EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta 2002/0072(COD) 11. syyskuuta 2002 LAUSUNTO oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalta työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalle Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vuokratyöntekijöiden työehdoista (KOM(2002) 149 C5-0140/ /0072(COD)) Valmistelija: Giuseppe Gargani AD\ doc PE

2 PE /10 AD\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 22. toukokuuta 2002 valmistelijaksi Ioannis Koukiadisin. Ioannis Koukiadis kuitenkin luopui valmistelijan tehtävästä 10. syyskuuta 2002 pidetyn äänestyksen jälkeen, ja Giuseppe Gargani nimitettiin hänen tilalleen. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 4. kesäkuuta, 20. kesäkuuta ja 10. syyskuuta Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi jäljempänä esitetyt tarkistukset äänin 14 puolesta, 13 vastaan ja 0 tyhjää. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Giuseppe Gargani (puheenjohtaja ja valmistelija), Willi Rothley (varapuheenjohtaja), Ioannis Koukiadis (varapuheenjohtaja), Bill Miller (varapuheenjohtaja), Paolo Bartolozzi, Maria Berger, Ward Beysen, Michel J.M. Dary, Enrico Ferri, Janelly Fourtou, Marie-Françoise Garaud, Evelyne Gebhardt, José María Gil-Robles Gil- Delgado, Malcolm Harbour, The Lord Inglewood, Othmar Karas (Bert Doornin puolesta), Hans Karlsson, Piia-Noora Kauppi (Rainer Wielandin puolesta), Kurt Lechner, Klaus-Heiner Lehne, Neil MacCormick, Arlene McCarthy, Toine Manders, Linda McAvan, Manuel Medina Ortega, Pasqualina Napoletano (Fiorella Ghilardottin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Angelika Niebler (Joachim Wuermelingin puolesta), Anne-Marie Schaffner, Marianne L.P. Thyssen, Diana Wallis ja Stefano Zappalà. AD\ doc 3/10 PE

4 LYHYET PERUSTELUT YLEISIÄ HUOMIOITA Epätyypillisen työn kolmesta eri lajista, jotka ovat määräaikainen ja osa-aikainen työ sekä tilapäinen työ vuokratyövoimaa välittävän yrityksen kautta, kaksi ensimmäistä ovat olleet yhteisön sääntelyn kohteita kollektiivisilla sopimuksilla laadittujen direktiivien kautta. Kolmannen kohdalla on esiintynyt vaikeuksia eikä sopimukseen ole päästy. Tämä päättämättömyys asian järjestämisessä sekä itsepintainen ratkaisun etsiminen kertovat ongelman suuruudesta. Vuokratyövoimaa välittäviä yrityksiä alkoi ilmestyä jo useita vuosikymmeniä sitten. Aluksi niiden laillisuus oli kiistanalainen, koska katsottiin, että niiden toiminta oli vastoin ILO:n kansainvälisten sopimusten edellyttämää kieltoa. Tämä kiistanalaisuus kuitenkin väistyi siitä hetkestä, jona tehtiin selväksi, etteivät työntekijät maksa palkkioita vuokratyövoimaa välittäville yrityksille. Tämän jälkeen nämä yritykset ovat kukoistaneet ja levittäytyneet kaikkiin Euroopan unionin maihin, sillä ne palvelevat uuden talouden perustarpeita. Ne ovat kiistatta myötävaikuttaneet aktiiviväestön määrän kasvattamiseen helpottamalla lähinnä naisten ja nuorten mukaantuloa työmarkkinoille. Myös yritysten kilpailukyvyn parantamista ne ovat edistäneet melko lailla. Kuitenkin juuri tämä epätyypillisen työn laji soveltuu epätyypillisistä työmuodoista parhaiten yhteisön lainsäädännön kiertämiseen ja työvoiman halpamaiseen hyväksikäyttöön. Ei ole sattuma, että monissa maissa puhutaan työntekijöiden lainaamisesta tai vuokraamisesta rinnastaen työntekijä esineeseen. Lisäksi on tunnetusti esitetty syytöksiä vuokratyövoimaa välittävien yritysten käyttämisestä laittoman maahanmuuton edistämiseen. Mutta myös muille työntekijöille ne aiheuttavat vaaroja. Näistä syistä monet Euroopan unionin jäsenvaltiot ja erityisesti 9 valtiota 15:stä on joutunut turvautumaan lainsäädännöllisiin järjestelyihin ja asettamaan rajoituksia sekä usein myös määräämään kieltoja. On siis selvää, että näitä yrityksiä koskeva järjestely on EU:n jäsenvaltioissa erityisen epäyhtenäinen vaihdellen niiden täysin sääntelemättömästä toiminnasta hyvin perusteelliseen sääntelyyn, mikä vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn ja sisämarkkinoiden toimintaan. On kuitenkin ymmärrettävä, että ehdotetulla direktiivillä ei haluta määritellä uusia työehtoja, vaan turvata nykyisen oikeussuojan täytäntöönpano tässä vuokratyöntekijöiden luokassa ja pyrkiä siihen, että vuokratyöntekijöiden kohtelussa esiintyisi mahdollisimman vähän epäoikeutettua erottelua muista työntekijöistä. Kyse on siis sen lainsäädännön täytäntöönpanon takaamisesta, joka jo on ilmaistu palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön annetussa direktiivissä 96/71/EY. Kaikki tämän työllisyysmuodon ongelmat juontuvat siitä, että perinteisen työntekijän ja työnantajan välisen kaksikantasuhteen sijasta kyseessä on kolmikantasuhde, johon liittyy seuraava outo ilmiö: Yritykset, jotka ottavat työntekijöitä työhön, eivät itse työllistä heitä ja näin ollen meillä on työnantajia, joilla ei ole työntekijöitä, ja kun työntekijöitä työllistävät yritykset eivät katso olevansa työnantajia, esiintyy myös työntekijöitä, joilla ei ole työnantajia. Eri kansallisissa lainsäädännöissä tällainen käsitys on vanhentunut nopeasti, kun on hyväksytty työnantajuuden jakaminen ja vastuiden jakaminen kahden työnantajan välillä tavalla, joka on vuonna 1997 tehdyn kansainvälisen työtä koskevan ILO:n yleissopimuksen n:o 181 mukainen. PE /10 AD\ doc

5 KOMISSION EHDOTUS Komission esittämä direktiiviehdotus sisältää kaksi merkittävää elementtiä. Ensimmäinen on se, että 5 artiklan kautta otetaan käyttöön yleinen syrjimättömyyden periaate, joka koskee vuokratyöntekijöiden ja vastaavien käyttäjäyrityksen työntekijöiden kohtelua työhön liittyvien ehtojen osalta. Kuitenkin on syytä huomata, että samassa artiklassa säädetään kaksi poikkeusta sen 2 ja 4 kohdassa. Direktiiviehdotuksen toinen merkittävä elementti on 4 artikla, jossa säädetään jäsenvaltioiden asettamien kieltojen ja rajoitusten tarkastelusta. OIKEUSPERUSTA Komissio on valinnut tämän direktiivin oikeusperustaksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 137 artiklan yhdessä 136 artiklan kanssa. Tarve toimia vuokratyöntekijöiden työn puolesta on todellakin omaksuttu jäsenvaltioiden lainsäädännön täydennyksenä, jotta vältyttäisiin luvattomalta erottelulta vuokratyöntekijöiden välillä ja vahvistettaisiin vuokratyöntekijöiden vähimmäisoikeuksien suojelua 136 artiklan mukaisten, työllisyyden edistämistä koskevien tavoitteiden, yritysten tavoitteleman työmarkkinoiden hallinnon joustavuuden ja asianmukaisen sosiaaliturvan toteuttamiseksi. On kyllä totta, että 137 artiklan 6 kohdan mukaan tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta palkkoihin, mutta poikkeus koskee palkkojen määrittelemistä, eikä tapauksia, joissa halutaan vain, että saman työn kohdalla sovelletaan syrjimättömyyden periaatetta. Tästä syystä sitä paitsi aikaisemmissa määräaikaistyötä ja osa-aikatyötä koskevissa, sopimukseen perustuvissa direktiiveissä, tunnustetaan, että työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 7 kohdan mukaan on välttämätöntä omaksua yhteinen lähestymistapa työsopimuksiin kaikkien kolmen epätyypillisen työmuodon osalta, jotka ovat osa-aikatyö, määräaikaistyö ja väliaikainen työ, samalla kun viitataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan (entinen F artikla), jonka mukaan unioni pitää arvossa perusoikeuksia. Yleisesti direktiivissä halutaan vain varmistaa oikeusvarmuus. Sama käsitys on ilmaistu myös valtioiden rajojen ylitse tehtävästä tilapäistyöstä direktiivissä 96/71/EY, joka koskee työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon. TARKISTUKSET Oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 2 artiklan 2 a kohta (uusi) 2 a. vahvistaa perustat vuokratyöalan kehittämiseksi edelleen, jotta työpaikkojen luomista edistettäisiin ja vuokratyö tehtäisiin houkuttelevammaksi. 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. AD\ doc 5/10 PE

6 Tällä tarkistuksella sisällytetään selvästi oleelliseen artiklaan direktiivin tavoitteet. Tarkistus 2 3 artiklan 1 kohdan b alakohta b) 'vastaavalla työntekijällä' käyttäjäyrityksen työntekijää, joka tekee samaa tai samankaltaista työtä kuin työntekijä, jonka työvoimanvuokrausalan yritys on asettanut käyttäjäyrityksen palvelukseen; tässä on otettava huomioon työkokemus ja ammattitaito b) 'vastaavalla työntekijällä' samassa tai vastaavassa organisaatiossa toimivaa toista vuokratyöntekijää, joka tekee samaa tai samankaltaista työtä kuin työntekijä, jonka työvoimanvuokrausalan yritys on asettanut käyttäjäyrityksen palvelukseen; tässä on otettava huomioon työkokemus ja ammattitaito Tarkistuksessa määritellään 'vastaava työntekijä' realistisella tavalla suhteessa direktiivin yleistavoitteisiin kannustaa korkealaatuista vuokratyötä. Tarkistus 3 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohta i) työaikaan, lepotaukoihin, yötyöhön, palkallisiin lomiin, vapaapäiviin i) työaikaan, lepotaukoihin, yötyöhön, lomiin, vapaapäiviin Lomat voivat olla palkallisia tai palkattomia. PE /10 AD\ doc

7 Tarkistus 4 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohta ii) palkkaan Poistetaan. Direktiivin ei pitäisi kattaa palkkaa. Tarkistus 5 5 artiklan 4 kohta 4.Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos vuokratyöntekijä työskentelee toimeksiannon tai peräkkäisten toimeksiantojen puitteissa samassa käyttäjäyrityksessä työssä, joka kestonsa tai luonteensa vuoksi voidaan toteuttaa alle kuuden viikon pituisessa ajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännösten soveltamista. 4. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos vuokratyöntekijä työskentelee toimeksiannon tai peräkkäisten toimeksiantojen puitteissa samassa käyttäjäyrityksessä työssä, joka kestonsa tai luonteensa vuoksi voidaan toteuttaa alle 12 kuukauden pituisessa ajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännösten soveltamista. Kahdentoista kuukauden raja mahdollistaa, että vuokratyöntekijöitä käytetään yrityksen arvon lisäämiseen ja tarjoamaan lisää joustavuutta uusien toimintojen kehittämiseen. Kaksitoista kuukautta mahdollistaa myös, että vuokratyöntekijän kausi kattaa koko äitiysloman. Ehdotus kuudesta viikosta on täysin epärealistinen ja vesittää direktiivin tavoitteet. Tarkistus 6 5 artiklan 5 kohta 5. Tämän direktiivin mukaan vertailu on tehtävä suhteessa käyttäjäyrityksen vastaavaan työntekijään, mutta jos tällaista työntekijää ei ole, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen. Jos tällaista työehtosopimusta ei ole, vertailu tehdään suhteessa työvoimanvuokrausyritykseen Poistetaan. AD\ doc 7/10 PE

8 sovellettavaan työehtosopimukseen. Jos tällaista työehtosopimusta ei ole, vuokratyöntekijän olennaiset työehdot ja työolot kuuluvat kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen soveltamisalaan. EU:n direktiivissä ei pitäisi määritellä preskriptiivisiä yksityiskohtia työntekijöiden vertailtavuudesta näin monimuotoisella alalla, jonka työntekijät ovat "epätyypillisiä" eri jäsenvaltioissa. Tarkistus 7 5 artiklan 6 kohta 6. Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot päättävät tämän artiklan säännösten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jäsenvaltiot voivat myös antaa asianmukaisella tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten tehtäväksi päättää sopimusteitse näistä yksityiskohtaisista säännöistä. 6. Jäsenvaltiot päättävät tämän artiklan säännösten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jäsenvaltiot voivat myös antaa asianmukaisella tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten tehtäväksi päättää sopimusteitse näistä yksityiskohtaisista säännöistä kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Olisi selvästi myönnettävä eri jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavien käytäntöjen merkitys. Tarkistus 8 6 artiklan 3 kohta 3. Työvoimanvuokrausalan yritykset eivät voi periä työntekijöiltä maksua vastineeksi työn tarjoamisesta käyttäjäyrityksessä. Poistetaan. EU:n direktiivissä ei pitäisi määritellä, perivätkö työvoimanvuokrausalan yritykset maksuja ja miten eri jäsenvaltioissa. PE /10 AD\ doc

9 Tarkistus 9 7 artiklan 2 kohta Jäsenvaltiot voivat säätää, että vuokratyöntekijät otetaan tietyin edellytyksin huomioon käyttäjäyrityksessä, kun lasketaan kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä. Poistetaan. Tarkistus ei kaipaa perusteluja. Tarkistus artiklan 1 kohta 1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [date] (kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisen jälkeen) tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa taata tämän direktiivin edellyttämät tulokset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. 1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [date] (kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisen jälkeen) tai varmistettava, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat mahdollisuuksien mukaan tarvittavat toimenpiteet sopimusteitse kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa taata tämän direktiivin edellyttämät tulokset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Tällä direktiivillä pyritään saattamaan vuokratyö houkuttelevammaksi. Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden erilaisten olojen perusteella, mikä on paras täytäntöönpanomenetelmä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi tällä säännöksellä olisi mahdollistettava huomattava joustavuus direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. AD\ doc 9/10 PE

10 Tarkistus artiklan 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltioiden on saatettava nämä säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä tavalla, joka on johdonmukainen työpaikkojen luomisen ja vuokratyön houkuttelevammaksi saattamisen kanssa, omalle maalleen ominaiset olosuhteet tunnustaen. Tarkistuksessa tunnustetaan selvästi kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen merkitys direktiivin yleistavoitteiden kontekstissa. PE /10 AD\ doc