsammalkasvuston peittämä (peittävyys 70 %). Muita lajeja ovat harmaaporonjäkälä, kerrossammal sekä kangaskarhunsammal, paikoin notkelmissa myös kangasrahkasammal muutaman neliömetrin laajuisina kasvustoina. 9. Notkelma Kokkomäen länsipuolella Maantien reunassa, Kokkomäen länsirinteessä on jyrkkäreunainen, parin hehtaarin suuruinen notkelma, jonka pohjalla virtaa maantien alittava, Virviläsuolle johtava, kunnostettu oja. Kuvio on osa edellä mainittua Virviläsuota. Notkelman länsirinteessä kasvaa lähes täysikasvuista kuusta, notkelman pohjalla sen sijaan n. 40 -vuotiasta mäntyä (peittävyys 30 %) sekä seassa vuotta vanhoja hieskoivuja. Notkelman pohja on rämemuuttuma, jossa puuston kasvu on selvästi elpynyt keskellä aluetta olevan kunnostetun ojan sekä läheisen maantien vaikutuksesta. Rinteissä kenttäkerros on aukkoinen, valtalajina olevan mustikan peittävyys on 40 %. Notkelman pohjalla tavataan edelleen mustikkaa, mutta myös selkeitä suolajeja, kuten hieman suomuurainta, suopursua sekä vaiveroa, joka kasvaa pohjalla yhtenäisenä, mutta harvana kasvustona muutaman aarin alueella. Muuttuman reunoilla on havaittavissa korpisuutta kapeana vyöhykkeenä. Rinteiden pohjakerrokset ovat aukkoisia, valtalajina on seinäsammal. Notkelman pohjalla ja reunoilla kasvaa kangasrahkasammalta, vaaleaa rahkasammalta, korpikarhunsammalta sekä korpirahkasammalta ojan reunoilla. 10. Hakkuuaukea, Hovimäki Aukea sijaitsee Hovimäen tilarakennusten pohjoispuolella ja rajoittuu lännessä peltoihin ja idässä uutta hakkuuaukeaa (kts. kappale13.) rajaavaan kuusikkovyöhykkeeseen (kts kappale 11.). 9

10 Kuviossa on toteutettu aukkohakkuu joitakin vuosia aikaisemmin ja sittemmin laikutetulle alueelle on istutettu kuusentaimia 3-4 vuotta sitten. 11. Kahta erillistä avohakkuualuetta rajaava kuusikko Kapea kuusikkovyöhyke erottaa edellisessä kappaleessa esitetyn hakatun alueen ja siitä länteen olevan, vastikään toteutetun avohakkuualueen. Molempien hakkuualueiden vaikutus on näkyvissä kenttä- ja pohjakerrosten kuivumisena. Itä-länsisuunnassa kuusikkovyöhykkeen leveys on noin 50 metriä, pohjoisessa se rajautuu nuoreen raivattuun mäntymetsään, joka on kuvattu kappaleessa 15.. Noin vuotta vanhan kuusikon peittävyys on 50 % ja kuusten seassa kasvavien, saman ikäisten mäntyjen peittävyys on 15 %. Aluspuusto puuttuu raivauksen johdosta kokonaan, pensaskerroksen muodostavat lähinnä harvakseltaan kasvavat pihlajat. Kenttäkerros on laikkuinen ja sen valtalajina on mustikka, jonka peittävyys on n. 50 %. Metsäkastikan peittävyys on n. 10 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat nurmirölli, puolukka, lillukka, oravanmarja, metsätähti, ketunleipä, sananjalka, kielo ja metsän alvejuuri. Pohjakerros on jokseenkin yhtenäinen ja vallalla olevan seinäsammalen (peittävyys 80 %) ohella sen lajeja ovat pieninä laikkuina kasvavat sulka- ja kynsisammal. 12. Mäntyvaltainen saareke kuvion nro 11. ja yleiskaava-alueen etelärajauksen välissä Edellä kuvatun kuvion ja aluerajauksen väliin jää pieni mäntyvaltainen saareke, jossa puuston ikä on n vuotta ja jossa männyn peittävyys on n. 70 %, harvana kasvavan hieskoivun peittävyys 5 %. Kuviota reunustaa nuorta haapaa ja hieskoivua kasvava vyöhyke. Aluspuusto muodostuu nuorista kuusista. Kenttäkerros on voimakkaasti metsäkastikan valtaama, muita kenttäkerroksen lajeja ovat laikkuina kasvava mustikka, lillukka, maitohorsma, mesiangervo, metsäkorte, metsän alvejuuri, metsätähti, ahomansikka, keltano, ojakärsämö ja niittynätkelmä. Pohjakerros on voimakkaan heinittymisen johdosta paljas. 13. Lemin tiehen (tie nro 380) rajoittuva laaja avohakkuualue Hakkuu on toteutettu vuoden 2013 tai 2014 aikana varsin laajalla alueella otsikossa mainitun tien välittömässä läheisyydessä. Käsittelystä johtuen kenttä- ja pohjakerroksen ovat tällä hetkellä paljaat ja kuivunut. 14. Nuorta mäntyä kasvava rinne Kokkomäestä lounaaseen Avohakkuualueen, kuvio nro 10. pohjoispuolelle sijoittuu harvennettu mäntyvaltainen rinne, jossa valtapuuston ikä on n. 30 vuotta. Ko. männikön peittävyys on n. 50 %. Mäntyjen ohella alueella kasvaa harvakseltaan hieskoivua. Aluspuustoa ei toteutetusta raivauksesta johtuen ole, pensaskerros muodostuu harvakseltaan kasvavista pihlajista, vadelmasta, muutamasta raidasta sekä kuusen taimista. 10

