Pohjois-Savon turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset

Transkriptio

1 Pohjois-Savon turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Teksti: Mirka Niskala, Nuoret Duuniin 2017 Kaaviot: Kaisu Auvinen, Etappi-työllisyyspalvelut 1

2 Tiivistelmä: Pohjois-Savon turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Nuoret Duuniin 2017 ja Etappi-työllisyyspalvelut toteuttivat turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Pohjois-Savon vastaanottokeskuksissa maalis-toukokuun 2016 aikana Pohjois-Savon ELY-keskuksen pyynnöstä. Kartoitukset tehtiin enimmäkseen ryhmissä ja niihin osallistui 429 pääosin oppivelvollisuusiän ylittänyttä turvapaikanhakijaa. Kartoituksen kattavuus oli 83 prosenttia. Kartoitukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Kartoituksessa kysyttiin perustietojen lisäksi kielitaidosta, koulutus-ja työhistoriasta sekä ajatuksista tulevaisuuden suhteen Suomessa. Kartoitus perustui itsearviointiin. Valtaosa kartoitetuista oli irakilaisia. Seuraavaksi suurin osuus turvapaikanhakijoista tuli Afganistanista. Seitsemänkymmentä prosenttia oli ollut Suomessa 7-12 kuukautta. Lähes seitsemänkymmentä prosenttia kartoitetuista oli alle 30-vuotiaita. Noin seitsemänkymmentä prosenttia oli käynyt koulua 4-12 vuotta. Noin joka viides ei ollut käynyt koulua lainkaan. Kolmisenkymmentä prosenttia oli lisäksi opiskellut ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulussa. Yli puolet vastanneista puhui äidinkielenään arabiaa. Seuraavaksi eniten puhuttiin daria. Noin kahdeksankymmentä prosenttia kartoitetuista ilmoitti osaavansa lukea ja kirjoittaa äidinkieltään hyvin. Noin kymmenen prosenttia ei osaa lukea tai kirjoittaa äidinkieltään. Käyttämämme latinalaiset aakkoset ovat hyvin tuttuja noin kuudellekymmenelle prosentille. Loput osaavat niitä hiukan tai eivät lainkaan. Vähintäänkin hiukan suomea ilmoittaa osaavansa lähes puolet turvapaikanhakijoista. Täysin ummikoita suomen kielen suhteen on kolmisenkymmentä prosenttia. Turvapaikanhakijoista suurempi osuus osaa hyvin englantia kuin samantasoisesti suomea. Sen sijaan hiukan suomea osaa useampi kuin hiukan englantia. Suunnilleen saman verran eli nelisenkymmentä prosenttia ei osaa lukea tai kirjoittaa kumpaakaan kieltä. Parikymmentä prosenttia ilmoitti käyttäneensä tietokonetta säännöllisesti ja nelisenkymmentä prosenttia ei puolestaan ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. Internetissä surffasi kaikista kartoitetuista lähes kuusikymmentä prosenttia ja hiukan harvempi vieraili sosiaalisessa mediassa. Suurimmalla osalla vastanneista oli ammatti ja yli puolet oli oppinut sen työtä tekemällä. Oppilaitoksessa ammattinsa oli oppinut joka kymmenes. Enintään viisi vuotta työkokemusta oli reilulla kolmellakymmenellä prosentilla. Yrittäjätaustan omasi kahdeksan prosenttia. Eniten työkokemusta turvapaikanhakijoilla oli rakennusalalta, kuljetuksesta sekä elintarvike-ja ravintolaalalta. Suosituimmaksi opiskelu-tai työskentelyalaksi Suomessa nousi rakennusala. Kaksikymmentä prosenttia on kiinnostunut yrittämisestä. Puolet Pohjois-Savon turvapaikanhakijoista olisi valmis jäämään asumaan maakunnan alueelle. Kaksikymmentä prosenttia haluaisi jäädä nimenomaan Pohjois-Savoon. 2

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä: Pohjois-Savon turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Johdanto Taustaa Kartoituksen toteutus Haasteet Tulokset Perustiedot (kysymykset 2-6) Kielitaito (kysymykset 7-19) Äidinkieli ja sen luku-ja kirjoitustaito Latinalaiset aakkoset Suomenkielen taito Englanninkielen taito Tietojenkäsittelytaidot (Kysymykset 20-21) Koulutus (Kysymykset 22-25) Peruskoulutus ja opiskelu Opiskeluala Opiskelukieli Työhistoria (Kysymykset 26-29) Ammatti ja sen oppiminen Yrittäjätausta Työskentelyala Erityisosaaminen ja lahjakkuus Työkokemusvuodet Tulevaisuus Suomessa (Kysymykset 30-32) Kiinnostuneisuus opiskella tai työskennellä eri aloilla Tulevaisuuden suunnitelmat Suomessa Lopuksi Kartoitustavasta Turvapaikanhakijat Pohjois-Savossa

