Arkangelin ja Lapin läänien kouluhallintojen yhteistyön kehittäminen

Transkriptio

1 Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä raportteja 6 Arkangelin ja Lapin läänien kouluhallintojen yhteistyön kehittäminen Kartoitus toisen ja korkea asteen koulutuspalveluista Kyösti Kurtakko Käännös: Julia Sergeeva Kansi ja taitto: Katja Norvapalo Jakelu: Lapin yliopisto / Julkaisut PL Rovaniemi Lapin yliopistopaino Rovaniemi 2008 ISSN ISBN

2 Arkangelin ja Lapin läänien kouluhallintojen yhteistyön kehittäminen Kartoitus toisen ja korkea asteen koulutuspalveluista SISÄLTÖ 1. JOHDANTO ARKANGELIN ALUE ARKANGELIN LÄÄNI ARKANGELIN KAUPUNKI VENÄJÄN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ YLEISTÄ TOISEN ASTEEN KOULUTUS AMMATILLINEN KOULUTUS VENÄJÄN KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ ARKANGELIN LÄÄNIN KOULUTUSTARJONTA AMMATILLINEN PERUSKOULUTUS ( ) OPISTOASTEEN AMMATILLINEN KOULUTUS ( ) KORKEAKOULUT SEKÄ NIIDEN SIVUTOIMIPISTEET JA EDUSTUSTOT (, ) HAKEUTUMINEN OPPILAITOKSIIN JA VALINTAMENETTELYT LAPIN LÄÄNI SUOMEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ TOISEN ASTEEN KOULUTUS KORKEAKOULUKOULUTUS SUOMALAISEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN ERITYISPIIRTEET LAPIN LÄÄNIN KOULUTUSTARJONTA TOISEN ASTEEN YLEISSIVISTÄVÄ JA AMMATILLINEN KOULUTUS LAPIN AMMATTIKORKEAKOULUT LAPIN YLIOPISTO KOULUTUSPALVELUIDEN VERTAILU JOHTOPÄÄTÖKSIÄ LÄHTEET LIITTEET... 68

3

4 1. Johdanto Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta on käynnistänyt vuoden 2007 alusta Arkangelin ja Lapin läänin kouluhallinnon yhteistyön kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on kartoittaa alueiden yhteistyötahot sekä kehittää keinoja, joilla voidaan saada aikaan yhteistä koulutustarjontaa sekä varmistaa korkealaatuisen koulutuspalvelun tarjonta myös tulevaisuudessa. Hankkeen yhteydessä vertaillaan koulutuspolitiikan linjauksia Lapin läänin ja Arkangelin alueiden osalta sekä tähdätään koulujen välisen verkoston luomiseen. Tarkoituksena on hyödyntää molemminpuolisesti alueiden koulutustarjontaa. Hanke kestää vuoden 2007 loppuun. Yhteistyökumppaneina toimivat Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston omistama Finnbarents sekä Arkangelin aluehallinnon koulutus ja tiedeosasto ( ). Kyse on Lapin läänin sivistystoimen kannalta Venäjän suuntaan tapahtuvasta yhteistyön laajentumisesta, sillä Murmanskin läänin kanssa on ollut monipuolista toimintaa jo neuvostoaikana. Tällä projektilla selvitetään, mitä mahdollisuuksia laajentumiseen on ja millä edellytyksillä laajentumista voidaan käytännössä toteuttaa. Projektin alkuvaiheessa kartoitetaan olemassa olevat koulutuspalvelut Lapin ja Arkangelin alueilla eli tutkitaan, millaista koulutustarjontaa ja paljonko koulutuspaikkoja alueilla on. Koska kyseessä on pilottihanke, on tässä työssä lähdetty kartoittamaan olemassa olevaa tilannetta ja selvittämään peruskysymyksiä. Selvityksessä käsitellään lyhyesti sekä Venäjän että Suomen koulutusjärjestelmiä. On oleellista tunnistaa kummankin maan ja alueiden koulutuksen erityispiirteet ennen yhteistyön aloittamista. Tarkastelun taustaksi molemmista alueista esitetään perustietoja väestöstä ja elinkeinoelämästä. Lisäksi tarkastellaan läänien nykyistä tilannetta ja tulevaisuuden odotuksia ja suunnitelmia. Tämän selvitystyön tavoitteena on avata tietä tuleville tutkimuksille aiheesta ja helpottaa seuraavaa vaihetta yhteisessä hankkeessa. Esitys kohdentuu Arkangelin alueella keskiasteen ja korkea asteen oppilaitosten järjestämään koulutukseen eli oppilaitoksiin, jotka vastaavat ammatillisesta peruskoulutuksesta, opistotason oppilaitoksiin sekä yliopistoihin. 1 Lapin läänin oppilaitoksista tarkastelussa ovat toisen asteen koulutuslaitokset eli lukiot ja ammatilliset oppilaitokset, sekä korkea asteen koulutusta tarjoavat oppilaitokset eli ammattikorkeakoulut ja yliopisto. 1 Venäjän koulujärjestelmässä raja toisen ja korkea asteen koulutuksen välillä ei ole samalla tavalla yksiselitteinen kuin Suomessa. Järjestelmän hahmottamista helpottaa se, että tilanne muistuttaa suomalaista järjestelmää ennen ammattikorkeakoulujärjestelmän käynnistymistä. 1