11 Kenttäkerroksessa metsäkastikan peittävyys on n. 50 % ja mustikan n. 20 %, muita kenttäkerroksen lajeja ovat lillukka, sananjalka, metsänalvejuuri, niittyleinikki, maitohorsma ja puolukka. Aukkoisessa pohjakerroksessa seinäsammalen peittävyys on n. 50 %. Seinäsammalen ohella pohjakerroksen lajeja ovat kangaskarhunsammal (peittävyys 1-2 %) ja notkelmissa kasvava kangasrahkasammal. 15. Kokkomäki Kokkomäki rajautuu sekä lännessä, että idässä aukkohakkuualueisiin, pohjoisessa rajana on Lemin keskustaan johtava tie numero 380 ja etelä/lounaassa edellisessä kappaleessa kuvattu nuori männikkö. Kokkomäki on kauttaaltaan kuusivaltaista, paikoin tiheää metsää, jonka itäreunassa on kuitenkin toteutettu harvennushakkuu. Puuston ikä vaihtelee vuoden välillä, paikoin puusto on kuitenkin vanhempaa. Kuusen peittävyys on harventamattomalla alueella 70 prosentin luokkaa, harvennetulla alueella noin %. Paikoin seassa kasvaa harvakseltaan hieskoivua. Pensaskerros puuttuu laajoilta alueilta, samoin kenttäkerros on aukkoinen, tosin tien läheisyydessä ja Kokkomäen länsiosassa kenttäkerroksen mustikkakasvusto on yhtenäinen. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat sananjalka, lillukka, metsäkastikka, oravanmarja ja ketunleipä. Pohjakerros on yhtenäisen seinäsammalkerroksen peittämä. Paikoin esiintyy mättäiden reunoilla kankaan karhunsammalta sekä kerrossammalta. Kokkomäen lounaispuolella, hakkuualueen reunassa (alue nro 7) maasto muuttuu kanervatyypin mäntykankaaksi. 16. Taimikko Kokkomäen lakiosan lounaispuolella Kokkomäen lounaispuolen rinteessä on pienialainen hakattu kuvio, jossa metsänuudistus on toteutettu noin 10 vuotta sitten. Kuvio on hies- ja rauduskoivujen valtaama, seassa on nähtävissä alle kymmenen vuoden ikäisiä kuusen taimia sekä joitakin saman ikäisiä männyn taimia. Pensaskerros on vadelman peittämä. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat sananjalka sekä maitohorsma. Paikoin kenttäkerroksessa on nähtävissä pienialaisia mustikan, puolukan ja kanervan kasvustoja. Pohjakerros on lähes paljas. 17. Hevosoronsuon koilliskulma Hevosoronsuon koillispuolelle, itä-länsisuunnassa kulkevan metsätien ja yleiskaavarajauksen väliin jää alue, jossa maaston muodot ja sitä myöten myös kasvillisuus vaihtuvat nopeasti. Itäreuna on länteen suuntautuva, siemenpuuasentoon hakattu rinne, jonka aluspuuston ja pensaskerroksen muodostavat nuoret hies- ja rauduskoivut. Näiden ohella pensaskerroksessa esiintyviä lajeja ovat pihlaja, raita sekä kuusen taimet ja paikoin tiheänä kasvavat vadelmapensaat. Alueen kenttäkerros on tukkoinen ja sananjalan valtaama. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat lillukka, maitohorsma, metsäkastikka ja nokkonen. Pohjakerros puuttuu lähes kokonaan. 11

12 Edellä kuvattu rinne muuttuu nopeasti kapeaksi, pohjois- eteläsuuntaiseksi harjanteeksi, jonka eteläpäässä ja länsirinteessä sijaitsee kaksi pienehköä sorakuoppaa. Harjanne on varsin jyrkkärinteinen ja leveydeltään alle 100 metriä. Harjanteen puusto on harvaa ja mäntyvaltaista, tosin männynkin peittävyys on vain %. Seassa kasvaa harvakseltaan kuusta (peittävyys 10 %). Harjanteen laella on pystyyn kuivanut mänty. Aluspuusto/pensaskerros muodostuu harvoista hieskoivuista, kuusen taimesta ja paatsamasta. Kenttäkerroksen valtalajina on puolukka, jonka peittävyys on n. 50 %. Mustikan peittävyys on noin 25 %. Harjanteen laella kasvaa niin ikään kanervaa. Pohjakerros on peitteinen ja valtalajina on seinäsammal (peittävyys 80 %). Erityisesti harjanteen laella kasvaa myös harmaa- ja palleroporonjäkälää. 18. Hevosoronsuo Ilmeisen ohutturpeisen ja ojitetun Hevosoronsuon metsän kasvu on elpynyt ojituksen johdosta. Aluetta voidaankin luonnehtia rämemuuttumaksi. Valtapuuston muodostavat vuotta vanhat männyt, joiden peittävyys on n. 50 %. Aluspuuston muodostavat kuusen ja hieskoivun taimet. Reunaosassa kasvaa myös muutama kataja. Kenttäkerroksen valtalajina on monin paikoin metsäkorte. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat jänönsara, suo-orvokki, ketunleipä, muutama isotalvikki, metsän alvejuuri sekä hiirenporras. Pohjakerrosta luonnehtivat laajat karhunsammalkasvustot. 19. Ojankorpi Hevosoronsuon pohjoispuolella Korpi sijoittuu kartoitettavan alueen eteläreunassa kulkevan metsätien molemmille puolille ja tien alitse kulkevan ojan molemmille puolille. Pinta-alaltaan alue on pieni, arviolta noin hehtaarin suuruinen. Kohteen puusto on osin jykevää, reunaosissa valtapuina ovat vanhat petäjät, aluetta halkovan ojan reunamilla vanhat kuuset ja muutamat tervalepät. Osassa kuusista on nähtävissä palokärjen tekemiä koroja, joiden perusteella puiden voi päätellä olevan osittain lahonneita. Tervalepissä ei havaittu kiikaroimalla mahdollisia liito-oravan pesintään soveltuvia koloja, syynä voi olla myös, että lehvästö peitti maastokäyntien ajankohtana runkojen ylemmät osat. Myöskään liito-oravan jätöksiä ei havaittu. Aluspuustossa vuorottelevat koivut ja tervaleppä, iältään vuotta ja näiden alapuolella paikoin tiheänä kasvava kuusitaimikko. Kenttäkerroksessa esiintyvät vuorottain laajoina kasvustoina hiirenporras, metsäkorte, hieman etäämmällä ojasta sananjalka, metsän alvejuuri, kurjenjalka ja lillukka sekä näiden avoimeksi jättämillä paikoilla korpi-orvokki, ketunleipä ja oravanmarja. Ojan reunassa kasvaa rentukkaa. Kohteen pohjakerros on ojan läheisyydessä korpirahkasammalen valtaama, paikoin seassa kasvaa korpikarhunsammalta sekä kangasrahkasammalta. Biotooppinsa puolesta alue soveltuu liito-oravan elinalueeksi. Vaikka kohteessa ei havaittu merkkejä liito-oravien liikkumisesta, tulisi alue tarkastaa uudelleen kevään 2015 aikana.. 12

