KANTOBIOMASSAN LASKENNALLINEN MÄÄRITTÄMINEN METLAN HANKKEEN KOEKENTILLÄ

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KANTOBIOMASSAN LASKENNALLINEN MÄÄRITTÄMINEN METLAN 3475- HANKKEEN KOEKENTILLÄ"

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ Timo Hukkanen 2010 KANTOBIOMASSAN LASKENNALLINEN MÄÄRITTÄMINEN METLAN HANKKEEN KOEKENTILLÄ METSÄTALOUDEN KOULUTUSOHJELMA

2 ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA Metsätalouden koulutusohjelma Opinnäytetyö KANTOBIOMASSAN LASKENNALLINEN MÄÄRITTÄ- MINEN METLAN 3475-HANKKEEN KOEKENTILLÄ Timo Hukkanen 2010 Metsäntutkimuslaitos Muhoksen toimintayksikkö Ohjaaja Oiva Hiltunen Hyväksytty 2010

3 Luonnonvara-ala Metsätalouden koulutusohjelma Opinnäytetyön tiivistelmä Tekijä Timo Hukkanen Vuosi 2010 Toimeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä Metsäntutkimuslaitos Muhos Kantobiomassan laskennallinen määrittäminen Metlan 3475-hankkeen koekentiltä Opinnäytetyö on kytköksissä toimeksiantajansa eli Metsäntutkimuslaitoksen Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun ekologiset ja metsänhoidolliset vaikutukset -hankkeeseen (3475), joka kuuluu Bioenergiaa metsistä - tutkimus- ja kehittämisohjelmaan. Lopputyöni käsittelee päätehakkuualoilta energiakäyttöön nostetun kanto- ja juuripuun määrän arviointia korjuutoimenpiteiden jälkeen, ennen käyttöpaikalla tapahtuvia mittaustoimenpiteitä. Opinnäytetyön ensisijaisena tehtävänä oli kartoittaa nykyaikaiset ja aiemmissa tutkimuksissa käytetyt kanto- ja juuripuun tilavuuden, massan ja lämpöarvon määritysmenetelmät. Lisäksi työn tuli laskea arviot hankkeen koekentiltä nostetuille ja aloille jätetyille kantomäärille hyödyntäen aiempien tutkimusten ohjeita. Opinnäytetyön aineistona käytetyt puustotiedot oli mitattu hankkeen koekentiltä ja niitä hyödynnettiin kantomäärien laskennassa suoraan sekä niistä simuloitujen mallien kautta. Hankkeen koekentät sijaitsivat Paltamon Kivesvaarassa, Längelmäellä ja Anjalankoskella. Opinnäytetyön aikaansaamia kertymäarvioita hyödynnetään Metsäntutkimuslaitoksen tulevissa toimissa, joissa määräarvioiden todenmukaisuutta vertaillaan todellisiin, koekenttäkohtaisiin punnitus- ja mittaustuloksiin. Mikäli koekenttäkohtaiset arviot ovat lähellä punnittuja kertymiä, voidaan koekenttiin sisältyvien koejäsenten laskennallisia kantomääriä hyödyntää hankkeen tutkimuksissa. Arvioiden totuudenmukaisuus ei ollut selvitettävissä opinnäytetyön aikana punnitustulosten puuttumisesta johtuen. Tutkimuksista ilmenee, että kantobiomassan laskennallinen määrittäminen perustuu 1970-luvun tutkimuksiin, joita on tarkennettu 2000-luvulla. Kantojen määrä on mahdollista arvioida ainespuukertymästä suhteellisen osuuden perusteella tai kantoläpimitasta määritettyjen yhtälöiden avulla. Kantojen käyttöä energian raaka-aineena tullaan tulevina vuosina lisäämään, joten kivennäis- ja turv la esiintyvien kantojen ominaisuuksia on tutkittava lisää. Avainsanat: kantobiomassa, juurakko, bioenergia, energiapuu

4 School of Forestry Forestry Engineering Programme Abstract of Thesis Author Timo Hukkanen Year 2010 Commissioned by Subject of thesis Number of pages Finnish Forest Research Institute, (Metla) Calculating of stump biomass in Metlas project My thesis is connected to Finnish Forest Research Institutes (Metla) project called Ecological and silvicultural impacts of stump removal and collecting of logging residue which is a part of research programme named Bioenergy from forests. My thesis solves how to estimate the stump accrual after stump harvesting but before factory metering. The mission of my thesis was to make a report how to determine the mass, volume and thermal value of the stump biomass by using the methods of old and new school researches. With the solved methods I had to calculate the approximations of uplifted and left-to-the-ground stump accruals from Metlas three research areas. Calculated stump estimations are based on materials which were measured from research areas. Some of the important information was missing and therefore I had to estimate from measured materials by simulations which were made by SPSS - statistics software. The results of my thesis will be used in Metlas works where the applicant compares estimated calculations to the real measured results. If estimated accruals are enough near from measured accruals, it is also possible to count on estimated calculations of research areas tinier parts which are important for applicant s research program. Estimating methods of areas stump biomass accruals are based to analyses made in the 1970 s which has been sharpened after the turn of the millennium. Stump biomass can be estimated according to accrual of pulpwood or by determined diameter functions of stumpwood. In the future stumpwood will become more important bioenergy resource, so it is important to get new information about stump biomass from mineral and organic soils. Key words: stump biomass, stumpwood, bioenergy, energywood

5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TAUSTA OPINNÄYTETYÖN AIHE JA TAVOITTEET KANTOBIOMASSAN MITTAUS KANTO- JA JUURIPUUN MITTAUKSEN KEHITTYMINEN JUURAKON KUIVA-AINEJAKAUMA JA ERITYISPIIRTEET Kuiva-ainejakauma Kuoren osuus Puuaineen tiheyden vaihtelu Maantieteellisen sijainnin vaikutus juurakon muotoon JUURAKON MASSAN JA TILAVUUDEN MÄÄRITTÄMINEN Kantoläpimitan ja kuivamassan suhteeseen perustuva kertymäarvio Kanto-ainespuusuhteeseen perustuva kertymäarvio luvulla tehdyt havainnot kanto- ja ainespuun määräsuhteissa Kantobiomassan ominaisuuksien määrittäminen Energiapuun mittausoppaan mukaisesti PALAMISOMINAISUUDET Kantomurskeen palamisominaisuuksiin vaikuttavat tekijät Lämpöarvon määrittäminen KANTOBIOMASSAN ALUEITTAISET KOKONAISPOTENTIAALIARVIOT LUVUN KOKONAISPOTENTIAALIARVIOT Kantobiomassan kokonaispotentiaalin arviointi Suomessa Kantobiomassan kokonaispotentiaalin arviointi Ruotsissa KOKONAISPOTENTIAALIARVIO PUUENERGIAN TEKNOLOGIAOHJELMASSA VUODEN 2008 METSÄTILASTOLLISEN VUOSIKIRJAN KOKONAISPOTENTIAALIARVIO LAPIN BIOENERGIARAAKA-AINEEN SAATAVUUDEN SELVITYS LASKENTAOHJELMA KANTOKERTYMÄN ARVIOIMISEEN TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT KANTOKERTYMÄN ARVIOIMINEN KOEKENTTÄKOHTAISESTI Perustiedot Kuusikantojen tilavuusarvio Mäntykantojen tilavuusarvio Lehtipuukantojen tilavuusarvio Arvio maahan jätetyistä kannoista Kantokertymäarvioiden käsittely korjauskertoimella Kantomassan arvioiminen NOSTETTUJEN KANTOJEN MÄÄRÄ RAJA-ARVOJA KÄYTETTÄESSÄ Perustiedot Kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuva kantoenergian määräarvio Kantoenergian määräarvio kantomurskelaskurilla TULOKSET KOEKENTTÄKOHTAISET KANTOKERTYMÄT JA PUULAJISUHTEET Kivesvaara Längelmäki Anjalankoski KANTOMÄÄRÄT RAJA-ARVOJA KÄYTETTÄESSÄ Korjattavien kantojen määrä kantoläpimitan ja kuivapainon perusteella Laskentaohjelmalla saatu kantokertymäarvio KOSTEUDEN VAIKUTUS LÄMPÖARVOON Kuivatuoreiden kantokertymien lämpöarvot Kantokertymän lämpöarvo kosteusprosentin muuttuessa LASKENTAMENETELMIEN KERTYMISSÄ ILMENEVIÄ POIKKEAVUUKSIA... 46

6 6. POHDINTA OPINNÄYTETYÖN LOPPUTULOS LASKENTATULOSTEN LUOTETTAVUUS PROJEKTIN ONNISTUMINEN LÄHTEET LIITTEET... 52

7 1 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Mänty- ja kuusijuurakon kuiva-ainejakauma (Hakkila 1975, 12, 13) Kuvio 2. Havupuujuurakoiden osissa ilmenevät kuoriosuudet (Hakkila 1975, 12,13).7 Kuvio 3. Havupuujuurakoissa ilmenevät tiheyserot (Hakkila 1975, 12, 13) Kuvio 4. Suomen sulfaattisellutehtaiden sijainnit 1970-luvulla (Hakkila 1976, 8,7).. 18 Kuvio 5. Korjuukelpoiset biomassapotentiaalit Suomessa (Hakkila 2004, 37) Kuvio 6. Kannonoston osuus yksityismetsien avohakkuupinta-alasta vuosina (Kuusinen - Ylitalo 2008, 282) Kuvio 7. Arvio lapin energiapuupotentiaaleista, metsähakkeen nykykäytöstä ja käytöstä vuonna 2012 (Repola ym. 2009, 15) Kuvio 8. Kuusten rinnankorkeusläpimitan suhde runkotilavuuteen Kivesvaaran käsittelyaloilla 5 ja Kuvio 9. Havupuiden rinnankorkeusläpimitan ja kantoläpimitan välinen suhde noudattaa yhtälöä y=0,75x (Hakkila 2004, 33, 34) Kuvio 10. Kivesvaaran koekentältä nostettujen kantojen läpimittajakauma huomioitaessa yli 15 cm:n paksuiset kannot Kuvio 11. Rinnankorkeusläpimitan suhde rungon pituuteen Kivesvaaran kannonnostoalan kuusilla Kuvio 12. Kantojen puulajisuhteet Kivesvaaran koejäsenillä Kuvio 13. Kantojen puulajisuhteet Längelmäen koejäsenillä Kuvio 14. Kantojen puulajisuhteet Anjalankosken koejäsenillä TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Havupuukantojen kuorellinen tilavuus ja kuivapaino Etelä-Suomen kivennäismailla (Hakkila 1976, 6) Taulukko 2. Juurakon suhteellinen kuivapaino ja tilavuus kuorellisen rungon vastaavista mitoista Etelä-Suomen kivennäismailla (Hakkila 1976, 7) Taulukko 3. Eri energiapuutavaralajien kuivatuoretiheysluvut (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10) Taulukko 4. Tutkimuksessa käytetyt muuntokertoimet päätehakkuualojen energiapuukertymän tarkastelussa (Repola ym. 2009, 9) Taulukko 5. Käsittelytavat koejäsenittäin (Pasanen Seppänen Keskitalo 2009, 8) Taulukko 6. Laskelmissa käytetyt lämpöarvot havu- ja lehtipuukannoille (Hakkila 1976, 1-38, Nurmi 2000, 42) Taulukko 7. Kuusen tukkipuuosuustaulukko (Nyyssönen - Ojansuu 1982) Taulukko 8. Kivesvaaran koekentältä laskennallisesti arvioidut kantotilavuudet Taulukko 9. Längelmäen koekentältä laskennallisesti arvioidut kantotilavuudet Taulukko 10. Anjalankosken koekentältä laskennallisesti arvioidut puulajikohtaiset kantotilavuudet Taulukko 11. Kivesvaaran kuusikannoista lasketut kertymät raja-arvoja käytettäessä Taulukko 12. Laskentaohjelman antamat tulokset Kivesvaaran kannoille

8 Taulukko 13. Koekenttäkohtaiset kantokertymät (t) ja lämpöarvot (MWh) kuivatuoreille kannoille Taulukko 14. Kantokertymän koekenttäkohtaiset teholliset lämpöarvot kosteusprosentin muuttuessa Taulukko 15. Kosteusprosentin vaikutus lämpöarvon muutoksiin

9 3 1 JOHDANTO 1.1 Opinnäytetyön tausta Euroopan Unionin energia- ja metsäpoliittisten ohjelmien kautta Suomi on sitoutunut lisäämään biomassaan perustuvien polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä sekä vähentämään hiilidioksidipäästöjä vähintään 20 % vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hiilidioksidineutraalin puubiomassan osuus energian raaka-ainelähteenä on merkittävä ja sen käyttöosuuden lisääminen on vaivattomin tapa vastata ilmastollisiin haasteisiin. Hiilidioksidineutraalina polttoaineena puu sitoo kasvaessaan saman määrän hiilidioksidia ilmasta kuin sitä poltettaessa vapautuu. (Pasanen Seppänen Keskitalo 2009, 5.) Yksi lämpövoimaloiden käyttämistä puuenergian raaka-aineista on järeiden päätehakkuualojen kuusikoista nostettu kanto- ja juuripuu, josta valmistettu kantomurske on todettu 2000-luvun tutkimuksissa toimivaksi polttoratkaisuksi. Kantomurskeen etuina verrattuna puun ylimmistä osista valmistettuun latvusmassahakkeeseen ovat puuaineksen tasalaatuisuus, matalampi kosteuspitoisuus ja korkeampi lämpöarvo. Kuitupuuominaisuuksiensa puolesta juurakon puuaines olisi erinomaista raaka-ainetta myös puumassateollisuudelle mutta epäpuhtauksista johtuen se luetaan metsähakkeen raaka-ainepotentiaaliin. Epäpuhtauksista johtuen kantomurskeen käyttö on mahdollista ainoastaan suurissa, leijukerrospolttoa soveltavissa voimalaitoksissa, joissa käytetään kiviä ja hiekkaa sietäviä murskaimia. Kannonnostolla on todettu olevan myös metsähygieenistä hyötyä, koska se pienentää tukkimiehentäin ja kuusen maannousemasienen, eli juurikäävän leviämisriskiä tulevaan puusukupolveen. Lisäksi kantojen noston yhteydessä suoritettava maanpinnan käsittely alentaa uudistamiskustannuksia, koska erillistä maanmuokkausta ei tällöin tarvita. (Hakkila 2004, 32 35, 72.) Kanto- ja juuripuu on todettu haasteelliseksi mittauskohteeksi johtuen sen epämääräisestä muodosta, mukana kulkeutuvasta maa-aineksesta ja tuotantoprosessin aikana tapahtuvasta kuivumisesta. Kyseisten tekijöiden vuoksi kantopuuaumojen ja kuormien energiatiheys on varsin alhainen ja vaihteleva. Varastoinnin aikana kosteuden laskiessa ja juurakoiden puhdistuessa tava-

10 4 ran laatu paranee niin hyväksi, että kuljetuksen yhteydessä kuorma on mahdollista määrittää painomittauksella. Juurakoiden massan, puuaineen kuivatuoretiheyden ja kosteusprosentin perusteella on määriteltävissä myös puuaineen kiintotilavuus. Energiapuun mittauksesta säädettiin yleinen sopimus vuonna (Hakkila 2006, 16, 17, Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10.) Kantomurskeen tuotantoprosessin jokaisessa toimintavaiheessa tarvitaan tietoa kantobiomassan määristä. Luovutusmittausten lisäksi työn suunnittelun, varastokirjanpidon, kustannusseurannan ja prosessinohjauksen kannalta on välttämätöntä tuntea tavaraerän määrä ja siinä tapahtuvat muutokset. Kyseisten määrien arvioimiseen on kehitetty laskentamalleja, joiden avulla kantokertymät voidaan selvittää (Hakkila 1976, 6, Laitila 2007). (Hakkila 2006, 13, 14.) 1.2 Opinnäytetyön aihe ja tavoitteet Arviointimenetelmien tarkkuudesta ja todenmukaisuudesta ei ole esitetty paljoakaan tutkimustietoa kirjallisuudessa, koska kantojen hyödyntäminen energiantuotannossa on vasta kehittymässä omaan laajuuteensa. Tästä syystä päätin opinnäytetyöni kautta selvittää, kuinka tarkasti kantomäärät on mahdollista selvittää tämänhetkisen tiedon perusteella ja mihin määräarviot perustuvat. Opinnäytetyöni on yhteydessä toimeksiantajana toimivan Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun ekologiset ja metsänhoidolliset vaikutukset -hankkeeseen (3475), joka kuuluu Bioenergiaa metsistä -tutkimus- ja kehittämisohjelmaan. Hanke toteutetaan intensiivitutkimuksena kolmella maantieteellisellä alueella: Etelä-, Keski- ja Pohjois- Suomessa sijaitsevilla koekentillä, joissa kerätään tietoa kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun vaikutuksista ravinnekiertoon, sukkessioon ja taimettumiseen. Opinnäytetyön ensisijaisena tehtävänä on kartoittaa nykyaikaiset ja aiemmissa tutkimuksissa käytetyt kanto- ja juuripuun tilavuuden, massan ja lämpöarvon määritysmenetelmät. Käytössä olevien laskentamenetelmien avulla mää-

11 5 ritetään isäntähankkeen koekenttien sisältämiltä koejäseniltä nostetun ja maahan jätetyn kantobiomassan ominaisuudet. Toisistaan poikkeavilla menetelmillä saatuja tuloksia vertaillaan keskenään ja niitä tullaan hyödyntämään Metlan myöhemmissä toimissa, joissa laskentatulosten todenmukaisuutta arvioidaan koekenttäkohtaisesti punnittujen kantomäärien suhteen. Laskenta- ja punnitustulosten perusteella toimeksiantaja saa mahdollisesti selville kannonnostokoejäseniltä korjattujen ja niille jätettyjen kantojen todelliset määrät, joiden vaikutuksia on mahdollista vertailla koejäsenkohtaisiin ravinnekierron ja veden pinnan korkeuden vaihteluihin. Opinnäytetyössä käytettävät puustotiedot ovat peräisin kannonnoston vaikutuksia käsittelevän isäntähankkeen koekentiltä ja niitä hyödynnetään suoraan sekä aineiston pohjalta luotujen mallien kautta kantomäärien laskennassa. Hankkeen koekentät sijaitsevat Paltamon Kivesvaarassa, Längelmäellä ja Anjalankoskella. Tavoitteenani on luoda johdonmukainen opinnäytetyötutkimus, jonka lopputuloksena työn toimeksiantaja saa laadukasta ja käytäntöön hyödynnettävää tutkimustietoa. Tavoitteenani on kehittää energiapuualan tietouttani sekä tilastotieteen sovellusten, etenkin Spss- ja Excel-ohjelmasovellusten käyttöä. Opinnäytetyöprosessin kautta pyrin kehittämään laajojen kokonaisuuksien hallinta- ja jäsentelykykyjäni, joita tulen tarvitsemaan tulevissa työelämän haasteissa.

12 6 2 KANTOBIOMASSAN MITTAUS 2.1 Kanto- ja juuripuun mittauksen kehittyminen Rungon kaatoleikkauksen alapuolelle jäävän kannon, sen maanalaisen jatkeen sekä sivujuurten yhteisenä nimityksenä käytetään juurakkoa. Juurakoiden käyttöä tutkittiin aktiivisesti ja 1980-luvuilla, mutta niiden käyttö osoittautui kannattamattomaksi, eikä niiden hyödyntämistä nähty realistisena mahdollisuutena sen ajan teollisuudessa. Vaikka juurakoiden laajamittainen hyödyntäminen ei saavuttanutkaan menestystä, saatiin 1970-luvun tutkimuksissa selvitettyä perustiedot kantojen ominaisuuksista ja korjuutekniikasta luvun alussa UPM Metsän käynnistäessä kanto- ja juuripuun korjuutekniikan kehittämisen energiantuotannon nimissä, olivat näkymät muuttuneet positiivisemmiksi teknologian kehittymisen ansiosta. (Hakkila 2004, 33.) Nykykäytännön mukaisesti kanto- ja juuripuu korjataan järeiden kuusikoiden päätehakkuuleimikoista latvusmassan talteenoton jälkeen. Korjuuteknisistä syistä kuitupuurunkojen ja sekapuuna kasvaneiden mänty- ja koivutukkipuiden juurakot jätetään yleensä nostamatta. Nosto- ja paloitteluvaiheessa juurakoihin jää runsaasti mittausta haittaavaa maa-ainesta mutta puuaines kuitenkin puhdistuu ja kuivuu varastoinnin aikana. Varastokuivat kannot murskataan murskaimella polttoprosessia varten. (Hakkila 2006, 7.) Tulevaisuudessa kannonnostoa pyritään sovittamaan myös mäntyjen kannoille, jolloin toiminnan volyymi tulee lisääntymään entisestään. Hakkuukonemittausta tullaan hyödyntämään myös kantobiomassan mittauksessa, niin kuin sitä tällä hetkellä hyödynnetään ainespuulle. (Metsäntutkimuslaitos 2009, Hakkila 2006, 21.) 2.2 Juurakon kuiva-ainejakauma ja erityispiirteet Kuiva-ainejakauma Etelä-Suomen kangasmailla esiintyvien mäntyjen kanto- ja juuripuun kuivaainepitoisuudesta % sisältyy varsinaiseen kantoon tai sen paalujuureen (Hakkila 1976, 12, Kärkkäinen 2003). Sivujuurten osuus männyllä li-

13 7 sääntyy Pohjois-Suomeen päin mentäessä. Kuusella sivujuurten osuus on suurempi verrattuna männyn juurakkoon. Kangasmaiden kuusissa kantoon sisältyy 2/3 ja suomailla 3/4 juurakon kuiva-aineesta. (Hakkila 1976, 12.) Kuvio 1. Mänty- ja kuusijuurakon kuiva-ainejakauma (Hakkila 1975, 12, 13) Kuoren osuus Etenkin kuusella kuoriosuus on suurimmillaan ohuissa juurenosissa, joissa kuoriprosentti kasvaa juuren kärjen kaventuessa. Kuoren paksuus vaihtelee eniten rungon tyvellä. Tuoreen kantopuun kuoriprosentiksi on mitattu männylle 10,4 % ja kuuselle 11,5 %. Paloittelussa, varastoinnissa ja kuljetuksessa irtoaa kuitenkin puunkuorta, joten tehtaalle saapuvaa kuoriainesta on vähemmän. Kuoriprosentin vähenemiseen vaikuttaa eniten varastointiajan pituus. (Hakkila 1975, 8.) Kuvio 2. Havupuujuurakoiden osissa ilmenevät kuoriosuudet (Hakkila 1975, 12,13).

14 Puuaineen tiheyden vaihtelu Tiheydellä tarkoitetaan aineen massaa tilavuusyksikköä kohti (kg/m³). Kuivatuoretiheys on puuaineen kuivamassan sekä tuoreena mitatun tilavuuden suhde ja tuoretiheys vastaavasti puuaineen tuoremassan sekä tuoreena mitatun tilavuuden suhde. Puuaineen kuivatuoretiheys määritetään upottamalla tuore puukappale vesiastiaan, jolloin kappaleen syrjäyttämän vesimassan määrä osoittaa sen tilavuuden. Tämän jälkeen puuaine kuivataan uunissa ja punnitaan. Jakamalla kuivatun puukappaleen massa sen tuoretilavuudella, saadaan selville puumassan tuoretiheys. (Päivinen 2000, 14, 33.) Mäntykannon puuaineen kuivatuoretiheys on suurimmillaan puun tyvellä, josta se pienenee juuriston kärjen lähestyessä. Kuusikannon tiheyden vaihtelut poikkeavat männystä, sillä puuaineen tiheys on alhaisimmillaan puun tyvessä ja suurimmillaan juuriston kärjessä luvulla kuivatuoreiden juurakoiden keskitiheydeksi mitattiin männylle 473 kg/m³ ja kuuselle 432 kg/m³, joita kuitenkin uusimmissa julkaisuissa on muutettu 475 kg/m³:iin ja 435 kg/m³:iin (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10). Turvemaalla kuusen tiheydeksi on mitattu keskimäärin 410 kg/m³ ja vähäisten tutkimusten perusteella turvemaan juurakoiden puuainetiheydet ovat kivennäismaan juurakoita alhaisempia. (Hakkila 1975, 9.) Kuvio 3. Havupuujuurakoissa ilmenevät tiheyserot (Hakkila 1975, 12, 13) Maantieteellisen sijainnin vaikutus juurakon muotoon Etelä-Suomesta nostettujen mäntyjen kannoilla esiintyy lähes poikkeuksetta alaspäin suuntautuva paalujuuri, joka ei kuitenkaan ulotu yhtä syvälle kuin maantieteellisesti Suomea eteläisemmissä maissa. Pohjois-Suomen kylmäs-

15 9 sä maaperässä männyn paalujuuri kehittyy heikommin tai puuttuu kokonaan. Veden vaivaamilla turv la paalujuurta ei esiinny edes Etelä-Suomessa. Kuusen juuristo on männyn juuristoa selvästi pinnallisempi, joka on huomioitava eri puulajien kannonnostotekniikassa. (Hakkila 1976, 11.) 2.3 Juurakon massan ja tilavuuden määrittäminen Kantoläpimitan ja kuivamassan suhteeseen perustuva kertymäarvio 1970-luvulla Metlan suorittamissa kantojen mittaus- ja punnitustutkimuksissa määritettiin riippuvuussuhdeyhtälöt juurakon kuivamassan ja kantoläpimitan välille. Yhtälöillä voitiin selvittää kantoläpimittaa vastaavan kannon kuivamassa, jossa oli huomioitu ainoastaan läpimitaltaan yli 5 cm paksummat juurenosat. Hienojuuret jätettiin huomioimatta, koska teollisuus ei kyennyt käyttämään niitä selluloosan valmistuksessa. Havupuujuurakoiden kuivamassan määrittäminen oli mahdollista seuraavien yhtälöiden avulla: Männyllä: Kuusella: Kuivamassa ilmoitetaan yhtälöissä kilogrammoina (kg) ja ta ) senttimetreinä (cm). Kuivamassa muuntui kuorelliseksi kiintotilavuudeksi (m³), kun se kerrottiin kuivatuoretiheysluvuilla, jotka olivat männyllä 473 kg /m³ ja kuusella 432 kg/m³. (Hakkila 1976, 6.) Kyseinen menetelmä mahdollisti kantopuun määrän laskemisen tunnettaessa puuston läpimittajakauma. Sovellutusalue kattoi kuitenkin ainoastaan kantoläpimitaltaan cm:n kannot. Välitöntä tarvetta ei nähty alle 15 cm läpimittaisten juurakoiden mittaamiselle, mutta sen sijaan yli 45 cm läpimittaisten, järeiden kantojen puuttuminen rajoitti sen käyttökelpoisuutta.

16 10 Taulukko 1. Havupuukantojen kuorellinen tilavuus ja kuivapaino Etelä-Suomen kivennäismailla (Hakkila 1976, 6) Kanto-ainespuusuhteeseen perustuva kertymäarvio Kantoläpimitaltaan yli 45 cm paksujen juurakoiden tilavuuden ja kuivapainon määrittämisessä voitiin hyödyntää suhdelukuja, jotka osoittavat kuorellisen kantopuun kuivamassan ja tilavuuden prosentteina kantoleikkauksen yläpuolelle jäävän rungon vastaavista määristä. Taulukon 2 prosenttiosuudet mahdollistivat kantomäärien selvittämisen myös kantoläpimitaltaan cm paksuille kannoille, ei ainoastaan järeille kannoille. (Hakkila 1976, 7.) Taulukko 2. Juurakon suhteellinen kuivapaino ja tilavuus kuorellisen rungon vastaavista mitoista Etelä-Suomen kivennäismailla (Hakkila 1976, 7). Taulukko 2:n prosenttiosuuksia hyödynnettäessä on huomioitava, että männyllä kantopuun suhteellinen osuus on riippumaton puun koosta, joten tulokset ovat järeillä kannoilla kuusten lukuja luotettavampia. Kuusella kantopuun

17 11 suhteellinen osuus kasvaa puun kasvaessa, joten prosenttiosuudet ovat mahdollisesti liian alhaisia järeillä kannoilla. Kuusella kantopuuosuuden voidaan olettaa olevan Pohjoisessa Etelä-Suomea suurempi, joten tuloksissa voi ilmetä poikkeamia. Männyn luvut sen sijaan soveltuvat sellaisenaan myös Pohjois-Suomeen. (Hakkila 1976, 7.) luvulla tehdyt havainnot kanto- ja ainespuun määräsuhteissa UPM-Kymmenen tekemät tutkimukset 2000-luvun alkupuolella osoittivat tukkipuujuurakon korjuukelpoiseksi kuivamassaksi kuusen päätehakkuualoilla jopa % rungon kuivamassasta. Kyseisen poikkeaman selitykseksi on epäilty koneellisen korjuun kaatoleikkauksen asettumista juurenniskaa ylemmäksi. Toinen epäilty syy on siinä, että nykyaikaisessa kantojen nostossa mukaan tulee myös alle viiden senttimetrin paksuisia juurenosia, jotka Metsäntutkimuslaitos sahasi tutkimuksissaan pois (Hakkila 1975, 6). On myös mahdollista että aiemmat tutkimukset kohdistuivat ainoastaan puisevimpiin kantoihin, joten UPM:n kertymiin ei päästy. (Hakkila 2004, 33.) Metlan tekemässä Kantojen noston ja metsäkuljetuksen tuottavuutta käsitelleessä tutkimuksessa havaittu ero on korjattu saadut massat ja tilavuudet kertoimella 1,17. Näin kertymät on saatu vastaamaan käytännön toiminnassa havaittuja saantoja. (Laitila - Ala-Fossi Vartiamäki Ranta Asikainen 2007, 13.) Kantobiomassan ominaisuuksien määrittäminen Energiapuun mittausoppaan mukaisesti Vuonna 2008 valmistuneessa Energiapuun mittausoppaassa on määritelty yhteisesti sovitut kanto- ja juuripuun mittauskäytännöt, joiden noudattamisesta alan toimijat ja edunvalvojat ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Oppaassa on selostettu kantomassan punnituskäytännöt ja muunto-ohjeet kiintokuutiometreiksi. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 1.) Tuoremassan mittaus

18 12 Punnitus voidaan suorittaa metsätraktoriin, kuljetusajoneuvon kuormaimeen tai muihin rakenteisiin asennetulla vaa alla tai erillisellä vaakalaitteella. Mittauserän punnitseminen tapahtuu joko mittaamalla punnittavan erän massa tai vaihtoehtoisesti koko ajoneuvo ensin kuorman kanssa ja sitten tyhjänä. Jälkimmäisessä menetelmässä kuorman massa saadaan brutto- ja taaramassan (tyhjämassa) erotuksena. Ajoneuvon tyhjämassaa punnittaessa on otettava huomioon ajoneuvon varusteiden muutokset sekä vierasaineiden ja lumen tarttuminen rakenteisiin. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 6, 7.) Mittauserän punnitustulos ilmoitetaan kymmenen kilogramman tai kyseisen vaakalaitteen ilmoittamalla tarkkuudella. Vierasaineiden osuutta ei arvion perusteella saa vähentää punnitustuloksesta. Vaakalaitteiden punnitustarkkuuksia seurataan vertailemalla punnitustuloksia tarkistettujen laitteiden tuloksiin ja punnitsemalla vaa alla massaltaan tunnettuja taakkoja. Vaakoja on kalibroitava käyttöviikoittain tai punnitusolosuhteiden muuttuessa. Vaakalaitteiden toimivuutta on kalibroinnin lisäksi seurattava jatkuvasti. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 7.) Massasta kiintotilavuudeksi Muunnettaessa energiapuun massaa kiintotilavuudeksi, on muuntolukuina käytettävä kuivatuore- ja -tuoretiheyksiä. Oppaassa on esitetty tuoretiheystaulukot ainoastaan harvennusenergiapuulle ja latvusmassalle, koska olemassa oleva tutkimustieto ei mahdollista kantopuun tuoretiheyslukujen esittämistä. Mikäli mittauserän kosteus tunnetaan, voidaan kuivatuoretiheyttä käyttää tuoretiheyden laskemisessa seuraavasti: = tuoretiheys (kg/m³) = kuivatuoretiheys (kg/m³) = kosteus (%) Kuivatuoretiheytenä käytetään joko oppaan kuivatuoretiheyksiä kuvaavan taulukko 3:n antamia arvoja tai toimijan omin otantamittauksin määrittelemiä lukuja. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10.)

19 13 Taulukko 3. Eri energiapuutavaralajien kuivatuoretiheysluvut (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10). Mittauserän kuorellinen tilavuus saadaan jakamalla tuoremassa (tässä tapauksessa energiapuun massa punnitushetkellä) tuoretiheydellä Kg/m³. Saatu lopputulos tulee ilmoittaa kuutiometrin kymmenesosan tarkkuudella (0,1m³). (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10.) Vaihtoehtoinen menetelmä kuorellisen tilavuuden määrittämiselle on selvittää mittauseräkohtainen kosteus (%) otantamittauksilla, jonka jälkeen kosteusprosentin ja kuivatuoretiheyden (kg/m³) perusteella selvitetään mittauserän tuoretiheys. Tämän jälkeen kuorellinen tiheys on selvitettävissä edellisessä kappaleessa esitetyin menetelmin. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 10.) Kantomurskeen kehys- ja kiintotilavuuden laskenta Kantomurskeen työ- ja luovutusmittauksessa on mahdollista käyttää kehysja kiintotilavuuden määrittämiseen kehitettyä menetelmää. Mittauserän kehystilavuuden mittauksen jälkeen se muunnetaan murskeen muuntokertoimella kiintotilavuudeksi. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 12.) Kehystilavuus määritellään kuorman tilavuuden perusteella, jolloin säiliön sisämitat määritetään yhden senttimetrin tarkkuudella. Mittauserän korkeus mitataan tasoitetuksi katsotun yläreunan korkeudelta viiden senttimetrin tarkkuudella. Kehystilavuus määräytyy säiliön pituuden, leveyden ja mittauserän korkeuden tulona ja se on ilmoitettava 0,1 m³ tarkkuudella. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 12.)

20 14 Muunnettaessa kehystilavuutta kiintotilavuudeksi käytetään kaikilla murske ja hakelajeilla samaa muuntolukua, 0,40. Tehtäessä muunnosta kiintotilavuudesta kehystilavuudeksi, käytetään muuntolukua 2,50. Mittauserän kehystilavuuden ja kiintotilavuuskertoimen tulo antaa mitatun erän kiintotilavuuden, joka tulee esittää 0,1 m³ tarkkuudella. (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 12.) 2.4 Palamisominaisuudet Kantomurskeen palamisominaisuuksiin vaikuttavat tekijät Kantomurskeen palamisominaisuuksiin vaikuttaa eniten kosteus, eli polttoaineen kokonaismassaan sitoutunut vesi. Juurakoiden kosteuteen pyritään vaikuttamaan varastoinnilla, jolla kantobiomassan kosteusprosenttia voidaan pienentää. Kosteuden tuoma massa tuo kustannuksia polttoaineen kuljetuskustannuksiin, jolloin matkan lisääntyessä myös kustannukset kasvavat. (Hakkila 2004, 68.) Veden haihtumisen mitattiin vievän poltossa lämpöenergiaa 0,7kWh/kg. Käytäntöön suhteutettuna pudotettaessa kosteudeltaan 55 % havupuuaineksen kosteus 40 %, häviäisi alkuperäisestä vesimäärästä puolet, jolloin tehollinen lämpöarvo nousisi 8 %. Palaminenkin on epätäydellistä polttoaineen kosteuden ollessa korkea, jolloin lämpöarvoa ei pystytä hyödyntämään kokonaan. Kun palaminen on epätäydellistä, myös hiilimonoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt lisääntyvät. (Hakkila 2004, 68.) Kanto- ja juuripuuta raaka-aineena käytettäessä maa-aineksen joutumista polttoaineeseen ei voida välttää. Tästä johtuen kantomurskeen käyttö on mahdollista ainoastaan suurimmissa voimalaitoksissa, joissa käytetään kiviä ja hiekkaa sietävää murskainta ja sovelletaan leijukerrospolttoa. UPM- Kymmenen tekemissä tutkimuksissa juurakoiden maa-ainesta on pyritty poistamaan noston yhteydessä suoritettavalla ravistelulla ja varastoinnilla, jolloin luonto sateineen hoitaa puhdistuksen. (Hakkila 2004, 73.)

21 Lämpöarvon määrittäminen Energiasisältö Kantomurskeen energiasisältö määritetään käyttöpaikalla eli voimalaitoksella. Voimalaitoksilla energiasisällön määrityksessä noudatetaan toimialalla vakiintuneita laatuohjeita, standardeja ja näihin perustuvia mittausohjeita. Laatuohjeita ja standardeja ovat: Puupolttoaineiden laatuohje: FINBIO:n julkaisu nro 5/1998 Kosteusmäärityksissä käytetään CEN:in teknisiä spesifikaatioita: CEN/TS (kokonaiskosteus) CEN/TS (analyysikosteus) Lisäksi voidaan käyttää kokonaiskosteuden referenssimenetelmää CEN/TS Lämpöarvon määritys CEN/TS Polttoaineen laatuvaatimukset ja -luokat CEN/TS (Lindblad - Äijälä - Koistinen 2008, 18.) Kantobiomassan tehollinen lämpöarvo toimituskosteudessa Lämpöarvo, (Q, MJ/kg) tarkoittaa täydellisessä palamisessa kehittyvän lämmön määrää, joka polttoaineen massaan sisältyy. Kantomurskeen tehollinen lämpöarvo voidaan ilmoittaa saapumistilassa eli toimituskosteudessa. Kyseisen lämpöarvon tehoa laskettaessa vähennetään energiamäärä, joka joudutaan käyttämään polttoaineen luontaisesti sisältämän ja palamisessa syntyvän veden haihduttamiseen. Tuloksena saatu lämpöarvo ilmoitetaan yleensä megajouleina polttoainekiloa kohden (MJ/kg). 1 MJ vastaa 0,2778 kwh:a. Tehollinen lämpöarvo saapumistilassa lasketaan seuraavan yhtälön mukaisesti:

22 16 = saapumistilaisen polttoaineen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) = kuiva-aineen tehollinen eli alempi lämpöarvo (MJ/kg) = vastaavan polttoaine-erän kokonaiskosteus saapumistilassa (%) painotettuna kostean polttoaineen massalla 0,02441(MJ/kg) on veden höyrystymiseen kuluva lämpömäärä (+25 ) (Alakangas 2000,12, 29). Kantojen lämpöarvot ovat puulajikohtaisia ja niissä ilmenee eroja. Ligniini- ja uuteainepitoisuudestaan johtuen havupuukantojen lämpöarvot ovat lehtipuukantoja suurempia (Hakkila, 2004, 68, 70.) Eri puulajien kuivatuoreille kannoille on mitattu seuraavanlaisia lämpöarvoja: mänty: 19,5 MJ/kg kuusi: 19,1 MJ/kg hieskoivu: 18,61 MJ/kg rauduskoivu: 18,5 MJ/kg harmaaleppä: 19,27 MJ/kg tervaleppä: 18,81 MJ/kg haapa: 18,32 MJ/kg (Alakangas 2000, 44).

23 17 3 KANTOBIOMASSAN ALUEITTAISET KOKONAISPOTENTIAALIARVIOT Kantobiomassan teoreettista enimmäispotentiaalia ei ole mahdollista saada käytön piiriin. Rajoittavina tekijöinä ovat teknis-taloudelliset, ekologiset, metsän monikäytölliset ja omistajakohtaiset ongelmat, joiden yhteisvaikutuksia on vaikea tarkkaan arvioida. Päätehakkuuleimikolta tapahtuvan kannonnoston yhteydessä on kiinnitettävä huomiota leimikon vähimmäiskokoon, maan kivisyyteen ja korjuuteknisiin kriteereihin, jotka vähentävät kertymää. Lisäksi osa metsänomistajista epäilee kantojen noston vähentävän maaperän puuntuotoskykyä. Osa taas listaa virkistys- ja monikäytölliset arvot puuntuotannon edelle. (Hakkila 2004, 35, 37.) Valtakunnallisia ja alueittaisia kantopuuarvioita on tehty useiden organisaatioiden toimesta ja 2000-luvulla. Kantopuuarviot perustuvat useimmiten ainespuukertymästä arvioituun suhteelliseen osuuteen, jossa on huomioitu havupuiden, usein pelkästään järeiden kuusten juurakot. Eräissä tutkimuksissa on kerätty alueittaisia tietoja viimeaikaisista kantojen nostokoealoista, joista on koottu seurannan perusteella määräarvioita. (Lauhanen - Laurila 2006,14 24.) luvun kokonaispotentiaaliarviot Kantobiomassan kokonaispotentiaalin arviointi Suomessa Suomen maaperällä esiintyvän kantobiomassan määrä avohakkuualoilla selvitettiin 1970-luvulla Metsäteollisuuden keskusjärjestön pyynnöstä. Teoreettisissa laskelmissa kuusikannon kuorellisena tilavuusprosenttina käytettiin 24 % ja mäntykannoilla 21 % rungon ainespuuhun suhteutettuna. Kyseisessä tutkimuksessa haluttiin selvittää myös lehtipuukantojen määrä, joten niille käytettiin männyn tilavuusprosenttia. Tutkimuksen tuloksena saatu kantopuun määrä oli ainoastaan leimikkoteknisiin ominaisuuksiin perustuva, varovainen ja teoreettinen arvio. (Hakkila 1976, 8.) Tutkimuksen laskelmalliset kannonnostotyömaat rajattiin pelkästään avohakkuualoille, joissa runkopuukertymä oli vähintään 300 m³, jolloin se tuotti 60-

24 18 75m³ kantopuuta. Kyseisen ehdon täytti 75 % hakkuualoista. Hakkuualoilta poistettaisiin ainoastaan tukkipuukokoiset rungot, joita arveltiin olevan 75 % puustosta. Kriteerit täyttävistä leimikoista hylättiin vielä osa kivisyyden, korjuuta vaikeuttavien maastotekijöiden tai biologisten näkökohtien aiheuttamien rajoitusten vuoksi, jolloin korjuukelpoisiksi luokiteltiin enää 75 % leimikoista. Korjuulaskelmissa huomioitiin kaikki järeysvaatimukset täyttävä kantopuu, josta 10 % laskettiin jäävän tähteeksi. (Hakkila 1976, 6.) Vuosittaisissa hakkuissa avohakkuille nähtiin jäävän lähes 6 miljoonaa m³ kantopuuta 1970-luvun lopussa. Laskelmissa käytettyjen kriteerien puitteissa Suomen potentiaaliset ja teknisesti mahdolliset kantopuukertymät olisivat olleet 1980-luvun taitteessa 2,42 miljoonaa m³, jonka nähtiin kehittyvän tulevien vuosikymmenten aikana. Kuvion 5 ylemmässä taulukossa on ennustettu vuosittaisissa hakkuissa metsään jäävän kantopuun määrä ja alemmassa taulukossa teknisesti korjuukelpoisen kuorellisen kantopuun määrä hankintaalueittain. (Hakkila 1976, 7.) Kuvio 4. Suomen sulfaattisellutehtaiden sijainnit 1970-luvulla (Hakkila 1976, 8,7).

25 Kantobiomassan kokonaispotentiaalin arviointi Ruotsissa Ruotsalaisten 1970-luvulla tekemien laskelmien lähtökohtana olivat 75 miljoonan m³ vuosittaiset hakkuumäärät, joista 45 miljoonaa m³ (60 %) kertyi avohakkuualoilta. Kantopuun osuudeksi määriteltiin 22,2 % runkopuun tilavuudesta kun alle viiden senttimetrin juuret jätettiin huomioimatta. Vähimmäispinta-alaksi kannonkorjuuleimikolle asetettiin yksi hehtaari, jolloin 90 % kohteista oli kelvollisia. (Hakkila 1976, 7.) Talteen otettavat kannot olivat läpimitaltaan vähintään 20 cm havupuun juurakoita, joita oli 85,9 % avohakkuualojen puustosta. Leimikon tuli olla 150 km:n säteellä käyttöpaikalta, joka täyttyi 97 % tapauksista. Vaikean maaston ja muiden rajoitusten takia 15 % avohakkuualoista oli kannonkorjuiden ulkopuolella. (Hakkila 1976, 7.) Ruotsalaisten laskelmien perusteella avohakkuualoille olisi jäänyt 10 miljoonaa m³ kantopuuta vuosittain, joista teollisuuden saatavissa olisi 6,5 miljoonaa m³. Kyseisestä määrästä vähennetyn kuoren ja muun jalostuksen hukkapuun (20 %) jälkeen massateollisuuden käyttöön olisi jäänyt 5,2 miljoonaa m³ kantopuuta. Vertailtaessa ruotsalaisten arvioimaa lopputulosta suomalaisiin laskelmiin, olisi se ollut 2,7-kertainen. Laskelmallinen hakkuumäärä oli alun perin 1,3-kertainen Suomen määriin verrattuna. (Hakkila 1976, 7.) 3.2 Kokonaispotentiaaliarvio Puuenergian teknologiaohjelmassa Puuenergian teknologiaohjelman loppuraportissa vuonna 2004 esitetyn arvion mukaan Suomen kantobiomassan teoreettinen korjuupotentiaali olisi 15 miljoonaa m³ vuodessa, mikäli kaikki juurakot huomioitaisiin. Jos kertymässä huomioidaan ainoastaan päätehakkuilta kerättävät tukkipuujuurakot käytössä olevien kriteerien mukaisesti, saataisiin kertymäksi noin 2 miljoonaa m³ vuodessa. Päätehakkuualoilta nostettavien kantojen lämpöarvo olisi noin 4 TWh. (Hakkila 2004, 36.)

26 20 Kuvio 5. Korjuukelpoiset biomassapotentiaalit Suomessa (Hakkila 2004, 37). 3.3 Vuoden 2008 Metsätilastollisen vuosikirjan kokonaispotentiaaliarvio Metsäkeskukset selvittivät talousmetsien luonnonhoidon seurannassaan vuosina satunnaisotannalla hakkuutähteiden ja kantojen nostoa yksityismailla. Tarkastettuja alueita oli 1,5 % yksityismetsien avohakkuiden kokonaispinta-aloista, joka vastaa 3668 ha pinta-alaa. (Kuusinen - Ylitalo 2008, 282.) Seurannan mukaan kantojen nostotoimenpiteitä energiakäyttöön tehtiin 5 % tarkastetuista aloista, joten määrä oli lisääntynyt 50 % edellisvuoteen verrattuna. Korjuuintensiteetti vaihteli valtakunnan eri osissa ja kantojen noston oli selvästi laajamittaisinta Keski-Suomen ja Pohjanmaan Metsäkeskusten alueella. Energiapuun kuljetusta havaittiin tapahtuvan huomattavasti myös Metsäkeskusrajojen yli. Metsäkeskusten seurantatutkimuksista saatuja tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina ja lievinä aliarvioina. Suurella todennäköisyydellä aineistoon sisältyi koealoja, joilla energiapuunkorjuu tapahtui vasta maastotarkastusten jälkeen. (Kuusinen - Ylitalo 2008, 282.) Metsäntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2007 Keski-Suomen metsäkeskuksen alueella metsähaketta käytettiin eniten. Etenkin kantojen käyttö oli runsainta kattaen 20 % voimalaitosten kokonaiskäytöstä. Myös

27 21 Kainuussa ja Lounais-Suomessa kantojen käyttö oli runsasta. (Kuusinen - Ylitalo 2008, 282, 294.) Kuvio 6. Kannonoston osuus yksityismetsien avohakkuupinta-alasta vuosina (Kuusinen - Ylitalo 2008, 282). 3.4 Lapin bioenergiaraaka-aineen saatavuuden selvitys 2009 Metsäntutkimuslaitoksen toteuttamassa selvityksessä arvioitiin Lapin metsähakevarat ja saatavuus maakunnan alueelta, kunnittain ja mahdollisen biodieseljalostamon hankinta-alueelta. Laskelmiin ei huomioitu Ylä-Lappia, johtuen saatavilla olevan aineiston puutteellisuudesta. Metsähakevarat esitettiin teknisenä ja toteutuneiden hakkuiden mukaisina potentiaaleina. Tekninen potentiaali kuvaa korjuukelpoisten leimikoiden energiapuukertymää kaikkien ehdotettujen työmaiden toteutuessa seuraavalla 5-vuotiskaudella. Toteutuneiden hakkuiden mukainen potentiaali kuvaa korjuukelpoisten leimikoiden energiapuumäärää työmaiden pysyessä edellisen 5-vuotiskauden tasolla. Toteutuneet sekä ehdotetut hakkuupinta-alat perustuivat VMI10:n aineistoon, joka on kerätty vuosina (Repola ym. 2009, 3, 7.) Päätehakkuualojen energiapuukertymän laskenta perustui ruuduille laskettuihin uudistushakkuupinta-aloihin ja ruudun sisältämään pikselitason biomassatietoon. Energiapuukertymässä pikselitason tietoa summattiin ruuduittain, josta lopulta saatiin kuntakohtainen kertymä. Kantopuukertymän laskel-

28 22 missa keskityttiin päätehakkuualojen kuusten juurakoihin mutta myös aloilla esiintyneiden mäntyjen kantopuukertymä selvitettiin. Päätehakkuualojen valintakriteerit olivat seuraavanlaiset: Kuusivaltaiset metsiköt (kuusen osuus > 70 %) Leimikon rajalta etäisyys tiehen < 500 m Energiapuun kertymä > 100 m3/leimikko Leimikon minimikoko 2 ha Kasvupaikka kuivahko kangas tai sitä rehevämmät kasvupaikat sekä vastaavat suotyypit. (Repola ym. 2009, 10, 11.) Vaikka pikseleiden juuribiomassaan sisältyi kaikki yli senttimetrin paksuiset juurenosat, oletettiin laskelmissa talteen saatavaksi ainoastaan 3-5 cm ja sitä paksummat juurenosat. Biomassa-aineistoihin perustuvat talteensaantokertoimet kantoa kohden olivat männylle 74 % ja kuuselle 79 %. Biomassojen muuntamisessa kilogrammoista kiintokuutiometreiksi käytettiin taulukon 4 mukaisia Hakkilan (Hakkila 1976) muuntokertoimia. (Repola ym. 2009, 9-11.) Taulukko 4. Tutkimuksessa käytetyt muuntokertoimet päätehakkuualojen energiapuukertymän tarkastelussa (Repola ym. 2009, 9). Lapin tekninen energiapuupotentiaali oli tehdyn selvityksen mukaan 1,68 miljoonaa m³/a, josta suurin osa (65 %) koostuu nuorten metsien pienpuusta ja 33 % päätehakkuualojen hakkuutähteistä. Päätehakkuualoilta kerättävien kuusten juurakoiden osuus kertymästä oli ainoastaan 2 % (0,03 miljoonaa m³). Kyseisten kantojen nostoon soveltuvat leimikot sijaitsivat Keminmaan, Tornion ja Tervolan kunnissa. (Repola ym. 2009, 14, 15.)

29 23 Toteutuneiden hakkuiden mukaisen energiapuupotentiaalin tarkastelussa kantojen osuus on ainoastaan yhden prosentin luokkaa. Kyseiseen määrään on luettu ainoastaan kuusen kannot mutta männyn juurakoiden nostomenetelmien kehittyessä kannon noston uskotaan yleistyvän myös männyn ja havusekametsien (mänty ja kuusi) päätehakkuualueille. Kyseisiltä alueilta kerättävien kantojen määrän arvioitiin lisäävän teknistä potentiaalia 0,29 miljoonaa m³/a ja toteutuneiden hakkuiden mukaista potentiaalia 0,07 miljoonaa m³/a. (Repola ym. 2009, 14.) Kuvio 7. Arvio lapin energiapuupotentiaaleista, metsähakkeen nykykäytöstä ja käytöstä vuonna 2012 (Repola ym. 2009, 15).

30 Laskentaohjelma kantokertymän arvioimiseen Metsäntutkimuslaitoksen ja Lappeenrannan yliopiston yhteistyötutkimuksessa selvitettiin yhdistetyn kannonnoston ja maanmuokkauksen ajanmenekkiä ja tuottavuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kantojen metsäkuljetuksen tuottavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus oli osa Etelä-Savon Energia Oy:n Terminaalitoimintoihin perustuvan metsäpolttoaineiden hankintalogistiikkajärjestelmän kehittäminen -hanketta, jota johti Lappeenrannan yliopiston bioenergiateknologian työryhmä. Tutkimus oli osa Tekesin Climbus -teknologiaohjelmaa, joka tutkii ilmastonmuutosta. Kyseinen tutkimus valmistui vuonna (Laitila 2007, 3.) Tutkimustulosten pohjalta kehitettiin Excel-pohjainen laskentaohjelma, jonka avulla voidaan selvittää kantopuukertymä työmaakohtaisesti energiasisältöineen ja tuotantokustannuksineen eri tuotantomenetelmillä. Laskentaohjelma mahdollistaa herkkyysanalyysien teon muun muassa seuraavien muuttujien suhteen: materiaalin kosteus kantopuun kertymä ( /MWh tai /m³) kuormakoko maanmuokkauskorvaus metsä- ja kaukokuljetusmatka (Laitila 2007, 3.) Edellisten toimintojen lisäksi ohjelma mahdollistaa hehtaarikohtaisen ajanmenekin arvioimisen metsäkuljetuksessa sekä yhdistetyssä kantojennosto- ja maanmuokkaustyössä leimikkotietojen perusteella. Laskentamallin perimmäisenä tarkoituksena oli muuntaa tutkimuksista saadut tulokset helpompaan muotoon, jotta ne palvelisivat käytäntöä paremmin. (Laitila 2007, 3.)

31 25 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kantokertymän arvioiminen koekenttäkohtaisesti Perustiedot Opinnäytetyöprosessin aikana koekenttäkohtaiset kantokertymät puuttuivat toimeksiantajalta tilavuuden, massan tai energiasisällön suhteen. Tästä johtuen erääksi opinnäytetyön tehtäväksi asetettiin kantobiomassan kokonaismäärän, nostettujen ja nostamatta jätettyjen kantojen arvioiminen koekenttäkohtaisesti. Nykykäytännön mukaan energiapuuksi ei korjata kaikkia kantoja, vaan toimenpiteet rajataan ainoastaan kuusten riittävän järeisiin kantoihin. Normaalitilanteesta poiketen Metla tarvitsi tietoa kaikista koealoilta nostetuista kannoista hankkeessa, joka tutki kantojen noston ekologisia ja metsänhoidollisia vaikutuksia. Kantobiomassan määrät tuli selvittää koekenttien jokaiselta koejäseneltä, jolta kantoja oli nostettu. Yksittäinen koekenttä muodostui Kivesvaarassa ja Längelmäellä kolmesta ja Anjalankoskella neljästä lohkosta, joista jokaisella oli kuusi koejäsentä eli toisistaan poikkeavaa käsittelytapaa. Taulukon 5 mukaisesti kantojen nosto kohdistui koejäsenille viisi ja kuusi. Viidensille koejäsenille jätettiin hehtaaria kohden 25 tuoretta kantoa, jotka on määritelty UPM:n suositusten ja koealojen runkolukujakauman perusteella. (Pasanen Seppänen Keskitalo 2009, 8.) Taulukko 5. Käsittelytavat koejäsenittäin (Pasanen Seppänen Keskitalo 2009, 8). Jokaisen koejäsenen osalta oli tiedossa numeroitujen ja kartoitettujen tuoreiden kantojen poikkileikkausläpimitat puulajeittain sekä ennen hakkuita selvi-

32 26 tetyt puulajikohtaiset mittaustiedot. Hakkuita edeltäneet puustotiedot sisälsivät seuraavat ominaisuustiedot yksittäisille, numeroiduille rungoille: puun pituus, h, m rinnankorkeusläpimitta, d13, cm puulaji koelohko koejäsen Kantoläpimitta- ja puutietoaineistot eivät kuitenkaan olleet suoraan vertailukelpoisia keskenään, koska puut ja kannot oli numeroitu maastossa eri järjestykseen. Lisäksi puutietoaineisto sisälsi useampia puita kuin kantokartoitus, johtuen hakkuualan ja kannonnostoalan pinta-alaeroista. Aineistojen vertailussa puulajeja oli käsiteltävä omina kokonaisuuksinaan koejäsenittäin, jotta aineistojen käsittelyn johdonmukaisuus säilyi. Kaikki laskelmat suoritettiin Spss-tilastosovellusta käyttäen Kuusikantojen tilavuusarvio Kuusten kantotilavuus on aiempien tutkimusten perusteella laskettavissa 24 %:n osuutena rungon tilavuudesta (Hakkila, 2004, 27). Tästä johtuen ensimmäisenä oli laskettava ennen hakkuita mitatuille kuusille runkotilavuudet rinnankorkeusläpimitan ja pituuden perusteella Laasasenahon kahden muuttujan regressiomallia käyttäen: = tilavuus (dm³) = rinnankorkeusläpimitta (cm) = puun pituus (m) (Kangas - Päivinen - Holopainen - Maltamo, 2004, 46.) Yksittäisistä runkotilavuuksista muodostettiin pisteparvikuvaaja (Scatter/dot) rinnankorkeusläpimitan suhteen. Kuvaajan pisteparven perusteella rungoille määritettiin Cubic-mallia noudattava keskiarvofunktio, joka kuvasi runkotila-

33 27 vuuden keskimääräistä muutosta rinnankorkeuden suhteen. Tilavuuden keskiarvofunktion muoto oli kuvan 9 mukaisesti ylöspäin aukeava paraabeli, jossa pisteiden hajonta lisääntyy läpimitan kasvaessa. Runkotilavuuskuvaajan käyrää vastaavat yhtälöt määritettiin koekentän jokaiselle kuuselle. Kuvio 8. Kuusten rinnankorkeusläpimitan suhde runkotilavuuteen Kivesvaaran käsittelyaloilla 5 ja 6. Jotta tilavuuden ja rinnankorkeusläpimitan välistä funktiota oli mahdollista hyödyntää kantoaineiston hakkuita edeltäneen puustotiedon määrittämisessä, oli selvitettävä rinnankorkeusläpimitan ja kantoläpimitan välinen suhde. Aiempien tutkimusten mukaan kotimaisilla havupuilla rinnankorkeusläpimitan ollessa 30 cm, kantoläpimitta kannonniskan korkeudella olisi 40 cm. Varsinkin siinä tapauksessa, jos kantoläpimitat ovat 16 ja 44 cm välillä, voidaan sääntöä pitää luotettavana. Järeille kuusten kannoille ohje antaa mahdollisesti liian alhaisia tilavuuksia, johtuen kanto- ja juuripuun suhteellisen osuuden lisääntymisestä puun kasvaessa. Kyseisten oletusten perusteella suhde voidaan olettaa kuvan 10 kaltaiseksi. (Hakkila 1976, 6, 2004, 33, 34.)

34 28 Kuvio 9. Havupuiden rinnankorkeusläpimitan ja kantoläpimitan välinen suhde noudattaa yhtälöä y=0,75x (Hakkila 2004, 33, 34). Kantoaineistoista selvinneet kuusten kantoläpimitat muunnettiin kertoimen 0,75 avulla rinnankorkeusläpimitoiksi. Selvitetyt rinnankorkeusläpimitat sijoitettiin koekenttäkohtaisesti kuusten runkotilavuuden ja rinnankorkeusläpimitan yhtälöön, jonka avulla saatiin selville kannon päältä kaadetun rungon tilavuus. Selvitetyistä runkotilavuuksista oli arvioitavissa kuusikantojen suhteellinen osuus kertomalla runkotilavuudet 0,24:llä. Näin selvitettiin kuusten kantotilavuudet litroina (dm³) jokaiselle koejäsenelle, jolta kantoja oli nostettu. Tilavuudet oli muunnettavissa kiintokuutiometreiksi (m³) jakamalla luvut tuhannella Mäntykantojen tilavuusarvio Männyillä puustotietoaineiston runkotilavuuksien mallintaminen rinnankorkeusläpimitan suhteen oli tarpeetonta Kivesvaaran tai Längelmäen kantoaineistoissa, koska mitattuja kantoja esiintyi koekentillä vain muutamia (yhteensä 10). Vähäisestä runkoluvusta johtuen puustotiedoista voitiin määrittää rinnankorkeusläpimittoja vastaavat kantoläpimitat kantoaineiston vastaavilta koejäseniltä. Ne männyt jotka eivät rinnankorkeusläpimitan tai sijaintinsa takia sopineet kantoaineiston kantoläpimittoihin, jätettiin huomioimatta. Näin kanto- ja puustotietoihin jäi yhtä monta koepuuta, joille laskettiin runkotilavuudet käyttäen Laasasenahon kahden muuttujan regressiomallia:

35 29 = tilavuus (dm³) = rinnankorkeusläpimitta (cm) = puun pituus (m) Laskelmien avulla saaduista runkotilavuuksista määritettiin suhteellisen osuuden perusteella kantojen tilavuudet käsittelyaloittain. Runkojen tilavuudet kerrottiin 0,22:lla kantotilavuuden selvittämiseksi. (Hakkila 2004, 27.) Anjalankosken kantoaineistossa männyn kantoja esiintyi yli sata ja puustotiedossa esiintyviä mäntyjä oli huomattavasti enemmän. Kantoja vastaavien runkotilavuuksien selvittäminen ei ollut mahdollista muiden koekenttien tapaisesti, joten meneteltiin samalla tavalla kuin kuusten kanssa. Muodostettiin keskimääräistä runkotilavuutta kuvaava käyrä pisteparvikuvaajalle Cubicmallin mukaan, johon puustotietoaineiston mäntyjen runkotilavuudet oli sijoitettu rinnankorkeusläpimitan suhteen. Menetelmällä selvitetyn keskiarvokäyrän yhtälöön sijoitettiin kantoaineistosta kertoimella 0,75 käsitellyt kantoläpimitat, jolloin saatiin selville Kantojen edesmennyt runkotilavuus. Runkotilavuus kerrottiin 0,22, jolloin kantotilavuus saatiin laskettua kannoille Lehtipuukantojen tilavuusarvio Mittausaineisto sisälsi havupuukantojen lisäksi myös lehtipuukantoja, joiden mittauksesta on vähemmän tutkimustietoa, johtuen käytön vähäisyydestä. Lehtipuukantojen määrä oli niin vähäinen, että niiden vaikutus kokonaistilavuuteen on marginaalinen. Muut lehtipuulajit käsiteltiin omana kokonaisuutenaan paitsi koivut, jotka laskettiin omana kokonaisuutenaan ja myöhemmin lisättiin lehtipuuarvioon. Eräässä 1970-luvulla tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan myös lehtipuukantojen määrää valtakunnallisella tasolla. Tutkimuksissa lehtipuujuurakon tilavuuden oletettiin saavuttavan 21 % osuuden runkotilavuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada suuntaa antava arvio lehtipuukantojen määrästä valtakunnallisesti ja sitä pidettiin jo alun perinkin vain varovaisena arviona. Kyseistä 21 % osuutta tullaan käyttämään myös tämän opinnäytetyön

36 30 laskelmissa, koska tarkempaa lukua ei nähtävästi ole saatavilla. Lehtipuukantojen kertymät eivät kerro todellisia koejäsenkohtaisia kantomääriä vaan ne ovat ainoastaan suuntaa antavia arvioita. (Hakkila 1976, 7, 8.) Koivujen kantobiomassan tilavuusarvio Koivujen tilavuus selvitettiin muista lehtipuista erillään, koska koivujen runkotilavuus oli laskettavissa Laasasenahon regressiomallilla. Koivut sisältävät hies- ja rauduskoivuja, koska kanto- ja puustotiedoissa esiintyi ristiriitaisuuksia puulajimäärityksissä. Kannoista on ilmeisesti ollut hankala päätellä, kumpi koivulaji on ollut kyseessä. Koivukantojen tilavuudet selvitettiin Kivesvaaran ja Längelmäen mäntyjen tapaan vertailemalla kanto- ja puustoaineistoja, jonka lopputuloksena saatiin selville toisiaan vastaavat puustotiedot. Kantotilavuuksia vastaavilla puustotiedoilla laskettiin pituuden ja rinnankorkeuden suhteen runkotilavuus, käyttäen Laasasenahon regressiomallia koivulle: = tilavuus (dm³) = rinnankorkeusläpimitta (cm) = puun pituus (m) (Kangas ym. 2004, 46) Laskelmien avulla saaduista runkotilavuuksista määritettiin prosenttiosuuden perusteella kantojen tilavuudet käsittelyaloittain. Runkojen tilavuudet kerrottiin 0,21:lla kantotilavuuden selvittämiseksi. (Hakkila 2004, 27.) Muiden lehtipuiden kantobiomassan tilavuusarvio Jäljelle jääneiden lehtipuiden kantoja vastaavien runkojen pituus ja rinnankorkeusläpimitta saatiin aiemmissakin tapauksissa käytetyn vertailumenetelmän avulla, jossa puulajeja tarkasteltiin koejäsenittäin eri koekentillä. Menetelmällä selvitetyn rinnankorkeusläpimitan ja pituuden perusteella selvitettiin kannoilta hakatun rungon tilavuus käyttäen seuraavaa tilavuusmallia:

37 31 = rungon tilavuus (dm³) = rinnankorkeusmuotoluku = ympyräksi oletettu poikkileikkauspinta-ala rinnankorkeudelta (cm) = puun pituus (m) Lehtipuustolle lasketuista runkotilavuuksista arvioitiin kantojen tilavuudet kertomalla runkotilavuudet luvulla 0,21. Kyseisistä laskelmista saatu kantotilavuuden tarkkuus ei yllä Laasasenahon mallien tasolle. (Kangas ym. 2004, 44.) Arvio maahan jätetyistä kannoista Viidensiltä koejäseniltä tuoreita kantoja jätettiin nostamatta 25 kpl/ha ja näiden kantojen tilavuudet oli selvitettävä ennen puulajikohtaisten nostomäärien yhteenlaskua. Kantoaineistosta ei ilmennyt jätettyjen kantojen sijaintitietoja, joten niiden määrät oli arvioitava. Tiedossa oli, että kaikki lehtipuukannot oli nostettu, joten jätetyt kannot olivat kuusia ja mäntyjä. Ensisijaisesti kannot olivat mäntyjä, mikäli niitä koejäsenillä esiintyi. Kun mäntyjä ei ollut riittävästi, jätettiin lisäksi kuusikantoja. Nostamatta jätetyt kannot olivat kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksuja (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006, 29). (Pasanen Seppänen Keskitalo 2009, 8.) Jätettyjen kantojen keskitilavuus määritettiin niin, että kaikista kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksujen juurakoiden tilavuuksista laskettiin keskiarvo, joka kerrottiin jätettyjen kantojen määrällä. Näin saatiin selville viidensille koejäsenille jätettyjen kantojen tilavuudet, jotka vähennettiin nostettujen kantojen puulajikohtaisista määristä Kantokertymäarvioiden käsittely korjauskertoimella Jätettyjen kantojen huomioimisen jälkeen saatiin määräarvio, joka eri puulajien kantoja koekenttäkohtaisesti koejäsenittäin oli nostettu. Saatu kantotilavuus oli hankittu 1970-luvun tutkimuksissa selvitettyjä kannon ja rungon puu-

38 32 lajikohtaisia tilavuussuhteita hyödyntäen luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan aiemmat tutkimukset antoivat todellista alhaisemman kantotilavuusarvion luvun tutkimuksissa läpimitaltaan alle 5 cm paksut juuren osat oli jätetty huomioimatta, koska ne katsottiin hyödyttömiksi sen aikaisten tarpeiden näkökulmasta. (Laitila 2007, 13.) Nykyaikaisessa kaivurilla tehtävässä kantojen nostossa kyseisen kokoisia juuria kuitenkin tulee mukaan, joten kantotilavuus on näin ollen aiemmin laskettua kertymää suurempi. Lisäksi hakkuukoneen kaatosahaus asettuu koneellisessa korjuussa kannonniskaa ylemmäksi, joten kantojen osuus on todennäköisesti prosenttiarviota suurempi. Kantokertymä on saatu vastaamaan todellista kantotilavuutta kun määrä on käsitelty kertoimella 1,17. Kerroin ei välttämättä anna todellista arvoa juuri näillä koekentillä, mutta todennäköisesti tulos on aiempaa arviota lähempänä todellisuutta. (Laitila 2007, 13.) Kantomassan arvioiminen Selvitetyt tilavuudet muutettiin massoiksi kertomalla ne kuivatuoretiheysluvuilla. Kuivatuoretiheydet ovat puulajikohtaisia ja niistä selviää yhden kiintokuutiometrin kuivamassa kilogrammoina (kg/m³). Koekentillä havaitut kannot on jaettu puulajeittain kolmeen ryhmään: mäntyihin, kuusiin ja lehtipuihin. Kuivatuoretiheyslukuna männyllä on käytetty 475 kg/m³, kuusella ja lehtipuilla 435 kg/m³. (Lindblad ym, 2008, 10.)

39 Lämpöarvon määrittäminen Kuivatuoreen puuaineen lämpöarvo Kantojen lämpöarvot ovat puulajikohtaisia ja niissä ilmenee eroja. Ligniini- ja uuteainepitoisuudestaan johtuen havupuukantojen lämpöarvot ovat lehtipuukantoja suurempia (Hakkila, 2004, 68, 70). Koekentillä esiintyneet lehtipuut edustavat kuitenkin näissä laskelmissa yhtä ryhmää, joten ryhmän arvona on käytetty koivujen, haavan ja harmaalepän keskiarvoja. Jokaiselle ryhmälle on käytetty kuivatuoretiheistä kannoista valmiiksi määritettyä energiasisältöä (MJ/kg), joka on muunnettu lämpöarvoksi kertoimella 3,6. Lämpöarvo kuvaa kannosta sitä tehoa, jonka kilogramman painoinen kannonosa palaessaan luovuttaa kilowattitunteina (kwh/kg). Laskutoimituksissa käytettiin taulukon 6 lämpöarvoja eri puulajiryhmille. (Hakkila 1976, 1-38, Nurmi 2000, 42.) Taulukko 6. Laskelmissa käytetyt lämpöarvot havu- ja lehtipuukannoille (Hakkila 1976, 1-38, Nurmi 2000, 42). Kannon puulaji Lämpöarvo, kwh/kg (kwh=3,6*mj) Energiasisältö, MJ/kg Kuusi 5,3 19,1 Mänty 5,4 19,5 Lehtipuiden keskiarvo, (hies- ja rauduskoivu, haapa ja harmaaleppä) 5,2 18,7 Lämpöarvon määrittäminen eri kosteusprosenteilla Kertymien lämpöarvot määriteltiin kosteusprosenteilla 35, 30, 25, 20 ja 0 %, jolloin saatiin selville kosteusprosentin vaikutus puuaineksen palamisominaisuuksiin. Kantobiomassan tehollisen lämpöarvon määrittäminen niin sanotussa käyttöpaikalle saapumistilassa oli mahdollista standardin mukaisen lämpöarvon määritysmenetelmän mukaisesti. Määritysmenetelmän yhtälö noudattaa seuraavaa kaavaa (vrt. s. 16):

40 34 Kuiva-aineen tehollisena lämpöarvona käytettiin taulukon 6 esittämiä kilogrammakohtaisia energiasisältölukuja. Tehollisen lämpöarvon yhtälöllä oli selvitettävissä se lämpöarvo, joka poltosta saadaan kosteuden höyrystymisen jälkeen. Yhtälön avulla selvitettiin puulajikohtaiset lämpöarvot kosteusprosenttien muuttuessa. Puulajikohtaisista arvoista koostettiin yhteenlaskumenetelmällä myös koekenttäkohtaiset kokonaislämpöarvot (MWh). 4.2 Nostettujen kantojen määrä raja-arvoja käytettäessä Perustiedot Edellisessä osiossa selvitettiin kaikilta koekentiltä nostettujen tuoreiden kantojen määrä, koska Metlan tutkimus tarvitsi tiedon tutkimusalueelta nostettujen kantojen kokonaismääristä koejäsenittäin. Tässä osiossa huomioidaan ainoastaan kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksujen kuusten kannot, jotka nykyaikaisessa metsätaloudessa korjattaisiin energiakäyttöön. Aluksi kantomäärät selvitetään kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuvalla yhtälöllä, josta selvitettyjä kantomääriä verrataan vuonna 2007 julkaistun kantomurskelaskurin antamiin tuloksiin. Tämän osion laskelmia ei suoritettu jokaiselle koekentälle, vaan pelkästään Kivesvaaran koekentälle. (Laitila 2007, 3, Hakkila 1976, 6.) Kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuva kantoenergian määräarvio Laskelmissa oli rajattava aineistosta alle 15 cm kantoläpimittaa pienemmät kannot pois. Jotta tuloksesta olisi saatu mahdollisimman tarkka, myös kantoläpimitaltaan 44 cm suuremmat kannot olisi pitänyt rajata pois laskelmista. Järeiden kantojen suuresta energiasisällöstä johtuen rajausta ei suoritettu. Mikäli järeät kannot olisi rajattu aineistosta, ei lopputulos olisi ollut vertailukelpoinen seuraavassa osiossa tarkasteltavan laskuriohjelman antamien tulosten kanssa. Laskuriohjelma on nimittäin luotu käytännön metsätalouden tarpeita vastaavaksi, joten siinä myös järeät juurakot on hyödynnetty. (Laitila 2007, 3, Hakkila 1976, 6.)

41 35 Kuvio 10. Kivesvaaran koekentältä nostettujen kantojen läpimittajakauma huomioitaessa yli 15 cm:n paksuiset kannot. Kun nostettavat kuusten kannot läpimittoineen oli tiedossa, ratkaistiin kantojen kuivamassat seuraavalla yhtälöllä: = kuivamassa (kg) = kantoläpimitta (cm) Kannoille lasketut kuivamassat muunnettiin kuivatuoretiheydellä 435 kg/m³ tilavuuksiksi. Lisäksi kuivamassat ja tilavuudet korjattiin vastaamaan nykyhetkeä kertoimella 1,17 (kts ). (Hakkila 1976, 6.) Kantoenergian määräarvio kantomurskelaskurilla Kannonnoston ja metsäkuljetuksen tuottavuus -projektissa kehitetyn laskentaohjelman avulla oli selvitettävissä leimikkotietoihin perustuva määräarvio kantopuukertymästä, energiasisällöstä ja tuotantokustannuksista. Koska tarkat koekenttäkohtaiset puustotiedot maasta mitatuille kuusikannoille puuttui, oli ne määriteltävä ennen laskurin käyttöä. Puuston kertymä määriteltiin luvussa selostetun menetelmän avulla. (Laitila 2007.) Laskentaohjelmaan oli mahdollista syöttää myös tukkipuuosuus runkojen kokonaistilavuudesta, jota varten oli selvitettävä kuusirunkojen keskipituus ja keskiläpimitta 1,3 m korkeudelta. Rinnankorkeusläpimitat oli selvitettävissä

42 36 kantoläpimitoista kertoimella 0,75, joista laskettiin keskiarvo. Keskipituus selvitettiin kannonnostokoejäsenten puustotietojen perusteella tehdyn estimaatin perusteella. Mallin yhtälön perusteella simuloitiin keskipituus kantojen paikalla aiemmin esiintyneelle puustolle, josta laskettiin runkojen keskipituus. Kuvio 11. Rinnankorkeusläpimitan suhde rungon pituuteen Kivesvaaran kannonnostoalan kuusilla. Selvitettyjen keskiarvomuuttujien perusteella oli selvitettävissä puuston arvioitu tukkipuuosuus taulukon 7 avulla. Muita laskentaohjelmaan sijoitettavia ja kantomäärään vaikuttavia muuttujia olivat: pinta-ala, ha runkoluku, kpl kantojen ja ainespuun määräsuhde, % kantojen kosteus varastokuivana, % varastointihävikki, % varastointiaika välivarastolla, kk (Laitila 2007)

43 Taulukko 7. Kuusen tukkipuuosuustaulukko (Nyyssönen - Ojansuu 1982). 37

44 38 5 TULOKSET 5.1 Koekenttäkohtaiset kantokertymät ja puulajisuhteet Kivesvaara Kivesvaaran koekentältä nostetun kanto- ja juuripuun kertymäksi arvioitiin 88 m³ ja koekentän viidensille koejäsenille jätettiin mänty- ja kuusikantoja noin 2 m³. Koejäsenistä kaikki muut olivat pinta-alaltaan 0,2 ha, paitsi 3. lohkon kuudes jäsen, jonka pinta-ala oli 0,23 ha. Kivesvaaran kantoaineisto sisälsi 860 kantoa, joista pääosa oli kuusikantoja, mutta myös satunnaisia lehtipuiden ja mäntyjen kantoja esiintyi koejäsenillä. Lehtipuukannot olivat puulajiltaan hies- ja rauduskoivua, haapaa, pihlajaa, raitaa ja harmaaleppää. Kuusikantoja koekentällä esiintyi 96 %, lehtipuita 3 % ja mäntyjä 1 %. Kuvio 12. Kantojen puulajisuhteet Kivesvaaran koejäsenillä.

45 39 Taulukko 8. Kivesvaaran koekentältä laskennallisesti arvioidut kantotilavuudet Lohko 1 Lohko 2 Lohko 3 Muuttuja, yksikkö Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Pinta-ala, ha 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,23 Nostetut kannot, m³/ala 9,1 11,6 16,6 16, ,3 Nostetut kannot m³/ha 45, ,6 Mäntykannot, m³ 0,3 0,3 Kuusikannot, m³ 8,7 11,3 16, ,7 18,3 Lehtipuukannot, m³ 0,4 0,6 0,4 0,1 0,04 Maahan jätetyt kannot, m³/ala 0,5 0,5 1,2 Maahan jätetyt kannot, m³/ha 2,5 2,5 6 Mäntykannot, m³ 0,3 1,2 Kuusikannot, m³ 0,2 0,5 Kantoja yhteensä, m³/ala 9,6 11,6 17,1 16,4 17,2 18,3 Kantoja yhteensä, m³/ha , , Längelmäki Längelmäen koekentän laskennalliseksi kanto- ja juuripuukertymäksi arvioitiin noin 54 m³. Viidensille koejäsenille jätettiin mänty- ja kuusikantoja 1 m³, josta noin 90 % oli kuusia. Koejäsenten kantokertymät olivat Kivesvaaran kertymiä pienempiä, johtuen pinta-alojen pienuudesta. Hehtaarille muunnetuista koejäsenkohtaisista kertymistä havaitaan Längelmäen pienimmän kantokertymän jäävän 6,5 m³ ja suurimman 5,3 m³ Kivesvaaran vastaavista kertymistä (taulukko 9). Längelmäen kantoaineisto sisälsi 473 kantoa, joista valtaosa oli kuusia. Lehtipuukantoja esiintyi selvästi männyn kantoja enemmän ja niihin sisältyi raidan, rauduskoivun ja harmaalepän kantoja. Kuusikantoja koekentällä esiintyi 91 %, lehtipuita 8 % ja mäntyjä 1 %.

46 40 Kuvio 13. Kantojen puulajisuhteet Längelmäen koejäsenillä. Taulukko 9. Längelmäen koekentältä laskennallisesti arvioidut kantotilavuudet. Lohko 1 Lohko 2 Lohko 3 Muuttuja, yksikkö Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Pinta-ala, ha 0,15 0,15 0,2 0,2 0,15 0,15 Nostetut kannot, m³/ala 8,8 12,1 8,2 9,3 6,8 8,7 Nostetut kannot m³/ha 58,7 80, ,5 45,3 58 Mäntykannot, m³ 0,8 Kuusikannot, m³ 8, ,9 6,2 7,7 Lehtipuukannot, m³ 0,2 0,2 0,2 1,4 0,6 0,3 Maahan jätetyt kannot, m³/ala 0,5 0,1 0,3 Maahan jätetyt kannot, m³/ha 3,3 0,5 2 Mäntykannot, m³ 0,1 Kuusikannot, m³ 0,5 0,3 Kantoja yhteensä, m³/ala 9,3 12,1 8,3 9,3 7,1 8,7 Kantoja yhteensä, m³/ha 62 80,7 41,5 46,5 47,3 58

47 Anjalankoski Anjalankosken koekentän laskennalliseksi kanto- ja juuripuukertymäksi arvioitiin noin 130 m³. Viidensiltä koejäseniltä kantoja jätettiin nostamatta arviolta noin 3,5 m³ mäntykantoja. Anjalankosken koekentän muita suurempi kantokertymä selittyy sillä, että koelohkoja oli neljä, muiden koekenttien kolmen sijasta. Suurempaan kertymään vaikuttavia tekijöitä olivat myös koejäsenten koko, puuston järeys ja muihin koekenttiin verrattuna eteläisempi sijainti. Koejäsenten hehtaarikohtaisia kertymiä vertailtaessa keskenään, voidaan Anjalankosken pienimmän kertymän todeta olevan 19 m³ Kivesvaaran pienintä kertymää suurempi. Anjalankosken suurimman kantokertymän voidaan todeta olevan 13,8 m³ suurempi, kuin Kivesvaaran suurimman kertymän saavalla koejäsenellä. (Taulukko 9, 10.) Anjalankosken kantoaineisto sisälsi 758 kantoa, joista valtaosa oli kuusten kantoja. Lehtipuukannot olivat puulajiltaan rauduskoivuja ja niitä oli huomattavasti mäntyjen kantoja vähemmän. Kuusikantoja koekentällä esiintyi 85 %, mäntyjä 14 % ja lehtipuita 11 %. Kuvio 14. Kantojen puulajisuhteet Anjalankosken koejäsenillä

48 42 Taulukko 10. Anjalankosken koekentältä laskennallisesti arvioidut puulajikohtaiset kantotilavuudet. Lohko 1 Lohko 2 Lohko 3 Lohko 4 Muuttuja, yksikkö Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Jäsen 5 Jäsen 6 Pinta-ala, ha 0,20 0,20 0,20 0,20 0,20 0,20 0,20 0,20 Nostetut m³/ala kannot, 11,3 14,3 18,1 17,5 16,8 17,6 15,6 17 Nostetut kannot, m³/ha 56,5 71,5 90,5 87, Mäntykannot, m³ 3,9 1, ,5 4,9 0,2 2 Kuusikannot, m³ 7,1 13,1 17,1 16,2 14,3 12,7 15,3 15,3 Lehtipuukannot, m³ 0,3 0,2 0,3 0,1 0,1 Maahan jätetyt kannot, m³/ala 0,8 0,8 0,8 1 Maahan jätetyt kannot, m³/ha Mäntykannot, m³ 0,8 0,8 0,8 1 Kantoja m³/ala Kantoja m³/ha yhteensä, yhteensä, 12,1 14,3 18,9 17,5 17,6 17,7 16, ,5 71,5 94,5 87, ,5 82, Kantomäärät raja-arvoja käytettäessä Korjattavien kantojen määrä kantoläpimitan ja kuivapainon perusteella Laskelmissa, joissa selvitettiin ainoastaan kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksujen kuusikantojen ominaisuuksia, tuli suorittaa ensiksi rajaus, josta selvisi kohteena olevien kantojen läpimittajakauma. Kun kuusten kantoaineistosta poistettiin alamittaiset kannot, jäi lohkoille enää 705 kuusen kantoa aiemman 829:n sijaan. Jäljelle jääneille kannoille saatiin taulukon 11 arvot suoritettujen laskelmien perusteella.

49 43 Taulukko 11. Kivesvaaran kuusikannoista lasketut kertymät raja-arvoja käytettäessä. Tilavuus, m³ Kuivamassa, t Lämpöarvo, Mwh, Kantoläpimitta, cm kantojen arvot ilman korjausta kantojen arvot korjattu vastaamaan nykyhetkeä (1,17) 88 38,5 204, Laskentaohjelmalla saatu kantokertymäarvio Selvitettäessä Kivesvaaran kantokertymiä kantomurskelaskurilla laskettiin kuusikantojen määrä 1,23 ha alalle, jossa kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksuja kantoja oli 705 kpl. Kantojen keskiläpimitta oli 31 cm. Kuitupuun kiintotilavuutena laskelmissa käytettiin 139 m³ ja tukkipuutilavuutena 170 m³. Kantojen ja ainespuun määräsuhteena käytettiin edellisten laskelmien tapaan 24 %, koska kyseinen prosentti oli korjattavissa vastaamaan kannonkorjuun nykytilaa kertoimella 1,17 (Laitila 2007,13). Kantojen todellista kosteutta varastokuivana ei ollut käytettävissä, joten kosteusprosenttina käytettiin ensin nollaa ja toiseksi 30 prosenttia. Varastointihävikkinä käytettiin oletusarvoja 2 % ja varastointiaikana välivarastolla 20 kk. Kantojen tilavuusarvioksi saatiin 67 m³, joka vastaa kuivatuoreessa puuaineessa lämpöarvoa 154 MWh ja 30 % kosteudella 146 MWh. Kun tulokset kerrottiin 1,17:lla, nousi kuivatuoreen puuaineen lämpöarvo lähelle 180 MWh:a ja 30 % kosteudella yli 170 MWh:n lukemiin. Kantojen tilavuusarvioksi saatiin noin 80 m³. Lähes samansuuruiset lukemat saavutetaan laskurilla, kun kannon suhteellinen osuus ainespuusta muutetaan 24 prosentista 28 prosenttiin.

50 44 Taulukko 12. Laskentaohjelman antamat tulokset Kivesvaaran kannoille. kosteus- % Kantoja, m³ Lämpöarvo, MWh laskuriohjelman arvot Kanto-ainespuusuhteen ollessa 24 %. Tulokset on käsitelty kertoimella 1, , , ,4 171 Laskuriohjelman arvot kanto-ainespuusuhteen ollessa 28 %. Tuloksia ei käsitelty kertoimella Kosteuden vaikutus lämpöarvoon Kuivatuoreiden kantokertymien lämpöarvot Nostettujen kantojen koekenttäkohtaiset kuivamassat selvitettiin puulajien kuivatuoretiheyslukujen perusteella. Selvitetyt kuivamassat kerrottiin puulajikohtaisilla lämpöarvokertoimilla (kwh/kg), jonka jälkeen puulajikohtaisista tuloksista oli laskettavissa koekenttäkohtaisten kantokertymien lämpöarvot. Taulukko 13. Koekenttäkohtaiset kantokertymät (t) ja lämpöarvot (MWh) kuivatuoreille kannoille. Koekenttä Kuivamassa, t Lämpöarvo, MWh Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Mänty Kuusi Lehtipuu Yhteensä Kivesvaara 0,27 37,36 0,69 38,32 1,44 197,88 3, Längelmäki 0, ,39 23,75 1,94 116,60 7, Anjalankoski 7,68 48,31 0,43 56,43 41,49 256,07 2,23 300

51 Kantokertymän lämpöarvo kosteusprosentin muuttuessa Koealakohtaisen kantokertymän lämpöarvo kosteusprosentin muuttuessa selvitettiin menetelmällä, jossa huomioitiin kosteuden höyrystymiseen kuluva energia polttoprosessin aikana. Näin saatiin selville taulukon 14 lukemat. Taulukko 14. Kantokertymän koekenttäkohtaiset teholliset lämpöarvot kosteusprosentin muuttuessa. Koekenttä Kuiva-aineen tehollinen lämpöarvo, MWh, kosteuden ollessa 0 % 20 % 25 % 30 % 35 % Kivesvaara Längelmäki Anjalankoski Kosteusprosenttien vertailussa tarkasteltiin tehollisen lämpöarvon muutosta puuaineen kosteuden ollessa nollan ja 35 prosentin välillä. Kosteuden noustessa 25 prosentista 30 prosenttiin, laskee lämpöarvo noin 8 %. Kosteuden noustessa 30 prosentista 35 prosenttiin, laskee lämpöarvo 8,5 %. Laskutoimitusten tulokset tukevat kantojen varastoinnin tärkeyttä, jonka on todettu parantavan kantomurskeen laatua. Taulukko 15. Kosteusprosentin vaikutus lämpöarvon muutoksiin. Kosteuden lisääntyessä, % Lämpöarvon muutos, % -22,4-7,3-7,9-8,5

52 Laskentamenetelmien kertymissä ilmeneviä poikkeavuuksia Kivesvaaran koekentältä nostettujen kuusikantojen kuivatuoreita määräarvioita vertailtiin keskenään. Yhtenä vertailun menetelmänä tarkasteltiin puustotietojen suhteen määritettyä kantokertymää, jossa huomioitiin ainoastaan kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksut juurakot. Toisena vertailussa oli kantoläpimitan ja kuivamassan perusteella laskettu kantokertymä (vrt. taulukko 11) ja kolmantena kantomurskelaskurin antama kertymä (vrt. taulukko 12). Kaikki tulokset on korjattu nykyhetkeen kertoimella 1,17 (Laitila 2007,13). Kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuvien laskelmien havaittiin saavan kaikista suurimman arvon yltäessään 205 MWh:n lämpöarvoon. Lämpöarvo oli 12 MWh korkeampi kuin puustotietojen suhteen määritetty kertymä ja 25 MWh korkeampi kuin kantomurskelaskurin antama tulos. Massan suhteen hajontaa esiintyi viisi tonnia. Taulukko 16. Laskennalliset kantokertymät Kivesvaarasta nostetuille kuivatuoreille kuusikannoille kolmella eri laskentamenetelmällä. Kantokertymien ominaisuuksia Tilavuus, m³ Massa, t Lämpöarvo, MWh Puustotietojen suhteen määritetty kantokertymä, kun huomioidaan ainoastaan kantoläpimitaltaan yli 15 cm paksut kannot 84 36,5 193 Kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuva kertymäarvio 88 38,5 205 Kantomurskelaskurin antama kertymäarvio 78 33,5 180

53 47 6. POHDINTA 6.1 Opinnäytetyön lopputulos Kivennäismaiden päätehakkuukuusikoilta nostettavien kantojen määräarviot on selvitettävissä 1970-luvun tutkimustulosten perusteella, joita 2000-luvun tutkimuksissa on tarkennettu. Ainespuun hakkuukertymästä arvioidut kantokertymät ilmoittavat suuntaa-antavan tiedon kerättävän kanto- ja juuripuun määrästä, mutta tarkkaa tietoa korjuuketjun alkuvaiheessa ei ole saatavilla. Nykyaikainen kantotutkimus keskittyy pääosin korjuun ympäristövaikutuksiin, ajanmenekkiin ja kustannustehokkuuteen. Tällä hetkellä käytettävät arviointimenetelmät mahdollistavat kivennäismailta korjattavien havupuukantojen arvioimisen suhteellisen tarkasti verrattuna lehtipuukantojen ja turv la esiintyvien juurakoiden ominaisuuksiin, joiden tutkimus ei vielä ole kovin pitkällä. Tämän hetkisen tietämyksen mukaan turv la tapahtuvan kannonkorjuun epäillään kuitenkin köyhdyttävän maaperän kalium ja booripitoisuutta niin merkittävästi, että se tuskin soveltuu kestävään metsätalouteen (Metlan tiedote A). Lehtipuukantojen hyödyntämistä ei ole nähty tarpeelliseksi, joten niiden mittausmenetelmiä ei ole tutkittu tai kehitetty juuri ollenkaan. Vaikka lehtipuukantoja ei nähdäkään hyödyllisinä bioenergian tuotannossa, olisi jo pelkästään luonnon- ja metsätieteiden nimissä tärkeää kehittää ainakin suuntaaantava lehtipuukantojen tilavuuksien mittausmenetelmä. Opinnäytetyössäni arvioituja lehtipuukertymiä voidaan pitää ainoastaan varovaisina arvioina, koska kirjallisuus ei tarjoa menetelmälle tutkittua ratkaisutapaa. Lehtipuiden juuret ovat ulottuvia ja tärkeitä maa-aineksen sidonnassa, joten aihealueen tutkiminen saattaisi palvella esimerkiksi metsäekologian tutkimusta kantotutkimuksen lisäksi. 7.2 Laskentatulosten luotettavuus Opinnäytetyön laskelmissa saadut tulokset ovat suuntaa-antavia arvioita, johtuen useista oletuksista, joita laskelmissa on käytetty. Tästä huolimatta

54 48 tuloksia on syytä vertailla tulevaisuudessa valmistuviin koekenttäkohtaisiin punnitus- ja mittaustuloksiin, jotta niiden välillä esiintyvän virheen suuruus saadaan selville. Tulosten tarkasteluvaiheessa vertailu on suoritettava niin, että arvioissa huomioidaan todellinen kosteuspitoisuus. Mikäli tulokset ovat toimeksiantajalle riittävän tarkkoja, voidaan myös koejäsenkohtaisia arvoja pitää luotettavina. Estimoitujen puustotietojen perusteella selvitetyt kantokertymät antoivat yllättävän paljon alhaisemmat tulokset kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuvan laskentamenetelmän arvioon verrattuna. Tämän voisi olettaa johtuvan puuston tilavuuden määrityksessä tapahtuneista aliarvioista. On tietysti mahdollista, että kertoimella 1,17 käsiteltynä kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuva laskentamenetelmä antaa liian suuren kertymän. Myös kantomurskelaskurin antama tulos vaikutti varsin alhaiselta kantoläpimittaan ja kuivamassaan perustuvaan menetelmään verrattuna, joten menetelmän voidaan epäillä tuottavan yliarvioita. 7.3 Projektin onnistuminen Opinnäytetyö poikkeaa alkuperäisestä suunnitelmastaan siinä, että tarkoituksena oli vertailla todellisia punnitustuloksia arviointimenetelmien antamiin tuloksiin. Punnitusten viivästymisestä johtuen suunnitelmaan oli tehtävä muutoksia, koska työn valmistuminen olisi viivästynyt punnitustuloksia odotellessa. Punnitusten mahdollinen viivästyminen oli kirjattu opinnäytetyön riskeihin, joten se oli vaarana jo suunnitteluvaiheessa. Tästä huolimatta opinnäytetyö selvitti Metsäntutkimuslaitokselle kantojen koejäsenkohtaiset kertymäarviot suunnitelman mukaisesti. Opinnäytetyön aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ja verkossa julkaistujen teosten ansiosta kartutin huomattavasti tietoutta ja osaamista bioenergian eri osa-alueilla. Vaikka aihealue rajautui pelkästään kanto- ja juuripuuhun, opin ymmärtämään myös muiden metsähakkeiden toimintaketjut.

55 49 Spss-tilastointiohjelma auttoi huomattavasti opinnäytetyön laskentaosiossa, vaikka se vaatikin aluksi huomattavaa opiskelua ja harjoittelua. Ohjelman avulla oli mahdollista käsitellä suurta aineistoa nopeasti ja vaivattomasti. Opinnäytetyöni aikana opin hakemaan tietoa erilaisista tietolähteistä ja työskentelemään itsenäisesti laajan aineiston parissa. Työssä oli perehdyttävä juurakoiden tutkimustietoon, joka oli julkaistu 1960-luvun lopusta nykypäivään, joten teosten hankkiminen tuotti välillä hieman hankaluuksia. Suoriuduin työstäni kuitenkin hyvin ja sain selville tärkeinä pitämäni asiat, joita pystyin hyödyntämään opinnäytetyöprosessissa. Jos minun täytyisi tehdä opinnäytetyöprojekti uudestaan alusta alkaen, tekisin sen luultavasti aiheesta, jossa itse keräisin aineiston maastosta. Näin ollen työssä olisi mahdollisuus mitata kaikki tarpeelliset tiedot, jolloin lopputulosten tarkkuus lisääntyisi eikä mittausaineiston saatavuus olisi epävarmaa tai riippuvaista muista tahoista. Opinnäytetyöprojektin aikana kuitenkin opin erään asian, joka on syytä huomioida jokaisessa työprojektissa läpi elämän: muutoksiin on aina varauduttava.

56 50 LÄHTEET Alakangas, Eija Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Hakkila, Pentti Kantopuu metsäteollisuuden raaka-aineena. Folia Forestalia 292. Hakkila, Pentti Puuenergian teknologiaohjelman loppuraportti Tekes. Hakkila, Pentti Selvitys energiapuun mittauksen järjestämisestä ja kehittämisestä. Työryhmämuistio. MMM. Kangas, Annika Päivinen, Risto Holopainen, Markus Maltamo, Matti Metsän mittaus ja kartoitus. Silva Carelica 40. Joensuun yliopisto. Kärkkäinen, Matti Puutieteen perusteet. Metsälehti Kustannus Oy. Hämeenlinna. Laitila, Juha - Alaforssi, Antti - Vartiamäki, Tomi - Ranta, Tapio - Asikainen, Antti Kantojen noston ja metsäkuljetuksen tuottavuus. Metsäntutkimuslaitos, Lappeenrannan yliopisto ja Climbus-Teknologiaohjelma. Lauhanen, Risto - Laurila, Jussi Bioenergian hankintalogistiikka. Tapauksia Etelä-Pohjanmaalta. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Lindblad, Jari Äijälä, Olli Koistinen, Arto Energiapuun mittaus opas. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja Metsäntutkimuslaitos. Metlan tiedote Metsäntutkimuslaitos A. Osoitteessa Metlan tiedote Metsäntutkimuslaitos B. Osoitteessa

57 51 Nurmi, Juha Charasteristics and storage of whole-tree biomass for energy. The Finnish Forest research Institute. Reseach papers 758. Pasanen, Jorma Seppänen, Reijo Keskitalo, Anna Kantojen noston ja hakkuutähteiden keruun ekologiset ja metsänhoidolliset vaikutukset. Raportti koekenttien perustamisvaiheista. Metsäntutkimuslaitos.

58 LIITTEET Liite 1 Metsähakkeen käyttöosuudet Suomessa 2000-luvulla (Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu).

Energiapuun mittaus ja kosteus

Energiapuun mittaus ja kosteus Energiapuun mittaus ja kosteus Metsäenergiafoorumi Joensuu 10.6.2009 Jari Lindblad Metsäntutkimuslaitos, Joensuun toimintayksikkö jari.lindblad@metla.fi 050 391 3072 Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet

Lisätiedot

Uutta energiapuun mittauksessa

Uutta energiapuun mittauksessa Uutta energiapuun mittauksessa Lämpöyrittäjäpäivä Kesälahdella Kesälahti 8.4.2011 Jari Lindblad Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen alueyksikkö, Joensuu jari.lindblad@metla.fi 050 391 3072 www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus

Lisätiedot

Energiapuun korjuu ja kasvatus

Energiapuun korjuu ja kasvatus Energiapuun korjuu ja kasvatus Jaakko Repola Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi Metsähakkeen käyttö Suomen ilmasto- ja energiastrategia 2001:

Lisätiedot

LATVUSMASSAN KOSTEUDEN MÄÄRITYS METSÄKULJETUKSEN YHTEYDESSÄ

LATVUSMASSAN KOSTEUDEN MÄÄRITYS METSÄKULJETUKSEN YHTEYDESSÄ LATVUSMASSAN KOSTEUDEN MÄÄRITYS METSÄKULJETUKSEN YHTEYDESSÄ Metsä- ja puuteknologia Pro gradu -tutkielman tulokset Kevät 2010 Petri Ronkainen petri.ronkainen@joensuu.fi 0505623455 Metsäntutkimuslaitos

Lisätiedot

Ajankohtaista ja näkymiä energiapuun mittauksessa

Ajankohtaista ja näkymiä energiapuun mittauksessa Ajankohtaista ja näkymiä energiapuun mittauksessa Metsäenergiafoorumi Joensuu 23.11.2010 Jari Lindblad Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen alueyksikkö, Joensuu jari.lindblad@metla.fi 050 391 3072 www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus

Lisätiedot

METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN MÄÄRÄYS PUUTAVARAN MITTAUKSEEN LIITTYVISTÄ YLEISISTÄ MUUNTOLUVUISTA

METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN MÄÄRÄYS PUUTAVARAN MITTAUKSEEN LIITTYVISTÄ YLEISISTÄ MUUNTOLUVUISTA Metsäntutkimuslaitos Jokiniemenkuja 1 01370 VANTAA 8.1.2014 AJANTASAINEN MÄÄRÄYS METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN MÄÄRÄYS PUUTAVARAN MITTAUKSEEN LIITTYVISTÄ YLEISISTÄ MUUNTOLUVUISTA Tämä on päivitetty määräysteksti,

Lisätiedot

Uusiutuvan energian velvoite Suomessa (RES direktiivi)

Uusiutuvan energian velvoite Suomessa (RES direktiivi) Hakkuutähteen paalaus ja kannonnosto kuusen väliharvennuksilta Juha Nurmi, Otto Läspä and Kati Sammallahti Metla/Kannus Energiapuun saatavuus, korjuu ja energiaosuuskunnat Keski-Pohjanmaalla Forest Power

Lisätiedot

MÄÄRÄYS Nro 2/2013. Metsäntutkimuslaitos Jokiniemenkuja 1 01370 VANTAA. Päivämäärä 18.12.2013. Dnro 498/62/2013. Voimassaoloaika 1.1.

MÄÄRÄYS Nro 2/2013. Metsäntutkimuslaitos Jokiniemenkuja 1 01370 VANTAA. Päivämäärä 18.12.2013. Dnro 498/62/2013. Voimassaoloaika 1.1. Metsäntutkimuslaitos Jokiniemenkuja 1 01370 VANTAA MÄÄRÄYS Nro 2/2013 Päivämäärä 18.12.2013 Dnro 498/62/2013 Voimassaoloaika 1.1.2014 toistaiseksi Valtuutussäännökset Laki puutavaran mittauksesta (414/2013)

Lisätiedot

Energiapuun korjuun ja kannon noston vaikutukset uudistamisketjuun: maanmuokkaus, uudistamistulos, taimikonhoito. Timo Saksa Metla Suonenjoki

Energiapuun korjuun ja kannon noston vaikutukset uudistamisketjuun: maanmuokkaus, uudistamistulos, taimikonhoito. Timo Saksa Metla Suonenjoki Energiapuun korjuun ja kannon noston vaikutukset uudistamisketjuun: maanmuokkaus, uudistamistulos, taimikonhoito Timo Saksa Metla Suonenjoki Lahti 3.10.2011 Energiapuun korjuun ja kannon noston vaikutukset

Lisätiedot

Suomen metsäenergiapotentiaalit

Suomen metsäenergiapotentiaalit Suomen metsäenergiapotentiaalit Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Metsätehon iltapäiväseminaari: Logistiikan näkymät ja bioenergian mahdollisuudet 17.3.2009, Tapahtumatalo Bankin auditorio, Helsinki Puupolttoaineet

Lisätiedot

Energiapuun mittaus ja kosteuden hallinta

Energiapuun mittaus ja kosteuden hallinta Energiapuun mittaus ja kosteuden hallinta Haltia 18.3.2014 Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen alueyksikkö, Joensuu jari.lindblad(at)metla.fi 050 391 3072 14.3.2014 1 Energiapuun mittaus sopimusperusteisesta

Lisätiedot

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS KUORMAINVAA AN KÄYTÖSTÄ PUUTAVARAN MITTAUKSESSA JA ERIEN ERILLÄÄN PIDOSSA

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS KUORMAINVAA AN KÄYTÖSTÄ PUUTAVARAN MITTAUKSESSA JA ERIEN ERILLÄÄN PIDOSSA MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 18/08 Päivämäärä 2.12.2008 Dnro 2593/01/2008 Voimassaoloaika 1.1.2009 toistaiseksi Kumoaa Maa- ja metsätalousministeriön määräys nro 47/99, Kuormainvaakamittaus

Lisätiedot

Petteri Ojarinta 2.10.2010

Petteri Ojarinta 2.10.2010 Petteri Ojarinta 2.10.2010 Vuoden 2008 helmikuussa alan toimijat tekivät sopimuksen energiapuun mittauksen yleisistä pelisäännöistä Energiapuun mittaustoimikunnan luominen Energiapuuksi luokiteltiin harvennusenergiapuu,latvusmassa

Lisätiedot

Hämeenlinna 6.9.2012. Jari Lindblad Jukka Antikainen. Jukka.antikainen@metla.fi 040 801 5051

Hämeenlinna 6.9.2012. Jari Lindblad Jukka Antikainen. Jukka.antikainen@metla.fi 040 801 5051 Puutavaran mittaus Hämeenlinna 6.9.2012 Jari Lindblad Jukka Antikainen Metsäntutkimuslaitos, Itä Suomen alueyksikkö, Joensuu Jukka.antikainen@metla.fi 040 801 5051 SISÄLTÖ 1. Puutavaran mittaustarkkuus

Lisätiedot

Energiapuukauppa. Energiapuukauppaa käydään pitkälti samoin periaattein kuin ainespuukauppaakin, mutta eroavaisuuksiakin on

Energiapuukauppa. Energiapuukauppaa käydään pitkälti samoin periaattein kuin ainespuukauppaakin, mutta eroavaisuuksiakin on Energiapuukauppa Energiapuukauppa Energiapuukauppaa käydään pitkälti samoin periaattein kuin ainespuukauppaakin, mutta eroavaisuuksiakin on Hinnoittelutapa vaihtelee, käytössä mm. /t, /m 3, /ainespuu-m

Lisätiedot

Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset kangasmetsäekosysteemin ravinnemääriin ja -virtoihin. Pekka Tamminen Metsäntutkimuslaitos, Vantaa 26.3.

Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset kangasmetsäekosysteemin ravinnemääriin ja -virtoihin. Pekka Tamminen Metsäntutkimuslaitos, Vantaa 26.3. Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset kangasmetsäekosysteemin ravinnemääriin ja -virtoihin Pekka Tamminen Metsäntutkimuslaitos, Vantaa 26.3.2009 / Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest

Lisätiedot

Bioenergiapotentiaali Itä- Suomessa

Bioenergiapotentiaali Itä- Suomessa Bioenergiapotentiaali Itä- Suomessa Antti Asikainen, Metla BioE-BioD - sidosryhmätyöpaja 12.4.2012, Joensuu Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi

Lisätiedot

Energiapuun mittaus. Antti Alhola MHY Päijät-Häme

Energiapuun mittaus. Antti Alhola MHY Päijät-Häme Energiapuun mittaus Antti Alhola MHY Päijät-Häme Laki puutavaran mittauksesta Laki puutavaran mittauksesta (414/2013) Mittausta koskevista muuntoluvuista säädetään METLAN määräyksillä. Muuntoluvut ovat

Lisätiedot

Metsäenergiaa tarvitaan

Metsäenergiaa tarvitaan Metsäenergiaa tarvitaan Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuuden energiantuotannosta 38 % vuoteen 2020 mennessä Vuotuista energiapuunkäyttöä tulee lisätä nykyisestä kuudesta miljoonasta

Lisätiedot

Kannot puunkorjuuta pintaa syvemmält

Kannot puunkorjuuta pintaa syvemmält Kannot puunkorjuuta pintaa syvemmält ltä Metsätieteen päivä 26.1.211 Metsäteknologian esitelmät Sessio 4. Helsinki Juha Laitila, MMM Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen alueyksikkö, Joensuun toimipaikka Metsäntutkimuslaitos

Lisätiedot

Järvisen kannonnostolaitteen. päätehakkuukuusikossa

Järvisen kannonnostolaitteen. päätehakkuukuusikossa Järvisen kannonnostolaitteen työntutkimukset päätehakkuukuusikossa Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus Ilpo Kortelahti, Hämeen ammattikorkeakoulu Metsätehon tuloskalvosarja 8/2009 Järvisen

Lisätiedot

Energiapuun mittaus. Bioenergiapäivä Keuruu 30.5.2012. Jori Uusitalo Metsäntutkimuslaitos. www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus

Energiapuun mittaus. Bioenergiapäivä Keuruu 30.5.2012. Jori Uusitalo Metsäntutkimuslaitos. www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus Energiapuun mittaus Bioenergiapäivä Keuruu 30.5.2012 Jori Uusitalo Metsäntutkimuslaitos www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus METLA Länsi-Suomi Parkano Henkilöstö, (28) 37 Tutkijat ~(7) 15 Laboratorio

Lisätiedot

KATSAUS PUUENERGIAN TULEVAISUUTEEN LAPISSA

KATSAUS PUUENERGIAN TULEVAISUUTEEN LAPISSA KATSAUS PUUENERGIAN TULEVAISUUTEEN LAPISSA Puunhankinta ja logistiikka - Teknologian kehitysnäkymät Lapin bioenergiaseminaari Rovaniemi 14.2.2008 ja Tornio 15.2.2008 Vesa Tanttu Esityksen sisältö Korjuukohteet

Lisätiedot

KUITUPUUN PINO- MITTAUS

KUITUPUUN PINO- MITTAUS KUITUPUUN PINO- MITTAUS Ohje KUITUPUUN PINOMITTAUS Ohje perustuu maa- ja metsätalousministeriön 16.6.1997 vahvistamaan pinomittausmenetelmän mittausohjeeseen. Ohjeessa esitettyä menetelmää sovelletaan

Lisätiedot

ENERGIAPUUN MITTAUS. Jari Lindblad Olli Äijälä

ENERGIAPUUN MITTAUS. Jari Lindblad Olli Äijälä ENERGIAPUUN MITTAUS Tämä opas on tehty Sopimus energiapuun mittauksen järjestämisestä -projektissa. Oppaassa esitetään sopimuksen mukaiset energiapuun mittauksen yleiset periaatteet ja menettelytavat sekä

Lisätiedot

Energiapuun korjuun taloudellisuus nuorissa kasvatusmetsissä

Energiapuun korjuun taloudellisuus nuorissa kasvatusmetsissä Energiapuun korjuun taloudellisuus nuorissa kasvatusmetsissä Kehittyvä metsäenergiaseminaari Anssi Ahtikoski, Metsäntutkimuslaitos Seinäjoki 18.11.2009 Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish

Lisätiedot

Energiapuun kosteuden määrittäminen metsäkuljetuksen yhteydessä

Energiapuun kosteuden määrittäminen metsäkuljetuksen yhteydessä Energiapuun kosteuden määrittäminen metsäkuljetuksen yhteydessä Mikko Holopainen, Pohjois-Karjalan AMK Jari Lindblad, Metsäntutkimuslaitos Timo Melkas, Metsäteho Oy 14.8.2012 Taustaa Kosteus on energiapuun

Lisätiedot

Metsästä energiaa. Kestävän kehityksen kuntatilaisuus. Sivu 1

Metsästä energiaa. Kestävän kehityksen kuntatilaisuus. Sivu 1 Metsästä energiaa Kestävän kehityksen kuntatilaisuus Sivu 1 2014 Metsästä energiaa Olli-Pekka Koisti Metsästä energiaa Metsä- ja puuenergia Suomessa Energiapuun korjuukohteet Bioenergia Asikkalassa Energiapuun

Lisätiedot

METKA-maastolaskurin käyttäjäkoulutus 9.12.2010 Tammela Matti Kymäläinen METKA-hanke 27.3.2014 1

METKA-maastolaskurin käyttäjäkoulutus 9.12.2010 Tammela Matti Kymäläinen METKA-hanke 27.3.2014 1 METKA-maastolaskurin käyttäjäkoulutus 9.12.2010 Tammela Matti Kymäläinen METKA-hanke 27.3.2014 1 METKA-maastolaskuri: Harvennusmetsien energiapuun kertymien & keskitilavuuksien laskentaohjelma Lask ent

Lisätiedot

ENERGIAPUUN MITTAUS TAPIO METLA. Jari Lindblad Olli Äijälä Arto Koistinen

ENERGIAPUUN MITTAUS TAPIO METLA. Jari Lindblad Olli Äijälä Arto Koistinen ENERGIAPUUN MITTAUS Tämä opas on tehty Sopimus energiapuun mittauksen järjestämisestä -projektissa. Oppaassa esitetään sopimuksen mukaiset energiapuun mittauksen yleiset periaatteet ja menettelytavat sekä

Lisätiedot

KEMERAn uudistaminen: Energiapuun korjuu &

KEMERAn uudistaminen: Energiapuun korjuu & : Energiapuun korjuu & ennakkoraivaus Kalle Kärhä, Stora Enso Metsä Kestävän metsätalouden rahoituslain kokonaisuudistus -työryhmän kokous 24.1.2014, maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki 1 Työryhmän

Lisätiedot

Suomen metsien inventointi

Suomen metsien inventointi Suomen metsien inventointi Metsäpäivä Kuhmo 26.3.2014 Kari T. Korhonen / Metla, VMI Sisältö 1. Mikä on valtakunnan metsien inventointi? 2. Metsävarat ja metsien tila Suomessa 3. Metsävarat t ja metsien

Lisätiedot

UPM METSÄENERGIA Puhdasta ja edullista energiaa nyt ja tulevaisuudessa

UPM METSÄENERGIA Puhdasta ja edullista energiaa nyt ja tulevaisuudessa UPM METSÄENERGIA Puhdasta ja edullista energiaa nyt ja tulevaisuudessa METSÄSSÄ KASVAA BIO- POLTTOAINETTA Metsäenergia on uusiutuvaa Energiapuu on puuta, jota käytetään energiantuotantoon voimalaitoksissa

Lisätiedot

Energiapuun mittaus. Pertti Hourunranta Työtehoseura ry 4.10.2014 Espoo

Energiapuun mittaus. Pertti Hourunranta Työtehoseura ry 4.10.2014 Espoo Energiapuun mittaus Pertti Hourunranta Työtehoseura ry 4.10.2014 Espoo 1 Esityksen sisältö 1. Käytössä olevia energiapuun mittaustapoja 2. Puutavaranmittauslaki Mittaustarkkuus Mittaustoimitus Erimielisyydet

Lisätiedot

Bioenergian saatavuus Hämeen metsistä

Bioenergian saatavuus Hämeen metsistä Bioenergian saatavuus Hämeen metsistä Kestävän energian päivä III Hattula, Lepaa 30.10.2014 Sivu 1 30.10.2014 Häme-Uusimaa mk-alue (Päijät-Häme, Kanta-Häme, osa Uusimaata) Sivu 2 30.10.2014 Metsävarat

Lisätiedot

Kantojen nosto turvemaiden uudistusaloilta

Kantojen nosto turvemaiden uudistusaloilta 1 Kantojen nosto turvemaiden uudistusaloilta avustava tutkija, dosentti Risto Lauhanen Suometsien uudistaminen seminaari, Seinäjoki 3.12.2014 Kestävä metsäenergia hanke Manner-Suomen maaseutuohjelmassa

Lisätiedot

Puu luovuttaa (desorptio) ilmaan kosteutta ja sitoo (adsorptio) ilmasta kosteutta.

Puu luovuttaa (desorptio) ilmaan kosteutta ja sitoo (adsorptio) ilmasta kosteutta. Puun kosteus Hygroskooppisuus Puu luovuttaa (desorptio) ilmaan kosteutta ja sitoo (adsorptio) ilmasta kosteutta. Tasapainokosteus Ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta vastaa puuaineen tasapainokosteus.

Lisätiedot

LAPIN BIOENERGIARAAKA-AINEEN SAANNON SELVITYS. Jaakko Repola, Antti Asikainen, Perttu Anttila, Jyrki Lehtoniemi, Vesa Nivala

LAPIN BIOENERGIARAAKA-AINEEN SAANNON SELVITYS. Jaakko Repola, Antti Asikainen, Perttu Anttila, Jyrki Lehtoniemi, Vesa Nivala LAPIN BIOENERGIARAAKA-AINEEN SAANNON SELVITYS Jaakko Repola, Antti Asikainen, Perttu Anttila, Jyrki Lehtoniemi, Vesa Nivala Rovaniemi, tammikuu 2009 Selvitys on osa Lapin liiton käynnistämää maakunnallista

Lisätiedot

Kuva 1. Nykyaikainen pommikalorimetri.

Kuva 1. Nykyaikainen pommikalorimetri. DEPARTMENT OF CHEMISTRY NESTEIDEN JA KIINTEIDEN AINEIDEN LÄMPÖARVOJEN MÄÄRITYS Matti Kuokkanen 1, Reetta Kolppanen 2 ja Toivo Kuokkanen 3 1 Oulun yliopisto, kemian laitos, PL 3000, FI-90014, Oulu, matti.kuokkanen@oulu.fi

Lisätiedot

KANTOJEN NOSTO JA LUONTAISEN LEHTIPUUN MÄÄRÄ UUDISTUSALOILLA

KANTOJEN NOSTO JA LUONTAISEN LEHTIPUUN MÄÄRÄ UUDISTUSALOILLA KANTOJEN NOSTO JA LUONTAISEN LEHTIPUUN MÄÄRÄ UUDISTUSALOILLA Kantojen noston merkitys metsänuudistamisessa, projekti nro 318 1 Kantojen nosto - taustaa Kantojen korjuu energiakäyttöön alkoi vuonna 2000

Lisätiedot

Energiapuun korjuu päätehakkuilta. 07.11.2012 Tatu Viitasaari

Energiapuun korjuu päätehakkuilta. 07.11.2012 Tatu Viitasaari Energiapuun korjuu päätehakkuilta 07.11.2012 Tatu Viitasaari Lämmön- ja sähköntuotannossa käytetty metsähake muodostuu Metsähake koostuu milj m3 0.96 0.54 3.1 Pienpuu Hakkutähteet Kannot 2.24 Järeä runkopuu

Lisätiedot

PUUTAVARA- PÖLKKYJEN MITTAUS

PUUTAVARA- PÖLKKYJEN MITTAUS PUUTAVARA- PÖLKKYJEN MITTAUS PUUTAVARAPÖLKKYJEN MITTAUS Metsähallitus Metsäteollisuus ry Yksityismetsätalouden Työnantajat ry Puu- ja erityisalojen liitto Ohje perustuu alla lueteltuihin maa- ja metsätalousministeriön

Lisätiedot

ENERGIAPUUKOHTEEN TUNNISTAMINEN JA OHJAAMINEN MARKKINOILLE

ENERGIAPUUKOHTEEN TUNNISTAMINEN JA OHJAAMINEN MARKKINOILLE ENERGIAPUUKOHTEEN TUNNISTAMINEN JA OHJAAMINEN MARKKINOILLE METSÄ metsänomistajat PROMOOTTORI metsäsuunnittelu ja -neuvonta MARKKINAT polttopuu- ja lämpöyrittäjät metsäpalveluyrittäjät energiayhtiöt metsänhoitoyhdistykset

Lisätiedot

Juurikääpä- ja tukkimiehentäituhot kuriin kantojen korjuulla totta vai tarua?

Juurikääpä- ja tukkimiehentäituhot kuriin kantojen korjuulla totta vai tarua? Juurikääpä- ja tukkimiehentäituhot kuriin kantojen korjuulla totta vai tarua? Tuula Piri & Heli Viiri Bioenergiaa metsistä tutkimus- ja kehittämisohjelman loppuseminaari 19.4.2012, Helsinki Juurikääpä

Lisätiedot

Kehittyvä puun mallinnus ja laskenta

Kehittyvä puun mallinnus ja laskenta Kehittyvä puun mallinnus ja laskenta Metsätieteen päivät 2011 Jouko Laasasenaho emeritusprof. Historiallinen tausta Vuonna 1969 Suomessa siirryttiin puun mittauksessa kuorelliseen kiintokuutiometrin käyttöön

Lisätiedot

Ihmiskunta, energian käyttö ja ilmaston muutos

Ihmiskunta, energian käyttö ja ilmaston muutos Ihmiskunta, energian käyttö ja ilmaston muutos Hannu Ilvesniemi Metla / Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi Maailman väkiluvun muutos viimeisen

Lisätiedot

Suomen metsävarat 2004-2005

Suomen metsävarat 2004-2005 Suomen metsävarat 24-2 Korhonen, K.T., Heikkinen, J., Henttonen, H., Ihalainen, A., Pitkänen, J. & Tuomainen, T. 26. Suomen metsävarat 24-2. Metsätieteen Aikakauskirja 1B/26 Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet

Lisätiedot

ENERGIASEMINAARI 23.4.10. Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme Elias Laitinen Energiapuuneuvoja

ENERGIASEMINAARI 23.4.10. Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme Elias Laitinen Energiapuuneuvoja ENERGIASEMINAARI 23.4.10 1 Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme Elias Laitinen Energiapuuneuvoja Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme (2009) 2 Metsänomistajia jäseninä noin 7200 Jäsenien metsäala on noin 250 000

Lisätiedot

MITEN MYYT JA MITTAAT ENERGIAPUUTA? Aluejohtaja Pauli Rintala Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi

MITEN MYYT JA MITTAAT ENERGIAPUUTA? Aluejohtaja Pauli Rintala Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi MITEN MYYT JA MITTAAT ENERGIAPUUTA? Aluejohtaja Pauli Rintala Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ENERGIAPUUKAUPAN VAIHTOEHDOT Pystykauppa (myydään ostajalle hakkuuoikeus, myyjä saa puusta kantohinnan

Lisätiedot

Kantomurskeen kilpailukyky laatua vai maansiirtoa?

Kantomurskeen kilpailukyky laatua vai maansiirtoa? Kantomurskeen kilpailukyky laatua vai maansiirtoa? Juha Laitila Metsäntutkimuslaitos Ainespuun puskurivarastoilla ja metsäenergian terminaaleilla tehoa puunhankintaan 12.12.2014 Elinkeinotalo, Seinäjoki

Lisätiedot

Aines- ja energiapuun hakkuumahdollisuudet

Aines- ja energiapuun hakkuumahdollisuudet Aines- ja energiapuun hakkuumahdollisuudet Tuula Packalen, Olli Salminen, Hannu Hirvelä, Kari Härkönen, Reetta Lempinen & Aimo Anola-PukkilaA Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI11) tulosten julkistamistilaisuus

Lisätiedot

Metsästä energiaa Puupolttoaineet ja metsäenergia

Metsästä energiaa Puupolttoaineet ja metsäenergia Metsästä energiaa Puupolttoaineet ja metsäenergia Kestävän kehityksen kuntatilaisuus 8.4.2014 Loppi Sivu 1 2014 Metsästä energiaa Olli-Pekka Koisti Metsäalan asiantuntijatalo, jonka tehtävänä on: edistää

Lisätiedot

Hieskoivikoiden avo- ja harvennushakkuun tuottavuus joukkokäsittelymenetelmällä

Hieskoivikoiden avo- ja harvennushakkuun tuottavuus joukkokäsittelymenetelmällä Hieskoivikoiden avo- ja harvennushakkuun tuottavuus joukkokäsittelymenetelmällä Juha Laitila, Pentti Niemistö & Kari Väätäinen Metsäntutkimuslaitos 28.1.2014 Hieskoivuvarat* VMI:n mukaan Suomen metsissä

Lisätiedot

KUITUPUUN KESKUSKIINTOMITTAUKSEN FUNKTIOINTI

KUITUPUUN KESKUSKIINTOMITTAUKSEN FUNKTIOINTI KUITUPUUN KESKUSKIINTOMITTAUKSEN FUNKTIOINTI Asko Poikela Samuli Hujo TULOSKALVOSARJAN SISÄLTÖ I. Vanha mittauskäytäntö -s. 3-5 II. Keskusmuotolukujen funktiointi -s. 6-13 III.Uusi mittauskäytäntö -s.

Lisätiedot

Kokopuun korjuu nuorista metsistä

Kokopuun korjuu nuorista metsistä Kokopuun korjuu nuorista metsistä Kalle Kärhä, Sirkka Keskinen, Reima Liikkanen & Jarmo Lindroos Nuorten metsien käsittely 1 Metsähakkeen käyttö Suomessa 2000 2005 3,0 Metsähakkeen käyttö, milj. m 3 2,5

Lisätiedot

Taimikonhoidon omavalvontaohje

Taimikonhoidon omavalvontaohje Omavalvonnalla laatua ja tehoa metsänhoitotöihin Taimikonhoidon omavalvontaohje Taimikonhoidon merkitys Taimikonhoidolla säädellään kasvatettavan puuston puulajisuhteita ja tiheyttä. Taimikonhoidon tavoitteena

Lisätiedot

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa Etelä-Suomi Ohje hakkuukoneen kuljettajalle HARVENNUKSEN TAVOITTEET Harvennuksen tavoitteena on keskittää metsikön puuntuotoskyky terveisiin,

Lisätiedot

Uudenmaan metsävarat energiakäyttöön, mihin metsät riittävät?

Uudenmaan metsävarat energiakäyttöön, mihin metsät riittävät? Uudenmaan metsävarat energiakäyttöön, mihin metsät riittävät? Uudenmaan metsäenergiaselvitys Hyvinkää 27.9.2013 Olli-Pekka Koisti Sivu 1 Uusimaa lukuina pinta-ala n. 910 000 ha (2,7% Suomen p-alasta) metsämaata

Lisätiedot

ENERGIAPUUN MITTAUS PUUTAVARANMITTAUKSEN NEUVOTTELUKUNTA

ENERGIAPUUN MITTAUS PUUTAVARANMITTAUKSEN NEUVOTTELUKUNTA ENERGIAPUUN MITTAUS PUUTAVARANMITTAUKSEN NEUVOTTELUKUNTA 30.6.2014 SISÄLTÖ ALKUSANAT...3 MÄÄRITELMÄT...4 1 OPPAAN SOVELTAMISALA...6 2 MITTAUSMENETELMÄT...7 2.1 Mittausmenetelmien soveltuvuus ja tarkkuusvaatimukset...

Lisätiedot

Jenz HEM 820 DL runkopuun terminaalihaketuksessa

Jenz HEM 820 DL runkopuun terminaalihaketuksessa Jenz HEM 820 DL runkopuun terminaalihaketuksessa Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus 13/2011 Tausta ja tavoitteet Suomessa käytettiin järeästä, (lahovikaisesta) runkopuusta tehtyä metsähaketta

Lisätiedot

KOTIMAISTEN POLTTOAINEIDEN VERO- JA TUKIMUUTOSTEN VAIKUTUKSET Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle YHTEENVETO 52X269901 30.1.