4 1. Johdanto 1.1. Taustaa Vuonna 2015 Euroopan unioniin kuuluvissa maissa laitettiin vireille yli turvapaikkahakemusta. Suomessa turvapaikkahakemuksia jätettiin kappaletta. Tämä oli noin yhdeksänkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Pohjois-Savoon saapui noin 750 turvapaikanhakijaa. Keväällä 2016 suurin osa Pohjois-Savon turvapaikanhakijoista asui neljässä vastaanottokeskuksessa eri kuntien tai kaupunkien alueella. Setlementti Puijola ylläpiti Tarinan vastaanottokeskusta Siilinjärven kunnassa ja Leväsen vastaanottokeskusta Kuopiossa. Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri puolestaan hallinnoi vastaanottokeskuksia Suonenjoella ja Keiteleellä. Tämän osaamiskartoitusprojektin aikana maahanmuuttovirasto on tehnyt päätökset näistä kolmen jälkimmäisen alasajosta vuonna Nuoret Duuniin 2017 ja Etappi-työllisyyspalvelut saivat helmikuussa 2016 Pohjois-Savon ELY-keskukselta pyynnön suunnitella ja toteuttaa osaamiskartoitukset, jotta saataisiin yleiskuva alueen turvapaikanhakijoiden osaamisesta tarvittavien koulutus-ja työllistymistoimenpiteiden ennakoimiseksi. Kartoitusta suunniteltiin maalis-huhtikuun aikana. Ensimmäiset kartoitukset ja lomakkeen testaus tehtiin Keiteleen ja Suonenjoen vastaanottokeskuksissa huhtikuun lopulla. Tarina ja Levänen kartoitettiin toukokuussa. Tässä vaiheessa vain muutama kymmen turvapaikanhakijaa oli saanut oleskelulupapäätöksen Pohjois-Savossa. Kartoitukseen osallistui 429 turvapaikanhakijaa. Osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta maakunnan osallistumisprosentti oli 83 prosenttia. Kattavuus oli suurin pienemmissä vastaanottokeskuksissa Keiteleellä (100 %) ja Suonenjoella (92 %). Leväsen vastaanottokeskuksen asukkaista 82 prosenttia osallistui kartoitukseen ja suurimmassa vastanottokeskuksessa Tarinassa 77 prosenttia. Tämä raportti sisältää tiivistelmän ja johdannon lisäksi kartoituksen tulokset koko aineistosta sekä liitteissä kaaviot koko aineistosta sekä vastaanottokeskuksittain Kartoituksen toteutus Turvapaikanhakijoiden suuren määrän ja aikataulun vuoksi pääasialliseksi toteutusmuodoksi valittiin ryhmäkartoitukset. Käytännössä vastaanottokeskuksen koko, aikataulut ja arjen käytännöt vaikuttivat myös kartoitustapaan: Keiteleellä haastattelut tehtiin perhekunnittain, Suonenjoella turvapaikanhakijat muodostivat itse kielipohjaiset ryhmänsä, Tarinassa ja Leväsellä operoitiin erikielisistä asukkaista muodostettujen suomenkielen opetusryhmien pohjalta. Ryhmien koko vaihteli viidestä reiluun kolmeenkymmeneen. Luku-ja kirjoitustaidottomien kartoitus tehtiin pienissä ryhmissä haastattelutyylisesti. Kartoittajia oli ryhmissä yhdestä kahteen. Joissakin ryhmissä apuna oli esimerkiksi harjoittelija, vastaanottokeskuksen opettaja tai ohjaaja. Isojenkin ryhmien testaus kokonaisuudessaan onnistui pääosin yhden oppitunnin aikana. Kartoituksissa käytettiin paperista lomaketta, jonka kysymykset luotiin varsin käytännönläheisesti. Kartoitus perustui itsearviointiin eli vastaajia ei testattu. Kysymyksiin vastattiin valitsemalla sopivin tai sopivimmat vastausvaihtoehdot. Avoimia kysymyksiä karsittiin käännöskulujen karsimiseksi ja ajan säästämiseksi. Kartoituslomake oli saatavissa suomeksi, englanniksi, arabiaksi, farsiksi ja soraniksi. Lisäapuna käytettiin tarvittaessa ammattikuvia, paperille printattuja eri kielien numeroita ja sanoja. Suunnitteluprosessin loppuvaiheessa julkaistiin OKM:n Testipisteeltä tilaaman Vastaanottokeskuksissa toteutettu alkuvaiheen osaamisen tunnistaminen -kartoituksen tulokset ja sen parannusehdotukset pyrittiin soveltuvin osin ottamaan huomioon. 4