13 Länsi/luoteisosastaan alue muuttuu nopeasti mustikkavaltaiseksi kankaaksi, joka jatkuu lähes yhtenäisenä Särkemänkankaalle. Itäreuna on mäntyvaltaista mustikkatyypin kangasta, jossa ylispuuston ikä on vuotta ja peittävyys n. 50 %. Seassa kasvaa hieman vuotiaita kuusia, joiden peittävyys on %. Alueella on nähtävissä viisi pystyyn kuivunutta mäntyä. Lähestyttäessä edellä kuvattua ojankorpea mänty häviää ja tilalle tulevat kuusi ja edellä kuvatut lehtipuut. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, sen peittävyyden ollessa n. 50 %. Mustikan ohella kenttäkerroksen lajeja ovat lähinnä sananjalka ja puolukka. Kuvat 4-6. Hevosoronsuolle johtavan ojan korpi 13

14 20. Metsittynyt pelto ojankorven koillispäässä Edellä kuvatun korven koillispäässä, paikassa, josta korven lävitse virtaava oja lähtee, sijaitsee pieni ja suhteellisen valoisa, vajaan hehtaarin suuruinen alue, joka ilmeisesti on ollut peltoa. Tällä hetkellä alueen puuston muodostavat yksinomaan noin 40 vuotta vanhat hieskoivut. Aluspuusto muodostuu harvasta kuusitaimikosta. Kenttäkerrosta peittää jokseenkin yhtenäinen metsäkortekasvusto. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat lillukka, kurjenjalka, metsäalvejuuri, sananjalka ja hiirenporras. Kuva 7. Vanha, metsäkortteen valtaama pelto 21. Etelärinne sekä hylätyt pellot Kartoitettavan alueen halkaisee sen keskivaiheilla luoteesta kaakkoon suuntautuva soratie, jonka eteläpäässä sijaitsee Autionmäki niminen tila. Tie haarautuu itään hakkuuaukean reunassa, 14

15 karttaliitteessä kyseinen aukio on merkitty numerolla 7. Tienhaaran eteläpuolella on kuiva rinne, joka laskeutuu vanhalle, metsittyneelle pellolle. Puusto rinteessä on koivuvaltaista sekametsää, jossa raudus- ja hieskoivun ohella kasvaa mäntyä. Koivun peittävyys on n. 50 %, männyn 20 %. Puuston ikä vaihtelee vuoden välillä. Pensaskerroksessa kasvaa harvakseltaan pihlajaa, kuusen taimia ja muutama kataja sekä raita. Kenttäkerros on suurelta osin paljas, valtalajina on rinteen yläosassa kanerva, jonka peittävyys on n. 15 %. Kanervan ohella ylä- ja keskirinteessä kasvavia kenttäkerroksen lajeja ovat maitohorsma, metsäkastikka, harakankello ja orvontädyke. Rinteen alaosassa on laajoja katinliekokasvustoja. Rinteen pohjakerros on kuiva ja suurelta osin paljas. Pohjakerroksen lajeja ovat seinäsammal ja kankaan karhunsammal sekä kytökarhunsammal. Kasvilajisto muuttuu rinteen alaosassa kosteutta suosivaksi. Puuston muodostavat koivujen ohella kuuset, nuoret tervalepät sekä haavat, joiden joukossa on muutama kookaskin. Aluspuustona kasvaa nuorta kuusta, haavan taimia sekä tervelepän taimia. Pensaskerroksessa on edellä mainittujen ohella vadelmaa. Kenttäkerroksen lajeja ovat lillukka, hiirenporras, metsän alvejuuri, metsäkorte, sananjalka, oravanmarja, korpi-orvokki ja ahomansikka. Kuten edellä on todettu, alueella on oletettavasti sijainnut peltoja. Alueella ei ollut todettavissa havaintoja liito-oravien liikkumisesta, mutta on suositeltavaa suorittaa liito-oravien osalta erillinen tarkastelu keväällä, etenkin, kun alue liittyy varsin läheisesti aiemmin esiteltyyn ojankorpeen. 22.Tarkasteltavan alueen lounaiskulma, peltojen reuna-alueet Alueen lounaiskulmassa, pellon ja maantien väliin jäävä, pohjoiseen antava rinne on tuoretta mustikkatyypin kangasta, jossa ylispuuna olevan kuusen peittävyys on n. 60 % ja ikä vuotta. Kuusten seassa kasvaa joitakin lähes täysikasvuisia mäntyjä. Aluspuusto puuttuu lähes täysin, pensaskerroksen muodostavat harvat pihlajat, haavan taimet sekä kuusen- ja männyn taimet. Kenttäkerroksessa mustikan peittävyys on 80 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat puolukka ja kanerva. Pohjakerros on lähes yhtenäisen seinäsammalkerroksen peitossa. Muita pohjakerroksen lajeja ovat kerrossammal, kynsisammal ja kivien päällä harmaaporonjäkälä. 23. Asutukseen rajautuva tuore kangas tien 380 pohjoispuolella Tien numero 380 pohjoispuolelle, asutusalueen länsireunaan jää tuoreen mustikkatyypin kangasmetsän vyöhyke, jonka puuston valtalajina on täysikasvuinen kuusi (peittävyys 60 %). Kuusten seassa kasvaa niin ikään täysikasvuisia mäntyjä. Kenttäkerros on osittain avoin, valtalajina olevan mustikan peittävyys on 50 %. Mustikan seassa kasvaa laikkuina puolukkaa ja kanervaa. Pohjakerros on yhtenäisen seinäsammalkerroksen valtaama. Muita pohjakerroksen lajeja ovat kankaan karhunsammal, kerrossammal, sulkasammal, kynsisammal ja harmaaporonjäkälä. 15

