Kreikkalainen historioitsija

Transkriptio

1 Egypti Muinaiset egyptiläiset palsamoivat vainajiensa, lisäksi miljoonia eläimiä. Viime aikoina tutkijat ovat kiinnostuneet eläinten muumioimisperinteen taustoista. Egyptin eläinm u Sakkara Faijum Egypti Egypti/ 2950-luku eaa. V ä l i m e r i Bubastis Niili Tuna el-gebel Egyptiläisten hautaustavat alkoivat muuttua 2950-luvulla eaa. He alkoi vat palsamoida ihmisten lisäksi eläimiä, joiden muumioita varastoitiin tai pantiin hautoihin vainajien seuraksi. Niels-Peter Granzow Busch Kreikkalainen historioitsija Herodotos matkusteli 400- luvulla eaa. Egyptissä ja kummasteli egyptiläisten suhdetta eläimiin. He kohtelivat eläimiä kuin ne olisivat olleet jumalia, ja kun eläin kuoli, he surivat sitä kuin läheistä perheenjäsentä. Kun kotikissa kuolee, talonväki ajelee kulmakarvansa pois. Kun talon koira kuolee, he ajelevat paljaaksi päänsä ja koko ruumiinsa, Herodotos kirjoitti. Egyptiläisten eläinrakkaus ei rajoittunut vain kuolleiden eläinten suremiseen, vaan he kohtelivat niitä muutenkin kuten ihmisiä: Kuolleet kissat viedään Bubastikseen [kaupunki Ala-Egyptissä], missä ne palsamoidaan ja viedään säilöön pyhiin varastorakennuksiin. Egyptin eläinmuumioiden todellinen merkitys ei koskaan valjennut Herodotokselle, eikä hän tiennyt, kuinka yleistä eläinten palsamointi valtakunnassa oli. Herodotoksen vieraillessa Egyptissä egyptiläiset olivat palsamoineet eläimiä jo yli kolmentuhannen vuoden ajan. Miljoonia kissoja, koiria, iibislintuja, haukkoja ja jopa krokotiileja oli huolellisesti palsamoitu, kääritty pellavaan ja haudattu valtaviin katakombeihin, jotka 38 Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Neljänlaisia eläinmuumioita Ruuaksi tuonpuoleiseen Hautoihin pantiin palsamoituja eläimiä, jotta vainajat voisivat syödä lihaa myös tuonpuoleisessa. Jumala eläimen hahmossa Egyptiläiset pitivät tietyin tuntomerkein varustettuja eläimiä jumalten ruumiillistumina. Niitä pidettiin pyhinä, ja ne palsamoitiin. Uhriksi jumalille Valtaosa eläinmuumioista on niin sanottuja votiivielämiä, joita pyhiin vaeltajat uhrasivat jumalille. Lemmikki mukaan hautaan Myös rakkaita lemmikkejä palsamoitiin omistajansa kuoltua tämän seuraksi hautaan. Print: tre Status: Er PDFet Layout: ac Red.sek: np Kuvan kissamuumio on löydetty kaivauksissa Abydoksen kaupungista. Muinaiset egyptiläiset palsamoivat vuosittain tuhansia kissoja. uumiot Oakland art gallery & Scanpix/akg-images oli louhittu maan alle eläinmuumioiden säilyttämistä varten. Eläinten muumioinnin yleisyys alkoi selvitä vasta 1800-luvulla, kun arkeologit alkoivat tutkia hautaholveja. Esimerkiksi vuonna 1888 muuan egyptiläinen maanviljelijä löysi Istabl Antarin kaupungin läheltä suuren kissojen joukkohaudan. Kaikki sinne haudatut kissat oli palsamoitu, ja paikalliset alkoivat myydä parhaiten säilyneitä kissamuumioita matkailijoille. Egypti oli 1800-luvulla Britannian alusmaa. Brittiarkeologit eivät piitanneet eläinmuumioista, sillä Egypti oli täynnä paljon arvokkaampiakin löytöjä, kuten kuninkaallisia hautoja sarkofageineen. Miljoonia eläinten muumioita vietiinkin Britanniaan lannoitteeksi. Eräskin laiva kuljetti Britanniaan 19 tonnia kuolleita kissoja eli noin kissamuumiota. Koirien joukkohauta Nykytutkijat suhtautuvat eläinmuumioihin toisin kuin 1800-luvun kollegansa. He