KOTIMAISTEN POLTTOAINEIDEN VERO- JA TUKIMUUTOSTEN VAIKUTUKSET Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle YHTEENVETO 52X269901 30.1. KOTIMAISTEN POLTTOAINEIDEN VERO- JA TUKIMUUTOSTEN VAIKUTUKSET Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle YHTEENVETO 52X26991 VASTUUVAPAUSLAUSEKE Pöyry Management Consulting Oy ( Pöyry ) pidättää kaikki oikeudet

Lisätiedot

MWh-RoadMap. Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow (BEST) -hanke. Timo Melkas, Metsäteho Oy Jouni Tornberg, Measurepolis Development Oy

MWh-RoadMap. Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow (BEST) -hanke. Timo Melkas, Metsäteho Oy Jouni Tornberg, Measurepolis Development Oy MWh-RoadMap Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow (BEST) -hanke Timo Melkas, Metsäteho Oy Jouni Tornberg, Measurepolis Development Oy Tavoite MWh roadmapin tavoitteena on kuvata ja luoda menettelyt

Lisätiedot

Kiertoaika. Uudistaminen. Taimikonhoito. Ensiharvennus. Harvennushakkuu

Kiertoaika. Uudistaminen. Taimikonhoito. Ensiharvennus. Harvennushakkuu Metsäomaisuuden hyvä hoito Kiertoaika Uudistaminen Taimikonhoito Ensiharvennus 1 Harvennushakkuu Metsän kiertoaika Tarkoittaa aikaa uudistamisesta päätehakkuuseen. Vaihtelee alueittain 60 120 vuotta Kierron

Lisätiedot

Puun energiakäyttö 2012

Puun energiakäyttö 2012 Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu METSÄTILASTOTIEDOTE 15/2013 Puun energiakäyttö 2012 18.4.2013 Esa Ylitalo Metsähakkeen käyttö uuteen ennätykseen vuonna 2012: 8,3 miljoonaa kuutiometriä

Lisätiedot

Metsänhoidon keinot biotalouden haasteisiin

Metsänhoidon keinot biotalouden haasteisiin Metsänhoidon keinot biotalouden haasteisiin Saija Huuskonen, Jaakko Repola & Jari Hynynen Tampere 15.3.2016 Biotalouden teemaseminaari Metsän mahdollisuudet biotaloudessa Pirkanmaan verkostopäivä Johdanto

Lisätiedot

Korjuujäljen seuranta energiapuun korjuun laadun mittarina. Mikko Korhonen Suomen metsäkeskus 23.5.2014

Korjuujäljen seuranta energiapuun korjuun laadun mittarina. Mikko Korhonen Suomen metsäkeskus 23.5.2014 Korjuujäljen seuranta energiapuun korjuun laadun mittarina Mikko Korhonen Suomen metsäkeskus 23.5.2014 Mitä on korjuujälki? Metsikön puuston ja maaperän tila puunkorjuun jälkeen. 2 23.5.2014 3 Korjuujäljen

Lisätiedot

METSÄ SUUNNITELMÄ 2013 2027

METSÄ SUUNNITELMÄ 2013 2027 METSÄ SUUNNITELMÄ 2013 2027 Omistaja: Itä-Suomen yliopisto Osoite: Yliopistokatu 2, 80101 Joensuu Tila: Suotalo 30:14 Kunta: Ilomantsi 2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 3 2 METSÄN NYKYTILA... 4 2.1 Kasvupaikkojen

Lisätiedot

Kesla C645A pienpuun tienvarsihaketuksessa

Kesla C645A pienpuun tienvarsihaketuksessa Kesla C645A pienpuun tienvarsihaketuksessa Heikki Pajuoja & Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus 17/2011 Tausta ja tavoitteet Suomessa valtaosa hakkuutähteistä ja pienpuusta haketetaan

Lisätiedot

Kuva: Tavoiteneuvontakansio,Uudistaminen

Kuva: Tavoiteneuvontakansio,Uudistaminen Metsänuudistaminen Kari Vääränen 1 Kuva: Tavoiteneuvontakansio,Uudistaminen 2 1 Metsän kehittyminen luonnontilassa 3 Vanhan metsäpalon merkkejä 4 2 Metsään Peruskurssilta opit kannattavaan 5 Luonnontilaisessa

Lisätiedot

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa Pohjois-Suomi Ohje hakkuukoneen kuljettajalle HARVENNUKSEN TAVOITTEET Harvennuksen tavoitteena on keskittää metsikön puuntuotoskyky terveisiin,

Lisätiedot

Bioenergian kannattavat tuotantoketjut Lapin bioenergiaohjelma T & K - Sektori

Bioenergian kannattavat tuotantoketjut Lapin bioenergiaohjelma T & K - Sektori Bioenergian kannattavat tuotantoketjut Lapin bioenergiaohjelma T & K - Sektori Bioenergian Lappi-seminaari 11.5.2010 Jaakko Repola, Anssi Ahtikoski, Mikko Hyppönen Antti Hannukkala Bioenergiaa metsistä

Lisätiedot

Energiapuukorjuukohteiden tarkastustulokset ja Hyvän metsänhoidon suositusten näkökulma. Mikko Korhonen Pohjois-Karjalan metsäkeskus

Energiapuukorjuukohteiden tarkastustulokset ja Hyvän metsänhoidon suositusten näkökulma. Mikko Korhonen Pohjois-Karjalan metsäkeskus Energiapuukorjuukohteiden tarkastustulokset ja Hyvän metsänhoidon suositusten näkökulma Mikko Korhonen Pohjois-Karjalan metsäkeskus Mitä on korjuujälki? Metsikön puuston ja maaperän tila puunkorjuun jälkeen.

Lisätiedot

Metsähakkeen tuotantoketjut Suomessa vuonna 2009. Kalle Kärhä, Metsäteho Oy

Metsähakkeen tuotantoketjut Suomessa vuonna 2009. Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Metsähakkeen tuotantoketjut Suomessa vuonna 2009, Metsäteho Oy 9/2010 Hakkuutähteet Pienpuu www.metsateho.fi Kannot Järeä, (lahovikainen) runkopuu 2 Metsähakkeen käyttö Suomessa Metsähakkeen käyttö on

Lisätiedot

Puutavaran mittaustutkimusten ajankohtaiskatsaus. Tutkimuspäivä 4.10.2005 Lahti. Metsäntutkimuslaitos Jari Lindblad. Lindblad/JO/3359 /

Puutavaran mittaustutkimusten ajankohtaiskatsaus. Tutkimuspäivä 4.10.2005 Lahti. Metsäntutkimuslaitos Jari Lindblad. Lindblad/JO/3359 / Puutavaran mittaustutkimusten ajankohtaiskatsaus Metsäntutkimuslaitos Jari Lindblad Tutkimuspäivä 4.10.2005 Lahti SISÄLTÖ: 1. Eräkoon vaikutus puutavaran mittaustarkkuuteen 2. Puutavaran tuoretiheystaulukot

Lisätiedot

Energiapuun puristuskuivaus

Energiapuun puristuskuivaus Energiapuun puristuskuivaus Laurila, J., Havimo, M. & Lauhanen, R. 2014. Compression drying of energy wood. Fuel Processing Technology. Tuomas Hakonen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Johdanto Puun kuivuminen

Lisätiedot

Nuoren metsän energiapuu ja hiilinielu

Nuoren metsän energiapuu ja hiilinielu Nuoren metsän energiapuu ja hiilinielu Kalle Karttunen Metsäekonomian laitos Hiilikonsortion loppuseminaari 13.1.2006 Sisältö Nuoren metsän energiapuupotentiaali Energiapuuharvennus osana metsänkasvatusta

Lisätiedot

Energiapuuharvennuskohteen valinta. METKA-hanke 2014

Energiapuuharvennuskohteen valinta. METKA-hanke 2014 Energiapuuharvennuskohteen valinta METKA-hanke 2014 Ryhmätyö - ryhmätyö 10 min (kaikki ryhmät) - ryhmätyön purku 10 min Mitkä ovat energiapuuharvennuksen vaikeimmat kohdat? Kohteen rajaaminen? Hinnoittelu

Lisätiedot

Riittääkö metsähaketta biojalostukseen?

Riittääkö metsähaketta biojalostukseen? Riittääkö metsähaketta biojalostukseen? Maarit Kallio 19.4.2012 Bioenergiaa metsistä tutkimusohjelman loppuseminaari Sisältö Suomen tavoitteet metsähakkeen käytölle Metsähakkeen lähteet Tuloksia markkinamallista:

Lisätiedot

Metsäenergian käyttö ja metsäenergiatase Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueella

Metsäenergian käyttö ja metsäenergiatase Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueella Metsäenergian käyttö ja metsäenergiatase Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueella Kehittyvä metsäenergia seminaari 16.12.2010, Lapua Tiina Sauvula-Seppälä Työn tavoite Metsähakkeen käyttömäärä Etelä-Pohjanmaan

Lisätiedot

hinnoitteluun ja puukauppaan

hinnoitteluun ja puukauppaan Työkaluja puutavaran hinnoitteluun ja puukauppaan PUU tutkimus ja kehittämisohjelman väliseminaari 6.9.2012 Sokos Hotel Vaakuna, Hämeenlinna Jukka Malinen Metla / Joensuu Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet

Lisätiedot

ARVOMETSÄ METSÄN ARVO 15.3.2016

ARVOMETSÄ METSÄN ARVO 15.3.2016 SISÄLTÖ MAA JA PUUSTO NETTONYKYARVO NETTOTULOT JA HAKKUUKERTYMÄT ARVOMETSÄ METSÄN ARVO 15.3.2016 KUNTA TILA REK.NRO 1234567892 LAATIJA: Antti Ahokas, Metsäasiantuntija 2 KASVUPAIKKOJEN PINTAALA JA PUUSTO

Lisätiedot

Neulastutkimus Tampereen Tarastenjärvellä

Neulastutkimus Tampereen Tarastenjärvellä Lasse Aro RAPORTTI Dnro 923/28/2012 Metsäntutkimuslaitos 7.6.2013 p. 050-3914025 e-mail lasse.aro@metla.fi Toimitusjohtaja Pentti Rantala Pirkanmaan jätehuolto Oy Naulakatu 2 33100 Tampere Neulastutkimus

Lisätiedot

Energiapuuharvennusten korjuujälki mitataan vähintään 300 kohteelta. Perusjoukon muodostavat energiapuunkorjuun kemera-hankkeet.

Energiapuuharvennusten korjuujälki mitataan vähintään 300 kohteelta. Perusjoukon muodostavat energiapuunkorjuun kemera-hankkeet. 1 Korjuujäljen valtakunnalliset tarkastustulokset 2012 Harvennushakkuut ja energiapuuharvennukset 1 Yleistä korjuujäljen tarkastuksista Maa- ja metsätalouseministeriön ja metsäkeskusten välisissä tulossopimuksissa

Lisätiedot

Metsäenergian uudet mahdollisuudet ja niiden kehittäminen 2008-2010. Jyrki Raitila, projektipäällikkö

Metsäenergian uudet mahdollisuudet ja niiden kehittäminen 2008-2010. Jyrki Raitila, projektipäällikkö Metsäenergian uudet mahdollisuudet ja niiden kehittäminen 2008-2010 Jyrki Raitila, projektipäällikkö 1 Hankkeen organisointi ja kesto Hanketta hallinnoi Keski-Suomen metsäkeskus Hankkeen toteutus metsäkeskuksen

Lisätiedot

METSATEHO ~ METSÄTEOLLISUUS 12/1994 PUUNKORJUUN KUSTANNUSTEN JAKAMINEN PUUTAVARALAJEILLE. Jari Terävä. Teppo Oijala

METSATEHO ~ METSÄTEOLLISUUS 12/1994 PUUNKORJUUN KUSTANNUSTEN JAKAMINEN PUUTAVARALAJEILLE. Jari Terävä. Teppo Oijala METSATEHO... ' 1 ~ ~.. ~ ' 1.. : 12/1994 PUUNKORJUUN KUSTANNUSTEN JAKAMINEN PUUTAVARALAJEILLE e Teppo Oijala Jari Terävä Metsätehossa on valmistunut metsäkoneiden ajanmenekkitutkimuksiin sekä PMP- ja VMI

Lisätiedot

Metsähakkeen käyttömäärät ja potentiaali sekä Kiinteän bioenergian edistämishanke Varsinais- Suomessa hankkeen tuloksia

Metsähakkeen käyttömäärät ja potentiaali sekä Kiinteän bioenergian edistämishanke Varsinais- Suomessa hankkeen tuloksia Metsähakkeen käyttömäärät ja potentiaali sekä Kiinteän bioenergian edistämishanke Varsinais- Suomessa hankkeen tuloksia Lähienergia Varsinais-Suomessa, Lieto 26.11.2013 Jussi Somerpalo Suomen metsäkeskus,

Lisätiedot

Suomen metsien kestävä käyttö ja hiilitase

Suomen metsien kestävä käyttö ja hiilitase Suomen metsien kestävä käyttö ja hiilitase Antti Asikainen & Hannu Ilvesniemi, Metla Energiateollisuuden ympäristötutkimusseminaari, 31.1.2013 Helsinki Sisällys Biomassat globaalissa energiantuotannossa

Lisätiedot

Energiapuun hankintamenettely metsästä laitokselle: Metsähakkeen hankintaketjut, hankintakustannukset ja metsähakkeen saatavuus

Energiapuun hankintamenettely metsästä laitokselle: Metsähakkeen hankintaketjut, hankintakustannukset ja metsähakkeen saatavuus Energiapuun hankintamenettely metsästä laitokselle: Metsähakkeen hankintaketjut, hankintakustannukset ja metsähakkeen saatavuus Kohti kotimaista energiaa kustannussäästöä ja yrittäjyyttä kuntiin Matti

Lisätiedot

Kohti puukauppaa. Metsään peruskurssi Suolahti ti 5.2.2013 Kirsi Järvikylä. Hakkuutavat

Kohti puukauppaa. Metsään peruskurssi Suolahti ti 5.2.2013 Kirsi Järvikylä. Hakkuutavat Kohti puukauppaa Metsään peruskurssi Suolahti ti 5.2.2013 Kirsi Järvikylä 1 Hakkuutavat Päätehakkuu = uudistuskypsän metsän hakkuu. Avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu sekä kaistalehakkuu. Uudistamisvelvoite!

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2013. 309/2013 Valtioneuvoston asetus. riistavahingoista. Annettu Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2013

Julkaistu Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2013. 309/2013 Valtioneuvoston asetus. riistavahingoista. Annettu Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2013 SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2013 309/2013 Valtioneuvoston asetus riistavahingoista Annettu Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2013 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti

Lisätiedot

Fysikaaliset ja mekaaniset menetelmät kiinteille biopolttoaineille

Fysikaaliset ja mekaaniset menetelmät kiinteille biopolttoaineille Fysikaaliset ja mekaaniset menetelmät kiinteille biopolttoaineille Hans Hartmann Technology and Support Centre of Renewable Raw Materials TFZ Straubing, Saksa Markku Herranen ENAS Oy & Eija Alakangas,

Lisätiedot

Harvennus- ja päätehakkuut. Matti Äijö 9.10.2013

Harvennus- ja päätehakkuut. Matti Äijö 9.10.2013 Harvennus- ja päätehakkuut Matti Äijö 9.10.2013 1 METSÄN HARVENNUS luontainen kilpailu ja sen vaikutukset puustoon harventamisen vaikutus kasvatettavaan metsään (talous, terveys) päätehakkuu ja uudistamisperusteet

Lisätiedot

Ennakkoraivaus osana ensiharvennuspuun korjuuta

Ennakkoraivaus osana ensiharvennuspuun korjuuta Ennakkoraivaus osana ensiharvennuspuun korjuuta Kalle Kärhä, Sirkka Keskinen, Reima Liikkanen, Teemu Kallio & Jarmo Lindroos Nuorten metsien käsittely 1 Projektin tavoitteet Kartoittaa, miten erilaiset

Lisätiedot

Maanmittauslaitos 2015 Lupanumero 3069/MML/14 Karttakeskus 2015

Maanmittauslaitos 2015 Lupanumero 3069/MML/14 Karttakeskus 2015 RN:o 15:1/1 n. 2,5 ha RN:o 2:131 18,5 ha RN:o 2:87/0 37,1 ha Maanmittauslaitos 2015 Lupanumero 3069/MML/14 Karttakeskus 2015 n. 2,5 ha RN:o 15:1/1 RN:o 2:87/0 37,1 ha RN:o 2:131 18,5 ha Raimola 595-427-2-87/0

Lisätiedot

Mittalaitteen tulee toimia luotettavasti kaikissa korjuuolosuhteissa.

Mittalaitteen tulee toimia luotettavasti kaikissa korjuuolosuhteissa. LIITE 1 HAKKUUKONEMITTAUS 1(5) HAKKUUKONEMITTAUS 1 Määritelmä Hakkuukonemittauksella tarkoitetaan hakkuukoneella valmistettavan puutavaran tilavuuden mittausta valmistuksen yhteydessä koneen mittalaitteella.

Lisätiedot

Liitetaulukko 20. Puuston runkolukusarjat puulajeittain.

Liitetaulukko 20. Puuston runkolukusarjat puulajeittain. Liitetaulukko 20. Puuston runkolukusarjat puulajeittain. Ahvenanmaa Metsämaa Mänty 316,8 35,2 113,0 12,6 187,7 20,9 101,1 11,2 66,5 7,4 47,4 5,3 30,0 3,3 19,2 2,1 10,2 1,1 8,2 0,9 900,0 Kuusi 189,6 31,9

Lisätiedot

Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus Antti Hautala, Helsingin yliopisto / Metsäteho Oy

Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus Antti Hautala, Helsingin yliopisto / Metsäteho Oy Vermeer HG6000 terminaalihaketuksessa ja -murskauksessa Kalle Kärhä, Metsäteho Oy Arto Mutikainen, TTS tutkimus Antti Hautala, Helsingin yliopisto / Metsäteho Oy Metsätehon tuloskalvosarja Metsätehon tuloskalvosarja

Lisätiedot

METSÄTILASTOTIEDOTE 25/2014

METSÄTILASTOTIEDOTE 25/2014 Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu METSÄTILASTOTIEDOTE 25/2014 Energiapuun kauppa, tammi maaliskuu 2014 Karsitusta energiapuusta maksettiin alkuvuonna pystykaupoissa 5 euroa ja hankintakaupoissa

Lisätiedot