16 24. Hakkuuaukea Edellä kuvattu mustikkatyypin tuore kangas vaihtuu lännessä hakkuuaukeaan, joka rajautuu etelässä maantien varressa olevaan peltoon ja pohjoisessa kaavoitettavan alueen halkaisevaan kylätiehen ( Vanhatie ). Lännessä aukea rajautuu peltoon ja pellolle johtavaan tiehen. Alue on hakkuun seurauksena heinittynyt ja kenttäkerroksen valtalajeina ovat sananjalka ja metsäkastikka. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, puolukka ja kanerva. Pohjakerros on kuiva ja aukkoinen, valtalajina on seinäsammal. 25. Kuusivaltainen notkelma hakkuuaukean keskellä Edellä kuvatun hakkuuaukean jakaa kuusivaltainen notkelma, joka eteläreunastaan rajautuu peltoon. Notkelman valtapuuston muodostavat lähes täysi-ikäiset kuuset, joiden peittävyys on yli 60 %. Seassa kasvaa muutama järeä mänty. Aluspuuston muodostavat kuuset. Kenttäkerros on laajoilta alueilta avoin, muutoin valtalajina on mustikka. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat puolukka sekä siellä täällä kasvavat yksittäiset sananjalat. Pohjakerroksen seinäsammalkasvusto on lähes yhtenäinen. Eteläreunassa, pellon reunassa kuvio muuttuu mäntyvaltaiseksi kuivaksi kankaaksi, jonka kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, puolukka ja kanerva. 26. Koivutaimikko Kappaleessa 24. kuvattu hakkuuaukea rajautuu lännessä nuoreen, noin vuotta vanhaan koivuvaltaiseen taimikkoon (hies- sekä rauduskoivu). Paikoin, lähinnä kuivemmilla harjanteillä koivujen seassa kasvaa istutettua mäntyä, iältään edellä mainitun kaltaista. Kenttäkerros on koivun valtaamilla alueilla voimakkaasti heinittynyt, metsäkastikan ja sananjalan valtaama, mäntytaimikoissa kasvaa edellä esitetyn ohella kanervaa sekä puolukkaa. Pohjakerros on laajoilta alueilta paljas, muutoin valtalajina on seinäsammal. 27. Harvennettu nuori metsäkuvio Otsikossa mainittu metsäkuvio sijoittuu kaava-aluetta halkaisevan Vanhantien reunaan, sen eteläpuolelle. Metsäkuviossa on toteutettu harvennus joitakin vuosia aiemmin siten, että valtapuuna vaihtelevat kuusi, paikoin koivu sekä paikoin mänty. Puuston ikä on n vuotta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta, tosin eteläreunan harjanteella on pieni alue kanervatyypin kangasta. 28. Harvennusalue kaavoitettavan alueen länsireunassa Edellisessä kappaleessa esitetty harvennusalue rajautuu lännessä kapean kuusivaltaisen sekametsän välityksellä koillisesta lounaaseen suuntautuvaan harjanteeseen, jossa valtapuuna on harvennettu, noin vuotta vanha männikkö. Mäntyjen seassa kasvaa harvakseltaan saman ikäluokan kuusta ja raudus- sekä hieskoivua. Kenttäkerros on tyypillistä mustikkatyypin kasvustoa, pohjakerros seinäsammalen valtaama. 16