tietävät, että eläin- Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Egypti Muumioita liukuhihnalta Tutkimusten mukaan egyptiläiset käyttivät monia erilaisia palsamointimenetelmiä säilöessään eläinten ruumiita ikuisuutta varten. Eläinten palsamoinnissa käytetyt menetelmät olivat ilmeisesti samoja kuin ihmisten palsamoinnissa. Kuollut eläin toimitettiin palsamoijille, jotka alkoivat valmistella sitä palsamointia varten. Eläimen maha leikattiin auki, ja sen sisäelimet poistettiin. sitten ruumis kuivatettiin natronsuolalla. 1. Tehokäsittely Paras tapa palsamoida eläin oli poistaa sen sisäelimet. Sen jälkeen vatsaontelo huuhdeltiin palmuviinillä ja täytettiin natronsuolalla, joka kuivatti ruumiin. Lopuksi eläin voideltiin öljyllä ja pihkalla ja kiedottiin pellavaan. 2. Nopea menetelmä Toinen tapa oli vain huuh - della eläimen sisälmykset ja kuivattaa ruumis natronilla. Lopuksi eläin kiedottiin pellavakääreisiin. Sisäelimet kuitenkin alkoivat helposti mädäntyä, jolloin koko eläin vähitellen hajosi. 3. Tärpättiä suolistoon Kolmannessa palsamointimenetelmässä ei tarvittu lainkaan veistä. Siinä palsamoija ruiskutti eläimen suolistoon peräaukon kautta mäntyöljyä eli sen aikaista tärpättiä. Se liuotti eläimen sisäelimet muutamassa päivässä, minkä jälkeen vatsaontelo huuhdeltiin jälleen peräaukon kautta. Lopuksi eläimen ruumis kuivatettiin ja käärittiin pellava siteisiin. Eläinmuumio kuivui täysin kuivaksi päivässä. Sitten se käärittiin pellavasiteisiin, ja papit veivät sen varastoon. Polfoto/Corbis scanpix/akg-images muumiot voivat antaa runsaasti tietoa muinaisten egyptiläisten uskonnosta ja suhteesta eläimiin. Yksi tämän hetken johtavista eläinmuumioiden tutkijoista, Kairon amerikkalaisen yliopiston professori Salima Ikram, uskoo, että eläinmuumioilla on tutkijoille paljon annettavaa: Ne valottavat muinaisen Egyptin kulttuuria, taloutta, eläinlääke tieteen menetelmiä, eläintenpitoa, ympäristöä ja ihmisen ja eläinten välistä suhdetta. Ikram ryhmineen tutkii parhaillaan katakombia, joka löydettiin Memfisin Palsamoijilta loppuivat eläimet Egyptiläiset tutkijat ovat päässeet kurkistamaan muumioiden kääreiden alle röntgenkuvantamisen ansiosta. Kuvista on selvinnyt, että palsamoijat työskentelivät usein kiireellä. Joskus heille sattui virheitä, ja eläin kiedottiin kääreisiin ylösalaisin pää takajalkojen ja takajalat pään paikalle. Röntgenkuvat ovat myös paljastaneet, että joidenkin kääreiden sisällä ei olekaan eläintä vaan vain olkia ja savea. Kairon amerikkalaisen yliopiston professorin Salima Ikramin mukaan palsamoijilta yksinkertaisesti loppuivat eläimet ja he huijasivat asiakkaitaan valemuumioilla. muinaiskaupungin pyhältä Sakkaran hauta-alueelta jo vuonna 1897 mutta joka painui myöhemmin unohduksiin. Katakombista on löydetty yli kahdeksan miljoonaa koiramuumiota, jotka on aikoinaan uhrattu Anubis-jumalalle. Tutkimme eläinten luita sekä niiden palsamoinnissa käytettyjä menetelmiä, Ikram kertoo. Hänen mukaansa eläimiä palsamoitiin karkeasti ottaen neljää tarkoitusta varten. Egyptiläiset uskoivat, että heidän edesmenneet lähei sensä jatkoivat elämää tuonpuoleisessa. Siksi hautoihin scanpix/spl Khmunin kaupungissa Tuna el-gebelin hauta-alueella on säilynyt muinaisten palsamoijien työpaja välineineen. pantiin runsaasti ruokaa, kuten palsamoituja ankkoja, hanhia, kyyhkyjä ja jopa nautoja. Esimerkiksi farao Tutankhamenin haudassa oli 40 arkkua täynnä palsamoituja eläimiä, jotka oli tarkoitettu faraon ruuaksi kuoleman jälkeen. Egyptiläiset palsamoivat myös lemmikkieläimiä, jotka pantiin omistajiensa hautaan näiden kuoltua. Esimerkiksi vuonna 1902 brittiläinen arkeologi William Flinders Petrie löysi egyptiläisen papin Hapi- menin sarkofagin. Sarkofagissa papin jalkojen juuressa oli palsamoitu koira, jonka vainaja oli saanut seurakseen kuoleman valtakuntaan. Jumalten tuntomerkit Valtaosa elämistä palsamoitiin kuitenkin uskonnollisista syistä. Egyptiläiset uskoivat eläinten olevan yhteydessä jumaliin, ja tietynlaisia eläimiä pidettiin jumalten ruumiillistumina. Röntgenkuvat ovat antaneet kiinnostavaa tietoa Esimerkiksi niin sanottua pyhää eläinmuumioista ja mm. Apis-härkää pidettiin luojajumala niiden luurangoista. Ptahin ruumiillistumana. Herodotoksen mukaan pappi tutki Apishäräksi ehdolla olevan eläimen tarkoin, 40 Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 scanpix/akg-images ennen kuin hän uskalsi julistaa sen todella olevan jumalan ruumiillistuma: Hän tutki härän joka puolelta ja joka asennossa, seisomassa ja makaamassa, ja sitten hän katsoi vielä sen kieltä varmistaakseen, että se oli puhdas ja terve ja vastasi määrättyjä tuntomerkkejä. Apis-härän piti olla valkoinen, ja sillä piti olla musta pää, selkä ja takapää. Lisäksi sillä piti olla valkoinen otsalaikku ja kyljessä punertava suorakaiteen muotoinen kuvio. Apis-härällä oli oma temppeli ja peltoja, joilla sen ruoka kasvatettiin. Härkä eli elämänsä vuotta yltäkylläisyydessä, kunnes se kuoli vanhuuteen. Apis-härän kuoltua sen ruho kuljetettiin juhlallisesti kaupungin läpi palsamoitavaksi, ja ihmiset surivat sen kuolemaa 70 päivää eli palsamoinnin keston ajan. Sitten Apis-härän muumio las kettiin maanalaiseen hautaan Sakkaran hauta-alueen pohjoisosaan. Egyptiläiset uskoivat, että suruajan kuluessa jumala etsi uuden härän asunnokseen. Kreikkalais-roomalainen kirjailija Diodoros Sisilialainen kirjoittaa, että papit ryhtyivät etsimään uutta Apishärkää pian edellisen kuoltua: Papit etsivät nuoren härän, jolla on samat tuntomerkit kuin edeltäjälläänkin. Kun uusi härkä on löytynyt, suruaika päättyy. Härkä ei ollut suinkaan ainoa eläin, jota egyptiläiset kunnioittivat jumalana. Krokotiililla oli oma temppelinsä Faijumissa, iibislinnulla Tuna el-gebelissä ja kissalla Bubastiksessa. Lisäksi monia jumalia kuvattiin taiteessa osittain tai kokonaan eläimen hahmossa. Eläimiä uhrattiin kuin liukuhihnalla Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan pidetty jumalten ruumiillistumina, eikä niitä palsamoitu ruuaksi tai omistajiensa seuraksi tuonpuoleiseen. Niin sanottuja votiivieläimiä pidettiin viestinviejinä jumalten ja ihmisten maailmojen välillä. Uskonnollisissa juhlissa tuhannet ihmiset tungeksivat uskonnollisiin keskuksiin rukoilemaan jumalia. Rukouksensa pontimeksi he ostivat temppelistä valittuun jumalaan liitetyn uhrieläimen, joka tapettiin ja palsamoitiin maksua vastaan. Salima Ikramin mukaan uhrieläimillä oli sama tehtävä kuin ortodoksien tai katolisten rukouskynttilöillä: ne tarjosivat tavallisille ihmisille mahdollisuuden päästä yhteyteen jumalan kanssa. Uhrieläimiä kasvatettiin varta vasten perustetuissa kasvattamoissa, joissa oli usein peltoja ruuan viljelemistä varten. Uhrieläinten elämä jäi usein lyhyeksi, sillä Egyptin eläinjumalat Jumalat eläinhahmossa Egyptiläisille useimmat eläimet olivat pyhiä. Joitakuita pidettiin jumalten ruumiillistumina, ja jotkut taas kuljettivat viestejä tuonpuoleiseen. 2 Viekas Bastet Kissa oli Egyptin varhaisimpia kotieläimiä, ja sitä pidettiin Bastetin, raskaana olevien naisten suojelijan, ruumiillistumana. Kissa oli Egyptissä pyhä eläin, ja historioitsija Diodoros kirjoitti, että kun muuan roomalainen matkamies tappoi kissan, raivostunut väkijoukko pieksi tämän hengiltä. 4 Kirjurijumala Thoth Viisauden ja kirjoitustaidon jumala Thoth oli muinaisen Egyptin suosituimpia jumalia. Hänet kuvattiin yleensä joko iibislinnuksi tai apinaksi, ja egyptiläiset uskoivat hänen keksineen geometrian ja hieroglyfit. Uskomuksen mukaan Thoth piti kirjaa elävien hyvistä ja pahoista teoista. 5 Thoth iibiksen hahmossa Kaikista eläimistä eniten palsamoitiin iibislintuja, kenties siksi, että ne olivat edulisia. Iibislintukin yhdistettiin viisauden jumala Thothiin, jonka kultin keskuspaikka oli Hermopolis Ylä-Egyptissä. Thothin uskottiin muuttuneen iibislinnuksi juuri Hermopoliksessa. Egyptiläiset tappoivat iibislinnut lopulta sukupuuttoon. 1 härkä oli eläimistä pyhin Niin sanottu Apis-härkä oli Egyptin pyhin eläin. Egyptiläiset uskoivat, että härkä oli valtakunnan vanhimman jumalan ja pääkaupungin Memfisin suojelijan, Ptahin, ruumiillistuma. Apis-härkä oli pääosassa monissa uskonnollisissa rituaaleissa ja juhlissa. Kun Apis-härkä kuoli, sille etsittiin seuraajaa kaikkialta Egyptistä. Apis-härän tuntomerkkejä olivat musta pää ja valkoinen otsalaikku. 3 Vainajien vahtikoira Anubis-jumala, joka egyptiläisen uskomuksen mukaan vartioi kuolleita, kuvattiin sakaalintai koiranpäisenä. Anubikselle uhrattiin kymmeniä tuhansia koiria, jotta se pitäisi huolta vainajista. Pelkästään Sakkarasta on löydetty yli kahdeksan miljoonaa koiramuumiota. Vainajien vartijalla Anubiksella oli koiran pää. scanpix/mary Evans Egyptissä palsamoitiin miljoonia kissoja Bastetin kunniaksi. scanpix/akg-images Kirjoitustaidon jumala Thoth kuvattiin usein apinaksi. aop/getty images scanpix/heritage scanpix/heritage Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 7 Oinasjumala loi ihmisen savesta Egyptiläiset uskoivat, että oinaspäiseksi kuvattu luojajumala Khnum oli luonut ihmisen savesta. Myöhemmin oinas yhdistettiin myös mahtavaan ylijumala Ameniin. Krokotiilia kunnioitettiin etenkin Faijumissa Keski-Egyptissä. 8 Pelätty krokotiilijumala 6 Aasijumala Seth Vaikka useimmat egyptiläiset pelkäsivät niilinkrokotiilia, he pitivät eläintä silti pyhänä ja Niilin vesiä hallitsevan Sobek-jumalan ruumiillistumana. Krokotiilin uskottiin voivan nähdä tulevai suuteen, sillä ne munivat munansa niin korkealle Niilin rantatöyräälle, että jokavuotinen tulva ei hukuttanut niitä. Horus-haukka oli yksi pyhimmistä eläimistä, ja faraota pidettiin sen edustajana maan päällä. 