Justuksen ammatti- ja jäsenlehj. muutos pysyvänä olotilana

Transkriptio

1 Justuksen ammatti- ja jäsenlehj muutos pysyvänä olotilana

2 Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti Päätoimittaja Osoitteenmuutokset ja tilaukset Kai Masalin puh fax gsm Rauni Jääskeläinen Näätäkuja 3 B 10,01480 Vantaa puh rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi Toimituksen osoite (postitettavat aineistot) Lehden kotisivut Kai Masalin Jollaksentie 30,00850 Helsinki Kirjapaino Toimitusneuvosto Priimus Paino Oy, Loimaa Taitto Seppo Alanko Aulis Minkkinen, RtUY pj. Tied.pääll. Annele Apajakari, MERIVE Lars Eklund, Helsingin Laivastokilta Arno Hakkarainen, Sininen Reservi ry Kimmo Kinos, Rt-kerho Johtorengas Viljo Lehtonen, Rannikkojääkärikilta Henrik Nysten, RtUY Markus Aarnio, MY Tatu Vartiainen, RtOU Toimituskunta (kirjeenvaihtajat) Komkapt Olli-Pekka Lund, K O T R A N N P Tiedottaja Auli Aho MER1SK Tiedottaja Karita Yli-Sikkilä, SMMEPA Kaptl Seppo Järvinen, SMMEPA Tiedottaja Sari Salmi, SLMEPA Ltn Leo P u h a k k a, U U D P R Tiedottaja Anja Räisänen, Sininen Reservi ry Tilaushinnat vuodelle 2009 Yksittäiset kestotilaajat 20 euroa/ vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 8 euroa/vuosikerta. Ilmoitusmyynti Ilpo Pitkänen Oy puh fax Julkaisija Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry Kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN H Kansi Kuva: Anna Leena Lind. Rannikon Puolustaja /2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla 11. 2/2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla 23. 3/2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla 40. 4/2009 aineistopäivä Ilmestyy viikolla vuosikerta-4/2008 RANNIKON PUOLUSTAJA 1/2009 ilmestyy viikolla 11. Teemana huolto - ulkoistaminen ja yhteistyökumppanit laadunvarmistaminen - kansainvälisen toiminnan haasteet Lehden aineistopäivä on mennessä. Tekstit sähköisessä muodossa mieluiten rtf-tekstitiedostoina (muutkin formaatit käyvät) levykkeellä tai sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (digikuvat tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien minimiresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa. Kadetista kenr T yö puolustusvoimien koulutuksen ja erityisesti upseerikoulutuksen kehittämiseksi sekä puolustusvoimien että koko yhteiskunnan tarpeet huomioon ottaen on ollut ajatuksissani kornettivuosista lähtien. Olenkin saanut palvella Maanpuolustuskorkeakoulussa ja siihen liitetyissä sotilasopetuslaitoksissa, opiskeluajat mukaan lukien, yhteensä reilut viisitoista vuotta. Upseerikoulutuksessa olemme lähellä sitä, mikä mielessä on liikkunut. Yliopistopuitteissa olemme paljon pidemmällä kuin vielä vuosituhannen alussa oli nähtävissäkään. Maanpuolustuskorkeakoulu on läntisessä maailmassa ainutlaatuinen sekä sotilaskorkeakouluna että sotatieteellisenä yliopistona. Muualla ei ole juurikaan mahdollista suorittaa kaikkia upseerin uralla vaadittavia korkeakoulu- ja ammatillisia opintoja "saman katon alla". Eikä monessakaan maassa ole sotilasyliopistoa, jossa voi suorittaa kaikki eurooppalaisen korkeakoulukehyksen mukaiset yliopistolliset tutkinnot. Toki ammatillisella puolella tarvitaan avuksi puolustushaara-, aselaji-ja toimialakoulut korkeakouluelementteineen. Niiden lukumäärä voisi mielestäni tosin olla nykyistä pienempikin. Keskeisin upseerikoulutuksen tulevaisuutta säätelevä seikka on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva laki Maanpuolustuskorkeakoulusta. Se tulee määrittelemään Maanpuolustuskorkeakoulun tehtäviksi sotatieteellisen tutkimuksen, siitä saatavaan tietoon ja alan parhaisiin käytäntöihin perustuvan opetuksen sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen. Olen erittäinkin tyytyväinen

3 Pääkirjoitus 4/2008 si, kandidaatista tohtoriksi tehtävien määrittelyyn, koska se on järjestykseltään looginen ja korostaa oikein tavoin tutkimuksen, kentän kokemuksen ja opetuksen keskinäistä riippuvuutta. Vuonna 2006 laatimamme vision mukaisesti upseerikoulutus säilyy ehdottomasti tärkeimpänä tehtävänä, joten logiikka ei tässä ilmaise tärkeysjärjestystä. Puolustushaarojen henkilöstösuunnittelulle tehtäväpykälä asettaa mielessäni vaatimuksen taata parhaiden käytäntöjen siirtymisen opetukseen opettajavaihtojen kautta. On tärkeää, että Maanpuolustuskorkeakoulu saa opettajilleen parhaita osaajia sekä kentältä suoraan että muiden sotilasopetuslaitosten kautta. Muuttuvien turvallisuusympäristöjen aikakaudella nähdäkseni korkeakoulun perustutkimuksen keskeisin haaste on vastata kysymykseen, mitä sotalaitokset, sotilaat ja upseerit tekevät tulevaisuudessa. Soveltavan tutkimuksen keskeisenä ajatuksena puolestaan on tuottaa tarvittavaa tietoa puolustusvoimien eri suorituskykyjen kehittämiselle. Opetuksen aatteellisena tavoitteena on kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Upseerikoulutuksessa tavoitellaan tiedoiltaan, taidoiltaan, arvoiltaan ja asenteiltaan isänmaan palvelukseen valmiita upseereita kouluttamaan maanpuolustustahtoisia ja osaavia sotilaita tuotantojoukkoihin sekä johtamaan niitä rauhan, kriisin ja sodan oloissa. Rehtorikauteni julkilausuttuja tavoitteita on ollut verkostoituminen muun yhteiskunnan kanssa. Yliopistojen kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen avulla on tarkoitus saattaa Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistuneiden asiantuntijuus ja johtajuus, samoin kuin tutkimuksella hankittu tieto myös muun muiden kuin puolustusvoimien käyttöön. Mielessäni tämä tukee asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen roolia osana suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta. Uskon upseerien koulutusjärjestelmän saavuttavan kestävän olomuodon nyt, kun yhteiseurooppalaisen kehyksen (Bolognan prosessi) mukainen tutkintojärjestelmä tulee asteittain käyttöön. Siinä palataan eräin osin vanhoihin ja vuosikymmenten aikana hyväksi havaittuihin menettelyihin. Uuden kandidaatin tutkinnon mukaiset kurssit alkoivat 2006, maisterikurssit ensi vuonna, ja edessä on vielä yleisesikuntaupseerin tutkinnon uudistus pääsykokeelliseksi kaiketi vuonna 2014, jolloin muuttuisi myös esikuntaupseerikoulutus, koska osa oppiaineksesta tulee käsitellyksi maisterivaiheessa. Vuosi 2009 merkitsee Bolognan prosessin liikkuvuuden toimeenpanoa siten, että muulla soveltuvalla tieteenalalla hankittu kandidaatin tutkinto mahdollistaa hakeutumisen sotatieteiden maisterintutkinnon opiskelijaksi. Tämän niin sanotun siviililinjan tarkoituksena on tuottaa alaa valmiiksi tuntevia erityisasiantuntijoita ja tutkijoita esimerkiksi ulkoasiain-ja sisäasiainhallintojen palvelukseen. Näen, että Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustusvoimien vuorovaikutus yhteiskunnan muiden osien kanssa lisääntyy tätä kautta selvästikin. Organisaatiouudistusten tarkoituksena näen henkilöstön siirtämisen hallinnosta opetukseen ja tutkimukseen. Vuoden 2009 alusta Kadettikoulu, maisteriosasto ja jatkotutkinto-osasto sekä 1500:n vuotuisen opiskelijan täydennyskoulutusosasto Tuusulan Taistelukoululla järjestävät kurssit ja opetustilaisuudet. Tutkimusta ja opetusta varten on jatkossa kaiketi kuusi ainelaitosta ja niiden määrän on tarkoitus supistua vuoden 2014 tietämissä kolmeen, tai yhdeksi vararehtorin johtamaksi tiedekunnaksi. Luovuttaessani Maanpuolustuskorkeakoulun seuraavan vuoden aikana vääjäämättä seuraajalleni on sen tila suurin piirtein sellainen, jollaiseksi sen reilut neljä vuotta sitten kuvittelin kehittyvän. Muutokset ovat koskeneet koulutusjärjestelmää, organisaatiota ja tilaratkaisuja. Näen tarkoituksenmukaiseksi, että seuraavassa vaiheessa kiinnitetään huomio opetuksen ja tutkimuksen sisältöihin puolustusvoimien uudelleen määritetyt tehtävät huomioon ottaen. On tärkeää, että seuraavat viisi vuotta ovat nyt muutosten alla olleilla saroilla rauhanomaisia, jotta substanssikin kehittyisi. Pyrkimyksenä on laatu, ja niinpä kokonaislaatujärjestelmää on tarkoitus niitata korkeakouluarvioinnilla ja koulutustarkastuksella jo syksyllä Rehtori Kenraalimajuri Pertti Salminen Rannikon Puolustaja

4 Tässä numerossa: Poimintoja: 3 Pääkirjoitus 6 Puolustusvoimien koulutuskulttuuri - Mistä eväät muutokseen? Pekka Halonen 9 Päätoimittaja Kai Masalin 10 Nuoren sotilaskotisisaren kirje ystävättärelleen 12 Uutisia Teemana koulutus 14 Tutkimustoiminnan haasteet Maanpuolustuskorkeakoulussa Hannu H. Kari 18 Sotatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi (A. Kivi). Timo Pöysti 21 Yleisesikuntaupseerin tutkinto Veijo Taipalus 24 Liikkuva opiskelija avartaa maa ilmankuvaa Heli Kleemola 26 Mentorointi Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisopintojen keskiössä Pekka Kurvinen 31 Merivoimien koulutusalan uusia tuulia ja haasteita Jan Sandell 38 Aliupseeriston osaamisen kehittäminen merivoimissa Petri Eronen Kaksi yhdistystä lähtivät yhdessä reissuun. Sivu Merivoimien vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan perustaminen Eki Lamminmäki 44 Merisotakoulu siirtyy opetussuunnitelmien laatimisesta niiden toteuttamiseen Jukka-Pekka Schroderus 47 Merisotakoulun korkeakouluopetus uusiutuu tarpeiden mukaan Petri Pääkkönen 50 Täydennyskoulutus Merisotakoulussa Ilkka Nuolivirta 54 Merikadetin kesä Ville Tonteri Onko tämä osa painajaista vai fantasiaa? Lue lisää sivulla 100.

5 Rannikon Puolustaja 4/ Kirjallisuus 61 Lukijoilta Tapahtumia 62 SÖKÖN peluuta Suomenlahdella? - Kotkan rannikkopataljoonan tuki muille viranomaisille Jussi Suomalainen, Jukka Kansonen 65 Merivoimien Tutkimuslaitos seikkailee 67 Merisotakou lun 34. upseerikurssi 50 vuotta 68 Saaristomeren 15 messinkilaattaa Haastattelu 69 Reserviläisliiton puheenjohtajan, Matti Niemen haastattelu Kai Masalin Kuulumisia 72 Hermannit juhlivat 50-vuotistaivaltaan 74 Rannikkotykistön Perinneyhdistys ry 76 Sininen Reservi ry 80 Meriupseeriyhdistys ry 82 Suomen Laivasto teos julkistettu 86 Turun Laivastokilta ry 87 Turun Rannikkotykistökilta ry 88 Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry 90 Pohjanlahden Laivastokilta ry 92 Rannikkojääkärikilta ry 95 Rannikkosotilaskotiyhdistys ry 96 Meriupseeriyhdistyksen ja Rannikkoupseeriyhdistyksen yhteinen syysmatka Ruotsiin Merivaruskuntalainen: Olipa kerran - painajainen vai fantasia? Johanna Lahtinen Tekniikkaa, Taktiikkaa, Teknologiaa 101 Meritiedustelu-komppania - merellistä tiedustelun ja valvonnan osaamista Samu Rautio, Samu Rautio 106 Yhteystietoja Constantem Decorat Honor. Perinteitä unohtamatt Rannikon Puolustaja

6 Puheenvuoro Puolustusvoimien koulutusku - Mistä eväät muutokseen? Puolustusvoimien koulutuskulttuurilla ymmärretään monitasoista henkistä ja toiminnallista kokonaisuutta, joka on rakentunut arvojen, normien, perinteiden ja uskomusten pohjalle. Koulutuskulttuuri vaikuttaa ohjaavasti palkatun henkilöstön ja asevelvollisten ajattelu-, käyttäytymisja toimintamalleihin. Koulutuskulttuurin vaikutus on puolustusvoimissa vahva, koska se on muodostunut monista piilevistä tai tiedostamattomista elementeistä, jotka määrittävät yksilöiden ja ryhmien käyttäytymistä. Koulutuskulttuuri pitää sisällään sellaisia sisäänrakennettuja itsestäänselvyyksiä, että henkilöt eivät huomaa toteuttavansa tiettyjen valintojen kautta syntynyttä toimintatapaa vaan pitävät sitä ainoana mahdollisena. Näiden rakenteiden tunnistaminen on tärkeä, koska se saattaa estää uusien toimintatapojen oppimisen. Monet puolustusvoimien erityispiirteet ovat vaikuttaneet siihen, että koulutuksen osalta perinteistä näkökulmaa tukeva kulttuuri on ollut hallitseva. Tulevaisuusnäkökulma on jäänyt taka-alalle, vaikka sotilaskoulutuksen keskeinen tavoite on vastata tulevaisuudessa tarvittavien valmiuksien kehittämiseen. Puolustusvoimien koulutuskulttuurin kehitys on ollut historiallisesti tarkasteluna moniulotteinen. Itsenäisyyden alkuaikoina vakinaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön perinteet loivat pohjan koulutuskulttuurille. Jääkäreiden mukana tulleet preussilaiset piirteet yhdistyivät tsaarin-venäjän armeijan koulutuksen saaneiden periaatteisiin. Käydyistä sodista saatiin luonnollisesti paljon kokemuksia, mutta niiden MERIVAIHTEET Kiitämme yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta nopeuksiset ZF-vaihteistot tehoalueelle hv Maahantuoja: ^ 4 Ruukintie 7-9, Espoo Puh. (09) , Faksi (09)

7 iuri systemaattinen hyödyntäminen jäi tekemättä. Sotien jälkeen koulutuskulttuurin kehitys koki aallonpohjan. Tähän vaikuttivat monet yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset sekä puolustusvoimien sisäiset tekijät. Koulutuksen kehittämiseen ei ollut resursseja, koska päähuomio kiinnitettiin rauhan ajan toimintojen vakiinnuttamiseen. Nykytilanteeseen johtanut kehitys alkoi 1990-luvulla. Tämä johtui mm. sotilaspedagogiikan opetuksen ja tutkimuksen alkamisesta sekä ylipäätään puolustusvoimien avautumisesta osaksi yhteiskuntaa. Koulutuskulttuurin kehityksen kannalta voidaan tietyssä mielessä puhua murroksesta, jota osaltaan tuki syväjohtamisen käyttöönotto. Tutkimuksen (Halonen 2007) mukaan kouluttajat omaavat nykyaikaiset käsitykset opetuksesta ja oppimisesta. Ne ilmentävät monilta osin konstruktivismin pedagogisia periaatteita. Kouluttajat ovat kiinnostuneita oman osaamisensa sekä koulutuksen kehittämisestä. Tämä luo hyvän lähtökohdan koulutuskulttuurin kehitykselle. Kouluttajien nykyaikaiset käsitykset eivät näyttäisi jalkautuneen asevelvollisten koulutukseen. Tutkimuksen mukaan asevelvolliset kokevat käytetyt opetusmenetelmät vanhanaikaiseksi, hierarkkisiksi ja kaavamaisiksi. Osittain tätä selittävät monet koulutusmateriaaliin liittyvät puutteet. Jos puolustusvoimat haluaa olla nykyaikainen koulutusorganisaatio, koulutusmateriaaliin ja oppimisympäristöön liittyvät tekijät on korjattava. Koulutuskulttuurin kehityksen kannalta olisi tärkeää, että kouluttajien toiminta perustuisi avoimeen vuorovaikutukseen ja aktiivisiin opetusmenetelmiin. Näillä toimenpiteillä voitaisiin vaikuttaa myönteisen oppimisilmapiirin sekä koulutettavien aktiivisuuden, oma-aloitteisuuden ja taistelukentällä tarvittavien ajatteluvalmiuksien kehittymiseen. Näitä kokonaisuuksia painotetaan myös uudessa Kouluttajan oppaassa, joka on puolustusvoimien keskeisin väline kehitettäessä koulutusta ja koulutuskulttuuria. Puolustusvoimien toiminnalle on ollut tyypillistä, että organisaatiotasolla eritasoisiin muutoksiin on pyritty reagoimaan nopeasti. Samanaikaisesti käytännön toiminnassa on tiedostaen tai tiedostamatta pyritty säilyttämään aikaisemmin omaksuttuja toimintamalleja, joita pidettiin tärkeinä eilen. Pääsääntöisesti nuoremmat kouluttajat haluavat kehittyä uusien menetelmien ja toimintamallien käytössä. Kokeneemmat kouluttajat saattavat pelätä uusien menetelmien käyttöön liittyvää epävarmuutta tai poisoppimisen vaikeutta. Esimiesten tai perinteistä kiinnipitävien kouluttajien negatiivinen suhtautuminen uusiin menetelmiin hidastaa koulutuskulttuurin kehitystä. Samalla se voi tukahduttaa nuoren kouluttajan luovat ajatukset. Koulutuksen kehitystä vaikeuttaa se tosiasia, että käytetyt ajattelu-ja toimintamallit ovat vuosien kuluessa juurtuneet syvälle puolustusvoimien koulutuskulttuuriin. Kulttuuri on luonut toiminnalle tietyn rakenteen, joka hyväksytään, eikä sitä haluta kyseenalaistaa. On paljon esimerkkejä siitä, miten yksittäiset kouluttajat ovat yrittäneet kehittää - usein huonolla menestyksellä - työyhteisön perinteisiä ajattelu-ja toimintamalleja. Koulutuskulttuurin kehityksessä ei voida myöskään luottaa pelkästään palkatun henkilöstön koulutusjärjestelmän tuottamiin valmiuksiin. Koulutuskulttuurin muuttaminen ei ole niin helppo tehtävä kuin halutaan uskoa, sillä se vaati sekä henkilökohtaisten että kollektiivisten ajattelutapojen muuttamista. Todellinen koulutuskulttuurin muutos vaatii yhdessä tekemisen ja -oppimisen toteutumista. Vain tätä kautta on aidosti mahdollista kehittää toimintakykyisten yksilöiden ja suorituskykyisten joukkojen koulutusta. Puolustusvoimien koulutuksen ja koulutuskulttuurin kehittäminen on meidän kaikkien koulutusalalla toimivien yhteinen asia. Majuri, KT Pekka Halonen Maanpuolustuskorkeakoulu Täydennyskoulutus-ja kehittämiskeskus Täydennyskoulutusosasto Rannikon Puolustaja

8 TietoSaab Systems Kumppanisi turvallisuuteen ja maanpuolustukseen TietoSaab Systems on tiedustelu-, valvonta-ja johtamisjärjestelmien sekä yhteensopivien tuoteratkaisujen asiantunteva toimittaja kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille. Kokemuksen sekä vahvan osaamisen varmistavat TietoEnatorin ja Saabin taustavoimat, ISO/AQAP sertifioitu toimintajärjestelmä sekä aktiivinen osallistuminen toimialan kokonaisvaltaiseen kehitykseen. TietoSaab Systemsin toteuttamat ratkaisut perustuvat edistykselliseen teknologiaosaamiseen, järjestelmien integrointiin sekä niiden elinkaaren aikaiseen tukeen ja ylläpitoon. Uusimpia valmisratkaisujamme ovat mm. valvontatutkan suorituskykyä mullistava reaaliaikaohjelmisto sekä satama-ja uravalvontaan kehitetty helppokäyttöinen ja siirrettävä vedenalainen valvontajärjestelmä. T'atnE I Ie n r T i e t o S a a b S y s t e m s Oy Tietotie 6, PL 403, Espoo Puh

9 Päätoimittaja Joka härjillä ajaa - se härjistä puhuu Kesällä merivoimien vuosipäivän iltahippaloissa Suomen Joutsenella sain ystävällisen kutsun kommodorilta liittyä vaimoilleni (vain yksi) pöytäseuraan. Yhdellä ehdolla." Ei sitten sanaakaan Rannikon Puolustajasta". Juttelimmekin sitten "säästä". "On viime tunnit sateita pidellyt". Ja vaimo antoi palautetta sadekävelyllä hipoista hotelliin: "Ei se lehtesi ketään kiinnosta". No joo, palaute auttaa parantamaan suoritusta. Mutta myönnetään, juhlissa pitää jutella mukavia, eikä työasioita! Ja juteltiin mukavia. Joulu on tässä ja nyt, ja lehti on saanut joululahjan. Merivoimat on tehnyt historiallisen päätöksen osallistumisesta erittäin merkittävällä toimituksellisella panoksella aineiston tuottamiseen. Tehtävä on annettu koko organisaatiolle, joka toki on isoja työtehtäviä täynnänsä. Ensi vuodesta alkaen lehti sopii kolmen numeron osalta (ammatillisesta) teemasta, ja lehti saa teemakohtaisen päätoimittajan, jonka vastuulla on teeman artikkelikokonaisuuden koostaminen. Ja tiedotuksen ammattilaiset hoitanevat paketin teknisesti taittokelpoiseksi. Nam, nam! Ratkaisu on historiallinen ja lehden toivoma. Se helpottaa merkittävästi nykyisen pää-ja ainoan toimittajan tuskaa ja työtaakkaa, vaikka ei ratkaisekaan toimituspäällikön/- sihteerin puutetta. Mutta sekin asia on ratkennut. Auli Aho Merisotakoulusta on lupautunut olemaan apunani. Olen nöyrästi kiitollinen. Uskoakseni tämä paketti on ns. win-win ratkaisu lehden pystyessä palvelemaan merivoimia myös koulutuksen, tiedon ja tiedotuksen välineenä entistä paremmin. Yleisölehdeksihän RP:tä ei ole tehty. Lehti ei myöskään muutu merivoimien julkaisuksi tai "viralliseksi" äänenkannattajaksi, vaan pysyy itsenäisenä meripuolustuksen foorumina julkaisijansa hellässä huomassa. Mikä oikein on! Lehdelle luodaan myös omin toimin, ja voimin, toimitus. Jatkossa lehdellä tullee olemaan yhdistys/järjestöaineistosta vastaava toimittaja, samoin kuin kirjallisuus-ja historiaosuuden toimittaja. Lehden takaosan TTT-osiollekin tulee merivoimista reipas "releistä" kiinnostunut katsausartikkelien koostaja tai hankkija. Rannikon Puolustajan ensi ja seuraavan vuoden haasteina ovat talous, talous ja talous. Maailman talouskriisi tulee satavarmasti iskemään myös lehden kannalta elintärkeään ilmoitushankintaan. Ensin lopetetaan ilmaiset kolajuomat, sitten (kannatusilmoitukset. Tästä huolimatta lehden tilaushin- Yhteisellä asialla, sotilasarvoista riippumatta. 1. Ilen Merireserviläisristin saajat purjehduskauden päätössaunassa Vasemmalta Arno Hakkarainen, Jari Luostarinen, Jouni Toivanen ja Kai Masalin. ta yhdistyksille on päätetty pitää ennallaan. Itella (omaa sukua Posti) on toki päättänyt jälleen nostaa veloituksiaan vähintään 5%:llä, kuten viime vuosina on ollut tapana. Monopoliltahan se käy, ja optiot paranee. Meni muuten ja muilla miten vaan. Vaan ei ole sosialismilla tilausta. Paitsi pankkien pelastamisessa. Meripuolustuksen yhteiselle lehdellemme haettiin yli vuoden ajan uutta päätoimittajaa. Ilmaistyön tekijöitä ei löytynyt, eikä tänä päivänä tehtävään voi ketään käskeäkään. Viimeisin ehdokas menetti kiinnostuksensa, kun luvassa ei ollut rahaa. Kustantajayhteisön puheenjohtajaa lainatakseni:" Kaltaisiasi kylähulluja ei taida enää olla vapaalla jalalla". Kun ympärilleni katselen, niin oikeassa taisi olla. Tämä ikäluokka kun alkaa tulla ns. veteraani-ikään. Lehden lähivuosien suurin haaste onkin "kylähullujen" korvaaminen maksullisilla ammattilaisilla tai amatööreillä, viimeistään kahden vuoden kuluttua. Ja aikaisemmin, jos Luoja niin hyväksi näkee. Mutta siihen asti: pidetään huolta toisistamme, ja meripuolustuksesta. Ja läheisistämme ja isänmaastamme! Myös ankeutuvina aikoina. Siihenkin tarvitsemme yhtenäisyyttä. Joka näyttää olevan niin vaikeaa. Ainakin parkettiväelle. Ja liian monelle muulle. Itsekkyys on muotia ja kampittaminen hauska harrastus. Kiitos kaikille lehden isänmaallisille tukijoille ja lukijoille, kirjoittajille, tilaajayhteisöille ja yhteistyökumppaneille vuodesta 2008! Te olette tukipilarimme. Kiitos! Hyvää Joulua! Ja Uutta Vuotta! Kai Masalin Vastaava päätoimittaja Rannikon Puolustaja

10 Hiljennymme jouluun Nuoren sotilaskotisisaren kirje ystävättärelleen 1941 Rakas Liisa, kuten Sinulle aikaisemmin olen kirjoittanut, olen toiminut täällä Äänislinnassa Rannikkosotiluiden Huoltoyhdistyksen keskussotilaskodissa. Paljon on ollut mielenkiintoisia elämyksiä, ja kaiken huipuksi muodostui joulu, josta tässä nyt kerron sinulle. Mutta miksi sanat oratkaan niin köyhiä silloin, kun niiden pitäisi kuvata ja kertoa niin paljon? Olen kokenut elämyksen sellaisen, ettei se koskaan unohdu mielestäni. Riemuni siitä, että sain sen kokea, olisi rajaton, jos Sinä olisi vielä saanut olla kanssani. Olen nimittäin saanut viettää joulun Suomen itäisimmällä linnakkeella, kaukana Äänisen rannalla. Äänislinnassa oleva valistusupseerimme soitti sotilaskotiimme muutamia päiviä ennen joulua ja pyysi kiertävää sotilaskotia mukaansa joulumatkalle, jonka hän viihdytyskiertue mukanaan aikoi tehdä pitkin Äänisen rantaa Äänislinnasta pohjoiseen. Ajatteles, minä sain lähteä mukaan. - Tarkoitus oli lähteä aatonaattona varhain aamulla. Edellinen päivä kului aikaisista aamuhetkistä puoleen yöhön tavaroiden pakkaukseen ja leipomiseen. Olin totta tosiaan tulla hulluksi leipomisesta. Taikinaa riitti aina vain. Se nousi nousemistaan sitä mukaa kuin leivoin. Kuumuus keittiössä oli kauhea ja monet leipomiseen käyttämäni tunnit tuntuivat pitkiltä kuin vuosi. (Mutta niinpä pulla riittikin joka patterilla ja kiitokset palkitsivat vaivat täydellisesti). Aamu koitti kirkkaana ja elohopea lämpömittarissa oli hyvin, hyvin alhaalla. Määräaikana seisahtui linja-auto portin eteen ja minä sullouduin siihen moninepuulaatikkoineni, kahvipannuilleni ja Iniopineni. Matka alkoi. Jo paljon ennen Kontupohjaa olin ihastunut herttaisiin matkatovereihinija tiesin, että matkasta tulisi ylitä hauska kuin olin kuvitellutkin. Autossa ei ollut lämmityslaitteita, joten pakkanen alkoi varpaissa jo hiukan muistuttaa olemassaolostaan. Sen vuoksi olikin pysähdys Kontupohjassa maailman ihanin asia ja sotilaskoti siellä maailman ihanin paikka. Kontupohjan hävityksestä olin paljon kuullut ja lukenut. Nyt sain oikein omin silmin nähdä sodan jäljet: savupiippuja savupiipun vieressä, vain muutama talo koko kaupungissa jäljellä. Ja sitten matka jatkui taas. Suunnattomien erämaiden läpi kulki tie. Metsä oli yleensä matalaa, mutta huurrepukuisena hurmaavan kaunis. Silloin tällöin jokin ruma, harmaa kylä toi vaihtelua, kylä, jonka taloista yksi ja toinen oli saanut kokea sodan kauhuja. Päivä alkoi pimetä illaksi, tie huonontua huonontumistaan mitä kauemmaksi tultiin, mutta innostus ei pienentynyt. 10 t:n ajon jälkeen saavuimme yöpymispaikkaamme, jossa saimme myös syödä. Ja kuule, kyllä me söimmekin. Ja uni maistui, kun ensin illalla olimme pukeneet kaikki ylimääräiset vaatekappaleet ympärillemmeja kääriytyneet kuin egyptiläiset muumiot huopiimme. Jouluaattona tuntui olevan vielä kunnioitettavampipakkanen. Pojat, joilta kysyin asteita, sanoivat sitä olevan jopa 48. Mene ja tiedä sitten asian oikeata laitaa. Aamuteen jälkeen starttasimme jälleen. Mutta kymmenkunta kilometriä ajettuamme pysähtyi auto. Auttamattomasti. Akseli oli katkennut. Ohiajavan hevosmiehen mukana lähetimme S. O.S.- merkin ja jo puolen tunnin kuluttua saapui luoksemme hevoskaravaani, jolion sijoittauduimme. Kun olimme tarkasti laskeneet laatikotja katsoneet, että ainakin R.S.H.Y.n lähettämät paketit olivat reessä, heitimme osaaottavaiset hyvästit urhealle autonkuljettajallemme, joka jouluaatoksi sai jäädä keskelle Äänisen jäätä korjaamaan Studebakeriaan. 25 km oli enää matkaa. Enää - ajattelin tosiaankin matkan alussa, mutta tiedätkö, se matka kestää hevosella ajaen 5 tuntia. Ja pakkanen kirist yi. Oli pakko juosta melkein koko matkan lämpimikseen rekien perässä. Mutta matka oli ihastuttava. Lyhyt valoisa aika oli jälleen muuttunut illaksi. Kirkas kuu hopeoi satumaisen metsän tien kummallakin puolen. Matkaajasta tuntui siltä, ettei sellainen yliluonnollinen hopeinen kauneus voinut olla tästä maailmasta. Tunnelma oli unohtumaton. Jouluaatto, matka jylhän satumetsän läpi viemään etulinjojen pojille jouluiloa, taustana tieto siitä, että monena peräkkäisenä yönä vihollispartiot olivat ylittäneet tämän tien ja katkaisseet yhteyden taaksepäin. Pitkän taipaleen jälkeen saavuimme aukealle, jonka keskellä kylän silhuetti piirtyi hopeista taivasta vasten. Olimme perillä. - Voi, emme tienneet, emme osanneet aavistaa, miten suuriarvoista tulomme oli pojille. Jokainen aivan säteili iloa. 10

11 Nyt vasta heistä tuntui, että oli jouhi. Joulu siitäkin huolimatta, ettei postia ollut moneen päivään tullut ja että joulumuoria viivästyi parilla päivällä. Kaurapuuroaterian jälkeen kokoonnuimme vastaperustettuun, siivouksen jäljiltä hohtavaan, mutakattoiseen sotilaskotiin, jossa oli tietysti pieni kuusikin mukanatuominemme kynttilöilleen ja koristuksilleen. Tuskin missään 011 "Enkeli taivaan" kaikunut niin sydämellisenäja puhtaana kuin täällä korvessa kaukana Suomesta, paikassa, jossa sitä ei kai koskaan aikaisemmin oltu laulettu. Sitten seurasi jouluista ohjelmaa, jonka huippupisteenä oli lahjojen jako. Jokainen poika sai paketin. Nyt vasta oikein ymmärsin, miten suuren ilon pieninkin paketti aikaansai siellä jossakin silloin, kun koti tuntuu olevan kauempana kuin koskaan ennen. Lopuksi oli sitten kahvitus illan päättäjäisiksi. Kun seuraavanapäivänäjätimme kylän, jonnepojatyksinäisinäjäivät omalta osaltaan vartioimaan Suomen itsenäisyyttä, tuntui olo sanomattoman haikealta. Kun viimeisen kerran käännyin katsomaan joulupäivän kultaisessa auringossa kylpevää kylää, tuntui siltä kuin olisi sydän ja sielu jäänyt ikipäiviksi tuohon kylään, jossa sain niin ikimuistettavan tunnelmallisen joulu-illan viettää. Poikkesimme monelle, monelle linnakkeelle paluumatkamme aikana. Kaikkialla vallitsi sama toverillinen, lämmin henki, kiitollisuus oli aivan liikuttavaaja näin sotilaskotisiskon näkökulmasta katsottuna voin sanoa, että matka oli edullinen. Pitkistäjonoista ja monista kahvinkeittovaikeuksista huolimatta oli suoranainen ilo myydä tavaraa reippaille, rakkaille pojillemme.-monia vaikeuksia oli vielä matkassamme, oli nälkää, oli kylmää, eteenpäin saimme mennä miten parhaiten pääsimme: sairasautossa, kuorma-auton lavalla, reessä tai jalkaisin, mutta moisetpikkuseikat eivät matkan hauskuutta haitanneet. Kun vihdoin muutamia päiviä joulun jälkeen tyhjine laatikoilleni olin kotona Äänislinnassa lämpimässä huoneessa rakkaitten työtovereitteniparissa ja tiesin saavani syödä ja nukkua kunnolla, tuntui oikein surulliselta - kaikesta huolimatta. Olin puoleksi jäänyt sinne korpeen, ja kuule ystäväin, toinenkin puoli minusta kaipaa sinne. Mutta eikö totta, voin olla onnellinen siitä, että olen saanut viettää sellaisen joulun. Eikö olekin ihmeellistä, että vaikka monet sadat poikamme pitkin rajojamme ovat viettäneet joulunsa yhtä erossa maailmasta ilman posti-ja muonayhteyksiä, ovat he sittenkin reippaita ja toivorikkaita. Miksi me sitten annamme mielen masentua? Pääpystyyn vain! terveisin Mirja Julkuista Suomen Sotilas lehdessä alkuvuodesta Mirja on sotilaskotisisar Milja Valve. Rannikon Puolustaja

12 Uutisia Tiedotustilaisuus puolustusvoimilta vapautuvista saarikohteista Puolustusvoimilta vapautuu lähivuosina Helsingin edustan saarikohteista Vallisaari, Kuninkaansaari, Kuivasaari ja Rysäkari pääosin muuhun kuin sotilaalliseen käyttöön. Saarten tulevaan käyttöön ja hallinnointiin liittyvät kysymykset ratkaistaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Saaret vapautuvat aikaisintaan vuoden 2010 alkaen. Tarvittaessa vapautuminen tapahtuu asteittain. Puolustusministeri Jyri Häkämies, valtiosihteeri Stefan Johansson opetusministeriöstä ja puolustusvoimien sotatalouspäällikkö Juha Rannikko kertoivat asiasta tiedotustilaisuudessa perjantaina eduskunnan päärakennuksen auditoriossa. Tilaisuuden jälkeen medialla oli mahdollisuus tutustua Kuivasaareen. Ove Enqvist Rannikkoupseeriyhdistys 75 vuotta Juhlaa vietettiin Suomenlinnan Upseerikerholla "perhepiirissä". Rannikon Puolustaja onnittelee kustantajaansa! 12

13 Kotka ja Oulu myytiin Kroatiaan 90 vuotta suomalaista sotilasmusiikkia MPKille uusi toiminnanjohtaja Puolustusvoimien 90-vuotisjuhlavuoden sotilasmusiikin levyuutuus "90 vuotta suomalaista sotilasmusiikkia" on ilmestynyt. - Täydellinen soittokuntien historia, monipuolinen kooste erilaisia, tuttuja ja harvinaisempiakin levytyksiä kaikilta puolustusvoimien sotilassoittokunnilta sekä parhaita paloja puolustusvoimien Tattoo-kiertueiden TV-taltioinneista on nyt ensimmäistä kertaa saatavana yksissä kansissa, iloitsee puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä. Uusin, ennen julkaisematon äänitys kahden CD:n ja 40 sotilasmusiikiesityksen kokoelmalla on Kaartin Soittokunnan levytys Leri Leskisen ja Kim Kuusen säveltämästä Pohjantähtimarssista viime keväältä. DVD:llä löytyy sama puolustusvoimien 90-vuotisjuhlavuoden tilausteos taltioituna uudenvuodenpäivänä 2008 TV2:ssä esitetystä puolustusvoimien juhlakonsertista. 90 minuutin pituisen DVDlevyn muut TV-taltioinnit ovat puolustusvoimien menestyksekkäiltä Tattoo-kiertueilta vuosilta Suomalaisten sotilaissoittokuntien runsaasti kuvitetun 40-sivuisen historian sekä kaikkien soittokuntien ja kapellimestarien yksityiskohtaisen esittelyn on kirjoittanut arvostettu sotilasmusiikin tutkija Jukka Vuolio. Kaksi CD-levyä, DVD ja kirjoitettu historiikki on kaikki pakattu koviin ja kirjamaisiin kansiin. "90 vuotta suomalaista sotilasmusiikkia" -juhlalevyuutuutta on saatavissa hyvin varustetuista levyliikkeistä ja sotilassoittokuntien konserttien yhteydessä eri puolilla maata Pääesikunta tiedottaa Prikaatikenraali Pekka Tuunanen (57) on valittu MPK:n uudeksi toiminnanjohtajaksi ensi vuoden alusta lukien. Pekka Tuunanen on tällä hetkellä MPK:n Ilmapuolustuspiirin päällikkö. Hän on toiminut mm. ilmavoimien esikuntapäällikkönä, Satakunnan lennoston komentajana, operaatio- ja henkilöstöpäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa sekä erityistehtävissä puolustusministeriössä. MPK:n nykyinen toiminnanjohtaja, eversti Pekka Majuri jättää tehtävänsä tämän vuoden lopussa. Rannikon Puolustaja kiittää Pekkaa erinomaisesta yhteistyöstä ja aina alttiista avusta lehdelle! Myötäisiä tuulia! Kai Masalin päätoimittaja Rannikon Puolustaja

14 Maanpuolustuskorkeakoulu Tutkimustoiminnan haasteet Maanpuolustuskorkeakoulussa Ihminen vastaan teknologia Puolustusvoimien tärkein voimavara on osaava ja motivoitunut henkilöstö, joka kykenee toimimaan niin tämän päivän kuin myös tulevaisuuden monimuotoisessa turvallisuusympäristössä. Vaikka itsekin olen monta kertaa sanonut, että "jokaisessa meissä asuu pieni insinööri", niin teknologia ja laitteet ovat vain välineitä tehdä asioita nopeammin, tehokkaammin, taloudellisemmin ja joskus jopa paremmin. Sodankäyntiä tuskin koskaan saadaan täysin automatisoitua, jollei Terminaattorielokuvan Skynet-järjestelmää pidetä yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona. Ja vaikka järjestelmät automatisoituvat, on niiden suunnittelu edelleen inhimillistä toimintaa mitä suurimmassa määrin. Siten ihminen on järjestelmän vahvin ja samalla heikoin lenkki. Jos verrataan menneisyyden, nykyistä ja tulevaisuuden taistelukenttää toisiinsa, niin selkeänä trendinä - professori Pasi Kesseliä lainatakseni - on sotilaiden määrän jyrkkä laskeminen taistelutilassa (kuutiokilometrissä) samalla kun taistelukentän fyysinen koko on kasvanut yksittäisestä rintamasta kattamaan enimmillään koko maapallon. Samalla taistelua ei enää käydä pelkästään fyysisessä tilassa, vaan yhä enemmän kyberavaruudessa ja ennen kaikkea ihmisten aivoissa. Lisäksi "taistelukenttä" laajenee ajallisesti, vaikutukset eivät välttämättä ole "tässä ja nyt" vaan voivat kohdistua jopa vuosikymmenien päähän, kun "isketään vastapuolen arvomaailmaan". Maanpuolustuskorkeakoulun lippu nousee salkoon

15 Hannu H. Kari Telen. T Hannu H. Kari toimii tutkimusjohtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa Tulevaisuudessa tapahtumien ennakointi ja operaatioiden ennustettavuus muuttuu vaikeammaksi, kun siirrymme massojen arvioinnista yksittäisten tapahtumien arviointiin. Samaan tapaan kuin voimme tilastollisesti sanoa, että tuhannen kolikon heittämisen lopputuloksena on noin 500 klaavaa ja noin 500 kruunua, mutta yksittäisessä heitossa tuloksen tietäminen etukäteen on mahdotonta. Tällöin emme voi tarkastella vaikkapa joukkojen keskimääräistä suorituskykyä, vaan ratkaisu on kiinni yksilöistä ja heidän ominaisuuksistaan, motivaatiosta ja jopa sattumasta. Johtaminen haasteena Motivoinnilla on ihmisten toiminnassa valtavan suuri merkitys. Hyvin motivoitunut ihminen pystyy uskomattomiin saavutuksiin. Positiivisina esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa historiasta jokin aika sitten uudelleenlukemani Palolampin kirjan "Kollaa kestää" miehet, jotka fyysisen kestävyytensä äärirajoilla tekivät tehtävänsä. Mutta tämä näkyy myös nyky-yhteiskunnassa negatiivisena toimintana (esimerkkeinä Kauhajoki ja Jokela). Dosentti Auli Keskinen on kuvannut tätä termillä SIMD (Single Individual being Massively Destructive el i tuhoisat yksilöt). Siten tulevaisuuden uhkakuvissa ei ongelmana ole vain valtio- ja organisaatiotasoiset pelurit, vaan yksilötasolla tapahtuvat vahingonteot, joilla on pahimmassa tapauksessa globaaleja vaikutuksia. Hyvä johtaja pystyy motivoimaan alaisensa huippusuorituksiin, ja kääntäen, huono motivaatio tuhoaa kaiken. Kuten Maanpuolustuskorkeakoululla keväällä 2008 järjestetyssä Arvo-seminaarissa monessa puheenvuorossa kävi ilmi, suomalainen yhteiskunta on muuttamassa yhä moniarvoisemmaksi. Tällöin upseereiden ja/tai puolustusvoimien arvot eivät välttämättä enää yhdy tulevaisuuden muun yhteiskunnan arvojen kanssa vaan joudutaan pahimmassa tilanteessa arvojen ristiriitaan. Arvojen ymmärtäminen ja arvojen hyödyntäminen johtamistyökaluna tulee yhä tärkeämmäksi myös sotilasjohtamisessa. Opetuksen lisäksi tällä on vaikutusta myös puolustusvoimien organisaatioon, kun meillä on tarvetta muokata johtamiskulttuuria asiantuntijajohtamisen mahdollistavaan suuntaan perinteisen linjajohtamisen sijaan tai sen rinnalle. Professori Aki-Mauri Huhtista lainatakseni "meillä on haasteena ipod-ja Facebook-sukupolvi", joka on tottunut elämään globaalisesti verkottuneessa maailmassa, jossa erilaiset fyysiset ja virtuaaliset yhteisöt muodostavat merkittävän osan elämää. Haasteena onkin, miten tällaisesta lähtökohdista valikoituvat seuraavat kadettisukupolvet kohtaavat puolustusvoimien perinteisen arvomaailman, toimintatavat ja käytännön toimintaympäristön? Tulevaisuuden upseeri ja sotilas Verrattaessa teknologista ja ihmisen kehitystä voidaan argumentoida, että teknologia kehittyy huimaa vauhtia (vrt. tietokoneiden laskentateho satakertaistuu kymmenessä vuodessa), mutta ihminen on edelleen likimain samalla henkisellä ja fyysisellä tasolla, kuin asuessaan luolissa kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Tästä huolimatta on viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden aikana maailma muuttunut valtavasti kännyköiden ja Internetin myötä. Samaan aikaan - vai juuri siitä johtuen - nykynuorison fyysinen ja henkinen kunto on romahtanut. Tai oikeammin pitäisi sanoa, että jakaumissa on vahvaa polarisoitumista. On nuoria, jotka ovat paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa kuin vanhempansa keskimäärin, mutta yhä merkittävämpi osuus nuorista voi huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Monasti keskusteluissa korostetaan tarvetta seurata teknistä kilpavarustelua sotateknisten välineiden hankinnassa. On totta, että teknologian monimutkaistuessa se samalla kallistuu ja kaikkia joukkoja ei voida varustaa huippunykyaikaisilla välineillä. Tällä on perusteltu sodanajan joukkojen määrän vähentämistä. Olisiko toinen hyvä perusta siinä, että keskimääräisen suomalaisen kunto ei enää riitä tosi paikan tullen? Jos puolella koululaisista on jo pahoja selkävaivoja, niin mikä on heidän ennusteensa aikuisiällä? Tutkimustoiminnan rooli Tulevassa laissa Maanpuolustuskorkeakoulusta määritellään sen tehtäviksi sotatieteellinen tutkimus ja siihen perus- Rannikon Puolustaja

16 Maanpuolustuskorkeakoulu tuva opetus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä upseerikasvatus. Opetuksen tavoitteena 011 asiantuntijoiden kouluttaminen niin puolustusvoimien kuin muun yhteiskunnan tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Maanpuolustuskorkeakoulun haasteena on pystyä vastaamaan koulutustehtävästään juuri sotilasjohtajuuden opettamisessa muuttuvassa maailmassa, jossa toisaalta sotilasjohtaja joutuu toimimaan ammattinsa puolesta monenlaisissa toimintaympäristöissä (SA, RA, siviilikriisit, kansainvälinen kriisinhallinta) ja toisaalta hän on kiinteässä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Samaan aikaan ympäröivä maailma on suuressa murroksessa. Kaikki tämä asettaa suuria haastaa Maanpuolustuskorkeakoulun opetuksen suuntaamiselle. Tämä vaatii panostusta niin tutkimustoimintaan, opetuksen kehittämiseen kuin osallistumista avoimeen keskusteluun puolustusvoimien yhteiskunnallisesta roolista. Tutkimustoiminta Tutkimuksen perustehtävänä on uuden tiedon ja ymmärryksen tuottaminen. Sen sijaan kehittämistoiminta pyrkii tuottamaan uusia tuotteita, ratkaisuita tai toimintamalleja jonkin asian tekemiseen. Tutkimus ja kehittäminen nivoutuvat kiinteästi toisiinsa, koska kehittäminen tarvitsee kaiken aikaa uutta tietoa ja tutkimuksenkin on hyvä hyödyntää muuta toimintaa, vaikka hyödyt saataisiin vasta vuosikymmenien viiveellä. Onkin sanottu, että ihmiskunnan henkisen kypsyyden mittarina voidaan pitää sen kykyä panostaa sellaisiin asioihin kuten kulttuuri, sivistys ja tutkimus, jotka eivät tuota "tässä ja nyt" kvartaalitalouden tapaan. Yliopistoissa tehtävää tutkimusta korostaa vielä tutkimuksen pitkäjänteisyys, niin tutkimuksen keston kuin tut- Puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala kommentoi professori Nils Marius Rekkeclalin esitystä sodankäynnin muutoksesta Sotatieteiden päivillä2008 Maanpuolustuskorkeakoulussa. Sotatieteiden tutkimus herättää keskustelua ja avaa uusia tapoja nähdä toimintaympäristö. kittavan ilmiön suhteen. Siten MPKK:lla nyt tietämys, kokemus, ymmärrys ja visio pitäisi olla mahdollisuus keskittyä tutkimuksessa tulevaisuudesta, joka kertyy tutkijalle saman asian tutkimiseen pidempiä omalta alaltaan. Tätä häiritsee akateemi- aikoja kerrallaan eli haluttaessa nen pätkätyö, lyhyet työsuhteet, rahoituk- ymmärtää mihin maailma on menossa sen epävarmuus ja poukkoilevat työtehtävät. vuosikymmenien aikajänteellä. Tällainen On resurssien haaskausta, jos organi- tutkimus vie vuosia, ei sellaista raavita saatio ei hyödynnä toiminnassaan asian- kasaan parissa viikossa. tuntijoille kertynyttä kumulatiivista ymsaatio Tutkimuksessa tärkeää on ymmärryksen märrystä. Positiivinen tutkijan urakehitäinen kerryttäminen tutkijoille. Yksittys on tärkeää myös siksi, että siten varmärrystä. tutkimusraportti, väitöskirja tai mistutaan lahjakkaiden henkilöiden hakeutuminen konferenssipaperi ei yksinään ole merkittävä, tutkijan uralle. Tästä posi- vaan vuosien varrella kerääntytiivisena esimerkkinä on teollisuusyrityk- 16

17 sissä käytetty "kahden tikapuun" -malli, jossa johtajaurapolun lisäksi on myös asiantuntijaurapolku. Tässä henkilö voi edetä urallaan, mukaan lukien positiivinen palkkakehitys, ilman että menestystä mitataan alaisten määrällä. Asiantuntijaurapolulla mittarina on asiantuntijavastuu organisaation kannalta yhä merkittävimmistä kokonaisuuksista ja organisaation kehittämisestä. Puolustusvoimista on tulossa yhä enenevässä määrin asiantuntijaorganisaatio, jossa tulisi olla vastaava asiantuntijaurapolku. Sotatieteellinen tutkimuskenttä Mietittäessä ylläkuvattua muuttuvaa maailmaa ja sen vaikutusta MPKK:n tutkimus- ja opetustehtävään voidaan kysyä: "Mitkä ovatkaan ne tiedot ja taidot, joita tulevaisuudessa MPKK:sta valmistuva upseeri tai siviili tarvitsee?". Varmasti Afganistanissa toimiva rauhanturvaaja tarvitsee aivan erilaisia taitoja kuin perinteistä jalkaväen osastoa komentava upseeri Suomessa tai informaatiosodankäyntiä tutkiva asiantuntija. Samaan aikaan sodan kuva on muuttumassa ja teknistymässä, jolloin tehtävät erikoistuvat yhä enemmän, koska tekniset järjestelmät monimutkaistuvat kaiken aikaa. Sota muuttuu muutenkin ja perinteiset termit kuten "sota" ja "vihollinen" on määriteltävä uudelleen, kun kaikki eivät toimi samojen säätöjen tai tavoitteiden mukaan. Mutta tärkein tutkimuskohde on kuitenkin ihminen, hänen toimintansa, käyttäytymisensä ja ihmisten johtaminen. MPKK:n tutkimustehtävänä näkisin vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamisen ja uuden ymmärryksen luomisen, joiden avulla mahdollistamme parempaan ja tarkempaan tietoon perustuvan päätöksenteon. Ihminen/or- PenttiAirio väittelee sotatieteiden tohtoriksi, mukana kuvassa kustos,professori Ohto Muninen sekä vastaväittäjät (joista oikeanpuoleinen on MPKKn rehtori) ganisaatio voi toimia älykkäästi tai viisaasti: Älykäs selviää hankalista tilanteista, jotka viisas osaa välttää. Panostaminen tutkimukseen voidaan siten nähdä puhtaasti riskienhallinnan välineenä. Sijoittamalla tutkimukseen kartoitetaan tulevaisuuden karikoita, jotta ne voitaisiin välttää tai ainakin minimoida vahinkoja. Yhteenveto Elämme yhä kiihtyvän teknologisen muutoksen aikaa, jolloin globaali maailma on muuttanut meidän ja etenkin nuorison tavan elää ja vaikuttaa. Vaikka ihmiskunnan henkinen kehitys ei juuri ole edennyt, niin meidän arvomme yksilöinä ja yhteiskuntana ovat mullistuksen kourissa. Suurena haasteena on entisen homogeenisen arvomaailman korvautuminen moniarvoisella yhteiskunnalla, jossa kaikille vanhat perinteiset arvot "koti, uskonto ja isänmaa" eivät olekaan enää yhtä tärkeitä. Ongelmaa pahentaa vielä fyysinen globalisoituminen, joka on tuonut mukanaan yhä vahvemman eriarvoistumisen. Ihmiset eivät toimi samojen arvojen tai motiivien ohjaamina. Yksittäinen (kyberjterroristi pystyy aiheuttamaan merkittävää tuhoa maailmanlaajuisesti esimerkiksi hyökkäämällä tietoverkkoja tai energianjakeluverkkoja vastaan. Tällaisia hyökkäyksiä vastaan ei voida puolustautua teknisillä (asejärjestelmillä, vaan täytyy ymmärtää, mitä tekijöiden korvien välissä tapahtuu. Puolustautuminen vaatii heidän arvojen ja motiiveiden ymmärtämistä ja niihin vaikuttaminen vaatii vuosien tai vuosikymmenien työn. Siten yhä enemmän on merkitystä sillä, miten ymmärrämme ihmisen tapaa toimia yksilönä ja ryhmässä, ja miten ihmisiin pystytään vaikuttamaan. Näistä syistä Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimuksessa "ihmistieteiden" osuus on yhä tärkeämpi. Kuvat:Anna Leena Lind. Rannikon Puolustaja

18 Timo Pöysti Eversti Timo Pöysti on Kadettikoulun johtaja, Maanpuolustuskorkeakoulu Sotatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot Uusi tutkintorakenne Bolognan prosessin mukainen upseerikoulutuksen tutkintorakenne otettiin käyttöön 93.kadettikurssilta ja 76.merikadettikurssilta alkaen syksyllä Kursseilla opiskelevat valmistuvat sotatieteen kandidaateiksi ensi vuoden elokuussa. Järjestelmä ottaa siis vasta alkuaskelia, mutta jo tässä vaiheessa saadut kokemukset osoittavat tutkintojen kokonaisrakenteen toimivaksi. Uusimuotoisessa upseerikoulutuksessa korostuvat selkeät ja yhdenmukaiset tutkintorakenteet. Liikkuvuus eri yliopistojen välillä niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopassa on mahdollistettu. Tutkintojen läpinäkyvyys mahdollistaa vertailtavuuden sekä takaa laadun Pääsyvaatimukset eri tasoilla. Opintojen mitoituksessa on siirrytty opintoviikoista opintopisteisiin (1 op on noin 27 h), mikä on yhtenäinen eurooppalainen mitoitus. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin, ettei upseereiksi koulutettavien perusvaatimuksia ole muutettu. Edelleenkin haluamme kadettien olevan arvoiltaan, asenteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tehtäviin mahdollisimman hyvin sopivia ja kykeneviä upseereja. Opintojen kokonaisuus Reservin upseerin koulutus (aliupseerit suorittavat joukkueenjohtajakurssin ennen opintojen alkua) Yliopistoasetuksen (115/1998) mukaisesti korkeakoulukelpoinen Henkisen ja fyysisen kunnon sekä terveyden ja elämäntapojen puolesta upseerin ammattiin sopiva - esim. Cooper-testin karsiva raja m Enintään 26-vuotias (lentäjäksi koulutettava enintään 23-vuotias) kadettikurssin alkaessa Suorittanut hyväksytysti valintatilaisuuden testit ja kokeet Ev Timo PöystiKadottl koulu Kuva 1: Pääsyvaatimukset. Valintakokeiden perusteella kaikki korkeakouluun hyväksytyt saavat suoraan opinto-oikeuden sotatieteiden maisteriksi. Opinnot toteutetaan kahdessa vaiheessa. Alempi korkeakoulututkinto, sotatieteiden kandidaatin tutkinto (180 opintopistettä), suoritetaan kolmessa vuodessa ja ylempi korkeakoulututkinto, sotatieteiden maisterin tutkinto (120 opintopistettä), suoritetaan kahdessa vuodessa. Kandidaatti- ja maisteriopintojen välissä on pääsääntöisesti neljä vuotta kestävä työelämävaihe. Tällöin upseerit toimivat käytännön kouluttaja- ja johtajatehtävissä joukko-osastoissa. Sekä sotatieteiden kandidaatin että maisterin tutkinnon pääoppiaineita ovat sotataito, sotilaspedagogiikka, johtaminen ja sotatekniikka. Sotataitoon kuuluvat operaatiotaito ja taktiikka, sotahistoria sekä strategia. Kaikista neljästä pääoppiaineesta suoritetaan vähintään perusopinnot, jotta kaikilla on valmiudet toimia erilaisissa tehtävissä. Opiskelija valitsee yhden aineen pääaineeksi ja toisen pitkäksi sivuaineeksi. Sotilaallisen erityisosaamisen takaamiseksi jokaisen tulee kuitenkin suorittaa sotataito joko pääaineena tai pitkänä sivuaineena. Maanpuolustuskorkeakoulun ainelaitokset, puolustushaara-, aselaji- ja toimialakoulut ovat keskeisessä asemassa opetuksen toteuttajina. Tällä taataan, että tutkintoon kuuluva opetus täyttää kaikkien osalta tutkintovaatimukset ja että oman aselajin uusin erityisosaaminen sisältyy opetukseen tukien näin työelämään siirtymistä. 18

19 Maanpuolustuskorkeakoulu Kuva:Anna Leena Lind. Sotatieteiden kandidaattitutkinto Kandidaattivaihe opiskellaan kadettina. Kaikki aloittavat opintonsa Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulussa yleisopinnoilla ja oppiaineiden perusopinnoilla. Noin seitsemän kuukauden yhteisen jakson jälkeen kadetit siirtyvät puolustushaarakouluihin saamaan oman puolustushaaransa koulutusta. Koko toinen opiskeluvuosi on taas yhteinen kaikille kadeteille ja se järjestetään Kadettikoululla. Tällöin jatketaan oppiaineiden perusopintojen opiskelua. Vaiheeseen kuuluu myös kieli- ja viestintäopintoja. Opiskelija opiskelee tässä vaiheessa loppuun kaikki tutkintoonsa kuu- PERUSTUTKINTOJEN RAKENNE Työelämä- SK-tutkinto 180 op, 3 vuotta Puolustushaarakoulut Kuva 2: Perustutkintojen rakenne SM-tutkinto 120 op, 2 vuotta Rannikon Puolustaja

20 Maanpuolustuskorkeakoulu luvat perusopinnot. Tämän jälkeen keskitytään aineopintoihin. Kandidaatin tutkielma (10 op) sisältyy aineopintoihin. Kolmas opiskeluvuosi keskittyy puolustushaarojen, aselajien ja toimialojen erityisosaamiseen ja toteutetaan sotakouluissa eri puolilla Suomea. Kandidaattiopintojen päättöjakso toimeenpannaan Kadettikoulussa kolmannen opiskeluvuoden lopussa elokuussa. Jotta kadetti voidaan nimittää upseerin virkaan, tulee hänen suorittaa hyväksytysti sekä sotatieteiden kandidaatin tutkinto että hankkia sotilasammatissa vaadittava ammatillinen erityisosaaminen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi puolustushaaran/aselajin määrittelemiä erilaisia oikeuksia johtaa ammuntoja tai käyttää oman aselajin tai toimialan asetai muita järjestelmiä. Myös fyysisen kunnon osalta on virkaan nimittämiseen liittyen määritetty vastaavanlainen minimitaso eli henkilökohtaisen kuntoindeksin on oltava vähintään 3,0. Työelämävaihe Sotatieteiden kandidaatin tutkinnon jälkeen opiskelija ylennetään luutnantiksi ja nimitetään kymmenen vuoden määräaikaiseen virkasuhteeseen. Tätä voidaan edelleen vielä jatkaa viidellä vuodella. Työelämävaiheessa upseerit harjaantuvat tehtäväänsä todellisessa työyhteisössä. Kandidaattivaiheessa saatua opetusta sovelletaan käytäntöön ja saadaan arvokasta kokemusta erilaisista normaali- ja poikkeusolojen tehtävistä. Samalla koko työelämävaiheella luodaan perusta jatkaa maisterivaiheen opintoja. Sotatieteiden maisteritutkinto Työelämävaiheen jälkeen sotatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittaneet komennetaan maisterikoulutukseen, joka kestää kaksi vuotta ja järjestetään pääasiassa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Maisterivaiheessa opinnot keskittyvät pääaineen syventämiseen sekä joukkoyksikkötason taistelun perusteisiin. Pääaineen syventäviin opintoihin kuuluu myös pro gradu -tutkielma, jonka laajuus seminaareineen on 34 op. Aikaa laatimiseen on varattu yli neljäsosa koko tutkintoajasta. Tutkinnon sisällön tarkempi suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Vuosina alkavien maisteriopintojen opiskelijat on jo määrätty Pääesikunnan toimesta. Tutkinnon suorittamisen jälkeen opiskelijat palaavat pääsääntöisesti omiin joukko-osastoihinsa ja heidät nimitetään puolustusvoimien vakinaisiin virkoihin. Tutkintojen tavoitteet Sekä sotatieteiden kandidaatin että maisterin tutkinnon yleiset tavoitteet tulevat yliopistolaista ja ovat siten vastaavat kuin muissa yliopistoissa. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kandidaatin tutkinnon tavoitteet: - tutkintoon kuuluvien pää- ja sivuaineiden tai niihin rinnastettavien kokonaisuuksien perusteiden tuntemus sekä edellytykset alan kehityksen seuraamiseen - valmiudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin - edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen - edellytykset soveltaa hankkimaansa tietoa työelämässä sekä - riittävä viestintä- ja kielitaito. Yleisten tavoitteiden ohella on muistettava sotilasammatilliset opinnot tavoitteineen. Niiden tarkoituksena on antaa käytännön työnhallinnan kannalta oleellinen puolustushaara-, aselaji-ja toimialaosaaminen. Puolustushaaroilla on näiden tavoitteiden ja opintojen sisällön määrittelyssä merkittävä rooli. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa vahtiperämiehen koulutus. Sotilasammatillisten tavoitteiden karkea jako tutkinnoittain on, että kandidaattivaiheessa keskitytään sodan ajan joukkojen perusyksikön päällikkötehtäviin ja rauhan ajan perusyksikön kouluttaja- ja asiantuntijatehtäviin. Maisterivaiheessa siirrytään sodan ajan joukkoyksikköpäällystön ja rauhan ajan perusyksikön päällikön tehtävätasoille. Upseerikasvatus on edelleen tärkeää koko opiskelujen ajan. Tämä korostuu erityisesti kandidaattivaiheessa. Oikeanlainen eettinen ja aatteellinen kehittyminen on jatkossakin merkittävä upseeriston vahvuus. Lopuksi Vaikka akateemisten opintojen määrä on kokonaisuutena lisääntynyt, ei sen takia ole jouduttu tinkimään sotilasammatillisista tavoitteista. On muistettava, että tutkintojen suorittamiseen käytettävä kokonaisaika on lisääntynyt. Teorian tulee tukea käytäntöä ja päinvastoin. Kadettikoululla ja suomalaisella upseerikoulutuksella on lähes 230-vuotinen historia takanaan. Aika on osoittanut, että Kadettikoulu on aina hyvin kyennyt vastaamaan sille osoitettuihin haasteisiin ja kouluttanut vaatimukset täyttäviä upseereita niin sodan kuin rauhan ajan tarpeisiin. Näin tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa. 20