5 1.3. Haasteet Suurin haaste oli kysymysten muotoilu niin, että mahdollisimman moni ymmärtäisi ne ryhmätilanteessa erilaisista kulttuuri-ja koulutustaustoista huolimatta. Lisäksi kartoituksen kysymysmäärä oli pidettävä kohtuullisena ja useita tarpeellisiakin kysymyksiä karsittiin tästä syystä pois jos väärinymmärryksen mahdollisuus vaikutti suurelta. Lomakkeen eri kieliversioiden tekninen toteutus vei aikaa, sillä suomenkieliset tekstit oli säilytettävä eri kieliversioissa, jotta kartoitustilanteessa pystyttiin auttamaan vastaajia ja jälkikäteen tulkitsemaan vastaukset mahdollisimman nopeasti. Koska useimpia käännöskielistä luetaan oikealta vasemmalle ja kirjaimisto on täysin erilainen, lomakkeen ulkoasu tai luettavuus ei ollut paras mahdollinen. Ehkä hiukan yllättäenkin kielitaito ei noussut suureksi ongelmaksi. Joissakin ryhmissä paikalla oli eri kieliä osaavia vastaanottokeskusten ohjaajia tai opettajia, mutta usein kartoitukset tehtiin ilman tulkkia. Ryhmissä oli kielitaitoisia henkilöitä ja kartoittajilla oli aiempaa kokemusta työskentelystä turvapaikanhakijoiden kanssa. Joskin vastausten hienosääntö olisi onnistunut paremmin tulkin kanssa. Oma haasteensa oli aikataulujen yhteensovittaminen vastaanottokeskuksien päivärytmiin, opetuksiin, lääkärissäkäynteihin ja turvapaikkapuhutteluihin, jotta saataisiin mahdollisimman suuri määrä ihmisiä kartoitettua. Poissaoloissa ei käsittääksemme ollut kyse siitä ettei kartoitusta olisi haluttu tehdä. Päinvastoin asukkaat suhtautuivat kartoitukseen vakavasti ja pitivät sitä tärkeänä. 2. Tulokset 2.1. Perustiedot (kysymykset 2-6) Vapaaehtoiseen osaamiskartoitukseen osallistui 429 pääosin oppivelvollisuusiän ylittänyttä turvapaikanhakijaa. Valtaosa heistä oli kansalaisuudeltaan irakilaisia (60 %). Seuraavaksi suurin osuus tulijoista oli Afganistanista (31 %). Syyrialaisia oli ainoastaan kolme prosenttia. Hiukan vähemmän oli vastaajia Somaliasta ja Iranista (2 %). Yksittäisiä kartoitettavia oli Pakistanista, Bangladeshista, Kamerunista, Etelä-Sudanista ja Tunisiasta. Yksi henkilö ilmoitti, ettei hänellä ole kansalaisuutta. Lähes 90 prosenttia kartoitetuista oli täysi-ikäisiä, aktiivisessa työiässä olevia henkilöitä. Heissä seuraavat ikäryhmät olivat suunnilleen samankokoisia: vuotiaat (29 %), vuotiaita (27 %) sekä

6 vuotiaita (27 %). Sen sijaan 45 vuotta ja sitä vanhempia oli vain viisi prosenttia. Yli 64-vuotiaaksi ei tunnustautunut kukaan. Noin joka kymmenes oli vuotias. Alle 30-vuotiaita turvapaikanhakijoista on siten 66 prosenttia. Vastaanottokeskuksittain alle 30-vuotiaiden osuus oli suurin Tarinassa (79 %) ja Leväsellä (74 %). Kartoitukseen osallistuneiden sukupuolijakauma vastasi varsin hyvin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden sukupuolijakaumaa: vastanneista miehiä oli 81 prosenttia ja naisia 19 prosenttia. Leväsen vastaanottokeskuksen kaikki asukkaat olivat miehiä. Muissa vastaanottokeskuksissa kartoitetuista naisten osuus vaihteli Tarinan 10 prosentista Keiteleen 59 prosenttiin. Suurin osa turvapaikanhakijoista (70 %) oli ollut maassa yli puolesta vuodesta yhteen vuoteen. 29 prosenttia oli ollut maassa kolmesta kuuteen kuukautta. Alle kolme kuukautta Suomessa oli ollut yksi henkilö ja vain yksi henkilö oli ollut yli vuoden maassa. Vastanneista lähes puolet asui Tarinan vastaanottokeskuksessa Siilinjärvellä. Kuopion puolella Leväsellä asui neljännes. Suonenjoella asui noin kaksikymmentä prosenttia ja loput kymmenen prosenttia asuivat Keiteleellä. 6

7 2.2. Kielitaito (kysymykset 7-19) Kielitaito-osuus sisälsi kysymykset äidinkielestä, sen luku-ja kirjoitustaidosta, latinalaisten kirjainten osaamisesta sekä suomen ja englannin kielitaidosta. Osaamisskaalaksi valittiin vain kolme vaihtoehtoa ( ei osaa, osaa hiukan ja osaa hyvin ), koska arveltiin, että suurin osa kartoitettavista ei ole tottuneita itsearviointiin. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että tulokset perustuvat kartoitettavien omaan arvioon kielitaidostaan. Esimerkiksi OKM:n Testipisteeltä tilaaman tutkimuksen perusteella ihmiset osasivat parhaiten hahmottaa oman äidinkielensä osaamistason. Varman arvion vieraiden kielten taidosta saa vain testaamalla. Tämän kartoituksen tulosten perusteella voi siis saada suuntaa-antavan kuvan turvapaikanhakijoiden vieraiden kielten osaamisesta Äidinkieli ja sen luku-ja kirjoitustaito Yli puolet turvapaikanhakijoista puhuu äidinkielenään arabiaa (57 %). Seuraavaksi yleisin kieli on Afganistanissa puhuttava dari (21 %). Kurdien kieliä tai murteita (sorani, kurmandzi, kurdi ) puhuu äidinkielenään yhteensä noin yhdeksän prosenttia. Iranissa puhuttavan farsin (persia) osuus puolestaan on kahdeksan prosenttia. Muita äidinkieliä ovat somali (2 %) ja vielä pienemmillä osuuksilla turkki, urdu, pashtu, bengali, kreikka ja turkmeeni. Valtaosa kartoitukseen osallistuneista osaa lukea (79 %) ja kirjoittaa (75 %) äidinkieltään hyvin. Joka kymmenes osaa kirjoittaa ja lukea sitä hiukan. Hiukan useampi kuin joka kymmenes ei osaa lukea (11 %) tai kirjoittaa (14 %) äidinkieltään. Naisista 80 prosenttia osaa lukea äidinkieltään hyvin ja lähes saman verran osaa kirjoittaa sitä hyvin. 7

