LAPIN POHJAVESIEN SUOJELUN JA KIVIAINES- HUOLLON YHTEENSOVITTAMISHANKE (POSKI) Vaihe 1: Yhteenvetoraportti

Transkriptio

1 LAPIN POHJAVESIEN SUOJELUN JA KIVIAINES- HUOLLON YHTEENSOVITTAMISHANKE (POSKI) Vaihe 1: Yhteenvetoraportti

2 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1: yhteenvetoraportti Verkkojulkaisu Kannen kuvat: Olli Kiviniemi, Lapin liitto Lapin liitto Regional Council of Lapland Hallituskatu 20 B, PL Rovaniemi

3 Esipuhe Hankkeen päätoteuttaja oli Lapin liitto vastaten mm. hankkeen johtamisesta, lähtötietojen hankinnasta, tutkimussuunnitelman laatimisesta, koneellisten tutkimusten kilpailutuksesta, suunnittelusta ja valvonnasta sekä pohjaveden ja kiviainesten käyttöselvitysten laatimisesta. Asiantuntijatehtävissä ja osatoteuttajina mukana on ollut Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen yksikkö, joka on vastannut pohjavesi- ja kallioalueiden maastotutkimuksista ja maatutkaluotauksista sekä koneellisten tutkimusten suunnittelusta, ja Luonnonvarakeskus (ent. Metsäntutkimuslaitos) pohjaveden analyysipalveluiden osalta. Lapin ELY-keskus oli mukana hankkeen suunnittelussa ja tutkimustietojen yhteensovittamistyössä. ELY-keskus toteutti myös hankkeen ohessa tehdyt luontoja maisemainventoinnit pohjavesialueilla. Ramboll Finland Oy toteutti kallioalueiden luonto- ja maisemainventoinnit. Destia Oy toteutti koneelliset maaperätutkimukset, pohjavesinäytteenotot, ominaisantoisuuspumppaukset sekä kalliokivinäytteiden laatutestit. Raportin on laatinut Olli Kiviniemi Lapin liitosta. Hanketta rahoittamassa olivat Euroopan aluekehitysrahasto, Lapin liitto, GTK, Metla, hankekunnat (Kemi, Keminmaa, Pello, Rovaniemi, Simo Tervola ja Ylitornio), Meri-Lapin Vesi, Destia Oy, Lemminkäinen Infra Oy, Morenia Oy sekä Rudus Oy. Hankkeen ohjausryhmässä toimivat: Varsinaiset jäsenet Varajäsenet Olli Kiviniemi, sihteeri (POSKI-hanke) Juha Piisilä (Lapin liitto) Jouni Pihlaja, puheenjohtaja (GTK) Susan Kunnas (Luke/Metla) Ritva Britschgi (SYKE) Anu Rautiala (Lapin ELY) Jenni Koitila (Destia Oy) Erkki Lehtoniemi, varapj (Rovaniemi) Riitta Vallin (Kemi) Hanne Junnilainen (Lapin liitto) Peter Johansson (GTK) Riitta Maunuvaara (Luke/Metla) Jari Rintala (SYKE) Jari Pasanen (Lapin ELY) Mika Hytönen / Janne Karhu (Morenia Oy Jarkko Peräaho (Rudus Oy) Jame Welin (Lemminkäinen Infra Oy) Ari Risto (Pello) Pekka Mäkelä (Keminmaa) Jarmo Jaako (Ylitornio) Mika Tiiro (Simo) Risto Pöykiö (Kemi) Aapo Mäenpää (Tervola) Juha Hiltula (Meri-Lapin Vesi Oy) Paula Alho (rahoittaja/lapin ELY) Satu Tirroniemi (rahoittaja/lapin ELY)

4

5 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 3 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE JOHDANTO POSKI-HANKE LAPIN MAAKUNNASSA HANKKEEN TAUSTAT HANKKEEN TOTEUTUS ALUEIDEN KÄYTTÖSUOSITUSTEN PERIAATTEET Pohjavesialueiden luokitus- ja rajaussuositukset Maa- ja kallioperämuodostumien soveltuvuussuositukset POHJAVESI LAPIN MAAKUNNASSA VEDENHANKINTA LAPISSA TÄNÄÄN JA TULEVAISUUDESSA Tilastoitu vedenkulutus ja tunnusluvut POHJAVESIVARAT LAPIN POSKI 1-VAIHEEN KUNNISSA Kemin kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet Keminmaa Tervola Simo Pello Rovaniemi Ylitornio KULUTUSENNUSTEET JA ARVIOT VESIVAROJEN RIITTÄVYYDESTÄ Kemi Keminmaa Tervola Simo Pello Rovaniemi Ylitornio KIVIAINESVARAT LAPIN MAAKUNNASSA KIVIAINESTEN KÄYTTÖ TÄNÄÄN KIVIAINESVARANNOT SUHTEESSA KULUTUKSEEN LAPIN POSKI 1-VAIHEEN KUNNISSA Kemin ja Keminmaan ja kulutusalue Tervolan kulutusalue Simon kulutusalue Pellon kulutusalue Rovaniemen kulutusalue Ylitornion kulutusalue LUONNON KIVIAINEKSIA KORVAAVAT MATERIAALIT LAPISSA Uusiomateriaalin hyödyntämisen lainsäädäntö Uusiomateriaaleja koskevat valtakunnalliset tavoitteet Uusiomateriaalit Lapissa LUONNON- JA MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET LUONTO- JA MAISEMAKARTOITUKSET MUUT MAA-AINESLUPAHARKINNASSA HUOMIOITAVAT AINEISTOT... 62

6 4 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 MERKINNÄT antoisuus l/as./d t/as./a VAT LIITELUETTELO pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrä asukaskohtainen vedenkäyttömäärä (litraa) vuorokaudessa asukaskohtainen kiviainestenkäyttömäärä (tonnia) vuodessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Liite Kartta-aineisto: pohjavesivarat POSKI vaihe 1 -kunnissa Liite Kartta-aineisto: maaperän kiviainesvarat ja soveltuvuudet POSKI vaihe 1 -kunnissa Liite Kartta-aineisto: kalliokiviainesvarat POSKI vaihe 1 -kunnissa Liite Kartta-aineisto: arvokkaat geologiset muodostumat POSKI vaihe 1 -kunnissa

7 Lapin POSKI-hanke Vaihe Johdanto Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) on valtakunnallinen monivuotinen tutkimus- ja kehittämishankekokonaisuus. POSKI-hankkeen tavoitteena on turvata laadukkaiden kiviainesten sekä hyvälaatuisen pohjaveden saanti yhdyskuntien tarpeisiin sekä osoittaa kiviainesten ottoon soveltuvia maa-ainesten ottamisalueita pitkällä aikavälillä. Vesihuollon käyttämä hyvälaatuinen pohjavesi ja kiviaineshuollon käyttämät maaperän kiviainekset esiintyvät samoissa jäätikköjokikerrostumissa, kuten harjuissa ja reunamuodostumissa. Käyttökelpoisimmat maaperän kiviainekset ja yhdyskuntien pohjavesialueet sijaitsevat käytännössä katsoen aina samoilla alueilla. Kyseiset muodostumat ovat myös tarjonneet loistavan rakennuspohjan liikenneväylille ja asutuskeskittymille. Tämän lisäksi muodostumat itsessään ovat usein geologisesti ja maisemallisesti sekä kasvi- ja eläinlajistoiltaan ainutlaatuisia. Kaikkialla Suomessa merkittävimpiä kiviaineshuollon raaka-aineen lähteitä ovat olleet jääkauden seurauksena syntyneet, valtaosin lajittuneesta hiekasta ja sorasta koostuvat harjut ja reunamuodostumat. Muuhun maahan verrattuna Lapissa kehitys kohti kalliokiviainespohjaista kiviaineshuoltoa on ollut hitaampaa ja valtaosa otetuista kiviaineksista on edelleen luonnon soraa ja hiekkaa. Vuosien välisen tarkastelujakson aikana kalliokiviaineksen osuus kokonaiskulutuksesta oli 22 %. Kuten muussa Suomessa, Lapissa valtaosa kiviaineksen tarpeesta kohdistuu kaupunkikeskuksiin. Erityisenä piirteenä Lapissa on pitkät välimatkat isompien kulutuskeskittymien välillä ja asukaslukuun suhteutettuna laaja tieverkosto, jotka jakavat tarvetta kuitenkin muuta maata tasaisemmin koko maakunnan alueelle. Maa-ainesten ottamisen alueelliset suuntaviivat sisältyvät valtioneuvoston valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT), joiden tarkistamisesta valtioneuvosto teki päätöksen Mainitut tarkistetut tavoitteet sisältävät erityistavoitteen, jonka mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon käyttökelpoiset kiviainesvarat sekä niiden kulutus ja kulutustarve pitkällä aikavälillä sekä sovitettava yhteen kiviaineshuolto ja suojelutarpeet. Kiviainesten ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisema - arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. POSKI-hankkeen selvitykset luovat osaltaan edellytykset kiviaineshuoltoa ja suojelua yhteen sovittavalle yleispiirteiselle kaavoitukselle ja muulle alueidenkäytön suunnittelulle. Ne voivat ohjata myös lupien hakemista sellaisille alueille, joilla kiviainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maaaineslain rajoitusten kanssa. Käytännön työ hankkeessa keskittyi pääosin aikaisemmin tutkimattomien pohjavesialueiden ja maaperämuodostumien sekä uusien kalliokiviaineksen ottoon soveltuvien alueiden tutkimiseen. Tutkituille pohjavesialueille annettiin selvitettyjen tietojen perusteella suositukset alueiden pohjavesiluokituksen muuttamisesta sekä mahdollisesti alueiden rajausten muuttamisesta tai yhdistämisestä. Tutkituilla pohjavesialueilla sijaitseville maaperämuodostumille sekä tutkituille kallioalueille annettiin suositukset niiden soveltuvuudesta maa- ja kiviainesten ottoon. Annetut suositukset eivät ole sellaisenaan lainvoimaisia tai toimijoita sitovia, mutta niiden avulla pyritään ohjaamaan ja helpottamaan viiteryhmien työtä. Hankkeen erilliset tutkimusraportit: - Lapin POSKI Vaihe 1: Maaperä ja pohjavesitutkimukset (Lapin liitto ja GTK 2015) - Lapin POSKI Vaihe 1: Kallioperätutkimukset (GTK 2015) - Kallioalueiden luonto- ja maisemaselvitys Lapin POSKI-hankkeessa (Ramboll 2014) - Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet sekä pohjavesialueiden luontoinventoinnit Lapin POSKI 1-tutkimusalueella (ELY-keskus 2015)

8 6 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 2. POSKI-hanke Lapin maakunnassa 2.1. Hankkeen taustat Lapin POSKI-hankkeen 1. vaihe toteutettiin vuosina Hanke päätettiin toteuttaa Lapissa vaiheistetusti ja ensimmäisessä vaiheessa tarkastelun alle otettiin eteläisen ja läntisen Lapin kaupungit ja kunnat (Kuva 1). Tornio ei lähtenyt hankkeeseen mukaan 1. vaiheessa, koska siellä vedenhankinnan kannalta potentiaalisilla pohjavesialueilla oli tehty tutkimuksia vastikään. Pohjavesialueiden suojeluun ja kiviaineshuollon kehittämiseen liittyvät tarpeet hankealueen eteläosassa keskittyivät pääosin vedenhankinnan varmuuden lisäämiseen. Lounais-Lapin pohjavesialueet ovat pääosin pieniä ja niissä on luonnostaan heikohko veden laatu, mikä lisää käsittelytarvetta. Resurssien riittämättömyyden vuoksi alueen vedenhankintaa on keskitetty ylikunnallisesti toimivalle tukkuvesiyhtiölle. Rovaniemellä tarpeet kohdistuivat myös osin varavesilähteiden kartoittamiseen, mutta keskeinen ongelmakohta on vedenhankinnan kannalta tärkeille pohjavesialueille keskittynyt kiviaineshuolto. Pellossa ja Ylitorniolla tarpeet liittyivät vähäisestä maaperämuodostumien määrästä johtuen korvaavien kiviaineslähteiden kartoittamiseen. Kiviaineshuoltoon soveltuvien kallioalueiden tuntemus oli pääosin puutteellista koko hankealueella Rovaniemen keskustaajaman lähialueita ja Meri-Lapin kaaren aluetta lukuun ottamatta. Kalliokiviaineksen merkitys alueen kiviaineshuollossa tulee kasvamaan jatkossa, minkä vuoksi potentiaalisten kallioalueiden kattava selvittäminen alueelta oli erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta. Kuva 1. Lapin POSKI-hankkeen I-vaiheen hankealue (merkitty kuvaan vihreällä värillä) ja asutustiheys hankealueella. Asutus painottuu 1. vaiheen hankealueella pääosin kunta- ja kaupunkikeskuksiin ja pääteiden sekä isompien jokien varsille (Kuva 1). Keskeisimmät pohjaveden ja kiviainesten kulutuskeskittymät ovat Rovaniemen keskusta lähialueineen ja Simosta Tornioon ulottuva Perämeren kaaren alue. Vaikka tilastollisesti alueella on kulutukseen nähden erittäin runsaat pohjavesi- ja maaperän kiviainesvarat, tilanne on käytännössä kohtuullisen haastava suurempien kulutuskeskittymien alueilla.

