IKÄÄNTYNEIDEN PALUUMUUTTAJIEN PALVELUT VANTAALLA

Transkriptio

1 IKÄÄNTYNEIDEN PALUUMUUTTAJIEN PALVELUT VANTAALLA Haastattelututkimus entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden inkerinsuomalaisten ja muiden paluumuuttajien palveluiden käytöstä ja tarpeista Maarit Alaranta Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Alaranta, Maarit. Ikääntyneiden paluumuuttajien palvelut Vantaalla. Haastattelututkimus entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden inkerinsuomalaisten ja muiden paluumuuttajien palveluiden käytöstä ja tarpeista. Helsinki, syksy 2003, 47s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yli 65-vuotiaiden inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kokemuksia Vantaan kaupungin palveluista ja niiden riittävyydestä jokapäiväisessä elämässä. Tutkimustuloksia tullaan käyttämään Vantaan kaupungin maahanmuuttajavanhusten palveluita kartoittavan työryhmän toiminnassa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja suoritettiin käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää. Teema-alueita olivat palveluiden käyttö, tieto palveluista, palveluiden saatavuus, suhteet viranomaisiin, kielitaito sekä palveluihin liittyvät toiveet ja kehittämisehdotukset. Teemahaastattelut suoritettiin seitsemälle inkerinsuomalaiselle paluumuuttajalle, ja kahdelle ei-inkerinsuomalaiselle paluumuuttajalle eri puolilla Vantaata. Tutkimushenkilöiden ikäjakauma oli vuoteen. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelua käyttäen. Eniten käytettyjä palveluja olivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Maahanmuuton alkuvaiheessa korostuivat Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston antamat sosiaali- ja terveyspalvelut. Suurimmalla osalla paluumuuttajista riitti suomenkielentaito arjesta selviytymiseen. Huono luku- ja kirjoitustaito vaikeutti virallisten paperiasioiden hoitamista. Haastatteluissa korostui inkerinsuomalaisten paluumuuttajien venäjänkielisten puolisoiden vaikeus selviytyä itsenäisesti arkielämän toiminnoista. Monet heistä joutuivat turvautumaan omaisten tai tulkin apuun. Pääsääntöisesti paluumuuttajat olivat tyytyväisiä Vantaan kaupungin palveluihin. Venäjänkielisiä palveluja toivottiin enemmän sekä suomenkielen opetusta. Asiasanat: inkerinsuomalainen, paluumuutto, kuntalaiset, vanhukset, maahanmuuttajat

3 ABSTRACT Alaranta, Maarit. The Service Needs of the Elderly, from the Former Soviet Union Returning Finns., Helsinki, autumn 2003, Language: Finnish, 47 pages, 3 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The main purpose of the research was to find out if there are enough services offered in Vantaa in Finland for over 65 years old returning Finns from Ingermanland in the former Soviet Union. The results will be used by Multi-Service office for immigrants for development of immigrant services. The research is qualitative using half semi-structured theme interview. The themes were: Use of services, knowledge of services, availability of services, relationships between the authorities and the returning Finns, languages skills and development suggestions for services. Most of these people have lived all their life in the Soviet Union. The theme interviews were conducted with returning Finns living in Vantaa, seven of them were from Ingermanland and two from other parts of former Soviet Union. The ages of persons interviewed were between 61 and 77 years. The analysis method was content analysis. The results show that social and health services were most widely used among the interviewees. In the early phase of remigration the services from Multi-Service office for immigrants dominated. Most of the interviewed persons had enough Finnish language skills to manage in everyday situations. The situation was more difficult for the ones who didn t speak Finnish at all. In addition even the skills of Finnish speakers in writing and reading were insufficient. They needed help from their spouses or from interpreters even in everyday situations. The interviewees were mainly satisfied with the service supply. Still they hoped to get more services in the Russian language and more Finnish language lessons. Keywords: Ingermanland, remigration, services for elderly, immigrant

4 SISÄLTÖ JOHDANTO INKERINSUOMALAISET PALUUMUUTTAJAT Inkerinsuomalaisten paluumuuttoa koskevat säännökset Inkerinsuomalaisuus OPINNÄYTETYÖN NÄKÖKULMAT Ikääntyneen toimintakyky ja palveluiden tarve Ikääntyneen inkerinsuomalaisen paluumuuttajan oikeudellinen asema Ikääntyneet paluumuuttajat ja kunnalliset palvelut IKÄÄNTYNEIDEN MAAHANMUUTTAJIEN PALVELUT VANTAALLA Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma Vantaan kaupungin vanhusten palvelustrategia Vantaan kaupungin vanhus- ja maahanmuuttajapalvelut TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut Tutkimushenkilöt Aineiston keruu Aineiston analysointi TUTKIMUSTULOKSET Palveluiden käyttö Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Silkin Portin suomenkielenkurssit ja keskustelukerhot Seurakunnan palvelut Harrastus-, liikunta- ja kulttuuripalvelut Tieto palveluista, palveluiden saatavuus ja riittävyys Suomenkielentaito ja arjessa selviytyminen Kokemukset viranomaiskontakteista Kehittämisehdotukset ja toiveet palveluista... 32