8 Leväsen vastaanottokeskuksessa noin 90 prosenttia osasi lukea ja kirjoittaa äidinkieltään. Keiteleellä luku-ja kirjoitustaidottomia oli puolestaan eniten (20 %; 24 %) Latinalaiset aakkoset Käyttämiämme latinalaisia aakkosia osaa lukea hyvin noin 60 prosenttia vastanneista ja reilu puolet osaa myös kirjoittaa ne hyvin. Parikymmentä prosenttia osasi lukea ja kirjoittaa niitä hiukan. Vähän pienempi osuus ei osannut lukea (16 %) tai kirjoittaa (17 %) latinalaisia aakkosia. Latinalaiset aakkoset osattiin parhaiten Keiteleellä ja vähiten Suonenjoella. Jo näiden lukujen perusteella voi arvioida, että vähintään nelisenkymmentä prosenttia Pohjois-Savon turvapaikanhakijoista tarvitsee latinalaisten kirjainten opetusta, osa alkeista lähtien. Varmaankin myös osa latinalaisia aakkosia hyvin osaavista tarvitsee todellisuudessa hiukan tukea niiden hallintaan Suomenkielen taito Yli puolet turvapaikanhakijoista ymmärtää hiukan suomenkielistä puhetta ja hyvin sitä ymmärtää viisi prosenttia. Lähes 40 prosenttia ei ymmärrä puhuttua suomea lainkaan (36 %). Hiukan suomea osaa puhua lähes puolet ja hyvin sitä puhuu yksi prosentti. Noin puolet ei osaa puhua suomea. Vastaanottokeskuksittain parhaiten suomenkielistä puhetta ymmärrettiin ja puhuttiin Keiteleellä. Vähiten suomea hallittiin puolestaan Suonenjoella. 8

9 Lähes puolet kartoitetuista ilmoitti osaavansa lukea ja kirjoittaa hiukan suomenkielistä tekstiä. Hyvin suomea lukee ja kirjoittaa noin joka kymmenes (12 %;8 %). Tämä luku vaikuttaa suurelta ja ehkä osittain siinä on verrattu omaa kielitaitoa toisten turvapaikanhakijoiden kielitaitoon. Loput eivät vastaavasti osaa lukea (38 %) tai kirjoittaa suomea (44 %) lainkaan. Vastaanottokeskuksista Suonenjoella n. 70 prosenttia ei osannut lukea tai kirjoittaa suomea yhtään. Täysin suomea osaamattomien (vastaus ei kaikkiin kysymyksiin) osuus oli 27 prosenttia. Heistä yli 70 prosenttia oli ollut maassa pidempään kuin puoli vuotta. Tämä kertoo siitä, että pitkäkään oleskelu Suomessa ei takaa kielen alkeiden oppimista, mikäli vastaanottokeskuksessa ei järjestetä suomenkielen opetusta virallisena opintotoimintana. Vapaaehtoisten vetämillä kielikerhoilla on tärkeä merkitys kielten oppimisessa mutta yksinään ne eivät riitä. Toisaalta S2-pätevyyden omaavien opettajien rekrytoinnin vaikeus ja pätevyysvaatimuksen ehdottomuus voi johtaa siihen ettei turvapaikanhakija saa lainkaan suomenkielen opetusta vastaanottokeskuksessa. Tämä hidastaa merkittävästi hänen kotoutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja etenkin työelämään Englanninkielen taito Englanninkielistä puhetta ymmärtää hyvin parisenkymmentä prosenttia kartoitetuista ja hiukan pienempi osuus (16 %) myös puhuu sitä hyvin. Tämä on selkeästi enemmän kuin suomenkielisen puheen kohdalla. Lähes puolet turvapaikanhakijoista ymmärtää hiukan puhuttua englantia ja osaa puhua itse jonkin verran. Puhuttua englantia ei ymmärrä 30 prosenttia ja hiukan useampi ei osaa puhua sitä. 9

10 Englantia osaa lukea hyvin 26 prosenttia ja lähes yhtä moni osaa kirjoittaa sitä hyvin. Hiukan englantia lukee ja kirjoittaa vajaat 40 prosenttia. Vajaat neljäkymmentä prosenttia ei osannut lukea tai kirjoittaa englantia. Englantia kaikin puolin hyvin (vastaus hyvin kaikkiin kysymyksiin) ilmoitti osaavansa 11 prosenttia vastaajista (48 kpl), joista 30 henkilöllä oli ammatillisia tai korkeakouluopintoja takanaan. Vastaanottokeskuksista Leväsellä englantia osattiin parhaiten ja vähiten Keiteleellä ja Tarinassa. Varmuuden siitä, kuinka moni turvapaikanhakija pystyisi opiskelemaan englanniksi ja millä tasolla, voi saada vain testaamalla. Kielitaito ei myöskään suoraan kerro ihmisen oppimisvalmiuksista. Ehkä myös osa englantia hiukan osaavista kykenisi opiskelemaan tuettuna englanninkielisessä opetuksessa alasta ja opintojen tasosta riippuen Tietojenkäsittelytaidot (Kysymykset 20-21) Tottumusta tietokoneen käyttöön kartoitettiin kahdella kysymyksellä. Vastanneista 40 prosenttia ei ole koskaan käyttänyt tietokoneita. Tietokonetta on joskus käyttänyt suunnilleen yhtä moni (42 %) Säännöllisesti tietokonetta on käyttänyt vajaa 20 prosenttia. Heistä 90 prosenttia on käyttänyt internetiä ja lähes yhtä moni sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median sovelluksista mainittiin esim. Facebook, Viber, Instagram, WhatsApp. Kaikista vastanneista lähes 60 prosenttia (56 %) oli käyttänyt internetiä ja hiukan harvempi (49 %) sosiaalista mediaa. Toimisto-ohjelmia oli käyttänyt 14 prosenttia. Näiden lukujen perusteella voi todeta, että osa tietokonetta käyttämättömistä surffaa netissä tai käyttää esim. käännösohjelmia älypuhelimella. Leväsen nuori asukaskunta oli käyttänyt tietokonetta säännöllisimmin, Keiteleellä ja Tarinassa lähes puolet ei ollut koskaan käyttänyt tietokonetta. 10

