VIESTI 3/2012 SISÄLLYS. TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALLE Teemana Erilaisina yhdessä. 3 Pääkirjoitus Kaija Toivanen

Transkriptio

1 VIESTI 3/2012 TERVEYDENHUOLLON HENKILÖKUNNALLE Teemana Erilaisina yhdessä SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus Kaija Toivanen 4 Erilaisina ja lähimmäisinä työyhteisössä Harri Kankare 8 Näkökulma: Kumppanuus parisuhteessa Taina Sandberg 10 Jaettuja hetkiä Jaana Luomajoki 12 Maahanmuuttajien ajatuksia Kaija Toivanen 14 Kesäpäivien kertomaa 16 Kirjanurkka 18 SSKS ry:n uutisia 20 Meiltä ja muualta: Rakkaus ratkaisu erilaisuuden ongelmiin Mailis Janatuinen Julkaisija Suomen Sairaanhoitajain Kristillinen Seura ry. SSKS Kansikuvassa Jaana Luomajoki Kuva: Mika Tikkala 2 VIESTI 1/12

2 Erilaisina ja lähimmäisinä työyhteisössä 4 VIESTI 1/12 Erilaisuuden haaste Erilaisuus koetaan helposti uhkaavaksi, jopa pelottavaksikin. Erityisesti näin tapahtuu silloin, kun erilaisuus koskettaa itselle vieraita alueita. Vanha kiinalainen sananlasku, jonka mukaan et voi nähdä toisessa mitään sellaista, mitä itsessäsi ei ole, on varsin paikkansapitävä. Usein omat piiloon laitetut tunteet, tiedostamattomat kokemukset ja pelot omasta erilaisuudesta vaikuttavat taustalla ja tekevät erilaisuuden kohtaamisesta vaikeaa.

3 Suvaitsevaisuus Erilaisuuden kohtaamisessa tarvitaan suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus-käsite on kärsinyt inflaation ja muuttunut tarkoituksensa vastaiseksi. Tämä johtunee siitä, että suvaitsevaisuus-käsite on ymmärretty väärin, sitä pidetään kaikenkattavana hyväksymisenä tai laiskana välinpitämättömyytenä. Ensimmäinen näistä kieltää jokaiselle ihmiselle kuuluvan oikeuden omaan arvopohjaan ja ajatteluun. Toinen taas puoltaa toimintatapaa, jossa kukaan ei puutu kenenkään tekemisiin jossa kaikki on sallittua ilman mitään moraalia; toisin sanoen tämä merkitsee lähimmäisen hylkäämistä. (Wikström 2006.) Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole valkoinen kangas, ei elä arvotyhjiössä eikä pärjää ilman lähimmäisiään. Todellista suvaitsevaisuutta voi syntyä vasta siitä, että ihminen tiedostaa ja hyväksyy oman arvopohjansa ja on sinut itsensä kanssa. Kun on selvittänyt itselleen, mihin uskoo ja mistä pitää kiinni, on helpompi uskaltautua avoimeen keskusteluun erilaisten ja asioita eri tavalla näkevien ihmisten kanssa. Kasvun paikka Jokaisella meistä on sokeita pisteitä, jotka vaikuttavat tapaamme olla ja myös kohdata erilaisuutta. Norjalaisen Gunnar Elstadin (2011) mukaan ihmisen kasvuun ei riitä pelkkien vahvuuksien tunnistaminen, vaan jokaisen tulisi oppia näkemään itsensä myös pahassa. Hänen mukaansa meidän jokaisen tulisi kartoittaa omat keppihevosemme ja kunnianhimomme, tärkeimmät persoonallisuuspiirteemme ja niiden vaikutus yhteistyöhön sekä oma kulttuuritaustamme ja kasvatuksemme. Elstadin mukaan valitettavasti aika harva uskaltaa tutustua itseensä tällä tavalla. Sen Erilaisina yhdessä sijaan löydämme helposti sellaisia syitä ja perusteita kaikelle, että meidän ei tarvitse antaa periksi tai muuttua. Kehityskeskustelut ja työnohjaus ovat oivallinen keino kurkistaa sisälle itseemme. Myös ystävien antama kritiikki voi olla rakentavaa ja arvokasta, sitä kannattaa kuunnella ja tutkia. Mutta vaikka itsensä näkeminen pahassa on terveellistä, siihen ei kuitenkaan saa jäädä kiinni. On yhtä tärkeää tutustua myös omiin vahvuuksiinsa ja lahjoihinsa. Meihin jokaiseen on piilotettu aarrevarasto täynnä mahdollisuuksia ja voimavaroja otetaan ne käyttöön toisten palvelemiseen! Erilaisuuden rikkaus Työyhteisöissäkin kohtaamme monia erilaisia ja eri tavalla toimivia ihmisiä. Erilaisina ihmisinä me tasapainotamme kokonaisuutta ja tuomme siihen vahvuutta. Työyhteisössä olisi tärkeää tunnustella omia tunteitaan, eikä ainoastaan positiivisia vaan myös negatiivisia. Huomatessaan ärtyvänsä johonkin kannattaa pysähtyä pohtimaan elämää toisen mokkasiineissa, ja yrittää löytää pikemminkin niitä asioita, jotka yhdistävät, ei niinkään niitä, jotka erottavat. Suurikin erilaisuus voi olla myös voimavara. Tästä meille kaikille on esimerkkinä australialaisen, nykyisen kalifornialaisen Nicky Vujicicin elämä. Ilman raajoja syntynyt mies on löytänyt uskon ja sen antaman turvan kautta uudenlaisen asenteen ja tarkoituksen elämälleen. Tänä päivänä Nicky Vujicic kiertää maailmaa ja haluaa opettaa ihmisille itsensä hyväksymistä ja rakastamista ja uskon merkitystä elämän tarkoituksen löytämisessä. Erilaisuudesta on tullut hänelle silta, joka auttaa lähestymään lähimmäisiä ( VIESTI 1/12 5