5 6.6 Ennakoitu palveluiden tarve Kirpputorit JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA KEHITTÄMISEHDOTUKSET LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Teemat ja kysymykset Liite 2. Tutkimuslupa Liite 3. Haastattelulupa

6 JOHDANTO Vanhusten määrä on voimakkaassa kasvussa Vantaalla ja koko maassa. Vanhusväestön arvioidaan lisääntyvän Vantaalla 2951 henkilöllä ( 20 % ) vuoteen 2005 ja 7411 henkilöllä (50 % ) vuoteen 2010 mennessä. Osana tätä ikääntyvää väestöä ovat maahanmuuttajavanhukset. Ikääntyvien maahanmuuttajien kokonaismäärä on Suomessa jatkuvassa kasvusuunnassa, mukaanluettuina inkerinsuomalaiset paluumuuttajat. Pelkkä vanheneminen lisää 65 vuotta täyttäneiden ikääntyvien maahanmuuttajien määrää vuodessa noin 300 henkilöllä. Suurin osa inkerinsuomalaisista paluumuuttajista sijoittuu Uudenmaan alueella Helsinkiin ja Vantaalle. Vantaan kaupunki on halunnut lähteä kartoittamaan ikääntyvien maahanmuuttajien palvelujen tarvetta osana vanhuspoliittista toimintalinjaansa. Palveluiden kehittämiseksi tarvitaan uutta tietoa. Valtakunnallisissa ja aluetason vanhuspoliittisissa suunnitelmissa ei kovinkaan paljon ole huomioitu maahanmuuttajavanhuksia. Opinnäytetyön keskeisinä näkökulmina ovat ikääntyneiden toimintakyky ja palveluiden tarve, maahanmuuttajien oikeudet saada palveluita sekä kunnan velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelman yhtenä tavoitteena on vanhuspalveluiden kehittäminen. Monikulttuurisuusohjelman valmistelun pohjalta perustettiin työryhmä, jonka tarkoitus on muun muassa kartoittaa maahanmuuttajavanhusten palveluita ja niihin liittyviä erityistarpeita. Tämä opinnäytetyö käynnistyi työryhmän aloitteesta. Opinnäytetyön toivottiin selvittävän yli 65-vuotiaiden inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kokemuksia palveluista ja palvelujen tarpeista.

7 7 Aineistonkeruu toteutui puolistrukturoidun teemahaastattelumenetelmän avulla. Haastattelut tehtiin seitsemälle inkerinsuomalaiselle paluumuuttajalle ja kahdelle entisen Neuvostoliiton alueelta tulleelle, ei inkerinsuomalaiselle paluumuuttajalle. Haastattelujen keskeiset teemat olivat inkerinsuomalaisten paluumuuttajien palveluiden käyttö, palveluiden tarve ja kehittämistoiveet. Opinnäytetyötä tullaan hyödyntämään maahanmuuttajavanhusten palveluita kartoittavan työryhmän toiminnassa. Työryhmä esittelee työnsä tulokset monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnalle.

8 8 1 INKERINSUOMALAISET PALUUMUUTTAJAT Paluumuuttajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka palaavat takaisin lähtömaahansa. Inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ovat entisen Neuvostoliiton kansalaisia, joilla on suomalainen syntyperä. Vuoden 2001 alussa Ulkomaalaisvirasto, Tilastokeskus ja työministeriö arvioivat maassa olevien inkerinsuomalaisten määräksi noin henkilöä. Heistä katsotaan yli puolen asuvan Uudellamaalla. 65 vuotta täyttäneiden ja viisi vuotta Suomessa asuneiden inkerinsuomalaisten määrän arvioidaan vuonna 2003 olevan noin (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2001 :14.) 1.1 Inkerinsuomalaisten paluumuuttoa koskevat säännökset Inkerinsuomalaisten paluumuuton Suomeen käynnisti 1990-luvulla presidentti Koiviston antama lausunto jonka mukaan inkerinsuomalaiset voitiin rinnastaa paluumuuttajiin. (Seppälä 1996, 1-2.) Paluumuuton alkuvaiheessa riitti, että yksikin isovanhemmista oli suomalainen. Vuonna 1991 voimaan astuneen ulkomaalaislain mukaan paluumuuttoon ovat oikeutettuja henkilöt, joiden vanhemmista toinen tai neljästä isovanhemmasta kaksi ovat tai ovat olleet suomalaisia. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 2003 astui voimaan uudistettu ulkomaalaislaki N:o 218/2003, jonka eduskunta hyväksyi Inkerinsuomalaisten osalta paluumuuton kriteerejä tiukennettiin. Uuden lain mukaan inkerinsuomalaiselta paluumuuttajalta edellytetään aikaisempien kriteerien lisäksi riittävää suomen- tai ruotsinkielen taitoa ja osallistumista lähtömaassa järjestettyyn paluumuuttovalmennukseen sekä kielikokeeseen. Lisäksi hakijalla tulee olla ennen Suomeen muuttoa asunto.

9 9 Poikkeuksen tästä muodostavat ne inkerinsuomalaiset paluumuuttajat, jotka ovat kuuluneet Inkerin siirtoväkeen vuosina tai ovat palvelleet Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana. Kielitaitovaatimuksen ulkopuolelle jäävät myös näiden paluumuuttajien perheenjäsenet (puoliso ja alaikäiset lapset) sekä asuntojonoissa olevat paluumuuttajat. (18a laki N:o 218/2003.) 1.2 Inkerinsuomalaisuus Maahanmuuttajien etninen identiteetti, samaistuminen tiettyyn etniseen ryhmään, perustuu tyypillisesti syntyperään, kieleen, uskontoon, asuinmaahan, kansallisuuteen tai vaikka kansalaisuuteen. Etninen identiteetti on kuitenkin muuttuva ilmiö, ja muutokseen vaikuttavat maahanmuuttajien omat elämäntilanteen muutokset. (Kyntäjä 1998, 32.) Inkerinsuomalaisilla on ollut mahdollisuus vasta lyhyen aikaa osoittaa ja vaalia suomalaista identiteettiään. Inkerinsuomalaiset eroavat muista ulkosuomalaisryhmistä siinä, että he ovat eläneet eristäytyneenä Suomesta erilaisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Tämä on vaikuttanut muun muassa heidän suomenkielen taitoonsa ja tietoonsa suomalaisesta yhteiskunnasta. (Tuomiharju 1997, 13.) Suomenkieli on aina kuulunut vahvasti inkerinsuomalaisuuteen. Etenkin vanhukset, jotka puhuvat suomea kokevat suomenkielen tärkeänä osana inkerinsuomalaista identiteettiään. Vanhuksille suomenkielen hallinta on selkeä osoitus inkerinsuomalaisuudesta. He pitävät sitä eräänlaisena etnisen identiteetin mittana ja oikeuden osoituksena. Venäläistämispolitiikan myötä inkerinsuomalaisten suomen kielen taito on huonontunut, eikä nuorempi inkerinsuomalainen väestö enää osaa suomenkieltä. (Takalo & Juote 1995, 46.) Uskonnon ja luterilaisen kirkon vaikutus on näkynyt hyvin merkityksellisenä inkerinsuomalaisessa kyläkulttuurissa, elämässä ja identiteetissä. Uskonto on toiminut vuosikymmenien ajan erottavana tekijänä inkerinsuomalaisten ja venäläisten välillä. Luterilaisen uskonnon etiikka ja moraali ovat vaikuttaneet inkerinsuomalaisten elämänlaatuun ja kotikasvatukseen. (Kyntäjä 1998, 34; Takalo & Juote 1995, 48.)

10 10 Luterilainen kirkko ei toiminut Inkerinmaalla 1900-luvun alussa pelkästään inkerinsuomalaisten hengellisenä johtajana, vaan sen rooliin kuului myös toimia inkerinsuomalaisten alkeisoppilaitoksena rippikouluissa, kinkereillä ja kiertokouluissa. Inkerinsuomalainen väestö oppi tuolloin vähintään suomenkielen luku- ja kirjoitustaidon perusteet. (Takalo & Juote 1995, ) Neuvostoliiton ja Stalinismin vallan vahvistuessa venäjänkielestä tuli valtakieli, ja vuonna 1937 suomenkielen opetus kiellettiin kokonaan. Neuvostojärjestelmän myötä lakkautettiin myös vuonna 1938 seurakuntien toiminta sekä julkinen uskonnollinen elämä. (Takalo & Juote 1995, 20) 1980-luvulla Neuvostoliitossa tapahtunut murros mahdollisti inkerinsuomalaisten maineen palauttamisen ja inkerinsuomalaisten elämänkokemuksista puhumisen ääneen. Tällöin myös uskonnollinen elämä uudelleenkäynnistyi laajemmassa mittakaavassa. Karjalassa ilmestyneessä Punalippu-lehdessä 1987 tuotiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin esiin inkerinsuomalaisten kohtalot. (Seppälä 1996, 1) 1980 luvulla kosketus inkerinsuomalaisten ja suomalaisten välillä lisääntyi ja tuli tiiviimmäksi. Monilla inkerinsuomalaisista oli sukulaisia Suomessa, joiden luona he vierailivat ennen Suomeen muuttoaan. (Takalo 1994, 11.) Yhdeksi tärkeimmäksi paluumuuton syyksi onkin noussut halu palata takaisin omille juurilleen. 2 OPINNÄYTETYÖN NÄKÖKULMAT 2.1 Ikääntyneen toimintakyky ja palveluiden tarve Ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat toimintakyvyn muutokset lisäävät palveluiden tarvetta. Kokemukseen ikääntymisestä ja sen tuomista toimintakyvyn muutoksista vaikuttavat yksilöiden erilaiset henkiset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat.

11 11 Ikääntymisen mukanaan tuomat toimintakyvyn muutokset alkavat useimmiten näkyä vasta 75 ikävuoden jälkeen. Toimintakyvyn heikkenemistä aiheuttavat useimmiten erilaiset sairaudet, jotka heikentävät aistitoimintoja, liikuntakykyä ja henkisiä voimavaroja. Avun tarve ja riippuvuus muista ihmisistä lisääntyy selkeästi vasta 85 ikävuoden jälkeen. Toimintakyky jaotellaan yleisesti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Toimintakyvyn eri puolien katsotaan olevan jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Iäkäs ihminen joutuukin jatkuvasti arvioimaan arkipäivän toiminnoissaan omien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojensa riittävyyttä. (Ruoppila 2002, 121.) Fyysisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan eri elinten ja elinjärjestelmien suorituskykyä, kuten verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa. Psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan psyykkisten perustoimintojen, kuten oppimisen, muistamisen ja suunnittelemisen onnistumista. Psyykkisessä toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia vanhenemisen myötä. Muutoksiin ei ole pelkästään vaikuttamassa yksilön ominaisuudet, vaan kyseessä on vuorovaikutussuhde yksilön ja hänen elin- ja toimintaympäristönsä välillä. Psyykkinen toimintakyky on aina suhteessa ympäristöön ja sen asettamiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Vanhusten psyykkistä toimintakykyä voidaankin parhaiten arvioida, kun tunnetaan hänen elämänsä puitteet, kuten asuin- ja elinympäristö ja sosiaaliset verkostot. (Ruoppila 2002, 121.) Sosiaalisella toimintakyvyllä viitataan ihmisen sosiaalisiin taitoihin, jotka ovat erilaisia ihmissuhdetaitoja, ihmistuntemusta, käyttäytymistä yhteisössä ja myös itsetuntemusta. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikuttavat erityisesti yhteisölliset tekijät ja ihmisen oma toiminta yhteisössä sekä hänen ihmissuhteensa. (Koskinen, Aalto, Hakonen & Päivärinta 1998, 100.) Vanhustyössä toimintakyvyllä tarkoitetaan useimmiten arkielämän toiminnoista suoriutumista. Vanhusten avun tarvetta määriteltäessä tulee selvittää, kuinka vanhukset suoriutuvat arkipäivän tehtävistä, kuten itsestä huolehtimisesta, työtoiminnoista ja

12 12 kuinka he viettävät vapaa-aikaansa. Arjen toiminnoissa nivoutuvat yhteen vanhusten eri toimintakyvyn puolet. Vanhukset itse kokevat selviytymisen päivittäisistä toiminnoista olevan heidän terveytensä tärkein mittari. (Koskinen ym. 1998, 101.) Omatoiminen selviytyminen ei kuitenkaan riipu yksistään toimintakyvystä, vaan siihen vaikuttavat myös elin- ja asuinympäristön fyysiset ja sosiaaliset ominaisuudet, esimerkiksi elinympäristön turvallisuus, tekniset apuvälineet sekä ympäristön ymmärtävä, suvaitseva ja kannustava suhtautuminen. (Laukkanen, Heikkinen & Ruoppila. 1992, 132.) Inkerinsuomalaisten vanhusten omatoimista selviytymistä arki-elämässä vaikeuttavat kulttuurierot Suomen ja lähtömaan välillä. Moni asia uudessa kotimaassa on muuttunut verrattuna aikaisempaan elämään. (Hiltunen 2001, 24.) Inkerinsuomalaisten voi olla vaikeuksia tunnistaa ympäristönsä tapahtumia, viestejä ja ilmiöitä sekä toimia niiden mukaan. Epävarmuus uudessa elinympäristössä aiheuttaa turvattomuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Kommunikoiminen uudessa ympäristössä ja avun hakeminen vierailta ihmisiltä on suuri haaste ikääntyville paluumuuttajille. 2.2 Ikääntyneen inkerinsuomalaisen paluumuuttajan oikeudellinen asema Ulkomaalaislaki ja asetukset, sekä niiden nojalla annetut säännökset ja määräykset määrittelevät maahanmuuttajien maahan tuloa, maasta lähtöä, oleskelua ja työntekoa. Näin myös inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kohdalla. Maahanmuuttopolitiikan tavoitteiksi Suomessa on asetettu yhteiskunnallinen tasa-arvo, oman kulttuurin ja etnisyyden tukeminen, kulttuurisen moniarvoisuuden hyväksyminen ja suvaitsevien asenteiden kehittäminen maahanmuuttajia kohtaan. Suomen perustuslaissa määritellään kaikille kuuluvat perusoikeudet. (6 Laki N:o 731/1999.) Erityisesti maahanmuuttajien aseman turvaamiseksi ja elinolojen parantamiseksi on säädetty Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. (N:o 493/1999) Laki astui voimaan , ja sen piiriin kuuluvat ja sen jälkeen Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat. Lain tavoitteena on edistää maa-

13 13 hanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnan vapautta sellaisilla toimenpiteillä, jotka tukevat yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen saavuttamista. Kotouttamislaissa säädetään kotouttamiseen liittyvästä hallinnosta ja viranomaisten vastuusta sen toteuttamisessa. Kotouttamispolitiikkaa toteutetaan kolmella eri tasolla. Valtakunnallisella tasolla päätetään maahanmuutto- ja pakolaispoliittisista linjauksista, kunnallisella tasolla laaditaan kotouttamisohjelma eri viranomaistahojen kesken ja yksilöllisellä tasolla kullekin maahanmuuttajalle laaditaan kotoutumissuunnitelma. Kotoutumissuunnitelmaan ovat oikeutettuja työttömät maahanmuuttajat tai ne, jotka saavat toimeentulotukea. Kotoutumissuunnitelmaan sisältyvät toimet maahanmuuttajan kotoutumisen tukemiseksi, esimerkiksi, miten ammatillinen opiskelu tai kielenopiskelu järjestetään. Kotoutumissuunnitelma laaditaan yhteistyössä maahanmuuttajan, kunnan viranomaisen tai työvoimatoimiston kanssa. Kotoutumissuunnitelman kesto on kolme vuotta, ja maahanmuuttajan on sitouduttava suunnitelmaan. Maahanmuuttajien kotoutumissuunnitelman tulee olla yksilöllinen. Suunnitelmassa tulee huomioida kunkin maahanmuuttajan elämäntilanne, ikä, terveys, perhesuhteet, kielitaito, aikaisemmat opinnot, työkokemus, toiveet ja kiinnostuksen kohteet. (Vantaan kaupungin kotouttamisohjelma 2000.) Ikääntyneiden maahanmuuttajien kotoutumissuunnitelmaan voidaan sisällyttää vanhustenhuollon palvelut sekä liittää yhteistyö seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Se voi olla muodoltaan myös palvelusuunnitelma. Inkerinsuomalaisten paluumuuttajavanhusten kotoutumissuunnitelman vastuuhenkilöinä toimivat sosiaaliviranomaiset. Inkerinsuomalaisten, ja yleensä ikääntyvien maahanmuuttajien, kotoutumissuunnitelmassa on ilmennyt puutteita. On koettu, että kotoutumissuunnitelma ei riittävästi kartoita ikääntyneiden toimintakykyä ja palvelujen tarvetta. Tähän tulokseen ovat tulleet sosiaalityöntekijät, jotka työskentelevät inkerinsuomalaisten paluumuuttajien parissa. Kotoutumissuunnitelman puutteita on tuotu esiin myös valtakunnallisissa maahanmuuttajaseminaareissa. (Kuusi & Raitanen, )

14 14 Lappeenrannassa otettiin käyttöön selviytymiskartoituslomake, koska kotoutumissuunnitelma koettiin puutteelliseksi. Selviytymiskartoituslomakkeen avulla pyritään arvioimaan ikääntyneiden maahanmuuttajien toimintakykyä ja selviytymistä päivittäisistä elämän toiminnoista. Selviytymiskartoituslomake ja sen antamat tiedot auttavat viranomaisia laatimaan ikääntyville maahanmuuttajille yksilöllisemmän kotoutumissuunnitelman. (Hiltunen 2001, 6.) Uusi laki maahanmuuttajien erityistuesta (1992/2002) astui voimaan lokakuun ensimmäisenä päivänä Laki toi muutoksia myös inkerinsuomalaisten toimeentuloturvaan. Erityistuen saamisen ehtoina ovat viiden vuoden asuminen Suomessa, 65 vuoden ikä tai työkyvyttömyys. Erityistuella turvataan täysimääräisen kansaneläkkeen tasoinen toimeentulo niille maahanmuuttajille, jotka muuten olisivat pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeessa. Useimmilla iäkkäillä inkerinsuomalaisilla paluumuuttajilla ei ole ollut kansaneläkettä Suomessa. Täyden kansaneläkkeen saaminen on edellyttänyt 40 vuoden asumista Suomessa sekä Suomen kansalaisuutta. Suomen kansalaisuutta inkerinsuomalainen voi hakea, kun on asunut viisi vuotta Suomessa. Erityistuesta huolimatta, inkerinsuomalaisilta vanhuksilta puuttuvat mahdollisuudet saada eläkeläisalennuksia. Puuttuviin etuuksiin kuuluvat muun muassa matka-alennukset. 2.3 Ikääntyneet paluumuuttajat ja kunnalliset palvelut Kunnallisista palveluista nousevat ikääntyneiden paluumuuttajien kohdalla ensimmäiselle sijalle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Paluumuuttajat, ja yleensä maahanmuuttajat, ovat oikeutettuja kunnallisiin palveluihin yhdessä muiden kunnan asukkaiden kanssa.

15 15 Kuntien tarjoamien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin kuuluvat vanhuspalvelut. Vanhusten palveluista ei ole erityislakia. Esimerkiksi ikäihmisten kotona annettavan hoidon järjestämisestä säädetään monessa eri sosiaali- ja terveydenhuollon laissa. Monet kuntien tarjoamista palveluista ovat sidonnaisia kunnan niille varaamiin määrärahoihin. Lähtökohtana kuitenkin on, että palveluihin osoitetut voimavarat takaavat palveluiden käyttäjille tasavertaiset peruspalvelut asuinpaikasta, sosiaalisesta asemasta ja kielestä riippumatta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2001, 5.) Paluumuuttajat ovat haaste kunnallisille palveluille. Tasavertaisten palvelujen järjestäminen vaatii kunnilta lisää resursseja, henkilökuntaa ja rahaa. Palvelujen oikea kohdentaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan, vaatii tarkkaa suunnittelua. (Vantaan vanhuspalvelustrategia 2002, 9.) 3 IKÄÄNTYNEIDEN MAAHANMUUTTAJIEN PALVELUT VANTAALLA 3.1 Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma Vantaalla oli vuoden 2002 alussa noin 9700 ulkomaalaistaustaista asukasta, mikä on 5,4 % kaupungin asukkaista. Tämä määrä muodostuu noin 110 eri kansallisuudesta. Vuoden 2002 alussa suurin vieraskielisten ryhmä oli venäjänkieliset. Heitä oli noin 1920 henkilöä. Yli 65-vuotiaiden osuus ulkomaalaistaustaisista (syntynyt ulkomailla tai ulkomaan kansalainen) maahanmuuttajista oli 456 henkilöä. Tähän lukuun eivät sisälly ne, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. (Vantaan kaupungin monikultturisuusohjelma 2002.) Vuosina Vantaalle muutti yli 65 vuotiaita inkerinsuomalaisia 13 henkilöä ja vuotiaita 21 henkilöä. (Paluumuutto entisen Neuvostoliiton alueelta )

16 16 Vantaan monikulttuurisuusohjelma 2002 päivittää aikaisemman, kaupunginhallituksen vuonna 2000 hyväksymän kotouttamisohjelman. Monikulttuurisuusohjelman perustana on vuonna 1999 hyväksytty laki maahanmuuttajien kotouttamisesta sekä hallituksen etnisen syrjinnän ja rasismin vastainen toimintaohjelma, Kohti etnistä yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuutta vuodelta 2001, joka on osa YK:n vuoden 2001 rasismin vastaisen toimintaohjelman kansallista toteutusta. (Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma 2002.) Monikulttuurisuusohjelman tavoitteena on, että kaupungin palvelut ovat monikulttuurisesti osaavia ja tasokkaita. Vantaan kaupunki haluaa olla syrjinnästä vapaa, eettisesti korkeatasoisesti ja oikeudenmukaisesti väestöään palveleva kaupunki. Monikulttuurisuusohjelman taustalla vaikuttavat Vantaan kaupungin arvot: oikeudenmukaisuus, avoimuus, luovuus ja tuloksellisuus. (Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma 2002.) Monikulttuurisuusohjelma muodostuu kolmesta eri osasta, jotka ovat maahanmuuttajien kotouttaminen, kulttuurisen monimuotoisuuden kehittäminen ja rasismin ja etnisen syrjinnän vastainen toiminta. Ohjelma on luonteeltaan monia rajoja ylittävä toimenpideohjelma, joka pyrkii lisäämään yhteistyötä monikulttuurisuuskysymyksissä eri hallinnonalojen ja muiden yhteistyötahojen kesken. Samalla se pyrkii osoittamaan lähiajan tärkeimmät tehtävät ja tehtävien toteuttamisesta vastuulliset tahot. Lähiajan keskeisiksi tehtäviksi monikulttuurisuusohjelmassa on määritelty eri kieli- ja kulttuuritaustaisten asukkaiden ohjaus- ja neuvontapalveluiden parantaminen, alueellisten viranomaisten välisten verkostojen luominen sekä kaikkien kuntalaisten vuoropuhelua parantavien kohtaamispaikkojen luominen. (Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma 2002.) Vanhuspalveluiden kohdalla monikulttuurisuusohjelma pyrkii määrittelemään tarkemmin ne toimenpiteet, joilla tulevaisuudessa parannetaan maahanmuuttajataustaisten van-

17 17 husten palveluita. Ohjelman pohjalta perustettiin maahanmuuttajavanhusten palveluita kartoittava työryhmä. Työryhmän tehtäviin kuuluu kartoittaa, millaisia palveluja maahanmuuttajavanhukset tarvitsevat ja mitä erityispiirteitä niihin liittyy. Palveluita kartoittava työryhmä tekee ehdotuksia monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnalle palveluiden parantamiseksi. Työryhmän tavoitteena on myös kiinnittää huomiota maahanmuuttajavanhusten tarpeisiin vanhuspoliittisia ohjelmia laadittaessa (Vantaan kaupungin monikulttuurisuusohjelma 2002, 46.) 3.2 Vantaan kaupungin vanhusten palvelustrategia Vantaan kaupunki on viime vuosina pyrkinyt aktiivisesti kehittämään vanhustenhuoltoaan strategisista päämääristä käytännön hankkeisiin. Maahanmuuttajavanhukset ovat yksi ryhmä vanhuksia, joiden palveluja kehitetään ja suunnitellaan Vantaan kaupungin vanhuspoliittisissa ohjelmissa. Vanhusten palvelustrategiassa maahanmuuttajavanhusten katsotaan tuovan haasteita vanhuspalvelujen kehittämisen suhteen. Vantaan kaupungin vanhuspalvelustrategia, joka laadittiin vuonna 2001, päivittää aikaisemmin vuonna 1999 laaditun Vantaan vanhustenhuollon nykytila ja kehittämissuunnitelman vuosille Vanhusten palvelustrategiaan sisältyvät vanhuspalvelut kokonaisuudessaan ja suunnitelmat niiden toteuttamisesta. Strategiat, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan, ovat osaava ja riittävä henkilökunta, omaisten tukeminen, osallisuuden tukeminen, toimivat palvelut, rahoituksen turvaaminen, hoito- ja turvateknologia, ikääntymisen huomioiva esteetön ympäristö, laadun hallinta ja eri toimijoiden yhteisvastuu. (Vantaan vanhusten palvelustrategia 2002, 1-8.) Vantaan vanhuspalvelustrategian laatimista tuki vuonna 2001 voimaan astunut STM:n ja kuntaliiton Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Laatusuosituksen mukaan jokaisessa kunnassa tuli olla poliittisen johdon hyväksymä vanhuspoliittinen strategia ja sitä tukeva toimenpideohjelma. Toimenpideohjelman tarkoitus on turvata ikääntyneiden sosiaaliset oikeudet. Strateginen suunnitelma tuli laatia 5-10 vuodeksi eteenpäin. (Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus 2001, 10.)

18 Vantaan kaupungin vanhus- ja maahanmuuttajapalvelut Vantaan vanhuspalveluihin ovat oikeutettuja 65 vuotta täyttäneet ja vanhuuseläkkeellä olevat vantaalaiset. Vanhuspalveluita tarjoavat vanhustenhuollon erityispalvelu (Verpa) ja alueiden sosiaali- ja terveysasemat. Palvelut pyritään pääsääntöisesti tarjoamaan asukkaiden omilla asuinalueilla. Vanhuspalveluihin kuuluvat muun muassa kotihoito, omaishoidon tuki, vanhainkodit, päivätoiminta, asumispalvelut, kuljetuspalvelut, vanhustenhuollon erityispalvelut sekä vanhusneuvosto (Sosiaali- ja terveydenhuolto Vantaalla 2001 esite) Vantaan kotipalvelu ja kotisairaanhoito on yhdistetty kotihoidoksi. Kotipalvelun palveluja vanhusten on mahdollisuus saada alentuneen toimintakyvyn perusteella. Kotisairaanhoidon palveluja vanhukset voivat saada silloin, kun he eivät tarvitse laitoshoitoa ja heidän ei ole palveluja tarvitessaan tarkoituksenmukaista käyttää terveyskeskuspalveluja. Kotihoito tarjoaa myös erilaisia tukipalveluja tukeakseen vanhusten kotona asumista mahdollisimman pitkään. Maahanmuuttajille tarkoitettuja palveluja tarjoaa Vantaan kaupungin Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimisto. Toimisto palvelee pakolaisia ja sovitusti vastaanotettavia paluumuuttajia noin vuoden ajan. Tämän jälkeen maahanmuuttajat siirtyvät normaaliasiointiin alueiden palvelujen piiriin. Toimiston toiminta perustuu yhteispalvelusopimukseen Vantaan kaupungin ja valtion eri virastojen välillä. Näitä ovat kansaneläkelaitos, maistraatti, poliisilaitos, työvoimatoimisto ja verovirasto. Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston keskeisiä palveluja ovat ohjaus- ja neuvontapalvelut, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, työvoimapalvelut. Palvelut toteutetaan yhteistyössä alueellisten sosiaali- ja terveyskeskusten kanssa. Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimistossa annettaviin terveyspalveluihin kuuluvat terveyden- ja sairaanhoitajan alkuhaastattelut, lääkärintarkastukset, aikuisten rokotukset ja suuhygienistin hammastarkastukset. Sosiaalityöntekijät laativat maahanmuuttajien

19 19 kotoutumissuunnitelmat yhteistyössä työvoimatoimiston edustajan ja joissakin tapauksissa Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston terveydenhoitajan kanssa. Kotoutumissuunnitelmaan kirjataan verkostot ja perheen yhteistyötahot, lähtötilanne sekä perheen omat toiveet ja tavoitteet, koulutus ja työnhakusuunnitelmat, sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja lopuksi työntekijän arvio. Perheenjäsenille voidaan tehdä yksilökohtaiset suunnitelmat tai koko perheelle yhteinen kotoutumissuunnitelma. Kotoutumissuunnitelmaa tehdessä kirjataan ylös myös suunnitelman tarkastusajankohta. Asiakkaan siirtyessä aluepalvelujen piiriin, toteutuu siirto yhteistyössä sosiaalityöntekijän, asiakkaan ja alueen työntekijän välillä. Siirron yhteydessä käydään läpi kotoutumissuunnitelma. Vuosittain Vantaalle vastaanotettavien paluumuuttajien määrää säätelee heille osoitettavien asuntojen määrä. Paluumuuttajat ja pakolaiset saavat useimmiten ensiasunnon Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston kautta. Maahanmuuton alkuvaiheessa asumiseen liittyvien asiakirjojen käsittely, ohjaus ja opastus annetaan Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimistossa ohjaajien avustuksella. Erillinen asumisopastus ja ohjaus sisällytetään joissakin tapauksissa kotoutumissuunnitelmaan. Asumisopastus tapahtuu yhteistyössä VAV:n sosiaali-isännöitsijän kanssa. Yhteispalvelutoimistossa pyritään antamaan palveluja tulkin välityksellä, jollei työn-tekijä itse puhu hyvin asiakkaan äidinkieltä. Tulkkipalvelujen käyttöön viranomaisia velvoittavat eri lait, kuten esimerkiksi Kielilaki 148/22 Ulkomaalaislaki 378/91, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/92 sekä Sosiaalihuoltolaki 710/82. (Vantaan kotouttamisohjelma 2000, 5.) Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimistossa on mahdollisuus saada venäjänkielistä palvelua ohjaajalta, sairaanhoitajalta ja vahtimestarilta. Toimiston palveluihin sisältyvät paluumuuttajien infotilaisuudet Silkin Portin toimintakeskuksessa. Infotilaisuudet ovat osa kotoutumissuunnitelmaa, joissa eri viranomaiset kertovat tulkin välityksellä omista palveluistaan. Silkin Portissa järjestetään myös suomenkielen opetusta ja keskustelukerhoja paluumuuttajille. (Vantaan kotouttamisohjelma

20 , 19.) Viime aikoina suomen kielen opetusta on annettu ikääntyville paluumuuttajille kahdessa eri tasoryhmässä. 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tutkimuksen tarkoitus on selvittää yli 65-vuotiaiden inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kokemuksia palveluista ja palvelujen tarpeista Vantaalla. Tutkimustehtävät: 1. Saada selville, mitä palveluja inkerinsuomalaiset paluumuuttajat ovat käyttäneet ja onko heillä tietoa palveluista. 2. Kartoittaa inkerinsuomalaisten paluumuuttajien suomenkielen taidon ja palveluiden riittävyyttä arjessa selviytymisen kannalta. 3. Selvittää, millaisia kokemuksia inkerinsuomalaisilla on viranomaiskontakteista. 4. Saada tietoa inkerinsuomalaisten paluumuuttajien toiveista palvelujen kehittämisen suhteen. 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 5.1 Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella. Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän katsotaan sopivan silloin, kun halutaan saada tietoa ja aineistoa todellisesta elämäntilanteesta. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2000, 155.)