9 Faraon pyhä lintu Haukka oli Horus-jumalan ruumiillistuma, ja se yhdistettiin myös faraoon. Haukka olikin yksi Egyptin pyhimmistä eläimistä, ja niitä palsamoitiin runsaasti. Haukkamuumioita on löydetty muun muassa Thebesta, Tuna el-gebelistä, Gizasta ja Sakkarasta. Egyptin eläinjumalat Kaaoksen jumalan Sethin ruumiillistuma oli aasi, joka edusti myös tuhoisaa seksuaalisuutta. Monet egyptiläiset pelkäsivät paholaismaista Sethiä, joka oli uskonnollisen perinteen mukaan saanut aikaan paljon pahaa ja muun muassa murhannut veljensä Osiriksen, yhden muinaisen Egyptin arvostetuimmista jumalista. Aasia pidettiin kaaoksen ja epäjärjestyksen jumalan Sethin ruumiillistumana. getty images/creative Oinas oli Egyptin tärkeimpiä ja vahvimpia eläimiä, ja siksi se yhdistettiin luojajumala Khnumiin. 10 Sotaisa naarasleijona Sekhmet oli tuhon ja sodan jumalatar, ja hänet kuvattiin yleensä leijonapäisenä. Pelättyä Sekhmetiä palvottiin etenkin valtakunnan pääkaupungissa Memphisissä. Perinteen mukaan Sekhmetin henki oli luonut Egyptin aavikot. Lepytelläkseen arvaamatonta jumalatarta egyptiläiset järjestivät hänen kunniakseen loisteliaita juhlia sotien päätyttyä. Sekhmetiä pelättiin, koska hän oli arvaamaton. Hänet kuvattiin leijonapäisenä. scanpix/akg-images scanpix/akg-images aop/getty images sanpix/heritage ne tapettiin yleensä jo muutaman kuukauden ikäisinä. Sakkaran hauta-alueella on muun muassa Apis-härälle, iibislinnuille, koirille, apinoille ja kissoille pyhitettyjä temppeleitä, joiden yhteydessä on aikoinaan ollut eläinten kasvattamoita. Yksin Sakkarasta on löytynyt kaivauksissa yli neljä miljoonaa palsamoitua iibislintua, ja tutkijat ovatkin arvioineet, että temppeleissä tapettiin vuosittain vähintään kymmenentuhatta iibistä. Vanhoista kirjoituksista käy ilmi, että uhrieläimiä ei aina suinkaan kohdeltu hyvin. Eräässä papyruksessa kerrotaan, että kerran iibislintujen ruoka varastettiin, jolloin paljon lintuja kuoli nälkään. Kuusi pappia todettiin syyllisiksi varkauteen ja heitä rangaistiin ankarasti. Uhrieläinten loppu oli usein hyvin raaka. Röntgenkuvista on selvinnyt, että vain joka kolmas uhrattu kissa ehti varttua täysikasvuiseksi, ennen kuin se tapettiin. Lisäksi röntgenkuvista on käynyt ilmi, että kissat tapettiin joko vääntämällä niiden niskat nurin tai murskaamalla niiden kallo. Koirat sen sijaan tapettiin yleensä kuristamalla käsin tai mahdollisesti köydellä. Miljoonia uhrieläimiä tapettiin kuin liukuhihnalla. Kun eläimet oli tapettu, ne vietiin suuriin palsamointipajoihin, joissa sadat ihmiset uurastivat valmistellakseen eläimet ikuiseen elämään. Yleisin palsamointitapa oli poistaa eläimen sisä elimet ja kuivattaa ruumis natronsuolalla. Sen jälkeen eläin voideltiin öljyllä ja käärittiin kankaisiin. Uhrieläimen ostaneet pyhiinvaeltajat saivat esittää jumalalle kysymyksen tai pyynnön. Jokaisen kuun kymmenentenä päivänä papit välittivät kysymykset edelleen jumalille, ja seuraavana aamuna kysyjät saivat vastauksen ylipapin keskusteltua jumalan kanssa. Vanhoista teksteistä käy ilmi, että useimmat uskovaisten pyynnöt liittyivät riitoihin naapurien tai sukulaisten kanssa. Jotkut anojat puolestaan pyysivät jumalilta tietoa tulevista tapahtumista. Eläimet haudattiin katakombeihin Vanhojen egyptiläisten kirjoitusten mukaan uhrieläimet varastoitiin palsamoinnin jälkeen. Varastot tyhjennettiin kerran vuodessa suuressa seremoniassa, jonka yhteydessä muumiot siirrettiin suuriin maanalaisiin hautakammioihin. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Egypti aop/getty images P 0 50 m Viime vuosina tutkijat ovat kiinnostuneet eläinmuumioista, joita varastoitiin muun muassa Sakkaran katakombeihin. Kuvan haudasta on löydetty miljoonia iibislintuja. Eläinten hautausmaa Sakkaran hautaalueelta on löytynyt miljoonia iibislintuja. Yli sadan metrin pituisten maanalaisten käytävien varrella on lukemattomia kammioita, jotka ovat täynnä lintumuumioita. Kullakin eläinlajilla oli oma katakombinsa, jonka pääkäytävä saattoi olla jopa 2,5 metriä leveä ja kuusi metriä korkea. Pääkäytävästä haarautui kammioita, joihin eläinmuumioita varastoitiin kattoon saakka ulottuviin kasoihin. Kun kammio täyttyi, se muurattiin umpeen. Kun myös pääkäytävä lopulta täyttyi muumioista, yhdessä katakombissa saattoi olla useita miljoonia eläinmuumioita. Tutkijat ovat löytäneet kaikkiaan 31 eläimille tarkoitettua maanalaista hautaa. Eläimiä uhrattiin kaikissa muinaisen Egyptin historian vaiheissa. Salima Ikramin mukaan eläinuhrien suosio kuitenkin kasvoi merkittävästi 600- luvulla eaa. egyptiläisten ajettua assyrialaiset valloittajat maastaan. Vapaudesta riemuitsevat egyptiläiset elvyttivät vanhat perinteensä, ja eläinten muumioiminen lisääntyi merkittävästi. Eläinmuumioiden suosio säilyi persialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten valloituksista huolimatta, ja eläimiä uhrattiin niin paljon, että jotkut eläinlajit hävisivät kokonaan. 400-luvulta alkaen ensin kristinusko ja sitten islam alkoivat levitä Egyptissä, ja vanhat perinteet alkoivat väistyä. Vanhat temppelit hylättiin, ja miljoonat eläinmuumiot unohdettiin hautakammioihinsa lähes vuosituhanneksi, kunnes eurooppalaiset seikkailijat alkoivat 1600-luvulla kertoa tarinoita maanalaisissa holveissa olevista eläinmuumioista. Nyt monet tutkijat, kuten Salima Ikram, toivovat, että arkeologiset kaivaukset tuottavat uutta tietoa Egyptin kiehtovista eläinmuumioista. Lue lisää Salima Ikram: Divine Creatures, The American University in Cairo Press, 2005 Thomas Pettigrew: A History of Egyptian Mummies, and an Account of the Worship and Embalming of the Sacred Animals by the Egyptians (uusi painos), Adamant Media Corporation, 2004 academia.edu/ /animal_mummies_radiology egypt exploration society & shutterstock Egyptin eläinmuumioiden jäljillä Professori Salima Ikram on tutkinut eläinmuumioita koko uransa ajan. Nyt hän tekee kaivauksia aiemmin tutkimattomassa eläinten haudassa. Professori Ikram, alkoivatko egyptiläiset pitää eläimiä jumalina vai saivatko jumalat ajan myötä eläinten piirteitä? Emme tiedä varmasti. Se tie detään, että eläimet olivat yhdysside ihmisten ja jumalten välillä. Herodotoksen mukaan iibislinnun tappamisesta rangaistiin kuolemalla. Miksi? Papithan tappoivat miljoonia iibiksiä. Emme ole varmoja, pitääkö väite kuolemanrangaistuksesta paikkansa. Voi olla, että vain ulkomaalaiset saivat kuolemantuomion tiettyjen eläinten tappamisesta. Papit varmasti uskoivat, että heidän ansiostaan eläimet saivat ikuisen elämän. Olette hiljattain aloittaneet kaivaukset koirien haudassa Sakkarassa. Miksi sitä ei ole aikaisemmin tutkittu? Kukaan ei ole ollut kiinnostunut sellaisesta määrästä eläinmuumioita. Useimmat tutkijat etsivät mieluummin jotain arvokasta. Mikä on ollut suurin yllätys kaivausten aikana? Palsamoitujen koirarotujen paljous sekä se, että haudassa on myös kissoja ja sivettieläimiä. Salima Ikram tekee kaivauksia kahdeksan miljoonan koiramuumion haudassa. Kenneth Garrett Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -