Vain parasta jo vuodesta 1883

Transkriptio

1 26.vuosikerta numero 4/2008 Vain parasta jo vuodesta 1883

2 Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen hallitus 2007 Veli-Jukka Anttila HYKS /Medisiininen tulosyksikkö/infektiosairaudet, PL 340, HUS Puheenjohtaja puh. työ , fax , Hannu Sarkkinen Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä, Lahti Kimmo Kuusisto, rahastonhoitaja Savelantie 3a 9, Helsinki, puh. työ , HUS Sairaalahygieniayksikkö, Peijaksen sairaala Niina Aalto, sihteeri Turun terveystoimi, Luolavuorentie 2, Turku puh.työ , fax , Janne Laine TAYS, infektiosairaudet ja sairaalahygienia, PL 2000, Tampere puh. työ , fax , Raija Uusitalo-Seppälä Satakunnan keskussairaala,n1, Sairaalantie 3, Pori puh. työ , fax , Kari Hietaniemi Hyvinkään sairaala, Sairaalankatu 1, 0580 Hyvinkää puh. työ , fax , Anneli Panttila Seinäjoen keskussairaala/sairaalahygienia, Hanneksenrinne 7, Seinäjoki puh. työ , fax , Irma Teirilä Oulun yliopistollinen sairaala/infektiotorjuntayksikkö, PL 21, OYS puh. työ , fax , Yhteystiedot Suomen Sairaalahygienialehden toimituskunta: Paul Grönroos Tampere Niina Agthe Hämeenlinna Anu Hintikka HUS, Medisiininen tulosyksikkö, Jorvin sairaala Marja Hämäläinen, ilmoitusmyynti HUS, Mobiiliyksikkö, Helsinki Outi Lyytikäinen Kansanterveyslaitos, sairaalainfektio-ohjelma, Helsinki Olli Meurman, päätoim. TYKS/Kliininen mikrobiologia, Turku Risto Vuento TAYS, Laboratoriokeskus, Tampere Anu Aalto, toimitussihteeri HUS, Medisiininen tulosyksikkö, Infektiosairauksien klinikka, Sairaalahygieniayksikkö, PL 340, HUS, (09) Yhdistyksen jäsenpalvelu: Liisa Holttinen, Ukonkivenpolku 4 Ä 201, Vantaa liisa.holttinen@netsonic.fi, puh Yhdistyksen jäsenpalvelu palvelee jäseniään jäsen- ja koulutusasioissa maanantaisin klo , Lehden tilaus ja osoitteenmuutokset jäsenpalvelun kautta. Yhdistyksen kotisivun osoite: Keskustelupalstan käyttäjätunnus SSHY_jasen salasana hygienia Yhdistyksen koulutuspäällikkö Marja Hämäläinen, marja.hamalainen@hus.fi Suomen Sairaalahygieniayhdistys / Välinehuoltoryhmän hallitus: Tuula Karhumäki, puheenjohtaja HUS-Desiko liikelaitos, Tukholmankatu 2 10 krs., PL 750, HUS, puh. työ , fax , tuula.karhumaki@hus.fi Sirpa Hirvonen Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen ky, Välinehuoltokeskus, Tikkamäentie 16, Joensuu, puh. työ , sirpa.hirvonen@pkssk.fi Raili Keurulainen, rahastonhoitaja HUS-Desiko liikelaitos, Meilahden välinehuoltokeskus, PL 340, Haartmanink.4, HUS, puh. työ , fax , raili.keurulainen@hus.fi Jouko Kestilä, varapuheenjohtaja Lapin sairaanhoitopiiri ky, Sterilointikeskus, PL 8041, Rovaniemi, puh. työ , jouko.kestila@lshp.fi Päivi Töytäri, sihteeri KSSHP/Keski-Suomen Sairaanhoitopiiri / Välinehuoltokeskus, Keskussairaalantie 19, JYVÄSKYLÄ, puh. työ , paivi.toytari@ksshp.fi Kaarina Kurki KPSHP / Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri / Välinehuoltokeskus, Mariankatu 16-20, Kokkola, puh. työ , kaarina.kurki@kpshp.fi Päivi Virtanen-Vättö EKSHP/Etelä-karjalan sairaanhoitopiiri, Etelä-Karjalan keskussairaala, Välinehuoltokeskus, Valto Käkelänkatu 1, Lappeenranta, puh. työ , paivi.virtanen-vatto@ekshp.fi Kirjapaino Painomerkki Oy, puh. (09) , faksi (09) painomerkki@painomerkki.fi Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen lehti on perustettu 1983, ilmestynyt vuoteen 1993 nimellä SaHTi ISSN

3 Pääkirjoitus Olli Meurman Paul Grönroos Suomen sairaalahygienian uranuurtaja Ritva Levola ja Olli Meurman Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Hanna-Riitta Kymäläinen, Minna Nykter, Risto Kuisma, Niina Agthe, Veli-Jukka Anttila ja Anna-Maija Sjöberg Sisällysluettelo Terveydenhuollon siivoustekstiilit ja niiden oikeaoppinen käsittely ja huolto Eija Ruotsalainen ja Anne-Maarit Alho-Leino Shea (The Society of Healthcare Epidemiology of America) The 18th Annual Scientific Meeting, Orlando 2008 How to build a business case for infection control Emmi Sarvikivi Kuulumisia keskuslaskimokatetrihoidoista Kirsi Terho Lasten hoitoon liittyvät infektiot Väitöskirjatutkimus Emmi Sarvikivi Koulutuksia ja kokouksia

4 Pääkirjoitus Kesä alkaa olla Suomessa ohi - ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lämpenemisestä huolimatta - ja useimmilla ohi on myös kesäloma. Loman tarkoitus on mahdollistaa ajatusten irrottaminen työasioista, keskittyminen harrastuksiin ja läheisten kanssa puuhasteluun, ja mahdollistaa työstressistä palautuminen lepäämällä ja laiskottelemalla. Perinteisesti kunnon loman pituutena on pidetty vähintään neljää viikkoa, useimmilla ihmisillä kun työajatuksista irrottautuminen ja työasioiden unohtaminen vie oman aikansa. Itse olin poikkeuksellisesti täydet viisi viikkoa yhtämittaisesti lomalla. En kuitenkaan unohtanut loman aikana töissä tarvittavia salasanoja ja käyttäjätunnuksia, joten aivan täydellistä työasioiden unohtaminen ei tällä kertaa ollut. Ehkäpä te lukijat olette onnistuneet paremmin. Bakteerit eivät ole viettäneet kesälomaa, vaan kaikki, jotka ovat erehtyneet kesän aikana seuraamaan tiedotusvälineitä, ovat saaneet tietää MRSA:n piinavan yhä Taysia (Aamulehti 15.7.), Clostridium difficilen jatkavan leviämistään Uudellamaalla (Mediuutiset 18.7.), ja ESBL- tilanteen olevan Hyksissä mahdollisesti pohjoismaiden pahimman (Turun Sanomat 30.7.). Saatoimme toisaalta myös lukea, että professori Sir Liam Donaldson, Englannin Chief Medical Officer eli terveysministeriön korkein lääketieteellinen virkamies, ennustaa Clostridium difficile rokotteen kehittämistä viidessä vuodessa ja MRSA- rokotteen 5-10 vuodessa (Helsingin Sanomat 13.7.). Näkemys, jota sinänsä arvovaltaisesta esittäjästä huolimatta pidän epärealistisen optimistisena. Kansanterveyslaitoksen tartuntatautirekisterin mukaan MRSA- kantajuutta mittaavat löydökset lisääntyivät tammi-heinäkuussa 40 % ja MRSA:n veri- ja likvorlöydökset 19 % vuoden 2007 vastaavaan aikaan verrattuna. ESBL-kantojen aiheuttamia infektioita ei ilmoiteta tartuntatautirekisteriin, ja Clostridium difficile tuli ilmoitettavaksi vasta vuoden alusta, joten kansallisia vertailutilastoja ei ole, mutta esim. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ESBL- kantojen aiheuttamat infektiot lisääntyivät 24 % ja ulosteen Clostridium difficile antigeeninosoitukset 17 % vuoden 2007 vastaavaan aikaan verrattuna. Epidemiologisesti tilanne on siis huononemassa, ja infektioiden torjunnassa riittää edelleen työtä meille kaikille kun arki lomien jälkeen alkaa. Hyvää syksyä toivottaen Olli Meurman 186 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 186

5 Paul Grönroos Suomen sairaalahygienian uranuurtaja Ritva Levola ja Olli Meurman Lehden toimituskunnan seniori PG, kuten häntä usein kutsutaan on tuttu kaikille yhdistyksemme vanhemmille jäsenille, jotka ovat saaneet nauttia hänen selkeistä luennoistaan ja kuulla hänen teräviä kysymyksiään ja kommenttejaan mm. vuotuisten Sairaalahygieniapäivien yhteydessä. Nuoremmille hän saattaa kuitenkin olla vieraampi, joten lehti haluaa tällä kirjoituksella esitellä hänet lukijoille ja samalla kunnioittaa PG:n merkittäviä saavutuksia lääketieteen ja erityisesti sairaalahygienian alalla. Paul Grönroos on syntynyt Kauniaisissa 1925 ja valmistunut lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna Jo opiskeluaikana hän aloitti tutkimustyön Helsingin yliopiston serobakteriologian laitoksella, josta hän väitteli vuonna Ns. post-doc tutkijaksi PG lähti Australiaan, jossa hän työskenteli Melbournessa, Frank Macfarlane Burnetin laboratoriossa. Tämä oli maailman huippulaboratorioita, saihan Burnet vuonna 1960 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon yhdessä Peter Medawarin kanssa hankitun immunologisen toleranssin keksimisestä. Suomeen palattuaan PG:n tarkoitus oli jatkaa akateemisella uralla, ja hän haki Oulun yliopistoon perustettua mikrobiologian professuuria. Syystä tai toisesta oululaiset eivät kuitenkaan halunneet häntä, ja onnistuivat tuomitsemaan hänet epäpäteväksi perusteena puutteellinen suomenkielen taito! Tästä suuttuneena PG jätti akateemisen uran ja siirtyi yliopistomaailmasta pysyvästi sairaalalaitoksen palvelukseen tultuaan valituksi Tampereen keskussairaalan laboratorioylilääkärin virkaan vuonna Tämä PG:n ratkaisu oli epäilemättä menetys Suomen tieteelle ja erityisesti Oulun yliopistolle, mutta toisaalta piristysruiske laboratoriolääketieteen kehittymiselle. PG on osoittautunut monitoimimieheksi, jonka aloitteesta tai myötävaikutuksesta on moni merkittävä asia Suomessa saanut alkunsa. Tällaisia ovat mm. jatkuva sairauskertomusjärjestelmä laboratoriolehtineen, jota PG alkoi kehitellä jo 1950-luvun lopulla toimiessaan laboratorioylilääkärinä Joensuussa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. PG on ollut edelläkävijä myös atk:n käytössä, ja ensimmäinen atk-pohjainen sairauskertomus- ja laboratoriojärjestelmä otettiin käyttöön Tampereen keskussairaalassa Sairaalaliiton (nykyisin Kuntaliiton) ylläpitämä ja kaikkien tuntema laboratoriotutkimusnimikkeistö on syntynyt PG:n aloitteesta Tämä nimikkeistö, jolla on luotu varsin pitkälle yhtenäistetty numerokoodattu pyyntö- ja tutkimuskäytäntö koko Suomeen, on ratkaisevasti helpottanut hoitavien ja tutkivien yksiköiden välistä tiedonsiirtoa ja myös helpottanut eri laboratorioissa tehtyjen tutkimusten vertailua ja parantanut potilasturvallisuutta. 188 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

6 Paul Grönroos Suomen sairaalahygienian uranuurtaja Ritvan kokemuksia ja näkemyksiä työskentelystä PG:n kanssa Minä taidan olla ainoa hygieniahoitaja Suomessa, joka on tehnyt työtä PG:n kanssa samassa työpaikassa. Tutustuin Pauliin kun aloitin työni virkaatekevänä terveyssisarena Tampereen keskussairaalassa. Kyseiseen virkaan kuului puolet työterveyshuoltoa ja puolet hygieniahoitajan tehtäviä. Vastaava terveyssisar esitteli minulle taloa ja lopulta tulimme myös Paulin työhuoneeseen. Paulilla ei näyttänyt olevan kiirettä, ja tämä kiireettömyyden tunne säilyi koko yhteisen työuramme ajan. Saatoin mennä koska tahansa hänen luokseen kysymään neuvoa, tietoa tai saamaan toimintaohjeita. Muistan hyvin ensimmäisen tapaamisen. Aika nopeasti minulle selvisi, että tulen oppimaan melkoisesti. Ensimmäinen tehtävä minkä hän minulle antoi, oli suunnitella lomake sairaalainfektioiden ilmoittamisesta osastoja varten. Tämä tehtävä liittyi hygieniatyöryhmän sihteeriyteen, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mistä sairaalainfektioissa oli kysymys! Lisäksi hän sanoi: Tavoitteena on saada sairaalainfektioiden seurantaan atk-ohjelma. Minä kuulin sinä päivänä ensimmäisen kerran sanat atk ja sairaalainfektio. Nyt jälkeenpäin luulen, että PG jollakin mielenkiintoisella tavalla testasi minua. Paulilla on ilmiömäinen taito lukea ihmistä. TAYS:n ensimmäinen reaaliaikainen atk-infektiorekisteri- SAINJA- valmistuikin sitten 10 vuotta myöhemmin. Sitä ohjelmaa me esittelimme Hanasaaressa Pohjoismaisilla hygieniapäivillä modeemin avulla 1980-luvun loppupuolella. Paul oli hyvin ylpeä ohjelmasta. Muistan kun tanskalainen lääkäri Jepsen ohjelmaan tutustuessaan sanoi, että hän ei usko atk-ohjelman toimivan. Paul sanoi siihen, että pakkohan sinun on, koska näet. Jepsen oli jo menossa pois mutta palasi takaisin ja totesi, että niinpä kai. Sain siinä Paul Grönroos vuonna 1979 sivussa arvostusta, joka oli varsin palkitsevaa henkisesti ja Paul nautti. Hänen aktiivisuutensa ja tietonsa sairaalan perushygieniassa ja esimerkiksi desinfektiosta oli ja on vieläkin merkittävää. Yksi alkuajan töistäni oli karsia turhat desinfektio- ja pesuaineet käytöstä. Erilaisia pesu- ja desinfektioaineita oli muuten tuolloin yli 60!!! Silloin tuli jo selväksi että uuden aineen käyttöönotto on paljon helpompaa kuin jonkun aineen poistaminen käytöstä. Paulin aloitteesta TAYS:ssa oli aloitettu käsihuuhteen valmistus omassa apteekissa jo Reseptin mukaan siinä oli alkoholia, klooriheksidiiniä ja vettä.. Myöhemmin käsihuuhde on tullut tutuksi käsihygienian yhteydessä koko sairaanhoitoväelle. Paulilla on oma tapansa kannustaa, omanlaisensa huumorintaju ja älykkyys yhdessä. Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 189

7 Paul Grönroos Suomen sairaalahygienian uranuurtaja Hänen älykkyydestään muodostuikin minulle haaste. Olen joutunut usein keskustellessamme pyytämään, että hei, hei, hetkinen, selitätkö lisää. Olin pudonnut kärryiltä jo Paulin toisessa lauseessa. Hänellä oli työssä ollessaan miellyttävä tapa tupsahtaa työhuoneeseeni ja todeta: jaa-a, sitä ollaan työpaikalla Paljolti siitä johtui että työskentely Paulin kanssa oli varsin mutkatonta. Kului kuitenkin 10 vuotta ennen kuin aloimme sinutella toisiamme. Hänen onnittelukortissaan minulle 50-vuotispäivänäni lukee Luovuutensa jää tehokkuutensa varjoon. En oikein vieläkään tiedä kumpi olisi parempi, olla luova vai tehokas. Paul antaa arvon hygieniahoitajan työlle ja sairaalahygienialle. Ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien olen saanut osakseni arvostusta ja luottamusta. Olen ylpeä ja iloinen, että olen saanut hänet sairaalahygieniassa opettajakseni ja saadessani olla hänen ystävänsä. Paul Grönroos vuonna Valtakunnallinen sairaalahygieniatoiminta Sairaalahygienian merkityksen tultua yleisesti hyväksytyksi ja alan harrastajien lisääntyessä tuli ajankohtaiseksi yhteistyön organisointi. Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen perustava kokous pidettiin Helsingin Yliopiston Kansanterveystieteen laitoksella. PG oli mukana yhdistyksen perustajajäsenenä ja hänet valittiin myös jäseneksi ensimmäiseen hallitukseen. Myöhemmin hän toimi hallituksen puheenjohtajana Paulin toimesta yhdistykselle saatiin vuonna 1987 oma logo, kaikkien tuntema Hygieian pää. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet valittiin Vuoden 1992 sairaalahygieniapäivillä Helsingissä Paul piti Hygieia-luennon, jossa hän syvensi kuulijoiden tietämystä Hygieian olemuksesta ja kunnioitti nykypäivän hygieioja. Vuonna 1978 Sairaalaliitto asetti Suomen Sairaalahygieniayhdistyksen aloitteesta projektin sairaalahygieniatoiminnan organisoimiseksi Suomessa ja alan käsikirjan julkaisemiseksi. Projektin johtoryhmän puheenjohtajaksi valittiin PG, joka toimi myös projektin alaisen rekisteröintityöryhmän puheenjohtajana. Projekti sai työnsä valmiiksi jo seuraavana vuonna ja vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen painos kirjasta Sairaalahygienia, jonka nyttemmin tunnemme nimellä Infektioiden torjunta sairaalassa PG on ymmärtänyt jo varhain alan koulutuksen merkityksen sairaalainfektioiden torjunnassa. Hän toimi aktiivisena ja selkeäsanaisena luennoitsijana vuotuisilla koulutuspäivillä, joita Sairaalahygieniayhdistys alkoi järjestää. Luentojensa ohella Paul on toiminut aktiivisena keskustelijana. Jos joku luennoitsija lausui mielipiteitä, jotka eivät PG:n mielestä pitäneet paikkaansa, niin hän antoi kyllä kuulua kommentin 190 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

8 Paul Grönroos Suomen sairaalahygienian uranuurtaja täyttä roskaa!. Kommentissa ei kuitenkaan ollut mitään henkilökohtaista, vaan keskusteltiin asiasta. Keskusteleva moniammatillisuus onkin sairaalahygieniapäivien suola. PG:n aloitteesta aloitettiin myös erilliset kurssit hygieniahoitajien kouluttamiseksi, joista ensimmäinen pidettiin 1983 Helsingissä ja Tampereella. Valtaosa vanhemman polven hygieniahoitajista onkin saanut merkittävän osan mikrobiologisesta ja desinfektiota käsittävästä opistaan hänen luennoillaan. PG on osallistunut myös aktiivisesti koulutustilaisuuksien sosiaaliseen ohjelmaan, viihdyttänyt osallistujia hauskoilla muistoilla uransa varrelta ja nuorempana tanssittanut ahkerasti hygieniahoitajia, osaahan hän arvostaa naiskauneutta. Sairaalainfektioiden rekisteröinti, sairaalahygieniakoulutus, hygieniahoitajien työn tärkeys, ja tietenkin mikrobiologia ovat olleet Paulin lempiaiheita. Hygieniahoitajan, infektiosisaren, tärkeistä ominaisuuksista Paul on maininnut aloitekyvyn ja vähän tavallista sairaanhoitajaa äkäisemmän luonteen. Sairaalahygienialehden toimituskuntaan PG liittyi vuonna 1987 ja lehden päätoimittajana hän toimi Paul on tuntenut lehden omakseen, kirjoittanut itse ahkerasti artikkeleita lehteemme, ideoinut aiheita ja innostanut toimituskunnan muita jäseniä. Valitettavasti PG on joutunut tutustumaan sairaalainfektioihin myös henkilökohtaisesti, kun selkäleikkausta seurasi hankala stafylokokkiinfektio, jonka jälkiseuraukset ovat viime vuosina hankaloittaneet hänen liikkumistaan. Siitä Paul Grönroos Suomen sairaalahygieniayhdistyksen nykyisen puheenjohtajan, Veli-Jukka Anttilan seurassa Hämeenlinnan sairaalahygieniapäivillä huolimatta Paul on uskollisesti osallistunut sairaalahygieniapäiville, ja tänäkin vuonna saimme nähdä hänet kanssamme Hämeenlinnassa. PG piti tilaisuuden ensimmäisen keskustelupuheenvuoron, jossa hän pahoitteli aikanaan käyttöön otettua sairaalainfektio termiä, sen kun pitäisi olla hoitoon liittyvä infektio. Toivottavasti tapaamme Paulin vielä useilla sairaalahygieniapäivillä! Kiitämme kaikkia Paulin urasta kertoneita, erityisesti Soile Hellsténiä ja Marja Ratiaa. Ritva Levola Olli Meurman Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 191

9 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Hanna-Riitta Kymäläinen, Minna Nykter, Risto Kuisma, Niina Agthe, Veli-Jukka Anttila ja Anna-Maija Sjöberg Tausta Kosketustartunta on tavallisin tartuntareitti sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Tärkein torjuntakeino on käsihygienian huolellinen toteuttaminen aina potilas- ja asiakaskontakteissa. Vaikka pintojen merkitystä tartuntojen välittäjänä on vaikea tutkia, on todennäköistä, että myös ympäristöllä on merkitystä infektioiden levittäjänä ainakin välillisesti kontaminoituneen pinnan kautta (1-4). Tartuntariskiä lisäävät tilojen ahtaus, suuret potilashuoneet, henkilökunnan alimiehitys sekä siivous- ja puhdistustoiminnan puutteet (5). Tietämys mikrobien leviämisestä kontaminoituneiden pintojen, kuten pöytäpintojen, ovenkahvojen, vesihanojen ja suihkujen suukappaleiden kautta, on puutteellista. Sen sijaan laboratorioolosuhteissa on selvitetty erilaisten mikrobien kykyä selvitä kuivissa ja kosteissa olosuhteissa. Kramer ym. (6) ovat julkaisseet systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jossa esimerkiksi Staphylococcus aureus, Streptococcus pyogenes, Enterococcus spp., Escherichia coli, Pseudomonas aeruginosa ja Serratia marcescens kykenivät säilymään kuukausia pinnoilla. Myös erilaiset Candida-lajit säilyivät pinnoilla useista viikoista kuukausiin. Virusten kyky säilyä hengissä pinnoilla oli hieman lyhyempi kuin bakteerien. Kestävimpiä olivat polio- ja rotavirukset, mutta myös hepatiitti B -virus ja HIV säilyivät hengissä yli viikon (6). Desinfektioaineiden tehoa on tutkittu paljon. Dettenkoferin ym. (7) julkaisema systemaattinen kirjallisuuskatsaus antaa vain vähän näyttöä desinfektioaineiden tehokkuudesta verrattuna tavanomaisiin puhdistusaineisiin. Vain yhdessä tutkimuksessa oli kyetty osoittamaan Clostridium difficile -infektioiden väheneminen, kun desinfektioaine oli vaihdettu itiöihin tehoavaan aineeseen (hypokloriittiin) (7,8). Todennäköistä on kuitenkin se, että mitä tehokkaammin kyetään poistamaan likaa, sitä paremmin myös mikrobikuorma pinnoilla vähenee (9). Selvää tietoa eri puhdistusmenetelmien ja puhdistusvälineiden laadun vaikutuksesta mikrobeihin ei ole. Uusien menetelmien ja välineiden käyttöönottoa jarruttaa usein se, että ne ovat kalliimpia kuin vanhat ja ennen niiden käyttöönottoa tulee selvittää mitä etuja uusien menetelmien käyttö tuottaa. Koska suuri osa siivouksen aiheuttamista kustannuksista koostuu työntekijöiden palkasta, voidaan uusien menetelmien käyttöönottoa perustella silloin kun ne säästävät työaikaa. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun valitaan pintoja, jotka ovat helposti ja nopeasti puhdistettavissa. Pintojen puhtautta sairaalaympäristössä on tutkittu esimerkiksi käyttämällä näytteiden keräämisessä ja puhtaustuloksen arvioinnissa visuaalisia menetelmiä, ATP (adenosiinitrifosfaatti) -bioluminesenssimenetelmää ja kontaktimaljoja (10-15). Menetelmien periaatteita on selitetty 192 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

10 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Taulukko 1. Diagnostiset menetelmät Menetelmä Mitattava kontaminaatio Menetelmän periaate Kontaktilevyt - Hygicult TPC (Orion Diagnostica Oy) Mikrobien kokonaismäärä Hygicult TPC -kontaktilevyjä käytettiin aerobisten mikrobien kokonaismäärän määritykseen painallusmenetelmällä. Kastolevyt inkuboitiin käyttöohjeiden mukaan. Kontaktimaljat Mikrobien kokonaismäärä Kontaktimaljoja käytettiin mikrobien kokonaismäärän määritykseen painallusmenetelmällä. Kontaktimaljat inkuboitiin +36 C lämpötilassa 1 vrk ajan. ATP-menetelmä (3 eri laitetta: HY-Lite2 luminometri, VWR International Oy ja Uni-Lite NG (Clean-Trace testi) sekä AccuPoint, Labema Oy) Soluperäinen aines Näytteet otettiin vanupuikolla reagenssiputkeen, jonka kyvetistä mitattiin ATP-bioluminesenssi luminometrisesti. Syntyneen valon intensiteetti luetaan näytöltä suhteellisina valoyksikköinä, RLU (relative light units), joka on suoraan verrannollinen ATP:n (adenosiini-trifosfaatti) ja siten biologisen aineksen aiheuttaman kontaminaation määrään. Hygicult On proteiinitesti Proteiinit Näytteet otettiin ei-kaupallistetulla proteiinitestillä (test for trial use), jonka Orion Diagnostica luovutti käyttöön tätä tarkoitusta varten. Ennen näytteenottoa tutkittava pintamateriaali kasteltiin pienellä määrällä puhdistettua vettä. Hy-Rise NAD testi (VWR International Oy) Nikotiiniamidi adeniini nukleotidit (NAD, NADH) ja nikotiiniamidi adeniini fosfaatit (NADP, NADPH), joita esiintyy kaikissa energian tuotannolle tärkeissä elävissä soluissa. Kertoo pinnan puhtauden mittaamalla puhdistuksen jälkeistä likajäämää, esim. ruoka tai juoma. Värin kehittyminen 5 min aikana kertoo positiivisesta tuloksesta eli likaisesta pinnasta. Taulukossa 1. Potilashuoneiden siivoustyön tehokkuutta on arvioitu myös näkymättömän fluoresoivan merkkiaineen avulla (11). Selviä yksiselitteisiä raja-arvoja puhdistusvälineiden tai pintojen mikrobiologisesta kontaminaation asteesta ei kuitenkaan kirjallisuudesta löydy. Mikrobiologisen puhtauden laadun seurantaa tilojen siivouksen jälkeen tulisi kehittää. Pintatutkimus laboratorio-olosuhteissa Vuonna 2006 toteutettiin pintahygieniaa koskeva tutkimus. Projektissa selvitettiin alustavasti siivouksessa käytettävien välineiden puhdistustehoa, pesun vaikutusta materiaaleihin ja nopeita määritysmenetelmiä. Lisäksi testattiin erilaisten pintadesinfektioaineiden tehoa testimikrobeita vastaan. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistossa ja sen rahoittivat Suomen Sairaalahygieniayhdistys, siivousvälineitä ja -aineita, pintamateriaaleja ja määritysmenetelmiä valmistavat ja myyvät yritykset sekä pesulayritykset. Puhdistuskokeissa selvitettiin ruostumattoman teräspinnan ja muovimateriaalin (polyuretaanipintainen käytävämuovimatto) puhdistuvuutta mikrobiliasta, jossa oli Staphylococcus aureus bakteeria (kanta ATCC 6538) pitoisuutena 1x10 6 pmy/ml sekä orgaanisena likakomponenttina BSA:ta (naudan seerumin albumiinia). Tutkittavien, kuluttamattomien pintojen pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvat (SEM) ovat Kuvassa 1. Lian annettiin kuivua pinnalle joko 30 minuuttia tai kaksi tuntia, ja tämän jälkeen pinnat puhdistettiin pyyhkimällä tutkittavalla puhdistusliinalla neljä kertaa koeruutualueen yli pyyhkimisnopeudella 25 cm/s. Puhdistusvälineinä olivat erilaiset mikrokuitupyyhkeet ja mopit, perinteiset siivouspyyhkeet (viskoosipolypropeeni) sekä froteepyyhkeet, jotka oli pesty sairaalapesulassa. Siivouspyyhemateriaalit valittiin eri pintamateriaaleille pyyhkeiden käyttösuositusten tai tottumusten mukaan, joten esimerkiksi muovilattiapinnalle käytetyt mikrokuitupyyhkeet olivat hieman eri rakenteiset Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 193

11 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä a) b) Kuva 1. Scanning-elektronimikroskooppikuvat (a) teräs (b) muovimatto. Suurennos x1500. kuin teräspinnalle valitut. Mitään lattiapinnan puhdistamiseen käytetyistä siivouspyyhkeistä ei käytetty teräspinnalle ja päinvastoin. Puhdistusvälineet oli kostutettu kosteiksi tai nihkeiksi valmistajan antaman kostutusohjeen mukaisesti. Puhdistusaineina olivat vesi sekä heikosti emäksinen puhdistusaine (5 % laimennos, koostumus esitetty Taulukossa 2). Koeruuduista otettiin heti puhdistuksen jälkeen satunnaistetusti näytteet eri diagnostiikkamenetelmillä (Taulukko 1). Tutkittavat diagnostiikkamenetelmät olivat kastolevyt, proteiinitesti, kolme ATP-luminometriä sekä diagnostiset pintatestiliuskat. Näytteenottoala oli 100 cm 2, jota kohden tulokset on kerrottu. Pintadesinfektioaineina tässä tutkimuksessa olivat natriumhypokloriitti, kloramiini, vetyperoksidi-peretikkahappo ja PHMG (polyheksametyleeniguanidini) (Taulukko 2). Desinfektioaineet oli valmistettu tätä tutkimusta varten ja ne sisälsivät vain vaikuttavaa ainetta ilman puhdistavia ainesosia. Kaikki aineet testattiin EN pintastandardin mukaisella menetelmällä. Testibakteereina käytettiin kolmea sairaalaympäristössä yleistä mikrobia (Staphylococcus aureus -kanta ATCC 6538, Pseudomonas aeruginosa -kanta ATCC ja MRSA-kanta ATCC 43300). Taulukko 2. Tutkimuksessa käytettyjen pintadesinfektioaineiden sekä yleispuhdistusaineen koostumukset. Aine Heikosti emäksinen yleispuhdistusaine Koostumus TEA kokoaatti 5% (akt. aine pitoisuus 35%) Ioniton tensidi 10% (oksoalkoholi etoksylaatti 8ETO / akt. ainepitoisuus 90%) Tetrakaliumpyrofosfaatti 5% Vesi ad 100% Natriumhypokloriitti Aktiiviklooripitoisuus 10% Natriumhydroksidi 0,5% Kloramiini Ionivaihdettu puhdas vesi 91,5% Kloramiini-T 8,5% (Aktiiviklooripitoisuus 2-2,2%) Vetyperoksidi-peretikkahappo Vetyperoksidi 23% Peretikkahappo 5% Etikkahappo 8% Vesi 64% PHMG Polyheksametyleeniguanidini 0,6% Vesi 194 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

12 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Tulokset Kuva 2. Teräspinnan puhdistuvuus Staphylococcus aureus + BSA -liasta käyttäen nihkeää tai kosteaa mikrokuitupyyhettä ja kahta perinteistä viskoosi-polypropeenista valmistettua siivouspyyhettä (Siivouspyyhkeet 1 ja 2). Lian kuivumisaika 30 min tai 2 h. Detektiovälineenä Hygicult TPC-kastolevyt ja kontaktimaljat. Tulokset ovat 2 (kontaktimalja) tai 4 (Hygicult) mittauksen keskiarvoja. Teräspinta puhdistui mikrobiologisten detektiomenetelmien perusteella parhaiten käyttämällä mikrokuitupyyhettä ja puhdistusaineliuosta (Kuva 2). Kosteapyyhintä oli mikrobiologisen puhtauden kannalta lähes kaikissa tapauksissa tehokkaampi menetelmä kuin nihkeäpyyhintä. Perinteinen siivouspyyhe 2 oli hieman tehokkaampi kuin perinteinen siivouspyyhe 1. Kontaktimaljatulokset osoittivat, että mikrokuitupyyhettä käytettäessä 2 h ajan kuivunut lika irtosi heikommin kuin 30 min kuivunut, mutta Hygicultilla vastaavaa eroa ei havaittu. Toisin kuin teräspintojen mikrobiologisen puhtauden suhteen, ATP-mittausten tulosten perusteella ei ollut selviä eroja nihkeä- ja kosteapyyhinnän välillä, perinteisten siivouspyyhkeiden välillä sekä lian kuivumisaikojen osalta (Kuva 3). Kuva 3. Teräspinnan puhdistuvuus Staphylococcus aureus + BSA -liasta käyttäen nihkeää tai kosteaa mikrokuitupyyhettä ja kahta perinteistä viskoosi-polypropeenista valmistettua siivouspyyhettä (Sp 1 ja Sp 2). Lian kuivumisaika 30 min tai 2 h. Detektiovälineinä kolme eri ATP-luminometriä. Tulokset ovat 2 mittauksen keskiarvoja. Sp 1 ja 2 = perinteiset siivouspyyhkeet. RLU = relative light unit. Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 195

13 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Myös muovilattiapinta puhdistui mikrobiologisten detektiomenetelmien perusteella parhaiten käyttämällä mikrokuitumoppia tai -pyyhettä (Kuva 4). Kosteapyyhintä oli mikrobiologisen puhtauden kannalta useissa tapauksissa tehokkaampi menetelmä kuin nihkeäpyyhintä. Myös osittain mikrokuituinen siivouspyyhe oli 2 h kuivuneen lian osalta tehokkaampi muovipinnan puhdistamisessa kuin froteiset siivouspyyhkeet. Froteisia siivouspyyhkeitä käytettäessä lian puhdistaminen pinnalta tuoreeltaan oli tärkeämpää kuin mikrokuitumoppeja ja -pyyhkeitä käytettäessä; mikrokuituvälineet puhdistivat hyvin myös 2 h kuivunutta likaa. Hygicult- ja kontaktimaljamenetelmien tulokset olivat samansuuntaiset. Teräspintojen tavoin muovilattiapinnankaan puhdistuvuudessa ei kostea- ja nihkeäpyyhinnän sekä eri siivouspyyhkeiden välinen ero ollut aivan selvä, kun puhtautta mitattiin ATP-menetelmällä (Kuva 5). Esimerkiksi kosteapyyhintä oli ATPlaitteiden 2 ja 3 mukaan 30 min lian kuivumisajan jälkeen tehokkaampi kuin nihkeäpyyhintä, mutta laitteella 1 ei vastaavaa tulosta saatu. Lian kuivumisaika ei muovipinnan osalta tuonut selviä eroja tuloksiin. Proteiinitesti oli herkkä, eikä likaamattoman muovilattiapinnan alkuperäistä puhtaustasoa saavutettu liattujen pintojen puhdistuksen jälkeen (Taulukko 3). Tämän detektiomenetelmän mukaan puhtaimmat tulokset saatiin nihkeällä mikrokuitulankamopilla tai nihkeällä froteisella siivouspyyhkeellä (lian kuivumisaika 2 h). HyRise-detektiomenetelmä oli vähemmän herkkä kuin proteiinitesti. Positiiviset tulokset, jotka kuvaavat siis muovipinnan huonoa puhdistuvuutta, saatiin nihkeillä siivouspyyhkeillä 2 h lian kuivumisajan jälkeen (Taulukko 3). Kaikki mikrokuitulankamopin tulokset sekä kaikki 30 min lian kuivumisajan tulokset olivat negatiivisia, mikä kertoo hyvästä puhdistumisesta tai detektiomenetelmän ominaisuuksista. Kuva 4. Muovilattiapinnan puhdistuvuus Staphylococcus Aureus + BSA -liasta käyttäen nihkeää tai kosteaa mikrokuitumoppia tai -pyyhettä, osittain mikrokuituista siivouspyyhettä ja kahta froteista siivouspyyhettä. Lian kuivumisaika 30 min tai 2 h. Detektiovälineenä Hygicult TPC-kastolevyt ja kontaktimaljat. Tulokset ovat 2 (kontaktimalja) tai 4 (Hygicult) mittauksen keskiarvoja. Tutkittavat desinfektioaineet (Taulukko 2) olivat tehokkaita kaikkia testibakteereita kohtaan ja läpäisivät EN pintastandarditestin vaatimukset (vähintään 10 4 bakteerivähennys). Pohdinta ja johtopäätökset Mikrokuituiset siivouspyyhkeet osoittautuivat kontaktimaljojen perusteella laboratorio-olosuhteissa mikrobiologisen lian poistamisessa keskimäärin perinteisiä siivousliinoja tehokkaammiksi. 196 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

14 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Kuva 5. Muovilattiapinnan puhdistuvuus Staphylococcus aureus + BSA -liasta käyttäen nihkeää tai kosteaa mikrokuitulankamoppia, mikrokuituista siivouspyyhettä, osittain mikrokuituista siivouspyyhettä ja kahta puuvillafroteepyyhettä. Lian kuivumisaika 30 min tai 2 h. Detektiovälineinä kolme eri luminometriä. Tulokset ovat 2 mittauksen keskiarvoja. RLU = relative light unit. Kun on kyse mikrobiologisesta liasta ja puhtaudesta, mikrobiologiset detektiomenetelmät osoittautuivat tarkoituksenmukaisiksi. ATPmenetelmä kuvastaa yleishygieenistä puhtaustasoa. Käytännössä lika on yleensä usean komponentin sekoitus, ja tältä osin tutkimusta tarvitaan lisää. Jatkossa olisi selvitettävä, mitkä eri siivouspyyhkeet ja puhdistusmenetelmät sopivat parhaiten sairaalaympäristöön. On tärkeää tietää, miten eri siivousvälineet ja puhdistusaineet sopivat sairaalan aseptisen työjärjestyksen mukaan tehtävään siivoukseen käytännön arkipäivässä tai laitoksen hankalassa epidemiatilanteessa. Tässä työssä käsiteltiin pintojen puhdistukseen liittyviä ongelmia laboratorio-olosuhteissa ja vain valikoiduilla mikrobeilla. Tutkittavaa on jatkossakin niin laboratoriossa kuin laitosten todellisessa mikrobiologisessa puhdistamisessa. Tutkittavia ongelmamikrobeja riittää sienistä viruksiin. Vuodenvaihteessa sairaaloissamme ja muissa laitoksissa riehunut norovirusepidemia on aiheuttanut tuhansien potilaiden, asukkaiden ja henkilökuntaan kuuluvien Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 197

15 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä Taulukko 3. Muovisen lattiapäällysteen puhdistuvuustulokset, detektiomenetelminä Hygicult On proteiinitesti (asteikko 0-3, puhtain = 0) ja HyRise (1= positiivinen tulos, 0 = negatiivinen tulos). Tulokset ovat kahden mittauksen keskiarvoja. Siivouspyyhe Puhdistusaine Siivouspyyhkeen Lian kuivumisaika Detektiomenetelmä kosteus Proteiinitesti HyRise Mikrokuituinen lankamoppi Vesi Nihkeä 2 h Pesuaine Nihkeä 2 h min 3 0 Kostea 30 min 2 0 Mikrokuituinen siivouspyyhe Vesi Nihkeä 2 h 2 0 Pesuaine Nihkeä 2 h min 3 0 Kostea 30 min 2 0 Osittain mikrokuituinen siivouspyyhe Vesi Nihkeä A 2 h Pesuaine Nihkeä 2 h min 2 0 Kostea 30 min 2 0 Uusi puuvillafroteinen siivouspyyhe Vesi Nihkeä 2 h Pesuaine Nihkeä 2 h min 2 0 Kostea 30 min 2 0 Vanha kulunut puuvillafroteinen Pesuaine Nihkeä 30 min 2 0 siivouspyyhe Kostea 30 min 3 0 oksennus-ripulitaudin. Sairaaloissa on edelleen norovirusta, vaikka määrät ovatkin laskeneet. Myös Clostridium difficile suolistobakteeri on haaste sairaaloille (18). Vaikka mitään elinympäristöä ei koskaan tulla saamaan steriiliksi eikä siihen pidä pyrkiäkään, tulisi meillä jatkossa olla selvillä edes se, mitkä ovat pintojen kautta epidemiatilanteessa leviävien mikrobien (kuten norovirus ainakin osittain) ns. kriittiset kohteet, kuten ovenkahvat, vesihanat, sähkökoskettimet jne. Myös pesu- ja desinfektioaineiden säilytykseen, vaihtamiseen, käytön opastukseen sekä laatuvaatimuksiin on kiinnitettävä huomiota, ettei kontaminoitunut puhdistusaineliuos likaa pintoja entisestään. Kesto- ja kertakäyttöpuhdistusliinoja verrattaessa tulee ottaa huomioon koko materiaalin elinkaari (valmistus, käyttö, huolto, hävitys) ennen kuin voidaan arvioida miten päästään haluttuun tulokseen mahdollisimman edullisesti. Likaisilla ja kontaminoituneilla välineillä voidaan mikrobeja siirtää sairaalan osastoilla huoneesta toiseen. Sairaaloissa pitäisi lisäksi kiinnittää huomiota puhdistusvälineiden kontaminoitumiseen mikrobeilla ja monikäyttöisten välineiden mikrobiologiseen puhdistettavuuteen (17). Sairaaloissa ja laitoksissa tarvitaan tietoa siitä, voidaanko pintojen käsittelyllä vähentää mikrobien elinkykyisyyttä. Tämä vaatii jatkotutkimuksia erilaisilla pinnoitteilla. Pintojen puhdistus, helpommin puhdistettavien tai itsepuhdistuvien pintamateriaalien kehittäminen ja puhdistustulosten arvioiminen edellyttävät sekä tuotekehitystä että korkeatasoista tutkimusta. Puhtaus on tärkeä tekijä kohti turvallisempaa sairaalaa. Kirjallisuus 1. Oie S, Hosokawa I, Kamiya A. Contamination of room door handles by methicillin-sensitive/methicillin-resistant Staphylococcus aureus. J. Hosp. Infect. 2002;51: Barker J, Vipond IB, Bloomfield SF. Effects of cleaning and disinfection in reducing the spread of Norovirus contamination via environmental surfaces. J. Hosp. Infect. 2004;58: Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

16 Pintojen puhdistuvuus sairaalaympäristössä arvioituna nopeilla hygieniamääritysmenetelmillä 3. Ray AJ, Hoyen CK, Taub TF, Eckstein EC, Donskey CJ. Nosocomial transmission of vancomycin-resistant enterococci from surfaces. JAMA 2002;287: Lankford MG, Collins S, Youngberg L, Rooney DM, Warren JR, Noskin GA. Assessment of materials commonly utilized in health care: implications for bacterial survival and transmission. Am. J. Infect. Control 2006;34: Sehulster L, Chinn RY, CDC, HICPAC. Guidelines for environmental infection control in health-care facilities. Recommendations of CDC and the Healthcare Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC). MMWR Recomm Rep. 2003;52(RR-10): Kramer A, Schwebke I, Kampf G. How long do nosocomial pathogens persist on inanimate surfaces? A systematic review. BMC Infect. Dis. 2006;6: Dettenkofer M, Wenzler S, Amthor S, Antes G, Motschall E, Daschner FD. Does disinfection of environmental surfaces influence nosocomial infection rates? A systematic review. Am. J. Infect. Control 2004;32: Mayfield JL, Leet T, Miller J, Mundy LM. Environmental control to reduce transmission of Clostridium difficile. Clin. Infect. Dis. 2000;31: Dancer S. Importance of the environment in meticillinresistant Staphylococcus aureus acquisition: the case for hospital cleaning. Lancet Infect Dis 2008;8: Malik RE, Cooper RA, Griffith CJ. Use of audit tools to evaluate the efficacy of cleaning systems in hospitals. Am. J. Infect. Control 2003;31: Carling PC, Briggs JL, Perkins J, Highlander D. Improved cleaning of patient rooms using a new targeting method. Clin. Infect. Dis. 2006;42: Seeger K, Griffiths M. Adenosine triphosphate bioluminescence for hygiene monitoring in health care institutions. J. Food Prot. 1994;57: Griffith CJ, Cooper RA, Gilmore J, Davies C, Lewis M. An evaluation of hospital cleaning regimes and standards. J. Hosp. Infect. 2000;45: Malik RE, Cooper RA, Griffith CJ. Use of audit tools to evaluate the efficacy of cleaning systems in hospitals. Am. J. Infect. Control 2003;31: Griffith CJ, Obee P, Cooper RA, Burton NF, Lewis M. The effectiveness of existing and modified cleaning regimes in a Welsh hospital. J. Hosp. Infect. 2007;66: Jansson M. Clostridium difficile 027 on vaikea haaste sairaalahygienialle. Suomen Lääkärilehti 2008;63: Moore G, Griffith C. A laboratory evaluation of the decontamination properties of microfibre cloths. J. Hosp. Infect. 2006;64: Dettenkofer M, Spencer RC. Importance of environmental decontamination a critical view. J. Hosp. Infect. 2007;65(S2): Kiitokset Kiitämme Suomen Sairaalahygieniayhdistystä ja yrityksiä rahoituksesta. Hankkeeseen osallistuivat seuraavat yritykset: Farmos Oy, Freudenberg Household Products Oy (Vileda Professional), JohnsonDiversey, KiiltoClean Oy, Labema Oy, Orion Diagnostica Oy, Sappax Oy, Soft Protector Oy, Uudenmaan Sairaalapesula Oy ja VWR International Oy. Merkittävimmät tulokset - Pinnat puhdistuivat mikrobiologisesta liasta parhaiten käyttämällä mikrokuitumoppia tai -pyyhettä ja puhdistusaineliuosta. - Mikrokuituiset siivousmopit ja -pyyhkeet olivat keskimäärin perinteisiä siivouspyyhkeitä tehokkaampia. - Kosteapyyhintä oli mikrobiologisen puhtauden kannalta yleisesti ottaen tehokkaampi menetelmä kuin nihkeäpyyhintä. - Tutkittavat desinfektioaineet (natriumhypokloriitti, kloramiini, vetyperoksidi-peretikkahappo ja PHMG) olivat tehokkaita kaikkia testibakteereita (Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa ja MRSA) kohtaan. - Kun on kyse mikrobiologisesta liasta ja puhtaudesta, mikrobiologiset detektiomenetelmät osoittautuivat tarkoituksenmukaisiksi. Muut tutkitut menetelmät kuvastavat yleishygieenistä puhtaustasoa. Käytännössä lika on yleensä usean komponentin sekoitus, ja tältä osin tarvitaan lisätutkimusta lisää. Hanna-Riitta Kymäläinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Minna Nykter, laboraattori, tutkija, Helsingin yliopisto Risto Kuisma, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto Niina Agthe, hygieniahoitaja, tutkija, Helsingin yliopisto Veli-Jukka Anttila, infektiolääkäri, HUS Anna-Maija Sjöberg, tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 199

17 Terveydenhuollon siivoustekstiilit ja niiden oikeaoppinen käsittely ja huolto Eija Ruotsalainen ja Anne-Maarit Alho-Leino Terveydenhuollon hyvään siivoukselliseen lopputulokseen vaikuttaa moni seikka mm. oikein valittu puhdistusmenetelmä, oikein käytetty ja puhdas työväline, tarkoin annosteltu yleispuhdistusaine, aseptinen työskentely, käsihygienia sekä siivoustekstiilin materiaali. Sairaalasiivouksessa on erittäin tärkeää vähentää mikrobilian ja pölypartikkelien määrää hoitoympäristössä. Siivouksessa käytettävien tekstiilien materiaali pitää olla sellainen mikä sitoo hyvin pölyn, toisaalta tekstiili itsessään ei saa luovuttaa partikkeleita ympäristöön. Kosketuspintojen huolellinen puhdistus ja kuivat, puhtaat pinnat luovat turvallisen ympäristön tilojen käyttäjille. Kosketuspinnat Kosketuspintojen puhdistuksessa aseptisen työskentelyn, käsihygienian sekä oikeaoppisen suojakäsineiden käytön merkitys korostuu. Potilashuoneiden siivouksessa tasopyyhe laskostetaan ja käytetään pääsääntöisesti neljä pintaa/ potilasvyöhyke. Näin eliminoidaan mahdollinen mikrobien leviäminen vyöhykkeeltä toiselle likaantuneen pyyhkeen tai käsineiden välityksellä - muistetaan myös käsihygienia vyöhykkeeltä toiselle siirryttäessä. Siivoustekstiilejä kannattaa varata tarvittava määrä mukaan siivousvaunuihin, jotta likaantunut tekstiili vaihdetaan puhtaaseen riittävän usein. Aseptisessa siivoustyössä on tärkeää edetä puhtaasta likaiseen, rauhallisin, järjestelmällisin liikkein ja jos samassa tilassa työskentelee useampi henkilö työjärjestyksen tulee säilyä. Myös työvälineen sekä tasopyyhkeen käytön hallitseminen siivoustyön aikana on tärkeää. Eritetahradesinfektiossa käytetään aina kertakäyttöistä tuotetta ei koskaan kestokäyttöistä pyyhettä. Tärkeää on, että siivouksessa käytettävät tekstiilit sekä työvälineet ovat puhtaita. Oikeaoppisella huollolla varmistetaan siivoustekstiilien toimivuus ja pitkä käyttöikä, eli oikeaoppisen huollon merkitys korostuu ja varsinkin mikrokuitujen kanssa toimiessa näin varmistetaan myös tuotteille pitkä käyttöikä. Tuotteen valmistajalta on syytä tarkastaa huolto-ohjeet, sekä tuotteen soveltuvuus korkean hygienian tiloihin. Tuotteiden on kestettävä lämpödesinfektiota sekä pesuprosessissa käytettäviä kemikaaleja. Siivoustekstiilien käsittely On myös ymmärrettävä miten helposti siivoustekstiilit kontaminoituvat käsiemme välityksellä. Siivoustekstiilin turha hypistely, laskostaminen esim. siivouskeskuksen hyllyille on täysin turhaa ja riskialtista. Puhtaat siivoustekstiilit säilytetään puhtaissa, kannellisissa astioissa tai pyykkipusseissa ja käyttöä varten otetaan desinfioiduin käsin tai puhtain suojakäsinein vain se määrä mitä kulloinkin siivouksessa tarvitaan. Tekstiilit voidaan kostuttaa esim. puhtaissa pusseissa (kts. 200 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

18 Terveydenhuollon siivoustekstiilit ja niiden oikeaoppinen käsittely ja huolto valokuva). Näin vältytään turhalta pyyhkeiden koskettelulta, tuotteet pysyvät tasaisen kosteina ja puhtaina siivouksen ajan. Esikostutetut siivouspyyhkeet suositellaan käytettäväksi n. 4 h sisällä kostutuksesta. Tarvittava lisäkosteus - laimea puhdistusaineliuos tai pelkkä vesi - annostellaan suoraan tahralle (ei koske eritetahradesinfektiota). Tähän käyttötarkoitukseen sopii normaaleja sumutinpulloja paremmin kapeanokkainen annostelupullo, jossa on valmiiksi painettu kulutusta, puhdistusaineita ja kosteutta kestävä etiketti. Tärkeää on huolehtia myös näiden annostelupullojen hygieenisyydestä. Liuosta säilytetään pullossa korkeintaan yhden työpäivän ajan. Uusi puhdistusaineliuos tehdään puhdistettuun puhtaaseen annostelupulloon. Kuvasarja: Laita kostutettavat siivouspyyhkeet puhtaaseen vettä kestävään pussiin. Kaada siivouspyyhkeiden päälle kostutusohjeen mukainen määrä vettä (tai laimeaa puhdistusaineliuosta). Puristele ja tasoita kosteus pyyhkeisiin. Anna kosteuden tasaantua. Menetelmätuki Tuotteiden markkinoijien kuuluu antaa tieto tarvittavista kostutusmääristä, sillä siivoustekstiiliä ei saa kyllästää liialla vedellä näin puhdistusteho kärsii ja myös pinnoille jää ylimääräistä kosteutta. Tärkeää on että kostutus tapahtuu puhtaissa astioissa tai pusseissa, mittakannut ovat puhtaat ja tässäkin työvaiheessa hyvän käsihygienian merkitys korostuu. Siivousvaunuissa on hyvä olla selvä ero puhtaiden ja likaisten tekstiilien säilytyksessä ja kuljetuksessa. Terveydenhuollon vaativissa kohteissa siirtyminen mikrokuituisten siivoustekstiilien käyttöön tuo haasteita. Kysymyksessä ei ole pelkän siivoustekstiilin materiaalin muutos, vaan koko puhdistusmenetelmän vaihtuminen. Jotta asiakas saa täydellisen hyödyn mikrokuiduista, on erittäin tärkeää saada toimittajalta ammattitaitoista koulutusta ja opastusta tämän kokonaisvaltaisen menetelmän ympärille. Onnistuneeseen muutokseen tarvitaan siivouksen esimiesten, hygieniahoitajien, toimittajan sekä käyttäjien saumatonta yhteistyötä. Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 201

19 Terveydenhuollon siivoustekstiilit ja niiden oikeaoppinen käsittely ja huolto Hygieenisin tekstiilimateriaali? Terveydenhuollossa käytettävien siivoustekstiilien materiaaliksi suositellaan Ultramikrokuitua. Normaalin mikrokuidun paksuus on alle 1 denieriä ja tätä vieläkin ohuemman ja tehokkaamman ultramikrokuidun paksuus on enintään vain 0,3 denieriä. Yhdessä mikrokuitugrammassa on n metriä kuitua, ultramikrokuitugrammassa sitä on jopa noin 30 kilometriä. Ultramikrokuitu valmistetaan tavallisen mikrokuidun tavoin polyesteristä tai polyamidista ja perusrakenteeltaan sekin on yhtä ja samaa filamenttia eli yhtäjaksoista kuitusäiettä. Kuitu on erittäin tiivistä - josta ei käytön tai huollon aikana irtoa partikkeleja pinnoille tai sisäilmaan. Niinpä se mikrokuidun tavoin kestää käytössä ja huollossa perinteisiin puuvilla-, flanelli- tai viskoosipyyhkeitä verrattuna moninkertaisesti. Keston lisäksi ultramikrokuidun hyödyt tulevat esiin sen puhdistustehossa. Se on normaalia mikrokuitua vieläkin tehokkaampaa ja siinä on normaalin mikrokuituun verrattuna vielä enemmän kiinnityskohtia pölylle, lialle ja kosteudelle. Kuitu on teräväsärmäistä ja se toimii pinnoilla kuin kirurgin veitsi irrottaen ja kiinnittäen lian sekä pölyn itseensä. Tutkimusten mukaan oikeaoppisesti huollettu mikrokuitu ei naarmuta arkojakaan pintoja. Puhdistusteho perustuu kuivana käytettäessä kuidun staattisuuteen. Kosteana käytettäessä lika ja kosteus nousevat kapillaarivoimien ansiosta mikrokuidun kuituväleihin (Kuva: Leikkauslampun puhdistus). Se miten polyesteri ja polyamidi on hajotettu mikro- ja ultramikrokuiduksi on merkitystä tehokkuudelle ja käyttöiälle. Kemiallinen hajotusmenetelmä on nopea, mutta samalla se tuhoaa mikrokuidun polyamidin alentaen valmiin tuotteen kulutuskestävyyttä ja tehoa. Mekaanisesti tehty hajotusmenetelmä ulottuu vain kuidun ja tuotteen ylimpään osaan; vaikutus on sama kuin Kuva: Leikkauslampun puhdistus edellä. Mikrokuidun hajottaminen keittämällä ei ole nopein eikä edullisin, mutta sen ansiosta valmiin tuotteen materiaali/raaka-aineiden painohävikki on kaikkein alhaisin. Samalla kuituun muodostuu paljon pieniä puhdistustehoa lisääviä mikroaukkoja. Lisäksi keittämällä hajotettu mikrokuitu värjätään hajotusprosessin päätteeksi ja näin samalla saadaan varmistettua mahdollisimman hyvä värikesto. Todellinen tehoon ja kulutuskestävyyteen vaikuttava tekijä mikrokuitutuotteiden valmistuksessa on kuitenkin tuotteen rakenne eli se onko se non-woven tekniikalla valmistettu prässätty tuote, kudottu (loimi ja kudelanka) vain useamman eri valmistusmenetelmän yhdistelmä. Jotta valmistaja voi antaa tuotteellensa pesutakuun, vaaditaan siihen monen eri osatekijän paremmuutta. Pesutakuu on monen tekijän summa. Siihen vaikuttaa kuidun hajotus- ja värjäysmenetelmä sekä tuotteen erityinen yleensä patentoitu valmistusmenetelmä sekä erityisesti tuotteen oikeaoppinen huolto. Selvitä toimittajalta aina ennen tuotevalintaa ja päätöstä miten mikrokuitu on hajotettu, miten lopputuote valmistettu, mihin käyttötarkoitukseen tuote on kehitetty ja mihin eri puhdistusmenetelmiin tuote soveltuu. 202 Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26:

20 Terveydenhuollon siivoustekstiilit ja niiden oikeaoppinen käsittely ja huolto Oikeaoppinen huolto Keskuspesula Ammattitaitoinen mikrokuituisten siivoustekstiilien pesuun perehtynyt keskuspesula on ihanteellisin ja paras vaihtoehto silloin kun halutaan varmistaa siivoustekstiilien hygieeninen pesutulos. Näin erityisesti silloin kun kyseessä ovat suuret pyykkierät. Miksi investoida huoltotiloihin, pyykin esipuhdistukseen, lajitteluun, pesuun, kuivaukseen sekä suuren määrien varastointiin? Oikeaoppinen ja hygieeninen pyykin huolto on ammattilaisten työtä. Yksikkökone Silloin kun pyykkimäärät ovat pieniä tai ei ole mahdollisuutta jättää huoltoa pyykinpesualan ammattilaisille, on syytä huomioida seuraavat asiat. Oikeaoppinen huolto lähtee aina toimivasta huolto- ja pesukeskuksesta. Pesukeskuksessa on likainen puoli, jossa osastoilta tulleet likaiset tekstiilit esipuhdistetaan ja lajitellaan ainakin siivouspyyhkeisiin (taso- ja WC-pyyhkeet voivat olla samassa pesuerässä), sileäpintaisiin lattiamoppeihin ja -pyyhkeisiin sekä hapsullisiin lankamoppeihin. Toinen puoli on puhdas puoli. Täällä pestään ja käsitellään vain puhtain käsin ja suojakäsinein, puhtaita siivoustekstiilejä. Hygieenisyyttä lisää alipaineistettu ilmanvaihto likaisella puolella. Paras mahdollinen pyykinpesukone on ammattikäyttöön kehitetty, erityisellä mikrokuitupesuohjelmalla varustettu moppikone, joka kotikoneeseen verrattuna kestää käytössä monikertaisesti. Kotikone kestää n pesukertaa ja ammattikäyttöön kehitetty pyykinpesukone n pesua. Lisäksi ammattikoneiden käyttämä suurempi vesimäärä ja vesitaso varmistavat hygieenisen pesutuloksen. Koneeseen on suositeltavaa asentaa automaattinen pyykinpesuaineen annostelujärjestelmä. Oikean annostelun lisäksi hyöty näkyy myös koneen annostelulokeroiden ja ulkokuoren puhtautena sekä huoltotilojen toimivuutena. Kone jätetään vajaaksi eli rummun sisätilasta täytetään vain 2/3. Rummun vajaaksi jäävä 1/3 varmistaa siivoustekstiilin riittävän muokkauksen ja peseytymisen rummun laippoja vasten. Huom! Pesulämpötila on vähintään + 70 C, 10 min. Kuivausrummun lämpötila ei saa ylittää + 55 C. Pesun jälkeen puhtaat tekstiilit siirretään puhtain käsin mahdollisimman vähän koskettaen puhtaisiin säilytyslaatikoihin osastolle siirtämistä ja edelleen hygieenistä käsittelyä ja käyttöä varten. Eija Ruotsalainen JohnsonDiversey Anne-Maarit Alho-Leino Markkinointijohtaja JohnsonDiversey Suomen Sairaalahygienialehti 2008; 26: 203