5 Arkangelia koskevassa osuudessa pääasiallisena lähteenä on käytetty Arkangelissa ilmestynyttä toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen valintaopasta «2007».,»). Opas sisältää lyhyet esittelyt jokaisesta Arkangelin alueen keskiasteen oppilaitoksesta ja korkeakoulusta samoin kuin alueella toimivista lähinnä yliopistojen sivutoimipisteistä. Lisäksi siitä löytyy tietoa valintaperusteista, oppilaitosten tarjoamista suuntausvaihtoehdoista ja tiedekunnista. Selvityksessä on käytetty lähteenä myös Arkangelin alueen internet sivuja ( joista löytyy koulutuksen lisäksi myös väestöön, elinkeinoelämään ja talouteen liittyviä tietoja. Lapin läänin osalta lähteinä on käytetty lääninhallituksen tuottamia raportteja alueen koulutustarjonnasta. Näistä esimerkkinä voidaan mainita julkaisu Lapin läänin oppilaitokset lukuvuonna Perustietoa läänin oppilaitoksista on ollut selvitystyössä hyödyllinen lähde samoin opiskelijoille suunnattu Kevään 2007 yhteishaun hakuohje perustutkintoihin ja lukioihin Oulun ja Lapin lääneissä. Saatavilla ollut materiaali ei täytä kaikilta osin tiukan vertailtavuuden vaatimuksia. Samaa vuotta koskevia lukuja ei kaikilta osin ollut käytettävissä. Silti uskomme, että näilläkin luvuilla voidaan rakentaa sellainen kuva, jonka pohjalta tarvittavia johtopäätöksiä voidaan tehdä. Oppaassa olevat oppilaitokset ja niiden opintotarjonta on listattu tähän selvitykseen suomennettuina. Suomennoksissa on noudatettu sitä linjaa, mitä Opetushallituksen julkaisussa Venäjän koulutusjärjestelmä (2006) on käytetty. ( Raportin tarkoituksena on tarkastella koulutusyhteistyön mahdollisuuksia Lapin ja Arkangelin lääneissä toisella ja korkea asteella. Perusasteen jättäminen tarkastelujen ulkopuolelle perustuu siihen, että peruskoulu on oppivelvollisuuskoulu, josta huolehtiminen on valtioiden kansallinen tehtävä. Sen sijaan toisen ja korkea asteen koulutuksen osalta väestömäärän vähäisyys ja koulutuskustannusten kalleus sekä Barentsin alueen potentiaalisten työmarkkinoiden muodostuminen tarjoavat ainakin teoriassa syyn selvittää erilaisia yhteistyömahdollisuuksia. Pohjatekstit lukuihin 1 ja 3 on kirjoittanut prof. Kyösti Kurtakko, lukuihin 2., 4. ja 8. FM Tuuli Utunen ja lukuihin 5., 6., ja 7. HTM Matti Korkala. Tekstin toimituksellisen työn on tehnyt Kyösti Kurtakko. 2

