Domain-nimike on peräisin Internetin verkkotunnusjärjestelmästä (Domain Name System; DNS).

Transkriptio

1 Informaatio- ja tietotekniikkaoikeus (ICT-rätt) Professori (emeritus), OTT, VT Asko Lehtonen Luentokalvot, kl DOMAIN-OSOITE 1. Yleistä Domain-osoitteella tarkoitetaan yleensä Internet-verkon World Wide Web (WWW) -informaatiopalveluihin liittyvän kotisivun rekisteröityä osoitetunnusta. Domain-nimike on peräisin Internetin verkkotunnusjärjestelmästä (Domain Name System; DNS). Kysymys on selväkielisestä merkkijonosta, jonka nimipalvelimet muuttavat neliosaiseksi numerosarjaksi eli Internet Protocol (IP) -tietoliikenneosoitteeksi (esim ). - Numerosarjat on työläitä kirjoittaa ja niitä kirjoitettaessa tulee helposti virheitä. - Kirjaimin ilmaistut tunnukset on helpompi myös muistaa. Domain-osoite vastasi alunperin a) puhelinnumeroa puhelinliikenteessä tai b) postiosoitetta. Domain-osoitteesta käytetään myös nimityksiä Internet-osoite, verkko-osoite, WWW- tai Web-osoite ja URL-osoite. - Nimitysten kirjavuus aiheuttaa epäselvyyttä, mutta kysymys on tosiasiallisesti synonyymeistä. - Tietoteknisessä merkityksessä on täydellisin URL-osoite. URL on lyhenne sanoista Uniform Resourse Locator. - Suomessa on sittemmin yleistynyt verkkotunnus-nimikkeen käyttö (Verkkotunnuslaki; ks. HE 96/2002 vp).

2 2 Domain-osoitetta koskevien oikeudellisten kysymysten sisäistämistä helpottaa sen rakenteen ja rekisteröintijärjestelmän tuntemus. - Internet-verkko on maailmanlaajuinen. - Suomalaiset yritykset toimivat globaalisti. - Domain-osoitteen käsittelyssä näkökulman tulee olla Suomen lisäksi globaali. 2. Domain-osoitteen rakenne Täydellinen domain-osoite eli URL-osoite ilmaistaan muodossa: [protokolla]://[tietokone].[domain-nimi].[maa- tai organisaatiotunnus] - esim. tai URL-osoite voidaan jakaa kahteen pääryhmään: a) protokollaosaan eli -metodiin sekä b) metodikohtaiseen osaan eli domain-nimijärjestelmäosaan. Protokollia eli siirtokäytäntöjä on useita, kuten - tiedostonsiirtokäytäntö FTP (File Transfer Protocol) ja - hypertekstin siirtokäytäntö HTTP (Hypertext Transfer Protocol). HTTP-protokollaa voi hyödyntää vain WWW-sivujen kanssa ja sen lyhenne merkitään osoitetunnuksen alkuun: Protokolla koskee pelkästään tietoteknisiä siirtokäytäntöjä eikä siihen liity oikeudellisia ongelmia.

3 3 3. Domain-nimijärjestelmäosa Domain-nimijärjestelmäosa muodostuu kolmesta tai neljästä alueesta eli osasta. - Nimijärjestelmäosassa erotetaan alueet toisistaan pisteellä. Esim. osoitetunnukseen sisältyvä WWW-lyhenne ilmaisee, että osoitteen tarkoittama tietokone on WWW-palvelin. Osoitetunnuksen loppuosa muodostuu yleensä kahdesta muusta alueesta: 1) varsinaisesta domain-nimestä (verkkotunnuksesta) ja 2) a) maatunnuksesta tai b) organisaatiotunnuksesta tahi c) vapaasti valitusta ylätason tunnuksesta. - Organisaatiotunnuksen pääte muuttui vuonna 2012 siten, että se tuli kaikille avoimeksi ja vapaasti valittavaksi Perinteinen maa- ja organisaatiotunnus Maa- tai organisaatiotunnus (top level domain, TLD) eli ylätason tunnus (ylädomain) elikkä ensimmäisen asteen tunnus sijoitetaan osoitetunnuksen loppuun.

4 Maatunnus Kaikissa maissa rekisteröidään osoitetunnuksia, joiden loppuosan muodostaa maatunnus eli maajuuri (Country Code Top Level Domain; cctld). Maatunnukset ovat kansainvälisen standardin mukaisia kaksikirjaimisia lyhenteitä. - Suomen maatunnus on fi. - Maatunnuksia on yli 250 kpl. Eräät kansallistunnukset ovat saaneet kaupallista arvoa joillakin kielialueilla. Esimerkkinä voidaan mainita kansallistunnukset a) TM (Turkmenia), joka saatetaan englanninkielisillä alueilla sekoittaa tavaramerkin (Trademark) lyhennykseen (TM), ja b) NU (Niue), joka on tullut suosituksi Ruotsissa NU-sanan muodostaman positiivisen mielikuvan perusteella. Pelkkien maatunnusten kaupallistuminen antaa viitteitä oikeudellisten ongelmien mahdollisuudesta.

5 Organisaatiotunnus Yhdysvalloissa on rekisteröity lisäksi organisaatiotunnuksia elikkä yleisiä eli geneerisiä tunnuksia (generic top level domain; gtld), jotka olivat alunperin kolmikirjaimisia lyhenteitä. Organisaatiotunnuksia oli aluksi seitsemän: 1) com (commercial; kaupalliset organisaatiot, kuten yritykset), 2) edu (educational; opetus- ja tutkimuslaitokset, kuten yliopistot), 3) gov (goverment; yhdysvaltalaiset viranomaiset), 4) int (international; kansainväliset organisaatiot), 5) mil (military; yhdysvaltalaiset sotilaalliset organisaatiot), 6) net (network; verkot yms.) ja 7) org (non-profit organization; aatteelliset organisaatiot). Sittemmin on päätetty mm. seuraavien tunnusten käyttöönotosta: aero (ilmailu), biz (yritykset), coop (osuuskunnat), info (avoin kaikille), museum (museot), name (yksityishenkilöt) ja pro (kirjanpitäjät, lakimiehet, lääkärit ja muut ammatinharjoittajat). - Yleisiä päätteitä oli aikaisemmin yhteensä 22.

6 EU:n aluetunnus Euroopan unionin parlamentti ja komissio antoivat asetuksen.eu aluetunnuksen perustamisesta (EY/733/2002) (ks. myös asetusehdotus KOM(2000)827 lopullinen). - Uusi tunnus piti ottaa käyttöön vuoden 2003 alussa. - EU-tunnus on otettu käyttöön vuoden 2005 joulukuussa. - Aluksi tunnuksen saivat a) julkisoikeudelliset yhteisöt ja b) tavaramerkin omaavat yritykset. Aluetunnus voidaan rekisteröidä 1) yritykselle, jonka rekisteröity toimipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka on EU:ssa, 2) yhteisöön sijoittuneelle organisaatiolle ja 3) EU:n alueella asuvalle luonnolliselle henkilölle. - EU-tunnusten rekisteröintiä hallinnoi EURid (The European Registery of Internet Domain Names). - Tunnusta haetaan EURidin hyväksymältä palveluntarjoajalta. - Ennakkorekisteröinti aiheutti monia riitautusprosesseja: -- helsinki.eu > hollantilaisen yhtiön rekisteröinti -- Stockmann > hullutpaivat.eu ja galnadagar.eu

7 Vapaasti valittavat yleispäätteet ICANN eli (The Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) teki päätöksen yleisten eli geneeristen tunnusten (päätteiden) vapauttamisesta. Uusien päätteiden haku päättyi toukokuussa Hakemuksia tuli Tunnusten rekisteröinti oli kaikille avointa - mutta kallis: -- Rekisteröintimaksu on dollaria ja -- vuosimaksu dollaria. - Tunnus (pääte) voi olla lähes mikä tahansa sana, myös muilla kuin latinalaisilla kirjaimilla eli kaikilla kielillä. - Esim..jotain,.vodka,.bank,.helsinki tai.nokia. Hakijan oli selvitettävä ICANN:lle, mitä oikeussuojakeinoja annetaan varsinaisille domain-nimille eli ns. toisen asteen domain-nimille (aladomainille), kuten - vakuutuksen vaatiminen domain-nimen hakijalta siitä, ettei haettu nimi loukkaan toisen tavaramerkkiä. 7 Uudistukseen on liitetty monia positiivisia odotuksia: 1) Kansainvälinen konserni voi luopua kymmenien maatunnusten käytöstä ja voi hallita Internet-sivustojaan omalla päätteellä. - Omaa päätettä pidetään etuna markkinoinnissa ja oman brändin suojaamisessa. - Toisaalta on oletettu, etteivät yritykset voisi luopua vanhoista doimain-osoitteista piratismin estämiseksi. 2) Tunnuksella voidaan koota alan ammattilaisia >.bank 3) Maantieteelliset yhteisöt voisivat kerätä yhteen eri sivut >.nyc

8 Domain-nimi Varsinainen domain-nimi (the second level domain name; SLD) eli toisen tason alueen tunnus (aladomain) sijoitetaan WWW-lyhenteen sekä maa- tai organisaatiotunnukseen väliin. - Domain-nimeä rekisteröinnin hakija voi itse ehdottaa ja verkkotunnus on yleensä hakijan vapaasti valittavissa. - Useimmat rekisteröijät eivät edellytä yhteyttä hakijan tavaramerkkiin tai toiminimeen. Yleisenä lähtökohtana on, ettei domain-nimi saa oikeudettomasti perustua a) toisen suojattuun tavaramerkkiin tai b) toiminimeen, c) rekisteröityyn nimeen tai d) luonnollisen henkilön nimeen. (Ks. verkkotunnuslain 3 ja 4.3 ja tietoyhteiskuntakaaren 166.) Domain-nimi ei saa myöskään sisältää a) loukkaavia tai b) rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja. Domain-nimen rekisteröinti ei tuota tavaramerkki- ja toiminimioikeutta syrjäyttävää oikeutta eikä rekisteröinti vapauta hakijaa loukkausvastuusta. - Rekisteröinnin hakija vastaa itse siitä, ettei haettu domain-nimi loukkaa toisen suojattua tavaramerkkiä tai toiminimeä. - Oikeudelliset ongelmat ovat pääasiallisesti koskeneet yksilöllistä domain-nimeä eli verkkotunnusta. - Epäselvyydet ovat johtuneet a) toisaalta osoitetunnusten rekisteröintijärjestelmästä ja b) toisaalta siitä, että yritykset pyrkivät yleensä saamaan domain-nimen, joka vastaa niiden toiminimeä tai tavaramerkkiä.

9 9 4. Rekisteröinti Domain-osoitteiden rekisteröintiä eivät yleensä hoida valtion viranomaiset vaan yksityisoikeudelliset organisaatiot Maatunnus Maatunnusten teknisestä hallinnoinnista vastasi alunperin IANA (Internet Assigned Numebers Authority; ks. joka on vuodesta 1999 alkaen toiminut ICANNin valvonnassa. - The Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN; ks. tarkemmin on yhdysvaltalainen yksityisoikeudellinen yhteisö, joka päättää maantieteellisten ensimmäisen asteen verkkotunnusten käyttöönotosta. Maakohtaisten tunnusten rekisteröinnistä ovat huolehtineet kansalliset organisaatiot. Suomessa rekisteröintiä on aikaisemmin hoitanut viranomainen eli Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus; ks. - Alunperin tehtävää hoiti EUnet Finland vuoteen 1997 asti. Nyttemmin rekisteröinnistä huolehtivat yksinomaisesti verkkotunnusvälittäjät (ns. palveluntarjoajamalli). (Ks. tarkemmin tietoyhteiskuntakaaren 21 luku). Rekisteröinnistä ei ole yleensä erityislainsäädäntöä ulkomailla. - Suomessa hyväksytty verkkotunnuslaki ( /228), joka tuli voimaan (ks. tarkemmin HE 96/2002 vp). - Nykyisin verkkotunnuksesta säädetään tietoyhteiskuntakaaren 21 luvussa.

10 Fi-maatunnus on voitu myöntää 1) Suomessa rekisteröidylle oikeushenkilölle ja yksityiselle elinkeinonharjoittajalle, 2) suomalaiselle julkisyhteisölle, 3) valtion liikelaitokselle, 4) itsenäiselle julkisoikeudelliselle laitokselle, 5) julkisoikeudelliselle yhdistykselle ja 6) vieraan valtion edustustolle. 10 Verkkotunnukseksi voidaan Suomessa rekisteröidä mm. 1) hakijan kauppa-, säätiö-, yhdistys- ja puoluerekisteriin merkitty nimi, 2) rekisteröity suomalainen tavaramerkki ja 3) julkisyhteisön nimi, nimen lyhenne tai tehtävää kuvaava nimi. Verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua a) toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka b) luonnollisen henkilön nimeen. Verkkotunnus (domain-nimi) ei ole saanut Suomessa muodostua 1) yritys-, säätiö- tai yhteisömuotoa osoittavasta sanasta tai lyhenteestä (kuten osuus, yhdistys, oy, ab, oyab, ky tai tmi) ja 2) pelkästä ensimmäisen asteen maailmanlaajuisena tai maatunnuksena käytettävästä tunnuksesta (kuten organisaatiotunnuksista com, org, net jne. tai maatunnuksista fi, se, us jne.).

11 Yksityishenkilölle ei Suomessa aluksi annettu verkkotunnusta. - Yksityishenkilöt ovat voineet saada verkkotunnuksen lukien (verkkotunnuslain muutos /241; ks. tarkemmin HE 125/2004, PeVL 2/2005 ja LiVM 5/2005). - Tunnuksen sai 15-vuotias henkilö, jolla oli kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus. - Verkkotunnus voi tällöin olla mikä tahansa vapaana oleva yleisnimi, lyhenne tai erisnimi. - Ongelmana olivat aikaisemmin ulkosuomalaisten tarpeet (esim. isänmaallisuus), joilla ulkosuomalaisilla ei ole esim. kotikuntaa Suomessa. - Nykyisin myös ulkosuomalaiset voivat saada fi-päätteisen verkkotunnuksen (HE 221/2013 s. 62). - Verkkotunnus voidaan myöntää myös sellaiselle yritykselle, yhteisölle ja henkilölle, jotka eivät ole sijoittautuneet Suomeen tai Ahvenanmaalle. - Verkkotunnuksessa (fi) tulee olla vähintään 2 merkkiä, jotka ovat kirjaimia, numeroita tai muita merkkejä. - Verkkotunnuksessa saa olla enintään 63 merkkiä. Ahvenanmaan maakuntatunnus (ax-maakuntatunnus) 11 - ax-verkkotunnuksen myöntää Ahvenanmaan maakunnan hallitus. -- Aikaisemmin aland.fi - Ks. tarkemmin tietoyhteiskuntakaaren 163 ja HE 221/2013 s. 158.

12 Organisaatiotunnus Organisaatiotunnuksen sisältävien osoitteiden rekisteröintiä on aikaisemmin hoitanut yhdysvaltalainen yhtiö Network Solutions Inc. (NSI). Nyttemmin rekisteröintipolitiikkaa ohjaa The Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN; ks. tarkemmin joka hallinnoi Internetin nimi- ja osoitetietojärjestelmää. - ICANN on voittoa tavoittelematon yhtiö. - ICANNin toimivaltuus perustuu USA:n kauppaministeriön kanssa tehtyyn sopimukseen. NSI:n pitämä rekisteri oli alunperin tarkoitettu yhdysvaltalaisia osoitteita varten, mutta rekisteriin otetaan myös WWW-palvelimia, jotka sijaitsevat USA:n ulkopuolelta. Kaupallisten organisaatioiden tunnusta com ovat hakeneet erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset. Suomalainen yritys voi rekisteröidä domain-osoitteensa 1) organisaatiotunnuksella USA:ssa tai 2) maatunnuksella a) Suomessa tai b) muussa maassa. Domain-osoitteiden rekisteröinnin organisoimisesta yhtenäisesti ja maailmanlaajuisesti on erilaisia suunnitelmia, - mutta niiden toteuttaminen on toistaiseksi kariutunut Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten organisaatioiden väliseen erimielisyyteen.

13 13 5. Oikeudellisia kysymyksiä Internet- eli verkko-oikeuden monet kysymykset ovat liittyneet kotisivun domain-nimeen ja -osoitteeseen. Tavaramerkkiä käytetään hyödykkeiden myynninedistämiseen. - Samanlaisia tavaramerkkejä voi olla useita, jos ne on a) rekisteröity tai b) vakiinnutettu eri palvelu- tai tavaraluokkiin, joten niihin liittyy sekoittumisvaara. - Domain-nimiä voi olla vain yksi samalla maa- tai organisaatiotunnuksella, joten niiden erottamis- ja yksilöintikyky on yleensä hyvä. - Domain-nimi rinnastetaan käytännössä usein Internet-verkossa tapahtuvassa markkinoinnissa tavaramerkkiin (sanamerkkinä) tai toiminimeen, joten domain-nimi voi olla kaupallisesti arvokas. - Tavaramerkkiä ja/tai toiminimeä vastaava domain-nimi lisää sähköisen kauppapaikan tunnettuisuutta, minkä vuoksi yritykset pyrkivät saamaan tavaramerkkiään vastaavan domain-nimen. - Hyvä domain-nimi on merkittävä edellytys menestymiselle verkkokaupassa.

14 Kansainvälisen tason oikeudellisia ongelmia aiheutuu siitä, että Internet-verkko on maailmanlaajuinen, - mutta tavaramerkki- ja toiminimioikeudet ovat pääsääntöisesti territoriaalisesti rajoitettuja rekisteröinti- ja vakiinnuttamismaahan, jollei muun muassa kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu. - Domain-nimeä on mahdollista käyttää tavaramerkkinä mm. vakiinnuttamisen perusteella Ratkaisussa KHO taltio 471 katsottiin, että verkkotunnusta etuovi.net oli käytetty (mainostettu) Internet- ja web-hotellipalveluiden tunnuksena siten, että käyttöä oli pidettävä tavaramerkkilain soveltamisen kannalta riittävän tavaramerkinomaisena. - Jos tunnusmerkkiä on käytetty Internetissä, tällöin voi olla vaikea arvioida, millä maantieteellisellä alueella merkki on Internet-käytön perusteella vakiintunut. - Tavaramerkin kansainvälisestä rekisteröinnistä ja yhteisön tavaramerkistä ks. TavaramerkkiL 10 ja 10a luku.

15 Domain-nimen sieppaaminen Domain-nimen sieppaamiseksi (Domain Name Grabbing) tahi nimipiratismiksi tai -varkaudeksi tahi tunnuskaappaukseksi kutsuttua ilmiötä on pidetty kansainvälisesti vaikeimpana ongelmana. Sieppaamisella tarkoitetaan sitä, että osoitetunnuksen domain-nimeksi rekisteröidään toisen yrityksen toiminimi tai tavaramerkki, minkä jälkeen rekisteröijä tarjoutuu luovuttamaan osoitetunnuksen huomattavasta vastikkeesta (Cybersquatting). - Rekisteröijä ei loukkaa toisen yksinoikeutta tavaramerkkiin tai toiminimeen, jos hän ei käytä niitä vastaavaa domain-nimeä elinkeinotoiminnassa. - Lukuisten domain-osoitteiden rekisteröinti ja niiden kaupittelu domain-nimeä vastaavien tavaramerkkien tai toiminimien haltijoille voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi, jossa käytetään toisten suojattuja tunnusmerkkejä. Verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua - toisen suojattuun nimeen tai merkkiin eli a) rekisteröityyn nimeen, b) toiminimeen, c) tavaramerkkiin ja d) julkisyhteisön nimeen tai - luonnollisen henkilön nimeen. Suomessa on ollut kiellettyä verkkotunnuksen hakeminen varastoitavaksi jälleenluovutustarkoitukseen. - Oikeuskäytännöstä ks. KHO 2008:7, jossa oli kysymys 125 verkkotunnuksesta.

16 Etusija domain-nimeen Tavaramerkin ja toiminimen haltijalla ei ole ollut subjektiivista oikeutta saada rekisteröidyksi tavaramerkkiään tai toiminimeään vastaavaa domain-nimeä, koska kysymys oli alunperin vain osoitetunnuksesta, kuten puhelinnumerosta, joita yksityiset organisaatiot rekisteröivät. Useammalla yrityksellä voi olla samanlainen tavaramerkkiin tai toiminimeen perustuva oikeus vaatia samaa domain-nimeä: - Esim. osoite jota hakevat Apple Bank, Apple Computer ja Apple Records. - Samoin esim. osoite jota hakevat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan postilaitokset ja -yhtiöt. - Domain-osoitteen rekisteröinnissä annetaan etusija yleensä sille, joka ensinnä jättää rekisteröintihakemuksensa - Ks. KHO 2006:21, jossa oli kysymys verkkotunnuksesta viihdeuutiset.fi - Viestintäviraston verkkopalvelun palveluautomaatiojärjestelmän virheen vuoksi verkkotunnus oli myönnetty toisena hakeneelle. - KHO: Virhe on korjattava ja verkkotunnus on myönnettävä ensin hakeneelle.

17 5.3. Sekoitettavuus toisen tunnusmerkkiin Elinkeinonharjoittajan rekisteröimä domain-nimi, jota käytetään elinkeinotoiminnassa, voi loukata toisen tavaramerkkiä tai toiminimeä, jos se on sekoitettavissa toisen tavaramerkkiin tai toiminimeen. 17 Esimerkkinä voidaan mainita ruotsalainen oikeustapaus (Stenungsunds tingsrätt; dom ): - Volvo Personvagnar AB:n tavaramerkki VOLVO - Scandinavian Car Tuning HB käytti domain-nimeä volvo-tuning.com. - SCT markkinoi ja myi tarvikkeita ja varaosia, jotka oli tarkoitettu Volvo PV:n valmistamiin autoihin. - Domain-nimeä käytettiin kuitenkin tosiasiallisesti yrityksen koko toiminnan tunnusmerkkinä eikä vain varaosien markkinointiin TMerkkiL 4.2 :n mukaisesti. Lisäesimerkkejä: - Erään yhtiön rekisteröimä domain-osoite oli sekoitettavissa aikaisemmin rekisteröityyn lääketavaramerkkiin valium ja lääkeyhtiön domain-osoitteeseen - WIPO:n välityselimen ratkaisu (D ). Nokian LIFE BLOG -merkki oli sekoitettavissa saksalaiseen LIFE -tavaramerkkiin - EU:n yleisen tuomioistuin (Asia T-460/07).

18 Suojattu tavaramerkki ei aina aseta estettä domain-nimen käytölle, jos kysymys on eri tavaralajeista (tavaraluokista): - Esim. jota voisivat käyttää tavaramerkin haltijat Wasabröd (Wasa leipä) ja Wasa Försäkring (Wasa vakuutus). - Sanotusta syystä voi puuttua tunnusmerkkien sekoitettavuus: -- esim. sanamerkit wasa ja vasa ; museet Vasa tai Vasa stad. - Saman nimiosan käyttö voi tällöin olla sallittua eri ylätason tunnuksilla, kuten tai - KHO /1266: - Asiassa hylättiin hakemus, jossa verkkotunnuksen verkkokauppa.com omaava yhtiö oli vaatinut peruutettavaksi toiselle yhtiölle myönnetyn verkkotunnuksen verkkokauppa.fi. -- Toiminimeä tai tavaramerkkiä arvioidaan suhteessa verkkotunnukseen sen päätteettömässä muodossa. -- Verkkokauppa on yleisluoteinen sana. 18 EY:n ensimmäisen oikeusasteen ratkaisu (asia T-134/06): com -organisaatiotunnus ei poistanut sekaannusvaaraa Ranskassa, - koska domain-osoite pagesjaunes.com ja Ranskassa rekisteröity tavaramerkki Les Pages Jaunes ovat hyvin samankaltaiset ja - koska tavarat ovat samoja (kuuluvat samaan tavaraluokkaan). - Yhdysvaltalaisen yhtiön hakemus yhteisön tavaramerkiksi sanalla Pagesjaunes hylättiin eli se ei saanut parempaa oikeutta sanotulla domain-osoitteella.

19 19 Toisten tavaramerkkien ja toiminimien rekisteröinti on johtunut osaltaan myös siitä, ettei rekisteröijä ole tutkinut nimiosaan liittyviä immateriaalioikeudellisia seikkoja. - Viestintävirasto käytti rekisteröintihakemusten tarkastamiseen koneellista palveluautomaatiojärjestelmää (VerkkotunnusL 6 ). Nimiriitoja ratkaisemaan on perustettu sovittelujärjestelmiä: 1) WIPOn riitojen ratkaisukeskus, joka toimii mm. verkkotunnuksia koskevien tavaramerkkiriitojen sovittelijana, ja 2) ICANN:n hyväksymät riitojen ratkaisusäännöt, joiden mukaan voidaan myös käyttää välimiesmenettelyä. - Ratkaisijoina voivat toimia kolmijäseninen paneeli tai WIPOn nimeämä välimies. - Järjestelmä on käytettävissä vain geneerisiä verkkotunnuksia koskevissa riidoissa. Suomessa on käytössä tuomioistuintie. a) Viestintäviraston päätökseen on haettu muutosta Helsingin hallinto-oikeudessa (> KHO); > markkinaoikeus. - Verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista koskeva vaatimus tehdään viestintävirastolle. - Verkkotunnus voidaan sulkea tai peruuttaa sillä perusteella, että verkkotunnus loukkaa toisen suojattua nimeä tai tunnusmerkkiä. - Viestintäviraston toimivaltaan ei kuulu arvioida eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta vaan sen toimivalta rajoittuu tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus perustuu oikeudettomasti peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen (KHO 2006:41). b) Tavaramerkki- ja toiminimiloukkaukset käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa ( lukien rikosasiat).

20 Uudenlaisten yleisten domain-päätteiden oikeussuojakeinot: 1) Vastineen tekeminen domain-tunnusta vastaan, kun sitä ollaan rekisteröimässä. - Legal rights objection -vastustusperuste. - Asian käsittelee WIPO:n organisaatio (Arbitration and Mediation Center). - Tunnusta ei rekisteröidä, jos vastine menestyy. - Todennäköisinä vastineen tekijöinä pidetään oikeudenhaltijoita, kuten tavaramerkkien haltijoita. 2) Vastustaminen tunnusten samankaltaisuuden perusteella. - String confusion -peruste. - Haettu tunnus muistuttaa toista tunnusta niin läheisesti, että Internet-käyttäjä todennäköisesti erehtyisi niiden kesken. - Asian käsittelee International Centre for Dispute Resolution (ICDR). 3) Rekisteröinnin vastustaminen LPI -perusteella. - LPI = Limited Public Interest. - Asian käsittelee Kansainvälisen kauppakamarin organisaatio (International Centre of Expertise; ICEICC). - Vastustaminen voi perustua mm. tunnuksen rekisteröinnin -- kansainvälisten periaatteiden vastaisuuteen tai -- moraalinvastaisuuteen, kuten terroristi- tai rikollisjärjestöjen tunnukset. - Menettelyä voidaan käyttää myös yhteisöjen vakiintuneiden nimien suojaamiseksi (esim. Punainen Risti >.redcross 20

21 Lainvalintasäännöt Kansainvälisesti on erimielisyyttä lainvalintasäännöistä. Erimielisyyttä on ollut siitä, voidaanko esimerkiksi Suomen ulkopuolella sijaitsevan palvelimen kotisivun domain-nimeen puuttua Suomen oikeuden perusteella. a) Erään kannan mukaan puuttuminen on mahdollista vain palvelimen sijaintivaltiossa, koska palvelimeen ja sen kotisivun nimeen sovelletaan sijaintivaltion lakia. - Tämä lähetysmaaperiaatteen mukainen kanta ei ole enää nykyisin saanut sanottavaa kannatusta, koska oikeusvaltioiden lainsäädäntö voitaisiin kiertää sijoittamalla palvelin maahan, jossa on heikko lainsäädäntö. - Eri asia on se seikka, että palvelimen ja palvelujen ylläpitäjä joutuu noudattamaan myös palvelimen sijaintivaltion lainsäädäntöä. - Lähetysmaaperiaatetta sovellettiin aikaisemmin TV-lähetyksiin. b) Toisen kannan mukaan asia ratkaistaan seurausten tai vaikutusten perusteella, jotka voivat ilmetä kaikkialla, koska Internet-verkko on maailmanlaajuinen. - Maailmanlaajuista vaikusta ei ole yleensä hyväksytty, jos domain-nimellä ja ao. sivuilla ei ole pyritty saamaan rajoittamatonta kansainvälistä vaikusta, vaan se kohdistuu johonkin määrättyyn alueeseen mm. käytetyn kielen johdosta.

22 c) Kolmannen kannan mukaan sovellettavaksi tulisi domain-nimeä käyttävän yrityksen sijaintivaltion laki. - Lähtökohtana on pidetty sitä, että yrityksen tulee noudattaa kotivaltionsa ja tosiasiallinen toimintapaikkansa lainsäädäntöä (ns. alkuperämaaperiaate). d) Välittävän kannan mukaan tavaramerkki- ja toiminimiloukkaukseen voitaisiin soveltaa Suomen lakia silloin, kun domain-nimen avulla harjoitetaan erityisesti Suomeen kohdistuvaa markkinointia (esim. suomenkielisellä domain-nimellä ja kotisivulla, asiakaskunta on tosiasiallisesti Suomesta, yhteystiedot, kuten puhelinnumero, on Suomeen), vaikka WWW-palvelin sijaitsisi Suomen ulkopuolella. 22 Fi-tunnuksen rekisteröintiasiat ratkaistaan Suomen lain mukaan. Rangaistusvastuu määräytyy kuitenkin Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevien (RL:n 1 luvun) säännösten mukaan. Ks. tarkemmin erillinen julkaisu: Asko Lehtonen: Straffrättslig jurisdiktion över Internet-brott. I: IT och juristutbildning. Red. Peter Wahlgren. Nordisk årsbok i rättsinformatik 2000, s Stockholm: Jure AB. Sama opetusmateriaali on saatavissa VY:n verkkosivuilta osoitteesta:

23 5.5. Domain-osoitteen pysyvyys ja luovutus Kansainvälisen tason oikeudellisiin ongelmiin liittyy kysymys, - millaisen oikeuden rekisteröinti tuottaa domain-nimeen (esim. niiden pysyvyys ja siirrettävyys). Domain-osoitteita rekisteröivät yhteisöt eivät ole useinkaan voineet taata osoitteen pysyvyyttä, koska kansainvälisellä tasolla rekisteröijät ovat yleensä yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden toiminta voi päättyä esim. konkurssiin. - Suomessa myönnetään verkkotunnukselle enintään 5 vuoden käyttöoikeus, mikä voidaan uudistaa 5 vuodeksi kerrallaan (ks. tietoyhteiskuntakaaren ). - Verkkotunnuksen määräaikaisuus on ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, että domain-nimeä pidetään Internet-verkon osoitetunnuksen osana. - Domain-osoitteeseen ei saa Suomessa tapahtuvan rekisteröinnin perusteella a) omistusoikeutta tai b) tekijän-, tavaramerkki- ja toiminimioikeuden kaltaista yksinoikeutta, mitkä oikeudet määräytyvät omien säännöstensä mukaan. 23

24 Domain-osoitteen tai nimen luovutus on sinänsä mahdollista, mutta sopimus sitoo usein vain sopimusosapuolten välillä. - Monetkaan rekisteröijät eivät ole sitoutuneet noudattamaan luovutussopimuksia. - Käytännössä asianmukaisen siirtosopimuksen perusteella ostaja on saanut yleensä rekisteröinnin. - Suomen Viestintävirasto edellytti (aikaisemmin) siirronsaajalta normaalia tunnuksen hakua. -Nykyisin verkkotunnus voidaan Suomessa siirtää toiselle. (Tietoyhteiskuntakaaren 168 ) 24

25 25 6. Yleisesityksiä Berggren, Christina & Anna Herdenberg (2000). Nätjuridisk guide: Frågor och svar om Internet. Stockholm: Norstedts Juridik. Bettinger, Torsten, Tony Willoughby & Sally M. Abel (2005). Domain Name Law and Practice. An International Handbook. Oxford: Oxford University Press. Carlen-Wendels, Thomas (2000). Nätjuridik. Lag och rätt på Internet. Stockholm: Juristförlaget. Dahlström, Sofia & Marie-Louise Karlsson (2000). Internet-juridik: länkar, upphovsrätt, varumärken, domännamn, marknadsföring, personuppgifter, internationell rätt. Stockholm: Björn Lunden Information. Ficsor, Mihaly (2002). The Law of Copyright and the Internet. Oxford. Granmar, Claes (2003). Varumärkesskydd - En handbok om varumärken coh domännamn. Stockholm: Jure. Grandstrand, Linda (2001). Domännamn ur ett varumärkesrättsligt perspektiv. Stockholm: Stockholms Universitet. Gringras, Clive (2003). The Laws of the Internet. London: Butterworths. Gulliksen, Tonje Røste (1999). International Regulation and Protection of Internet Domain Names and Trademarks. CompLex 1/99. Oslo: Tano-Aschehoug. Heine, Kasper, Martin von Haller Grønbæk & Jan Trzaskowski (2002). Internetjura. 2. udgave. København. Heveus, Erika (1997). Varumärken i globala nätverk. Stockholm: Juristförlaget. Innanen, Antti & Jarkko Saarimäki (2012). Internetoikeus. 2. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy. Johannessen, Silje (2002). Varemerkerettslige konflikter under.no. CompLex 9/02. Oslo: Universitetet i Oslo. Kipping, David (2008). Das Recht der.eu-domains. Köln: Carl Heymanns Verlag. Laine, Juha (toim.) (2001). Verkkokauppaoikeus. Helsinki: WSOY. Lindberg, Agne & Daniels Westman (2001). Praktisk IT-rätt. Stockholm: Norstedts Juridik. Lindsay, David (2007). International Domain Name Law. ICANN and the UDRP. Portland: Hart Publishing. Lundberg, Johan (1997). Internet, domännamn och svensk rätt - särskilt om så kallade domänstölder. Uppsala: Iustus. McGrady, Paul (2007). McGrady on Domain Names - A Global Guide to Disputes, Registration and Maintenance. New York: Matthew Bender. Olsen, John, Spyros Maniatis & Nocholas Wood (2000). Domain Names. Global Practise and Procedure. London: Sweet & Maxwell. Pihlajarinne, Taina (2009). Tunnusmerkin suoja verkkotunnuskäytössä. Helsinki: Edita. Pink, Scott (2001). The Internet & E-Commerce Legal Handbook. USA. Riis, Thomas (2001). Immaterialret & IT. København: Djøf. Rahnasto, Ilkka (2002). Internet-oikeuden perusteet. 3. painos. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus. Rindforth, Petter (1998). Ensamrätt på Internet. Stockholm. Rose, Lance (1995). NetLaw. Your Rights in the Online World. Berkeley (USA). Rosenoer, Jonathan (1997). CyberLaw. The Law of the Internet, New York. Salmi, Harri, Petteri Häkkänen, Rainer Oesch & Marja Tommila (2008). Tavaramerkki. Helsinki: Talentum Media Oy. Simmons & Simmons (2001). E-commerce Law. Doing Business Online. Lontoo. Smith, Graham (2008). Internet Law and Regulation. London: Sweet & Maxwell. SOU 2000:30..se? Slutbetänkande från Domännamnsutredningen. Stockholm: Fritzes. Stecher, Matthias W. (1999). Webvertising - Unfair Competition and Trademarks on the Internet. London: Kluwer Law. Stoltze, Lars (2001). Internet Ret. København: Nyt Juridisk Forlag. Sund-Norrgård, Petra (2002). Domännamnstvister och ond tro: en rättslig analys av UDRP, särskild med tanke på begreppet ond tro i artikel 4 a iii. Forskningsrapporter från Svenska handelshögskolan. Helsingfors: Svenska handelshögskolan.

26 26 SISÄLLYSLUETTELO DOMAIN-OSOITE Yleistä Domain-osoitteen rakenne Domain-nimijärjestelmäosa Perinteinen maa- ja organisaatiotunnus Maatunnus Organisaatiotunnus EU:n aluetunnus Vapaasti valittavat yleispäätteet Domain-nimi Rekisteröinti Maatunnus Organisaatiotunnus Oikeudellisia kysymyksiä Domain-nimen sieppaaminen Etusija domain-nimeen Sekoitettavuus toisen tunnusmerkkiin Lainvalintasäännöt Domain-osoitteen pysyvyys ja luovutus Yleisesityksiä