Milla Salin, Turun yliopisto Äitien perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet Johanna Närvi

Transkriptio

1 Työryhmäkoordinaattorit: Minna Ylikännö, Kelan tutkimusosasto Milla Salin, Turun yliopisto Torstai klo , Linna, RH Tervetuloa työryhmään Äitien perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet Johanna Närvi Työn ja kodin ristiriitojen yhteys myöhempään työuraan ja sairauspoissaoloihin Miia Ojanen Työn ajan ja paikan joustot Euroopassa sekä työn ja perheen yhteensovittaminen Timo Anttila, Tomi Oinas, Jouko Nätti & Mia Tammelin Tauko Isien perhevapaat teoriassa ja käytännössä Johanna Lammi-Taskula Maahanmuuttajat ja kotihoidon tuki Jussi Tervola Perhepoliittiset uudistukset, perhepolitiikan pitkä linja ja vanhempien mielipiteet Minna Salmi & Johanna Närvi Perjantai klo , Linna, RH Tervetuloa perjantain sessioon Yhteiskuntaluokka työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimuksessa Tiina Sihto Isät kotiin, äidit työhön? Miia Saarikallio-Torp & Anita Haataja Työn ja perheen yhteensovittamisen verkkoaivoriihi Marja Känsälä, Anna Vanhala & Salla Toppinen-Tanner Tauko Nainen merenkulun miehisessä maailmassa Sanna Haavisto, Valdemar Kallunki, Juhani Pekkola, Tiina Kirvesniemi & Liisa Korpivaara Molemminpuolisuuden tila Sukupolvien suhteet maatilojen sukupolvenvaihdoksessa Kalevi Paldanius 1

2 Johanna Närvi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Äitien perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet Nykyisen kotihoidon tuen on arveltu suosivan lasten pitkää kotihoitoa ja siten pitkittävän katkoja äitien työurilla. Esityksessä tarkastellaan äitien ratkaisuja perhevapaiden ja ansiotyön suhteen siinä vaiheessa, kun heidän nuorin lapsensa on parivuotias, ja kysytään, mikä saa äidit hoitamaan lasta kotona ja ketkä äidit ovat jo palanneet työhön. Erityisesti tarkastellaan äitien toiminnan yhteyttä heidän työmarkkina-asemaansa sekä hoivaihanteisiin. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että äitien mahdollisuuksia siirtyä perhevapaalta työelämään rajaa se, onko heille työtä tarjolla. Pisimpään kotona ovat äidit, joiden työmarkkina-asema ennen lasta on ollut heikko tai epävakaa luvulla on myös yleistynyt uusfamilistinen käsitys pitkän kotihoidon ja usein juuri äidinhoivan tärkeydestä lapselle, mikä on osaltaan vahvistanut kotihoidon tuen asemaa suomalaisessa lapsenhoitokulttuurissa. Lapsen vetovoiman ohella kotihoito voi olla myös väliaikaista pakoa kiireisestä ja vaativasta työelämästä. (Lammi-Taskula 2004; Salmi ym. 2009; Sipilä ym ) Esityksen aineistona ovat noin 2200 äidin vastaukset THL:n yhteistyössä Kelan tutkimusosaston kanssa toteuttamaan Perhevapaat väestökyselyyn. Analyysissa mukana olevien äitien nuorin lapsi oli iältään vajaasta kahdesta vajaaseen kolmeen vuoteen. Tulokset ovat osa THL:n meneillään olevaa tutkimushanketta Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo, jota rahoittaa Työsuojelurahasto. Äideistä enää neljännes hoiti parivuotiasta kotona kokopäiväisesti. Tulokset osoittavat, että heikko työmarkkina-asema ennustaa äidin kotona oloa. Työssä taas olivat useammin ne, joilla oli työ johon palata ja joiden asema työelämässä oli hyvä. Lisäksi kotona lasta hoitavat ja työssä olevat äidit ajattelivat eri lailla äidinhoivan ihanteesta. Tämä työtilanteiden ja hoivaihanteiden kietoutuminen yhteen on haaste hallituksen tavoitteelle saada kotona lasta hoitavat äidit nopeammin ansiotyöhön kotihoidontukijärjestelmää muuttamalla. 2

3 Miia Ojanen Tampereen yliopisto Työn ja kodin ristiriitojen yhteys myöhempään työuraan ja sairauspoissaoloihin Työurien pidentämiseen, työllisyyteen, työn ja perheen yhteensovittamiseen, väestörakenteen muutokseen sekä työssä jaksamiseen ja jatkamiseen liittyvät teemat ovat viime vuosina olleet näkyvästi esillä keskusteluissa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Keskustelu kumpuaa tarpeesta turvata hyvinvointi sekä yhteiskunnallinen kehitys tilanteessa, jossa suuri määrä ansiotyöläisiä eläköityy, väestö ikääntyy, palvelujen tarve erityisesti terveysja hoivapalveluissa kasvaa ja taloudessa sekä työelämässä tapahtuu nopeita muutoksia. Erityisesti työurakeskustelu on käynyt viime aikoina vilkkaana. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset tulee liittää osaksi tätä keskustelua ja huomiota suunnata yksilön työuran ja elämänkulun eri vaiheisiin. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaihe on työhön osallistumisen ja työuran kehityksen näkökulmasta erityisen haasteellinen, mutta onko se myös kriittinen työuran jatkuvuuden ja yksilön hyvinvoinnin kannalta? Millaisia vaikutuksia työn ja kodin ristiriidoilla on työuraan ja yksilön sairastavuuteen? On olemassa näyttöä siitä, että työn ja kodin välinen konflikti alentaa työntekijän suoritustasoa ansiotyössä, lisää loppuun palamisen riskiä ja altistaa yksilön erilaisille psyykkisille, fyysisille ja sosiaalisille ongelmille sekä tyytyväisyyden laskulle. Sen sijaan siitä, miten työn ja kodin ristiriidat vaikuttavat palkansaajien myöhempään työuraan pitkällä aikavälillä, ei ole tutkittua tietoa. Lisäksi tutkimukset työn ja muun elämän ristiriitojen vaikutuksista työhön ja terveyteen perustuvat pääosin poikkileikkausaineistoihin. Meneillään oleva väitöskirjatutkimukseni työn ja kodin ristiriitojen yhteydestä myöhempään työuraan sekä sairauspoissaoloihin pyrkii vastaamaan pitkittäistarkastelun avulla muun muassa edellä esitettyihin kysymyksiin. Tutkimusaineisto koostuu Tilastokeskuksen työolotutkimuksista sekä niitä täydentävästä rekisteriseuranta-aineistosta. 3

4 Timo Anttila 1, Tomi Oinas 1, Jouko Nätti 2 & Mia Tammelin 1 1 Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos 2 Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Työn ajan ja paikan joustot Euroopassa sekä työn ja perheen yhteensovittaminen Työaika ja työn paikka ovat työelämän laadun keskeisiä tekijöitä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työajan eri ulottuvuuksia ja työn teon paikkoja Suomessa ja Euroopassa. Tutkimuksessa kysytään: voiko Euroopasta tunnistaa ns. joustoregiimejä? Lisäksi tarkastelemme ovatko työn ajan ja paikan ulottuvuudet yhteydessä kokemuksiin työn ja perheen yhteensovittamisesta. Empiirinen tarkastelu perustuu viimeisimpään Euroopan työolotutkimukseen vuodelta 2010 (EU25, n=25,417 haastattelua). Analyysit on toteutettu klusterianalyysillä. Tutkimuksessa tarkastellaan neljää työaikajouston ulottuvuutta: työajan pituus, työn ajoitus, intensiteetti ja autonomia. Lisäksi tarkastellaan työn paikkaan liittyvää joustoa paikkoja kuvaavien muuttujien pohjalta (mm. kotona työskentely, etätyö). Tutkimuksessa tunnistetaan viisi työaikaan ja -paikkaan pohjautuvaa joustoregiimiä Euroopassa. Tutkimus tuo uutta tietoa työaikajoustojen merkityksestä työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta; erityisesti työaikaan liittyvät joustot helpottavat työ ja perheen yhteensovittamista. Paikkaan perustuvalla joustolla ei vastaavasti ole suurta merkitystä työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta. 4