6 2. Arkangelin alue 2.1. Arkangelin lääni Maantieteellinen sijainti ja ilmasto Arkangelin lääni ( ) sijaitsee Euroopan puoleisen Venäjän pohjoisosissa. Naapuriläänejä ovat Murmanskin, Vologdan ja Kirovin läänit sekä Komin ja Karjalan tasavallat. Arkangelista käytetään myös Venäjän Pohjola nimitystä, erotuksena Karjalasta, Siperiasta ja Kaukoidästä. Kolmen tuhannen kilometrin matkalla sen rantaa reunustavat kolme arktista merta: Vienanmeri, Barentsinmeri ja Karanmeri. Arkangeli kuuluu Luoteis Venäjän alueeseen, jonka hallinnollisena keskuksena toimii Pietari. Arkangelin läänin pinta ala on neliökilometriä. Lääni pitää sisällään lisäksi Nenetsin autonomisen piirin sekä 20 aluepiiriä, 14 kaupunkia, 38 pienempää paikkakuntaa ja noin 4000 kyläkeskittymää. Myös Novaja Zemljan ja Franz Josefin saaret luetaan lääniin kuuluviksi. Vuonna 1992 Arkangelin alue ja Nenetsin autonominen piiri saivat subjektin statuksen 2. (Ks. myös liite 1: Arkangelin alueen hallintopiirit.) Läänin hallinnollinen keskus ja suurin kaupunki on Arkangeli. Muita isompia kaupunkeja ovat Severodvinsk, Kotlas, Novodvinsk ja Korjazhma. Muita isompia paikkakuntia ovat Kargopol, Konosha, Kotlas, Mirnyj, Njandoma, Narjan Mar, Onega, Plesetsk, Shenkursk ja Velsk. Arkangelin läänillä on myös paikkansa ylikansallisessa kokonaisuudessa. Se kuuluu Barentsin alueeseen, joka koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisista lääneistä sekä Murmanskin ja Arkangelin oblasteista ja Karjalan ja Komin tasavalloista ja jotka muodostavat yhteistyöverkoston. Verkoston tavoitteena on edistää yhteistyötä talouden, kulttuurin ja matkailun saroilla, ja yleisesti lisätä näiden alueiden tuntemusta. (Lähde: Ilmasto vaihtelee. Osassa aluetta on meri ilmasto, osassa taas mannerilmasto. Talvi on pitkä ja kylmä. Sen tuntua lisäävät kylmät tuulet. Alueen eteläisissä osissa kevät alkaa huhtikuussa, pohjoisessa toukokuussa. Arkangelin keskilämpötila on tammikuussa 13 ja heinäkuussa +17 astetta. Golf virta vaikuttaa alueella tehden 2 subjektin käsitteellä viitataan tasavaltoihin, piireihin, alueisiin (oblasti), federaatiotason kaupunkeihin, autonomisiin alueisiin ja autonomisiin piirikuntiin (Aarrevaara 1999, 16). Mainittakoon myös, että Nenetsin autonominen piirikunta on myös yksi federaation itsenäisistä subjekteista. 3

7 ilmastosta arktista ilmastoa leudomman. Olosuhteet muistuttavat monilta osin Pohjois Suomen eli Oulun ja Lapin läänien vastaavia kuitenkin sillä erolla, että Pohjoinen jäämeri tuo pohjoisten ilmavirtausten myötä kylmää ja kosteaa ilmaa. Toki on hyvä muistaa, että pinta alaltaan noin Ranskan kokoisella alueella riittää erilaisia sääolosuhteita ja vaihtelevia luonnonoloja. Alueella virtaa isompaa tai pienempää jokea. Neljä tärkeintä ovat Vienanjoki, Petshora, Äänisjoki ja Mezen. ( Demografia Vuonna 2002 Venäjän federaatiossa suoritettiin virallinen väestönlaskenta. Sen mukaan Arkangelin alueen asukasluku oli Vuoden 2004 alussa läänin kaupungeissa asui ja pikkupaikkakunnilla asukasta. Vuoden 2004 arvion mukaan väestö väheni vuodessa ihmisellä eli noin yhdellä prosentilla. Luonnollinen poistuma selittää vähennystä noin ihmisen kohdalla ja muuttoliike loput. Uusimpien tietojen mukaan v alueella syntyi ihmistä, mikä on 100,8 % edellisvuoden määrästä. Vastaavana aikana kuolleiden lukumäärä oli henkeä, mikä vastaa 91,5 % vuoden 2005 määrästä. Luonnollinen väestönväheneminen vuoden 2006 aikana oli ihmistä, kun se vuoden 2005 aikana oli ihmistä. Muuttoliikkeestä aiheutunut väestömäärän väheneminen pysytteli miltei samana eli noin 5 000:na. Pitkällä aikavälillä on nähtävissä trendi, jonka mukaan suurten keskusten ulkopuolisilla alueilla väestö on ollut vähenemään päin. Muuttoliike vetää Venäjällä suuriin kaupunkeihin, eikä Arkangeli niihin kokonsa puolesta Venäjän mittakaavassa lukeudu. Kun tämän lisäksi väestön kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa, on Arkangelin väkimäärän kehitys viimeisten 15 vuoden aikana ollut laskeva. Väestöltään Arkangeli on muuta maata homogeenisempi. Vähemmistökansallisuuksia on tosin monia, mutta ne ovat lukumäärältään pieniä. Asukkaista on venäläisiä 94,2 %, 2,1 % ukrainalaisia, 0,8 % valkovenäläisiä, 0,6 % nenetsejä ja 0,4 % komeja. Muita kansallisuuksia on 1,9 % (esimerkiksi tataareja, azeereja, armenialaisia, romaneja). Asukastiheys on 2,2 henkeä neliökilometrillä. Asukkaista asuu kaupungeissa 74,5 % ja 25,5 % maaseudulla. Keski ikä on 39 vuotta. ( 4