17 29. Kaavoitettavan alueen luoteisreuna Kaavoitettava alue rajautuu koillis-lounaissuuntaiseen harjanteeseen, jonka lakiosassa puusto on täysi-ikäistä mäntyvaltaista mustikkatyypin kangasta. Reunaosassa valtapuina ovat vuotta vanhat kuuset. Pensaskerroksen lajeja ovat nuoret raudus- ja hieskoivut sekä pihlajan ja haavan taimet. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, jonka peittävyys on 50%. Mustikan ohella esiintyy puolukka, kanervaa, sananjalkaa sekä metsäkastikkaa, reunaosissa myös lillukka sekä maitohorsmaa. Pohjakerros muodostuu seinäsammalkerroksesta, jossa lisänä esiintyy kangaskarhunsammalta, kerrossammalta ja harmaaporonjäkälää kivien pinnoilla. 30. Tien nro 380 reuna Otsikossa mainitun, Lemin kirkonkylään johtavan tien reunassa Virviläsuon itäpuolella on kapea lähes täysikasvuista kuusta kasvava metsäkuvio, joka rajautuu pohjoisessa itä-länsisuunnassa kulkevaan linjaan. Kuusten seassa kasvaa erityisesti maantien reunassa täysikasvuista mäntyä. Harvan aluspuuston muodostavat nuoret kuuset. Kenttäkerros on osin paljas, mutta pääosin mustikan valtaama. Mustikan peittävyys on n. 50 %. Muita kenttäkerroksen kasveja ovat lähinnä tien läheisyydessä kasvavat sananjalka, puolukka ja kanerva. Pohjakerroksen seinäsammalkasvusto on yhtenäinen, paikoin esiintyy kangaskarhunsammalta, kytökarhunsammalta kerrossammalta ja sulkasammalta. 31. Mäntytaimikko edellä kuvatun tuoreen kangasmetsän pohjoispuolella Edellisessä kappaleessa esitelty kuusikko rajautuu pohjoisessa itä-länsisuuntaiseen metsälinjaan, jonka pohjoispuolella kasvaa raivattu mäntytaimikko, iältään noin vuotta. Ko. taimikko rajautuu pohjoisessa jälleen itä-länsisuuntaiseen metsälinjaan, lännessä taimikko jatkuu kuvion 36 reunaan ja idässä alue rajana on kuvion 26. taimikko. Mäntytaimikon ja kuvion 26. välissä on kapea mäntysekametsää kasvava kaistale, jossa männyn ohella kasvaa kuusta. Puuston ikä on tässä kaistaleessa vuotta. Kenttäkerroksen lajeja ovat mustikan ohella metsäkuvion korkeimmalla kohdalla kuivan kangasmetsän lajit, puolukka ja kanerva. Harjanteen laella on pieni kalliopaljastuma, jonka pohjakerroksessa kasvaa harmaaporonjäkälää, valkeaporonjäkälää sekä palleroporonjäkälää. Muualla kenttäkerroksessa vuorottelevat valtalajeina puolukka ja mustikka. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat metsäkastikka, lillukka, maitohorsma ja sananjalka. Mäen harjanteen ulkopuolella pohjakerros on seinäsammalen valtaama, tosin kerros on aukkoinen. Seinäsammalen peittävyys on noin 40 %. Harmaaporonjäkälää kasvaa harjanteen laen ulkopuolella lähinnä kivien reunoilla. Muita pohjakerroksen lajeja ovat kangaskarhunsammal, kerrossammal sekä sulkasammal. 32. Harventamaton taimikko kuvion 31. pohjoispuolella Edellisessä kappaleessa esitetyn harjanteen pohjoisosa on harventamatonta, tiheää taimikkoa, jossa puuston ikä vaihtelee vuoden välillä. Valtapuina vuorottelevat kuusi ja mänty. Mäntyä 17

18 kasvaa korkeammissa kohdissa, joissa on nähtävissä sammalpeitteisiä kalliomuodostumia. Paikoin edellä mainittujen puulajien seassa kasvaa rauduskoivua. Kenttäkerros on aukkoinen, erityisesti kuusitiheiköissä, muutoin valtalajeina ovat jälleen mustikka ja sananjalka. Pohjakerros on jokseenkin yhtenäisen seinäsammalkerroksen valtaama, tosin kerrossammalkasvustot ovat paikoin reheviä. Myös kangaskarhunsammalta esiintyy pieninä kasvustoina. Harjanteen pohjoisreunassa kasvillisuus muuttuu heinittyneeksi ja tiheäksi koivujen valtaamaksi kuusitaimikoksi, joka ulottuu pohjoisessa Vanhaantiehen. 33.Virviläsuo Virviläsuo sijoittuu Lemin kirkonkylään johtavan tien varteen ja rajautuu sekä idässä, että lännessä kuusivaltaisiin harjanteisiin. Pohjoisessa suota reunustaa mäntytaimikko. Virviläsuo on ojitettu rämemuuttuma, jossa lähes umpeenkasvanut ojitus on uudistettu joitakin vuosia aikaisemmin. Vanhemman ojituksen seurauksena puuston kasvu on elpynyt. Tällä hetkellä puuston ikä vaihtelee vuoden välillä. Puusto on harvaa, johtuen toteutetusta on harvennushakkuusta. Aluspuustona kasvaa kuusen taimia ryppäinä. Kenttäkerros on ojittamisen seurauksena muuttunut niin, että varsinaisia rämelajeja esiintyy vain harvakseltaan. Rämelajeja ovat suopursu ja vaivero. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, kanerva, puolukka, sananjalka, maitohorsma, metsän alvejuuri, metsäkorte sekä metsäimarre. Pohjakerros on osittain aukkoinen, valtalajina seinäsammal. Varsinaisia rämesammalia on umpeutuvien ojien reunamilla. Näitä ovat lähinnä rämerahkasammal, ruskorahkasammal, punarahkasammal, kangasrahkasammal sekä rämerahkasammal. 34. Taimikko Virviläsuon pohjoispuolella Ojitetun Virviläsuon pohjoispuolella on pohjoiseen nouseva loiva rinne joka on käynyt läpi avohakkuun ja myöhemmin, noin kymmenen sitten istutettu männyntaimilla. Taimikko rajautuu pohjoisessa kaava-aluetta itä-länsisuunnassa halkaisevaan metsälinjaan, idässä harjanteeseen (kpl 31) ja lännessä kaavoitettavan alueen länsireunassa oleviin peltoihin. Hyväkasvuisessa taimikossa vaihtelevat kuivan kankaan metsätyypit, puolukka- ja kanervatyypin kankaat sekä kosteammissa painanteissa mustikkatyypin kankaat. Alue on osittain metsäkastikan ja sananjalan valtaama. Pohjakerros on aukkoinen, kuivemmissa paikoissa esiintyy seinäsammalen ohella harmaaporonjäkälää. 35. Kaavoitettavan alueen pohjoisreuna Kaavoitettavan alueen pohjoisreuna on loivasti kumpuilevaa maastoa jossa puusto on täysikasvuista ja jossa ylispuustona vuorottelevat järeät männyt korkeammilla harjanteilla sekä kuuset notkelmissa. Kuvio rajautuu etelässä mäntytaimikkoon, samoin itäreunassa. Aluspuuna kasvaa kuusen taimia, paikoin tiheinä rykelminä. Pellon reunassa, alueen länsipäädyssä puusto 18

19 muodostuu sekametsäksi, jossa mäntyjen ja kuusten ohella kasvaa eri-ikäistä rauduskoivua, osa täysikasvuisiakin. Koivun lisäksi pellon reunassa kasva nuorta, noin vuotta vanhaa haapaa. Aluspuusto ja pensaskerros koostuvat pellon reunassa kuusen taimista sekä koivun ja haavan taimista. Alueella on aikaisemmin sijainnut Täilampi niminen pieni lampi, joka on kuitenkin ojituksen myötä kuivunut ja muuttunut sararämeeksi. Täilampi sijoittuu kaava-alueen ulkopuolelle. Alue on kokonaisuudessaan mustikkatyypin kangasta, jossa mustikan peittävyys on yli 60 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat puolukka, kanerva, sananjalka, maitohorsma, metsämaitikka, metsäalvejuuri ja metsäkastikka. 37. Vanhantien pohjoispuolella olevat hakkuuaukeat Yleiskaava-alueen rajaus kylätien pohjoispuolella suuntautuu tiestä pohjoiskoilliseen kohden Kurjenlampea, jonka se kiertää ja suuntautuu sen jälkeen kaakkoon. Tien reunassa on pieni hakkuuaukea, josta noin puolet on hakattu kuluvana vuotena. Edellä kuvatun hakkuuaukean itä/koillispuolelle ja laajempi, avohakkuulla käsitelty alue, jonka pinta-ala on arviolta 5-6 hehtaaria. Alue rajautuu pohjoisessa luoteesta kaakkoon kulkevaan rajalinjaan (ns. pitkälinja) ja idässä Pitkänrajanmäkeen. Aukon kaakkoisreunassa on pieni, 1-2 kahden aarin suuruinen soistunut allikko Pitkänrajanmäen reunassa. Allikon pohjakerrosta peittää yhtenäinen rämerahkasammalkerros, reunamilla kasvaa rämekarhunsammalta pienialaisina kasvustoina. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat viiltosara sekä jokapaikansara. Näiden ohella kasvaa harvakseltaan vaiveroa sekä raatetta. Hakkuuaukea limittyy koillisessa laajempaan avohakkuualueeseen, joka rajautuu kaakossa tien varressa oleviin peltoihin ja pohjoisessa sekä lännessä mänty- ja koivutaimikoihin. Edellä kuvattuja alueita erottaa kapea, metriä leveä koivutaimikko, jossa rauduskoivun ikä on noin kymmenen vuotta. Kenttäkerros on sananjalan valtaama, seassa kasvaa maitohorsmaa ja vadelmaa sekä alueen reunoilla ja sananjalan alla laikkuina kanervaa ja puolukkaa. Myös Kurjenlammen itäpuolella on toteutettu avohakkuu, joka ulottuu Kurjenlampea kiertävän suon reunaan ja jatkuu koillisessa yleiskaava-alueen reunaan saakka. 38. Vanhantien pohjoispuolelle jäävä tuoreen kangasmetsän vyöhyke Yleiskaava-alueen länsirajauksen ja edellä mainitun hakkuuaukean väliin jää kuusivaltainen mustikkatyypin kangas joka kiertyy yllä kuvatun hakkuuaukean ja aluetta halkaisevan kylätien välistä Pitkänrajanmäkeen ja ulottuu idässä tiehen numero Edellä kuvatun mustikkatyypin kankaan ylispuustona ovat paikoin vuotta vanhat männyt, joiden peittävyys vaihtelee % välillä. Aluspuusto muodostuu vuotiaasta kuusikosta, jonka puuston peittävyys on 40 %. Näiden alla kasvaa tiheä kuusitaimikko. Kenttäkerroksessa mustikan peittävyys on %, sen ohella kasvaa paikoin puolukkaa, kuivemmilla paikoilla myös 19

