KANDIDAATINSEMINAARI JA -TUTKIELMA MARKKINOINTI. Ohjeita työskentelyyn

Transkriptio

1 Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu Markkinointi KANDIDAATINSEMINAARI JA -TUTKIELMA MARKKINOINTI Ohjeita työskentelyyn Päivitetty Sonja Lahtinen

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Edeltävät opinnot Läsnäolo seminaaritapaamisissa Kandidaatintutkielman aihe Kirjalliset esitykset Ideapaperi Aiheanalyysi Tutkimussuunnitelma Kandidaatintutkielma Suulliset esitykset Opponointi Kandidaatintutkielman ohjaus Kandidaatinseminaarin ja -tutkielman arvostelu KANDIDAATIN TUTKINTO TUTKIMUSRAPORTIN MUOTOSEIKAT Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat Lähdeviitteet Suorat lainaukset Lähdeluettelo Painetut lähteet Verkkolähteet Liitteet LIITTEET LIITE 1: Tutkimusprosessin kuvaus LIITE 2: Nimiölehden malli LIITE 3: Tiivistelmän malli LIITE 4: Lähdeluettelon malli LIITE 5: Tutkimuksen tekijän ja opponentin tarkistuslista LIITE 6: Kandidaatintutkielman arvostelussa käytettävä lomake LIITE 7: Kandidaatintutkielmien arviointiperusteet... 31

3 3 1 JOHDANTO Näissä ohjeissa käsitellään kandidaatinseminaarityöskentelyä Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Ohjeissa käydään läpi kandidaatinseminaaria koskevia ohjeistuksia, vaatimuksia sekä työn käytännön toteuttamista erityisesti markkinoinnin opintosuunnassa. Kandidaatinseminaari on opiskelijalle yleensä ensimmäinen varsinainen tutkimusprosessi. Tieteellinen tutkimusprosessi edellyttää tutkimusongelman oikeaoppista asettamista, tiedon hankintaa keskeisistä tieteellisistä julkaisuista, tutkimusmenetelmien perusteltua valintaa sekä onnistuneiden ja perusteltujen johtopäätösten tekemistä. Tutkimuksen lopputuloksena syntyvässä tutkimusraportissa tutkimustulokset on kytkettävä jo olemassa olevaan tutkimustietoon selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla. Raportoinnissa tulee keskittyä olennaisten asioiden käsittelyyn tieteellistä kirjoitustapaa noudattaen. Raportin on oltava asiasisältönsä ja kieliasunsa suhteen moitteeton. Koko tutkimusprosessin kulku on tiivistettynä liitteessä 1.

4 4 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Kandidaatinseminaarin tavoitteena on antaa valmiuksia aiemmin opitun soveltamiseen ryhmätyö- ja seminaarityöskentelyssä sekä itsenäisessä kirjallisessa ja suullisessa esittämisessä. Kandidaatinseminaarin tutkimusraportti on samalla kandidaatintutkielma (ks. luku 3). Kandidaatinseminaari toimii ensimmäisenä vaiheena tutkimustaitojen oppimisessa ja samalla valmistaa opiskelijaa pro gradu -tutkielman tekemiseen. 2.1 Edeltävät opinnot Kandidaatinseminaarin suorittaminen ajoittuu yleensä kolmannelle opintovuodelle. Ennen kuin kandidaatintutkielman onnistunut kirjoittaminen on mahdollista, opiskelijalla tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä markkinoinnin tieteenalasta sekä kauppatieteistä yleensä. Lisäksi opiskelijalla on oltava riittävästi tietoa tieteellisestä metodologiasta. Kandidaatinseminaariin tullessaan opiskelijalla tulee olla suoritettuna opinto-oppaassa mainitut vaadittavat edeltävät opintojaksot. Markkinoinnin kandidaatinseminaarin edeltävinä opintoina vaaditaan: 1. Pakollinen: KATMAA10 Asiakaslähtöinen markkinointi -moduuli 2. Suositellaan: MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi ja HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta. Lisäksi suositellaan seminaarin kanssa samanaikaisesti, tai edeltävänä lukukautena, suoritettavaksi KATTV01 Kauppatieteellisen tutkimuksen menetelmät kurssia. 2.2 Läsnäolo seminaaritapaamisissa Seminaaritapaamisissa keskustellaan vuorollaan kunkin osallistujan seminaarityöstä. Seminaarit ovat osa oppimisprosessia, ja siksi seminaarilaisten on oltava läsnä vähintään 80 prosentissa seminaaritapaamisia. Tämän säännön noudattaminen palvelee opiskelijoiden tasapuolista kohtelua sekä yliopistojen tulostavoitteisiin nähden niukkoja opetusvoimavaroja. Oppiminen ja ohjaus tapahtuvat seminaareissa.

5 5 2.3 Kandidaatintutkielman aihe Aiheen valinnalla on tutkimusprosessin onnistumisen kannalta keskeinen merkitys. Onnistunut aihevalinta jo kandidaatinseminaarivaiheessa voi merkitä mahdollisuutta tehdä myös pro gradu -tutkielma samasta aiheesta, kandidaatintutkielmaa osin hyödyntäen. Kandidaatinseminaarin ensimmäisellä kokoontumiskerralla jokaisella opiskelijalla tulisi olla mietittynä tutkimuksensa alustava aihealue. Seminaarin alkuvaiheessa palautettava ideapaperi käydään ohjaajan kanssa henkilökohtaisesti läpi, ja lopullinen aihe muotoutuu eri papereiden kirjoittamisen kautta. Aiheen valinta on myös yksi kandidaatinseminaarin vaikeimpia vaiheita ja monille opiskelijoille sen oman oikean aiheen löytäminen saattaakin tuottaa ongelmia. Tutkielman aiheita voi löytää hyvinkin erilaisista paikoista, esimerkiksi luennoilta, alan kirjallisuudesta, aikakauslehdistä, tieteellisistä julkaisuista tai kesätyöpaikan kokemusten perusteella. Erityisen hyviä lähteitä ovat tieteelliset artikkelit ja niiden lopussa olevat tutkimusaukot. Kandidaatinseminaarin onnistumisen kannalta on tärkeää, että opiskelija kokee aiheensa mielenkiintoiseksi ja omaa erityisosaamista edistäväksi. Monet opiskelijat tekevät pro gradu -tutkielmansa toimeksiantoina yrityksille ja jotkut opiskelijat saattavat haluta tehdä yhteistyötä yritysten kanssa jo kandidaatinseminaarivaiheessa. On kuitenkin syytä huomata, että kaikista yrityksen tarjoamista aiheista ei aina voida tehdä tieteellistä tutkimusta. Ohjaaja ei välttämättä hyväksy mitä tahansa opiskelijan ehdottamaa aihetta kandidaatinseminaarin aiheeksi. Tämän vuoksi opiskelijan on ehdottomasti hyväksytettävä tutkielmansa aihe ja suunnitelmansa käytännön toteutukseksi työnsä ohjaajalla ennen kuin hän sopii asiasta lopullisesti yhteistyöyrityksen kanssa. Toimeksiantotutkimusta tehtäessä on ensiarvoisen tärkeää pitää ohjaaja myöhemminkin ajan tasalla tutkimuksen edistymisestä. Käytännössä opiskelija voi joutua tasapainoilemaan toimeksiantajan käytännönläheisten toiveiden ja toisaalta yliopisto-opintojen tieteellisyyden ja uuden tiedon tuottamisen vaatimusten välissä.

6 6 2.4 Kirjalliset esitykset Kandidaatinseminaarin aikana opiskelija tuottaa vähintään neljä kirjallista esitystä: ideapaperin, aiheanalyysin, tutkimussuunnitelman sekä kandidaatintutkielman. Kirjalliset esitykset toimitetaan ohjaajalle, opponentille, ja muille osallistujille sovittuna ajankohtana kurssin Moodle-alustalle Ideapaperi Seminaarin alkuvaiheessa kirjoitetaan yhden sivun selostus omasta tutkimusaiheesta. Tämän pohjalta käydään henkilökohtainen keskustelu (noin 15 min) ohjaajan kanssa ja kartoitetaan aiheen soveltuvuutta kandidaatin tutkielmaan. Ideapaperia ei toimiteta vielä muille osallistujille eikä opponentille, vaan tarkoituksena on yhdessä ohjaajan kanssa pohtia aihetta ja lähestymistapaa ennen varsinaisen aiheanalyysin kirjoittamista Aiheanalyysi Aiheanalyysi (pituus noin 2 3 sivua) sisältää vähintään seuraavat kohdat: 1. Tutkielman alustava työnimi 2. Aihealue Aihealueen esittely Mitä tiedät aihealueesta kirjallisuuden perusteella? Mitkä ovat keskeiset aihealueesta tehdyt tutkimukset? Miksi aihealueen tutkiminen on tärkeää ja kiinnostavaa? 3. Tutkimustehtävän muotoilu ja alustavat tutkimuskysymykset Mitä tutkit eli tutkielman aihepiiri? Miten tutkit eli tutkielman toteutus (pohjautuuko työ yksinomaan kirjallisuuteen vai keräätkö myös muuta empiiristä aineistoa)? Mistä hankit tutkimusaineiston (erityisesti empiirisissä tutkimuksissa, esim. käyttämäsi case-yritys tai tilastoaineisto)? Mitä tutkielman tuloksena syntyy? 4. Opiskelijan alustava aikataulu tutkimustyöskentelylleen (seminaarin aikataulun puitteissa)

7 Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelma (pituus noin 7 sivua) sisältää vähintään seuraavat kohdat: 1. Tutkielman työnimi täsmennettynä 2. Aihealueen esittely ja merkitys 3. Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset, keskeiset rajaukset perusteluineen sekä tutkimustyön keskeisimpien käsitteiden määrittely 4. Tutkimusmenetelmät 5. Alustava teoreettinen viitekehys 6. Opiskelijan itselleen asettama tehtäväkohtainen aikataulu Lähteet LIITE 1: Alustava tutkimusraportin sisällysluettelo LIITE 2: Luonnos haastattelukysymyksistä tai kyselylomakkeesta (jos tutkimus sisältää sellaisen) Tutkimussuunnitelma voidaan myös laatia noudattaen lopullisen tutkielman rakennetta (ks. kohta 2.4.3). Tutkimussuunnitelman loppuun on tällöin lisättävä aikataulu. Tietyt kappaleet voivat olla tässä vaiheessa varsin pitkälle valmiit, ja toisista kappaleista ehkä vain otsikot. Liitteenä 1 listattua alustavaa sisällysluetteloa ei tarvita, jos tutkimussuunnitelma noudattaa jo valmiin tutkielman rakennetta Kandidaatintutkielma Valmiin kandidaatintutkielman ohjeellinen pituus on noin 30 tekstisivua + lähteet + liitteet. Ehdoton maksimipituus on 40 tekstisivua. Seuraavana esitetty rakenne on yleisyydestään huolimatta vain yksi mahdollisuus tutkielman rakenteeksi. Lukujen ja alalukujen nimet ovat myös suuntaa-antavia, ja lukujen otsikot voivat olla myös kiinteämmin tutkielmaan aiheeseen liittyviä (esim. Aiheenvalinnan tausta -> Palveluajattelun murros). Tutkielman rakenne voi tutkimuksellisista syistä poiketa tästä rakenteesta esimerkiksi silloin, kun kyseessä on täysin teoreettinen työ. Teoreettinen työ on nykyisin useimmiten varsin perusteltua, mikäli halutaan jatkaa aiheen käsittelyä pro gradussa, jolloin kerätään empiria.

8 8 Nimiölehti (ks. liite 2) Tiivistelmä (ks. liite 3) Sisällys 1 Johdanto Aiheenvalinnan tausta Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Oletukset ja rajaukset (Keskeiset käsitteet) (Tutkimusmetodit) 2 Tutkimuksen teoreettinen osuus Teoreettinen viitekehys 3 Tutkimuksen toteutus ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen kohteen esittely (esim. case -yritys tai haastateltavat henkilöt) Aineiston luonti Aineiston käsittely ja analysointi Tutkimuksen laadun arviointi 4 Tutkimuksen keskeiset tulokset Keskeiset tulokset Jatkotutkimusmahdollisuudet 5 Johtopäätökset, yhteenveto Lähteet (ks. liite 4) Liitteet Näiden ohjeiden yhteyteen on kerätty tutkimuksen tekijän tarkistuslista (liite 5), jota tutkielmaa tehdessä kannattaa hyödyntää. Tarkistuslistan avulla tutkija voi helposti tarkistaa, ovatko tutkimuksen perusasiat kunnossa. 2.5 Suulliset esitykset Kirjallisten raporttien laatimisen lisäksi seminaarissa pidetään valmisteltuja suullisia esityksiä. Seminaarissa kukin osallistuja pitää yhteensä vähintään kolme suullista esitystä. Ensimmäinen esiintyminen on seminaarin alkuvaiheessa, jolloin esitetään aiheanalyysi (esityksen ohjeellinen pituus 10 minuuttia). Seuraavassa vaiheessa esitellään tutkimussuunnitelma (esityksen ohjeellinen pituus minuuttia) sekä

9 9 viimeiseksi valmis kandidaatintutkielma (esityksen ohjeellinen pituus 30 minuuttia). On suositeltavaa, että opiskelija käyttää kaikissa esityksissään apuna visuaalista esitystapaa (esim. Prezi tai Powerpoint), havainnollistaakseen työn keskeisen sisällön kuulijoille. 2.6 Opponointi Opponentin tehtävä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan suunnitelman tai valmiin tutkielman sisältöä ja raportointia. Kukin seminaariin osallistuva on vuorollaan opponenttina. Pääsääntöisesti opponentin seminaarissa käyttämät puheenvuorot vastaavat pituudeltaan varsinaisen esitelmöitsijän esityksiä. Opponentin tulee esittää tärkeimmät kommenttinsa powerpoint-kalvolla. Lisäksi opponentti kirjaa seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien olennaisimmat kommentit. Jokainen seminaarin osallistuja siis lukee ja kommentoi kulloinkin esitettäviä töitä. Opponentti antaa omat kommenttinsa ja muiden osallistujien kommentit tutkielman tekijälle kirjallisesti. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin kehitettäviäkin osa-alueita. Opponentin yksi tehtävä on läpikäydä kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden läpikäyntiin. Käytännössä opponentin tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkimuksen laatijankin (ks. liite 5). 2.7 Kandidaatintutkielman ohjaus Tutkielman ohjaus tapahtuu pääasiassa seminaaritapaamisissa. Oppimista tapahtuu sekä oman tutkimustyön että muiden seminaarilaisten töiden ongelmakohtia käsittelemällä. Yleiset tutkielman tekoon liittyvät asiat käsitellään seminaaritapaamisissa. Lisäksi opiskelija voi saada ohjausta omaan työhönsä liittyvissä erityiskysymyksissä ohjaajan vastaanottoaikoina. Opiskelijan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ohjaajan tapaamiseen tulee valmistautua. Mitä selkeämmässä muodossa omat pohdinnat ja esitettävät kysymykset ovat, sitä rakentavampaa ja tutkimustyötä edesauttavampaa keskustelua ohjaajan kanssa voidaan käydä.

10 Kandidaatinseminaarin ja -tutkielman arvostelu Kandidaatinseminaari arvioidaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Kandidaatintutkielmasta antaa lausuntonsa tieteenalayksikön johtajan määräämä tarkastaja (useimmiten kandidaatintutkielman ohjaaja). Kandidaatintutkielmaa arvioitaessa otetaan huomioon eri näkökohtia, joiden tuloksena arvosana määräytyy (liite 7). Tutkielman hyväksyy tieteenalayksikön johtaja tarkastajan lausunnon perusteella. Hyväksytyn tutkielman arvolauseet ovat välttävä, tyydyttävä, hyvä, kiitettävä ja erinomainen.

11 11 3 KANDIDAATIN TUTKINTO jälkeen kaikki opiskelijat suorittavat kandidaatin tutkinnon (180 op). Kandidaatin tutkinnon suorittamisesta on tarkemmin kerrottu Johtamiskorkeakoulun opinto-oppaassa. Kandidaatintutkielma lähetetään tutkielman ohjaajalle sähköpostitse sekä osoitteeseen tutkielmat.jkk@uta.fi pdf-tiedostona, kun lupa lopulliseen palautukseen on saatu ohjaajalta. Kandidaatin tutkintoa varten opiskelijan tulee kandidaatintutkielman lisäksi kirjoittaa tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. Kypsyysnäytteen tehtävänä on osoittaa, että opiskelija on perehtynyt tutkielman aihepiiriin ja että opiskelijalla on hyvä suomen tai ruotsin kielen taito. Kypsyysnäyte sovitaan yhdessä ohjaajan kanssa, mutta kuitenkin vasta sen jälkeen, kun tutkielma on jätetty ohjaajalle. Kuulustelutilaisuus kestää kaksi tuntia. Kypsyysnäytteenä laaditaan kirjoitus jostakin tutkielmaan liittyvästä aiheesta, joka valitaan kahdesta tai kolmesta ohjaajan antamasta vaihtoehdosta. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kielen osalta. Opiskelijan on syytä huomata, että kieliasun osalta arvioidaan muun muassa tyyliä, tekstilajia ja käsitteitä, tekstin rakennetta ja tehtävänannon noudattamista, joten esimerkiksi puuttuva johdanto tai lopetus saattaa johtaa kypsyysnäytteen kieliasun hylkäämiseen. Kypsyysnäytteen kirjoittamista koskevat ohjeet: (Ohjeen ovat laatineet kielikeskuksen kypsyysnäytteiden tarkastajat) 1. Valitse annetuista aiheista yksi. Kirjoita siitä selvällä käsialalla (ei kuitenkaan tikkukirjaimilla) noin yhden konseptiarkin ( sanaa) mittainen esseetyyppinen teksti. Muista jättää sivuille marginaalit. Huomaa, että tekstillä täytyy olla otsikko ja sisällön ja otsikon tulee vastata toisiaan. 2. Noudata tarkasti tehtävänantoa. Huolehdi siitä, että kirjoitus on rakenteeltaan jäsennelty ja yhtenäinen kokonaisuus ja että kappalejako on selvästi osoitettu. Älä käytä väliotsikoita. Kypsyysnäytteeseen eivät kuulu myöskään kuvat ja taulukot.

12 12 3. Kirjoita hyvällä asiatyylillä ja kiinnitä huomiota tekstin luettavuuteen ja havainnollisuuteen. 4. Kirjoita asiantuntijalukijalle, joka ei tunne tutkielmaasi: anna riittävästi tietoa asioista, jotta teksti olisi ymmärrettävä, mutta vältä tarpeetonta toistoa. Käsittele aihettasi pohdiskelevasti sen sijaan, että vain luettelisit muistamasi asiat. Muista, että arvostelussa kiinnitetään huomiota kokonaisuuteen ja kielen hallintaan. 5. Oikolue tekstisi. Linkkejä kypsyysnäytteen kirjoittajille: Kirjoittamisen ja kielenhuollon verkko-oppimateriaalissa Kirjoittajan ABC-kortissa Akateemisen kirjoittamisen verkko-oppimateriaalissa Kielijelpissä Suomen yliopistojen kielikeskusten verkoston Finelcin julkaisu suosituksista ja ohjeista:

13 13 4 TUTKIMUSRAPORTIN MUOTOSEIKAT Tutkielmassa on tärkeintä sen asiasisältö. Jotta sisältö välittyisi lukijalle oikein, on tutkielman jäsennyksen, kieliasun ja ulkoasun oltava kunnossa. Lisäksi esitystavan on oltava looginen ja yhtenäinen. Seuraavassa esitetään, millaisia muotoseikkoja markkinoinnin oppiaine suosittelee kirjallisiin esityksiin. Ohjeiden tarkoituksena on vapauttaa kirjoittaja esitystapaan liittyvien yksityiskohtien pohtimisesta ja siten lisätä itse tutkimuksen sisällön rakentamiseen käytettävää aikaa. Valmis tutkimusraportti eli kandidaatintutkielma sisältää nimiösivun, tiivistelmän, sisällysluettelon, varsinaisen tekstiosuuden, lähdeluettelon ja mahdolliset liitteet. Tutkimusraportin nimiösivu tehdään liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisesti. Tutkielman nimen tulee olla lyhyt ja kuvata hyvin tutkielman sisältöä. 4.1 Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi Tutkimusraportin kirjasintyylinä käytetään Times New Romania tai vastaavaa (pistekoko 12). Tarvittaessa korostukset tehdään kursiivilla. Erityistapauksissa voidaan käyttää myös lihavointia, mutta ei alleviivausta. Tekstisivun vasen ja oikea marginaali ovat yhtä leveitä: vähintään 2 cm, mieluiten 3 cm. Ylä- ja alamarginaalit ovat 2,5 cm. Tekstin riviväli on 1,5. Sisällysluettelossa, lähdeluettelossa yms. riviväli on kuitenkin 1. Tutkimusraportin nimen ja otsikoiden perään ei merkitä pistettä. Huomaa kuitenkin, että kysymysmuotoinen nimi ja otsikko päätetään kysymysmerkkiin. Pääotsikko kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 16. Pääotsikkonumeron eikä muidenkaan otsikkonumeroiden viimeisen numeron jälkeen merkitä pistettä. Alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 14 ja seuraavat alaotsikot kirjoitetaan pienin lihavoiduin kirjaimin pistekoolla 12. Pääotsikon jälkeen tulee kaksi tyhjää riviväliä ja muiden otsikoiden jälkeen yksi tyhjä riviväli.

14 14 Otsikoinnissa on hyvä muistaa, että rinnasteisia alalukuja täytyy olla vähintään kaksi (esim. alaluvut 4.1 ja 4.2, ei ainoastaan alaluku 4.1). Otsikot ja teksti aloitetaan vasemmasta marginaalista. Kappaleiden väliin lyödään tyhjä riviväli. Lukujen ja kappaleiden väliin ei saa jättää tarpeettomia aukkoja. Sivujen numerointi alkaa nimiölehdestä ja jatkuu viimeiseen liitesivuun asti. Sivunumero merkitään näkyviin kuitenkin vasta ensimmäiseltä varsinaiselta tekstisivulta alkaen. Sivunumero merkitään sivun yläosaan keskelle. Ohjeet sivunumeroinnin tekemiseen Wordissa niin, että sivunumero näkyy vasta ensimmäiseltä tekstisivulta alkaen löytyvät esimerkiksi osoitteesta: Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat Havainnollinen esitystapa edellyttää usein erilaisten kuvioiden ja taulukoiden käyttöä. Tutkimusraportissa kaikkia muita paitsi taulukoita ja kaavoja kutsutaan kuvioiksi. Kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti kumpikin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen merkitään piste, mutta otsikon jälkeen ei. Kuviot ja taulukot on otsikoitava. Taulukon otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion otsikko sijoitetaan kuvion alle. Tekstin kannalta tarpeettomia kuvioita tai taulukoita ei pidä esittää. Jokaiseen kuvioon ja taulukkoon on viitattava tekstissä. Viittaukset taulukoihin ja kuvioihin tehdään numeroviittauksin, esimerkiksi (taulukko 2) tai (kuvio 3), joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Taulukko voidaan siten myös siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan. Kuvion tai taulukon jälkeen pitää olla tekstiä ennen seuraavaa pääluvun tai alaluvun otsikkoa. Jos tutkimusraportissa esitetään matemaattisia kaavoja, numeroidaan myös ne omana numerosarjanaan, jolloin niihin voidaan myös viitata yksiselitteisesti (kaava 1). 2 ( 1) x y x 2 ( ) 2xy y 2

15 15 Kaavan matemaattiset merkinnät on kirjoitettava selkeästi. Kaikki kaavassa käytetyt symbolit on määriteltävä täsmällisesti. Kaavojen kirjoittamisessa kannattaa käyttää apuna tekstinkäsittelyjärjestelmän kaavaeditoria, jos se vain on mahdollista. Kaavoissa käytetyn fonttikoon on oltava yhteensopiva tekstiesityksen kanssa. 4.3 Lähdeviitteet Lähdeviite on merkittävä aina, kun kirjoittaja viittaa jonkun toisen ajatuksiin joko suorasti tai epäsuorasti, ts. omat ja lainatut ajatukset on erotettava toisistaan. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti yksipuolisen ja pitkän yksittäisen lähteen referoinnin sijaan on hyvä esittää referoitavien virkkeiden välissä omia tulkintoja tai vertailua muihin lähteisiin. Harvard-järjestelmässä lähdeviittaus merkitään tekstiviitteenä, eli tekstin sisälle sulkeisiin. Virkkeen lopussa tekstiviite merkitään aina sulkeisiin ennen loppupistettä. Sivunumerot merkitään aina suoriin lainauksiin tai jos viitataan kuvaan, taulukkoon tai yksityiskohtaiseen tietoon. Jos taas viitataan laajasti koko teokseen tai tutkimukseen, sivunumeroa ei merkitä. Viitteisiin merkitään: tekijän sukunimi/tekijöiden sukunimet, julkaisun painovuosi, sivunumero(t) Julkaisuvuosi erotetaan tekijän sukunimestä sekä sivunumeroista pilkulla. a.) Viittaus yhteen lähteeseen jos kirjoittajia on yksi: Virkkeen sisällä: Yrjölän (2015, 10) mukaan Virkkeen lopussa: (Yrjölä 2015, 10). jos kirjoittajia on kaksi: Virkkeen sisällä: Kurikon ja Tuomisen (2013, 104) mukaan... Virkkeen lopussa: (Kurikko & Tuominen 2013, 104).

16 16 jos kirjoittajia on enemmän kuin kaksi: Jos kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, merkitään vain ensimmäinen kirjoittaja ja muut korvataan joko suomenkielisellä lyhenteellä ym. tai latinankielisin sanoin et al. Virkkeen sisällä: Saarijärven ym. (2014) mukaan... Saarijärvi et al. (2014) suggested that Virkkeen lopussa: (Saarijärvi ym. 2014). (Saarijärvi et al. 2014) b.) Viittaus useampaan kuin yhteen lähteeseen Jos viitataan saman tekijän useaan julkaisuun, julkaisut laitetaan aikajärjestykseen. Jos sivunumeroihin ei viitata, lähteet erotetaan pilkulla. Tätä teemaa on tutkittu verrattain paljon (Gummesson 2012, 2013, 2014). Jos viittauksia on myös sivunumeroihin, lähteet erotetaan puolipisteellä. Tätä teemaa on tutkittu verrattain paljon (Gummesson 2012, 25; 2013, 30; 2014, ). Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, niin julkaisuun viitataan sekä tekstissä että lähdeluettelossa vuosilukuun lisätyn kirjaimen avulla (esim. 2015a ja 2015b). Jos viitataan useiden tekijöiden eri julkaisuihin, julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä ja lähdetiedot merkitään sulkeissa aakkosjärjestykseen. Aiheesta on jo jonkin verran tutkimustietoa (Kuusela ym. 2014, 596; Yrjölä 2015, 10) c.) Viittaus toissijaiseen lähteeseen Lähteiden käytön pääsääntönä on, että lähteenä käytetään aina alkuperäistä lähdettä. Joskus kuitenkaan alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla, jolloin tekstissä joudutaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen. Tällöin on selvästi merkittävä lähdeviittaukseen että viittaus on toissijainen.

17 17 Schatzkin määritelmän tarkempi analyysi (ks. Warde 2005, 144)... Epp ja Price (2008) nostavat esiin, että jo Blumer (1969) kuvaili Toissijaista lähdettä käytettäessä sekä alkuperäinen että toissijainen lähde merkitään lähdeluetteloon. d.) Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Kaikissa lähteissä ei ole mainittu henkilötekijöitä. Tällaisia lähteitä ovat muun muassa komiteamietinnöt ja lait. Tällaisen lähteen viitteeksi merkitään organisaation nimi vuosilukuineen. Ongelmaa on pohdittu myös lainsäädännön näkökulmasta (Kirjanpitolainsäädännön uudistamiskomitean mietintö 2000, 45). e.) Viittaus henkilölähteisiin Haastatteluista ja muista vastaavista tiedonannoista merkitään jokin tunnistetieto (tilanteesta riippuen henkilön nimi, asema organisaatiossa, ikä, sukupuoli tms.). Lähdeluetteloon tehdään tarkempi selvitys henkilölähteistä, esim. haastatellut henkilöt, nimi, asema, haastattelupäivämäärä. Menestyjät osaavat hyödyntää asiakastietoja oikealla tavalla (Karjaluoto 2014). f.) Viittaus verkkolähteisiin Verkkolähteisiin viitattaessa tekstiviitteissä noudatetaan samoja periaatteita kuin edellä. Jos lähteellä on henkilötekijä, viitataan lähteeseen nimellä ja vuosiluvulla. Jos tekijää ei tiedetä, käytetään sivuston julkaisijan tai julkaisun nimeä ja vuosilukua, mikäli se on tiedossa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että lukija pystyy tekstiviitteen perusteella paikantamaan ko. lähteen lähdeluettelosta. Kaupan monikanavaisuutta pidetään merkittävänä kilpailutekijänä (Retail Customer Experience 2011).

18 Suorat lainaukset Suorat lainaukset tulevat kyseeseen muun muassa silloin, kun 1) lähteen tyyli on erottamattomasti osa asiasisältöä ja siitä halutaan antaa näyte 2) tieto on niin merkittävää tai sen lähde on niin arvovaltainen, että on tarpeen pitää se muuttamattomana 3) tieto on alkuperäisessä muodossaan ilmaistu niin tarkasti ja vakuuttavasti, että sen muokkaaminen vääristäisi tiedon sisältöä. Suora lainaus merkitään lainausmerkkien sisään sanatarkasti ja varustetaan sivunumerolla. Jos lainattavasta tekstistä jätetään pois sanoja tai lauseita, pois jätetty kohta korvataan kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla tai kolmella pisteellä. Lainaajan mahdolliset omat lisäykset tai kommentit merkitään lainattavaan tekstiin hakasulkeisiin. Jos suora lainaus on pitkä, lainaus sisennetään yhden sarkaimen verran vasemmasta reunasta ja tekijäviite merkitään sulkeisiin vasta pisteen jälkeen. Huom. Tämä on ainoa tapaus, jossa piste on ennen sulkeita. Esim. Constructs are abstract, hypothetical concepts that are defined in a sufficiently precise manner (often along some dimension) to be operationalized or measured. (MacInnis 2011, ) 4.5 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sijoitetaan tekstin loppuun ennen liitteitä. Lähdeluettelossa luetellaan aakkosjärjestyksessä kaikki ja vain se kirjallisuus, johon tekstissä on viitattu. Harvardjärjestelmän mukaisesti kaikki lähteet aakkostetaan lähdeluetteloon, riippumatta siitä, millainen lähde on kyseessä. Lähdeluettelo tulee laatia huolellisesti ja johdonmukaisesti. Ongelmallisissa tilanteissa kannattaa pitää mielessä lähdeluettelon tarkoitus: antaa lukijalle niin täsmälliset tiedot, että lukija voi niiden avulla löytää lähteen. Aakkostus on etenkin ulkomaisten nimien kohdalla joskus ongelmallista. Esimerkiksi D Angelo aakkostetaan d-kirjaimeen, mutta de Vito v-kirjaimeen, von Essen e-

19 19 kirjaimen mukaan ja Van Basten v-kirjaimen mukaan. Myös tutkimusraportin kieli vaikuttaa aakkostukseen: englanninkielisessä raportissa Mäkinen aakkostetaan a- kirjaimen mukaisesti ennen Mikkolaa. Tekijöiden nimet (kaikki) ilmoitetaan siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät alkuperäisessä lähteessä. Lähdeluettelon lukemista helpottaa, kun lähdemerkinnän ensimmäinen rivi aloitetaan vasemmasta marginaalista ja seuraavat rivit sisennetään. Lähdeluettelon riviväli on yksi. Lähdeluettelon malli on liitteessä Painetut lähteet a.) Teokset Lähdeluetteloon merkitään seuraavat tiedot: 1) kirjoittajan/kirjoittajien sukunimi ja etunimen alkukirjain (tai jos kirjoittaja itse käyttää useampaa etunimeä, näiden alkukirjaimet) 2) (paino- tai julkaisuvuosi) 3) teoksen nimi kursiivilla (täydellisenä ja täsmällisesti otsikoiden) 4) paino- tai julkaisupaikka, 5) kustantaja Esimerkkejä: Aaker, D. A., Kumar, V. & Day, G. S. (2004). Marketing research. Hoboken: Wiley. Anderson, J. C. & Narus, J. A. (2004). Business market management: Understanding, creating and delivering value. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Nicolini, D. (2013). Practice theory, work, and organization: An introduction. Oxford: Oxford University Press. b) Artikkelit Lähdeluetteloon merkitään seuraavat tiedot: 1) kirjoittajan/kirjoittajien sukunimi ja etunimen alkukirjain (tai jos kirjoittaja itse käyttää useampaa etunimeä, näiden alkukirjaimet) 2) (paino- tai julkaisuvuosi)

20 20 3) artikkelin nimi 4) julkaisun nimi 5) vuosikerta(numero) 6) sivunumerot Esimerkkejä: Artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä: Arnould, E. J. & Thompson, C. J. (2005). Consumer culture theory (CCT): Twenty years of research. Journal of Consumer Research, 31(4), Gummesson, E., Kuusela, H. & Närvänen, E. (2014). Reinventing marketing strategy by recasting supplier/customer roles. Journal of Service Management, 25(2), Närvänen, E. (2014). Studying marketplace cultures and communities using practice theories: Methodological challenges. Kulutustutkimus.nyt, 8(2), Artikkelit tai kappaleet toimitetuissa teoksissa: Moisander, J. & Valtonen, A. (2002). Tietoyhteiskunta tehoyhteiskunta: Helpommin, nopeammin, tehokkaammin. Teoksessa Uusitalo, L. (toim.), Kuluttaja virtuaalimarkkinoilla, Helsinki: Edita Publishing. Artikkelit sanomalehdessä: Kuparinen, T. (2003). EU tuomitsi Belgian myöntämät ulkomaalaisyritysten verohelpotukset. Taloussanomat 25.2.,9. Saman kirjoittajan julkaisut laitetaan järjestykseen julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Jos samalta vuodelta on useita julkaisuja, ne luetteloidaan aakkosjärjestyksessä ja vuosiluvun jälkeen merkitään pieni kirjain (a, b, c jne.) lähteiden tunnistamiseksi. Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että toisten kanssa kirjoitettuja teoksia, yksin kirjoitetut teokset merkitään ennen yhteisteoksia. c) Muut painetut lähteet Esimerkkejä: Raportit: Eurostat (2003). Household budget surveys in the EU methodology and recommendations for harmonization. Luxembourg.

21 21 Kokous- ja konferenssipaperit: Kuuru, T-K. & Tuominen, P. (2014). Creating a conceptual framework for corporate brand positioning, In: Proceedings of the 14 th EBES Conference, October Barcelona Väitöskirjat: Närvänen, E. (2013). Extending the collective consumption of brands. Academic Dissertation. Acta Universitatis Tamperensis Tampere: Tampere University Press Verkkolähteet Verkkolähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden. Tavoitteena on, että lähde on viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. Verkkolähteiden identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan nimi, julkaisuvuosi, dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai sijaintipaikka, tarkka URL-osoite sekä päiväys, jolloin lähteeseen on viitattu. Esimerkkejä: WWW-sivut Jos lähteellä on tekijä: Chandon, P., Morwitz, V. G. & Reinartz, W. J. (2007). Do intensions really predict behavior? Jos lähteellä ei ole tekijää: Jos dokumentin sisällöstä vastaava organisaatio on tiedossa, voidaan se merkitä tekijän paikalle, esim.: Alma Media (2007). Lehtien levikit ja painokset Tilastokeskus (2007). Vähittäiskaupan myynti kasvoi heinäkuussa 8,3 prosenttia. 11_tie_002.html

22 22 Jos dokumentin sisällöstä vastaavaa organisaatiota ei ole tiedossa, merkitään tekijän kohdalle lähteen otsikko. Sähköpostiviestit Sähköpostiviestit eivät ole julkisia dokumentteja, mutta niihin voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin yksityiseen kirjeenvaihtoon. Tällaisessa tapauksessa mainitaan sähköpostin lähettäjä, viesti, vastaanottaja ja päivämäärä. Kuusela, H. (2015). Markkinoinnin tutkimus- ja kehittämisstrategia, sähköpostiviesti Elina Närväselle, Liitteet Tutkimusraportin liitteiksi voidaan laittaa sellainen aineisto, jota ei asian ymmärtämisen kannalta tarvitse esittää varsinaisessa tekstissä. Liitteissä voi olla esimerkiksi aineiston hankkimiseen liittyvää materiaalia, kuten kyselylomake. Liitteet otsikoidaan ja numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin niihin viitataan tekstissä.

23 23 LIITTEET LIITE 1: Tutkimusprosessin kuvaus SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Ennen seminaaria tulisi olla suoritettuna KATMAA99 Kandidaatinseminaari (markkinointi) Pakolliset opinnot: -Asiakaslähtöinen markkinointi -moduuli Suositeltavat opinnot: -MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi -HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta Lisäksi suositellaan suoritettavaksi opintojakso KATTV01 Kauppatieteellisen tutkimuksen menetelmät seminaarin kanssa samanaikaisesti, tai edeltävänä lukukautena. KATMAS99 Tutkimusseminaari Edeltävät opinnot -Kauppatieteiden kandidaatin tutkinto -Asiakaslähtöinen markkinointi -moduuli -Markkinoinnin opintosuunnan aihepiiriin liittyvä, hyväksytty kandidaatintutkielma ja kypsyysnäyte -Menetelmäopintoja vähintään 15 opintopistettä seuraavasti: 1. MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi 2. HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta 3. HALTVA12 Johdatus keskeisiin tutkimustyötapoihin TAI 4. KATTV01 Kauppatieteellisen tutkimuksen menetelmät Seminaari Läsnäolopakko (vähintään 80 %) Läsnäolopakko (vähintään 80 %) Suullinen esitys Tekijä - työn keskeinen sisältö 1-2 kalvoa käyttäen - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (15-20 min.) - käsikirjoitus (30 min.) Opponentti - keskeiset kommentit 1-2 kalvoa käyttäen - muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen - kommenttien toimittaminen kirjallisesti työn tekijälle työn tekijälle Kirjallinen esitys - jakoon viimeistään viikkoa ennen esitystä Ideapaperi - käydään henkilökohtaisesti läpi ohjaajan kanssa Aiheanalyysi - jaetaan kaikille sähköpostilla Tutkimussuunnitelma - jaetaan kaikille sähköpostilla Tutkielma - jaetaan kaikille sähköpostilla Tekijä - työn keskeinen sisältö 1 2 kalvoa käyttäen - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (15-20 min.) - käsikirjoitus (30 min.) Opponentti - keskeiset kommentit 1-2 kalvoa käyttäen - muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen - kommenttien toimittaminen kirjallisesti Aiheanalyysi - jaetaan kaikille Tutkimussuunnitelma - jaetaan kaikille Käsikirjoitus tai pro gradu - ohjaajalle ja opponentille koko työ; muille osallistujille nimiölehti, sisällysluettelo ja lähdesivut Tiedonhankintataitojen opetus Kirjaston järjestämä opetus, 2 t Kirjaston järjestämä opetus, 2 t TUTKIELMAN TEKO Kandidaatintutkielma Pro gradu -tutkielma Aiheen valitseminen ja hyväksyttäminen Aiheeseen perehtyminen Kirjallinen esitys - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi s. - ks. ohjeet sisällöstä - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi - väh. 10 s. - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen suunnitteleminen Kirjallinen esitys Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelma

24 24-7 s. - ks. ohjeet sisällöstä s. - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen toteuttaminen Itsenäistä tutkimustyötä Itsenäistä tutkimustyötä Raportoiminen Kirjallinen esitys Tarkastus Kirjallinen esitys OPINTOSUORITUKSEN REKISTERÖINTI Kandidaatintutkielma - ohjeellinen pituus noin 30 tekstis. + liitteet - ks. ohjeet muotoseikoista - yksi tarkastaja - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Kypsyysnäyte (kieli + asiasisältö) Pro gradu -tutkielma - ohjeellinen pituus tekstis. + liitteet - ks. ohjeet muotoseikoista - kaksi tarkastajaa (1. tarkastaja ohjaaja) - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Opintopisteet Seminaariosallistuminen, valmis tutkielma ja kypsyysnäyte: 10 op Aiheanalyysi: 10 op Tutkimussuunnitelma: 10 op Seminaariesitys: 10 op Valmis pro gradu tutkielma: 10 op

25 25 LIITE 2: Nimiölehden malli TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu KANDIDAATINTUTKIELMAN OTSIKKO Markkinointi Kandidaatintutkielma Toukokuu 20XX Ohjaaja: Lauri Lehtori Etunimi Sukunimi

26 26 LIITE 3: Tiivistelmän malli TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu, markkinointi Tekijä: SUKUNIMI, ETUNIMI Tutkielman nimi: Tutkielman otsikko Kandidaatintutkielma: 35 sivua, 3 liitesivua Aika: Syyskuu 20XX Avainsanat: avainsana, avainsana, avainsana Tiivistelmä alkaa.

27 27 LIITE 4: Lähdeluettelon malli LÄHTEET Aaker, D. A., Kumar, V. & Day, G. S. (2004). Marketing research. Hoboken: Wiley. Alma Media (2007). Lehtien levikit ja painokset Anderson, J. C. & Narus, J. A. (2004). Business market management: Understanding, creating and delivering value. Upper Saddle River: Pearson Prentice Hall. Arnould, E. J. & Thompson, C. J. (2005). Consumer culture theory (CCT): Twenty years of research. Journal of Consumer Research, 31(4), Chandon, P., Morwitz, V. G. & Reinartz, W. J. (2007). Do intensions really predict behavior? Eurostat (2003). Household budget surveys in the EU methodology and recommendations for harmonization. Luxembourg. Gummesson, E., Kuusela, H. & Närvänen, E. (2014). Reinventing marketing strategy by recasting supplier/customer roles. Journal of Service Management, 25(2), Kuparinen, T. (2003). EU tuomitsi Belgian myöntämät ulkomaalaisyritysten verohelpotukset. Taloussanomat, Kuuru, T-K. & Tuominen, P. (2014). Creating a conceptual framework for corporate brand positioning, In: Proceedings of the 14 th EBES Conference, October Barcelona Kuusela, H. (2015). Markkinoinnin tutkimus- ja kehittämisstrategia, sähköpostiviesti Elina Närväselle, elina.narvanen@uta.fi, Moisander, J. & Valtonen, A. (2002). Tietoyhteiskunta tehoyhteiskunta: Helpommin, nopeammin, tehokkaammin, teoksessa Uusitalo, L. (toim.), Kuluttaja virtuaalimarkkinoilla, Edita Publishing, Helsinki. Nicolini, D. (2013). Practice theory, work, and organization: An introduction. Oxford: Oxford University Press. Närvänen, E. (2013). Extending the collective consumption of brands. Academic Dissertation. Acta Universitatis Tamperensis Tampere: Tampere University Press. Närvänen, E. (2014). Studying marketplace cultures and communities using practice theories: Methodological challenges. Kulutustutkimus.nyt, 8(2), Tilastokeskus (2007). Vähittäiskaupan myynti kasvoi heinäkuussa 8,3 prosenttia

28 28 LIITE 5: Tutkimuksen tekijän ja opponentin tarkistuslista 1. Seminaarityön nimi ja tutkimustehtävä Vastaako tutkielman otsikko sen sisältöä? Onko työn alussa ilmoitetut tavoitteet ja ongelmat ilmaistu selvästi ja perustellusti? 2. Tarkasteltavien kysymysten ja ongelmien hahmottaminen Miten tutkimustehtävään liittyvät kysymykset on ymmärretty? Onko jotain olennaista sivuutettu? Ovatko kaikki esitetyt kysymykset tutkimuksen tavoitteen kannalta tarpeellisia? Kuinka esitettyjä kysymyksiä on käsitelty tutkielmassa? 3. Tutkimusmenetelmät Kuinka käytetyt menetelmät on ilmaistu? Vastaako asian käsittely ilmoitettua menetelmää? Olisiko jollain toisella menetelmällä voitu ehkä päästä parempiin tuloksiin? 4. Lähteiden valinta ja käyttö Mihin lähteisiin työ perustuu? Onko lähteiden valinta käsiteltävän tutkimustehtävän kannalta perusteltu? Puuttuuko lähteistä jotain aiheen kannalta olennaista? Onko lähteitä ymmärretty ja tulkittu oikein? Onko jotain tutkimustehtävän kannalta olennaista jäänyt huomaamatta lähdeaineistossa? 5. Tutkimusraportin jäsentely Onko käytetty jäsentely esitetyn tutkimustehtävän ja tutkimuksen tulosten esittämisen kannalta tarkoituksenmukainen? Eteneekö tutkielma johdonmukaisesti? Tekeekö jäsentely tutkielmasta tasapainoisen vai saako jokin teema suhteettomasti huomiota? 6. Päätelmien tekeminen Seuraavatko tutkielmassa esitetyt päätelmät siinä asetetusta tutkimustehtävästä? Olisiko tutkija voinut tehdä aineistonsa pohjalta vielä muita päätelmiä? Ovatko tutkijan päätelmät tutkimusaineiston kannalta liian rohkeita tai liioiteltuja? 7. Lähdeviitteet Onko viitteissä esitetty dokumentaatio riittävä? Ovatko viitteissä annetut tiedot oikein? Onko viitteiden merkitsemisessä käytetty johdonmukaisesti samaa merkitsemistapaa? Onko merkitsemistapa riittävä ja selkeä? Vastaavatko viitteiden merkinnät lähdeluettelon merkintöjä? 8. Tutkimuksen kieli ja tyyli Onko tutkielmassa käytetty kieli ja tyyli tutkimuksen tarkoitukseen nähden sopivaa? Onko tutkielma kieliopillisesti moitteeton ja sujuva? 9. Lähdeluettelo Onko lähdeluettelossa mainittu kaikki käytetty aineisto? Ovatko käytetyt merkinnät selkeitä, yksiselitteisiä, johdonmukaisia ja riittäviä?

29 29 Linkkejä ja kirjallisuutta kirjoittajan avuksi: Akateemisen kirjoittamisen verkko-oppimateriaali Kielijelppi osoitteessa: Kirjoittamisen ja kielenhuollon verkko-oppimateriaali Kirjoittajan ABC-kortti osoitteessa: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kotisivut osoitteessa Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2007). Tutki ja kirjoita. 13., uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Iisa, K., Oittinen, H. & Piehl, A. (2012). Kielenhuollon käsikirja. 7., uudistettu painos. Helsinki: Suomen yrityskirjat.