8 Työmarkkinat Työikäisten määrä vuoden 2004 alussa oli henkilöä, mikä on 63,9 % koko väestömäärästä. Eläkeikäisten määrä samana vuonna oli ihmistä. Näistä neljännes oli vielä työelämässä, mikä kertoo erään keskeisen eron maiden välillä. Suomen työmarkkinoilla eläkeläisten osuus on marginaalinen. Tammikuun 2007 alussa työtä etsivien määrä oli henkilöä. Rekisteröityneiden työttömien määrä oli vastaavasti henkilöä, mikä on 3,1 % vähemmän kuin vuoden 2006 alussa. Tilastoidun työttömyysasteen suuruus oli 2,2 %, mikä on hämmästyttävän pieni ja kertoo työmarkkinoiden rakenteellisesta erilaisuudesta. Vuoden 2004 tilastojen mukaan työssäkäyvistä (N= ) työskenteli sosiaalialalla (mm. koulutus, terveys, taide ja kulttuuri, rahoitus, luotot, vakuutus) eri teollisuuden aloilla palvelualalla (kauppa, tietopalvelut, logistiikka) liikenne ja kuljetusalan töissä rakennusalalla maataloudessa 9452 viestintäalalla 3782 metsätaloudessa. ( Luonnonvarat ja talous Arkangelin pinta alasta metsää on noin 40 % eli 22 miljoonaa hehtaaria ja hyötykäyttöön otettavan puumassan suuruus 2,8 miljardia kuutiota. Metsistä suurin osa on havumetsiä (yli 82 %). Arkangelin läänissä harjoitetaan laajamittaista metsäteollisuutta. Näiden lisäksi löytyy koneenrakennusta ja elintarviketeollisuutta. Alkutuotannosta maataloudella ja turkisten jalostuksella samoin kuin kalastuksella ja metsästyksellä on huomattava rooli. Oman erityisyyden taloudessa muodostavat eri tavoin sotilaalliseen toimintaan liittyvät tuotantolaitokset. Severodvinskin kaupungissa on ydinsukellusveneiden rakennus ja korjaustelakka. Läänissä toimii myös avaruusteknologia alaan liittyviä laitoksia. Puunjalostus on keskeinen osa arkangelilaista elinkeino ja talouselämää. Arkangelin alueella tuotetaan selluloosaa, kartonkia, paperia, sahatavaraa, puukuitulevyä ja vaneria. Läänin metsäteollisuus on huomattavaa koko Venäjän mittakaavassakin. Erityisen tärkeänä on pidettävä puujalosteiden vientiä. Vuonna 2005 alueen yritykset tuottivat hyötypuuta (9,4 milj. kuutiometriä), sahatavaraa (2,0 milj. kuutiometriä), 5

9 liimavaneria ( m 3 ), paperia ( tonnia), selluloosaa ( tonnia) sekä kartonkia ( tonnia). Maataloudessa tuotetaan lihaa (nauta ja siipikarja), maitoa ja kananmunia. