============================================================================

Transkriptio

1 HC Lähettäjä Silent Creek :43 Pentua etsiessäni ollen törmännyt joihinkin jalostuskoiriin, joiden takana tai omassa pentueessa on todettuja HC tapauksia. Onko tämä kuinka yleinen käytäntö malamuuttien kanssa? Ja miksi? Sen verran olen saanut infoa, että HC ei aiheuta malamuuteissa yleensä sokeutta siinä määrin kuin siperialaisissa? Mutta ihmetyttää tämä HC koirien sisarusten käyttö, onhan siinä kuitenkin se 25% terveen koiran mahdollisuus(siis ei kantaja), mutta mistä sen tietää onko koira kantaja vai ei, jos molemmat vanhemmat ovat kantajia. Voisiko joku viisaampi selventää? Entä sitten mielipiteitä B lonkkasen koiran käytöstä? Lähettäjä Minna H :04 Sen verran olen saanut infoa, että HC ei aiheuta malamuuteissa yleensä sokeutta siinä määrin kuin siperialaisissa? Tää oli miulle uusi tieto.. voitko kertoa mihin tää perustuu? Hyvä keskustelun avaus.. olis kiva kuulla kommentteja. Miulla on aika vähän tietoa ja kokemusta noista silmäsairauksista ( onneksi) mutta mie oon ollu huolestunu tuosta Dischiaksesta ( olikohan oikein kirjoitettu)... tuntuu että se lisääntyy malamuuteille kovaa vauhtia. Miusta B lonkkaista voi käyttää jalostukseen, kunhan etsii sille A lonkkaisen "parin" :) Nää oli nyt vaan näitä miun mietteitä.. en oo kasvattaja eikä sellaiseksi oo aikomustakaan. Lähettäjä salosi :17 HC-asiaan en oikein osaa vastata - sillä en ole kuullut että eri roduilla olisi vaikutusta siihen sokeutuuko kokonaan vai ei, luulisi kuitenkin että kyse on siitä kuinka paha HC on?! Kukin kasvattaja tekee omat valintansa ja päättää kasvatusperiaatteensa ja toivottavasti osaa selvittää pennun ostajille miksi juuri tätä koiraa kannatti käyttää vaikka sieltä sisaruksista tai vanhemmista/lähisukulaisita jotain huonoa löytyykin.. HC-tutkimuksissa me ollaan vielä ihan alkutekijöissä sillä ainakaan malamuuteilta ei pystytä vielä tutkimaan miten se periytyy.. Lonkista A ja B lonkat ovat terveet, malamuuteilla on tehty ainakin C ja muistaakseni D-lonkkaisillakin pentuja ja on käytetty myös koiria joilla ei ole terveet kyynärpäät (eli 0/0). Yhdistyksen pentulistalle pääsyn edellytys on että vanhemmilla on A tai B lonkat. Päätös on aina kasvattajalla mitä yhditelmää hän käyttää :) Lähettäjä Bearvvis :47 Sen verran haluan kommentoida keskustelua että Malamuuttien tutkimusprosentit ovat huomattavasti korkeammat kuin esim huskeilla tai monilla muillakaan roduilla. Tällaisia määriä kun koiria tutkitaan löytyy myös helpommin niitä vikoja kuin että tutkimuksia ei suoriteta lainkaan.

2 Malamuuteissa tutkitaan kaikki jalostukseen käytettävät koirat, vähimmäis vaatimuksena silmät ja lonkat.suurinosa kasvattajista kuitenkin näkee velvollisuudeksi seurata myös kyynärpäiden terveyttä ja kuvauttaa myös ne. Alman pentuvälitykseenkin pääsee kyynärpäistään kuvatut ja terveet koirat. Niin kauan kun koiria ei tutkita, ei ole tietoa todellisesta tilanteesta. Toki on olemassa ns. riski rotuja lonkka yms. vioille, mutta kyllä niitä vikoja joka rodusta löytyy, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Yksi silmätarkastus nuorelle koiralle ei kerro juuri mitään. Useammat silmäsairaudet puhkeavat myöhempään kuin 1-2 v iässä. Tästä syystä olisi hyvä että koiria tutkittaisiin myös keski-iässä ja mielellään vielä vanhempanakin, jotta voitaisiin olla varmoja niid terveyden tilasta. HC kun puhkeaaa tyypilisenä malamuuteille vasta meöhemmällä iällä. Lähettäjä AnneKo :48 Jokainen kasvattaja todellakin tekee itse lopullisen päätöksen siitä millaisia koiria jalostukseen käyttää. Rodun jalostusta ohjaa PEVISA, joka edellyttää silmä- ja lonkkatutkimuksen, ja kuten muutkin ovat todenneet, useimmista koirista kuvataan vielä kyynärpäätkin. Aivan kuten Kristiina toteaa on malamuuttien tutkimusprosentti ollut varsin hyvällä mallilla jo kauan eli ikäluokista tutkitaan yli 50%. Monilla roduilla tutkimusprosentti on huomattavasti alhaisempi. Ja kun tutkitaan niin sairauksia myös löytyy.. Malamuuttien määrä Suomessa on noussut enemmälti vasta ihan viime vuosina. Vielä muutama vuosi sitten esim jalostusuroksista oli suorastaan pula. Jalostuskarsintaa toki täytyy suorittaa mutta jos pienessä populaatiossa raja vedetään liian tiukaksi uhkaa se populaation tilaa ihan samantien. Tuo on yksi syy siihen, että esim HC-koirien sisaruksia on käytetty jalostukseen kun ne itse ovat olleet terveitä. Koska perityvyyttä ei tunneta olisi ollut jopa lyhytnäköistä karsia liian ankaralla kädellä. Lohen tutkimusryhmähän sai rahoitusta arktisten rotujen HC-tutkimukseen, eli tarkoituksena selvittää juuri HC:n periytyvyyttä, jolloin DNA-testillä voitaisiin varmistaa mitkä koirat ovat kantajia ja mitkä eivät. Ongelmana tuossa tutkimuksessa on käsittääksen lähetettyjen näytteiden vähyys.. Kaihin sokeuttavuudesta malamuuteilla ei ole Suomessa