9 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 7 Väestöennusteen perusteella väestöpohja tulee kutistumaan vuosien välisen tarkastelujakson aikana hankealueen kunnissa Rovaniemeä lukuun ottamatta (Taulukot 1 ja 2). Väestöennustetta on käytetty pohjana kulutusarvioiden laatimisessa, mutta tässä yhteydessä on todettava, että muutosnopeus on ollut Rovaniemen, Simon ja Keminmaan kohdalla toteutuneiden väestömittausten perusteella ennusteesta selvästi poikkeava. Taulukko 1. Toteutuneet väestötiedot ja tilastokeskuksen väestöennuste (SVT 2012) vuoteen 2040 asti. Toteutuneet Tilastokeskuksen ennuste Kemi Keminmaa Pello Rovaniemi Simo Tervola Ylitornio Yhteensä Taulukko 2. Toteutuneet väestötiedot ja ennuste (SVT 2012) verrattuna vuoden 2011 tilanteeseen. Toteutuneet Tilastokeskuksen ennuste Kemi Keminmaa Pello Rovaniemi Simo Tervola Ylitornio Yhteensä

10 8 Lapin POSKI-hanke Vaihe Hankkeen toteutus Hanke jakautui kolmeen toiminnalliseen vaiheeseen (Kuva 2): 1. Olemassa olevan tiedon kokoaminen 2. Täydentävät tutkimukset 3. Tietojen yhteensovittaminen ja analysointi Kuva 2. Hankkeen toteutuksen kulku. Tutkimussuunnitelman laatiminen ja lähtötiedot Kunnista, vesilaitoksilta ja kiviainesyrityksiltä oli kerätty hankkeen valmisteluvaiheessa toiveet tutkittavista kohteista. Osa täydennettiin hankkeen ohjausryhmän ja toteuttajien toimesta. Lähtötietojen pohjalta hankkeelle laadittiin tutkimussuunnitelma sekä pohjavesi että kallioalueille. Tutkimussuunnitelman laajuus rajautui käytettävissä olevan budjetin mukaan. Kaikkia tutkimattomia (III luokan) pohjavesialueita ei käytettävissä olevilla rahoilla voitu tutkia, mutta pääosin kaikki vesihuollon- tai kiviaineshuollon kannalta kiinnostavat tai kaavoituksen kannalta ongelmalliset alueet pyrittiin tutkimaan. Lisäksi tutkimuskohteita pyrittiin jakamaan jokaisen kunnan alueelle. Kallioalueiden tutkimukset keskitettiin olemassa olevien tietojen kattavuuden pohjalta pääteiden varsille Tervolan pohjoisosiin ja Rovaniemen etelä- sekä pohjoisosiin. Pohjavesialueiden osalta lähtötietoja kerättiin valtion ympäristöhallinnon OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalveluun kuuluvasta Hertta-tietojärjestelmäkokonaisuudesta. Hertan kautta haettiin alueiden perustiedot (sijainnit, taustiedot, pinta-alat ja arviot muodostuvan pohjaveden määrästä) sekä tiedot mahdollisista aikaisemmista tutkimuksista.

11 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 9 Hankkeessa huomioidut muut tausta-aineistot: - ELY-keskuksen ja aikaisempien alueellisten julkisten toimijoiden pohjavesitutkimukset - GTK:n maaperä- ja kallioperätietokannat - Valtakunnalliset arvokkaiden maaperämuodostumien ja kallioalueiden inventointiaineistot - Maa-ainesluvat - Suojelualueet - Eritasoiset kaavat Maastotarkastelut ja maatutkaukset pohjavesialueilla Pohjavesialueilla tehtiin aluksi GTK:n geologien toimesta maastotarkastelut, joissa arvioitiin pintahavaintojen ja olemassa olevien maaleikkausten perusteella alueen potentiaalia vesi- tai kiviaineshuollon kannalta. Maastotarkasteluissa arvioitiin lisäksi mahdollisia maatutkalinjauksia ja kairauspisteitä. Potentiaalisilla alueilla suoritettiin GTK:n geologien toimesta maatutkaus joko mönkijävetoisella tutkalla olemassa olevia teitä käyttäen (Kuva 3) tai perässä vedettävällä tutkalla tiettömillä alueilla. Maatutkauksella on mahdollista arvioida maaperän kerrostuneisuutta, pohjaveden tasoa sekä kalliopinnan tasoa verraten pienillä kustannuksilla. Tutkauksen jälkeen alueille määriteltiin 1 4 kairauspistettä joko pohjavedenoton tai maa-ainestenoton kannalta potentiaalisiin kohtiin. Yleensä alueista saatiin hankkeelle riittävät tiedot 1 2 kairauksen tulosten perusteella. Kuva 3. Mönkijävetoinen SIR-20-maatutka Rovaniemen Tolosen tutkimuksissa keväällä (Kuva: Hannu Panttila/GTK) Maaperätutkimukset pohjavesialueilla Maaperätutkimukset tehtiin kairaamalla joko kallioperään tai pohjamoreeniin asti. Kairakoneen käyttäjä otti jokaisesta maaperäkerroksesta näytteet, arvioi ne visuaalisesti ja toimitti ne GTK:lle tarkastusta varten. Kairauksen yhteydessä asennettiin pohjavesiputki, mikäli tutkimuspisteessä arvioitiin olevan pohjaveden varastoitumiselle suotuisat olosuhteet. Yksittäisiä tutkimuksia tehtiin myös kevyemmällä kairauskalustolla. Kairaustoimintaan ja alueella moottorikulkuisella ajoneuvolla

12 10 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 liikkumiseen hankittiin maanomistajilta luvat joko suullisesti tai kirjallisesti. Joillakin alueilla tutkimuksiin ei saatu lupia tai kulkeminen oli vaikeakulkuisen tai herkän maaston takia haastavaa. Kuva 4. Destian GM200-kairakone työssä. (Kuva: Olli Kiviniemi/Lapin liitto) Ominaisantoisuuspumppaukset ja vesianalyysit Pohjavesiputkista, joissa veden pinta on lähellä maanpintaa, tehtiin ominaisantoisuuspumppaukset. Pumppauksella arvioitiin pohjavesialueen tuottaman vesimäärän suuruusluokkaa. Vedenhankintaan soveltuviksi arvioiduista pohjavesialueista otettiin pohjavesinäytteet, joista määritettiin talousveden laatuvaatimuksia vastaavat parametrit laboratoriossa. Kuva 5. Ominaisantoisuuspumppaus käynnissä marraskuussa (Kuva: Olli Kiviniemi/Lapin liitto)

13 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 11 Tutkimukset kallioalueilla Kohteellisessa tarkastelussa kalliosta tehtiin geologinen kallioperähavainto, jolloin tallennettiin kivilaji-, raekoko-, rakoilu-, liuskeisuus- yms. kallion lujuuteen vaikuttavat tietoja sekä arvioitiin kallion lujuus. Maastossa huomioitiin myös sellaiset, mahdolliseen hyödyntämiseen vaikuttavat seikat, joita ei esityössä voitu havaita (uusi asutus, maisema, uusi tieyhteys jne.). Tarkastuskohteista otettiin kivivasaralla 1 3 kpl nyrkin kokoista näytettä terveestä, rapautumattomasta kalliosta myöhempiä tarkistuksia varten. Lisäksi kallioalueista otettiin valokuvia. Lujuustestiä varten rapautumattomasta kalliosta otettiin räjäyttämällä tai kiilaamalla ja edelleen vasaroimalla noin sadan kilon painoinen ja noin nyrkin kokoisista kivenpalasista koostuva näyte. Näytteiden ottoon ja kuljetukseen hankittiin maanomistajilta näytteenotto-, räjäytys- ja maastoajoneuvoluvat joko suullisesti tai kirjallisesti. Luonto- ja maisemakartoitukset pohjavesi- ja kallioalueilla Pohjavesialueilla ja kallioalueilla tehtiin ympäristöministeriön erillisrahoituksella luonto- ja maisemainventoinnit. Inventointien perusteella arvioitiin alueiden geologis-geomorfologiset, biologis-ekologiset sekä maisemalliset arvot. Luonto- ja maisemakartoitukset ovat oleellinen osa ns. POSKI-luokituksen antamisessa. Aikaisempi tutkimustieto inventoitiin ja tietoja täydennettiin ja päivitettiin karttatarkastelulla, kirjallisuudella ja maastotutkimuksilla. Maastossa tarkasteltiin ja arvioitiin muodostumien geomorfologisia piirteitä ja harjumaiseman yleispiirteitä, kuten harjumaiseman erottuvuutta ympäristöstään, maisemallisia yksityiskohtia (maisemakuva ja maiseman kauneusarvot) sekä kasvillisuustyyppejä (harjumetsien ja muut luontotyypit), kasvistoa ja eläimistöä. Harjualueet arvioitiin ja luokiteltiin luonnon ja maisemansuojelun sekä maa-aineslain 3 :n kriteerien kannalta. Tutkimusmenetelmä ja luokittelukriteerit on kehitetty ja julkaistu valtakunnallisen harjututkimuksen yhteydessä (Kontturi 1975, Lyytikäinen 1979, 1984, Kontturi & Lyytikäinen 1985, 1988). POSKIhankkeissa on tutkittu ja luokiteltu myös muodostumien säilyneitä osia, jotka aikaisemmissa inventoinneissa luonnontilaisuusvaatimuksen vuoksi on jätetty tutkimatta. Maisemallisesti tai luonnontieteellisesti merkittävä harjualue voi olla luonnontilaisuutensa osittain menettänytkin muodostuma, joka kuitenkin erottuu ympäristöstään, ja sisältää maisemakuvallisia arvoja tai geologisia tai biologisia luonnonesiintymiä (esim. Britschgi et al. 1999). Päivitetyt harjualueet piirrettiin alustavasti maastokartan kopiolle maastossa. Alueiden maankäytön ja maiseman tilan analysointi tehtiin maastossa ja täydennettiin uusimmasta maastokartta- ja ilmakuva-aineistosta. Harjualueiden rajat digitoitiin ArcMap 10-ohjelmistolla ja rajausten tunniste-, sijainti- ja ominaisuustiedot tallennettiin ArcMap-paikkatietokantaan. Maastossa valokuvattiin runsaasti digikameralla muodostumien maisemallisia ja geologisia piirteitä, kasvillisuustyyppejä, puustoa sekä erilaisia yksityiskohtia ja maankäyttöä. Kuvatiedostot arkistoidaan Lapin liiton ja Lapin ELY-keskuksen arkistoihin.

14 12 Lapin POSKI-hanke Vaihe Alueiden käyttösuositusten periaatteet Tutkituille pohjavesialueille annettiin selvitettyjen tietojen perusteella suositukset alueiden pohjavesiluokituksen muuttamisesta sekä mahdollisesti alueiden rajausten muuttamisesta tai yhdistämisestä. Tutkituilla pohjavesialueilla sijaitseville maaperämuodostumille sekä tutkituille kallioalueille annettiin suositukset niiden soveltuvuudesta maa- ja kiviainesten ottoon. Luokitus tehtiin valtakunnallisen POSKI-hankkeen luokitusperusteiden mukaisesti. Luokituksessa tehdyillä alue-ehdotuksilla ei ole lainvoimaa vaan maankäyttöä ohjataan kaavoituksella sekä erityislakeihin perustuvilla luvilla. Yhteensovittamisen tarkoituksena on toimia yleisenä ohjeistuksena ja tausta-aineistona maankäyttöä suunniteltaessa. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kaavoituksessa ja lupamenettelyissä. Pohjavesialueiden luokitus- ja rajaussuositukset Pohjavesialueiden luokitusmuutossuosituksissa ohjeena käytettiin Suomen ympäristökeskuksen pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusopasta (Britschgi et al 2009). Suositusten laatimisessa otettiin ennakoivasti huomioon myös hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (HE 101/2014), jossa pohjavesialueen luokitusta varten on määritelty uudet 1 ja 2 -pohjavesialueluokat hieman erilaisin reunaehdoin. Yleisluonteeltaan uusikin luokitus toteuttaa kuitenkin periaatetta, että 1-luokkaan kuuluvat vesihuollon käytössä olevat tai varavedenlähteenä toimivat alueet ja 2-luokkaan kuuluvat yhdyskuntien vedenhankintaan soveltuvat alueet, joilla ei toistaiseksi ole käyttöä. Luokituksessa pääasiallinen kriteeri oli alueella muodostuvan pohjaveden määrä. 1- tai 2-luokkaan luokiteltavan alueen voidaan vesienhoitolain ( /1299) 10 b :n nojalla luokitella alue, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Käytännön luokitusrajana hankkeessa käytettiin kuitenkin luokitusoppaan mukaisesti 100 m 3 /d yksittäisestä kaivosta tai yli 250 m 3 /d koko pohjavesialueelta. Maa- ja kallioperämuodostumien soveltuvuussuositukset Tarkastelun alla olleet maaperä- ja kalliomuodostumat luokiteltiin joko ottamiseen soveltumattomiksi, osittain soveltuviksi tai soveltuviksi alueiksi lainsäädännön periaatteiden mukaisesti. Ottamiseen soveltumattomat alueet (E) Maa-ainestenottoon soveltumattomat alueet ovat alueita, joilla on suojeluintressiä tai jotka sijaitsevat vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä. Lisäksi maa-ainesten ottoon soveltumattomia alueita ovat alueet, joilla maa-ainesten otosta voi aiheutua maa-aineslain 3 :ssä mainittuja haittoja: - kauniin maisemakuvan turmeltumista - luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista - huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa - tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Muun lainsäädännön (luonnonsuojelulain, maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain, muinaismuistolain, vesilain ja metsälain) nojalla soveltumattomat alueet: - lailla perustetut suojelualueet - valtioneuvoston päätökseen perustuvat suojeluohjelmat - kaavojen suojelualueet

15 Lapin POSKI-hanke Vaihe luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit - vesilain tarkoittamat luonnontilaiset uomat ja lähteet - direktiivien mukaiset erityisesti suojeltavien lajien ja niiden elinympäristöjen esiintymispaikat - metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt - muinaismuistolain mukaisesti rauhoitetut muinaisjäännökset ja niiden esiintymispaikat Teknistaloudellisesti tai yhdyskuntarakenteen kannalta soveltumattomat alueet: - asutusalueet - liikennealueet (mm. tiet, lentokentät, rautatiet) Ottamiseen osittain soveltuvat alueet (O) Maa-ainestenottoon osittain soveltuvat alueet kelpaavat osittain ja tietyin ehdoin maa-ainesten ottamiseen. Tällaisia alueita ovat muun muassa maa-ainesten ottamistoiminnan seurauksena luonnontilansa jo osin menettäneitä alueita, jotka eivät enää sisällä kaikilta osin sisällä erityisiä suojeluarvoja. Maa-ainestenottoon osittain soveltuvat alueet on ryhmitelty kahteen pääryhmään. Osalla näitä muodostumia on edellä mainittuja rajoituksia, mutta maa-ainestenotto on mahdollista - sellaisella osa-alueella, jolla maa-ainestenotto ei aiheuta vaaraa pohjaveden puhtaudelle tai määrälle ja jolla on vielä siinä määrin aineksia, että maa-ainestenotto voidaan toteuttaa riittävin suojakerroksin tai - sellaisella osa-alueella, jolla maa-ainestenotto ei aiheuta merkittävää luontoja maisemaarvojen tuhoutumista eikä toiminasta aiheudu asutukselle ja ympäristölle muutakaan merkittävää haittaa tai vaaraa. Ottamiseen soveltuvat alueet (M) Maa-ainestenottoon soveltuviksi ehdotetut maa- ja kallioperän kiviainesten ottoalueet ovat alueita, joilla ei ole todettu olevan erityisiä suojelullisia arvoja tai maa-aineksenottoa rajoittavia tekijöitä. Maa-ainesten ottamiseen soveltuville alueille on haettava maa-ainesalain mukainen ottamislupa ennen ottamistoiminnan aloittamista. Maa-aineksia ei saa näiltäkään alueilta saa ottaa ilman vesioikeudellista lupaa siten, että toisen kiinteistöllä talousveden saanti vaikeutuu (Vesilaki 1:18 ). Myöskään ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin muuten käyttää. Toimenpide ei saa, vaikuttamalla pohjaveden laatuun, myöskään muutoin loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (Ympäristönsuojelulaki 1:8 ). Kallion kiviaineksen oton vaikutukset kallioporakaivoihin ja -ottamoihin tulee arvioida samoin perustein tapauskohtaisesti.

16 14 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 3. Pohjavesi Lapin maakunnassa 3.1. Vedenhankinta Lapissa tänään ja tulevaisuudessa Lapissa on tehty usean vuosikymmenen ajan määrätietoista työtä haja-asutuksen vedenhankinnan ja viemäröinnin kehittämiseksi ja tämän perustyön tuloksena suurin osa Lapin väestöstä on vesi- ja viemärilaitosten toiminnan piirissä. Vuonna 2013 Lapissa on tilastoitu 95 vesilaitosta ja 34 viemärilaitosta. Väestöstä 91 % on liittynyt vesijohtoverkostoon ja 76 % viemäriverkostoon. Kaikki Lapin vesilaitokset käyttävät pelkästään pohjavettä. (Koko suomessa noin 50 % pohjavettä, pvsuojeluraportti 2012). Uusien pohjavesialueiden vedenhankintakäyttöön ottamiselle on kuitenkin tarvetta useiden vesilaitosten toiminta-alueilla veden laadun ja toiminnan varmuuden parantamiseksi. Myös vesijohtoverkoston liittymisasteen kasvu ja mahdollinen uusi vettä käyttävä teollisuus lisää vedenhankinnan tarvetta tulevaisuudessa. Vaikka Lapin vesihuoltoverkostojen laajuus on varsin kattava, erityisesti huomioiden alueen koko ja harva asutus, niin alueen noin asukkaasta vesijohtoverkoston ulkopuolella on vielä asukasta. Näistä monen kiinteistön talousvesi on heikkolaatuista tai vettä ei ole määrällisesti riittävästi. Hajanaisesti sijoittuvien kuluttajien vesihuoltotilanteen korjaamiseksi tarvitaan Lapin kunnilta systemaattisia kehittämistoimenpiteitä yleisen valtion ja EU:n tukitoiminnan lisäksi. Lapissa toimii tällä hetkellä yhteensä 93 vesihuoltoyhtiötä tai osuuskuntaa, joista 21 toimitti yli m 3 vettä vuonna 2013 (Taulukko 3). Vesiosuuskunnilla on suuri merkitys useiden kuntien vedenhankinnassa. Vesihuolto on useissa kunnissa järjestetty pitkien etäisyyksien vuoksi kyläkohtaisten osuuskuntien toimesta. Ko. menettelytapa on siirtoverkostojen rakentamiskustannusten kannalta edullisempi, mutta varaveden hankinta voi osoittautua ongelmatilanteiden yhteydessä haastavaksi. Vedenhankinta hoidetaan Lapissa pääosin kunta- tai osuuskuntakohtaisin ratkaisuin, mutta veden hankintaa tapahtuu myös kuntarajojen yli Meri-Lapin alueella. Kunnat ovat vesihuoltolain nojalla vastuussa vesihuollon yleisestä kehittämisestä ja järjestämisestä. Vesihuoltolaitokset vastaavat toiminta-alueellaan vesihuollon järjestämisestä ja kiinteistön omistajat tai haltijat kiinteistöjensä vesihuollosta. Talousveden laatua valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Lapin ELY-keskus toimii vesihuoltolainsäädännön valvontaviranomaisena ja vastaa lisäksi toimialueellaan vesihuollon edistämisestä, alueellisen yleissuunnittelun ohjauksesta ja rahoitustuen suuntaamisesta. Tilastoitu vedenkulutus ja tunnusluvut Kulutustiedot perustuvat vesihuoltolaitosten tilastointijärjestelmän (VELVET) sekä ympäristöhallinnon Vahti-järjestelmän tietoihin. VELVET-järjestelmään on tallennettu tietoja vesilaitoksien toimittamasta vedestä vuodesta 2000 lähtien. Lapin vesilaitosten osalta järjestelmällinen tiedonkeruu on toteutunut pääosin vuodesta 2004 lähtien. Pienempien kuntien vesilaitosten osalta tiedot ovat puutteellisia vuoteen 2010 asti, minkä vuoksi tunnuslukujen laskennassa on huomioitu vain perusteellisesti tilastoituja tietoja. Vahti-järjestelmään tietoja on kerätty vuodesta 2004 lähtien. Käytännössä suhteellisen kattavia tietoja on kuitenkin saatavilla vuodesta vasta 2010 lähtien. Tilastoitu vedenkulutus Lapissa oli vuonna 2012 noin 12,3 milj. m 3 eli m 3 /d. Vedenkulutus on tilastojen perusteella laskenut vuosien tasosta noin 1 milj. m 3, josta suurin osa on kirjattu aiemmin laskuttamattomaksi vedeksi. Kulutuksesta noin 60 % kohdistui kotitalouksiin. Lapin alueelle ominaispiirteisesti matkailun osuus oli 6,7 %. Laskuttamattoman veden osuus oli 15,5 % (Kuva 6).

17 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 15 Taulukko 3. Vesihuoltoyhtiöiden ja osuuskuntien lukumäärä Lapin kunnissa. 1. vaiheen kunnat merkitty lihavoidulla kirjasimella. Kunta > m 3 /a < m 3 /a Enontekiö 1 0 Inari 1* 0 Kemi 1 0 Kemijärvi 1 0 Keminmaa 1 1 Kittilä 2 7 Kolari 2 1 Muonio 1 0 Pelkosenniemi 2** 0 Pello 1 8 Posio 1 10 Ranua 1 9 Rovaniemi 1 1 Salla 1 10 Savukoski 0 1 Simo 1 2 Sodankylä 1 14 Tervola 1 1 Tornio 1 1 Utsjoki 0* 0 Ylitornio 1 6 Yhteensä * Inarin ja Utsjoen alueella toimii yhteinen vesihuoltoyhtiö ** Pyhän ja Luoston alueella toimii yhteinen vesihuoltoyhtiö Kuva 6. Tilastoidun vedentoimittamisen jakautuminen Lapin maakunnan alueella vuonna 2012

18 16 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Asukasluvun perusteella asukaskohtainen keskikulutus oli vuonna 2012 kokonaiskulutuksen osalta 240 l/as./d ja pelkästään kotitalouksille merkityn kulutuksen osalta noin 130 l/as./d. Luvuissa on otettu huomioon vain vesijohtoverkon piiriin kuuluvat asukkaat. Veden ominaiskulutus on laskenut noin kolmanneksella 1970-luvun alun huippuvuosien jälkeen. Ominaiskulutuksen valtakunnallinen keskiarvotaso on vakiintunut noin l/as./d eikä kulutuksessa ennusteta enää tapahtuvan merkittäviä muutoksia. Vuotojen vähentäminen voi vielä jonkin verran pienentää ominaiskulutusta, mutta paikoin se voi myös kasvaa muun muassa putkistojen suurentuvan huuhtelutarpeen vuoksi. (Silfverberg 2007) 3.2. Pohjavesivarat Lapin POSKI 1-vaiheen kunnissa Pohjavesivaroiksi on laskettu tässä yhteydessä 1- tai 2-luokkaan luokiteltujen pohjavesialueiden arvioidut pohjaveden muodostumismäärät eli antoisuudet. Arvioinnissa on huomioitu hankkeen yhteydessä laaditut suositukset pohjavesialueiden luokkamuutoksille ja antoisuuksien muutoksille. Muutokset eivät ole kirjoittamishetkellä vielä voimassa vaan Lapin ELY-keskus toteuttaa ne oman harkintansa ja vesienhoitolain 10 :n mukaisesti ( /1299). Tässä yhteydessä on huomioitava, että hankkeen aikana uudelleen arvioituja pohjavesialueiden antoisuuksia on tarkoitus käyttää hyväksi vain tilastoinnissa ja vesivarojen kokonaistilanteen hahmottamisessa. Vedenottoluvituksessa käytettävien määrien tulee perustua koetoiminnalla tai muulla tarkemmalla arvioinnilla hankittuihin tietoihin. Pohjavesialueiden antoisuudet on yleensä arvioitu alueilla alueen pinta-alan perusteella imeytymiskertoimella 0,5 eli olettamalla muodostuvan pohjaveden määräksi puolet vuosittaisesta sadannasta ( mm). Käytännössä kuitenkin alueiden antoisuudet vaihtelevat ja kerroin on useassa tapauksessa optimistinen. Esimerkiksi alueilla, joissa muodostuman pintakerros on heikommin vettä läpäisevää moreenia, maasto on voimakkaasti kaltevaa tai alueen ympäristö on voimakkaasti ojitettu, pienempi osa sadannasta suotautuu maaperään. Luonnollisesti antoisuus voi olla korkeampikin kuin alueen pinta-alan perusteella voisi olettaa, jos vettä suotautuu muodostumaan esimerkiksi läheisen vesistön kautta tai alue on voimakkaasti pohjavettä ympäristöstään keräävä. Joidenkin alueiden kohdalla arvioituja antoisuuksia on myös tarkistettu realistisemmaksi tilastoitujen vedenottotietojen tai vedenottolupien perusteella. Joissain tapauksissa on myös havaittu pitkän aikavälin tarkkailussa, että lupien sallimia määriä ei aina ole mahdollista ottaa, koska veden laatu on heikentynyt. Kemin kaupungin alueella sijaitsevat pohjavesialueet Kemissä tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 2 kpl (Holstinharju ja Sotisaari), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukko 4). Luokkamuutossuositusten jälkeen kaikki pohjavesirekisterissä olevat alueet on luokiteltu joko 1- tai 2-luokkaan. Molemmilla 2-luokkaan luokitelluilla alueilla vesi oli rauta- ja mangaanipitoista, mutta oletettavasti niissä on määrällistä potentiaalia riittävästi. Kemin alueelta pohjavesirekisteristä ei suositella poistettavaksi käytännössä yhtään aluetta, sillä Takaniitty - Kaijanharju C -alue suositellaan yhdistämään Takaniitty - Kaijanharju B -alueeseen (Taulukko 5). Takaniitty - Kaijanharju B -alueen antoisuusarviota on tarkennettu tilastoitujen vedenottotietojen mukaiseksi. Kemin ja Keminmaan alueilla sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.1.

19 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 17 Taulukko 4. Kemissä sijaitsevat 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen laatimat suositukset merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Ajos I 3,12 2, Holstinharju III 1,19 0, Kuivanuoro II 2,94 1, Sotisaari III 1,42 0, B Takaniitty - kaijanharju I 1,38 0, A Takaniitty - kaijanharju I 2,42 0, Vähä kuivanuoro II 0,64 0, Yhteensä 1-lk 3 kpl 3600 Yhteensä 2-lk 4 kpl 2750 Taulukko 5. Kemissä sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] C Takaniitty - kaijanharju III 0,3 0, * 0 * yhdistetään toiseen alueeseen Keminmaa Keminmaasta ei löydetty uusia 2-luokan kriteerit täyttäviä pohjavesialueita. Luokkamuutossuositusten jälkeen kaikki pohjavesirekisterissä olevat alueet on luokiteltu joko 1- tai 2- luokkaan (Taulukko 6). POSKI-hankkeessa arvioitiin Keminmaan alueelta 9 pohjavesialuetta, joista kaikki suositellaan poistamaan pohjavesiluokituksesta (Taulukko 7). Kiviharjun alueen antoisuutta tarkistettiin voimassa olevan ottoluvan mukaiseksi. Poistettavista alueista (Taulukko 7) suurin osa on pinta-alaltaan hyvin pieniä alueita ja osa niistä on ollut kiviaineshuollon käytössä jo pitkään (Isopalo, Vähäpalo ja Korkiamaa). Korsukangasta lukuun ottamatta kaikilla alueilla oli tehty jo 1990-luvulla alustavia pohjavesitutkimuksia, jotka todettiin pääosin riittäviksi hankkeessa tehtävän luokittelun kannalta. Annanpellonvaaran, Korkiamaan ja Tuhkaojan sekä aikaisemmin tutkimattoman Korsukankaan alueilla tehtiin vielä täydentäviä tutkimuksia, mutta viitteitä soveltuvuudesta vedenhankintaan ei havaittu. Mäntymaa A -alue liittyy 2-luokassa olevaan Mäntymaa B -alueeseen, joten B-alueen rajausta on suositeltavaa muuttaa. Kemin ja Keminmaan alueilla sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.1.

20 18 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Taulukko 6. Keminmaassa sijaitsevat 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen laatimat suositukset merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Haapamaa II 0,86 0, Kallinkangas II 2 0, Karkumaa II 0,51 0, Kiviharju I 1,67 0, Kotikumpu I 0,79 0, Listemaa II 0,48 0, Maula I 0,83 0, B Mäntymaa II 0,46 0, Paakkolanaho I 0,31 0, A Ristikangas, Ketolanperä - I 4,28 1, B Ristikangas, Ketolanperä - I 5,18 2, Törmä II 0,81 0, Yhteensä 1-lk 6 kpl 6400 Yhteensä 2-lk 6 kpl 2645 Taulukko 7. Keminmaassa sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Annanpellonvaara III 1,15 0, Isopalo III 0,42 0, Korkiamaa III 0,77 0, Korsukangas III 0,97 0, Makkaravaara III 0,62 0, A Mäntymaa III 0,61 0, Tervasmaa III 0,47 0, Tuhkaoja III 2 1, Vähäpalo III 0,38 0, Tervola Tervolassa tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 3 kpl (Heiskarinselkä B, Jäkäläkangas ja Korkiamaa-Lavakangas), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukko 8). Heiskarinselkä B on nykyisin vedenhankintakäytössä olevan 1-luokan alueen kanssa samaa muodostumaketjua ja alueiden väillä arvioitiin olevan hydraulinen yhteys. Alueen pohjaveden laatu oli todettu aiemmin riittämättömäksi, mutta määrällistä potentiaalia alueella todennäköisimmin on. Korkiamaa-Lavakangas on aiemmin kahteen osa-alueeseen jaettu alue, jonka aluerajausta ja antoisuusarviota tarkistettiin tutkimustulosten perusteella. Alueella on periaatteessa määrällistä potentiaalia, mutta pohjaveden laatu oli tutkimusten perusteella hyvin vaihteleva. Samassa muodostumajaksossa on myös Simon kunnan puolella muutama 2-luokan kriteerit täyttävä alue. Jäkäläkangas arvioitiin määrällisesti ja vedenlaadultaan jokseenkin potentiaaliseksi alueeksi, mutta

21 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 19 alue on sijainniltaan nykyisiin siirtoverkostoihin nähden syrjässä. Kaitaharju-Ketteli-Koninsaaret ei ole potentiaaliltaan kovinkaan merkittävä aluekokonaisuus, mutta alueella oli jo aiemmin tutkittu vedenottopaikka, joten sen luokittelua 2-luokkaan päätettiin suositella. Hankkeen tarkastelun yhteydessä havaittiin, että Tervolan alueen 1- ja 2-luokan alueilla on paikoin puutteelliset antoisuusarviot pohjavesirekisterissä. Heiskarinselän, Isoahon, Itäpirttikankaan, Länsipirttikankaan ja Perämaan alueiden antoisuuksia tarkistettiin ylöspäin tilastoitujen ottotietojen mukaan. Anttilankankaan, Petäjämaa B:n antoisuuksia tarkistettiin alaspäin ottolupien mukaiseksi ja Piilolan alueen antoisuus arvioitiin pinta-alan perusteella. Poistettavista alueista (Taulukko 8) osa on pinta-alaltaan hyvin pieniä alueita (Antinkaapo, Jokimaa, Ylimmäinen venekumottu ja Kaitaharju). Jokimaan ja Ylimmäisen venekumotun alueilla oli tehty jo aiemmin alustavia pohjavesitutkimuksia, jotka todettiin pääosin riittäviksi hankkeessa tehtävän luokittelun kannalta. Antinkaapon muodostuma on hyödynnetty jo lähes täysin eikä sillä ollut enää maastotarkastelun pohjalta tehdyn arvion perusteella potentiaalia vedenhankinnan kannalta. Kaitaharjun alueella tehtiin hankkeessa sen keskeisen sijainnin takia täydentäviä tutkimuksia, mutta sillä ei havaittu olevan potentiaalia vedenhankinnan kannalta. Luppovaara, Törmävaara ja Kaivoskangas-Ruutanalampi ovat pinta-alaltaan laajahkoja ja alustavilta tiedoiltaan potentiaaliselta vaikuttavia reunamuodostumia, joissa kaikissa yhdistävänä tekijänä on pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta riittämättömät lajittuneet maaperäkerrokset. Yli-harjunselkä on moreenipeitteinen kapea harjuselänne, jolla ei arvioitu olevan potentiaalia vedenhankinnan kannalta. Korkiamaa-Lavakangas B suositellaan yhdistämään Korkiamaa-Lavakangas A -alueeseen. Pohjavesirekisteriin jää vielä suositeltujen luokkamuutosten jälkeen 27 kpl III-luokan pohjavesialueita. Jäljelle jäävistä III-luokan alueista pinta-alan perusteella vedenhankinnan kannalta potentiaalisilta vaikuttavat kohteet sijaitsevat kaukana kulutuskohteista kunnan koillisosassa lähellä Tervolan ja Rovaniemen rajaa. Sijainniltaan potentiaaliset Rantaharjun ja Metsäharjun alueet olivat mukana hankkeen tutkimusohjelmassa, mutta niitä ei päästy tutkimaan tarkemmin tutkimus- ja maastoliikennelupien epäämisen takia. Muuten jäljelle jää käytännössä vain antoisuudelta noin 100 m 3 /d olevia alueita. Tervolan alueella sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.2. Taulukko 8. Tervolassa sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Antinkaapo III 0,37 0, Jokimaa III 0,45 0, B Kaitaharju III 0,58 0, Kaivoskangas - ruutanalampi III 1,99 1, A Korkiamaa - lavakangas III 2,5 1, * Luppovaara III 2,66 1, Törmävaara III 2,59 1, Yli-harjunselkä III 0,99 0, Ylimmäinen venekumottu III 0,23 0, * yhdistetään toiseen alueeseen ** alueille ei saatu maastoliikenne- ja tutkimuslupia Uusi antoisuus [m3/d]

22 20 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Taulukko 9. Tervolan 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Anttilankangas I 2,72 1, A Heiskarinselkä I 0,17 0, B Heiskarinselkä III 1,24 0, Honkasenkangas I 1,59 0, Isoaho I 0,85 0, B Itäpirttikangas I 0,95 0, Jouttiaapa I 0,69 0, Jäkäläkangas III 1,32 0, Kaitaharju II 0,76 0, Kaitaharju - ketteli - konis. III 1,63 0, Kantolanranta I 0,31 0, Kauvonkangas I 7,9 6, Ketunmaa II 4,54 2, B Korkiamaa - lavakangas III 4,19 2, Louve I 0,97 0, A Länsipirttikangas I 1,12 0, Mikonaho I 1,36 0, Palokoski I 0,72 0, Perämaa I 1,6 0, A Petäjämaa I 1,16 0, B Petäjämaa I 1,72 0, Peura I 0,48 0, Piilola II 1,23 0, Reutuaapa I 0,94 0, Sirkko II 3,12 1, Torniokumpu I 1,13 0, Ulko-salonaho II 0,38 0, Vammavaara II 1,58 0, Yhteensä 1-lk 18 kpl Yhteensä 2-lk 10 kpl 5990 Simo Simossa tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 5 kpl (Aulanäijänkaarto, Honkaselkä, Myllylänaho, Hangassalmenaho/Pv-alue ja Sarkakangas), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukko 10). Aulanäijänkaarto, Honkaselkä ja Sarkakangas sijaitsevat kunnan pohjoisosassa lähellä Tervolan rajaa. Alueet ovat samaan Koivukylästä tulevaan muodostumajaksoon kuuluvia matalia osittain moreenipeitteisiä harjuja. Honkaselän alueen läpi kulkee kalliokynnys, joka jakaa alueen pohjaveden kannalta kahteen osaan. Aulanäijänkaartoa ei päästy hankalasta maastosta johtuen tutkimaan tarkemmin, mutta oletettavasti siellä on vastaavat olosuhteet kuin Honkaselän ja Sarkakankaan alueilla. Yksittäisinä alueina em. alueet eivät ole kovinkaan potentiaalisia antoisuuden suhteen,

23 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 21 mutta kokonaisuutena muodostumajakson alueelta voi olla mahdollista koota merkittäviäkin määriä vettä. Samaan muodostumajaksoon kuuluu Tervolan puolella Korkiamaa-Lavakankaan alue, Heiskarinselkä sekä Anttilankangas. Myllylänaho ja Hangassalmenaho (Pv-alue ) sijaitsevat kunnan keskiosassa Martimoaavan soidensuojelualueen keskellä Sompujärventien varressa. Alueet ovat matalia moreenipeitteisiä harjuja, joissa pohjavettä on määrällisesti kohtalaisesti ja veden laatu hyvä. Valajankosken ja Ylikosken alueiden antoisuudet arvioitiin tilastoitujen vedenottotietojen perusteella. Poistettavista alueista (Taulukko 11) Karijärvi ja Puromaa ovat pinta-alaltaan hyvin pieniä alueita, joissa suuri osa pohjavedenpinnan yläpuolisesta lajittuneesta aineksesta on hyödynnetty. Haapaniemen alueella on ollut aikaisemmin vedenottamo, joka on suljettu merkittävän rautasakkaongelman takia. Alueella on myös havaittu veden laatua potentiaalisesti heikentäviä sulfaattimaita. Ykskuusi on rantakerrostuma, josta ei löydetty pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta riittäviä lajittuneita maaperäkerroksia. Pohjavesirekisteriin jää vielä suositeltujen luokkamuutosten jälkeen 6 kpl III-luokan pohjavesialueita. Jäljelle jäävät III-luokan alueet ovat kaikki pinta-alaltaan hyvin pieniä ja arvioidulta antoisuudeltaan luokassa 100 m 3 /d olevia alueita. Lintulamminahon alue sijaitsee lähellä Koivukylästä lähtevää muodostumajaksoa, johon kuuluu mm. Tervolan alueella oleva Korkiamaa-Lavakangas. Simon alueella sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.3. Taulukko 10. Simon 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Ahmamaa I 0,3 0, Aulanäijänkaarto III 0,31 0, A Haarainkangas II 1,73 0, B Haarainkangas I 1,54 0, Honkaselkä III 0,64 0, Lähde I 0,23 0, A Maksniemi I 1,85 0, B Maksniemi II 0,36 0, Myllylänaho III 0,95 0, Palokangas I 2,14 1, pv-alue III 0,99 0, Sarkakangas III 0,79 0, Tikkasenkangas I 0,93 0, Valajankoski I 0,2 0, Veittikoski I 0,28 0, Ylikoski I 0,14 0, Yliojanharju I 2,31 0, Yhteensä 1-lk 10 kpl 2025 Yhteensä 2-lk 7 kpl 1820

24 22 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Taulukko 11. Simossa sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Haapaniemi III 1,34 0, Karijärvi III 0,38 0, Puromaa III 0,23 0, Ykskuusi III 0,67 0, Pello Pellossa tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 2 kpl (Juurilehto B ja Siikatievat), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukko 12). Orajärven kylän pohjoispuolella sijaitseva Siikatievat arvioitiin muodostuvan pohjaveden määrältä kohtuullisen potentiaaliseksi alueeksi. Vedenlaatu alueella todettiin alustavissa tutkimuksissa kohtuullisen hyväksi. Juurilehto B on Ruuhijärven kylän itäpuolella sijaitseva osa laajaa deltamuodostumaa, jossa sijaitsee myös 2-luokan pohjavesialue Juurilehto A. Alue arvioitiin muodostuvan pohjaveden määrältä kohtuullisen potentiaaliseksi ja vedenlaadultaan kohtuullisen hyväksi. A- ja B-alueet on suositeltavaa yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Jyppyrän ja Kielisenharjun alueiden antoisuudet arvioitiin pinta-alojen perusteella. Kiimavaaran antoisuutta tarkistettiin ylöspäin tilastoitujen vedenottotietojen perusteella. Pellon kunnan alueelta pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositeltiin seitsemän pohjavesialuetta (Taulukko 12). Ritavalkea B ja C ovat osa kuntakeskuksen itäpuolella sijaitsevaa moreenipeitteistä harjumuodostumaa. Muodostuman eteläosassa sijaitseva Ritavalkea A -alue on 1-luokan pohjavesialue. Alueilla ei todettu olevan maastotarkastelun ja maatutkaluotauksen perusteella enää jäljellä riittäviä kerroksia pohjaveden muodostumisen ja varastoitumisen kannalta. Keskikangas on Turtolan kylän pohjoispuolella sijaitseva matala deltamuodostuma, jossa ei havaittu pohjaveden varastoitumisen ja muodostumisen kannalta riittävän yhtenäisiä lajittuneita maaperäkerroksia. Palovaaran pohjavesialueella ei havaittu pohjaveden varastoitumiselle riittäviä lajittuneita maaperäkerroksia. Viereinen Peuravaara todettiin maastotarkastelun perusteella vastaavan tyyppiseksi reunamuodostumaksi. Karhumaan alueella oli tehty jo aiemmin tutkimuksia, joissa alueella ei arvioitu olevan potentiaalia vedenhankinnan kannalta. Koiraojan alueella ei todettu olevan maaperätietojen perusteella potentiaalia yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta. Pohjavesirekisteriin jää vielä suositeltujen luokkamuutosten jälkeen 30 kpl III-luokan pohjavesialueita. Kuntakeskuksen tuntumassa sijaitsee neljä aluetta (Purusvaara, Kittisvaara, Kivivaara ja Luopokangas), jotka ovat kaikki alustavalta arviolta vedenhankinnan kannalta vähäpätöisiä. Kuntakeskuksen eteläpuolelle jää Mämmilän kylän tienoille Liikamaan alue, joka on myös todennäköisesti vedenhankinnan kannalta vähämerkityksinen, ja Puonavaara D -alue, joka olisi nykykäytännön mukaan selkeintä yhdistää vedenhankintakäytössä olevaan muun Puonavaaran aluekokonaisuuteen. Kuntakeskuksen pohjoispuolelle jää Sorvavaaran, Myllylaen ja Haikajan alueet. Kuntakeskuksen itäpuolelle jää Myllykankaan ja Lankovaaran alueet. Loput alueet sijaitsevat pääosin kaukana asutuksesta hankalien liikenneyhteyksien päässä. Pellon alueella sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.4.

25 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 23 Taulukko 12. Pellon 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] Uusi antoisuus [m3/d] Haukanpalo I 0,19 0, B Juurilehto III 1,31 0, A Juurilehto II 0,69 0, Jyppyrä I 0,45 0, Kielisenharju I 2,04 1, Kiimavaara I 0,74 0, Kivilahti I 0,46 0, Konttajärvi I 0,55 0, Nuasvaara II 2,28 0, Orankiharju I 2,62 1, Orankijoensaajot II 0,43 0, A Puonavaara I 1,38 0, B Puonavaara I 1,39 0, C Puonavaara II 0,64 0, Raanujärvi I 0,64 0, Rita-autto I 0,35 0, A Ritavalkea I 1,27 0, Ruuhijärvi I 0,33 0, Saukkoriivinjänkkä I 0,5 0, Saukonmäki I 3,57 2, Siikatievat III 1,49 0, Taka-katajavaara II 0,61 0, Takalampi I 2,26 0, Tervaoja II 1,18 0, Ylinenlahti II 0,46 0, Taulukko 13. Pellossa sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha PV-luokkauusi Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Karhumaa III 1,09 0, Keskikangas III 1,07 0, Koiraoja III 1,44 0, Palovaara III 2,44 1, Peuravaara III 0,97 0, B Ritavalkea III 0,95 0, Uusi antoisuus [m3/d] C Ritavalkea III 1,08 0,

26 24 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Rovaniemi Rovaniemen tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 5 kpl (Ala- Säynäjä-Vuopiolampi, Hautainmaa, Korvala, Mellalampi, Tavivaara ja Tolonen) sekä yksi 1-luokan kriteerit (Kolvavaara-Louejärvi), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukot 14 ja 15). 4-tien varressa Tiaisen kylän kohdalla Rovaniemen pohjoispuolella sijaitseva Ala-Säynäjä- Vuopiolampi B-D -alueet todettiin vedenhankintaan soveltuvaksi kokonaisuudeksi. Alueella tehtyjen kairausten perusteella maaperäkerrokset ovat erityisesti 4-tien varressa sekä alueen eteläosassa suotuisat pohjaveden muodostumiselle ja varastoitumiselle. Eteläosassa oli myös erittäin hyvä vedenlaatu. Osa-alueet on suositeltavaa yhdistää. Ala-Säynäjä-Vuopiolammen alueen pohjoispuolella sijaitsevan Korvalan alueella havaittiin myös huomattavat lajittuneet, joskin hienorakeisemmat maaperäkerrokset. Vedenlaatu alueella oli Ala-Säynäjää rautapitoisempi. Hautainmaa on sijainniltaan haastavassa paikassa Rovajärven ampuma-alueen itäreunalla. Alueella on merkittävä pohjaveden muodostumispotentiaali. Mellalampi on Pohtimolammen matkailukeskuksen kupeessa sijaitseva moreenipeitteinen harjumuodostuma. Alueen eteläosassa havaittiin tutkimuksissa merkittävät lajittuneet kerrokset ja vedenlaatu todettiin erittäin hyväksi. Alueella muodostuvan määrän arviointi on haastavaa, sillä aluetta rajaavat vesistöt vaikuttavat määrään mahdollisesti korottavasti. Tavivaaran alueella on maaperäkerrosten perusteella hyvät olosuhteet pohjaveden muodostumiselle ja varastoitumiselle. Vedenlaatu oli kohtuullisen hyvä. Alueella oleva hautausmaa voi rajoittaa käyttöä. Ounasjokivarressa, Tolosen kylän kohdalla sijaitseva Tolosen alueella havaittiin paikoin paksut lajittuneet maaperäkerrokset ja vedenlaatu todettiin hyväksi alueen pohjoisosassa. Lajittuneiden ainesten levinneisyys on tosin nykyistä pohjavesialuerajausta suppeampaa, minkä vuoksi alueen arvioitu antoisuus on todennäköisesti huomattavasti pienempi. Hankkeen tarkastelun yhteydessä havaittiin, että Rovaniemen alueen 1- ja 2-luokan pohjavesialueilla on paikoin puutteelliset antoisuusarviot pohjavesirekisterissä. Mellavaaran alueen antoisuus arvioitiin tilastoitujen ottotietojen mukaan. Elättijärvi A:n, Itä-Jouttiselän, Navettavaaran, Niesikivalon, Oitoselän, Petäjävaaran, Pieni-Kulpakon, Pohjonen Niesikivalo A:n ja B:n, Pohjonen Ranta-Raaka A:n ja B:n, Sonkakivalon sekä Vennivaaran alueiden antoisuudet arvioitiin pinta-alan perusteella. Rovaniemen kaupungin alueelta pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositeltiin kahdeksan pohjavesialuetta ja alueiden yhdistämissuositusten myötä rekisteristä poistuu neljä aluetta (Taulukko 16). 4-tien varressa Rovaniemen pohjoispuolella sijaitsevalla Jouttikeron alueella todettiin olevan nykyistä aluerajausta merkittävästi suppeammat lajittuneet maaperäkerrokset ja merkitystä nykytilassaan vain yksittäisten talouksien vesihuollon kannalta. Jouttikerosta hieman pohjoiseen sijaitsevan Ala-Säynäjä-Vuopiolampi A -alueella ei arvioitu olevan merkitystä yksittäisenä alueena eikä yhteyttä muihin osa-alueisiin. Songan, Tuhnajajärven ja Narkauksen alueilla lajittuneita aineksia ei ole riittävästi yhdyskuntien vesihuollon kannalta. Tavivaara B -alueella ei arvioitu olevan merkitystä muun Tavivaaran alueen kannalta. Ala-Säynäjä-Vuopiolampi B-D sekä Mellalampi A-C suositellaan yhdistämään yhtenäisiksi alueiksi. Pohjavesirekisteriin jää vielä suositeltujen luokkamuutosten jälkeen 132 kpl III-luokan pohjavesialueita. Kaupungin keskustasta maksimissaan 30 km säteellä sijaitsevat merkittävät tunnetut alueet on hankkeen jälkeen tutkittu. Jäljelle jäävistä alueista suurin osa sijaitsee harvaan asutuilla alueilla kaupungin pohjoisosassa kaukana olemassa olevista siirtoverkostoista: Pellontien ja Kittiläntien välisellä alueella, Rovajärven ampuma-alueella tai Ala-Säynäjä-Vuopiolammen alueelta luoteeseen kulkevan harjujakson varrella. Keskustan eteläpuolelle jää lisäksi muutamia III-luokan pohjavesialueita, joista merkittävintä eli Hietakankaan aluetta on tutkittu laajasti jo aiemmin. Rovaniemen alueella sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.5.

27 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 25 Taulukko 14. Rovaniemen 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. (osa 1/2) PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Ala - nampa I 0,45 0, Ala - säynäjä - vuopiolampi III 2,15 0, Alajärvi I 0,61 0, A Elättijärvi A II 0,44 0, Hautainmaa III 6,45 4, Heinuvaara I 1,01 0, A Hietavaara I 2,41 1, Hännänjänkä I 0,33 0, Häpiäselkä I 1,51 0, Höpöttäjävaara I 0,89 0, Imari I 0,54 0, Iso - olkkavaara I 0,69 0, Iso - paljakka I 2,54 1, Isojänkä I 0,52 0, Isonlahdenvaara I 0,68 0, Isouoma I 0,49 0, Isovuoma I 0,21 0, Itä-Jouttiselkä II 0,59 0, Jokilammit I 0,48 0, Jokkavaara I 7,75 4, Jouttiselkä II 1,78 0, Juurakkojänkä I 0,38 0, Jyrhämävaara I 0,59 0, Kaartolampi I 0,38 0, Kalkkimaa II 3,03 0, Kampsavaara I 2,07 0, Kenttävaara I 2,15 0, Kivikangas I 0,48 0, Kivivaara I 0,34 0, Kolpene I 13,14 0, Kolulammit I 0,62 0, A Kolvavaara - louejärvi I 1,38 0, C Kolvavaara - louejärvi I 2,28 1, B Kolvavaara - louejärvi III 1,9 0, Korkiapalo I 0,42 0, Kortteenlehto I 0,38 0, Korvala III 0,55 0, B Kroopinpalo - palovaara I 3,89 2, A Kroopinpalo - palovaara I 1,93 0, Kulpakko I 0,68 0, Kumpu I 0,38 0, Kuusela I 0,49 0, Kuusivaara I 0,71 0, Käyrälampi I 1,9 1, Lamminvaara I 0,44 0, Lautavaara I 0,86 0, Lehtoaho I 0,46 0,

28 26 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Taulukko 15. Rovaniemen 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. (osa 2/2) PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Lohiniva I 1,31 0, I Mellalampi III 2,34 0, Mellavaara I 2,29 1, A Mäntyvaara I 0,67 0, B Mäntyvaara II 0,2 0, Narkausjärvi I 0,58 0, Narkausjärvi I 1,6 0, Navettavaara I 1,84 0, Niesikivalo II 0,98 0, Nivalampi I 0,38 0, Oitoselkä I 0,49 0, Paljukka II 1,39 0, Patokoski II 1,37 0, Petäjävaara I 0,47 0, Pieni-Kulpakko II 0,12 0, Pikku - pajulampi I 0,18 0, Pikkuoja I 0,38 0, B Pistilä I 0,75 0, A Pohjonen Niesikivalo II 1,03 0, B Pohjonen Niesikivalo II 0,49 0, A Pohjonen Ranta-Raaka I 0,75 0, B Pohjonen Ranta-Raaka I 0,51 0, Poutinki I 0,3 0, Pöyliövaara I 1,03 0, Ranta-Paavorova I 0,42 0, Ranta-Raaka I 0,55 0, Rinne I 0,57 0, Ruuttikangas I 0,76 0, Saari - kämä I 0,24 0, Sarvilammit I 0,91 0, Sonkakivalo I 6,53 3, Särkiselkä I 0,89 0, Tahtamavaara II 2,97 2, A Tavivaara III 2,17 1, Ternuvuoma I 0,3 0, Tolonen III 2,68 1, A Totonkangas I 2,45 0, Venevaara I 4,15 2, Vennivaara I 0,92 0, Vierus Ranta-Raaka I 0,27 0, Vittaselkä I 0,7 0, Vuoskuselkä I 0,57 0, Välijoki I 0,31 0, Välijoki I 0,72 0, Välineva I 0,65 0, Yhteensä 1-lk 73 kpl Yhteensä 2-lk 18 kpl 10658

29 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 27 Taulukko 16. Rovaniemellä sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi C Ala - säynäjä - vuopiolampi III 0,28 0, * A Ala - säynäjä - vuopiolampi III 0,15 0, D Ala - säynäjä - vuopiolampi III 0,26 0, * Jouttikero III 2,37 0, C Mellalampi III 1,09 0, * B Mellalampi III 0,57 0, * Narkaus III 0,86 0, A Sonka III 0,66 0, C Sonka III 1,02 0, B Sonka III 0,65 0, B Tavivaara III 0,35 0, B Tuhnajajärvi III 0,37 0, A Tuhnajajärvi III 0,37 0, * yhdistetään toiseen alueeseen Ylitornio Uusi antoisuus [m3/d] Ylitornion tutkituista alueista 2-luokan kriteerit täyttäviä alueita arvioitiin olevan 4 kpl (Isokangas, Kotakangas, Meltosjärvi ja Sikiömaa), joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on m 3 /d (Taulukko 17). Isokangas, Kotakangas ja Sikiömaa sijaitsevat samalla reunamuodostumajaksolla Raanujärventien varrella. Reunamuodostumille tyypillisesti alueilla on keskimäärin kohtuullisen epäjatkuvat maaperäolosuhteet, mikä heijastuu myös paikallisesti pohjaveden laatuun ja antoisuuteen. Kyseisillä alueilla on kuitenkin pinta-alansa puolesta merkittävä pohjaveden muodostumispotentiaali. Meltosjärven alueella on aiemmin tutkittu vedenottamon paikka eikä sitä nähty tarpeelliseksi tutkia enempää hankkeen aikana. Ylitornion kunnan alueelta pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositeltiin kuusi pohjavesialuetta (Taulukko 18). Kaakkurirova, Kantomaanpää ja Muotkavaara kuuluvat mm. Isokankaan alueen kanssa samaan reunamuodostumajaksoon, mutta niissä ei havaittu tutkimuksissa vastaavia lajittuneita maaperäkerroksia. Isohorila, Huhtavaara ja Martinvaara ovat vaaran rinteelle muodostuneita rantakerrostumia, joissa ei arvioitu olevan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta riittäviä maaperäkerroksia pohjaveden varastoitumiselle ja muodostumiselle. Ylitornion kunnan alueelle jää hankkeen jälkeen vielä 37 pohjavesialuetta, joiden soveltuvuutta vedenhankintaan ei ole tutkittu. Kantomaanpään ja Meltosharjun väliselle noin 20 km alueelle levittäytyneelle reunamuodostumajaksolle jää vielä tutkimattomia ja mahdollisesti vedenhankinnan kannalta potentiaalisia reunamuodostumia (Pakisvaara, Kenttämaankangas, Perämaa, Etunen akanrova, Takanen akanrova, Muotkarova ja Vuonorovat). Lisäksi Meltosharjusta länteen päin jatkuvassa harjujaksossa on vielä tutkimattomat alueet Kuoreenharju-hietanokkakangas, Illinkiharju ja Keski- ja etu -niveriö. Edellä mainittujen alueiden lisäksi Ylitornion alueelle jää siis vielä 27 tutkimatonta pohjavesialuetta (III luokka), jotka ovat pääosin pinta-alaltaan hyvin pieniä tai sijaitsevat kaukana asutuskeskuksista. Ylitornion alueella sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 1.6.

30 28 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Taulukko 17. Ylitornion 1- ja 2-luokan pohjavesialueet. Hankkeen aikana päivitetyt tiedot merkitty harmaalla pohjalla. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Aavasaksa I 0,39 0, Ainiovaara I 1,07 0, Ehojärvi I 1,19 0, Eläkejänkkä I 0,55 0, Heikinvaara I 0,25 0, Huitaperi I 0,55 0, Hyvävaara I 0,51 0, Isohimovaara I 0,41 0, Isokangas III 7,04 5, Jylyharju I 1,47 0, Kattilakoski II 0,39 0, Kaumavaara I 0,21 0, Kotakangas III 1,78 1, Laatas I 0,62 0, Lampisenjärvi I 0,41 0, D Lohijärvi I 0,64 0, B Lohijärvi I 0,26 0, A Lohijärvi I 0,41 0, C Lohijärvi I 0,33 0, Mellajärvi I 0,19 0, Meltosjärvi III 1,96 0, Palovaara I 0,71 0, Paskaperä, Portimojärvi I 0,66 0, Raanujärvi II 3,48 1, Reväsvaara I 1 0, Rovavaara I 0,62 0, Sikiömaa III 1,51 1, Viisavaara itäpuoli + välik. I 0,51 0, A Viisavaara länsi- ja pohjoisp. I 0,32 0, B Viisavaara länsi- ja pohjoisp. I 0,34 0, Vähähimovaara I 0,33 0, Välikangas, Uulahenvuoma I 0,87 0, Yhteensä 1-lk 26 kpl 4977 Yhteensä 2-lk 6 kpl 6970

31 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 29 Taulukko 18. Ylitorniolla sijaitsevat pohjavesirekisteristä poistettavaksi suositellut alueet. PV-aluetunnus Nimi Alueluokka vanha Kokonaispinta-ala [km2] Muod. alueen pinta-ala [km2] Arvio muod. määrästä [m3/d] PV-luokkauusi Uusi antoisuus [m3/d] Huhtavaara III 0,54 0, Isohorila III 1,6 0, Kaakkurirova III 2,74 1, Kantomaanpää III 1,03 0, Martinvaara III 0,9 0, Muotkavaara III 2,2 1, Kulutusennusteet ja arviot vesivarojen riittävyydestä Vesivarantojen suhdetta kulutukseen on tyypillisesti tarkasteltu kunnittain, mutta hankekuntien laajuuden, vesihuollon pirstaleisen rakenteen ja osittain kuntarajojen yli tapahtuvan vedenhankinnan vuoksi kuntakohtainen tarkastelu antaa tässä yhteydessä lähinnä viitteellistä informaatiota. Taulukossa 19 on esitetty 1-vaiheen hankealueen kuntien vuosittaiset vedenkulutustiedot sekä vertailtu niitä 1- ja 2-luokan pohjavesialueen antoisuuksiin. Kuten taulukossa esitetyistä prosenttiosuuksista voi havaita, on hankealueen kunnissa Kemin, Keminmaan, Tervolan ja Tornion aluetta lukuun ottamatta käyttöön nähden runsaat pohjavesivarat. Käytännössä pohjavesivarat ovat kuitenkin suurilta osin jakaantuneet ympäri laajoja kuntia eikä niitä voida hyödyntää tarvealueiden kulutuksen tasaamiseen ilman mittavia investointeja siirtoverkostoihin. Taulukko 19. Tilastoitu vuosittain vedenkulutus hankealueella ja Torniossa vuosina (1000 m 3 ) ja vertailu alueen pohjavesivaroihin luokan alueiden antoisuudesta käytössä 1- ja 2-luokan alueiden antoisuudesta käytössä Kemi, Keminmaa, Tervola ja Tornio % 28 % Pello % 5 % Rovaniemi % 14 % Simo % 5 % Ylitornio % 7 % Yhteensä % 20 % Kemi Kemissä yhteenlaskettu veden kulutus on ollut tilastojen mukaan vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut 122 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä 89 l/as./d. Kulutuksesta 56 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Kemissä julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 99 % asukkaista. Kemin väkiluvun on ennustettu laskevan noin henkilöllä vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema kulutustarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Kemissä lähes puolet kulutuksesta kohdistuu tilastojen perustella muihin vedenkäyttäjiin kuin kotitalouksiin, minkä vuoksi teollisuuden suurhankkeet, kuten esimerkiksi kaavailtu biodieseljalostamo, voi toteutuessaan muuttaa kehityksen nopeasti toiseen suuntaan. Hankkeen yhteydessä järjestetyn kyselytutkimuksen perusteella Kemissä

32 30 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 on kuitenkin tarvetta lisävesilähteille kulutuksen kasvun kattamiseksi ja toiminnan varmuuden lisäämiseksi. Kemissä toimii yksi kunnallinen vesilaitosyhtiö. Noin 90 % Kemin kaupungin vedenhankinnasta toteutetaan laajemmalla alueella toimivan tukkuvesiyhtiön toimesta. Kaupungin alueella on tällä hetkellä kaksi käytössä olevaa merkittävää vedenhankintakäytössä olevaa pohjavesialuetta: Ajos ja Takaniitty-Kaijanharju. Alueilla ei ole laadittu suojelusuunnitelmia, mutta niille on kaavailtu suojelusuunnitelman laatimista lähiaikoina. Ristikangas-Ketolanperä-Salmenkylänkangas on osittain Kemin kaupungin puolella, mutta se on pohjavesialuerekisterissä kirjattu Keminmaan puolelle, joten alueen käyttöä on käsitelty Keminmaan osiossa. Ajoksen alueen käyttöaste on arvioituun antoisuuteen verrattuna lähes 100 % ja Takaniitty-Kaijanharjun alueella otto ylittää jo selvästi pohjavesirekisteriin kirjatun antoisuuden, minkä vuoksi antoisuustietoa olisi syytä tarkistaa ylöspäin. Keminmaa Keminmaassa yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut 89 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä 43 l/as./d. Kulutuksesta 68 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Keminmaassa julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 93 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa 95 l/as./d. Keminmaan väkiluvun on ennustettu laskevan nykytasosta noin 480 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema vesitarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Keminmaassa toimii kunnallinen vesilaitosyhtiö, joka toimittaa veden pääosalle kunnan asukkaista, sekä yksi pienempi kyläkohtainen vesiyhtiö. Keminmaassa on lisäksi käytettävissä alueellisen tukkuyhtiön vettä varavesilähteenä. Vedenhankinnasta suurin osa toteutetaan Ristikangas- Ketolanperä-Salmenkylänkangas -alueelta. Kemijoen varressa on muutamia pienempiä käytössä olevia alueita. Ristikankaan alueella ei ole ilmeisesti tehty suojelusuunnitelmaa, mikä olisi suositeltavaa alueella toimivan kiviaineshuollon ja lentokentän vuoksi. Muilla alueilla ei juuri merkittäviä riskilähteitä ole. Alueiden antoisuuteen verratut käyttöasteet ovat pienemmillä alueilla luokkaa 5 40 % ja Ristikankaan alueella noin 50 %. Tervola Tervolassa yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana keskimäärin 277 l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut keskimäärin 101 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä keskimäärin 176 l/as./d. Kulutuksesta 36 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Tervolassa julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 90 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa 110 l/as./d. Tervolan väkiluvun on ennustettu laskevan nykytasosta noin 440 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema vesitarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Tervolassa toimii kunnallinen vesilaitosyhtiö, joka toimittaa veden pääosalle kunnan asukkaista, sekä yksi pienempi kyläkohtainen vesiyhtiö. Tervolassa on lisäksi käytettävissä kunnan alueelta merkittävän osan vedestään ottavan alueellisen tukkuyhtiön tuottamaa vettä varavesilähteenä. Vedenhankintaa harjoitetaan Tervolassa Perämaan, Sihtuunan ja Kauvonkankaan pohjavesialueryppäissä sekä muutamilla yksittäisillä kyläkohtaisilla pohjavesialueilla. Merkittävimmille alueille

33 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 31 on laadittu suojelusuunnitelmat. Pienemmät vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet ovat sijaintinsa ja muun maankäytön puolesta kiviaineshuollon käytössä olevaa Petäjämaan aluetta lukuun ottamatta jokseenkin riskittömiä. Petäjämaan alueelle on kaavailtu suojelusuunnitelman laatimista. Alueiden käyttöaste on luokkaa %. Simo Simossa yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana keskimäärin 143 l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut keskimäärin 123 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä keskimäärin 20 l/as./d. Kulutuksesta 86 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Simossa julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 96 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa 129 l/as./d. Simon väkiluvun on ennustettu laskevan noin 300 henkilöllä nykytasosta vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema vuosittaisessa vesitarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Simossa toimii kunnallinen vesilaitosyhtiö, joka toimittaa noin 73 % kunnan alueella käytetystä vedestä, sekä kaksi pienempää kylä-/aluekohtaista vesiyhtiötä. Pääosa vedenhankinnasta toteutetaan rannikon lähistöllä olevista harjumuodostumista. Simon ja Ranuan välisen tien varrella on muutamia yksittäisiä pienempiä vedenottamoita. Varsinaisia varavesialueita nykyisillä vesiyhtiöiden toiminta-alueilla ei juuri ole. Haarainkankaan ja Tikkasenkankaan alueille on laadittu suojelusuunnitelmat. Palokankaan ja Maksniemen pohjavesialueet kulkevat 4-tien poikki, mikä lisää mahdollisesti saastumisriskiä. Pienemmät Veittikosken ja Lähteen pohjavesialueet kulkevat Simon ja Ranuan välisen tien poikki. Lähteen alueelle on kaavailtu suojelusuunnitelman laatimista. Muut käytössä olevat pohjavesialueet ovat sijaintiensa ja muun maankäytön puolesta jokseenkin riskittömiä. Käyttöaste verrattuna alueiden antoisuuteen on Ylikosken aluetta lukuun ottamatta luokkaa %, joten määrän suhteen ongelmia ei pitäisi olla. Pello Pellossa yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana keskimäärin 158 l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut keskimäärin 147 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä keskimäärin 12 l/as./d. Kulutuksesta 93 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Pellossa julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 86 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa 170 l/as./d. Pellon väkiluvun on ennustettu laskevan noin 940 henkilöllä nykytasosta vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema vuosittaisessa vesitarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Pellossa vesihuolto toteutetaan yhdeksän vesiosuuskunnan toimesta. Pellon vesihuolto-osuuskunta toimittaa 64 % kunnan alueella käytetystä vedestä. Vedenhankinta on toteutettu kuntakeskuksen ja yksittäisten kylien lähistöllä sijaitsevista pääosin pienehköistä pohjavesialueista. Varsinaisia varavesialueita nykyisillä osuuskuntien toiminta-alueilla ei juuri ole, mutta kaikki käytössä olevat alueet Saukonmäen ja Orankiharjun pohjavesialueita lukuun ottamatta ovat sijaintiensa ja muun maankäytön puolesta jokseenkin riskittömiä. Käyttöaste verrattuna alueiden antoisuuteen on pääosin luokkaa 10 %, joten määrän suhteen ongelmia ei pitäisi olla. Ainostaan Kiimavaaran pohjavesialueen käyttöaste on selvästi korkeampi, yli 200 %, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pohjavesialuerekisteriin kirjattu antoisuus on huomattavasti todellista pienempi.

34 32 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Rovaniemi Rovaniemellä yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana keskimäärin 194 l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut keskimäärin 113 l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä keskimäärin 82 l/as./d. Kulutuksesta 58 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Pellossa julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 94 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa 120 l/as./d. Rovaniemen väkiluvun on ennustettu kasvavan noin henkilöllä nykytasosta vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 kasvu vuosittaisessa vesitarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Kasvavilla turistimäärillä voi olla myös merkittävä vaikutus vedentarpeeseen. Rovaniemellä vesihuolto toteutetaan kunnallisen vesihuoltoyhtiön ja yhden kyläkohtaisen osuuskunnan toimesta. Rovaniemen suurin osa veden hankinnasta ja kulutuksesta keskittyy keskustan alueeseen ja keskustaa ympäröiviin alueisiin. Jokivarsissa ja pääteiden varsilla sijaitsevissa kylissä veden hankinta on toteutettu niiden lähistöllä sijaitsevista pohjavesialueista. Keskustan lähellä ja ympäröivillä alueilla merkittäviä alueita ovat Kolpene, Sonkakivalo, Mellavaara, Jokkavaara, Hietavaara ja Kroopinpalo-Palovaara sekä Muurolassa Kolvavaara-Louejärvi. Ainoastaan Kolpeneen alueelle on laadittu suojelusuunnitelma. Muille alueille ei ole paikallisen vesihuoltoyhtiön mukaan kaavailuissa suojelusuunnitelmien laatimista, mutta Mellavaaran, Jokkavaara, Kroopinpalo- Palovaaran ja Hietavaaran alueilla suojelusuunnitelman laatiminen olisi suositeltavaa, koska niissä sijaitsee myös alueellisesti merkittäviä maa-ainesalueita. Käytössä olevien pohjavesialueiden käyttöasteet ovat pienemmillä alueilla pääosin alle 10 % luokkaa. Tapionkylän Ruuttikankaan, Meltauksen Pistilän ja Mäntyvaaran alueilla käyttöaste on antoisuuteen verraten %. Isommilla alueilla pitäisi olla antoisuuksiin verraten vielä hyvin lisävedenottopotentiaalia. Mäntyvaaran ja Sonkakivalon alueille ei ollut tosin kirjattu antoisuusarviota pohjavesialuerekisteriin. Keskustaajamasta kohtuullisen etäisyyden päässä on vielä kohtuullisen merkittäviä käyttöön ottamattomia pohjavesialueita, kuten Tavivaara ja Tahtamavaara, joten varavedenottopotentiaalia on mahdollista järjestää vielä lisää. Ylitornio Ylitorniolla yhteenlaskettu veden kulutus on ollut vuosien tarkastelujakson aikana noin m 3 vuodessa eli päivittäin noin m 3 /d. Asukaskohtainen ominaiskulutus on ollut em. tarkastelujakson aikana keskimäärin l/as./d. Kotitalouksille kirjattu kulutus on ollut keskimäärin l/as./d ja muiden käyttäjien yhteensä keskimäärin 5 l/as./d. Kulutuksesta 97 % on kohdistunut siis kotitalouksiin. Ylitorniolla julkisen vesijohtoverkoston piirissä on 81 % asukkaista, joten käytännössä kotitalouksien ominaiskulutus on ollut luokkaa l/as./d. Ylitornion väkiluvun on ennustettu laskevan noin 975 henkilöllä nykytasosta vuoteen 2040 mennessä, joten sen perusteella odotettavissa on mahdollisesti noin m 3 alenema vuosittaisessa kulutustarpeessa em. vuoteen mennessä olettaen, että ominaiskulutukset pysyvät samoina. Ylitorniolla vesihuolto toteutetaan kunnan vesihuoltolaitoksen sekä kuuden vesiosuuskunnan- tai yhtymän toimesta. Ylitornion kunnan vesihuoltolaitos toimittaa 88 % kunnan alueella käytetystä vedestä. Vedenhankinta on toteutettu Torniojokivarressa sijaitsevista pienehköistä rantakerrostumatyyppisistä pohjavesialueista. Varsinaisia varavesialueita nykyisillä toiminta-alueilla ei juuri ole, mutta kaikki käytössä olevat alueet Reväsvaaran pohjavesialuetta lukuun ottamatta ovat sijaintiensa ja muun maankäytön puolesta jokseenkin riskittömiä. Käyttöaste verrattuna alueiden antoisuuteen on pääosin luokkaa 10 %, joten ongelmatilanteissa korvaavaa vettä on mahdollista hankkia läheisiltä alueilta. Ainostaan Reväsvaaran ja Ehojärven käyttöasteet ovat selvästi korkeammat, mutta nekin vain luokkaa 50 %.

35 Lapin POSKI-hanke Vaihe Kiviainesvarat Lapin maakunnassa Rakentamisessa käytettävät luonnon kiviainesvarat sijaitsevat lajittuneita aineksia sisältävissä maaperämuodostumissa sekä laajoissa kalliopaljastumissa. Kiviaineshuollon kannalta oleellisimpia maaperämuodostumia Lapissa ovat soraa ja hiekkaa sisältävät harjut sekä paikoitellen rantakerrostumat ja deltat. Pohjois-Suomen sora- ja hiekkamuodostumat on esitetty kuvassa 7. Tausta-aineistona tässä osiossa on käytetty GTK:n julkaisua Pohjois-Suomen maaperä (Johansson, Kujansuu 2005). Harjut ovat ympäröivän maaston yläpuolelle kohoavia kaareilevia jäätikköjokikerrostumaselänteitä, jotka esiintyvät mannerjäätikön perääntymissuunnassa kulkevina harjujaksoina. Pohjois-Suomessa harjujaksoja esiintyy keskimäärin 7 15 km:n etäisyydellä toisistaan. Harjujen aines on sulamisvesivirran lajittelemaa ja puhtaaksi pesemää. Sora ja hiekka ovat harjujen vallitsevia lajitekokoja, joskin eri raekoot esiintyvät yleensä kerroksittain. Rakeisuus vaihtelee suuresti jaksojen eri osissa sekä kokonaisissa muodostumajaksoissa. Tyypillinen pohjoissuomalainen harju on korkeudeltaan m ja leveydeltään m. Lounais-Lapin alueella harjut jäivät muinaisen Itämeren vedenpinnan alle. Maankohoamisen seurauksena myöhemmät rantavoimat tasoittivat niiden muotoja. Harjun pintaosan aines lajittui ja kerrostui uudelleen harjua peittäväksi rantakerrostumaksi. Rantakerrostumat ovat syntyneet jääkauden jälkeisenä aikana pääosin muinaisen Itämeren rannoille aallokon ja jäiden toiminnan tuloksena. Rantakerrostumia tavataan ylimmän rannan tasosta aina nykyiselle rantaviivalle saakka. Rantakerrostumat ovat raekoostumukseltaan hyvin vaihtelevia. Vaihtelua esiintyy sekä yksittäisten muodostumien sisällä että kerrostumien maantieteellisen ja topografisen sijainnin mukaan. Hienoimmillaan rantakerrostumat ovat hienoa hiekkaa ja karkeimmillaan kivikkoa ja louhikkoa. Rantakerrostumia muodostui erityisesti vaarojen itä- ja pohjoisrinteille, kun taas etelä- ja länsirinteillä rantakerrostumat ovat yleensä ohuita ja satunnaisia. Raekoostumuksen vaihtelun takia rantakerrostumat voivat olla kiviaineshuollon kannalta haastavia hyödyntämiskohteita. Lapissa on myös runsaasti erikokoisia jäätikön reunalle syntyneitä muodostumia. Niistä yleisimpiä ovat suistokerrostumat eli deltat. Deltoissa karkein aines (sora ja murskauskelpoinen aines) on kerrostunut deltan jäätikönpuoleiseen osaan lähellä jäätikköjoen suuta. Alueen pohjoisinta osaa lukuun ottamatta karkein aines sijaitsee yleensä sulamisvesien virtaussuunnan vuoksi deltojen luoteisreunassa. Hienompi aines on kulkeutunut etäämmälle jäätikköjoen suusta. Deltojen kerrosrakenne on loivasti jäätikköjoen suulta poispäin viettävä. Soraa ja hiekkaa korvaavia aineksia esiintyy myös drumliineissa ja kumpumoreeneissa ja niitä hyödynnetään varsinkin vähäsoraisilla ja -hiekkaisilla alueilla.

36 34 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 Kuva 7. Pohjois-Suomen sora- ja hiekkamuodostuma-alueet (Johansson 2005) Kuva 8. Pohjois-Suomen kallioalueet (Johansson 2005)

37 Lapin POSKI-hanke Vaihe 1 35 Eteläisen Lapin kallioperä (Kuva 9) voidaan jakaa karkeasti Pellon ja Ylitornion rajalta alkavaan ja noin km pohjoisemmaksi ulottuvaan graniittivyöhykkeeseen (vaaleanpunainen vyöhyke), eteläosastaan Simon ja Ylitornion sekä Rovaniemen ja Ranuan rajoihin rajoittuvaan liuskevyöhykkeeseen (vaihtelevasti keltaista, turkoosia ja violettia sisältävä vyöhyke) ja Simon ja Keminmaan rajalta etelään jatkuvaan arkeeiseen graniittigneissivyöhykkeeseen (beigen värinen vyöhyke). Hankkeessa testattujen kallionäytteiden tulokset heijastelevat esitettyjä vyöhykkeitä; lujimmat kiviainekset löytyivät pääsääntöisesti liuskevyöhykkeeltä ja heikommat pääsääntöisesti graniittivyöhykkeeltä. Kiviaineshuollon kannalta potentiaalisesti kiinnostavia kalliopaljastumia (Kuva 8) löytyy kohtuullisen kattavasti eteläisen Lapin alueelta Tervolan ja Tornion eteläistä osaa ja Keminmaan pohjoista osaa lukuun ottamatta. Kallioperäaineisto GTK Kuva 9. Pohjois-Suomen kallioperä Kiviainesten käyttö tänään Maa- ja kiviainesten lupa- ja ottamismäärätiedot perustuvat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylläpitämän maa-ainesten ottamisen tietokannan (NOTTO) tietoihin. NOTTO-tietokanta sisältää maaaineslain mukaisia lupatietoja vuodesta 1982 alkaen ja maa-ainesten ottamistietoja vuodesta 1997 lähtien, jolloin maa-aineslakiin lisättiin ilmoitusvelvollisuus. Tietojärjestelmän tiedot perustuvat maaainesluvan haltijan antamiin ja kunnan lupaviranomaisen sekä alueelliseen ympäristökeskukseen toimittamiin tietoihin. Lapin maakunnassa kiviaineksia on käytetty vuosien tarkastelujakson aikana yhteensä 3,7 6,7 milj. tonnia, josta maaperän kiviainesten osuus on ollut % ja kalliokiviaineksen osuus % (Kuva 10). Suuret vuosittaiset vaihtelut on osittain selitettävissä taloustilanteen vaikutuksella ja osittain suurhankkeiden, kuten vuosina rakennetun Kemin moottoritien, vaikutuksella. Tilastossa on havaittavissa myös jossain määrin laskeva trendi maaperän kiviainesten oton osalta ja vastaavasti hivenen nouseva trendi kalliokiviaineksen oton osalta.