EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta 2002/2173(COS) 3. joulukuuta 2002 LAUSUNTO oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi (KOM(2002) 208 C5-0329/ /2173(COS)) Valmistelija: Marianne L.P. Thyssen AD\ doc PE

2 PE /5 AD\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 10. syyskuuta 2002 valmistelijaksi Marianne L.P. Thyssenin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 5. marraskuuta 2002 ja 3. joulukuuta Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Giuseppe Gargani (puheenjohtaja), Willi Rothley (varapuheenjohtaja), Ioannis Koukiadis (varapuheenjohtaja), Bill Miller (varapuheenjohtaja), Marianne L.P. Thyssen (valmistelija), Paolo Bartolozzi, Ward Beysen, Charlotte Cederschiöld (The Lord Inglewoodin puolesta), Michel J.M. Dary, Bert Doorn, Janelly Fourtou, Marie- Françoise Garaud, Evelyne Gebhardt, Malcolm Harbour, Heidi Anneli Hautala, Hans Karlsson (Carlos Candalin puolesta), Carlos Lage (Maria Bergerin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Kurt Lechner, Klaus-Heiner Lehne, Neil MacCormick, Toine Manders, Hans-Peter Mayer (Rainer Wielandin puolesta), Arlene McCarthy, Manuel Medina Ortega, Marcelino Oreja Arburúa (José María Gil-Robles Gil-Delgadon puolesta), Dagmar Roth- Behrendt (François Zimerayn puolesta), Anne-Marie Schaffner, Diana Wallis, Joachim Wuermeling ja Stefano Zappalà. AD\ doc 3/5 PE

4 JOHTOPÄÄTÖKSET Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen: 1. kuluttajapolitiikan tehokkaamman sisällyttämisen EU:n muihin politiikkoihin pitäisi perustua yhtenäismarkkinoiden periaatteille, kuten alkuperämaan ja molemminpuolisen tunnustamisen periaatteille, mutta se ei kuitenkaan saa viivästyttää Lissabonin tavoitteita, sillä niiden toteutuminen hyödyttää niin kuluttajia kuin liike-elämääkin; 2. kun otetaan huomioon kuluttajapolitiikan merkitys EU:n kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään, olisi kuluttajapolitiikan sisällyttäminen EU:n muihin politiikkoihin asetettava kuluttajapoliittisen strategian neljänneksi tavoitteeksi; 3. kuluttajapolitiikan eurooppalainen malli ei voi olla vain kooste kaikkien eri jäsenvaltioiden käyttämistä lähestymistavoista, vaan sen tulisi olla kaikkien näiden menetelmien tasapainoinen yhdistelmä ja laadittu parhainta juridista tietämystä hyväksikäyttäen; tämän kuluttajalainsäädännön yhdenmukaistamisen tulisi edetä niin pitkälle kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että liike-elämä, erityisesti pk-yritykset, ja kuluttajat voivat toimia tasavertaisesti; 4. yhdenmukaistamisen ei pitäisi estää jäsenvaltioita antamasta lainsäädäntöä, joka ylittää kuluttajansuojan yhteisen tason, kunhan kyseisillä toimilla ei rikota EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita; niin kauan kuin korkean tason kuluttajansuojaa ei ole yhdenmukaistettu ei kuluttajia pitäisi jättää ilman kansallisen lainsäädännön tarjoamaan suojaa; 5. määrittelemällä tärkeimmät oikeudelliset käsitteet, kuten kuluttaja, kuluttajasopimus ja niin edelleen, yhdellä ainoalla tavalla voitaisiin edesauttaa johdonmukaisen kuluttajalainsäädännön syntymistä; 6. kaikessa lainsäädännössä olisi lähtökohtana oltava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu kuluttajan määritelmä; 7. kaikkien lainsäädäntöehdotusten olisi pohjauduttava samaan malliin ja säädöstekstien valmisteluun olisi kiinnitettävä mitä suurinta huomiota ja sen vuoksi komission on selvitettävä tarkoin, mitkä ovat ratkaistavat ongelmat, ennen kuin turvaudutaan oikeudelliseen asiantuntemukseen, kuullaan asianosaisia ja arvioidaan ehdotusten todellisia vaikutuksia; 8. asiantuntijoiden yksityiskohtaisiin ohjeisiin perustuvilla konsolidoiduilla lainsäädäntöehdotuksilla pitäisi sovittaa siviilioikeuden direktiivien säännökset mahdollisimman tarkkaan yhteen ja estää mahdollisuuksien mukaan niiden ongelmien syntyminen, joita kyseisten direktiivien täytäntöönpano kansallisten siviilioikeuden säädöskokoelmien rinnalla aiheuttaa; PE /5 AD\ doc

5 9. lainsäädännön, kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset mukaan lukien, oikeusperustana olisi oltava EY:n perustamissopimuksen 95 artikla; 10. kuluttajajärjestöjen on voitava osallistua, tavoitetta 3 silmällä pitäen, EU:n kuluttajansuojapolitiikkoihin ja sen vuoksi kuluttajajärjestöille olisi laadittava perusvaatimukset, joihin sisältyvät niiden sisäisen avoimuuden ja demokratian varmistamista koskevat säännöt; 11. kuluttajajärjestöjen ja liike-elämän etuja valvovien tahojen välistä yhteistyötä olisi parannettava käynnistämällä säännöllinen vuoropuhelu niiden välillä EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa; 12. kuluttajien oikeuksien noudattamista valvottaessa olisi otettava huomioon prosessioikeuden erot jäsenvaltioissa ja joka tapauksessa olisi riitojen sopimista oikeussalien ulkopuolella edistettävä edelleen tiivistämällä yhteistyötä kuluttajajärjestöjen ja jäsenvaltioiden välillä; 13. lainsäädäntöehdotuksissa olisi noudatettava komission antamassa lainsäädännön parantamista koskevassa paketissa vahvistettuja tärkeitä kriteereitä, erityisesti: toissijaisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; laajan todistusaineiston keräämistä yhteisön tason toimien tarpeellisuuden osoittamiseksi; sisämarkkinoiden nykyisten esteiden tunnistamista; riittävien tietojen antamista yhteisön säännöstöön ja pääasiallisiin asianosaisiin (eli liike-elämään ja kuluttajiin) kohdistuvista vaikutuksista; riittävien todisteiden ja takuiden antamista tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimien elinkelpoisuudesta ja tehokkuudesta; 14. kuluttajansuojalainsäädännössä on myös kilpailijoille annettava oikeuden tunnustama asema. On varmistettava, että asiatonta markkinointia koskevissa oikeudenkäynneissä kilpailijoilla on puheoikeus ja tehokkaita valituskeinoja käytettävissään; 15. kuluttajapoliittisessa strategiassa annetaan perustellusti suuri paino sille, että tarvitaan kattavia, järjestelmällisiä ja jatkuvia pyrkimyksiä, jotta voidaan kehittää sopiva kuluttajatietokanta poliittisille päättäjille keskeiseksi apuvälineeksi. Tällä voidaan varmistaa, että kuluttajajärjestöt osallistuvat tiiviimmin lainsäädäntöprosessiin. AD\ doc 5/5 PE