Kesäloma. Se kuulostaa kaukaiselta, etenkin jos katsoo ulos. Sohjoa, lunta ja mustaa maata. Viimeisten viikkojen aikana on

Transkriptio

1 Oispas tullut talven keskelle kesä näin Kesäloma. Se kuulostaa kaukaiselta, etenkin jos katsoo ulos. Sohjoa, lunta ja mustaa maata. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut paljon talveen liittyvää: hiihtoloma, vanhojentanssit, opiskelijakunnan hallituksen vaihtuminen, penkkarit Koulu tuntuu tyhjältä, kun abit ovat poistuneet lukulomalle. (Pssst! Abishowsta voi katsoa videokoosteen ja Opk:sta jutun piakkoin Järjen nettisivuilta!) Jakson loppua kohti kokeisiinlukemiset ja kasautuvat läksyt kurssityöt, eivät näin projektit, talven jälkeen juurikaan nosta opiskelijalle fiilistä siitä, että loma odottaisi nurkan takana. Innolla odotetaan kesää, sen tapahtumia ja uimarantakelejä, mutta supisuomalaiseen tapaansa pohjoinen ilmastomme heittää kuitenkin jäisen takatalven keskuuteemme huhtikuussa, ja pääsiäisen aikaan kasvatetaankin rairuohon sijaan jäisiä kikkareita. Kun Ruotsin eteläosissa voi käydä uimassa ulkovesistöissä, Suomen järvissä jäätä on enää sentään vain kolme senttiä. Mutta silti: kalenterin mukaan kesäkuun alkuun on enää 95 päivää. Näköalaa naistenlehden

2 maailmaan Lehtikurssi on perinteisesti käynyt tutkimusmatkalla suuressa maailmassa ja hakenut oppia mediaa leipätyökseen tekeviltä. Tällä kertaa kohteeksi valiintui Olivia-lehti, sillä naistenlehtigenre oli monelle vielä tuiki tuntematon. Kun syksyisessä toimituskokouksessa nostettiin esille kysymys tämän lukuvuoden vierailukohteesta, kuultiin heti huomattavilla desibeleillä pian eläköityvien naisabiturienttien vaatimus päästä vihdoin käymään naistenlehdessä. Aivan koko toimitus ei tätä mielihalua oitis jakanut, mutta erilaiseen genreen tutustuminen päätettiin ottaa vastaan avartavana oppimiskokemuksena. Kohteeksi valikoitui Järjen ohjaavan opettajan lehtori Marjaana Svalan kontaktien myötä Olivia-lehti, jota julkaisee Aller Media. Lehden toimitilat sijaitsevat Helsingin Punavuoressa, jonne sukkuloitiin sujuvalla julkisen liikenteen ja patikkakyydin yhdistelmällä tammikuisessa talvisäässä. Naistenlehti ei automaattisesti tarkoita hömppälehteä Olivian toimituksessa Järjen delegaation vastaanotti toimittaja Ninni Lehtniemi. Hän kertoi lehtikurssilaisille Olivian konseptista: lehteä tehdään monenlaisille koulutetuille ja virkeille naisille. Samalla opittiin myös, että naistenlehti ei automaattisesti tarkoita hömppälehteä: Oliviassa käsitellään myös yhteiskunnallisesti tärkeitä ja syvällisiä aiheita. Lehtniemi selosti myös miten pitkä prosessi Olivian tekeminen on: lehtihyllyn tuotteen takana on palapeli lukuisten eri ihmisten työpanosta niin ideoinnista, kirjoittamisesta, kuvaamisesta, haastatteluista, kokouksista kuin oikolukemisesta aina printtilehden painattamiseen ja markkinointiin asti. Entä mitä eroa on aikakauslehden tekemisellä ja vaikkapa

3 nopeatempoisella uutistyöllä? Oliviassa työstetään laajoja juttukokonaisuuksia viikkoja, ellei jopa kuukausiakin. Monenlaisissa lehdissä työskennellyt Lehtniemi kertoikin pitävänsä siitä, että meneillään olevien juttujen tekemiseen saa kunnolla perehtyä, eikä deadline luo liiaksi liukuhihnatyön tunnelmaa. Kun lopuksi päästiin kiertämään Olivian avokonttorissa, kaikkialla vallitsikin lähinnä keskittynyt hiljaisuus. Järjen toimituskokouksissa meno on usein toisenlaista. Junassa on tunnelmaa. Järjen toimitus maailmaan. Kuva: Hanna Kuusisto. matkalla suureen

4 Matka-aika käytettiin taustatutkimukseen aineiston äärellä. Kuva: Juudit Häsä.

5 Nopea tilannekuva: lapsilauma kuulemassa media-ammattilaista. Kuva: Ossi Kallio. Kattohuoneistossa on avaraa! Huomaa katosta roikkuva kutsukello, jollaisen tarvitsisi myös lehtikurssin opettaja. Kuva: Ossi Kallio.

6 Toimituksesta löytyi myös meditointinurkkaus. Onneksi säkkituoleja löytyy myös lukiolta. Kuva: Ossi Kallio. Kerro, kerro kuvastin

7 Kuva: Jasmine Leppä. Hyi kauhea. Millainen naama, millainen vatsa! Minä olen ruma. Ruma! On kesäkuinen ilta. Jo ties monettako kertaa seison huoneeni peilin edessä ja itken. Itken vuolaasti. Äiti, etkö sä ymmärrä, että mussa ei ole mitään kaunista! Mä olen ruma! Ei. Ei äiti ymmärrä. Huudan ja kiljun ja poljen lattiaa kolmevuotiaan uhmalla. Vähitellen epätoivoinen viha saavuttaa loppuaan, raivo alkaa hellittää ja minä valun pieneksi nyyhkyttäväksi kasaksi lattialle. Miten olenkin niin mitätön. Niin mitätön ja ruma ihminen. Väitän, että jokainen tuntee toisinaan samoin. Toisinaan jopa hieman useammin. Ehkä jopa koko ajan. Aina. Kaikkialla. Väitän myös, että aihe ulkonäköpaineet on loppuun kaluttu jokaista itseinhon ripettä myöten. Silti me yhä kritisoimme omaa ulkonäköämme. Silti me pidämme itseämme monesti arvottomina. On totta, että nykymaailma vastaa kaikkiin tarpeisiimme

8 täydellisyyteen pyrkimisessä. On yleisesti tunnettu asia, että naistenlehdet, mallien kuvat, mainokset, julkkisten muokatut vartalot ynnä muut aiheuttavat meille ulkonäköpaineita. On myös totta, että nykymaailma vastaa kaikkiin tarpeisiimme täydellisyyteen pyrkimisessä. Toisille riittää meikkaus, PhotoShop, ripsien ja hiusten pidennykset ja solarium, kun taas äärimmäisyyksiin menevät käyttävät itseään jos minkälaisissa kauneusleikkauksissa ja rasvaimuissa saavuttaakseen täydellisyyden. Ei ole merkitystä mihin asti paineet meidät johtavat. Olivat toimenpiteemme sitten ainaista meikkaamista, photoshopattuja kuvia, silikonirinnat tai jokavuotinen rasvaimu ja kasvojenkohotus, olemme yhtä kaikki naurettavia tehdessämme kaiken sen, varsinkin, kun emme todellisuudessa itsekään ymmärrä, ketä varten yritämme olla täydellisiä. Kuka meidän olettaa toimivan näin? Yhteiskunta? Ja osa yhteiskuntaa olemme myös itse. Me luomme paineet ja vain me itse voimme ne poistaa. Noin moni ihminen on joutunut toisten haukkumaksi. Sitä voit vain miettiä, kuinka paljon he ovat itseään ehtineet haukkua. Lukiolaisten liitto aloitti syksyllä #kutsumua- kampanjan, jonka tarkoituksena oli vastustaa kiusaamista ja erityisesti haukkumista. Se levisi netissä metsäpalon nopeudella ja saavutti uskomattoman suuren osallistujamäärän jo lyhyessä ajassa. Minusta se on ennemminkin huolestuttavaa kuin mahtavaa. Noin moni ihminen on joutunut toisten haukkumaksi. Sitä voi vain miettiä, kuinka paljon he ovat itseään ehtineet haukkua vuosien aikana. Se, miten hyväksymme itsemme, vaikuttaa myös siihen, miten hyväksymme muut. Mitä rumemmaksi itsesi koet, sitä enemmän näet myös muissa ihmisissä rumuutta. Jos taas pulppuat itsevarmuutta suihkulähteen tavoin, säkenöi maailma ympärilläsi helpommin kauneutta ja loisteliaita värejä. Juuri niin kuin sen kuuluukin.

9 Tärkeintä on rakastaa itseään. Äitisi, ystäväsi, rakkaasi ja kaikki maailman muut ihmiset voivat palvoa kauneuttasi ja kuorossa ylistää Venuksen vartaloasi. Kuitenkin ilman omaa hyväksyvää mielipidettäsi on loppupeleissä sama, mitä he sanovat. Se on kuin seinille huutaisi. Et sinä kuule ja ymmärrä, sillä olet itse pahin kriitikkosi. Olisi hienoa kertoa, kuinka alun nyyhkyttävä kasa nousi maasta, ymmärsi oman arvonsa ja elää nykyisin itseään rakastaen. Mutta ei. Vatsa on edelleen liian iso eikä naamavärkki ole mitenkään parantunut. Jotain on kuitenkin muuttunut. Seisoin tänään peilin edessä vaihtamassa vaatteita ja aloin arvioida itseäni. En kriittisesti vaan vaaleanpunaisten sankojen läpi. Huomasin kuinka sopusuhtaiset kasvot omistan, kuinka sirot sormet minulla on ja miten muodokkaat jalat. Sen jälkeen katseeni siirtyi vatsaan. Hento tuskan huokaus karkasi huuliltani mutta tukahdutin sen. Ja tiedättekö mitä? Olin ihan kivan näköinen. Olen aika kaunis. Rakkaudenpäivän konsertti Virittäydy vielä joulukuuta ensi kertaa järjestetyn Suvaitsevaisuusviikon tunnelmaan katsomalla viikon huipentaneen päätöskonsertin videokooste. Päivän teemana oli rakkaus ja sen aikana kuultiin näkemyksiä niin juuri läpi menneestä sukupuolineutraalista avioliittolaista kuin siitä, miten tasa-arvoteemaa tulisi entistä enemmän huomioida lukion opetuksessa. Mukana luonnollisesti myös monipuolisia

10 musiikkiesityksiä.