Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi- ja Keski-Uudellamaalla

Transkriptio

1 YHTEISTYÖ VANHEMPIEN KANSSA Kiinteän, toisiaan kunnioittavan yhteistyön luominen vanhempien kanssa on päiväkodin tärkeimpiä, ehkä vaikein tehtävä. Että tämä olisi mahdollista on meidän päiväkodissa miellettävä miten tärkeä lapsen suhde vanhempiin on ja miten hänen hyvinvointinsa ja kehityksensä on riippuvainen tämän suhteen toimivuudesta. Kun me tämän miellämme näemme myös että suhteen tukeminen on olennainen osa työtämme. Silloin näemme miten arvokasta tieto hänen lapsestaan vanhemmille on ja miten arvokasta vanhempien jakama tieto lapsesta on hoitajalle, että hän voisi lasta ymmärtää ja tukea. Hyvän luottamuksellisen suhteen luominen vanhempiin ei ole helppoa, siksi on tärkeätä pohtia mitkä ne tekijät ovat jotka vaikeuttavat suhteen syntymistä, ja tämän jälkeen pohtia niitä keinoja jotka vähentäisivät tai poistaisivat niiden negatiivisia vaikutuksia. Tiedämme että lapsi ei voi hyvin kun vanhemmat ja hoitajat ovat tyytymättömiä tai eivät luota toisiinsa. Kun kommunikoidaan liian vähän vanhempien kanssa on vaara suuri että ajaudutaan molemminpuoliseen kielteiseen suhtautumiseen.erityisesti jos lapsella on vaikeuksia. Usein kommunikaatiota vaikeuttaa se ettei vanhemmilla ole yhtä tiettyä hoitajaa jonka kanssa pääasiallisesti lapsen asioita pohditaan ( omaahoitajaa), tai jos on niin häntä ei tapaa tarpeeksi usein työvuorojen takia, tai koska eri aikuiset tuo ja hakee lapsen. Kun lapsi aloittaa päivähoidossa on tämä suuri muutos lapsen sekä äidin elämässä (olettaen ett ä äiti on tähän saakka pääasiallisesti ollut vastuussa lapsen hoivasta). Jatkuva ruumiillinen ja henkinen läheisyys jää taakse. Tiedämme että ero äidistä, pitkät päivät ja viikot, on lapselle aluksi varsin tuskallista. Monessa mielessä tämä on äidille vielä vaikeampaa. Äidin tuskaa lisää vielä se seikka että äiti kokee hoitajan ottavan toisen äidin roolin ja vieden näin osan lapsen rakkaudesta. Usein äidit myös kokevat että nyt heitä arvioidaan vanhempina, miten hyvin tai huonosti he ovat onnistuneet kasvattajina. vanhemmuus on hyvin henkilökohtainen homma. Äiteinä olemme erityisen herkkiä loukkaantumaan, tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä aina kun lapsellamme on vaikeata. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sitä ilmeisempää tämä on. Kun pidämme tämän mielessä ymmärrämme paremmin vanhemman joskus käsittämättömältä tuntuvaa käytöstä. Kun äidin tunteet ovat nämä ei ole laisinkaan ihmeellistä että hän usein haluaa lyhentää tutustumis aikaa päiväkodissa. ( On helpompi jättää kun tulla jätetyksi ). Näkee hyvänä asiana että sopeutuminen päiväkotiin tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti.( Ikäänkuin kaikki vaikeudet kertoisivat äidin epäonnistumisesta tai huonoudesta). Ei halua kuulla lapsen päivästä.( Mitä vähemmän tietää sitä parempi. Ja ehkä ongelmat katoavat kun niistä ei puhuta.) Suhtautuu kielteisesti kun häntä lähestytään. Joko kieltäen lapsen vaikeuksien olemassaolon tai syyttää niistä päiväkotia. Tarja Lund: koulutusaineisto Sivu 1/5

2 Päiväkodin kasvattajat kokevat itsensä usein epävarmoiksi erityisesti suhteessa vanhempiin. On hyvin raskasta huolehtia isosta ryhmästä lapsia. Välillä saattaa tuntea itsensä melko avuttomaksi ja riittämättömäksi kun ei pysty lohduttamaan itkevää kolmevuotiasta, estää toista lyömästä samanaikaisesti sekä saada kolmatta istumaan hiljaa satutuokiolla. Moni saattaa uskoa että on helppoa saada pienet lapset käyttäytymään nätisti, päiväkodissa tiedämme kuitenkin että pieni lapsi voi olla kovin itsepäinen ja vaikeasti hallittavissa. Eikä kukaan osaa yhtä tehokkasti riisua hoitajaa hänen ammatillisesta itsetunnostaan. Kun tuntee itsensä avuttomaksi ja loukatuksi on helppo vakuuttaa itselleen että lapsen käytösongelmat eivät mitenkään liity omiin rajoituksiin, että ei ehkä ole nähnyt lapsen stressiä, tai ettei ole kyse siitä että lapsi ei vielä ole tutustunut tarpeeksi hyvin hoitajaan, vaan syy on yksinkertaisesti äidin tai vanhempien jotka eivät ole pystyneet kasvattamaan lasta oikein, asettamaan rajoija jne. Tämä korostunut tarve nähdä syyt lapsen käyttäytymiselle yksinomaan johtuvan kodista, saattaa johtaa kriittiseen, korostuneeseen kotia painostavaan asenteeseen. Yhdistetään herkästi lapsen käytös ongelmat kotitapahtumiin ja saatetaan antaa ohjeita vanhemmille miten olla parempia vanhempia. Kun vanhempien energia menee puolustautumiseen loukatuksitulemista, turhautumista, kritiikin pelkoa vastaan on seurauksena vuorovaikutussuhde josta kenellekään ei ole hyötyä. Silloin ei pohdita yhdessä päiväkodin ja kodin sääntöjä ja toimintaa ja opita niitä hyväksymään ja sietämään. Tällöin lapsen vaikeuksia ei yhdessä pohdita kuin ne olisivat palapelejä joiden ymmärtäminen ja ratkaiseminen on tärkeätä, vaan niistä syytetään toinen toistaan. Ei mielellään tavata. Ei nähdä juttutuokioita mahdollisuutena vaihtaa tärkeätä tietoa tai kehittää yhteistyötä, vaan tapaamisia siirrellään ja niiden merkitystä vähätellään. Tällöin vanhempien ja hoitajien välinen yhteistyösuhde ei kehity ja lapsi on se joka eniten kärsii. Sen sijan että saisi kokea aikuisten tuen hänen on elettävä ilmassa leijuvan vihamielisyyden ja kilpailun kanssa. Hän näkee äidin tyytymättömyyden kun tämä näkee lapsen maalintahrimat kädet ( äiti on eri mieltä maalin käyttämisestä ja puhtaudesta). Hän huomaa myös hoitajan katseen kun äiti auttaa häntä talvisaappaiden kanssa (hoitaja ei hyväksy lapsen passaamista). Miten luoda sellainen yhteistyösuhde jossa päiväkodin kasvattajat kokevat luontevana kertoa vanhemmille lapsen käyttäytymisessä tapahtuvista muutoksista jotka häntä askarruttavat ja jossa vanhemmat ovat halukkaita jakamaan lapsen kotistressit päiväkodin kanssa. Tämä on mahdollista kun: Äidit ja lapsen hoidosta vastuussa olevat aikuiset ovat selkeyttäneet ja määritelleet roolinsa lapsen elämässä. Kun he pystyvät tiedostamaan ja hyväksymään omat riittämättömyyden tunteensa. Kun pystytään tuntemaan empatiaa toistensa vaikeuksien kanssa. Silloin nähdään että vanhemmat ja hoitajat tarvitsevat toisiaan auttaessaan lasta kasvamaan. Hoitaja tarvitsee äidin apua luodessaan suhdetta lapseen ja tämän persoonallisuuden ymmärtämisessä. Äiti tarvitsee hoitajan havaintoja saadakseen tietoa siitä miten lapsi pärjää ja käyttäytyy ilman häntä. Tarja Lund: koulutusaineisto Sivu 2/5

3 Molemmat opettelevat ymmärtämään lapsen huolia ja tunteita sekä lapsen kanssa että yhdessä. Omahoitaja saattaa esim. sanoa äidille: Tarvitsen kipeästi apuasi Tommin ymmärtämisessä. Hänen on ollut vaikeata keskittyä ja on hyvin rauhaton. En tiedä miksi näin on. En tiedä onko kyse siitä etten ole pystynyt auttamaan häntä oikealla tavalla, tai vaivaako häntä jokin päiväkodissa. En myöskään tiedä oletko kotona nähnyt ja kokenut samankaltaista käyttäytymistä, jos ehkä olet löytänyt keinoja auttaa. Äidillä saattaa olla tuntumaa siitä mistä on kyse.joko Tommi on hänelle kertonut jotain päiväkodista tai asia liittyy jotenkin johonkin kotitapahtumaan. Äidillä on tai ei käsitys asiasta, mikä on tärkeintä että ollaan yhdessä ruvettu asiaa pohtimaan. Yhteinen ponnistelu epäluottamuksen sijasta on näin päässyt alkuun. Rakentavan yhteistyösuhteen luominen vanhempiin on mahdollista ensimmäisten vaikeiden päiväkoti kuukausien aikana. Tänä aikana voidaan yhdessä hahmottaa raamit yhteistyölle ja yhteisille pyrkimyksille. Jos hoitaja kokee että haluaa luoda yhteistyösuhteen vanhempiin koska se on olennainen osa hänen työtään ja edellytys siinä onnistumiselle. Jos hän kokee haluavansa luoda suhteen lapsen äitiin että paremmin voisi tehdä työnsä, silloin suurin osa työstä on jo tehty, koska tämä asenne välittyy vanhemmillejoko suoraan tai välillisesti heti alkutapaamisesta lähtien. Tämänkaltainen asennoituminen määrittelee hoitajan roolin lapsen auttajana ja tukijana eikä vanhemman kasvattajakykyjen arvostelijana.. Se kertoo myös että hoitajaa tulee kiinnostamaan mitä lapsen elämässä ja kehityksessä myös kotona tapahtuu, ei uteliaisuudesta, vaan koska haluaa lasta auttaa. Ensimmäisellä tapaamisella ennen päivähoidon aloittamista omahoitaja voi hahmottaa ja antaa muodot yhteistyölle vanhempien kanssa. Tähän tapaamiseen varataan tarpeeksi aikaa että asioista voidaan rauhassa keskustella. Lapsi ei ole mukana tässä keskustelussa, Keskustelussa annataan äidille mahdollisuus puhua omista tunteistaan. Kokemus on osoittanut että ennenkuin äiti on itkenyt omaa ikäväänsä ei hän pysty lasta auttamaan tämän eroon liittyvien tunteiden kanssa. Äidin tunteiden ymmärtäminen auttaa hoitajaa näkemään miten paljon se äidille merkitsee että häntä pyydetään osallistumaan lapsen eroon liittyvien tunteiden työstämiseen ja että hänellä on ymmärtäväinen ja asiantunteva tuki ja apu omassahoitajassa. Keskustelussa voidaan kertoa että lapsen kehityksessä tapahtuu niin paljon esikouluvuosina että on siksi tärkeätä että koti ja päiväkoti ovat kiinteässä kontaktissa. Voidaan antaa esimerkkejä siitä miten päiväkotistressit saattavat ilmetä kotona käyttäytymisessä mutta eivät päiväkodissa, miten tärkeätä päiväkodin on siksi tietää niistä että voisi lasta auttaa. Tarja Lund: koulutusaineisto Sivu 3/5

4 Voidaan kertoa miten kot stressit saattavat vaikeuttaa päiväkodissa olemista, olla esteenä oppimiselle jne. Kerrotaan miten jatkuva tiedon vaihtaminen muutoksista lapsen käyttäytymisessä, kehityksessä ja eri tapahtumista mahdollistaa yhteistyön joka auttaa lasta saavuttamaan itsekontrollin ja oppimaan maailmasta tärkeitä asioita. Myöhemmin, ehkä yhteisessä vanhempain illassa voidaan antaa esimerkkejä niistä tapahtumista joista päiväkoti mielellään kuulee vanhemmilta, joiden kanssa päiväkoti pystyy lasta auttamaan kuten sairaudet, kuolemantapaukset joko lähiomaisten tai lemmikkieläinten, lääkärissä käynnit, lomasuunnitelmat jne. Eräs tosiasia joka tärkeä ottaa alkukeskustelussa huomioon on: Hoitajat, kuten äidit aliarvioivat omaa merkitystään. On varsin tavallista että äidille hoitaja on kunnioitusta herättävä hahmo. Joka on koulutettu lapsen hoidossa, alan asiantuntija. Tämä korostuu eteenkin kun äiti tuo lastaan ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Sukulaiset ja lastenvahdit ovat jotain aivan muuta. Tällöin äidillä on ollut ohjakset vakaasti omissa käsissään. Äiti tietää että lasta tullaan vertailemaan standardeihin. Tämä tulee olemaan ensimmäinen objektiivinen arviointi hänen taidoistaan kasvattajana. Tämä kaikki tapahtuu kun äiti on eroon liittyvän stressin rasittama. On tärkeätä että hoitaja on tietoinen siitä miten äidit heidät kokevat, silloin he voivat myös äitiä auttaa paremmin. On äitejä jotka eivät yksinkertaisesti halua osallistua tämänkaltaiseen yhteisrtyöhön. Eivät halua osallistua eron työstämiseen. Ikävä kyllä näitä äitejä on, mutta kannattaa aina yrittää, heitä on loppujen lopuksi melko vähän. Useimmat äidit tulevat heti mukaan ja ovat kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Osalla vie aikaa. He pyrkivät ehkä kieltämään ja torjumaan eroon liittyvät tunteet joka ilmenee piittaamattomuutena, vähättelynä jne. Äiti joka näin pyrkii pitämään tunteet loitolla saattaa päästää ne esiin kun hänelle kerrotaan miten äideistä usein tuntuu kun tuovat lastaan ensikertaa päiväkotiin. Joidenkin äitien kohdalla vie pitkän aikaa ennen kuin he muuttavat asennettaan, vasta pitkän ja sinnikkään työn tuloksena jossa äidin tärkeyttä lapselle painotetaan. Pulma joka saattaa tulla eteen kun suhde äitiin on luotu Miten tulisi toimia kun äiti uskoo vihdoinkin löytäneensä halukkaan kuuntelijan kaikille ongelmilleen, erit. aviollisille. Jotkut hoitajat säilyttävät etäisyyden vanhempiin koska eivät tiedä mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Tarja Lund: koulutusaineisto Sivu 4/5

5 Äiti joka haluaa hoitajan apua yllämainitulla tavalla, haluaa hoitajan auttavan häntä ei hänen lastaan.tämä on ylläkuvatun yhteistyösuhteen väärinkäyttöä. Hoitaja on kiinnostunut kaikesta siitä mikä lapseen vaikuttaa koska hänen tehtävänsä on lapsen auttaminen ja tukeminen eikä muusta syystä. Jos äiti haluaa kertoa aviollisista ristiriidoista, voi aluksi olla ymmärtäväinen mutta ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa kysyä miten vanhemmat ovat lapselle tämän kertoneet, koska tämä on se asia jonka kanssa hoitaja voi auttaa. Jos tämäkään ei auta voidaan pyrkiä rjaamaan omaa roolia, muistuttamaan vanhempaa ystävällisesti siitä ettei voi tässä asiassa olla avuksi mutta ehkä avioliittoneuvojan kanssa puhuminen auttaisi. Jos vanhemmat hakevat hotajan apua lapsen kanssa aviollisten ristiriitojen takia voi hoitajasta olla suurta apua. Hoitaja voi auttaa heitä toimimaan yhdessä vanhempina. Kuten rohkaisemalla heitä kertomaan lapselle että äidillä ja isillä on joskus vaikeata ja sen takia he riitelevät. Hoitaja voi myös kehoittaa vanhempia riitelemään niin ettei lapsi kuule.ja että he kertoisivat lapselle että heidän riitansa ei ole lapsen syytä. Vanhemman ja hoitajan välinen suhde on luottamussuhde joka syntyy vasta kun molemmat osapuolet ovat vakuuttuneita toistensa sitoutumisesta lapseen jonka hyvinvointi on heille molemmille tärkeä. Kun vanhempi kokee että hänen tunteitaan ja ajatuksiaan on todella kuunneltu ja että niitä on ymmärretty ja kunnioitettu, vasta silloin vanhempi on avoin hoitajan ajatuksille ja kehoituksille. Tarja Lund: koulutusaineisto Sivu 5/5