Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 202/2011 vp Lääketieteellisen tiedekunnan pääsykoeuudistuksen aikataulu Eduskunnan puhemiehelle Yliopistojen pääsykokeita ollaan uudistamassa. Lukion merkitystä halutaan korostaa, ja näin tavoitteena on tasoittaa tietä lukiosta yliopistoon. Ilman riittäviä siirtymäaikoja uudistuksissa voi piillä kuitenkin uusia epäoikeudenmukaisuustekijöitä. Esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan pääsykoetta uudistetaan tietojen mukaan jo keväällä Tiedekuntaneuvoston syyskuun 2011 päätöksellä valintakoemateriaali lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtaviin koulutus- ja tutkinto-ohjelmiin muuttuu valintakoekirjan käyttämisen sijaan siten, että koe perustuu lukion biologian, fysiikan ja kemian pakollisten ja syventävien kurssien opintosisältöihin sekä kokeessa jaettavaan lisäaineistoon. Valintakoeperusteiden muutoksella on sinänsä tuettava tavoite ja pyrkimys. Tavoitteena on, että entistä useampi voisi aloittaa lääketieteen opinnot heti lukion jälkeen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut yleiseksi tavoitteeksi, että noin puolet tiedekuntiin hyväksytyistä opiskelijoista olisi ensimmäistä koulutuspaikkaa hakevia (pääsääntöisesti pyrkimisvuoden uusia ylioppilaita). Muutoksen tavoitteina on myös opiskelijavalintaprosessin keventäminen ja pyrkijöiden keskinäisen tasa-arvon lisääminen. Vuosikymmenen samana pysynyt valintakoekirja johtaa toistamiseen pyrkivien hakijoiden suosimiseen. Myös kalliiden valmennuskurssien merkitys on korostunut valintakoekirjan pysyessä useita vuosia samana. Perustelut muutokselle ovat hyvät, mutta miten tasa-arvo toteutuu nyt jo lukiossa olevilla, jotka eivät ole valinneet edellä mainittuja kaikkia pääsykoeaineita lukiossa? Ensi kevääksi he eivät niitä ehdi lukiossa enää ottaa. Onko oikeudenmukaista muuttaa pääsykriteerejä näin lyhyellä ajalla? Olisi tärkeää, että jo lukio-opinnot aloittaessaan nuorella olisi tieto siitä, mitä opintoja häneltä mahdollisiin jatko-opintoihin pääsemiseksi vaaditaan, ja toisaalta, mitkä opinnot tasoittavat tietä jatko-opintoihin. Toisaalta olisi tärkeää selvittää, johtaako tällainen järjestelmä myös siihen, että kielien opiskelu vähenee, jos lukiolainen suunnittelee opintoja esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa lukion jälkeen ja ottaa kaikki pitkät kurssit ko. aineissa ja lisäksi fysiikassa helposti edellytetään pitkää matematiikkaa. Johtaako tämä uudistus lukio-opintojen pitkittymiseen neljään vuoteen lääketieteelliseen pyrkijöiden osalta, sillä kemian, fysiikan ja biologian kurssit tarkoittavat 20 23:a kurssia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten yliopiston pääsykoeuudistus kohtelee keväällä 2012 kirjoittavia ja lukionsa jo aloittaneita opiskelijoita ja onko pääsykoeuudistus syytä toteuttaa eri tiedekunnissa niin, että uudistus tulee voimaan aina vasta siirtymäajan jäl- Versio 2.0

2 keen, jolloin lukion aloittavilla on aina tieto heitä odottavista pääsykokeista ja pääsykoevaatimuksista lukion näkökulmasta? Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2011 Timo Heinonen /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 202/2011 vp Timo Heinonen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Timo Heinosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 202/2011 vp: Miten yliopiston pääsykoeuudistus kohtelee keväällä 2012 kirjoittavia ja lukionsa jo aloittaneita opiskelijoita ja onko pääsykoeuudistus syytä toteuttaa eri tiedekunnissa niin, että uudistus tulee voimaan aina vasta siirtymäajan jälkeen, jolloin lukion aloittavilla on aina tieto heitä odottavista pääsykokeista ja pääsykoevaatimuksista lukion näkökulmasta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yliopistot päättävät itsenäisesti valittavien opiskelijoiden määrästä ja opiskelijavalinnan perusteista sekä niitä koskevasta tiedottamisesta. Perustuslaillisen yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi yhdenvertaisuutta on toteutettava myös yliopistojen valintaperusteissa ja muissa valintaan vaikuttavissa järjestelyissä. Yhdenvertaisuuden turvaamiseksi valintaperusteista tulee päättää ja niistä tulee tiedottaa ennen opiskelijavalintojen alkamista. Yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat tekevät tiivistä opiskelijavalintaa koskevaa yhteistyötä. Opiskelijat valitaan lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtaviin koulutus- ja tutkinto-ohjelmiin yhteisellä, viidellä yliopistopaikkakunnalla ja kuudessa tiedekunnassa samanaikaisesti järjestettävällä valintakokeella. Valtakunnallinen lääketieteellisten alojen valintatoimikunta on tiedottanut uudistavansa keväällä 2012 järjestettävää valintakoetta siten, että koe perustuu lukion biologian, fysiikan ja kemian pakollisten ja syventävien kurssien opintosisältöihin sekä kokeessa jaettavaan lisäaineistoon. Uudistuksessa luovutaan useita vuosia käytössä olleesta valintakoekirjasta, joka myös on kirjan laatijoiden mukaan osittain perustunut lukion luonnontieteellisten aineiden ja terveystiedon oppimääriin. Lääketieteellisten alojen valintakokeeseen osallistumisen edellytyksenä ei ole mainittujen lukion kurssien suorittaminen. Valtakunnallisen lääketieteellisten alojen valintatoimikunnan mukaan tiedekuntien opiskelijavalintaperusteet eivät muutu muilta osin: valtaosa opiskelijoista valitaan yhteispistekiintiössä eli siten, että ylioppilastutkinnon arvosanoista annettavat alkupisteet yhdistetään valintakoepisteisiin ja osa valitaan edelleen pelkän valintakokeen perusteella. Lääketieteellisiin tiedekuntiin hyväksyttäviltä on perinteisesti edellytetty vahvaa luonnontieteellisten aineiden (fysiikka, kemia, biologia) osaamista. Tiedekunnat katsovat, että koska lääketieteellisten alojen valintakokeessa menestymiselle asetetut keskeiset osaamistavoitteet eivät uudistuksessa muutu, uusi valintakoe voidaan toteuttaa ilman erillistä siirtymävaihetta. Kysymyksessä on mielestäni nostettu esille tärkeä huomio siitä, että jo toisen asteen opinnot aloittavilla tulisi olla riittävästi tietoa siitä, mitä opintoja korkeakouluopintoihin pääsemiseksi vaaditaan ja mistä oppiaineista voisi eri koulutuksiin haettaessa olla hyötyä. Toinen hyvin keskeinen periaate on, että opiskelijavalinta tulee toteuttaa tavalla, joka ei edellytä lukion aloittavalta nuorelta tietoa siitä, mihin korkeakouluopintoihin aikoo lukion jälkeen hakeutua. Nuorella 3

4 Ministerin vastaus tulee olla aito mahdollisuus etsiä ja vaihtaa kiinnostuksen kohteitaan ja suuntautumistaan koko lukio-opintojensa ajan ilman, että tehdyt valinnat sulkevat pois jatko-opintopolkuja. Tämä tulee ottaa huomioon niin valintakokeiden suunnittelussa kuin myös ylioppilastutkinnon hyödyntämisessä opiskelijavalinnassa. Tästä syystä hallitus pitää myös tärkeänä parantaa ylioppilastutkinnon koearvosanojen vertailukelpoisuutta. Pidän tärkeänä sitä, että opiskelijavalinnan perusteista ja niitä koskevista uudistuksista tiedotetaan laajalti ja oikea-aikaisesti. Sama vaatimus koskee kaikkea opiskelijavalintoja koskevaa kehittämistä niin yksittäisten koulutusten, korkeakoulujen kuin valtakunnankin tasolla. Yliopistot, ammattikorkeakoulut, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus valmistelevat parhaillaan korkeakoulujen yhteishakua koskevaa uudistusta tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Uudistuksen tavoitteena on sujuvoittaa korkeakouluopintoihin pääsyä ja edistää ilman korkeakoulupaikkaa olevien mahdollisuuksia hakea ja päästä korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Tavoitteisiin pyritään mm. parantamalla koulutusmahdollisuuksia ja opiskelijavalinnan perusteita koskevaa tiedonsaantia ja selkeyttämällä hakemista yhdistämällä korkeakoulujen nykyiset sähköiset hakujärjestelmät yhdeksi hakujärjestelmäksi ja sen kautta toteutettavaksi yhdeksi valtakunnalliseksi yhteishauksi. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ensimmäistä korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaansa hakeva tulisi valituksi korkeakouluun ja siten vaikuttaa myös koulutuksen tasa-arvoisuuden lisääntymiseen. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus tuoda eduskunnan käsittelyyn seuraavan kevätistuntokauden alussa. Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 2011 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4

5 Ministerns svar KK 202/2011 vp Timo Heinonen /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 202/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Timo Heinonen /saml: Hur påverkar reformen av universitetets inträdesprov studerande som skriver studenten våren 2012 och studerande som redan börjat i gymnasiet och är det skäl att genomföra reformen av inträdesprovet i de olika fakulteterna så att den träder i kraft först efter en övergångsperiod, varvid personer som börjar i gymnasiet alltid känner till de kommande inträdesproven och inträdeskraven ur gymnasiets synvinkel? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Universiteten bestämmer självständigt om antalet studerande som antas och antagningsgrunderna samt om informationen som ges om dessa. På grund av den grundlagsenliga jämställdhetsprincipen måste jämställdheten verkställas även i universitetens antagningsgrunder och i andra arrangemang som påverkar antagningen. För att trygga jämställdheten måste beslut om antagningsgrunderna fattas och information om dessa ges innan antagningen av studerande inleds. Universitetens medicinska fakulteter samarbetar nära i fråga om antagningen av studerande. Studerande väljs till utbildnings- och examensprogram som leder till medicine, odontologie och veterinärmedicine licentiatexamen genom gemensamma inträdesprov som ordnas på fem universitetsorter och vid sex fakulteter samtidigt. Den nationella urvalskommissionen för det medicinska orådet har den 29 september 2011 meddelat att inträdesprovet våren 2012 förnyas så att provet bygger på studieinnehållet i gymnasiets obligatoriska och fördjupade kurser i biologi, fysik och kemi samt på tilläggsmaterial som delas ut i samband med provet. Genom reformen avstår man från inträdesprovsboken som använts i flera år och som också enligt bokens författare delvis bygger på gymnasiets lärokurs i naturvetenskapliga ämnen och hälsokunskap. Deltagande i inträdesprovet för det medicinska området förutsätter inte att man avlagt ifrågavarande kurser i gymnasiet. Enligt nationella urvalskommissionen för det medicinska området ändras fakulteternas antagningsgrunder inte i övrigt: majoriteten av studerandena väljs ur en kvot för sammanlagda poäng, dvs. så att utgångspoängen som ges för vitsorden i studentexamen sammanslås med poängen för inträdesprovet, och en del väljs fortfarande endast på basis av inträdesprovet. Av studerande som antas till de medicinska fakulteterna har man i regel förutsatt starka kunskaper i de naturvetenskapliga ämnena (fysik, kemi, biologi). Fakulteterna anser att eftersom de viktigaste kunskapskraven för framgång i inträdesprovet för det medicinska området inte ändras i och med reformen, så kan det nya inträdesprovet genomföras utan någon separat övergångsperiod. Jag anser att spörsmålet lyfter fram ett viktigt ärende: att redan de som inleder studier på andra stadiet bör ha tillräcklig information om vilka studier som krävs för att kunna gå vidare till högskolestudier och vilka läroämnen som kan vara till nytta när man söker till olika utbildningar. En annan mycket viktig princip är att antagningen av studerande ska genomföras på ett sätt som inte förutsätter att den som inleder gymnasiestudier 5

6 Ministerns svar vet till vilka högskolestudier han eller hon ska söka sig efter gymnasiet. Den unga ska ha genuina möjligheter att söka och byta intressen och inriktningar under hela gymnasietiden utan att de val som görs utesluter några fortbildningsvägar. Detta bör beaktas såväl i planeringen av inträdesprov som i utnyttjandet av studentexamen i antagningen av studerande. På grund av detta anser regeringen det vara viktigt att förbättra jämförbarheten i fråga om provvitsorden i studentexamen. Jag anser det vara viktigt att information om antagningsgrunderna och reformerna som gäller dem ges i tillräcklig omfattning och vid rätt tidpunkt. Samma krav gäller all utveckling av antagningen av studerande, i fråga om enskilda utbildningar och högskolor samt på nationell nivå. Universiteten, yrkeshögskolorna, undervisnings- och kulturministeriet och Utbildningsstyrelsen bereder för närvarande en reform som gäller gemensam ansökan till högskolorna i nära samarbete med olika intressegrupper. Målet med reformen är att göra inträdet till högskolestudier smidigare och att främja möjligheterna för personer som saknar högskoleexamen att söka och komma in till utbildning som leder till högskolexamen. Dessa mål eftersträvas bl.a. genom att förbättra tillgången till information som gäller utbildningsmöjligheterna och antagningsgrunderna, genom att göra sökprocessen klarare så att högskolornas nuvarande elektroniska ansökningssystem sammanslås till ett enda ansökningssystem och genom att införa en riksomfattande gemensam ansökan som sker via detta system. Målet är att så många som möjligt som söker sin första studieplats som leder till högskoleexamen ska bli antagna till högskolan och därmed även att bidra till ökad jämställdhet inom utbildningen. Avsikten är att en regeringsproposition i denna fråga ska lämnas till riksdagen för behandling under följande vårsession. Helsingfors den 18 november 2011 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6