tehty sen kummempaa tutkimusta / kyselyä, mutta muistan lukeneeni Norjassa omistajille tehdystä kyselystä. Muistelen, että noin 15 koirasta vain pari oli sokeutunut. Lähettäjä Tuula Mäenpää :02 Kuten Kristiina jo totesikin niin alaskanmalamuutin ja siperianhuskyn tarkastustiheyttä suhteessa kannan kokoon ei voi verrata toisiinsa. Koiranetin mukaan tänä vuonna siperialaisilta löytyy 99 tutkimustulosta, malamuuteilta 193. Samana aikana siperianhuskyjä on rekisteöity 370 kpl ja malamuutteja 109 kpl. Siperialaisia on siis rekisteröity melkein nelinkertainen määrä malamuutteihin verrattuna mutta tutkimustuloksia on yli puolet vähemmän. Malamuutin HC tulee yleensä yli 6-7 vuotiaana eikä tiettävästi sokeuta. Tämänikäsiä koiria ei monissakaan roduissa enää tutkita koska jalostusikä on ohi varsinkin narttujen osalta. Meillä näitä tutkimuksia kuitenkin jonkun verran tehdään. Jokunen nuoruusiän kaihi on malamuuteilla Suomessa todettu ja se voi vaikuttaa näkökykyyn enemmän ja jopa sokeuttaa. Itse sain huskypuolelta jossain vaiheessa tietoa että myös siperialaisilla on tätä sokeuttavaa muotoa ja sitä pidetään periytymistavaltaan eri geenin aihuttamana kuin vanhana puhkeavaa muotoa. Eläinlääkäreillä näyttää olevan eri käsityksiä tästä 'vanhuusiän' kaihista koska uusimmassa alma lehdessä on silmäeläinlääkärin pidetään yli 7 vuotiaana puhkeavia kaiheja ei-perinnöllisinä. Malamuuteilla kuitenkin niitä on ainakin tähän asti pidetty perinnöllis ja myös merkitty perinnöllisiksi. Ruotsissahan on malamuuteilla näitä 'icke ärftlig katarakt' (eli ei-perinnöllinen kaihi) merkintöjä, jota ei Suomessa tunneta ollenkaan. En muista että meillä ainakaan kymmeneen viime vuoteen Suomessa olisi yhtäkään kaihia merkitty ei-perinnölliseksi. EVCO lomakkeen käyttöönoton jälkeen piti olla kaikissa maissa yhtenäinen käytäntö mutta ilmeisesti merkitsemis käytännöt kui vaihtevat. Onko kenelläkään tietoa mitä kuuluu tälle cilia aberata ja dischiantis asialle? Nämä diagnoosit ovat näköjään kadonneet koiraneti viime viikkojen aikana ja oli koiralla sitten yksi irtoripsi tai vaikka kymmeniä ne merkitään samalla tavalla??? -Tuula

3 Lähettäjä Minna H :17 Koiranetin mukaan tänä vuonna siperialaisilta löytyy 99 tutkimustulosta, malamuuteilta 193. Samana aikana siperianhuskyjä on rekisteöity 370 kpl ja malamuutteja 109 kpl. Oikeesti tosi hienoa, että malamuutteja tutkitaan näin paljon... toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena. Saisivat siperialaiset ottaa mallia "meistä" B) Uusimmassa ALMA lehdessä oli hyvä juttu noista silmätarkastuksista, sieltä pisti silmääni seuraava juttu; "Harmaakaihimuutos, riippumatta onko muutos molemminpuolinen vai vain toisessa silmässä, oletetaan perinnölliseksi. Kaihimuutosta ei tulkita perinnölliseksi, jos kaihin kehittyminen johtuu todistettavasti traumasta, tulehduksesta, aineenvaihduntasairaudesta, väärästä ruokavaliosta tai vanhuudesta." Miten ihmeessä ruokkimalla voi saada kaihin aikaiseksi? Taas yks kysymys lisää keskusteluun... Nää jalostusjutut taitaa monesti olla sellaisia, että kysymyksiä riittää.. mutta oikeita vastauksia onkin sitten vaikeampi saada.:blink: Hieno juttu sekin, että saatiin keskustelu tänne yleensä melko hiljaiseen jalostusosioon.:) Niin tuosta Distichiaksesta oon joskus kuullu sellaisen jutun, että jo synnyttäneille nartuille voi tulla muutama ylimääräinen ripsi... johtuu jotenkin hormoonitoiminnasta tms. Ainakin koiranetistä löytyy muutama narttu, joilla on käynyt ilmeisesti näin. Silmät on todettu terveiksi, tehty pennut ja myöhemmin sitten uusintatutkimuksissa löytyykin noita ripsiä. En muista mistä oon ko, jutun kuullu.. ja ei aavistustakaan onko sillä mitään todenperää.. Voihan olla niinkin, että ekalla tutkimuskerralla ei vaan ole merkitty ko, ripsiä. Käsittääkseni nää silmätutkimukset on nykyisin tiukemmat kuin ennen.. Lähettäjä Joni :53 salosi kirjoitti: HC-asiaan en oikein osaa vastata - sillä en ole kuullut että eri roduilla olisi vaikutusta siihen sokeutuuko kokonaan vai ei, luulisi kuitenkin että kyse on siitä kuinka paha HC on?! Kukin kasvattaja tekee omat valintansa ja päättää kasvatusperiaatteensa ja toivottavasti osaa selvittää pennun ostajille miksi juuri tätä koiraa kannatti käyttää vaikka sieltä sisaruksista tai vanhemmista/lähisukulaisita jotain huonoa löytyykin.. HC-tutkimuksissa me ollaan vielä ihan alkutekijöissä sillä ainakaan malamuuteilta ei pystytä vielä tutkimaan miten se periytyy.. Lonkista A ja B lonkat ovat terveet, malamuuteilla on tehty ainakin C ja muistaakseni D-lonkkaisillakin pentuja ja on käytetty myös koiria joilla ei ole terveet kyynärpäät (eli 0/0). Yhdistyksen pentulistalle pääsyn edellytys on että vanhemmilla on A tai B lonkat. Päätös on aina kasvattajalla mitä yhditelmää hän käyttää :) Hmmmm...:huh: Ihan näin rivijäsenen kannanottona tähän kirjoitukseen, jollei tämän tarkoitus ollut vain provosoida...:dry: Siis jos ymmärrän tekst sisällön nyt oikein... Otan lähinnä kantaa nyt tuohon "päätös on aina kasvattajalla / Kukin kasvattaja tekee omat valintansa ja päättää kasvatusperiaatteensa" osioon, mikä antaa "ehkä" hieman ymmärtää, että se o ihan ok, jos mennään hieman sieltä missä aita on matalin... Näinhän ei varmaankaan ollut tarkoitus, vaan pitää/säilyttää/noudatta

4 jalostusperiaatteen mukaiset ohjeet ja säännöt, jotta rotu pysyisi mahdollisimman "terveenä".:) Pennunostajalle, varsinkin ensikertalaiselle ei varmaankaan hirmuisesti mene jakeluun jos alkaa selittämään ympäripyöreesti, että käytän nyt tämmäistä ja tommoista yhdistelmää, vaikka ne ei pentukriteereitä täytäkään, koska minulla nyt on vaan siihen "o kasvattajana... :blink: KOROSTAN nyt vielä tässä lopuksi, että on hyvin mahdollista, että ymmärsin tekstin sisällön "väärin":blush:, ja että tämä on min henkilökohtainen mielipiteeni asiasta... Saa toki tarkentaa. Lähettäjä salosi :21 Pakko vastata Jonille. Ymmärsit kyllä kirjoitukseni ihan väärin - vai "provosoitko" sinä nyt? Jos tutkit vaikkapa koiranettiä niin huomaat etten minä ainakaan ole tehnyt yhtään poikkeusta, en kummassakaan rodussani, enkä koskaan tule tekemäänkään. Päätin aikoinani että jalostukseen käyttämäni koirat ovat vain A ja B-lonkkaisia ja niiden sisaru ei ole silmäsairauksia. Olen kymmenisen vuotta puhunut terveiden lonkkien puolesta, olen tehnyt valintoja ja jättänyt mm. sijoitusnarttuni jalostuksesta sen luonteen takia, toisesa rodussani olen jättänyt sijoitusnartun jalostuksesta sen lonkkien takia vaikka ko. rodussa on lähes pääosa jalostukseen käytetyistä nartuista C-lonkkaisia. Nyt Kanadasta tuotu kimppakoiramme on jalostuksen ulkopuolella juuri lonkkien takia (ja ellei myöhemmin tehtävä uusinta kuvaus muuta lonkkien tulosta on päätös lopullinen). Tästä sain muutamilta kasvattajilta ja tuttavilta palautetta, toiset kiittelivät että pysyn päätöksessäni ja toiset nimittivät idiootiksi ku jätän noin hyvin näyttelyissä pärjänneen koiran jalostuksesta, mutta oma valintani on ettei meillä kasvateta kuin A ja B - lonkkaisilla ja se päätös pysyy! Joten tunnen kyllä omasta puolestani ainakin yrittäneeni edistää rotujeni terveyttä;) enkä ole mennyt sieltä mistä aita on matalin. -Sirpa- Lähettäjä Joni :17 :( Nonniin, eli kuten jo mainitsinkin, niin väärinymmärryksiä tulee, :blush: anteeksi siitä Sirpa, ehkä tuo teksti kuitenkin antaa hyvä aiheen keskustelulle kyseisestä "ongelmasta", jota varmaankin esiintyy jossain määrin... Lähettäjä salosi :44 Eipä siinä mitään anteeksi pyydettävää ole :) Mutta viimevuoden tilastoja jos katsoo niin pentueita syntyi 30 ja niissä viidessä pentueessa toisella vanhemmista oli C- lonkat ja samoin viidessä pentueessa oli 1/0 kyynärpäät jotka siis eivät ole terveet. Silmissä oli muutamilla ylimääräisiä ripsiä ja minä en esimerkiksi käyttäisi koiraa jolla niitä on, koska samojedeillä on oikein iso ongelma noista ripsistä ja ne hankaavat silmän pintaa rikki ja koirien silmät vuotavat ja johan tuon hankaamisen täytyy tehdä kipeää. Itselläni on kahdella sammarikasvatilla niitä ja on tullut seurattua asiaa sen vuoksi hiukan enemmän. Omista koiristani Topilla on kennelliiton sivuilla merkintä silmistä ja olen käyttänyt Topia koska luotin silmät kuvanneen eläinlääkä sanaan että Topin silmissä olevat kolme pientä pistettä eivät ole vakavia eikä koira näin ollen ole sairas - mutta kennelliitto oli

5 merkinnyt RD: diagnoosi avoin, niimpä minä kuvautin kaikkien Topin jälkeläisten silmät ennen luovutusta koska ko. sairaus olisi ollut niillä jo siinä vaiheessa sillä se on synnynnäinen/perinnöllinen - vaan terveitäpä kaikki pennut olivat:laugh: Lähettäjä Bearvvis :15 Koiranettiä kun tutkii on tosiaan joillakin koirilla maininta ylimääräisistä silmäripsistä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikkien kohdalla että koira olisi millään tavalla sairas. Useammilla niitä ripsiä on tasan yksi tai kaksi, jotka vieläpä ovat pieniä ja pehmeitä ja hyvässä asennossa. Nämä kyseiset muuto eivät vaivaa koiraa mitenkään. Asia on sitten erikseen kun kyseessä on oikea Distichiasis. Se ei ole leikin asia koiralle eikä sen paremmin omistajallekaan. Kun asiaa tutkii koiranetistä ongelmaa teettää se, että merkinnät silmäsairauksien vakavuudesta ovat kovin eläinlääkäri kohtaisia Toinen merkitsee jo yhden karvan Distichiasiksi ja toinen vain merkinnällä ylimääräisiä karvoja. Olennaisena asiana pitäisin sitä miten karva/karvat kasvavat ja minkä laatuisia ne ovat. Kääntyykö karva silmään päin vai onko siististi ulkopuolella muiden jatkeena, jolloin oireita ei synny koiralle. Tähän merkintä asiaan olisi hyvä saada yhtenäinen linja jotta moisia sekaannuksia ei syntyisi ja että ne todella sairaat yksilöt erottuisivat joukosta. Kuten jo aiempana oli Minnakin kirjoittanut, aika monelle koiralle tämä lausunto on tullut vasta myöhemmällä iällä, joten asiaan ei edes ole voinut vaikuttaa esim. ensimmäisen pentueen aikaan. Se ei siis tarkoita että kasvattaja olisi ollut välinpitämätön asian suhteen. Sirpan esimerkki omasta pentueestaan kertoo juurikin sen että kaikki vaivat eivät aina suoraan periydy. Siksipä kaikkia pikku vikoja ei ole syytä karsia jalostuksesta, kunhan valitsee partneriksi samasta asiasta täysin puhtaan yksilön, jolloin riski sairaan yksilön syntymiselle on pienempi. Jos kaikki pienet silmämuutokset yms. karsittaisiin jalostuksesta, kapenisi rotumme geenipohja merkittävästi ja se toisikin jo paljon vakavemmat seuraukset ja sairaudet koira kantaamme. Lähettäjä Silent Creek :17 Tarkoitus ei ollut verrata Malamuuttejen ja Siperialaisten kuvaus prosentteja. Siperialaisia jalostuskoiria kuvataan todella liian vähän ja jalostuukseen käyttämättömiä koiria ei juuri ollenkaan (itsenkin syylistyn tähän). Mutta teillä on hieno kanta kuvattuj malamuutteja. Jos vedotaan siihen, että kanta pienenee ja käytetään HC- sairaan koiran sisarruksia. Niin kohtahan on 10 vuoden päästä vielä hankalampi löytää jalostus urosta/narttua, jonka takaa mahdollisia kantajia ei löytyisi. Mutta jos tuo DNA-testi homma saadaan toimivaksi, niin siinä on todella pelastus tähän pulmaan. Mutta sokkona mennään siihen asti. Kuinka tähän DNA-tutkimukseen pääsee mukaan? Vieläkö käynnissä? Eikö kannattaisi järjestää johonkin yhdistyksen tapahtuma DNA- näytteiden otto. Tai onko jo näin tehty? Jos tutkit vaikkapa koiranettiä niin huomaat etten minä ainakaan ole tehnyt yhtään poikkeusta, en kummassakaan rodussani, enkä koskaan tule tekemäänkään. Päätin aikoinani että jalostukseen käyttämäni koirat ovat vain A ja B-lonkkaisia ja niiden sisaru ei ole silmäsairauksia. Hatun nosto Sirpalle,juuri tähänhän sitä pitäisi pyrkiä käyttökoirarotua kasvattaessaan. RD: diagnoosi avoin, niimpä minä kuvautin kaikkien Topin jälkeläisten silmät ennen luovutusta koska ko. sairaus olisi ollut niillä jo siinä vaiheessa sillä se on synnynnäinen/perinnöllinen - vaan terveitäpä kaikki pennut olivat

6 Itsellä on suomen ainut kuvattu MRD siperialainen. Eläinlääkäri sanoi kuvatessaan, että saa käyttää jalostukseen, mutta ei saa k toisen todetun RD kanssa (koska periytyvyyttä ei tiedetä?). Tämä sairaus "onneksi" tosiaan näkyy jo pikku pentua kuvatessaan, eikä ole piilevä. Lähettäjä Marita :59 Niin, onhan se hienoa, että koiria tutkitaan, Mutta sitä tutkimuksista saatavaa tietoa pitää käyttää viisaasti. Jos tosiaan kaksi HC:t sairastavaa malamuuttia viidestätoista sokeutuu (ja kolmellatoista ei haittaa), niin pitäisikö kaikki pentueet, joissa on HC:ta todella sulkea pois jalostuksesta? Toki pitää suhtautua vakavasti sokeuttavaan kaihin muotoon, mutta onko hieman yliampuvaa raakata valtava määrä koiria pois jalostuksesta vain sen takia, että sisaruksella tai lähisukulaisella on HC? Nämä koirathan voivat muuten olla loistavia rotunsa edustajia, joilla olisi rodulle paljonkin annettavaa. Rautalangasta: kuvitellaan, että maailmassa on malamuuttia,joista 5000 yksilöä on täysin HC- vapaita. Paritetaan sitten näitä 5000 yksilöä keskenään ja luodaan utopia terveestä, kaihittomasta rodusta.halloo! Ja löytyyhän koiran perimästä muitakin sairauksia. Putsataan saman tien pois PRA:ta kantavat koirat, epilepsia- geeniä kantavat koirat, pitkäkarvageeniä kantavat koirat(ai, mutta eihän se ole sairaus). Mitä jää jäljelle? Täydellinen malamuutti? Ei sellaista ole. Lonkista: tietenkin olisi toivottavaa, että käyttökoirarotuisella on priima terveys. Etenkin terveet lonkat. A- lonkka ei tee kuitenkaan tervettä koiraa, voi ola selkävaivaa, atooppista ihoa, syöpiä ja autoimmuunisairauksia esim ykkösinhokkini hotspot, mikä todella aiheuttaa koiralle kärsimystä ja laskee sen elämänlaatua. Ja muistanko aivan väärin, kun olin lukevinani, että Pevisan luoja on itsekin joutunut myöntämään, että Pevisa ei ole onnistunut sille asetetuissa tavoitteissa. Koirien lonkkien terveys ei kuvauksista ja jalostustavoitteista huolimatta ole parantunut. Harmi, ettei kasvattajapäiviä pidetty- ehkä sitten ensi vuonna. Lähettäjä Satu :04 Kasvattajapäiviä jäin myös kaipaamaan. Oltais tultu tälläkin kertaa mukaan ja tultais edelleenkin (kunhan sitä ei missään lapinlää järjestetä ;) ) Mutta ensi vuonna sitten ainakin. :) Lähettäjä AnneKo :18 Silent Creek kirjoitti: Kuinka tähän DNA-tutkimukseen pääsee mukaan? Vieläkö käynnissä? Eikö kannattaisi järjestää johonkin yhdistyksen tapahtuma DNA- näytteiden otto. Tai onko jo näin tehty? Näytteiden ottoja on järjestetty ALMAn tilaisuuksissa viime vuonna useita kertoja. Ja on omistajia kehoitettu osallistumaan näytteiden keräämiseen muissa joukkotilaisuuksissa / omatoimisesti. Näköjään asia vaan on painunut taka-alalle vaikka näinkin tärkeästä asiasta on kyse.. Ehkä muistutus kasvattajille ja omistajille olisi paikallaan!

7 Lähettäjä pantse :56 AnneKo kirjoitti: Silent Creek kirjoitti: Kuinka tähän DNA-tutkimukseen pääsee mukaan? Vieläkö käynnissä? Eikö kannattaisi järjestää johonkin yhdistyksen tapahtuma DNA- näytteiden otto. Tai onko jo näin tehty? Näytteiden ottoja on järjestetty ALMAn tilaisuuksissa viime vuonna useita kertoja. Yksi tilaisuus DNA-näytteiden ottamiseen on esim. Oulun joukkosilmätarkastus helmikuussa. Tarkemmin asiasta on tuolla Tapahtumat ja tiedotteet osiossa. Muissakin ALMA:n nimen alla olevissa tapahtumissa on koirien verta pullotettu, esimerkiksi vuosi sitten porukkatreeneissä Hilikkulassa. Alueellisten tapaamisten järjestäjien kannattaakin ottaa yhteyttä jalostustoimikuntaan ja kysellä sieltä ohjeistusta, jos tapaamisen yhteyteen samalla vaivalla järjestäisi myös DNA-näytteiden ottamisen. Pantse Lähettäjä Suski :27 Pyydän anteeksi ketjun aloittajalle että en kommentoi vain siihen... Viestiketjun lukiessa,saa kuvan kuin kaikki muut viat ja sairaudet olisi vain "olankohautuksella" olevia pikkuvikoja harrastamallamme rodulla ja LONKAT on tärkeintä! Toki jokainen kasvattaja tekee ne valintansa itse..joku tuijottaa _vain_ niitä lonkkatuloksia,jotkut jotain muutakin! Jalostuksessa on omasta mielestäni otettava myös huomioon muutkin tekijät kuin vain kirjainsarja tai kaveruus-suhteet,sorry! On totta että kantamme on erittäin suppea rajojemmekin sisällä,ja siksi eräät ovatkin panostaneet jalostuskoirien hankintaan ulkomailta vuosien myötä.toivottavasti se näkyy myös tulevaisuudessa positiivisesti rodun edustajissa. Toki täytyy muistaa myös se että tuontikoirakaan ei ole automaattisesti "jalostuskoira" myös sillä pitää olla resurssit siihen. Lähettäjä rainti :49 olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että ihan yhtätärkeää on kiinnittää jalostusyksilöitä valitessa huomiota yksilön kokonaistervey (mukaan lukien sairaudet jotka haittaavat koiran arkea ja elämää: huono kutiseva iho, allergiat, suolisto-ongelmat, infektio alttius...lista on pitkä) LISÄKSI koiria valitessa on tärkeää kiinnittää huomiota libidoon ja ylipäänsä yksilön elivoimaan ja viettivoimaisuuteen.terveillä keskivertoa paremmilla yksilöillä ei ole hankaluuksia tulla kantavaksi, ne on hedelmällisiä, osaavat synnyttää ilman suurempia apuja, hoitaa pentujaan intensiivisesti, eikä niiden kantaemoilla ole myöskään ollut kyseisiä ongelmia. hyvät jalostusurokset puolestaan astuu vaikka nahkarukkasen jos se haisee "niiltä päiviltä". ne tekee temput vaikka ostarin pihassa välittämättä yleisöstä, ei niitten puuhia ja tunnelmaa tarvitse ihmisen kasata ja stressata. ulkomaisten jalostusyksilöiden valintaan taas pitää vaikuttaa terveystulosten saatavuus esivanhemmilta ja sisaruksilta. valitettavasti tutkimustulosten saatavuus on heikompaa kun suomessa, sillä koiria ei ihan samassa mittakaavassa tutkita kun suomessa, lisäksi tietoa pitää onkia. suomessa olemme nöyriä koiran omistajia, eikö? joku pyytää ja mehän tehdään..hyvä s jatketaan samaan malliin! ninni Lähettäjä Irina Nikmo :01 Palatakseni itse aiheen otsikkoon eli HC:hen... Meidän vanhin koira kävi silmätutkimuksessa vähän yli vuoden ikäisenä ja todettiin jo siinä vaiheessa paha kaihi, josta lääkäri sa että todennäköisesti tulee sokeutumaan. Silloin oli jo laajat peitteet... Huomasin toissa syksynä sen, että hämäränäkö on selkeästi huonontunut ja nyt on huomattu, että verrattuna edelliseen, tykkää mielummin vetää kakkosrivissä kuin kärjessä, erityisesti pimeällä. Vielä onneksi näkee kuitenkin jotain, eikä törmäile vapaana

8 juostessaan ja toivotaan tietenkin että kaihi ei enää etenisi. Tietenkin, jos haluaa etsiä hopeareunusta pilvenympäriltä, voin todeta, että mielummin omassa laumassa muuten terve kaihi koira kuin jostakin muusta, vaikkapa haimasairaudesta tms. sairaudesta kärsivä koira, jota pitäisi koko ajan lääkitä. HC-koiran kanssa voi kuitenkin harrastaa ihan normaalisti. Todettakoon kuitenkin, ettei nyt tule väärinymmäryksiä, etten tietenkään toivo kaihia kenellekään. Mielestäni olisi tärkeää kiinnittä huomiota siihen, ettei jalostukseen otettaisi silmäsairaita yksilöitä, koska käsittääkseni osa sairauksista on koirille kivuliaita. -Irina Lähettäjä leenan :57 Irina Nikmo kirjoitti: Tietenkin, jos haluaa etsiä hopeareunusta pilvenympäriltä, voin todeta, että mielummin omassa laumassa muuten terve kaihi koira kuin jostakin muusta, vaikkapa haimasairaudesta tms. sairaudesta kärsivä koira, jota pitäisi koko ajan lääkitä. HC-koiran kanssa voi kuitenkin harrastaa ihan normaalisti. -Irina Nyt en ihan ymmärrä tuota "vaikkapa" haimasairautta ja normaalia harrastamista. Narttumme on haimasairas ja sen kanssa voi vetää niinkuin terveenkin koiran kanssa ja tehdä ihan kaikkea muutakin mitä nyt malamuutille kuuluu. Se, että koiralle tarvitsee syöttää ruoan mukana haimaa niin ei vaikuta sen normaaliin elämään tai harrastamiseen mitenkään muuten. Vertailukohtana kärjistetysti: laittavathan jotkun joka ruokaan lisä-aineen, pellavaöljyä, lihaa, levää tai mitälie ihmeainetta...haiman kanssa ihan sama juttu - se on lisä-aine ruokailun yhteydessä (vaikkakin koira ei tule toimeen ilman sitä). Eikös HC ole sen näön kanssa tekemisissä, joten kai se pahimmillaan juuri vaikuttaa harrastamiseen jos näkö huononee? Haima kulkee matkassa mukana helposti, jauheena tai pakasteena, samanlailla kuin nappulat yms. joten missäänvaiheessa siitä ei kärsitä, ainakaan meillä. Samanlailla se tarvitsee ostaa kuin barffi-ruoat, nappulat, välineet yms. Voisin siis muuttaa lauseen: mieluummin haimasairas kuin kaihi, jos ne ovat ainoat listalla. Lähettäjä Paws :14 Itselläni ei (ONNEKSI) ole (vielä) kokemusta k.o. sairauksista, enkä toivottavasti saakaan... Mutta minusta tämmöinen "meidän tauti on helpompi kuin teidän tauti"-juttu on vähän höntti. Ihanteenahan on terve koira, eikä kukaan varmasti toivo koiralleen sen paremmin kaihia kuin maksasairauttkaan. Eikä mitään muutakaan tautia. Taannoisessa Koirat-lehdessä oli Marjatta Snellmannin haastattelu, jossa kävi ilmi, että kaikki Lassieta esittäneet koirat olivat kärsineet silmäanomaliasta (CEA.) Ne olivat lähes sokeina tukeutuneet ohjaajiinsa normaalia enemmän ja ne oli siten ollut helppo kouluttaa. Inhotti ajatuskin mokomasta. Tiedän, ettei kukaan tarkoituksella tahdo tehdä sairaita koiria, mutta jos pitäisi valita maksasairas tai kaihikoira, luulen että vaihtaisin rotua. Ihan vaan siksi, että jo on muutti pahassa jamassa jos ei terveitä löydy. Jos omalla koiralla puhkeaisi kumpikaan, no, tietysti hoitaisin sitä enkä "heittäisi pois" ja toivoisin seuraavalle terveyttä - mutta jos pentua valitessa jo tietäisin, ettei terveitä ole, taitaisin ennemmin lähteä Kanadaan tai vaikka Grönlantiin hakemaan eskimokoiran pentua. Että jätetään tämmöiset puheet, jooko... Nyt tietysti näin puhuneena molemmille koirilleni puhkeaa sekä kaihi että haimavika ja nuoremmala havaitaan E-lonkat ja kolmosen kyynärät :( En yritä tässä ylpeillä, että mun koiratpa on terveitä ja teidän ei, ei noin nuorista tiedä (eikä varsinkaan tiedä ne vielä periyttävät, brr.) Mutta silti tämmöinen on minusta ikävä puheenaihe. Kyse on kuitenkin taudeista, jotka yritetään kovasti kitkeä kannasta pois.

9 Nyde PS. Mikä on haimavikaisen koiran virallinen nimi? Tahtoisin katsoa KoiraNetistä sukutaulua, että osaisin tulevaisuudessa tehdä oikean jalostusvalinnan. Lähettäjä salosi :03 Tämä aihe on hiukan lähtenyt rönsyilemään.. Suomessa on tavattu mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa, maksashunttia, hermolihasrappeumaaa, haiman vajaatoimintaa jne... Ja empä usko että KUKAAN KASVATTAJA on TAHALLAAN ko. sairauksia kasvateilleen "hankkinut". Jos lähdetään karsimaan noiden sairauksien kantajien sukulaisia niin luultavasti edes jalostusuroslistalla ei olisi yhtään urosta?! Ja harvalla kasvattajalla olisi yhtään jalostusmateriaalia. Monet sairaudet puhkeavat ilman ennakko varoitusta ja se että ovatko ne perinnöllisiä on usein erittäin vaikeasti tutkittavissa - tai sitten niitä ei edes voida varmuudella tutkia. Minä olen tutkituttanut koirani eikä niillä ole haimanvajaatoimintaan viittaavia arvoja. Leenan koiralla on haimanvajaatoiminta ja muistaakseni oli puhetta että se on tulehduksen aiheuttama. Ja kuten Leena sanoi Usva voi tehdä kaikkea sitä mitä tervekin koira voi, se vaan saa "lihalöntin" ruokansa sekaan joka päivä :) -Sirpa- Lähettäjä Paws :23 Aiheilla on tapana rönsyillä toisinaan :) ks. lunta tulee-aihe... hehe... Niin no eihän kaikkia voi jalostuksesta karsia. MUTTA se mitä tässä oikeastaan kadun oli se hiukkasen höntti fakta, ettei haiman vajaatoiminta ole välttämättä perinnöllinen vika, toisin kuin HC... joka siis pääsi minulta unohtumaan :( Toisaalta eikös Önnilläkin ollut haiman vajaatoimintaa vai muistelenko nyt ihan päin honkia? Tietysti senkin on voinut aiheuttaa tulehdus. Mutta toisaalta jos kyseessä on Usva niin sehän on sen verran sukua Ruffylle (muistaakseni täti) ettei ihan heti tulisi mieleen sukulaisia käyttääkään. Että sikäli omalta kohdaltani se ei ole mikään akuutti huolenaihe. Ja Whis nyt on niin pieni ettei sille uska vielä uroksia mitenkään katsoa, kun terveys, lopullinen rakenne ja todelliset työominaisuudet ovat vielä täysi mysteeri. Jälleen aiheeseen palatakseni: minusta ei vaan ole kivaa vertailla tauteja, koska ne ovat kaikki ikäviä koiralle ja omistajalle, oireettomia eli ei. Joten ei tehdä sitä, eihän? Vaan toivotaan terveitä koiria (tauteja kun voi tulla mitä terveimmistäkin vanhemmista, kun geenitestejä ei vielä pahemmin ole.) Lähettäjä marppi :50 Miten haimanvajaatoimintaan suhtaudutaan jalostustoimikunnassa vai onko sairaus uusi rodussa? Collieilla se on perinnöllinen, mutta onko enemmän tietoa malamuuttien taudista ja miten se poikkeaa saksanpaimenkoirilla ja collieilla esiintyvästä.

10 Lähettäjä salosi :58 Haiman vajaatoiminnasta kärsiviä koiria on tiettävästi (siis minun tiedossani) ollut kaksi. Haimavikaista koiraa ei tietenkään käytet jalostukseen. Nuutilla on 42 jälkeläistä ja niistä kaksi on sairastunut (siis ylipäätään sairastunut - muut jälkeläiset terveitä). Inalla taasen on 29 jälkeläistä ja niistä yksi on sairastunut(siis ylipäätään sairastunut - muut jälkeläiset terveitä). En pitäisi kumpaakaan mitenkään huonona jalostuskoirana. Ja kuten sanottu ne molemmat on myös testattu eivätkä kanna sairautta. Ja kotoakin löytyy Nuutin jälkeläisiä - terveitä ainakin vielä :) Meillä ei onneksi muissakaan pentueissa ole ollut sairauksia. Minun mielstäni taas sairauksista pitäisi puhua jotta tiedettäisiin enemmän missä linjoissa liikkuu mitäkin ja että niitä tarvittaessa voitaisiin välttää ainakin niin ettei yhdistetä kahta mahdollista kantajaa. Ja nykyiseltä jalostustoimikunnan puheenjohtajalta saa ainakin rehellistä tietoa sairauksista - terkkuja vaan Siskolle Lähettäjä Paws :25 No kun pentueissa on 8 ja 9 pentua ja molemmissa vain yksi sairastunut, olisi tosiaan hiukan outoa jos vaiva olisi perinnöllinen. Että anteeksi nämä "epäilykseni", taustatyö auttaa tässäkin :) Eikös kaihiin ole kehitteillä geenitesti? Vai pulputanko taas omiani? Lähettäjä Marita :46 Nimenomaan sairauksista pitää puhua! Mielellään kuitenkin niin, että on tilastoitua, varmaa tietoa keskustelun pohjana. Aika moni muutti Suomessa on sukua toisilleen. Ei ole olemassa vain tuon ja tämän kasvattajan ongelmia- sairaudet rodussamme ovat meidän kaikkien rasitteena. Ihan eria asia on se, että jotkut kykenevät puhumaan avoimesti koiriensa ongelmista, joillekin se tuntuu olevan ylipääsemättömän vaikeaa. Lähettäjä leenan :47 Nonniin, näköjään näille piireille tyypillinen kyräily on taas omalla kauniilla paikallaan, yksi syy miksi oma kiinnostus rodun yhteistoimintaan on laimentunut. Menee 110% off topic mutta who cares?! Usvan eli narttumme haiman vajaatoiminnan on aiheuttanut tulehdus, mikäli tiettyjä tahoja (tiedätte sijaintinne) kyseinen elllausunto kiinnostaa niin eikun pyytämään vain. Todellista urheuttahan on riipiä juttua näistä aiheista selän takana. Mikäli kukaan on käynyt kotisivuillani, on taudinkuvan määritysajankohta ja syyt sinne kirjattu. Toki kivempaahan on vatvoa kuulopuheita ja tietenkin...pienessä piirissä naureskella - onneksi se kävi tuon jälkeläisillä eikä meillä! Mutta kuten on nähty, niin yllättäen se "vaiva" onkin omaan kinttuun kusemassa.

11 Mutta näin näyttää maailma makaavan. Kuten sanottu jo aiemmin, Usva viettää vallan normaalia elämää ja olemme onnellisia että syy saatiin selville ennenkuin tyttö kuihtui olemattomiin. Meillä koira eivät ole LIT&LAT&RUS&S&WTF?! tsampiooneja tai urheita pohjoisnavalle matkaajia vaan tavallisia perhekoiria joilla harrastetaan enemmän ja vähemmän. Toivomme niiden olevan terveitä koko elämänsä - lähtökohta on että niitä rakastetaan ja niiden hyvinvoinnin eteen tehdään kaikki mahdollinen. Se lienee kaikilla muillakin tavoitteena. Lähettäjä Irina Nikmo :36 Tässä hieman korjausta edelliseen viestiini, jossa ilmaisin asioita hieman hölmösti... Aluksi pahoitteluni edellisen viestini aiheuttamasta mielipahasta! Siinä ei todellakaan ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. En edes tiennyt, että Leenan koiralla on ko. sairaus. Viestiäni ei tarkoitettu kenellekään henkilökohtasesti, siinä mainittiin vain eräs sairaus esimerkin omaisesti... Irina Nikmo kirjoitti: Tietenkin, jos haluaa etsiä hopeareunusta pilvenympäriltä, voin todeta, että mielummin omassa laumassa muuten terve kaihi koira kuin jostakin muusta, vaikkapa haimasairaudesta tms. sairaudesta kärsivä koira, jota pitäisi koko ajan lääkitä. HC-koiran kanssa voi kuitenkin harrastaa ihan normaalisti. Jälkikäteen tarkasteltuna tuo oli kieltämättä huonosti kirjoitettu, eikä yhtä sairautta pitäisi verrata toiseen. Ne on kaikki ikäviä asio niin koirille kuin niiden omistajillekin. Tarkoitukseni olikin vain puhua omista kokemuksistani elämästä malamuutin kanssa jolla on todettu HC. Kaikki sairaudet ovat ikäviä asioita ja toivoisinkin, että tämä ihana rotu olisi mahdollisimman terve. -Irina Lähettäjä AnneKo :03 Paws kirjoitti: No kun pentueissa on 8 ja 9 pentua ja molemmissa vain yksi sairastunut, olisi tosiaan hiukan outoa jos vaiva olisi perinnöllinen. Että anteeksi nämä "epäilykseni", taustatyö auttaa tässäkin :) Eikös kaihiin ole kehitteillä geenitesti? Vai pulputanko taas omiani? Hmmm, tuo että yksi pentu pentueesta sairastuu ei kyllä ole se seikka joka osoittaisi jonkun sairauden ei-perinnölliseksi tai toisinpäin.. Kaihin kanssa on usein niin, että vain yksi pentu sairastuu - ja todella monen muunkin sairauden ja vaivan kanssa. Näitä perinnöllisyysasioita on usein helpointa sisäistää ihan perusperinnöllisyysoppia lukemalla.. On olemassa siis tietyt perinnöllisyyskaavat joiden mukaan mennään mutta aina tulee muistaa, että SATTUMA vaikuttaa osaltaan ja siksi ikinä ei voi sanoa mitään varmaa. Paitsi jos on olemassa geenitesti, jolla asiaa voidaan nykytieteen turvin tutkailla. Katsopa tämän viestiketjun ensimmäistä sivua jossa minä juuri kirjoitin tuosta HC:n geenitesti-asiasta... ;) Lähettäjä AnneKo :13 leenan kirjoitti:

12 Nonniin, näköjään näille piireille tyypillinen kyräily on taas omalla kauniilla paikallaan, yksi syy miksi oma kiinnostus rodun yhteistoimintaan on laimentunut. Menee 110% off topic mutta who cares?! Enpä voi olla pohtimatta, että miksi aina tunnutaan tulevan tähän.. Miksi joka kerta kun puhutaan rodun / koirien terveydestä niin tullaan siihen, että siitä syntyy eripuraa ja mielipahaa?? Ja silti monikin kirjoittaa kauniita sanoja "sairauksista pitää puhua", "avoimuutta pitää olla", "kasvattajien tulee olla avoimempia" Kukaan kasvattaja ei tarkoituksella varmasti uhalla tee sairaita pentuja. Fakta. Eikö meidän tulisi seurata asioita siksi, että ehkä osaisimme välttää riskiyhdistelmät - eikä siksi että saisimme ruodittavaa muiden asioista.. This is very sad :( Lähettäjä Marita :21 Todellakin^. Eikö meillä ole ainakin joskus ollut käytössä terveyskysely- lomake? Jos ihmiset aktiivisesti ilmoittelisivat koiriensa sairauksista yhdistykselle, saataisiin faktatietoa kuulopuheiden sijaan. Kahlaan tällä hetkellä hyvin vaatimattomalla vauhdilla perinöllisyystieteiden prof. George A. Padgettin kirjaa "Control of Canine Genetic Diseases". Kirjoittajan mukaan jokainen puhdasrotuinen koira kantaa neljästä viiteen "vioittunutta", perinnöllsitä sairautta aiheuttavaa geeniä. Kirjassa esitetään myös taulukoita ja laskelmia erilaisten sairauksien esiintyvyydestä ja ennustettavuudesta. Kirja on opas eläinlääketiedettä opiskeleville ja erityisesti kasvattajille.löytyisikö vastaavaa suomenkielellä vai käydäänkö näitä laskentatapoja läpi kasvattajakurssilla? Lähettäjä J ja rekikoirat :57 Paws kirjoitti: eikös Önnilläkin ollut haiman vajaatoimintaa vai muistelenko nyt ihan päin honkia? Tietysti senkin on voinut aiheuttaa tulehdus. Hei! Edesmenneen "Önnin" (Salomaan Bodyguard)omistajana voin vastata tähän. Kyllä, Önnillä oli haiman vajaatoiminta, jonka oireet alkoivat jo koiran ollessa 3,5-kuukauden ikäinen, ja puolivuotiaana oireet äityivät eräänä päivänä niin pahoiksi, että koira kiidätettiin pieneläinklinikan päivystykseen Helsingissä. Siellä haimanvajaatoimintaa Suomessa siihen mennessä eniten tutkinut eläinlääkäri totesi Önnillä ko sairauden, ja lausunnossaa hän kirjoittaa, että koska taudinkuvasta tiedetään se että haiman runsaan varakapasiteetin vuoksi oireiden alkaessa haimasta on tuhoutunut jo 98%, ja koska Önni oli toteamishetkellä niin nuori, on sillä täytynyt siis olla ko sairaus synnynnäisenä. Önni oli sairautensa heikentämänä vietävä viimeiselle matkalleen kesällä 2008; vajaan 8-vuoden iässä. :( Alunperin ennuste oli hyvin huono, ja elinvuosien pelättiin jäävän lyhyiksi. Huolellisella hoidolla ja lääkityksellä Önni kuitenkin eli noinkin pitkän elämän, jota tosin siivittivät aika-ajoin paha sairastelu ja lonkkavian paheneminen iän myötä, sekä ristiselän ongelmat. Niillä saattoi olla suora yhteys haimanvajaatoiminnan kanssa, sillä se vaikuttaa ravinteiden imeytymiseen, ja sitä kautta monin tavoin koiran kehoon. Lisäksi Önni oli valtavan kokoinen yksilö, jonka luusto joutui siksikin koville, eikä huono ravinteiden imeytyvyys edesauttanut asiaa yhtään. Oma henk. koht. mielipiteeni siis on, että tuskin on sattumaa tai huonoa tuuria, että samalla uroksella on kaksi haimanvajaatoimintaan sairastunuttta jälkeläistä. Sen enempää syyttelemättä ketään, sairauden (hyvin rankan version) kanssa tekemisissä olleena suhtautuisin siihen vakavasti,

13 enkä missään nimessä käyttäisi jalostukseen koiria, joiden jälkeläisillä tätä sairautta on esiintynyt. Kuten Anne K. tuossa kirjoitti, ei vähäinen esiintyvyys suhteessa syntyneiden pentujen määrään tee automaattisesti varmuutta siitä ettei kyseessä ole perinnöllinen sairaus. Önniä hoitanut eläinlääkäri uskoi sairauden malamuutilla olevan aivan yhtä perinnöllinen, kuin se on colliella ja saksanpaimenkoirallakin. Olisin siis hyvin varovainen sen kanssa, enkä vähättelisi sitä vain koska maassamme on tavattu vasta kourallinen ko sairaustapauksia. Niistä muutamasta ensimmäisestä 'yksittäistapauksesta' jokaikinen sairaus on lähtenyt liikkeelle. Lähettäjä salosi :47 "Sen enempää syyttelemättä ketään, sairauden (hyvin rankan version) kanssa tekemisissä olleena suhtautuisin siihen vakavasti, enkä missään nimessä käyttäisi jalostukseen koiria, joiden jälkeläisillä tätä sairautta on esiintynyt." Hienoa ettet syyttele :) Mutta kuten jo aiemmin olen kertonut tuolla aiemmilla sivuilla ei tuolla uroksllani (jota ei siis syytetä) ole tutkimusten mukaan mitään viitettäkään sairaudesta.- Sirpa- ja alla faktatietoa :) Viimeaikaisten tutkimusten perusteella tiedetään, että haiman surkastuminen on autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairaudessa elimistön puolustusjärjestelmä häiriintyy ja immuunivälitteinen tulehdusreaktio kääntyy omia kudoksia vastaan alkaen tuhota niitä. Haiman vajaatoiminnassa tulehdusreaktio on kohdistunut haimaentsyymejä tuottavia akinussoluja kohtaan, johtaen niiden surkastumiseen ja siten ruuansulatusentsyymien erityksen vähentymiseen. Haiman vajaatoimintaa esiintyy Suomessa yleisimmin saksanpaimenkoirilla (yli 60 % todetuista tapauksista) sekä pitkäkarvaisilla collieilla (vajaa 30 % tapauksista). Tyypillistä autoimmuunisairaudelle on, että riski sairastua periytyy. Tämä sairastumisalttiuden periytyvyys on todettu sekä pitkäkarvaisilla colliella että saksanpaimenkoirilla. Periytyvyysmekanismia ei ole vielä kuitenkaan pystytty selkeästi määrittämään. Todennäköistä on, että kyseessä on väistyvä, resessiivinen ominaisuus, mutta ei tiedetä onko kyseessä yhden vai useamman geenin muutos. Perinnöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan usein myös jokin altistava ympäristötekijä, joka laukaisee autoimmuunisairauden. Kuten useissa muissakin autoimmuunisairauksissa taustalla voidaan epäillä olevan virusinfektion tai stressin, mutta näiden syiden toteennäyttäminen on hyvinkin vaikeaa.