PIEKSÄMÄEN KAUPUNGIN MAAPOLIITTISEN OHJELMAN INVENTOINNIT

Transkriptio

1 Anssi Tarkiainen PIEKSÄMÄEN KAUPUNGIN MAAPOLIITTISEN OHJELMAN INVENTOINNIT Opinnäytetyö Maanmittaustekniikan koulutusohjelma Lokakuu 2008

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Anssi Tarkiainen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Maanmittaustekniikan koulutusohjelma Nimeke Pieksämäen kaupungin maapoliittisen ohjelman inventoinnit Tiivistelmä Opinnäytetyöni tarkoituksena oli valmistaa selvitys maapoliittista ohjelmaa varten Pieksämäen kaupungin mittaustoimelle. Kirjallisen työn teoriaosassa käsittelin maapolitiikan pääosat, tavoitteita ja maanhankintakeinoja sekä maapolitiikan ongelmia. Kävin teoriassa läpi myös maapoliittisen ohjelman tarkoitusta ja sisältöä. Kunnan maapolitiikalla tarkoitetaan kunnan maanhankintaan ja luovutukseen, yksityisten maan kaavoittamiseen sekä yksityisessä omistuksessa olevien rakentamiskelpoisten tonttien rakentamisen edistämiseen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Kunnan maankäyttöpolitiikka muodostuu maapolitiikasta ja kaavoituksesta. Maapoliittinen ohjelma antaa tietoa kunnan maankäyttöön liittyvästä toiminnasta muun muassa tontin hakijoille ja maanomistajille kuin myös uusille päättäjillekin. Pieksämäen kaupunki ja Pieksänmaan kunta yhdistyivät Pieksämäen kaupungiksi vuonna 2007 ja sen myötä tuli ajankohtaiseksi linjata maapoliittiset toimintaperiaatteet. Pieksämäen kaupungin mittaustoimi tarvitsi selvityksen maapoliittisista toimintatavoistaan maapoliittista ohjelmaa varten. Tämä selvitystyö on opinnäytetyöni tuotos. Selvitystyössä esitellään Pieksämäen kaupungin nykyistä tilannetta kaavoituksen, maanomistuksen, maanluovutuksen ja maanhankinnan kannalta. Työn tavoitteena oli tuoda esille Pieksämäen kaupungissa mahdollisesti olevia maapoliittisia ongelmia. Selvityksen toteutin Pieksämäen kaupungin mittaustoimen tukemana vuoden 2008 helmi-syyskuun aikana. Tuotoksen tekeminen ja siitä raportointi ovat yhdessä sisältyneet opinnäytetyöprojektiini, joka on kehittänyt minua ammatillisesti esimerkiksi projektityöskentelyssä ja alan asioiden käsittelyssä. Asiasanat (avainsanat) maapolitiikka, maapoliittinen ohjelma, inventointi Sivumäärä Kieli URN 29 s. + liitt. 27 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Lehtori Erkki Karjalainen Opinnäytetyön toimeksiantaja Pieksämäen kaupunki, Mittaustoimi

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Anssi Tarkiainen Degree programme and option Surveying Name of the bachelor's thesis Inventories of city of Pieksämäki to land policy Abstract The city of Pieksämäki and Pieksänmaa municipality was combined to city of Pieksämäki in year 2007 and then it was actual to determine principles of land policy. City of Pieksämäki needed investigation for that reason. The aim of my thesis was to produce investigation land policy to the city of Pieksämäki city planning and find out if there are differences between city of Pieksämäki and Pieksänmaa municipality. In my theory section I handled main parts of land policy, goals and means of buying land and problems of land policy also. Investigation included current situation of Pieksämäki city and its planning and proprietary, conveyance and purchase of land among other things. I investigated and compiled information of land policy of the city of Pieksämäki. I used different statistics, documents from many sources. In my study I found eg. differences in land prices and terms of conveyance. Subject headings, (keywords) Land policy, land use, inventory Pages Language URN 29 p. + app. 27 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Lector Erkki Karjalainen Bachelor s thesis assigned by City of Pieksämäki, city planning

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TAUSTA JA TARKOITUS MAAPOLITIIKKA Pääosat Tavoitteita ja maanhankintakeinoja Maapoliittisia ongelmia MAAPOLIITTISEN OHJELMAN INVENTOINNIT Selvitystyön tulosten käsittely Selvitystyön arviointi POHDINTA LÄHTEET LIITE 1: SELVITYSTYÖN SUUNNITELMA (1/2008) LIITE 2: RAPORTTI PIEKSÄMÄEN KAUPUNGIN MITTAUSTOIMELLE... 31

5 1 JOHDANTO 1 Maapolitiikka tarkoittaa valtion ja kunnan toimenpiteitä, jotka liittyvät alueiden hankintaan, luovutukseen ja hintaan sekä omistus- ja hallintasuhteiden kehittämiseen. Maapolitiikka on osa maankäyttöpolitiikkaa ja se tarkoittaa niitä valtion ja kunnan tavoitteita, ohjelmia ja toimenpiteitä, joiden avulla maankäyttöä ohjataan. Maapolitiikan keskeisenä tavoitteena on edistää maankäyttöpolitiikan toteutumista. Kunnan tulee suunnitella tavoitteensa harjoittamalleen maapolitiikalle ja muodostaa sille toimintalinja. Kunnan maapolitiikan johdonmukainen toimintalinja päätetään etukäteen ja sitä tulee noudattaa, jotta maapolitiikan tavoitteet toteutuvat. Maapoliittisiin linjavalintoihin tulee sitoutua, jotta hankalissakin tilanteissa voidaan toimia suunnitelman mukaisesti. (Virtanen 2000, 7, 9 10; Tanskanen 2007.) Kuntien maapolitiikkaan liittyy monenlaisia ongelmia. Pekka V. Virtanen (2000) on käsitellyt näitä maapoliittisia ongelmia teoksessaan Kunnan maapolitiikka ja käyttänyt ongelmia käsitellessään termiä maaongelmat. Maaongelmia voi johtua maan hintatasosta, maan saatavuudesta, kaavoituksen vaikeudesta ja yhdyskuntarakenteen hajoamisesta. Maapolitiikalla pyritään estämään tai poistamaan näitä maaongelmia. (Virtanen 2000, 7, 9 10; Tanskanen 2007.) Maapoliittinen ohjelma on valtuuston hyväksymä asiakirja, jossa on määritelty kunnan maapoliittiset tavoitteet ja periaatteet. Ohjelmaa voidaan pitää suunnitelmana, jota noudatetaan käytännön päätöksenteossa. Jotta pystyttäisiin harjoittamaan tehokasta maapolitiikkaa, olisi kunnan hyvä laatia maapoliittinen ohjelma, joka antaa tietoa kunnan maankäyttöön liittyvästä toimintapolitiikasta muun muassa tontin hakijoille ja maanomistajille kuin myös uusille päättäjillekin. (Virtanen 2000, 97 98; Verkkotoimitus 2004.) Pieksämäen kaupunki ja Pieksänmaan kunta yhdistyivät Pieksämäen kaupungiksi vuoden 2007 alussa. Kuntaliitoksen myötä tuli aiheelliseksi tehdä uudet maapoliittiset linjaukset uuteen kuntaan. Pieksämäen kaupunki on laatinut maapoliittisen ohjelman ja siihen liittyvän kiinteistösäännön, kun Pieksänmaan kunnalla ei maapoliittisia linjauksia ollut tehty edellisen kuntaliitoksen jälkeen. Tämä aiempi kuntaliitos tapahtui vuoden 2004 alussa, jolloin Pieksämäen maalaiskunta, Jäppilä ja Virtasalmi liittyivät Pieksän-

6 2 maan kunnaksi. Tämän pohjalta saa alkunsa opinnäytetyöprojektini. Projektin tuotoksena syntyy materiaali, joka on selvitys maapoliittista ohjelmaa varten Pieksämäen kaupungin mittaustoimelle. Materiaalin tavoitteena on tuoda esille Pieksämäen kaupungissa mahdollisesti olevia maaongelmia. Tässä kirjallisessa työssä kerron projektistani. Ensimmäisenä se sisältää tuotoksen taustan ja tarkoituksen sekä toisena teoriatietoon pohjautuvan kirjallisen osion. Luvussa Maapoliittisen ohjelman inventoinnit kerron selvitystyön kulusta sekä selvittämistäni maankäyttöpoliittisista asioista. Samassa yhteydessä tuon esille inventointityössä havaitsemani ongelmakohdat. Lopussa on oma pohdintani koko opinnäyteprojektista ammatillisen kehittymisen kannalta. Liitteenä on Pieksämäen kaupungin mittaustoimelle tekemäni selvityksen materiaali. Opinnäytetyöprojektini alkoi loppuvuodesta 2007 ja jatkuu vuoden 2008 syksyyn saakka. Yhdessä Pieksämäen kaupungingeodeetin Matti P.J. Saaren kanssa sovin opinnäytetyön aiheesta. Ajattelemani opinnäytetyön aihe ja Pieksämäen kaupungin tarpeet kohtasivat hyvin, sillä mittaustoimella oli tarkoituksena laatia maapoliittinen ohjelma vuoden 2008 aikana vuosiksi

7 2 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA JA TARKOITUS 3 Nykyiselle kuntaliitoksen muodostamalle Pieksämäen kaupungille ei ole laadittu maapoliittista ohjelmaa, joka on vuoden 2008 aikana tarkoitus tehdä. Laadittavalla maapoliittisella ohjelmalla halutaan luoda hyvät edellytykset asukkaiden, teollisuuden, kaupan ja liikenteen toimintojen sijoittumiselle Pieksämäen kaupungin keskustaajamien ja kylien alueille. Maapoliittista ohjelmaa varten tarvitsee ensiksi inventoida Pieksämäen kaupungin lähtötilanne, sillä entisen Pieksämäen kaupungin, Pieksämäen maalaiskunnan, Jäppilän kunnan ja Virtasalmen kunnan toimintatavoissa erityisesti maanluovutuksen osalta oli eroavaisuuksia. (Saari 2007.) Opinnäytetyöni käsittää Pieksämäen kaupungin maapoliittisen ohjelman inventointiosuuden. Tarkoituksenani on selvittää Pieksämäen kaupungin nykyinen asukasmäärä ja sen kehitys sekä työpaikat. Väestön ja työpaikkojen yhteydessä tarkastelen myös Pieksämäen seudun rakennusmäärien kehitystä. Maankäytöstä selvitän kaavoitustilanteen ja vireillä olevat kaavat. Maaomaisuuden selvityksen yhteydessä käsittelen myös Pieksämäen kaupungin soravarat. Maanhankinasta selvitän maanhankintahinnat ja hankintaperiaatteet. Maanluovutuksesta selvitän luovutusehdot ja -hinnat vuoden 2003 kuntajaotuksen mukaisesti. Lisäksi selvitän vuokra-alueet ja vapaana olevat tontit. Tavoitteenani on tuottaa selvitystyö, jossa käsittelen edellä kertomani asiakohdat. Selvityksen tarkoitus on olla apuna Pieksämäen kaupungin maapoliittisen ohjelman laadinnassa. Selvitystyön on tarkoitus nostaa esille mahdollisia ongelmakohtia Pieksämäen kaupungin harjoittamassa maapolitiikassa, joita on voinut muodostua kuntaliitosten myötä. Selvitystyön lisäksi saan seurata koko maapoliittisen ohjelman laadintaprosessin. Opinnäytetyöni rajautuu vain selvitystyöhön, mutta oman oppimiseni kannalta haluan olla mukana koko prosessissa. Opinnäytetyön myötä tulee tutuksi Tekla Xcity -paikkatieto-ohjelma, jota Mikkelin ammattikorkeakoulussa ei ole, mutta joka on monessa kunnassa käytössä ja siitä on mahdollisesti hyötyä myöhemmin työelämässä. Selvitystä varten minun tulee siirtää tietokantaan Pieksämäen kaupungin maaomaisuus ja hyödyntää sitä maaomaisuuden inventoinnissa.

8 4 Kaupungin nykytilan arvioinnin suorittaa mittaustoimen vakituinen henkilökunta. Inventointien ja nykytilan arvioinnin pohjalta voidaan määrittää maapoliittiset tavoitteet ajanjaksolle Haluan kehittyä tämän projektin avulla maanmittausalan ammattilaiseksi, joka kykenee toimimaan tehokkaasti yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa, sillä työelämässä tämä on välttämätöntä. Tämän työn avulla syvennän tietouttani maa- ja maankäyttöpolitiikan osa-alueilla ja lisäksi saan olla yhteistyössä ja kerätä kokemusta alan ammattilaisilta. Tietenkin oma mielenkiinto aihetta kohtaan on ratkaiseva tekijä projektin työstämisessä ja motivaation ylläpitämisessä. Vuoden 2009 alussa tapahtuu 32 kuntaliitosta (Piipponen 2008). Näillä liitoksen myötä syntyvillä uusilla kunnilla tulee mahdollisesti eteen samanlaisia maapoliittisia ongelmia kuin Pieksämäen kaupungilla. Tämä ajankohtaisuus luo itselleni haasteita projektin raportoimisessa, josta uudet kunnat voisivat saada tietoa mahdollisista ongelmakohdista oman maapoliittisen ohjelman inventointiosuuteen. 3 MAAPOLITIIKKA Maapolitiikka käsittää kunnan toimenpiteet, jotka liittyvät alueiden hankintaan, luovutukseen ja hintaan sekä omistus- ja hallintasuhteiden kehittämiseen. Maankäyttöä ohjataan haluttuun suuntaan julkisen vallan tavoitteiden, ohjelmien ja mielipiteiden avulla. Tämä on maankäyttöpolitiikkaa ja maapolitiikka on sen osa. Keskeisenä tavoitteena maapolitiikassa on edistää maankäyttöpolitiikan toteutumista. Maapolitiikka pyrkii myös muun muassa antamaan maan maattomalle tai asunnottomalle väestölle ja varmistamaan maanvuokraajien hallintaoikeuden. (Virtanen 2000, 7.) Maapolitiikka jakautuu kohdealuetyypin perusteella maaseutualueiden ja kaupunkien maapolitiikkaan. Kaupunkien maapolitiikasta voidaan käyttää termiä kunnan maapolitiikka. Tämä kuntien harjoittama maapolitiikka painottuu taajama-alueisiin. Vaikka taajama-aluetta on vain pieni osa maan pinta-alasta, se on huomattavan tärkeää, koska valtaosa väestöstä ja työpaikoista sijoittuu taajamiin. Myös maanhinta taajamissa on selvästi korkeampi kuin haja-asutusalueilla. (Virtanen 2000, 7.) Maapoliittisilla toimenpiteillä vaikutetaan kuntatalouden tasapainoon kaikissa tilanteissa. Kunnan väestömäärän pienentyessä käytetään aktiivisesti maapolitiikan tarjoamia

9 5 keinoja, joilla ohjataan yhdyskuntarakennetta ja kaavojen toteutumista. Pitkäjänteinen ja oikeinajoitettu maanhankinta ovat perustana hyvin hoidetulle maapolitiikalle. Seuraavana perehdytään tarkemmin maapolitiikan pääosiin, tavoitteisiin, maanhankintakeinoihin ja maapoliittisiin ongelmiin. (Takalo-Eskola 2005, 6 7.) 3.1 Pääosat Pekka V. Virtanen (2000, 29) on teoksessaan Kunnan maapolitiikka jaotellut maapolitiikan neljään pääosaan: maanhankinta- ja maanluovutuspolitiikkaan, suhteeseen kaavoituspolitiikkaan sekä muihin maapoliittisiin tehtäviin. Kuvassa 1, joka on tämän luvun lopussa, on esitetty näiden pääosien sisältöä. Maanhankintapolitiikkaa voidaan käsitellä eri näkökulmista. Yksi näkökulmista on aktiivisuus tai passiivisuus. Aktiivinen maanhankintapolitiikka perustuu kunnan omaaloitteisuuteen kauppaneuvotteluissa, passiivisuus on lähinnä myyntitarjousten odottelua. Aktiiviseen ja passiiviseen maanhankintapolitiikkaan liittyy myös käsitteet johdonmukaisuus ja sattumanvaraisuus. Sattumanvaraisuus liitetään osaksi passiivisuutta, sillä tällöin maanhankintaa tehdään siellä, mistä maata tarjotaan. Mikäli maata hankitaan johdonmukaisesti, sitä hankitaan sieltä, mistä sitä kipeimmin tarvitaan. Johdonmukaisen maanhankinnan yhteydessä voidaan myös mainita pitkäjänteinen maanhankinta, jolla pystytään vaikuttamaan maan ylihinnoitteluun. (Virtanen 2000, 30.) Maanluovutuspolitiikassa päätetään maan luovutustapa, hinnoittelu, tontinsaajien valinta ja keinottelun esto. Luovutustapoina voi olla vuokraus, myynti tai näiden yhdistelmä. Näistä vaihtoehdoista vuokrausta pidetään edullisempana, sillä näin kunta voi saada itselleen myöhemmin mahdollisesti tulevan arvonnousun. Luovutustavan lisäksi toinen tärkeä maanluovutuspolitiikan osa on maan hinnoittelu. Periaatteellisesti hinnoittelu voidaan tehdä niin, että käytetään käypää hintaa, eli yksityisillä markkinoilla noudatettavaa hintaa, harkinnanvaraista hintaa, huutokauppahintaa ja omakustannushintaa. Kunnallinen päätöksenteko on liian hidas, jotta käyvän hinnan käyttö olisi mahdollista. Sen sijaan harkinnanvarainen hinnoittelu on yleistä kunnissa. Virtanen arvioi, että luontevin taso harkinnanvaraiselle hinnalle olisi % välillä käyvästä hinnasta. Huutokauppahinta määräytyy kohdekohtaisesti pidettävän huutokaupan mukaan. Huutokauppahinnat saattavat johtaa tonttimarkkinoilla herkästi hintatason pysyvään nousuun.

10 6 Omakustannehinnalla tarkoitetaan hintaa, jolla pyritään kattamaan tontin aikaansaamiseksi kertyneet kustannukset. Kustannusten arviointi on äärimmäisen vaikeaa ja siksi tonttien luovutushinnat tulisikin sitoa tonttien käypiin hintoihin. (Virtanen 2000, ) Maanluovutuspolitiikassa tulee huomioida myös tontinsaajien valinta, joka tulee tapahtua tasa-arvoisesti, avoimesti ja hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti. Salailua, suosimista ja perusteetonta syrjintää ei saisi tapahtua tonttien luovutuksen yhteydessä. Keinottelun estäminen on viimeinen osatehtävä luovutuspolitiikassa. Keinotteluun voidaan vaikuttaa asettamalla tonttien luovutushinnat mahdollisimman lähelle käypää arvoa. Lisäksi tontin luovutukseen voidaan liittää ehto, että tontti on rakennettava tietyssä määräajassa tontin käyttötarkoituksen mukaisesti tuntuvan uhkasakon uhalla. (Virtanen 2000, ) Suhde kaavoituspolitiikkaan on keskeisenä asiana maapolitiikan hoidossa, sillä maapolitiikan tehtävänä on edistää kaavoitusta ja kaavojen toteuttamista. Kaavoituspolitiikan ja maapolitiikan päätöksentekijöiden on pidettävä riittävästi yhteyttä toisiinsa, jotta kaavoitus- ja maapolitiikka tukisivat toisiaan. Yhteisiä tekijöitä maa- ja kaavoituspolitiikalle ovat muun muassa kaavoitettavan alueen maanomistus, kaavoituksen laajuuden määrittely, rakennuskieltojen ja -rajoitusten käyttö, maankäyttösopimukset ja kaavataloudelliset kysymykset. (Virtanen 2000, ) Kaavoituspolitiikassa on päätettävä, että kaavoitetaanko vain kunnan vai yksityisten omistamille maille vai näiden yhdistelmälle. Paras vaihtoehto on hankkia uudet kaavoitettavat alueet ensin kunnan omistukseen. Kaavoituksen laajuus tarkoittaa, että kaavoitetaanko kerralla suurempi alue vai vain lähivuosiksi riittävä pienempi alue. Rakennuskielloilla ja -rajoituksilla on tarkoitus estää kaavanlaatimista vaikeuttava ja myös kaavan vastainen rakentaminen. Tällä on myös maapoliittista vaikutusta, esimerkiksi rakennuskieltoalueella maanhinta on alhaisempi kuin muualla vastaavalla alueella. Maankäyttösopimukset ovat kunnan ja maanomistajan tai rakentajan välisiä vapaaehtoisia sopimuksia, joilla sovitaan tietyn alueen kaavoituksesta ja siihen liittyen kaavan sisällöstä sekä osapuolia koskevista velvoitteista. Maapolitiikan asiantuntijoiden hallitsemaa maankäytön ekonomiaan ja kiinteistöarviointiin liittyvää tietoutta tarvitaan kaavataloudellisissa kysymyksissä. (Virtanen 2000, 35 36, 59.)

11 7 Maanhankintapolitiikka KUNNAN MAAPOLITIIKKA Maanluovutuspolitiikka Suhde kaavoitukseen Muut maapoliittiset tehtävät Hankintatavat Luovutustavat Kaavoitettavan maan omistussuhteet Rakentamiskehotukset - vapaaehtoiset kaupat - myynti - yksityinen maa Etuostoasiat - lunastus - vuokraus - kunnan maa Ulkoilureittiasiat Asenteet hankintaan Hinnoittelu - aluerakentajan maa Vesialueiden hoito - aktiivisuus/passiivisuus - käypä hinta - sekalinja Tilapäiset aluevuokraukset - johdonmukaisuus/sattumanvaraisuus - harkinanvar. hinta Kaavoituksen laajuus Kunnan maanomistusrekisteri - pitkä/lyhyt aikaväli - huutokauppahinta - runsas Kunnan sisäiset maanvuokrat Hankintojen ajoitus - omakustannushinta - suppea yms. Hankintojen rahoitus Tontinsaajien valinta Rakentamiskiellot ja -rajoitukset Keinottelun esto Maankäyttösopimukset Suhde kunnan kehittämispolitiikkaan Markkinointi Kaavataloudelliset kysymykset KUVA 1. Kunnan maapolitiikan pääosat (Virtanen 2000, 29). 3.2 Tavoitteita ja maanhankintakeinoja Keskeisimmät tavoitteet kuntien maapolitiikassa ovat kaavoituksen toteutumisen edistäminen, maanhinnan pitäminen kohtuullisella tasolla ja ansiottoman arvonnousun periminen kunnalle, jolla tarkoitetaan muista syistä kuin maanomistajien toimenpiteistä aiheutuvaa arvonnousua. Muita keskeisiä tavoitteita ovat kuntalaisten tasa-arvoisen kohtelun toteutuminen ja maankeinottelun estäminen. Kuitenkin tavoitteista päättäminen on jokaisen kunnan omanharkintaan perustuva asia. Tehokkaan maapolitiikan avulla voi kunta säästää rahaa, edistää asuntopolitiikkaa ja tukea yritystoimintaa. (Virtanen 1995, 172.) Kaavoituksen toteutumisen edistämistavoite merkitsee, että kunnan kehittämiseen tarvittavat erilaiset alueet tulisi saada käyttöön oikeaan aikaan, sopivalta paikalta sopivalle toteuttajalle, mikä yleensä mahdollistuu vain silloin, kun kaavoitettavat alueet ovat kyseisen kunnan omistuksessa. Kun tarvittava maa saadaan joustavasti kunnan käyttöön, niin silloin voidaan edistää muun muassa asunto-ohjelmien toteutusta ja tukea elinkeinopoliittisia toimia. Kunnan tulee pyrkiä pitämään maanhintataso kohtuullisena, sillä korkeat hinnat ovat haitallisia yhdyskuntarakenteen kannalta. Kohonnut maanhinta vaikuttaa kaikkien toimintojen ja tuotteiden kustannuksiin. Esimerkiksi asuntojen korkeat hinnat johtuvat kohonneista tonttien hinnoista. Pekka V. Virtanen (2000) mainitsee kirjassaan Kunnan maapolitiikka, että maanhinta kaupunkimaisissa yhdyskunnissa tulisi

12 8 pyrkiä sovittamaan yhteen maan luonnolliset arvoerot ja mahdollisimman alhaisten hintatasojen periaate. Maan ansiottoman arvonnousun periminen yhteiskunnalle on yleisesti hyväksytty periaate. Tätä periaatetta on kuitenkin hyvin vaikea toteuttaa, sillä ansiotonta arvonnousua on mahdoton saada kokonaan yhteiskunnalle ja vain siitä yksinkertaisesta syystä, että suurin osa siitä on jo kadonnut muihin käsiin. Käyttökelpoisimpia menettelytapoja periä ansioton arvonnousu yhteiskunnalle ovat maanarvoveron nosto sopivalle tasolle ja maan hankkiminen riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin ansiotonta arvonnousua on vielä mahdollisimman vähän. (Virtanen 2000, 20, ) Yhdenvertaisuusperiaatteen, eli tasa-arvon, toteutuminen on yksi maapolitiikan keskeisiä tavoitteita. Yhdenvertaisuusperiaatteeseen sisältyy vaatimus johdon mukaisesta käytännöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisen on kohdeltava asiakkaitaan tasapuolisesti. Kunta pyrkii estämään toimillaan maakeinottelua. Maakeinottelu määritellään sellaiseksi maan yksityiseksi osto- ja myyntitoiminnaksi, jonka tavoitteena on suurten tai nopeiden voittojen saaminen. Kaavoitettavien alueiden ostaminen hyvissä ajoin kunnalle on yksi tehokas tapa estää keinottelumahdollisuuden syntyminen. (Virtanen 2000, ) Kun kunta hankkii raakamaata yleiskaavan osoittamilta keskeisiltä kasvusuunnilta hyvissä ajoin ennen asemakaavoitusta, se voi ylläpitää riittävää ja kohtuuhintaista tonttitarjontaa sekä kehittää yhdyskuntarakennetta edulliseen suuntaan. Eheä yhdyskuntarakenne antaa kunnille mahdollisuuden tuottaa asukkaiden tarvitsemat palvelut. Maan hankkiminen yhdyskuntarakentamisen tuleviin tarpeisiin on kunnan maanhankinnan tärkein tehtävä. Maa-alueen hankkimisella ennen asemakaavoitusta pyritään saamaan kaavoituksen tuoma arvonnousu kunnalle, jolla katetaan kaavan toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia. (Takalo-Eskola 2005, ) Huomattava osa kunnan maanhankinnasta on pakollista, sillä noin puolet asema- ja rakennuskaava-alueesta on varattu pääasiassa kunnan tarkoituksiin. Kunta pyrkii tukemaan muun muassa asunto- ja elinkeinopolitiikkaa hankkimalla maata oman harkinnan mukaan. Kunnat hankkivat raakamaata vapaaehtoisesti ostamalla tai vaihtamalla, käyttämällä kunnan etuosto-oikeutta ja lunastamalla maata yhdyskuntarakentamista varten. (Virtanen 1995, 172; Takalo-Eskola 2005, 14.)

13 9 Vapaaehtoisella kaupalla luodaan perusta kunnan maanhankinnalle, joka rahoitetaan perinteisesti normaalilla budjettirahoituksella. Kunnalla tulisi olla hyvä ostovalmius, jotta voidaan käyttää hyväksi kaikki yllättäenkin tulevat sopivat tarjoukset. Etuostooikeusmahdollisuus lisää myyntiaikeissa olevien maanomistajien kiinnostusta neuvotella maanmyynnistä kunnan kanssa, mutta se ei korvaa kunnan vapaaehtoista maanhankintaa, koska se on sattumanvarainen maanhankintakeino (Asumisen , 7.) Maanlunastaminen antaa kunnalle mahdollisuuden järkevään yhdyskuntakehitykseen riippumatta siitä, ovatko maanomistajat sopimus- tai myyntihalukkaita. Tällä tavoin kunta voi varmistaa keskeisten kasvualueiden rakentumisen ja auttaa kohtelemaan maanomistajia tasapuolisesti ristiriita tilanteissa. Kunnat käyttävät lunastusoikeutta harvoin, mutta mahdollisuus lunastamiseen on tärkeää, sillä jo tieto lunastusoikeudesta edistää vapaaehtoisten kauppojen syntyä. (Takalo-Eskola 2005, ) 3.3 Maapoliittisia ongelmia Kunnan toimintaa haittaavat monenlaiset maaongelmat ja sen maapolitiikan yleisenä tavoitteena on estää, poistaa tai ainakin lievittää niitä. Ongelmia ovat muun muassa maan hintataso ja saatavuus, yhdyskuntarakenteen hajoaminen, kaavoituksen vaikeudet sekä epätasa-arvoisuus. Seuraavaksi syvennytään näihin ongelmiin tarkemmin. (Virtanen 2000, 9.) Maan korkea hinta merkitsee kansalaisille kalliimpia asumiskustannuksia, ahtaampaa asumista tai muuttoa halvemmalle alueelle. Tällaiset asunto-ongelmat ovat pääasiassa maaongelmia. Yrittäjille korkea maan hinta merkitsee suuria työtila kustannuksia ja kohoavia palkkavaatimuksia korkeiden asumiskustannuksien myötä. Maan korkea hinta tuo myös kunnalle lisäkustannuksia, koska kunnalla on paljon pakollisia maanhankintoja, joita ovat muun muassa kaikki yleiset alueet ja yleisten rakennusten tontit. Tällaisia alueita on noin puolet kaikesta asemakaavoitetuista maasta. Lisäksi kunnat ostavat runsaasti varsinaisia rakennusalueita tukeakseen asunto- ja elinkeinopoliittisia tavoitteitaan. Maan hinnanmuodostus on poikkeava muihin hyödykkeiden hinnanmuodostukseen verrattuna, koska rakentamattoman maan hinta perustuu satunnaisiin markkinatekijöihin. Kunnan maapolitiikalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti maan hintatasoon. (Virtanen 2000, 9.)

14 10 Kunnalla voi olla vaikeuksia saada maata haluamastaan paikasta, esimerkiksi kunnan kasvusuunnilta. Tällaisilla alueilla maa voi olla sellaisten maanomistajien omistuksessa, joilla ei ole aikomusta luopua omistamastaan maasta. Mikäli kunta ei saa hankittua maata halutulta alueelta, joudutaan siirtymään epäedullisille alueille tai turvautumaan maapoliittisiin pakkokeinoihin. (Virtanen 2000, 9 10.) Taajamarakenteen haitallinen hajoaminen on yleisimpiä maaongelmia kaupungeissa. Yhdyskuntarakenne on hajonnut, kun kaupunkia on rakennettu sinne tänne johtuen maansaannin vaikeudesta ja myös suunnitelmallisuuden puutteellisuudesta. Yhdyskuntarakenteen hajautumisen yksi pahimmista seurauksista on yhdyskunnan kalleus, koska silloin syntyy ylimääräisiä rakentamis- ja käyttökustannuksia. Hajonnut yhdyskuntarakenne merkitsee, että kunnallisteknisiä rakenteita on rakennettava lähimpänä sijaitsevien alueiden taakse. Tällainen pakostakin vaajakäyttöiseksi jäävä kunnallistekniikka on kunnalle taloudellinen rasite ja epäedullinen kestävän kehityksen näkökulmasta, koska kunnallistekniikan rakenteet kuluvat vähäisestä käytöstä huolimatta. Lisäksi hajanaisen yhdyskuntarakenteen ongelmana on sen huono toimivuus riittämättömän palvelutason suhteen ja tästä johtuva alhainen viihtyvyys, mikä alentaa alueen arvostusta. (Virtanen 2000, ) Kaavan laatiminen yksityisten maaomistajien omistuksessa oleville alueille on aina haastavaa, vaativaa ja raskasta. Jokainen omistaja haluaisi saada kaavoitukseen liittyvää alueiden arvonnousua mahdollisimman paljon tai ainakin yhtä tasapuolisesti kuin toiset maanomistajat. Tästä syystä joudutaan neuvottelemaan ja muuttamaan suunnitelmia, minkä seurauksena voi olla jopa kaavan laadun heikkeneminen, vaikka maanomistusolot on otettava huomioon niin, ettei kaavan laatu kärsi. (Virtanen 2000, 10.) Tärkeä yhteiskunnallinen tavoite on tasa-arvoisuus. Tämä pyritään ottamaan huomioon kunnan maapolitiikassa, mutta käytännössä siihen on lähes mahdotonta päästä. Kuitenkin aktiivisella kunnan maapolitiikalla voidaan epätasa-arvoisuutta vähentää. Konkreettisimmin tällainen epätasa-arvo näkyy erilaisina maanhintoina, ja siinä suhteessa maanomistajat pääkaupunkiseudulla ja muualla maassa ovat aivan eri asemassa. Hintatasot poikkeavat suuresti toisistaan eri alueilla ja, vaikka kaupungit ovat samankokoisia, maan hinnat voivat olla aivan eri suuruusluokkaa. Maanomistajat voivat joutua samal-

15 lakin kaupunkiseudulla epätasa-arvoiseen asemaan, sillä keskusalueiden omistajat voivat saada paremman hinnan kuin reuna-alueiden omistajat. (Virtanen 2000, 11.) 11 4 MAAPOLIITTISEN OHJELMAN INVENTOINNIT Ennen kuin maapoliittisen ohjelman laadinta aloitetaan, tulisi pohtia, onko ohjelmalle tarvetta. Ensiksi tulee selvittää nykyinen maapoliittinen tilanne ja suorittaa historiakatsaus aikaisempiin maapoliittisiin vaiheisiin ja maamarkkinoihin kunnassa. Tässä yhteydessä pyritään toteamaan kunnan nykytilanteen ongelmat, päättämään valmistelutapa, aikatähtäys ja maapoliittisten tehtävien luettelointi. Maapoliittisen ohjelman tulee tukea kunnan asettamia maapoliittisia tavoitteita, joita voi olla muun muassa kohtuuhintaisen tonttimaan tarjonnan edistäminen, yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttaminen ja hyvän sekä tavoitteellisen yhdyskuntarakenteen turvaaminen. Hyvin laadittu maapoliittinen ohjelma voi edistää myös tasa-arvoisuutta, koska tavoitteet ja pelisäännöt tehdään näkyviksi kaikille kuntalaisille. (Virtanen 2000, 97; Verkkotoimitus 2004.) Kunta ratkaisee maapoliittisen ohjelman sisällön. Pekka Virtanen (2000, 97 98) on teoksessaan Kunnan maapolitiikka listannut asioita, joita kunnan maapoliittisessa ohjelmassa voidaan käsitellä. Ohjelman tulisi antaa perustiedot ainakin maanomistuksesta, maan tarpeesta, maahan liittyvistä menoista ja tuloista sekä maan hinnasta. Itse sain Matti P.J. Saarelta hänen laatimansa maapoliittisen ohjelman projektisuunnitelman, johon hän oli listannut asioita, joita pitäisi inventoinnissa käsitellä: - väkiluku - maankäyttö - maanomistus - maanhankinta - maanluovutus - vuokra-alueet. (Saari 2007.) Sovimme Matti P.J. Saaren kanssa, että opinnäytetyöni koskisi maapoliittisen ohjelman inventointeja ja lisäksi maaomaisuuden vientiä Teklan Xcity -paikkatieto-ohjelmaan. Pieksämäen kaupungin nykytilan arviointi, maapoliittiset tavoitteet ja tavoitteiden saavuttamiseksi vaatimien työkalujen harkinta jäi virkamiesten suunniteltavaksi.

16 12 Projektin suunnittelun aloitin tutustumalla aiheen kirjallisuuteen ja verkkomateriaaliin. Lisäksi tarkastelin eri kuntien tekemiä maapoliittisia ohjelmia ja vertailin niitä Tiina Tihlmanin (2002) oppaan Selviytymisen käsikirja maankäyttäjille ohjeistukseen. Pidin palavereita useaan otteeseen ohjaavan opettajan kanssa opinnäytetyöprojektistani. Keskustelut koskivat opinnäytetyön aiheen rajausta, teoriaosuutta ja ajan hallintaa. Aloitin maaomaisuuden työstämisen tietokantaan konvertoitavaan muotoon eli sellaisen muotoon, josta tiedot voidaan siirtää paikkatieto-ohjelmaan. Pieksämäen kaupunki ja Pieksänmaan kunta olivat ylläpitäneet maaomaisuustietojaan Microsoft Excel - taulukoissa. Tarkistin ja täydensin taulukkojen tiedot puuttuvilta osin ja liitin taulukot lopuksi yhdeksi yhtenäiseksi tiedostoksi. Taulukkojen tietoja vertasin Tekla Xcitystä ottamaani taulukkomuotoiseen raporttiin Pieksämäen kaupungin omistamista kiinteistöistä. Maanomistushaun tein kaupungin Y-tunnuksen mukaan. Maaomaisuuden tarkistamisessa apuvälineenä oli Maanmittauslaitoksen Kiinteistötietojärjestelmä, josta tarkistin epäselvät maanomistukset ja tein maaomaisuuden konvertoitavaan muotoon. Maaomaisuuden konversio valmistui Teklalta vasta neljän kuukauden päästä, joten maaomaisuussovelluksen hyödyntäminen inventoinneissa jäi käyttämättä. Siten opinnäytetyön tuotoksessa selvitetty maaomaisuus perustuu siis pelkästään koottuun taulukkotietoon. Maankäytöstä oli tarkoituksena selvittää kaavojen lukumäärä, mitoitus ja pinta-alat maankäyttölajeittain. Aikomuksena oli suorittaa tämä työvaihe kokonaan paikkatietoohjelmalla, mutta heti alkuun selvisikin, että kaavoja ei ole siirretty tietokantaan vasta kuin muutama kappale, joten jouduin siirtymään arkistotutkimuksiin. Kaavojen selvittelyssä apuna oli Pieksämäen kaupungin maankäytön yksikön tekemä listaus laadituista kaavoista ja kartta kaavoitetuista alueista, joten aivan tyhjästä ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Pieksämäen kaupungin asemakaava-alueet oli listattu käyttötarkoituksen mukaan viimeksi vuonna Vuosien asemakaavat jouduin siis käymään läpi käsin ja kaavojen tilastointilomakkeiden mukaan päivittämään vuoden 2007 tasalle. Pieksänmaalla ei asemakaavoitettua aluetta ollut tilastoitu koskaan, joten jouduin käymään läpi kaikki rakennus- ja asemakaavat 1960-luvulta lähtien. Yritin laskea asemakaava-alueiden pinta-alat käyttötarkoituksen mukaan, mutta työ osoittautui mahdottomaksi Naarajärven ja Jäppilän osalta, koska osassa 1980-luvulla tehdyissä kaavoissa

17 tilastointitiedot olivat puutteellisia. Lokakuussa 2008 sain Jäppilän alueen asemakaavan vietyä paikkatieto-ohjelmaan ja selvitettyä alueen maankäytön. 13 Yleiskaavat ja osayleiskaavat tutkin vain pintapuolisesti eli minne niitä oli laadittu ja olivatko ne ohjeellisia vai sitovia. Rantaosayleiskaavoista selvitin tiedot rantaviivan määrästä, kaavan rakennuspaikoista kaavaselostuksista ja huhtikuussa 2008 vapaana olevista rakennuspaikoista. Vapaat rakennuspaikat selvitin karttatarkastelun pohjalta. Ajantasaisen tiedon rakennetuista rakennuksista sain paikkatieto-ohjelmaa käyttämällä siten, että latasin taustakartan päälle rakennustunnukset. Ranta-asemakaavojen vapaat rakennuspaikat kävin lävitse samaan tapaan. Ranta-asemakaavoista selvitin lisäksi pinta-alat käyttötarkoituksen mukaan ja kaavan mukaiset rakennusoikeudet kaavaselostuksista ja tilastolomakkeista. Vuokrattuja alueita koskevat tiedot sain toimistosihteeri Tarja Laitiselta Microsoft Excel -taulukko muodossa. Tämä aineisto oli hyvä ja nopea työstää hyödynnettävään muotoon. Vuokrissa tutkin eroavaisuuksia Pieksämäen kaupungin ja Pieksänmaan vuokratasoon. Tutkin eroja alueellisesti ja yleisellä tasolla käyttötarkoituksen mukaan. Erityisesti painotin tarkastelua omakotitalotonttien vuokratasoihin. Tilastokeskuksen tilastoja hyödynsin väestörakenteen ja rakennuskannan kehittymisen kuvaamisessa sekä työpaikkojen tarkastelussa. Tilastokeskuksen aineiston käsittelin taulukoiksi ja kaavioiksi Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla. Kesän aikana selvitin asemakaava-alueiden vapaat tontit sekä maanhankinnan ja maanluovutuksen periaatteet ja ehdot. Vapaiden tonttien analysoinnin tein samaan tapaan kuin ranta-asemakaavojen vapaiden rakennuspaikkojen analysoinnin. Vapaiden tonttien sijaintien lisäksi tutkin tonttien omistajat eli onko tontti kaupungin vai yksityisen omistama. Tässä hyödynsin paikkatieto-ohjelman kyselyä, joka korostaa kaupungin omistamat maat taustakartalta. Naarajärven alueelta jäi karttatarkastelun pohjalta joitakin epävarmoja tontteja, jotka jouduin selvittämään maastokatselmuksin. Tämä olisi ollut tarpeetonta, mikäli tietokannassa olisi ollut asemakaavojen tiedot, jotka olisivat mahdollistaneet tarkemman kartta-analyysin tekemisen.

18 14 Maanhankinnan tiedot perustuvat Pieksämäen kaupungin maanmittausteknikko Tauno Kähkösen kanssa käytyihin keskusteluihin selvityksen teon lomassa ja kauppahintarekisteristä kerättyyn aineistoon. Kauppahinta-aineiston keräsin Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Ammattilaisen Karttapaikka -palvelusta. Palvelun kiinteistökauppojen tiedot tulevat suoraan kauppahintarekisteristä. Kauppahintarekisterin aineiston keräsin maanhankinnan osalta vain raakamaakaupoista. Maanluovutuksen käsittelin kahdessa osassa, myyntinä ja vuokrauksena. Luovutusperiaatteet ja hinnat selvitin Pieksämäen kaupungin Kiinteistösäännöstä ja Pieksämäen maalaiskunnan, Jäppilän kunnan ja Virtasalmen kunnan osalta kunnanvaltuustojen päätöksistä ja tehdyistä sopimuksista. Myynti- ja vuokrausehdot luetteloin inventointiraporttiin, koska muuten näistä ehdoista olisi tullut liian raskaslukuinen. Myynnin yhteydessä tutkin myös Pieksämäen alueen taajamissa tapahtuneita tonttikauppoja Kauppahintarekisterin aineistolla. Kauppahintarekisterissä tekemäni aineistohaun rajaukset olivat seuraavat: Kauppa ei saanut olla sukulaisten välinen ja tontin tuli olla rakentamaton. Varsinaisia haastatteluja en inventointityön yhteydessä tehnyt, koska työn edetessä oli mahdollisuus esittää tarvittaessa kysymyksiä asioiden parissa työskenteleville. Tällainen työskentelytapa oli mahdollista, koska tein selvitystä Pieksämäen kaupungin Teknisen toimen toimipisteessä Naarajärvellä. 4.1 Selvitystyön tulosten käsittely Selvitystyöni mukaan väestömäärän kehitys on Pieksämäellä laskeva. Muuttotappiota on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin noin 240 asukasta/vuosi. Lisäksi Tilastokeskuksen tekemien laskelmien mukaan vuonna 2030 Pieksämäen asukkaista jopa 40 % olisi yli 65-vuotiaita ja eniten väestöä vähenee vuoden ikäryhmästä (KUVA 2). Työikäisen väestön väheneminen, eläkeläisten määrän kasvu ja mahdollisesti jatkuva muuttotappio ovat asioita, joiden syitä kaupungin tulisi tutkia. Mahdolliseen väestömuutokseen tulisi varautua tarkastamalla kaupungin asuntostrategiaa. (Tihlman 2002, )

19 15 Asukasluku Vuosi Pieksämäen kaupunk i Anssi T arkiainen 4/2008 KUVA 2. Väestörakenteen kehittyminen ikäluokittain. Väestön vähenemisen lisäksi uudisrakentamisen määrä on romahtanut Pieksämäellä 90- luvulla. Omakotitaloja on valmistunut vuosittain keskimäärin 36 kpl/vuosi ajanjaksolla Rivi- ja asuinkerrostaloja on rakennettu 2000-luvulla kaiken kaikkiaan 6 kappaletta. Vuoden 2008 kesäkuun loppuun mennessä oli aloitettu asuinrakennustöitä kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta, joista rivitaloja ja asuinkerrostaloja oli kumpiakin yksi (Liitteen 2 kuvat II ja III). Elpymisen merkkejä on kuitenkin jo havaittavissa, sillä parina viime vuotena ovat uudisrakentamismäärät lähteneet hienoiseen nousuun. Nousua ei kuitenkaan ole havaittavissa tuotoksessani, sillä Tilastokeskuksen aineisto oli vain kymmenen vuoden aikajänteissä. Jälkeenpäin ajateltuna tässä samassa yhteydessä olisi ollut hyvä selvittää myös Pieksämäen asuntokanta ja tyhjillään olevat asunnot. Näin olisi voitu tehokkaammin tarkastella rakennus- ja asuntokannan vaikutusta kunnan asuntomarkkinoihin ja kaavoitustarpeisiin. (Tihlman 2002, 12.) Työpaikkojen määrä Pieksämäellä on laskenut vuodesta 1995 vuoteen 2005 kaikilla toimialoilla yhteensä 365 työpaikalla. Työpaikkojen määrä on yleisesti kasvanut palvelualoilla ja teollisuudenaloilla pysynyt jotakuinkin ennallaan. Merkittävintä työpaikkojen väheneminen on ollut maa- ja metsätaloudessa (Liitteen 2 liitteessä 1). Selvitystyön tiimoilta en ollut yhteydessä Pieksämäen kaupungin elinkeinoelämän asiantuntijoihin, vaan laadin tuotoksen pelkästään Tilastokeskuksen tietojen pohjalta, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin elinkeinostrategia on Pieksämäellä laadittu. Mielestäni tulisi kuiten-

20 kin kiinnittää huomiota maaseudun työpaikkojen vähenemiseen ja pohtia yleisestikin maaseudun merkitystä kaupungille. 16 Pieksämäellä ei ole ajantasaista koko kaupungin kattavaa yleiskaavaa (Liitteen 2 kuva IV). Pieksämäen kaupungin kantakaupungin alueelle on laadittu yleiskaava vuonna 1977, mikä on tarkistettu vuonna Vuoden asteen yleiskaavan hyväksyi kunnanvaltuusto Pieksänmaan kunnan alueelle ei koko kunnan kattavaa yleiskaavaa ole laadittu. Vuonna 2004 Suunnittelukeskus Oy laati Pieksänmaalle kaavoitusohjelman, jossa ehdotettiin Pieksänmaan haja-asutusalueiden kaavoitus hoidettavaksi rantavetoisesti yleiskaavoin seitsemässä osa-alueessa. Osa-alueiden kaavoituksen valmistuessa olisi haja-asutusalue kokonaisuudessaan yleiskaavoitettu. Kaavaohjelman tavoiteaikataulun mukaan yleiskaavoitus olisi valmiina 2018; aikataulu tosin on ohjeellinen. Yleiskaavoitus tulisikin saada kaupungin nykyisiä tavoitteita vastaavaksi, jotta maankäytön kehitysperiaatteet selventyisivät. Asemakaava-alueita Pieksämäellä on viisi kappaletta: Pieksämäen kantakaupunki, Naarajärven taajama, Jäppilän taajama, Virtasalmen taajama ja Nenonpellon alue (TAULUKKO 1). Asemakaavoituksen osalta selvitystyöni jäi kepeäksi muun muassa siitä syystä, että kaavoja ei ollut viety Pieksämäen kaupungin paikkatieto-ohjelmaan ja kaavojen tilastointilomakkeissa tiedot olivat epäselvästi esitetty. Täydelliset ja varmat tiedot sain vain Nenonpellon, Jäppilän ja Virtasalmen asemakaava-alueilta. Pieksämäen kantakaupungin alueen asemakaavatiedot ovat suuntaa-antavat ja Naarajärven asemakaava-alueelta on vain kokonaispinta-ala ilmoitettuna. TAULUKKO 1. Asemakaavoitettujen alueiden pinta-alat käyttötarkoituksen mukaan. Asemakaavoitetun alueen jakautuminen käyttötarkoituksen mukaisesti Kaava-alueen Asuinkortteli Yleisten Teollisuusa Puisto- ja Katu- ja Muut pinta-ala maata rak.alueet lueet viheralueet liikennealueet alueet Pieksämäki Naarajärvi 685 Nenonpelto Jäppilä , ,6 Virtasalmi Yhteensä , Pieksämäen kaupunki Anssi Tarkiainen 10/2008