11 Suunniteltaessa koulutusta turvapaikanhakijoille on otettava huomioon, että varsin suurelle joukolle on myös opetettava tietotekniikan perustaitoja ja monille kirjaimistokin on vieras Koulutus (Kysymykset 22-25) Koska maiden koulutusjärjestelmät eroavat toisistaan ja termit voivat olla hyvinkin erilaisia, päädyttiin kysymään koulutustaustaa koulunkäyntivuosina. Koulutus jaettiin peruskoulutukseen ja muuhun eli ammatilliseen tai korkeakoulu-opintoihin. Lukiota vastaavat opinnot sisällytettiin käytännössä peruskoulutuksen käsitteeseen. On lisäksi huomioitava, että turvapaikanhakijat tulevat maista, joissa koulutusjärjestelmä on voinut olla hyvinkin heikko eikä tutkintojärjestelmää välttämättä ole. Kartoitettavien koulunkäynti on voinut olla katkottaista ja koulua on voitu käydä muulla kuin äidinkielellä. Tietoja maiden koulutusjärjestelmistä ei ole aina helppo löytää: esimerkiksi YK:n tilastopalvelussaan julkaisemat viimeisimmät tilastotiedot Afganistanin koulutuksesta ovat vuodelta Peruskoulutus ja opiskelu Vastanneista noin 20 prosenttia ilmoitti ettei ole käynyt koulua lainkaan. Tämä luku täsmää suunnilleen äidinkieltään ei yhtään tai vain hiukan lukeviin ja kirjoittaviin. Heistä noin puolet on Afganistanista ja seuraavaksi suurin osuus on irakilaisia, joista suurin osa puhuu äidinkielenään kurdikieliä. Kolme vuotta tai sitä vähemmän koulua on käynyt seitsemän prosenttia. Lähes 70 prosenttia (69 %) oli käynyt koulua 4-12 vuotta: 15 prosenttia on käynyt koulua 4-6 vuotta, hieman useampi (17 %) on käynyt koulua 7-9 vuotta ja nelisenkymmentä prosenttia (37 %) on käynyt koulua vuotta. Näistä kolmisenkymmentä prosenttia on kuluttanut koulunpenkkiä ajallisesti lukiokoulutustamme vastaavan ajan eli 12 vuotta. Tätäkin pidempään koulua ilmoittaa käyneensä viisi prosenttia. Kartoitetuista kolmisenkymmentä prosenttia on ilmoittanut opiskelleensa peruskoulutuksen jälkeen joko ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulussa. Leväsen vastaanottokeskuksessa nelisenkymmentä prosenttia oli käynyt koulua 12 vuotta. Myös muita opintoja heillä oli eniten Opiskeluala Kartoituksessa kysyttiin myös opiskelualaa, mutta vastauksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Noin puolet jätti alansa valitsematta eivätkä vastaukset täysin täsmänneet peruskoulutuksen jälkeisen opiskelun 11

12 yleisyyden kanssa. Myöskään opintovuodet ja tutkinto eivät tulleet selville tarpeeksi selkeästi raportointia ajatellen. Kysymyksiin vastanneiden yleisin opintoala oli elintarvike-ja ravintola-ala (17 %). Seuraavaksi eniten (14 %) oli opiskeltu kaupallista alaa. Opettajankoulutus tai koulutus rakennusalalla oli reilulla kymmenellä prosentilla (12 %). Hallintoa oli opiskellut 11 prosenttia ja tekniikkaa yhdeksän prosenttia. ICT-alaa oli opiskellut kahdeksan prosenttia. Taiteen ja kulttuurin alaa sekä terveydenhuoltoa oli opiskellut seitsemän prosenttia. Oikeustieteilijöitä oli kolme prosenttia. Naisista neljännes ilmoitti, että heillä on joko ammatillista koulutusta tai korkeakoulutusta. Ammatillisen koulutuksen omaavat olivat opiskelleet mm. hallintoa, rakentamista, kuljetus-ja autoalaa. Korkeakoulutustaustaisissa oli mukana kotiäitien ja ns. tavallisten ammattien lisäksi opettaja ja lakimies, joka oli toiminut myös sosiaalialalla. Vastaanottokeskuksittain Tarinassa oli eniten opiskeltu hallintoa ja elintarvike-ja ravintola-alaa. Myöskin Leväsellä elintarvike-ja ravintola-ala oli opiskelluin. Keiteleellä ja Suonenjoella oli eniten tekniikan alan opintoja Opiskelukieli Puolet turvapaikanhakijoista oli opiskellut arabiaksi. Seuraavaksi eniten oli opiskeltu dariksi. Farsiksi ja englanniksi oli opiskellut reilu 10 prosenttia. 12

13 2.5. Työhistoria (Kysymykset 26-29) Henkilön työhistoriaa kartoitettiin kysymällä onko hänellä ammattia, miten hän on ammattinsa oppinut, onko hänellä ollut yritystä ja millä alalla hän on työskennellyt. Oletetut yleisimmät alat oli lueteltu ammattiesimerkkeineen lomakkeessa. Myös työvuosien yhteenlaskettua määrää kysyttiin Ammatti ja sen oppiminen Yli kuusikymmentä prosenttia vastanneista ilmoitti, että hänellä on ammatti. Vajaa 30 prosenttia puolestaan ettei ammattia ole. Kysymykseen ei vastannut 11 prosenttia. Kysymys lienee ollut vaikeasti hahmotettava ja osa sekatyömiehistä lienee merkannut ettei ammattia ole vaikka työkokemusta löytyisi paljonkin. Kaikista vastanneista työssä oli ammattinsa oppinut yli puolet (55 %) ja oppilaitoksessa ammattinsa oli opiskellut vain joka kymmenes. Kysymykseen ei vastannut 35 prosenttia. Tämä luku täsmää suurin piirtein niihin, joilla ei ollut ammattia tai jotka eivät olleet vastanneet ammattikysymykseen Yrittäjätausta Etukäteen arveltiin, että kysymystä yrittäjyydestä ei välttämättä ymmärretä samalla lailla kuin meidän kulttuurissamme ja kartoitustilanteessa asiaa pyrittiin selittämään. Yrittäjätaustan ilmoitti omaavansa kahdeksan prosenttia. Suurin osa vastanneista ilmoitti ettei hänellä ole ollut yritystä. Vajaat kaksikymmentä prosenttia ei vastannut kysymykseen. Vastaamattomien suuri määrä kertoo ehkä juuri siitä, ettei kysymystä ymmärretty. 13

14 Selkeästi eniten yrittäjätaustaisia (29 %) oli Keiteleellä. Tulos voi johtua siitä, että Keiteleen haastattelut tehtiin perhekunnittain, jolloin asia voitiin selittää tarkemmin Työskentelyala Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että moni vastaajista on ilmoittanut työskennelleensä useilla eri aloilla ja vastaavasti jotkut eivät ilmoittaneet alaa ollenkaan. Eniten työkokemusta turvapaikanhakijoilla on rakennusalalta (26 %). Yleisimmin mainittu ammatti oli rakennustyömies. Mukana oli myös maalareita, muurareita ja rakennusalan insinöörejä. Tarinan vastaanottokeskuksessa rakennusala oli yleisin. Reilut parikymmentä prosenttia (22 %) on toiminut kuljetusalalla henkilö-ja tavaraliikenteessä. Suunnilleen yhtä monella on kokemusta elintarvike-ja ravintola-alalta (21 %) kokkina, leipurina ja tarjoilijana. Suonenjoen vastaanottokeskuksessa tämä ala nousi yleisimmäksi. Hiukan harvempi (19 %) oli työskennellyt kaupallisella alalla kauppiaina, myyjinä, kaupan apulaisina tai somistajana. Esimerkiksi yksi haastateltu kertoi, että hänellä oli ollut mattoliikkeet Irakissa ja Iranissa. Kaupallisen alan taustaa oli eniten Leväsen ja Keiteleen vastaanottokeskuksissa. Luonnonvara-alalla työskentelystä kokemusta oli 16 prosentilla maanviljelyksessä, kalastuksessa ja paimenena. Myös hevosten kouluttaminen ja kamelien hoitaminen mainittiin. Autoalalla asentajina tai esimerkiksi maalareina oli työskennellyt 11 prosenttia turvapaikanhakijoista. Turvallisuusalalla vartijoina, poliiseina tai sotilaina oli työskennellyt kymmenen prosenttia vastaajista. Saman verran (10 %) oli eri alojen käsityöläisiä: räätäleitä, ompelijoita, suutareita, mattojen kutojia ja kirjansitoja. Siivoustöitä oli tehnyt ilmoituksensa mukaan yhdeksän prosenttia. Urheilun oli alakseen kertonut myös yhdeksän prosenttia. Heistä löytyi esim. jalkapalloilijoita, nyrkkeilijöitä ja valmentajia. Kampaajina, partureina tai hierojina hyvinvointialalla oli työskennellyt yhdeksän prosenttia. Kouluttamisen parissa opettajina tai avustajina oli työskennellyt seitsemän prosenttia. Hallinnon toimistotöistä oli kokemusta myös seitsemällä prosentilla. Seitsemän prosenttia ilmoitti ettei ole työskennellyt lainkaan. 14

