1. Yleistä. Domain-osoite vastasi alunperin puhelinnumeroa puhelinliikenteessä tai postiosoitetta.

Transkriptio

1 Informaatio- ja tietotekniikkaoikeus Professori Asko Lehtonen Luentokalvot, kl DOMAIN-OSOITE 1. Yleistä Domain-osoitteella tarkoitetaan yleensä Internet-verkon World Wide Web (WWW) -informaatiopalveluihin liittyvän kotisivun rekisteröityä osoitetunnusta. - Domain-nimike on peräisin Internetin verkkotunnusjärjestelmästä (Domain Name System; DNS). Kysymys on selväkielisestä merkkijonosta, jonka nimipalvelimet muuttavat neliosaiseksi numerosarjaksi eli Internet Protocol (IP) -tietoliikenneosoitteeksi (esim ). - Numerosarjat on työläitä kirjoittaa ja niitä kirjoitettaessa tulee helposti virheitä. - Kirjaimin ilmaistut tunnukset on helpompi myös muistaa. Domain-osoite vastasi alunperin puhelinnumeroa puhelinliikenteessä tai postiosoitetta. Domain-osoitteesta käytetään myös nimityksiä Internet-osoite, verkko-osoite, WWW- tai Web-osoite ja URL-osoite. - Nimitysten kirjavuus aiheuttaa epäselvyyttä, mutta kysymys on tosiasiallisesti synonyymeistä. - Suomessa on nyttemmin yleistynyt verkkotunnus-nimikkeen käyttö (ks. HE 96/2002 vp). - Tietoteknisessä merkityksessä on täydellisin URL-osoite. URL on lyhenne sanoista Uniform Resourse Locator. Domain-osoitetta koskevien oikeudellisten kysymysten sisäistämistä helpottaa sen rakenteen ja rekisteröintijärjestelmän tuntemus.

2 2 2. Domain-osoitteen rakenne Täydellinen domain-osoite eli URL-osoite ilmaistaan muodossa: [protokolla]://[tietokone].[domain-nimi].[maa- tai organisaatiotunnus] - esim. tai tahi URL-osoite voidaan jakaa kahteen pääryhmään: a) protokollaosaan eli -metodiin sekä b) metodikohtaiseen osaa eli domain-nimijärjestelmäosaan. Protokollia eli siirtokäytäntöjä on useita, kuten - tiedostonsiirtokäytäntö FTP (File Transfer Protocol) ja - hypertekstin siirtokäytäntö HTTP (Hypertext Transfer Protocol). HTTP-protokollaa voi hyödyntää vain WWW-sivujen kanssa ja sen lyhenne merkitään osoitetunnuksen alkuun: Protokolla koskee pelkästään tietoteknisiä siirtokäytäntöjä eikä siihen liity oikeudellisia ongelmia.

3 3 3. Domain-nimijärjestelmäosa Domain-nimijärjestelmäosa muodostuu kolmesta tai neljästä alueesta eli osasta. - Nimijärjestelmäosassa erotetaan alueet toisistaan pisteellä. Esim. osoitetunnukseen sisältyvä WWW-lyhenne ilmaisee, että osoitteen tarkoittama tietokone on WWW-palvelin. Osoitetunnuksen loppuosa muodostuu yleensä kahdesta muusta alueesta: a) varsinaisesta domain-nimestä (verkkotunnuksesta) ja b) maa- tai organisaatiotunnuksesta Maa- ja organisaatiotunnus Maa- tai organisaatiotunnus (top level domain, TLD) eli ylätason tunnus (ylädomain) sijoitetaan osoitetunnuksen loppuun. Kaikissa maissa rekisteröidään osoitetunnuksia, joiden loppuosan muodostaa maatunnus eli maajuuri (Country Code Top Level Domain; cctld). - Maatunnukset ovat kansainvälisen standardin mukaisia kaksikirjaimisia lyhenteitä. Suomen maatunnus on fi. - Maatunnuksia on 251 kpl. Eräät kansallistunnukset ovat saaneet kaupallista arvoa joillakin kielialueilla. Esimerkkinä voidaan mainita kansallistunnukset - TM (Turkmenia), joka saatetaan englanninkielisillä alueilla sekoittaa tavaramerkin (Trademark) lyhennykseen (TM), ja - NU (Niue), joka on tullut suosituksi Ruotsissa. Pelkkien maatunnusten kaupallistuminen antaa viitteitä oikeu-

4 4 dellisten ongelmien mahdollisuudesta.

5 5 Yhdysvalloissa rekisteröidään sen lisäksi organisaatiotunnuksia elikkä yleisiä eli geneerisiä tunnuksia (generic top level domain; gtld), jotka olivat alunperin kolmikirjaimisia lyhenteitä. Organisaatiotunnuksia oli aluksi seitsemän: 1) com (commercial; kaupalliset organisaatiot, kuten yritykset), 2) edu (educational; opetus- ja tutkimuslaitokset, kuten yliopistot), 3) gov (goverment; yhdysvaltalaiset viranomaiset), 4) int (international; kansainväliset organisaatiot), 5) mil (military; yhdysvaltalaiset sotilaalliset organisaatiot), 6) net (network; verkot yms.) ja 7) org (non-profit organization; aatteelliset organisaatiot). Lisäksi on päätetty seuraavien tunnusten käyttöönotosta: aero (ilmailu), biz (yritykset), coop (osuuskunnat), info (avoin kaikille), museum (museot), name (yksityishenkilöt) ja pro (kirjanpitäjät, lakimiehet, lääkärit ja muut ammatinharjoittajat). Euroopan unionin parlamentti ja komissio ovat antaneet asetuksen.eu aluetunnuksen perustamisesta (EY/733/2002) (ks. myös asetusehdotus KOM(2000)827 lopullinen). Tunnus voitaisiin rekisteröidä 1) yritykselle, jonka rekisteröity toimipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka on EU:ssa, 2) yhteisöön sijoittuneelle organisaatiolle ja 3) EU:n alueella asuvalle luonnolliselle henkilölle. - Uusi tunnus piti ottaa käyttöön vuoden 2003 alussa. - EU-tunnus otettaneen käyttöön vuoden 2005 loppupuolella. - Tunnusten jakoaikataulua ei ole vielä päätetty. - Aluksi tunnuksen voivat saada julkiset tahot ja tavaramerkin

6 omaavat yritykset. 6

7 3.2. Domain-nimi 7 Varsinainen domain-nimi (the second level domain name; SLD) eli toisen tason alueen tunnus (aladomain) sijoitetaan WWW-lyhenteen sekä maa- tai organisaatiotunnukseen väliin. - Domain-nimeä rekisteröinnin hakija voi itse ehdottaa ja verkkotunnus on yleensä hakijan vapaasti valittavissa. - Useimmat rekisteröijät eivät edellytä yhteyttä hakijan tavaramerkkiin tai toiminimeen. Yleisenä lähtökohtana on, ettei domain-nimi eli verkkotunnus saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun tavaramerkkiin tai toimi- yms. nimeen. (Ks. verkkotunnuslain 4.3.) Domain-nimi ei saa myöskään sisältää a) loukkaavia tai b) rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja (VerkkotunnusL 4.4 ). Domain-nimen rekisteröinti ei tuota tavaramerkki- ja toiminimioikeutta syrjäyttävää oikeutta eikä rekisteröinti vapauta hakijaa loukkausvastuusta. - Rekisteröinnin hakija vastaa itse siitä, ettei haettu domain-nimi loukkaa toisen suojattua tavaramerkkiä tai toiminimeä. - Oikeudelliset ongelmat ovat pääasiallisesti koskeneet tätä yksilöllistä domain-nimeä eli verkkotunnusta. - Epäselvyydet ovat johtuneet a) toisaalta osoitetunnusten rekisteröintijärjestelmästä ja b) toisaalta siitä, että yritykset pyrkivät yleensä saamaan domain-nimen, joka vastaa niiden toiminimeä tai tavaramerkkiä.

8 4. Rekisteröinti 8 Domain-osoitteiden rekisteröintiä eivät yleensä hoida valtion viranomaiset vaan yksityisoikeudelliset organisaatiot Maatunnus Maatunnusten teknisestä hallinnoinnista vastasi alunperin IANA (Internet Assigned Numebers Authority; ks. joka nykyisin toimii ICANNin valvonnassa. Maakohtaisten tunnusten rekisteröinnistä ovat huolehtineet kansalliset organisaatiot. Suomessa rekisteröintiä hoitaa viranomainen eli Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus; ks. - Alunperin tehtävää hoiti EUnet Finland vuoteen 1997 asti. Rekisteröinnistä ei ole yleensä erityislainsäädäntöä, paitsi Suomessa hyväksytty verkkotunnuslaki (228/2003), joka tuli voimaan (ks. tarkemmin HE 96/2002 vp). - Ks. laista - Yksityiskohtaisista säännöksistä ks. Viestintäviraston määräys 37B/2004 M (ks. Fi-maatunnus voidaan verkkotunnuslain mukaan myöntää 1) Suomessa rekisteröidylle oikeushenkilölle ja yksityiselle elinkeinonharjoittajalle, 2) suomalaiselle julkisyhteisölle, 3) valtion liikelaitokselle, 4) itsenäiselle julkisoikeudelliselle laitokselle, 5) julkisoikeudellinen yhdistys ja 6) vieraan valtion edustustolle.

9 9 Verkkotunnukseksi voidaan Suomessa rekisteröidä mm. 1) hakijan kauppa-, säätiö-, yhdistys- ja puoluerekisteriin merkitty nimi, 2) rekisteröity suomalainen tavaramerkki ja 3) julkisyhteisön nimi, nimen lyhenne tai tehtävää kuvaava nimi. Verkkotunnus (domain-nimi) ei saa Suomessa muodostua 1) yritys-, säätiö- tai yhteisömuotoa osoittavasta sanasta tai lyhenteestä (kuten osuus, yhdistys, oy, ab, oyab, ky tai tmi) ja 2) pelkästä ensimmäisen asteen maailmanlaajuisena tai maatunnuksena käytettävästä verkkotunnuksesta (kuten organisaatiotunnuksista com, org ja net eikä maatunnuksista fi, se, us jne.). Yksityishenkilölle ei Suomessa nykyisin anneta verkkotunnusta. - Verkkotunnus voi muodostua luonnollisen henkilön nimestä vain silloin, kun tunnus perustuu -- kauppa-, säätiö-, yhdistys- ja puoluerekisteriin merkittyyn nimeen taikka -- rekisteröityyn tavaramerkkiin. - Yksityishenkilöt voivat saada verkkotunnuksen lukien (verkkotunnuslain muutos /241; ks. tarkemmin HE 125/2004, PeVL 2/2005 ja LiVM 5/2005). - Tunnuksen voi silloin saada 15-vuotias henkilö, jolla on kotikunta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus. - Verkkotunnus voi tällöin olla mikä tahansa vapaana oleva yleisnimi, lyhenne tai erisnimi. - Verkkotunnuksessa (fi) tulee olla vähintään 2 merkkiä, jotka ovat kirjaimia, numeroita tai muita merkkejä.

10 10 - Fi-maatunnuksia on yli kpl.

11 Organisaatiotunnus Organisaatiotunnuksen sisältävien osoitteiden rekisteröintiä on aikaisemmin hoitanut yhdysvaltalainen yhtiö Network Solutions Inc. (NSI). Nyttemmin rekisteröintipolitiikkaa ohjaa The Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN; ks. tarkemmin joka hallinnoi Internetin nimi- ja osoitejärjestelmää. NSI:n pitämä rekisteri oli alunperin tarkoitettu yhdysvaltalaisia osoitteita varten, mutta rekisteriin otetaan myös WWW-palvelimia, jotka sijaitsevat USA:n ulkopuolelta. Kaupallisten organisaatioiden tunnusta com ovat hakeneet erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset. Suomalainen yritys voi rekisteröidä domain-osoitteensa - joko organisaatiotunnuksella USA:ssa - tai maatunnuksella Suomessa tai muussa maassa. Domain-osoitteiden rekisteröinnin organisoimisesta yhtenäisesti ja maailmanlaajuisesti on erilaisia suunnitelmia, - mutta niiden toteuttaminen on toistaiseksi kariutunut Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten organisaatioiden väliseen erimielisyyteen. - Tunnusten määrää joka tapauksessa lisätään.

12 5. Oikeudellisia kysymyksiä 12 Internet- eli verkko-oikeuden monet kysymykset ovat liittyneet kotisivun domain-nimeen ja -osoitteeseen. Tavaramerkkiä käytetään hyödykkeiden myynninedistämiseen. - Samanlaisia tavaramerkkejä voi olla useita, jos ne on rekisteröity tai vakiinnutettu eri palvelu- tai tavaraluokkiin, joten niihin liittyy sekoittumisvaara. - Domain-nimiä voi olla vain yksi samalla maa- tai organisaatiotunnuksella, joten niiden erottamis- ja yksilöintikyky on yleensä hyvä. - Domain-nimi rinnastetaan usein Internet-verkossa tapahtuvassa markkinoinnissa tavaramerkkiin (sanamerkkinä) tai toiminimeen, joten domain-nimi voi olla kaupallisesti arvokas. - Tavaramerkkiä ja/tai toiminimeä vastaava domain-nimi lisää sähköisen kauppapaikan tunnettuisuutta, minkä vuoksi yritykset pyrkivät saamaan tavaramerkkiä vastaavan domain-nimen. - Hyvä domain-nimi on merkittävä edellytys menestymiselle verkkokaupassa. Kansainvälisen tason oikeudellisia ongelmia aiheutuu siitä, että Internet-verkko on maailmanlaajuinen, mutta tavaramerkki- ja toiminimioikeudet ovat pääsääntöisesti territoriaalisesti rajoitettuja rekisteröinti- ja vakiinnuttamismaahan, jollei muun muassa kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu. - Domain-nimeä on mahdollista käyttää tavaramerkkinä mm. vakiinnuttamisen perusteella. - Jos tunnusmerkkiä on käytetty Internetissä, tällöin voi olla vaikea arvioida, millä maantieteellisellä alueella merkki on Internetkäytön perusteella vakiintunut. - Tavaramerkin kansainvälisestä rekisteröinnistä ja yhteisön tavaramerkistä ks. TavaramerkkiL 10 ja 10a luku.

13 Domain-nimen sieppaaminen Domain-nimen sieppaamiseksi (Domain Name Grabbing) tahi nimipiratismiksi tai nimivarkaudeksi kutsuttua ilmiötä on pidetty kansainvälisesti vaikeimpana ongelmana. Sieppaamisella tarkoitetaan sitä, että osoitetunnuksen domainnimeksi rekisteröidään toisen yrityksen toiminimi tai tavaramerkki, minkä jälkeen rekisteröijä tarjoutuu luovuttamaan osoitetunnuksen huomattavasta vastikkeesta (Cybersquatting). - Rekisteröijä ei loukkaa toisen yksinoikeutta tavaramerkkiin tai toiminimeen, jos hän ei käytä niitä vastaavaa domain-nimeä elinkeinotoiminnassa. - Lukuisten domain-osoitteiden rekisteröinti ja niiden kaupittelu domain-nimeä vastaavien tavaramerkkien tai toiminimien haltijoille voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi, jossa käytetään toisten suojattuja tunnusmerkkejä. Verkkotunnus ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai tunnusmerkkiin (VerkkotunnusL 4,3 ). Verkkotunnuslain 5,4 :ssä on kielletty verkkotunnuksen hakeminen varastoitavaksi jälleenluovutustarkoitukseen.

14 Etusija domain-nimeen Tavaramerkin ja toiminimen haltijalla ei ole ollut subjektiivista oikeutta saada rekisteröidyksi tavaramerkkiään tai toiminimeään vastaavaa domain-nimeä, koska kysymys oli alunperin vain osoitetunnuksesta, kuten puhelinnumerosta, joita yksityiset organisaatiot rekisteröivät. Useammalla yrityksellä voi olla samanlainen tavaramerkkiin tai toiminimeen perustuva oikeus vaatia samaa domain-nimeä: - Esim. osoite jota hakevat Apple Bank, Apple Computer ja Apple Records. - Samoin esim. osoite jota hakevat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan postilaitokset ja -yhtiöt. - Domain-osoitteen rekisteröinnissä annetaan etusija yleensä sille, joka ensinnä jättää rekisteröintihakemuksensa (Suomen osalta ks. uuden verkkotunnuslain 5,3 ).

15 Sekoitettavuus toisen tunnusmerkkiin Elinkeinonharjoittajan rekisteröimä domain-nimi, jota käytetään elinkeinotoiminnassa, voi loukata toisen tavaramerkkiä tai toiminimeä, jos se on sekoitettavissa toisen tavaramerkkiin tai toiminimeen. Esimerkkinä voidaan mainita ruotsalainen oikeustapaus (Stenungsunds tingsrätt; dom ): - Volvo Personvagnar AB:n tavaramerkki VOLVO - Scandinavian Car Tuning HB käytti domain-nimeä volvo-tuning.com. SCT markkinoi ja myi tarvikkeita ja varaosia, jotka oli tarkoitettu Volvo PV:n valmistamiin autoihin. - Domain-nimeä käytettiin kuitenkin tosiasiallisesti yrityksen koko toiminnan tunnusmerkkinä eikä vain varaosien markkinointiin TMerkkiL 4,2 :n mukaisesti. Suojattu tavaramerkki ei aina aseta estettä domain-nimen käytölle, jos kysymys on eri tavaralajeista (tavaraluokista): - Esim. jota voisivat käyttää tavaramerkin haltijat Wasabröd (Wasa leipä) ja Wasa Försäkring (Wasa vakuutus). - Saman nimiosan käyttö voi tällöin olla sallittua eri ylätason tunnuksilla, kuten tai - Samasta syystä voi puuttua tunnusmerkkien sekoitettavuus: - esim. sanamerkit wasa ja vasa ; museet Vasa tai Vasa stad. Toisten tavaramerkkien ja toiminimien rekisteröinti on johtunut osaltaan myös siitä, ettei rekisteröijä ole tutkinut nimiosaan liittyviä immateriaalioikeudellisia seikkoja. - Viestintävirasto käyttää rekisteröintihakemusten tarkastamiseen koneellista palveluautomaatiojärjestelmää (VerkkotunnusL

16 6 ). - Ks. tarkemmin osoite: 16 Nimiriitoja ratkaisemaan on perustettu myös sovittelujärjestelmiä: - WIPOn riitojen ratkaisukeskus, joka toimii mm. verkkotunnuksia koskevien tavaramerkkiriitojen sovittelijana, ja - ICANN:n hyväksymät riitojen ratkaisusäännöt, joiden mukaan voidaan myös käyttää välimiesmenettelyä. - Ratkaisijoina voivat toimia kolmijäseninen paneeli tai WIPOn nimeämä välimies. - Järjestelmä on käytettävissä vain geneerisiä verkkotunuksia koskevissa riidoissa. Suomessa on käytössä tuomioistuintie. a) Viestintäviraston päätökseen haetaan muutosta Helsingin hallinto-oikeudessa. - Verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista koskeva vaatimus tehdään viestintävirastolle. - Verkkotunnus voidaan sulkea tai peruuttaa sillä perusteella, että verkkotunnus loukkaa toisen suojattua nimeä tai tunnusmerkkiä. b) Tavaramerkki- ja toiminimiloukkaukset käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.

17 5.4. Lainvalintasäännöt 17 Kansainvälisesti on erimielisyyttä lainvalintasäännöistä. Erimielisyyttä on ollut siitä, voidaanko esimerkiksi Suomen ulkopuolella sijaitsevan palvelimen kotisivun domain-nimeen puuttua Suomen oikeuden perusteella. a) Erään kannan mukaan puuttuminen on mahdollista vain palvelimen sijaintivaltiossa, koska palvelimeen ja sen kotisivun nimeen sovelletaan sijaintivaltion lakia. Tämä lähetysmaaperiaatteen mukainen kanta ei ole enää nykyisin saanut sanottavaa kannatusta, koska oikeusvaltioiden lainsäädäntö voitaisiin kiertää sijoittamalla palvelin maahan, jossa on heikko lainsäädäntö. Eri asia on se seikka, että palvelimen ja palvelujen ylläpitäjä joutuu noudattamaan myös palvelimen sijaintivaltion lainsäädäntöä. Lähetysmaaperiaatetta sovellettiin aikaisemmin TVlähetyksiin. b) Toisen kannan mukaan asia ratkaistaan seurausten tai vaikutusten perusteella, jotka voivat ilmetä kaikkialla, koska Internetverkko on maailmanlaajuinen. Maailmanlaajuista vaikusta ei ole yleensä hyväksytty, jos domain-nimellä ja ao. sivuilla ei ole pyritty saamaan rajoittamatonta kansainvälistä vaikusta, vaan se kohdistuu johonkin määrättyyn alueeseen mm. käytetyn kielen johdosta. c) Kolmannen kannan mukaan sovellettavaksi tulisi domain-nimeä käyttävän yrityksen sijaintivaltion laki. Lähtökohtana on pidetty sitä, että yrityksen tulee noudattaa kotivaltionsa ja tosiasiallinen toimintapaikkansa lainsäädäntöä (ns. alkuperämaaperiaate).

18 18 Välittävän kannan mukaan tavaramerkki- ja toiminimiloukkaukseen voitaisiin soveltaa Suomen lakia silloin, kun domain-nimen avulla harjoitetaan erityisesti Suomeen kohdistuvaa markkinointia (esim. suomenkielisellä domain-nimellä ja kotisivulla, asiakaskunta on tosiasiallisesti Suomesta, yhteystiedot, kuten puhelinnumero, on Suomeen), vaikka WWW-palvelin sijaitsisi Suomen ulkopuolella. Fi-tunnuksen rekisteröintiasiat ratkaistaan Suomen lain mukaan. Rangaistusvastuu määräytyy kuitenkin Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevien (RL:n 1 luvun) säännösten mukaan.

19 Domain-osoitteen pysyvyys ja luovutus Kansainvälisen tason oikeudellisiin ongelmiin liittyy kysymys, - millaisen oikeuden rekisteröinti tuottaa domain-nimeen (esim. niiden pysyvyys ja siirrettävyys). Domain-osoitteita rekisteröivät yhteisöt eivät ole useinkaan voineet taata osoitteen pysyvyyttä, koska kansainvälisellä tasolla rekisteröijät ovat yleensä yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden toiminta voi päättyä esim. konkurssiin. - Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus) myöntää verkkotunnukselle vain 3 vuoden käyttöoikeuden, mikä voidaan uudistaa (ks. verkkotunnuslain 7,1 ja 9,1 ). - Tämä johtuu siitä, että domain-nimeä pidetään Internet-verkon osoitetunnuksen osana. - Domain-osoitteeseen ei saa Suomessa tapahtuvan rekisteröinnin perusteella omistusoikeutta eikä tekijän-, tavaramerkki- ja toiminimioikeuden kaltaista yksinoikeutta, mikä määräytyy omien säännösten mukaan. Domain-osoitteen tai nimen luovutus on sinänsä mahdollista, mutta sopimus sitoo usein vain sopimusosapuolten välillä. - Monetkaan rekisteröijät eivät ole sitoutuneet noudattamaan luovutussopimuksia. - Käytännössä asianmukaisen siirtosopimuksen perusteella ostaja saa yleensä rekisteröinnin. - Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus) on edellyttänyt (aikaisemmin) siirronsaajalta normaalia tunnuksen hakua. - Uuden verkkotunnuslain 8,2 :n mukaan verkkotunnus voidaan siirtää toiselle. Siirto tulee voimaan, 1) kun siirron saaja on tehnyt ao. hakemuksen ja 2) kun verkkotunnuksen haltija on antanut suostumuksensa siirtoon.

20 20 Yleisesityksiä: Berggren, Christina & Anna Herdenberg (2000). Nätjuridisk guide: Frågor och svar om Internet. Stockholm. Carlen-Wendels, Thomas (2000). Nätjuridik. Lag och rätt på Internet, Stockholm. Dahlström, S. & M-L. Karlsson (2000). Internet-juridik. Stockholm. Ficsor, Mihaly (2002). The Law of Copyright and the Internet. Oxford. Grandstrand, Linda (2001). Domännamn ur ett varumärkesrättsligt perspektiv. Stockholm. Gringras, Clive (2002). The Laws of the Internet. Butterworths. Gulliksen, Tonje Røste (1999). International Regulation and Protection of Internet Domain Names and Trademarks. CompLex 1/99. Oslo. Heine, Kasper, Martin von Haller Grønbæk & Jan Trzaskowski (2002). Internetjura. 2. udgave. København. Heveus, Erika (1997). Varumärken i globala nätverk. Stockholm. Johannessen, Silje (2002). Varemerkerettslige konflikter under.no. CompLex 9/02. Oslo. Laine, Juha (toim.) (2001). Verkkokauppaoikeus. Helsinki. Lindberg, Agne & Daniels Westman (2001). Praktisk IT-rätt. Stockholm. Lodder, Arno & Henrik Kaspersen (2002). edirectives. Guide to European Union Law on E- Commerce. Kluwer. Lundberg, Johan (1997). Internet, domännamn och svensk rätt. Uppsala. Pink, Scott (2001). The Internet & E-Commerce Legal Handbook. USA. Riis, Thomas (2001). Immaterialret & IT. Rahnasto, Ilkka (2002). Internet-oikeuden perusteet. 3. painos. Helsinki. Rindforth, Peter (1998). Ensamrätt på Internet. Stockholm. Rose, Lance (1995). NetLaw. Your Rights in the Online World. Berkeley (USA). Rosenoer, Jonathan (1997). CyberLaw. The Law of the Internet, New York. Simmons & Simmons (2001). E-commerce Law. Doing Business Online. Lontoo. SOU 2000:30..se? Slutbetänkande från Domännamnsutredningen. Stoltze, Lars (2001). Internet Ret. København. SISÄLLYSLUETTELO DOMAIN-OSOITE Yleistä Domain-osoitteen rakenne Domain-nimijärjestelmäosa Maa- ja organisaatiotunnus Domain-nimi Rekisteröinti Maatunnus Organisaatiotunnus Oikeudellisia kysymyksiä Domain-nimen sieppaaminen Etusija domain-nimeen Sekoitettavuus toisen tunnusmerkkiin Lainvalintasäännöt Domain-osoitteen pysyvyys ja luovutus...16