4 Erilaisina yhdessä Kiusaamisen dynamiikka tarvitsee kiusattavan narrin ja kiusaajan tyrannin lisäksi hovin, joka myötäilee ja nauraa. Entisaikojen hoveissahan narri toi julki totuuden, samoin kiusattavan asema näyttää totuuden työpaikasta. Tällaisissa tilanteissa herää kysymys työyhteisön käytettävissä olevan keskinäisen moraalipääoman laadusta. Päämäärä voimavaraksi Erilaisuuden synnyttämää painetta vähentää työyhteisössä se, että tiedämme, miksi ja keitä varten olemme töissä. Kun työn päämäärä, lähimmäisen palveleminen on selvillä, energia kohdistuu siihen, eikä aikaa jää erilaisuuden synnyttämän kitkan vatvomiseen. Tämän vuoksi joskus jopa kiire, aikapaine toimii työyhteisön ilmapiiriä sytyttävänä tekijänä mutta tietenkin vain sopivasti annosteltuna (ks. Hakanen 2009). Työn ensisijainen päämäärä voidaan kuitenkin kadottaa, minkä seurauksena työyhteisö alkaa tuottaa sekundaarisia prosesseja. Näistä pahimpia on välinpitämätön ja depersonalisoiva asiakkaan kohtelu. Päämäärän kadottamisen seuraukset voivat näkyä myös työyhteisön ihmissuhteissa. Seurauksena voi olla esimerkiksi kollegan kadehtimista ja hänestä juoruilemista, pahimmillaan kollegan kiusaamista, jopa yhteisön ulkopuolelle eristämistä ja mitätöintiä. Jos työn päämäärä lähimmäisen palveleminen unohtuu, voi asiakkaasta tai kollegasta tulla uhri, viihdyke, jonka heikkouksista yhteisö elää. Tällainen yhteisö myös kerää ihmisiä, jotka kieltäytyvät kas- Joharin ikkuna on apuväline itsetuntemuksen lisäämiseen. Se kertoo myös, miksi ystävien kuunteleminen on hyödyllistä. 6 VIESTI 1/12

5 vusta, ja valitsevat yhteisön lahoamisen tien. Yhteisö alkaa toteuttaa ns. Janten lakia, jossa kukaan ei kelpaa mihinkään eikä kukaan ole mitään. Ihmiset voivat pahoin, eikä kenenkään erityisosaamista tai erilaisuutta voida hyödyntää positiivisesti. Työn päämäärän on siis uudistuttava säännöllisesti. Tätä uudistumista edistää kutsumustietoisuus. Jollei palvelemisen idea nouse omasta sisimmästä, ei mikään ulkopuolinen palaute voi ylläpitää sitä. Työyhteisö voi kuitenkin vahvistaa palvelemisen halua ja antaa voimaa välittämällä jäsenilleen käytännön teoin ja sanoin kokemuksen: olet arvokas! (Ks. Furman & Ahola 2012). Työskennellä ja elää toisten kanssa erilaisina ja lähimmäisinä mahdoton tehtäväkö? Ei suinkaan! Ennemminkin innostava haaste, johon toivon meidän kaikkien tarttuvan. Lähteet saatavana toimitukselta. Harri Kankare Sairaanhoitaja, TtM Työyhteisöetiikan kouluttaja Kokkolan Baptistiseurakunnan työntekijä Erilaisina yhdessä. Kuvassa Harri oikealla. VIESTI 1/12 7