Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 424/2002 vp Pitkään työttömänä olleen oikeus työmarkkinatukeen Eduskunnan puhemiehelle Henkilön, joka ei ole työvoimatoimiston jo vuosia sitten tekemän päätöksen mukaan työmarkkinoiden käytettävissä, on vaikea päästä takaisin työmarkkinatukikelpoiseksi. Tällainen esimerkki, Reijo Karjalainen, löytyy Pyhäselän kunnan Hammaslahden työvoimatoimistosta. Vuoden 1999 syksyllä työvoimatoimikunta teki päätöksen, ettei Karjalainen heidän käsityksensä mukaan ole työmarkkinoiden käytettävissä. Päätös perustui kahteen työtarjoukseen, joita Karjalainen ei voinut ottaa vastaan. Ensimmäinen työtarjous koski tukityöllistämistyötä, jossa Karjalainen olisi joutunut kuljettamaan omalla autollaan kouluille keskuskeittiöllä valmistettuja ruokia. Kun hänen perheellään oli vain yksi auto, vanha Lada, se ei olisi ollut joka päivä käytettävissä ja kun kunnalla ei ollut osoittaa hänelle muutakaan autoa, hän ilmoitti, ettei voi mitenkään vastaanottaa sellaista työtä. Tämä katsottiin ensimmäiseksi työstä kieltäytymiseksi. Tässä tapauksessa ihmetyttää, miten työvoimatoimisto voi vaatia, että työnhakijalla pitää olla työpanoksensa lisäksi myös oma auto työnantajan ajoja varten. Toinen työtarjous, josta Karjalaisen katsottiin kieltäytyneen, oli määräaikainen tuettu työ peräkärryjen kasaajana TK-tuotteella. Karjalainen kävi TK-tuotteella haastattelussa. Sieltä kuitenkin viestitettiin työvoimatoimistolle haastattelun tuloksesta: "Karjalainen oli kiireinen eikä esitetty työ näytä häntä kiinnostavan". Hänelle ei siis annettu mahdollisuutta osoittaa, olisiko hän pystynyt kyseiseen työhön. Nyt sitten huhtikuun alkupuolella 2002 Karjalainen meni Hammaslahden työvoimatoimistoon pyytämään, eikö työvoimatoimisto voisi osoittaa hänelle mitään työtä tai työvoimapoliittisia toimia. Työvoimatoimikunta päätti kuitenkin , ettei hakija ole työmarkkinoiden käytettävissä. Perusteluissa todettiin työvoimatoimikunnan antaman päätöksen olevan edelleen voimassa; hakija ei ole osoittanut olleensa työmarkkinoilla tai työllistymistä edistävässä koulutuksessa. Karjalainen onkin ollut täysin ihmeissään: Onko hänet sysätty täysin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden ulkopuolelle ja eikö työvoimatoimiston tehtävänä ole pyrkiä järjestämään hänelle jotain toimia, joilla hän voisi päästä työmarkkinoille. Kovin vaikea on uskoa, että yli 50-vuotias, työkykyään jo osittain sokeritaudin takia menettänyt henkilö voisi noin vain löytää vapailta työmarkkinoilta työtä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, miten vaikeaa esimerkkitilanteessa mainitun henkilön on päästä takaisin työmarkkinakelpoiseksi ja Versio 2.0

2 jos työtä ei voida osoittaa, ryhtyykö hallitus toimenpiteisiin, että myös kyseiselle henkilölle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville palautetaan oikeus työmarkkinatukeen tai peruspäivärahaan, jos henkilö aidosti kuitenkin osoittaa olevansa työmarkkinoiden käytettävissä? Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2002 Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 424/2002 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 424/2002 vp: Onko hallitus tietoinen, miten vaikeaa esimerkkitilanteessa mainitun henkilön on päästä takaisin työmarkkinakelpoiseksi ja jos työtä ei voida osoittaa, ryhtyykö hallitus toimenpiteisiin, että myös kyseiselle henkilölle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville palautetaan oikeus työmarkkinatukeen tai peruspäivärahaan, jos henkilö aidosti kuitenkin osoittaa olevansa työmarkkinoiden käytettävissä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työttömyysturvalain (602/1984) mukaan henkilöllä, joka ei ole työmarkkinoiden käytettävissä, ei ole oikeutta työttömyysajan etuuksiin. Henkilön ei katsota olevan työmarkkinoiden käytettävissä, jos hän itse asettaa sellaisia rajoituksia, jotka estävät tarjotun työn vastaanottamisen työmarkkinoilla yleisesti sovellettavin ehdoin tai tarjottuun hänelle soveltuvaan koulutukseen osallistumisen, taikka joiden vuoksi hän on eronnut työstä tai koulutuksesta. Henkilölle on varattava kohtuullinen aika lastenhoidon, kulkemisen ja muiden vastaavien esteiden poistamiseen. Työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) viittaussäännöksen perusteella työttömyysturvalakia tältä kohdin sovelletaan myös työmarkkinatuen saajaan. Mikäli henkilö on asettanut sellaisia rajoituksia työn tai koulutuksen vastaanottamiselle, joiden perusteella hänen ei voida katsoa olevan työmarkkinoiden käytettävissä, ei hänen voida katsoa olevan työmarkkinoiden käytettävissä uudelleen, ennen kuin hän on esittänyt selvityksen esteen poistumisesta ja ilmoittanut olevansa käytettävissä kokoaikatyöhön. Työllistymistä tai koulutukseen osallistumista on pidettävä selkeänä näyttönä siitä, että estettä ei enää ole olemassa. Jos henkilön on katsottu toistuvasti ilman pätevää syytä kieltäytyneen työstä tai koulutuksesta tai tätä vastaavalla tavalla osoittaneen, että hän ei halua ottaa vastaan hänelle sopivaksi katsottavaa työtä tai koulutusta, hänellä ei ole oikeutta työttömyysajan etuuteen ennen kuin hän on ollut työssä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa vähintään kolmen kuukauden ajan. Tällöin myönteisen työvoimapoliittisen lausunnon antamisen ja työttömyysajan etuuden myöntämisen edellytyksenä on se, että henkilö esittää työvoimaviranomaiselle luotettavan selvityksen siitä, että hän on ollut lain tarkoittamassa työssä tai koulutuksessa vaaditun ajan. Työministeriö on antanut työvoima- ja elinkeinokeskusten työvoimaosastoille, työvoimatoimistoille ja työvoimatoimikunnille ohjeen (O14/2000 TM) työvoimatoimiston ja työvoimatoimikunnan menettelystä annettaessa työvoimapoliittisia lausuntoja. Ohjeessa todetaan, että tilanteessa, jossa työvoimatoimikunta on antanut esteellisen lausunnon ja este lakkaa, työvoimatoimisto voi selvissä tapauksissa antaa myönteisen lausunnon. Jos sen sijaan tulee uudelleen arvioida, onko este edelleen olemassa 3

4 Ministerin vastaus tai riittääkö näyttö osoittamaan esteen poistuneen, työvoimatoimikunnan tulee tutkia asia. Työvoimatoimikunnan antamasta sitovasta lausunnosta ei saa hakea muutosta valittamalla. Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan em. lausunnon perusteella tekemään päätökseen saa hakea muutosta työttömyysturvalautakunnalta ja sen päätöksen tyytymätön voi edelleen hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta. Valituskirjelmä on toimitettava Kelalle tai ao. työttömyyskassalle 30 pv:n kuluessa siitä kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon. Työvoimapalvelulain (1005/1993) mukaan henkilö voi olla työvoimatoimiston asiakkaana ja saada työvoimatoimiston tarjoamia palveluja ilmoittautumalla henkilökohtaisesti työvoimatoimistossa ja esittämällä työvoimapalvelujen tarjoamisen kannalta tarpeelliset tiedot. Toisin kuin työttömyysajan etuuksien myöntäminen, jotka edellyttävät työttömyyttä ja työmarkkinoiden käytettävissä oloa, työvoimatoimiston palvelujen saaminen ei edellytä sitä, että henkilö on työmarkkinoiden käytettävissä. Tällaisen henkilön työllistämiseen voidaan myös myöntää työllistämistukea. Työvoimatoimisto harkitsee tapauskohtaisesti, onko henkilön tukityöllistäminen työvoimapoliittiselta kannalta tarkoituksenmukaista. Myös tarjottavien palvelujen kohdalla käytetään tapauskohtaista harkintaa mm. osoitettaessa työpaikkoja ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Työministeriö toteaa kuitenkin, että henkilöllä itsellään on velvoite edistää aktiivisella toiminnallaan omaa työllistymistään. Kyseinen velvoite on lukien kirjattu myös lakiin. Edustaja Lahtelan kysymyksen johdosta työministeriö toteaa, että lainsäädäntö sen paremmin kuin työministeriön antamat ohjeetkaan eivät estä kysymyksen tarkoittaman henkilön taikka muiden hänen tilanteessaan olevien kansalaisten palvelua työvoimatoimistossa taikka tukityöllistämistoimenpiteiden kohdistamista heille. Lainsäädäntö ei myöskään estä henkilön pääsyä takaisin työttömyysetuuksien piiriin, jos työllistymisen este on poistunut tai työssäolovelvoite täyttynyt. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2002 Työministeri Tarja Filatov 4

5 Ministerns svar KK 424/2002 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 424/2002 rd: Är regeringen medveten om, hur svårt det är för en i exempelfallet nämnd person att återfå sin arbetsmarknadsduglighet och om arbete inte kan anvisas, kommer regeringen att vidta åtgärder för att också den aktuella personen och andra i motsvarande situation skall återfå sin rätt till arbetsmarknadsstöd eller grunddagpenning, om personen ändå uppriktigt visar att han eller hon står till arbetsmarknadens förfogande? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (602/1984) är en person som inte står till arbetsmarknadens förfogande inte berättigad till arbetslöshetsförmåner. En person anses inte stå till arbetsmarknadens förfogande, om han själv uppställer sådana begränsningar som utgör hinder för mottagande av erbjudet arbete på villkor som allmänt tillämpas på arbetsmarknaden, för deltagande i erbjuden, för honom lämplig utbildning, eller på grundvalen av vilka han har lämnat arbetet eller utbildningen. Han eller hon skall ges skälig tid för att undanröja hider som beror på barnavård eller arbetsväg samt andra eventuella hinder av motsvarande slag. Enligt hänvisningsbestämmelsen i lagen om arbetsmarknadsstöd (1542/1993) tillämpas här lagen om utkomstskydd för arbetslösa även på personer som erhåller arbetsmarknadsstöd. Om en person har uppställt sådana begränsningar i fråga om mottagande av arbete och deltagande i utbildning som gör att han inte kan anses stå till arbetsmarknadens förfogande, kan han inte på nytt anses stå till arbetsmarknadens förfogande förrän han har lämnat en utredning om att hindret undanröjts och anmält att han kan ta emot heltidsarbete. Det att man blivit sysselsatt eller deltar i utbildning kan betraktas som ett klart bevis på att hindret har undanröjts. Om en person anses ha upprepade gånger utan giltig orsak vägrat att ta emot arbete eller delta i utbildning eller på annat motsvarande sätt visat att han inte vill ta emot arbete eller delta i utbildning som kan anses lämpa sig för honom, har han inte rätt till arbetslöshetsförmån förrän han i minst tre månader har varit i arbete eller i arbetskraftsutbildning. För att i dessa fall ett positivt arbetskraftspolitiskt utlåtande skall kunna ges eller en arbetslöshetsförmån skall kunna beviljas krävs att personen ger arbetskraftsmyndigheten en tillförlitlig utredning om att han under föreskriven tid har varit i sådant arbete eller sådan utbildning som avses i lagen. Arbetsministeriet har gett arbetskrafts- och näringscentralernas arbetskraftsavdelningar, arbetskraftsbyråerna och arbetskraftskommissionerna en anvisning (A14/2000 AM) om förfarandet vid avgivande av arbetskraftspolitiska utlåtanden. I anvisningen konstateras att i sådana situationer där arbetskraftskommissionen har gett ett utlåtande med hinder och hindret undanröjts, kan arbetskraftsbyrån om fallet är entydigt ge ett positivt utlåtande. Om det däremot krävs en ny bedömning av om ett hinder fortfarande föreligger eller om den utredning som läm- 5

6 Ministerns svar nats varit tillräcklig för att visa att hindret har undanröjts, skall arbetskraftskommissionen pröva ärendet. I sådant bindande utlåtande som arbetskraftskommissionen gett får ändring inte sökas genom besvär. Den som är missnöjd med ett beslut som Folkpensionsanstalten eller arbetslöshetskassan fattat med stöd av ovan nämnda utlåtande får söka ändring i beslutet hos arbetslöshetsnämnden och den som är missnöjd med nämndens beslut får söka ändring hos försäkringsdomstolen. I försäkringsdomstolens beslut får ändring inte sökas genom besvär. Besvärsskriften skall lämnas in till Folkpensionsanstalten eller arbetslöshetskassan inom 30 dagar från det ändringssökanden fick del av beslutet. Enligt lagen om arbetskraftsservice (1005/1993) kan en person vara kund vid en arbetskraftsbyrå och få de tjänster som arbetskraftsbyrån tillhandahåller när han eller hon anmäler sig personligen vid arbetskraftsbyrån och företer de uppgifter som är nödvändiga för att arbetskraftsservice skall kunna tillhandahållas. Tvärtemot än vad som gäller beviljande av arbetslöshetsförmåner, vilka förutsätter att personen i fråga är arbetslös och står till arbetsmarknadens förfogande, krävs det för att kunna tillhandahållas arbetskraftsbyråns tjänster inte att personen står till arbetsmarknadens förfogande. För att kunna sysselsätta en kund kan byrån också bevilja sysselsättningsstöd. Arbetskraftsbyrån prövar från fall till fall, om det ur arbetskraftspolitisk synvinkel är ändamålsenligt att stödsysselsätta en person. Också när tjänster tillhandahålls, till exempel när man anvisar arbete eller arbetskraftspolitiska åtgärder, prövas varje fall särskilt. Arbetsministeriet konstaterar dock att personen är själv skyldig att genom egen aktivitet främja sina möjligheter att få arbete. Sedan är denna skyldighet också inskriven i lag. Med anledning av riksdagsledamot Lahtelas spörsmål konstaterar arbetsministeriet att varken lagstiftningen eller arbetsministeriets anvisningar förhindrar att arbetskraftsbyrån betjänar den i spörsmålet avsedda personen eller andra medborgare i motsvarande situation eller att sysselsättande stödåtgärder inriktas på dem. Lagstiftningen förhindrar inte heller att en person, sedan hindret för sysselsättningen har undanröjts eller arbetsvillkoret blivit uppfyllt, på nytt blir berättigad till arbetslöshetsförmåner. Helsingfors den 5 juni 2002 Arbetsminister Tarja Filatov 6