20 kanervaa ja puolukkaa. Pohjakerros on koko alueella rehevä ja yhtenäinen. Seinäsammalen ohella kasvaa paikoin laajoja kerrossammalkasvustoja, joiden peittävyys on tällöin n. 30 %. Kokonaisuudessaan seinäsammalen peittävyys on n. 40 %. Edellä mainittujen ohella pohjakerroksessa kasvaa kangasrahkasammalta, kynsisammalta sekä kangaskarhunsammalta. Pääsääntöisesti ylispuuston muodostavat täysikasvuiset kuuset. Kuusten seassa kasvaa yksittäisiä, täysikasvuisia rauduskoivuja. Kuusikon muuttuessa järeämmäksi aluspuuston osuus vähenee, samoin kuusitaimikko häviää. Hakkuaukean eteläreunassa (kuvio 39.) mustikkatyypin kuusikko jatkuu samantyyppisenä, samoin Pitkänlinjanmäessä. Ylispuuston valtalajina on koko alueella täysikasvuinen tai lähes täysikasvuinen kuusi. Aluspuuston tai kuusitaimikon osuus vaihtelee, mutta se on iältään ja peittävyydeltään samantyyppinen kuin edellä kuvattu. Kenttäkerroksen valtalajina on kauttaaltaan mustikka, sen ohella muita kenttäkerroksen lajeja ovat puolukka, sananjalka, metsäkastikka ja alueen reunoilla myös kanerva. Pohjakerros on lähes yhtenäisen seinäsammalkerroksen peittämä, muita pohjakerroksen lajeja ovat edellä mainitut kerrossammal, kynsisammal, kangaskarhunsammal, ja kangasrahkasammal sekä harmaaporonjäkälä alueen reunoilla ja kivien päällä. 39. Taimikot avohakkuualueiden ympärillä Hakattua aluetta reunustavat pohjoisessa monin paikoin hyvin tiheät mänty- tai koivutaimikot. Taimikot ulottuvat Kurjenlammelle johtavan metsätien ylitse yleiskaava-alueen pohjoisreunaan saakka. Puuston ikä vaihtelee taimikoiden eri osissa vuoden välillä. Taimikkoalueiden väliin jää pienialaisia mustikkatyypin kankaita Kurjenlammen kaakkoispuolella sekä Kurjenlammelle johtavan tien varressa. Taimikoiden kenttäkerros on sananjalan, metsäkastikan ja vadelman valtaama, paikoin esiintyy varpuja, kanervaa, mustikkaa ja puolukkaa. Pohjakerros on aukkoinen, valtalajina seinäsammal. Kivien päällä kasvaa paikoin harmaaporonjäkälää. 40. Kurjenlammen ympäristön kangasmetsät Maasto nousee Kurjenlammen itäreunassa suhteellisen voimakkaasti. Lampea idässä rajaava hakkuuaukea jatkuu koko yleiskaava-aluetta pohjoisosassa halkaisevaan luoteesta kaakkoon suuntautuvaan metsälinjaan. Hakkuualueen reunassa on jätetty pieni, 1-2 hehtaarin suuruinen mäntyvaltainen niemeke, josta kuuset on kaadettu. Valtapuuna on n. 45 vuotta vanha mäntykasvusto, seassa kasvaa harvakseltaan rauduskoivua. Pensaskerros puuttuu lähes kokonaan, muutamia pihlajia ja katajaa lukuun ottamatta. Kenttäkerroksessa mustikan peittävyys on noin 50 %. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat metsäkastikka, metsäimarre ja sananjalka. Pohjakerroksen seinäsammalkasvusto on yhtenäinen, kivien päällä kasvaa kankaan karunsammalta sekä kulokarhunsammalta. Edellä mainitun rajalinjan eteläpuolella kasvusto muuttuu kuusivaltaiseksi, tosin ylispuuna kasvaa paikoin järeitä, täysikasvuisia mäntyjä kuusten ohella. Aluspuuston muodostavat vuotta 20

21 vanhat kuuset ja harvana kasvavat rauduskoivut. Kuusitaimikko on paikoin tiheä. Mustikan peittävyys kenttäkerroksessa on tiheimmillään 70 %, taimikkotiheiköissä tätä selvästi alhaisempi. Pohjakerros on jokseenkin yhtenäisen seinäsammalkasvuston peitossa. Muita pohjakerroksen lajeja ovat kangaskarhunsammal, kulokarhunsammal, kerrossammal, kynsisammal ja harmaaporonjäkälä. Kasvillisuudeltaan samantyyppisiä alueita on Kurjenlammelle johtavan tien varressa yleiskaava-alueen pohjoisreunassa. 41. Umpeenkasvanut allikko Kuusivaltaisen tuoreen kankaan ja avohakkuualueen rajalla Kurjenlammen itäpuolella sijaitsee muutaman aarin suuruinen, ilmeisesti kalliopainanne, jossa vesi on seisonut ja joka sittemmin on kasvanut umpeen. Alue muistuttaa suuresti Pitkänlinjanmäen länsireunassa olevaa aluetta. Kenttäkerros on viiltosaran ja jokapaikansaran valtaama. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat karpalo ja raate. Pohjakerros on yhtenäisen rämerahkasammalkasvuston peittämä. 42. Kurjenlampi Kurjenlampi sijaitsee kaavoitettavan alueen pohjoisrajalla, kohdassa, jossa alueen rajaus kääntyy kaakkoon. Lampi on pinta-alaltaan noin hehtaarin suuruinen ja sitä ympäröi sararäme, jossa on nähtävissä myös nevamaisia piirteitä etenkin lammen rantamilla ja lammen etelä päässä. Lammen ympäristö on sen itäpuolella käsitelty avohakkuulla, sen sijaan lammen pohjois- ja länsirannat ovat hakkaamattomia, samoin kaakkoisosa. Lampea ympäröivän suon eteläpäässä kasvaa nuorta koivikkoa. Lammen rannalla on näkyvyys jäljempänä tässä raportissa kuvatulle kalasääsken pesälle. Lampea ympäröivän suon kenttäkerroksen lajeja ovat karpalo, mustikka, vaivero, suokorte, tupasvilla, pallosara, raate ja jokapaikansara. Pohjakerroksen lajeja ovat punarahkasammal, kalvakkarahkasammal, rämerahkasammal (valtalaji), ruskorahkasammal sekä rämekarhunsammal mättäillä. Kirveslampi ja sen välitön ympäristö tulisi säilyttää luonnontilaisena kohteen suoluonnon sekä läheisyydessä olevan kalasääsken pesän perusteella. Lampi sinänsä voisi soveltua myös kaakkurin pesimäpaikaksi, vaikka lammella ei maastokäyntien yhteydessä kaakkuria havaittukaan. 21

22 Kuva 8. Kurjenlammen länsiranta. 6. Kaavoitettavan alueen eläinlajisto Merkittävin yksittäinen havainto liittyy kalasääskipariskuntaan, joka pesii Vanhantien pohjoispuolella, metsälinjojen risteyksessä. Toinen linjoista on ns. pitkälinja, itä-länsisuunainen linja, joka kulkee läpi kaavoitettavan alueen sen länsireunasta Pitkänlinjamäelle ja toinen kaavoitettavan alueen pohjois-etelä -suuntainen rajalinja lännessä. Itse pesä on muutaman metrin kaavoitettavan alueen ulkopuolella järeän männyn latvassa. Kyse on tekopesästä joka kuluvana kesänä oli aktiivisessa käytössä. Pesäpuu on merkitty asianmukaisesti. Maasto pesän ympäristössä, sen etelä- ja itäpuolella on osin kuusivaltaista suhteellisen vanhaa mustikkatyypin metsää, jossa ylispuuna ovat täysikasvuiset männyt. Sen sijaan aluetta jakavan ns. pitkänlinjan pohjoispuoli on nuorta, n vuotta vanhaa koivikkoa, joka pohjoisessa jatkuu aina Kurjenlammelle saakka. Kuva 9. Kalasääsken pesä kaavoitettavan alueen länsireunassa. Kuva otettu

23 Kaavoitettavan alueen lintulajisto oli tavanomaista. Kurjenlammella ei tehty havaintoja kaakkurista, vaikka lampi sinänsä voisi soveltua kaakkurin pesäpaikaksi. Metsäkanalinnuista havainnoitiin pyypoikue Kankaannourujen eteläpuolella, teeriä sekä kaksi urosmetsoa Lemin tien pohjoispuolella, Virviläsuon takana. Maastokäyntien yhteydessä havainnoidut lintulajit on esitetty liitteen 2. lajiluettelossa. Kaavoitettavan alueen nisäkäslajisto koostuu tavanomaisesta lajistosta. Alueella on merkkejä hirvien liikehdinnästä, samoin alueella tavattiin oravia sekä jänisten jätöksiä. Osassa aluetta on vuonna 2013 toteutettu liito-oravatarkastus (Tmi Jouko Sipari, 2013). Tarkastelu toteutettiin alueella, joka kattaa tien nro 380 pohjoispuolella Virviläsuon ja siitä länteen sekä itään olevat metsäkuviot sekä tien eteläpuolella käytännössä nyt kaavoitettavana olevat metsäkuviot. Tarkastuksen yhteydessä ei tehty havaintoja liito-oravista, tai niiden liikkumisesta alueella. Alueella pesivään eläinlajistoon sekä yksilömääriin ovat todennäköisesti vaikuttaneet alueella aiemmin toteutetut suhteellisen laajat metsähakkuut. Lukuunottamatta edellä mainittua kalasääskipesuetta luontoselvityksen yhteydessä ei alueelta tehty havaintoja luonnonsuojelulain tai luontodirektiivin IV a liitteen mukaisista uhanalaisista eliölajeista. Koska tässä raportissa esitelty Hevosoronsuon pohjoispuolinen ojankorpi ja sen lähialueet soveltuvat biotooppinsa perusteella liito-oravan pesimäpaikaksi, suositellaan, että alueella suoritetaan täydentävä tarkastus maalis-huhtikuussa. 7. Yhteenveto Lemin kunta toteuttaa Iitiän kunnan länsipuolella osayleiskaavahankkeen sekä uuteen yrityspuistoon liittyvän asemakaavahankkeen. Kaavoitettavan alueen kokonaispinta-ala on 340 hehtaaria ja se sijoittuu Lemin taajamaan johtavan tien nro 380 pohjois- ja eteläpuolelle, noin neljän kilometrin etäisyydelle Lappeenranta-Mikkeli tiestä. Alueella toteutettiin kesän 2014 aikana kaavahankkeeseen liittyvä luontoselvitys, jonka yhteydessä tarkastettiin alueen kasvillisuutta, luontotyyppejä sekä eläinlajistoa lainsäädännön edellyttämällä tavalla ja laajuudessa. Kaavoitettava alue on kokonaisuudessaan ollut tehokkaassa metsätalouskäytössä. Alueella on toteutettu laajoja avohakkuita viimeksi kuluneina vuosina sekä aiemmin toteutettuihin hakkuisiin liittyviä metsänuudistuksia viimeisten vuoden aikana. Näin ollen aluetta kokonaisuudessaan luonnehtivat edellä mainitut avohakkuualueet sekä nuoret taimikot. Täysikasvuisia, pääasiassa kuusivaltaisia metsiä on kaavoitettavan alueen etelä ja lounaisreunassa sekä ns. Vanhantien pohjoisreunassa, jossa yhtenäinen kuusimetsävyöhyke ulottuu alueen länsireunasta sen itäreunan asutusalueeseen saakka. Kapea täysikasvuisen metsän vyöhyke on niin ikään Viriviläsuon luoteispuolella. Kaavoitettavan alueen merkittävin eläinhavainto liittyy kalasääskiin sekä kalasääsken käytössä olevaan pesään, joka sijaitsee muutaman metrin kaavoitettavan alueen ulkopuolella sen pohjoisnurkassa olevasta Kurjenlammesta n. 200 metriä lounaaseen. Pesä on ns. tekopesä ja 23

24 rakennettu täysikasvuisen männyn latvaan. Muutoin alueen eläimistö on tavanomaista. Merkkejä liito-oravien pesinnästä tai liikkumisesta alueella ei havaittu. Kaavoitettavan alueen merkittävimmät geologiset muodostumat sijoittuvat Lemille johtavan tien eteläpuolelle, ns. Kankaannourujen alueella, jossa on nähtävissä vanha glasifluviaalinen joen uoma ja siihen liittyviä suppamuodostumia. Samalla alueella on niin ikään nähtävissä I-maailmansodan aikaisia kaivantoja. Maisemallisesti huomionarvoisin kohde on Kurjenlampi kaavoitettavan alueen pohjoisnurkassa, lähellä edellä mainittua kalasääsken pesää. Kalasääskeä lukuun ottamatta alueella ei tehty havaintoja luontodirektiivin IV a liitteen, tai luonnonsuojelulain 46 :n mukaisista uhanalaisista lajeista, eikä myöskään LsL 47 :n mukaisista erityistä suojelua vaativista lajeista. Alueelta ei havainnoitu LsL 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Edellä mainittu Kurjenlampi välittömine ympäristöineen on luontotyyppinä sellainen, että sen jättämistä luonnontilaan tulisi harkita. Liitteet: Karttaliite 1. Yleiskartta kaavoitettavasta alueesta Karttaliite 2. Luontoselvityksen mukainen kuviokartta Liite 1. Kasvilajiluettelot Liite 2. Eläinlahjiluettelo 24

25 25