5 Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Isien perhevapaat teoriassa ja käytännössä Perhevapaat ovat yksi työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävän politiikan kulmakiviä. Suomessa on edetty 1970-luvulla säädetystä isyysvapaasta ja 1980-luvulta asti isien ja äitien jaettavissa olevasta vanhempainvapaasta pienin askelin kohti isien suurempaa osuutta perhevapaista ja pienten lasten hoitovastuusta. Isäkuukausi oli käytössä vuosina Jos isä piti kaksi viimeistä viikkoa vanhempainvapaasta, hän sai ansiosidonnaisella päivärahalla korvattuja bonusviikkoja. Tarkastelen esityksessä isien perhevapaiden kehitystä yhtäältä politiikan tavoitteiden ja keinojen ja toisaalta käytännön toteutumisen tasolla. Tarkastelen isien perhevapaisiin vaikuttavia tekijöitä niin vapaajärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien ja rajoitusten kuin perheiden ja työpaikkojen arjen ehtojenkin tasolla. Pohdin myös, miten R.W. Connellin hegemonisen maskuliinisuuden käsite soveltuisi tulkintaan isäkiintiöiden kasvaneesta suosiosta. Aineistona on Stakesin/THL:n yhteistyössä Kelan tutkimusosaston kanssa vuosina 2001, 2006 ja 2013 keräämät Perhevapaakyselyt. Kyselyiden vastaajat ovat 2-vuotiaiden lasten äitejä ja isiä, jotka on poimittu Kelan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa saaneiden joukosta. 5

6 Jussi Tervola Kela Maahanmuuttajat ja kotihoidon tuki Kotihoidon tuen käyttö maahanmuuttajien keskuudessa on herättänyt huomiota monissa maissa, jossa vastaava tukimuoto on käytössä, erityisesti Norjassa. Taustalla on huoli sekä äideistä, joiden kotoutuminen työmarkkinoille viivästyy kotihoidon takia, että lapsista, joiden katsotaan hyötyvän päivähoidosta mm. kielenoppimisen kautta. Suomessa vastaavaa keskustelua ei ole juuri käyty, mihin todennäköisesti on vaikuttanut maahanmuuttajaväestön verrattain pieni osuus. Tutkimuksen tavoite on analysoida maahanmuuttajatalouksien kotihoidon tuen käyttöä Suomessa. Maahanmuuttajat jaotellaan neljään ryhmään äidin syntyperän mukaan: OECDmaista, entisen Neuvostoliiton maista, pakolaismaista ja muista maista muuttaneisiin. Erityisesti ollaan kiinnostuneita, kuinka usein ja kuinka pitkään eri maahanmuuttajaryhmät käyttävät kotihoidon tukea verrattuna toisiinsa ja kantaväestöön. Kysymystä tutkitaan sekä sellaisenaan että vakioiden kotihoidon tuen käyttöön vaikuttavia tekijöitä, kuten äidin aikaisempi työllisyystilanne tai perheen lapsien määrä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kotihoidon tuen käytön jakautumista vanhempien kesken. Aineistona toimii kattava pitkittäisaineisto vuosina syntyneistä lapsista. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tällä tarkkuudella. Vaikka kantaväestöön syntyvistä lapsista lähes yhdeksän kymmenestä saa kotihoidon tukea alle kolmevuotiaana, useimmat maahanmuuttajaryhmät käyttävät tukea vielä useammin. Kaikkien maahanmuuttajaryhmien tukijaksot ovat selvästi kantaväestön jaksoja pitempiä. Erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat kuitenkin kaventuneet selvästi 2000-luvulla. Eron kaventuminen selittyy alustavien tarkastelujen mukaan pääosin uusien maahanmuuttokohorttien erilaisella käyttäytymisellä. Erot maahanmuuttajien kotihoidon tuen käytössä heijastavat mahdollisesti eroja, paitsi työmarkkina-asemassa, myös perheensisäisessä roolituksessa. Lisäksi käyttöön vaikuttavat mahdolliset kasvatukselliset preferenssit: lasta ei ehkä haluta sijoittaa päivähoitoon, jossa lapsen ei katsota oppivan oman kulttuurin tapoja tarpeeksi, vaikkakin eri maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen kuuluu päivähoidon lainmukaisiin kasvatustavoitteisiin. 6

7 Minna Salmi & Johanna Närvi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Perhepoliittiset uudistukset, perhepolitiikan pitkä linja ja vanhempien mielipiteet Hallitus ehdotti rakennepoliittisessa ohjelmassaan elokuussa 2013 kahta merkittävää perhepoliittista uudistusta. Kotihoidon tukikausi halutaan jakaa puoliksi molemmille vanhemmille siten, että jos toinen vanhemmista ei pidä osuuttaan, ei toinenkaan voi sitä pitää. Subjektiivista päivähoito-oikeutta halutaan rajoittaa osa-aikaiseksi lapsille, joiden vanhempi on kotona perhevapaalla tai kotihoidontuella nuoremman sisaruksen kanssa. Kotihoidon tuen kiintiöimisen tavoitteena on saada äidit nopeammin perhevapailta töihin ja lisätä isien osuutta kotihoidon tuen käyttäjinä. Päivähoito-oikeuden rajoittamisen tarkoituksena on korvata kunnille menolisäys, joka kotihoidon tuen uudistuksesta todennäköisesti aiheutuisi, kun lapsia tuotaisiin varhemmin päivähoitoon. Paperissa tarkastellaan mitä mieltä parivuotiaiden lasten vanhemmat ovat ehdotuksista. Aineistona on THL:n yhteistyössä Kelan tutkimusosaston kanssa marras-joulukuussa 2013 keräämä Perhevapaat väestökysely, johon vastasi noin 3000 äitiä ja 2200 isää. Mielipiteitä analysoidaan suhteessa äitien pääasialliseen toimintaan sekä äitien ja isien koulutukseen. Vertaamalla tuloksia Stakesin vuosina 2001 ja 2006 tekemien vastaavien kyselyiden tuloksiin selvitetään miten vanhempien mielipiteet subjektiivisesta päivähoitooikeudesta ja sen rajoittamisesta ovat muuttuneet 2000-luvun kuluessa, jolloin subjektiivista päivähoito-oikeutta on kyseenalaistettu. Tulokset ovat osa THL:n meneillään olevaa tutkimushanketta Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo, jota rahoittaa Työsuojelurahasto. Tulosten mukaan pienten lasten vanhemmat eivät kannata kotihoidon tukikauden jakamista vanhempien kesken. Valtaosa vanhemmista haluaa ehdottomasti säilyttää subjektiivisen päivähoito-oikeuden, mutta samaan aikaan enemmistö kannattaa myös oikeuden rajoittamista osa-aikaiseksi perhevapaalla olevien vanhempien lapsille. Ajallinen vertailu kertoo, että isät ovat olleet tiukemmin subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla kuin äidit. Äitien mielipiteissä on tapahtunut jyrkempi muutos vuoden 2006 jälkeen. Hallituksen ehdotuksia arvioidaan myös suhteessa suomalaisen perhepolitiikan pitkään linjaan ja sen jännitteeseen isien vapaakiintiön ja perheiden valinnanvapauden välillä sekä kuvataan millaisesta jo vuosia käydystä julkisesta keskustelusta esitykset nousevat. Ehdotusta kotihoidon tuen kiintiöimisestä arvioidaan vanhempainvapaan isäkiintiöstä käydyn keskustelun ja ehdotusta päivähoito-oikeuden rajoittamisesta päivähoidon historian valossa 7

8 Tiina Sihto Jyväskylän yliopisto Yhteiskuntaluokka työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimuksessa Vastuun siirrot julkiselta sektorilta perheille hoivan järjestämisessä ovat tuoneet perhe- ja hoivapoliittisen keskustelun keskiöön yksilöiden vastuun, vapauden ja valinnat. Valinnanvapaudella onkin suomalaisessa perhepoliittisessa keskustelussa valtava retorinen voima. Valinnanvapauden diskurssi ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että yksilöt eivät tee työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä päätöksiä sosiaalisessa tai kulttuurisessa tyhjiössä. Väitöstutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, miten yhteiskuntaluokka muokkaa naisten kokemia mahdollisuuksia ja rajoitteita työn ja hoivavelvoitteiden yhteensovittamisessa. Tutkimuksessani ymmärrän yhteiskuntaluokan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena positiona ja tarkastelen tutkimuskysymyksiäni erityisesti feministisen luokkatutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimukseni aineistona ovat FLOWS-tutkimusprojektia varten vuosina kerätyt haastatteluaineistot. Tutkimusprojektia varten haastateltiin puhelimitse 806:tta työikäistä naista sekä suoritettiin neljä ryhmähaastattelua. Aineisto on kerätty Jyväskylässä, joten tutkimukseni tarkastelussa on myös se, miten paikallisten työmarkkinoiden erityispiirteet muovaavat naisten työssäkäyntiin liittyviä valintoja. Esitys perustuu tekeillä olevaan artikkeliin, joka on osa väitöstutkimustani. 8

9 Miia Saarikallio-Torp & Anita Haataja Kelan tutkimusosasto Isät kotiin, äidit työhön? Yksi vanhempainvapaiden kehittämistavoitteista on 1970-luvulta lähtien ollut kannustaa isiä osallistumaan lapsen hoitoon. Pyrkimyksenä on ollut tasoittaa naisten ja miesten työnjakoa kotona ja työelämässä sekä näin helpottaa äitien paluuta työmarkkinoille. Samalla on tavoiteltu hyvän ja varhaisen isä-lapsi -suhteen kehittymistä. Isille kiintiöityihin vanhempainvapaisiin on tehty useita, isien käyttöä kannustavia muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana: isän bonusvapaa (isäkuukausi, 2003), isäkuukauden myöhennysmahdollisuus ja päivärahakorotus (2007), isäkuukauden pidennys (2010) ja uudet joustomahdollisuudet (2013). Kotihoidon tukeen isien osallisuutta ollaan vasta nyt suunnittelemassa. Isät ovat ottaneet hyvin vastaan lapsen syntymän yhteydessä, yhtä aikaa äidin kanssa pidettävän isyysvapaan. Sen sijaan hitaammin isien suosion on saavuttanut isäkuukausi, joka mahdollistaa isän itsenäisen hoitovastuun ottamisen ja nopeuttaa äidin työhön paluuta. Vaikka isäkuukauden käyttö on merkittävästi lisääntynyt 2000-luvun reformien jälkeen, on isien osuus kaikista vanhempainrahapäivistä lisääntynyt hitaasti. Lisäksi noin neljännes isistä ei käytä lainkaan oikeuttaan isyys- eikä vanhempainvapaisiin. Näiden isien osuus on pysynyt luvulla suunnilleen ennallaan, vaikka isäkuukautta käyttäneiden isien määrä on moninkertaistunut. Vielä harvinaisempaa kuin isien vanhempainvapaiden käyttö ovat isien kotihoidontukijaksot. Aikaisempien tutkimusten mukaan (Takala 2005 ja Hämäläinen ja Takala 2007; ks. myös Lammi-Taskula 2004) isille korvamerkittyjä lapsenhoitojaksoja käyttäneiden isien sosioekonominen profiili on poikennut monessa suhteessa niistä isistä, jotka käyttävät isien suosion saavuttanutta isyysvapaata. Aikaisemmat tutkimukset on tehty melko pian ensimmäisen isäkuukauden voimaantulon jälkeen eikä myöhempien reformien vaikutuksia ole tarkasteltu. Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää minkälaisia ovat ne isät, jotka eivät käytä vanhempainvapaita lainkaan ja onko ei-käyttäjien profiili muuttunut 2000-luvulla. Lisäksi vertailemme keskenään niitä pariskuntia, joissa vanhempainvapaiden jakaminen on tasaisempaa niihin pariskuntiin, joissa äidit käyttävät pääosan vapaista (vrt. Naz 2010). Myöhemmin tarkoituksenamme on tarkastella perhevapaiden jakamisen tulemia (kuten tulot, parisuhteen pysyvyys) pidemmällä aikavälillä. Tutkimus perustuu Kelan tutkimusosaston kokoamaan Lapsiperheaineistoon, joka on 50 prosentin otosaineisto vuosina synnyttäneistä äideistä ja heidän puolisoistaan. Aineisto on rakennettu yhdistämällä Kelan etuusrekistereiden tietoja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietoihin. 9

10 Marja Känsälä, Anna Vanhala & Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitos Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen verkkoaivoriihi Työ ja perhe-elämä -ohjelman verkkoaivoriihi on haastanut vastaajat vaikuttamaan ja jakamaan ideansa työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi ja arjen sujuvoittamiseksi. Verkkoaivoriihessä on haettu vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Miten järjestää hoivavastuut? Millaisilla työaika- ja muilla järjestelyillä työnantaja voi tukea arjen sujumista? Mitä voitaisiin tehdä toisin? Verkkoavoriihi on osa Työterveyslaitoksen koordinoimaa Sosiaali- ja terveysministeriön Työ ja perhe-elämä -ohjelmaa. Ohjelma etsii ja levittää ideoita ja rohkeita avauksia siihen, mitä työpaikoilla voitaisiin tehdä, jotta työ ja muu arki sujuisivat paremmin. Aivoriihi on toteutettu yhteistyössä Fountain Parkin kanssa. Verkkoaivoriihi on ollut auki osoitteessa Kutsua verkkoaivoriiheen on jaettu Työterveyslaitoksen ja ohjelman verkostoille esimerkiksi verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa, Facebookissa ja Twitterissä. Verkkoaivoriihessä on voinut esittää ehdotuksensa avoimesti omin sanoin ja myös arvioida muiden ehdotuksia. Tarkoituksena on ollut jakaa sekä itsellä ja omalla työpaikalla jo käytössä olevia toimivia ja hyviä käytäntöjä että ideoida aivan uusia. Ajatuksena on myös ollut, että aivoriihestä saa myös itselle ideoita arjen helpottamiseen varsinkin, jos hoitaa pieniä lapsia tai muita läheisiä, käy töissä ja viettää vapaa-aikaa. Siitä voi saada myös suoraan omalle työpaikalle vinkkejä ja apua perheystävällisten käytäntöjen kehittämiseen. Perhetutkimuspäivillä esitellään verkkoaivoriihen tuloksia. Vastaajien taustoista on mahdollista tarkastella vastaajan ammattiasemaa, työaikamuotoa, työaikaa ja jouston mahdollisuutta sekä ikää, perhemuotoa ja hoivavastuita. Aivoriihen ensimmäisenä osaalueena on ollut pohtia, mikä parantaisi työn ja muun elämän yhteensovittamista. Toiseksi on tarkasteltu, mitä työpaikan toimenpiteinä voidaan tehdä arkielämän sujuvuuden varmistamiseksi. Muutaman työhyvinvointiin liittyvän osa-alueen kautta vastaajia on kehotettu ideoimaan uusia näkökulmia työn ja muun elämän yhteensopivuuden parantamiseksi. Kolmannessa vaiheessa on ollut mahdollista arvioida parhaat muiden tuottamista ideoista sekä arvioida, miten itse ja omalla työpaikalla voitaisiin edesauttaa niiden toteutumista. Lopuksi on arvioitu omia kokemuksia tämänhetkisestä työn ja perheen yhteensovittamisesta. 10

11 Stay Onboard -projektin työtyhmä Valdemar Kallunki, Juhani Pekkola, Tiina Kirvesniemi, Liisa Korpivaara & Sanna Haavisto Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Nainen merenkulun miehisessä maailmassa? Stay Onboard -TKI-hankkeessa selvitetään merenkulkijoiden työhyvinvointia sekä merityöhön vetäviä, siellä pitäviä ja sieltä pois työntäviä seikkoja. Työ merellä voidaan nähdä myös osana elämänkulkua, joka määrittyy iän lisäksi sukupuolen perusteella. Merenkulun ammatteja on perinteisesti pidetty miehisinä. Tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat merityöhön hakeutumiseen ja sieltä poistumiseen. Tässä tarkastellaan tuloksia sukupuolinäkökulmasta. Stay Onboard -tutkimusta toteuttaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulu yhdessä alan toimijoiden ja STM:n kanssa. Aineisto perustuu kyselyyn 5021 suomalaiselle merenkulkijalle. Vastausprosentti 39 %. Lisäksi haastateltiin 47 merenkulkijaa, 9 työterveyshuollon asiantuntijaa sekä merimieskirkon, varustamoiden ja ammattiliittojen edustajia. Eri sukupuolten elämänkulku on perinteisesti kulkenut hieman erilaisia reittejä, vaikka esimerkiksi institutionaalisen koulutuksen aikana elämänkulku näyttäytyy varsin sukupuolineutraalina. Merenkulun ammatteihin hakeutumisen eroja voitiin havaita tutkimustuloksissa. Koko aineistossa eniten merityöhön houkutteleva seikka oli työn ja vapaaajan välinen suhde ja tässä ei ollut eroja naisten ja miesten välillä. Suurimpia eroja sukupuolten välillä merityöhön vetävissä seikoissa oli palkkauksessa, jota naisista vajaa 80 % melko tai erittäin piti myönteisenä seikkana ammatinvalinnassa, kun vastaavasti miehistä tätä mieltä oli 68 %. Naisista 35 % piti odotettavissa olevaa urakehitystä merityöhön hakeutumiseen myönteisenä tekijänä, kun taas miehillä vastaava luku oli 58 %. Merityön päättämiseen liittyvissä tekijöissä huomattiin sukupuolten välisiä eroja. Suurin eroavuus sukupuolten välillä oli palkkauksessa. Naisista vajaat 25 %:lla palkka oli syynä maatöihin siirtymiseen, kun miehistä 40 % piti palkkaa syynä poistumiseen merityöstä. Sukupuolten välisiä eroja oli myös työsopimuksen ehdoissa sekä työn ja vapaa-ajan suhteessa. Laadullisessa aineistossa nousi esiin merityöstä pois työntävinä perheeseen liittyvät tekijät. Parisuhteen alkaminen ja perheen perustaminen olivat usein käännekohtia, joissa työ merellä päättyi. Lasten hoidon ja kasvatuksen vastuu on perinteisesti perheessä naisella, ja oletettavasti näin on myös tässä aineistossa, Naisen siirtyminen maatöihin tapahtuu usein silloin, kun parisuhde muuttuu perheeksi. Naisen työuran kehittymistä kuvataan juuri työn ja perheen yhteensovittamisena niin, että naisen työn painoarvoa kuvataan toissijaiseksi (beta career pattern) miehen työuran kehittyessä lähes lineaarisesti (alpha career pattern) (Sullivan & Mainiero 2007). Näin näyttäisi olevan myös merenkulussa. 11

12 Kalevi Paldanius Savonia-ammattikorkeakoulu Molemminpuolisuuden tila Sukupolvien suhteet maatilojen sukupolvenvaihdoksessa Maatalous on Suomessa organisoitu sukupolvelta toiselle siirtyvän perusyksikön eli perheviljelmän varaan. Tämä tarkoittaa, että maatila on sekä tuotanto- että kulutusyksikkö. Se on myös työpaikka ja koti, työyhteisö ja perheyhteisö. Tällaisena siinä menevät lomittain julkinen ja yksityinen, vapaa-aika ja työaika. (Katila 2000, 10) Tämä kuvaus pätee edelleen suureen osaan maatiloista, vaikka toisenlaisiakin organisointitapoja kuten erilaiset yhtymät on viime aikoina ilmaantunut. Maatilojen sukupolvenvaihdoksen onnistumisessa sukupolvien väliset ja sisäiset suhteet ovat tärkeä, mutta vähemmälle huomiolle jäänyt asia. Sukupolvenvaihdos on sosiaalinen ja psykologinen prosessi, jonka dynamiikkaa luonnehtii kahden sukupolven elämänkulkujen siirtymävaiheiden toteutuminen fyysisesti samassa tilassa ja paikassa. Luopuminen ja itsenäistyminen eletään todeksi sukupolvien keskinäisessä arjessa maatilalla ja sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tehtävissä konkreettisissa ratkaisuissa. Toimivat sukupolvien väliset suhteet auttavat ratkaisemaan niin yrityksen omistajuuden vaihdokseen liittyvät juridis- taloudellistekniset kysymykset, yrityksen kehittämisen suunnan kuin keskinäisen työnjaonkin vaihdoksen jälkeen. Toimimattomat tai jumiutuneet sukupolvien suhteet voivat tehdä vaihdoksesta hankalan prosessin, joka vie siltä mielekkyyttä, heikentää ihmisten hyvinvointia ja yritystoiminnan edellytyksiä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sukupolvien suhteiden hoitamisesta SPVprosessissa. Tutkimukseen valittiin seitsemän vaihdosprosessissa olevaa karjatilaa. Ensimmäisessä vaiheessa etsittiin luopujien ja jatkajien elämänkulun avainpisteitä ja merkityksellisiä kokemuksia, jotka ovat suunnanneet elämää. Tutkimusmenetelmänä olivat elämänviivametodi. Kukin luopuja ja jatkaja piirsivät omaa elämäänsä kuvaavan elämänviivan. Mainittujen tapahtumien aiheuttamaa tunnekokemusta ja merkitystä osallistujat arvioivat sijoittamalla tapahtumat asteikolle 5:stä (hyvin kielteinen) + 5:een (hyvin myönteinen). Piirtämisen jälkeen kukin vuorollaan esitteli elämänviivan ja kertoi tarinansa toisille perheen jäsenille ja tutkijalle. Muut voivat kommentoida, täydentää ja kysyä kertojan tarinaa ja elämänkulkua. Keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin analyysia varten. Lopuksi kukin osallistuja sai kirjoittaa paperille pahimman ja parhaimman tulevaisuusskenaarion. Näitä ei esitelty muille. Tämä vaihe toteutettiin keväällä Tulokset osoittivat, että viljelijäksi on päädytty hieman erilaisten polkujen kautta. Lapsena tai nuorena saadut myönteiset kokemukset maataloudesta ja omasta osaamisesta ovat luopujilla olleet keskeinen tekijä viljelijäksi ryhtymisessä. Sama ilmenee jatkajien kokemuksissa ja kuva omasta tulevaisuudesta maanviljelijänä on voinut syntyä jo lapsena. Miehillä lapsuudessa/varhaisnuoruudessa tapahtuneet onnistuneet maatalouskoneiden käsittelyt ovat rakentaneet itsetuntoa ja miehistä identiteettiä. Naisilla maatilalle tuloon on sisältynyt enemmän pohdintaa muistakin vaihtoehdoista. Joillakin vaikea suhde anoppiin tai omaan äitiin on tehnyt muuten hyvästä elämästä vaikean. Ratkaisuna on ollut muutto asumaan erillään, mutta psykologiseen irtautumiseen on voitu tarvita ulkopuolista apua. Yhteistä luopujien elämänkuluissa on, että mennyt aika näyttäytyy vaikeuksistakin huolimatta pääosin myönteisenä. Arki on ollut täynnä työtä, mutta tilan kehittäminen rakennus- ja laajentamisprojekteineen tuntuu jälkikäteen kuitenkin hyvältä ajalta. Myös jatkajien 12

13 tulevaisuudenkuvissa rakennus- ja laajentamissuunnitelmat ovat keskeisellä sijalla. Luopujat toivoivat tulevaisuudelta, että nuoret onnistuvat tilan hoitamisessa. Pahinta olisi jos nuoret epäonnistuisivat tilan hoitamisessa. Luopujien ja jatkajien välit koettiin hyviksi ja niiden toivottiin säilyvän sellaisina. Tutkimuksen toista vaihetta varten laadin koosteen tulevaisuuden skenaarioista, joita käytettiin keskustelujen pohjana. Tämä vaihe toteutettiin loppuvuodesta Tutkimusraportin pohjalta laaditaan sukupolvien suhdeopas maatilojen sukupolvenvaihdoksia varten. Asiasanat: sukupolvenvaihdos, perhesuhteet, elämänkulku, molemminpuolisuuden tila 13