15 Kotiäitinä tai -isänä olemisesta oli kokemusta kuudella prosentilla. Noin viisi prosenttia sopi teollisuuden ja tekniikan kategoriaan. Heidän joukossaan oli esim. elektroniikka- ja sähköasennuskokemusta omaavia, muottien tekijöitä, levyseppiä ja laivanrakennusinsinööri. Kolmella prosentilla vastanneista oli taide-ja kulttuurialan tausta. Heissä oli muusikoita, laulajia ja näyttelijöitä. Kartoitetuissa oli kolmen prosentin verran terveydenhoidosta kokemusta omaavia sairaanhoitajia, ensiavussa työskennelleitä ja avustajia. Kahdella prosentilla oli kokemusta informaatioteknologiasta ja sosiaalialalta. Informaatioteknologiassa mainittuja ammatteja olivat it-asentaja ja verkkoasentaja. Sosiaalialan taustakseen ilmoittavat olivat sosiaalityöntekijöitä, orpokodin työntekijöitä tai esim. vammautuneiden henkilöiden avustajia. Esimerkkejä yksittäisistä mainituista ammateista ovat biologi, farmaseutti, markiisien ja erilaisten suojapeitteiden valmistaja. Naisten vastauksissa eniten mainintoja saivat elintarvike- ja ravintola-ala, käsityöläinen sekä kotiäitiys Erityisosaaminen ja lahjakkuus Kartoituksessa kysyttiin avoimella kysymyksellä onko turvapaikanhakijalla jotain erityisosaamista tai lahjakkuutta. 35 prosenttia kartoitetuista ilmoitti että hänellä jokin erityinen taito. Vastausten kirjo oli laaja, mutta taito liittyi usein omaan ammattiin tai harrastukseen. Joku oli erityisen taitava mekaanikko, leivän leipoja, perinnekäsitöiden tekijä tai ulkomaankaupan taituri. Kartoitetuista löytyi myös taitava runoilija ja musikaalisesti lahjakkaita henkilöitä. 15

16 Työkokemusvuodet Korkeintaan viisi vuotta työkokemusta oli reilulla kolmellakymmenellä prosentilla. Lähes kahdellakymmenellä prosentilla oli työkokemusta 6-8 vuotta ja yli 13 vuotta työkokemusta oli lähes joka kuudennella (17 %). Lopuilla ei ollut työkokemusta kodin ulkopuolella tai he eivät vastanneet kysymykseen. Kartoitustilanteissa turvapaikanhakijat nostivat esiin sen, että työnteko on aloitettu jo pienenä lapsena maataloudessa tai apulaisena esimerkiksi rakennustyömaalla. Siten vuosimäärää oli vaikea hahmottaa Tulevaisuus Suomessa (Kysymykset 30-32) Kiinnostuneisuus opiskella tai työskennellä eri aloilla Osaamistaustan hahmottamisen lisäksi yksi kartoituksen tavoitteista oli saada kuva turvapaikanhakijoiden kiinnostuksesta opiskeluun tai työskentelyyn aloilla, joilla nyt ja tulevaisuudessakin olisi työmahdollisuuksia verrattain nopealla perehdyttämisellä ja koulutuksella esimerkiksi hankkeiden kautta. Suosituimmaksi alaksi nousi selvästi rakennusala. Yli puolet kartoitetuista ilmaisi halunsa joko opiskella tai työskennellä rakennusalalla. Nelisenkymmentä prosenttia oli kiinnostunut sosiaali-ja terveysalasta, maataloudesta sekä siivousalasta. Metsätalous kiinnosti lähes kolmeakymmentä prosenttia. Yrittäjyydestä oli kiinnostunut reilut kaksikymmentä prosenttia turvapaikanhakijoista. Tämä on noin kaksinkertainen määrä verrattuna työikäisiin suomalaisiin ja saman verran kuin vuotiailla suomalaisnuorilla ( Ovatko turvapaikanhakijat jo havainneet, ettei työllistyminen Suomessa ole helppoa vai onko kyse muutenkin erilaisesta asenteesta kuin kantasuomalaisilla? Mahdollisina omina yrityksinä mainittiin esim. ravintola, leipomo, kauppa, parturi-kampaamo, autopesula, rakennusliike, lakitoimisto ja tulkkina toimiminen. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan ulkomaalaistaustaisista pakolaiset ovat hieman useammin yrittäjiä kuin muut. Eniten ulkomaalaisyrittäjiä on vähiten koulutetuissa ja esimerkiksi juuri Itä-Suomessa. ( 16

17 Selvää on, että yrittäjyydestä kiinnostuneet tarvitsevat tietoa ja tukea suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjen oppimiseen. Maahanmuuttajien yrittäjyyshankkeille on siis jatkossakin tilausta. Vastaanottokeskuksittain rakennusala oli selvästi suosituin Leväsellä ja Tarinassa. Keiteleellä eniten kiinnosti maatalous. Suonenjoella sosiaali-ja terveysala oli suosituin, mutta rakennusala jäi vain pari prosenttia siitä jälkeen Tulevaisuuden suunnitelmat Suomessa Kartoitusta tehtäessä valtaosalla turvapaikanhakijoista ei ollut vielä tietoa siitä, saavatko he myönteisen vai kielteisen maassaolopäätöksen. Siitä huolimatta suurin osa vastasi kysymykseen tulevaisuuden suunnitelmista. Lähes kaikki vastanneet halusivat opiskella suomea. Noin kahdeksankymmentä prosenttia haluaa töihin mahdollisimman pian, on valmis opiskelemaan lisää tai kokonaan uuden ammatin. Kotiin lapsia hoitamaan voisi jäädä lähes 40 prosenttia, tosin heistä suurin osa haluaa merkintöjensä mukaan myös töihin mahdollisimman pian. Onko tässä ymmärretty kysymys väärin vai ovatko vastaajat valmiita monenlaisiin eri ratkaisuihin kunhan vain saavat jäädä Suomeen? Naisista kuitenkin 65 prosenttia nimenomaan ilmoitti ettei halua jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Muita suunnitelmia kysyttäessä haluttiin opiskella esimerkiksi sairaanhoitajaksi, lääkäriksi, rakennusinsinööriksi, muotisuunnittelijaksi, poliisiksi ja jalkapalloilijaksi. Lisäksi toivottiin tavallista perheelämää. 17

18 Noin puolet kartoitetuista voisi jäädä asumaan Pohjois-Savon alueelle ja saman verran voisi muuttaa muualle Suomeen. Pohjois-Savoon mahdollisesti jäävistä 30 prosenttia voisi myös muuttaa muualle Suomeen. Tämä lienee tulkittavissa siten, että he ovat valmiita asumaan eri puolilla Suomea kunhan elämä alkaa vain järjestyä. Mielenkiintoista oli, että nuorten miesten asuttamalla Leväsellä yli 60 prosenttia halusi jäädä asumaan Pohjois-Savoon. Tarinassa ja Keiteleellä noin puolet halusi jäädä Pohjois-Savoon ja toinen puolikas muuttaa muualle Suomeen. Sen sijaan Suonenjoelta peräti 70 prosenttia halusi muuttaa muualle. 3. Lopuksi 3.1. Kartoitustavasta Ryhmämuotoinen kartoitus soveltuu nopeahkoon tiedon keräämiseen ja yleiskuvan saamiseen suuresta henkilömäärästä varsin kustannustehokkaasti. Yksilöitä koskevaan hienosäätöön esim. koulutuksen tarkan alan, tutkinnon ja sen tason suhteen soveltuisi kuitenkin paremmin tulkattu henkilöhaastattelu. Paperilomake puolustanee paikkaansa lähiaikoina, sillä tietokoneavusteisten testien tekeminen ainakin ryhmämuotoisina uusissa vastaanottokeskuksissa olisi varsin haastavaa, koska asukkaiden käytössä ei ole tietokoneita. Lisäksi osaa turvapaikanhakijoista, esim. luku-ja kirjoitustaidottomia olisi kuitenkin avustettava testin tekemisessä, tietokoneen päälle kytkemisessä jne. Osalle ratkaisu voisi olla älypuhelimella omatoimisesti käytettävä kartoitus, mutta siinä haasteeksi voisi muodostua mm. henkilöllisyyden varmistaminen sekä sovelluksen ja nettiyhteyden toimivuus. Myös lomakkeen kysymyksiin ja vastaustapoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kysymysten ja vastaustapojen olisi oltava samanlaiset koko lomakkeessa, jotta vastaaminen olisi helppoa. Jokainen kysymys olisi ohjeistettava kirjallisesti ja tarkasti. Koska kartoitus perustui itsearviointiin, varsinkin suomen ja englannin tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Kyseessä on henkilöiden oma käsitys kielitaidostaan, joka perustunee suurelta osin vertaamalla omaa kielitaitoa toisten samassa tilanteessa olevien osaamiseen. Kartoitusta olisi kuitenkin varsin helppo 18

19 laajentaa testaukseen esim. pyytämällä henkilöitä kirjoittamaan vapaata tekstiä suunnitelmistaan Suomessa Turvapaikanhakijat Pohjois-Savossa Lähes 70 prosenttia Pohjois-Savon turvapaikanhakijoista on alle 30-vuotiaita. Noin joka viides ei ole käynyt lainkaan koulua, mutta valtaosa on käynyt koulua vähintään neljä vuotta. Kolmisenkymmentä prosenttia on opiskellut ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulussa. Noin kolmellakymmenellä prosentilla on työkokemusta korkeintaan viisi vuotta. Osa turvapaikanhakijoista tulee tarvitsemaan opetusta oman äidinkielensä kirjoitus-ja lukutaidossa, latinalaisten kirjaimien omaksumisessa ja vielä useampi ennen kaikkea suomen kielessä. Toisaalta suurin osa osaa lukea ja kirjoittaa äidinkieltään hyvin, hallitsee kirjaimistomme ja osaa vähintäänkin hiukan suomea. Keskeisin kartoituksen havainto aikaisemmissa luvuissa esitettyjen tulosten pohjalta lienee se, että turvapaikanhakijat ovat keskenään hyvinkin erilaisia, heillä voi olla toisistaan täysin poikkeavat opinto-ja työskentelytaustat ja kielelliset valmiudet. Luku-ja kirjoitustaidoton sekatyömies tarvitsee huomattavasti enemmän kotoutumistoimenpiteitä kuin vieraita kieliä osaava koulutettu turvapaikanhakija. Turvapaikanhakijoiden tarpeita kotoutumisen suhteen ei voi tyydyttää vain yhdenlaisella ratkaisulla, mikäli ihmisten osaaminen halutaan pikaisesti käyttöön. Sen sijaan yhteistä Pohjois-Savon turvapaikanhakijoille vaikuttaa olevan motivaatio päästä pian töihin, täydentää osaamistaan opiskelemalla tai opiskella kokonaan uusi ammatti. He haluavat oppia suomea. Heidän taustansa on monipuolinen ja he vaikuttavat joustavilta selviytyjiltä. Puolet heistä olisi valmiita jäämään maakunnan alueelle mikäli elämä tänne alkaisi järjestyä ja viidesosa pitää Pohjois-Savoa ensisijaisena vaihtoehtona. Turvapaikanhakijoiden motivaatio päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa heijastui kartoitukseen siten, että he pitivät siihen osallistumista tärkeänä ja pohtivat vastauksiaan huolella. Moni vaikutti helpottuneenkin oloiselta siitä, että hänen osaamisestaan oltiin kiinnostuneita. Pohjois-Savolla on nyt edessään uusi tilanne ja pohdinta siitä, miten maakuntaan jäävien turvapaikanhakijoiden motivaatio ja potentiaali saadaan kanavoitua heidän itsensä sekä koko maakunnan hyväksi. 19