30 30 LIITE 6: Kandidaatintutkielman arvostelussa käytettävä lomake Opiskelijan nimi: Tutkielman otsikko: xxx xxx ARVIOITAVAT OSA-ALUEET Aihe, tutkimustehtävä ja rajaukset Tutkielman viitekehys Tutkimusmenetelmät ja mahdollinen aineisto Johtopäätökset ja tulkinta Tieteellinen esitystapa Arvosana (1 5): X Tutkielman laajuus (op): 10 op [Arvioinnin vapaa/sanallinen osuus tähän tai erillisellä liitteellä.] Päiväys Tampereella xx.xx.xxxx Tutkielman tarkastaja Etunimi Sukunimi Titteli 1 = välttävä 2 = tyydyttävä 3 = hyvä 4 = kiitettävä 5 = erinomainen

31 31 LIITE 7: Kandidaatintutkielmien arviointiperusteet ARVOSANA 1 (välttävä) 2 (tyydyttävä) 3 (hyvä) 4 (kiitettävä) 5 (erinomainen) AIHE, TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA RAJAUKSET aihevalinnan ja tutkimustehtävän perustelu ja taustoitus kytkentä teoreettiseen viitekehykseen tehtävänasettelun ja -rajauksen johdonmukaisuus Aiheen valintaa on perusteltu välttävästi. Tutkimuksen rajaukset ovat puutteelliset. Tutkimustehtävän kytkentä viitekehykseen on ohut. Huolimatta puutteista, tutkimustehtävä on toteuttamiskelpoinen. Aiheen valintaa on perusteltu tyydyttävästi. Tutkimuksen rajauksissa on joitakin epätäsmällisyyksiä. Tutkimustehtävän kytkennässä viitekehykseen on horjuvuutta. Aiheen valinta ja tutkimustehtävä on perusteltu asianmukaisesti. Tutkimustehtävä on rajattu realistiseksi ja se on kytketty viitekehykseen. Aiheen valinta ja tutkimustehtävä on perusteltu asianmukaisesti ja kattavasti. Rajaukset ovat selkeät. Tutkimustehtävän kytkentä viitekehykseen on selkeä ja johdonmukainen. Aiheen valinta ja tutkimustehtävä on perusteltu asiantuntevasti ja kattavasti. Tutkimustehtävä on rajattu tarkasti ja johdonmukaisesti ja sen kytkentä viitekehykseen on selkeä, johdonmukainen ja vahva. TUTKIELMAN VIITE- KEHYS relevanssi aiheen käsittelyn kannalta tutkimusteemaan liittyvän kirjallisuuden tuntemus keskeisten käsitteiden määrittely Kirjallisuuslähteitä vähän. Viitekehys suppea, pääosin suoraa referointia. Käsitemäärittelyjä puuttuu osittain. Kirjallisuuden kattavuus tyydyttävä. Viitekehys pintapuolinen, kirjallisuuden käsittely paljolti mekaanista. Käsitemäärittelyt osittain epätäsmällisiä. Kirjallisuuden kattavuus ja viitekehyksen relevanssi aiheen kannalta hyviä. Kirjallisuuden käsittely pääosin kriittistä. Käsitemäärittelyt pääosin täsmällisiä. Kirjallisuuden kattavuus kiitettävä. Viitekehys laadittu käyttäen kirjallisuuslähteitä kriittisesti. Käsitemäärittelyt kattavia ja täsmällisiä. Viitekehys osoittaa aiheen kypsää hallintaa. Kirjallisuuden käsittely kriittistä ja analysoivaa. Käsitteet määritelty johdonmukaisesti ja täsmällisesti. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO menetelmän ja aineistovalinnan perustelut menetelmän ja aineiston soveltuvuus tutkimustehtävään Tutkimusmenetelmän suhde tutkimustehtävään ja aineistoon jää epäselväksi. Aineistoa ei ole selvästi määritelty. Tutkimusmenetelmä on, mutta heikosti perusteltu. Tutkimusaineisto on puutteellinen suhteessa tutkimustehtävään. Tutkimusmenetelmä ja aineisto on perusteltu ja ne soveltuvat tutkimustehtävään, mutta menetelmää on sovellettu mekaanisesti. Työssä käytetään tutkimusmenetelmää, joka soveltuu aineistoon ja tutkimustehtävään hyvin. Tutkimusmenetelmä on perusteltu ansiokkaasti suhteessa tutkimuskysymykseen, viitekehykseen ja aineistoon. Menetelmä auttaa selkeästi vastaamaan tutkimustehtävään. ANALYSOINTI JA TULOSTEN TULKINTA menetelmän hallinta tutkimuskysymyksiin vastaaminen tulosten suhteuttaminen tutkielman viitekehykseen ja aikaisempaan tutkimukseen pohdinta, tulkinta ja johtopäätösten teko Menetelmän ja aineiston hyödyntäminen on puutteellista. Johtopäätökset eivät kunnolla perustu analyysiin ja vastaa tutkimuskysymyksiin. Tuloksia ei suhteuteta viitekehykseen ja aiempaan tutkimukseen. Kokonaisuutena tutkielma täyttää vähimmäisvaatimukset. Menetelmän ja aineiston hyödyntämisessä joitakin puutteita. Johtopäätökset perustuvat vain osittain analyysiin, tutkimuskysymyksiin vastaamisessa puutteita. Tuloksia ei juurikaan suhteuteta viitekehykseen ja aiempaan tutkimukseen. Menetelmää ja aineistoa hyödynnetty kattavasti. Johtopäätökset tehty asianmukaisesti hyvin tehdystä analyysistä tutkimuskysymyksiin vastaten. Tuloksia tulkittu suppeahkosti viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen valossa. Menetelmää ja aineistoa hyödynnetty asiantuntevasti. Analysointi tarkkaa ja systemaattista. Johtopäätökset suhteutettu kiitettävästi viitekehykseen ja aiempaan tutkimukseen. Menetelmää ja aineistoa hyödynnetty syvällisesti. Johtopäätökset oivaltavia ja niitä on kriittisesti arvioitu suhteessa vaihtoehtoisiin tulkintoihin ja niiden merkitystä on pohdittu tieteenalan keskustelun valossa. TIETEELLINEN ESITYSTAPA tutkielman rakenteen johdonmukaisuus ja tasapainoisuus tutkielman ulkoasu tutkielman kieliasu tieteellinen ilmaisu muotoseikat Tutkielman rakenne on epätasapainoinen. Tieteellisessä esitystavassa on merkittäviä kielellisiä ja teknisiä puutteita. Rakenteessa on lievää epätasapainoisuutta. Tieteellisessä esitystavassa ja kirjallisessa ilmaisussa on selviä puutteita. Rakenne on kohtuullisen tasapainoinen. Tieteellinen esitystapa toimii hyvin, kielellisessä ilmaisussa on vain vähäisiä puutteita. Rakenne on tasapainoinen. Tieteellinen ilmaisu on toimivaa ja muotovaatimukset on täytetty erittäin hyvin. Kieliasu on moitteeton. Rakenne on tasapainoinen. Tieteellinen esitystapa noudattaa kaikin puolin tieteellisen perinteen vaatimuksia. Kielellinen ilmaisu on sujuvaa ja käsitteellisesti tarkkaa.

32 32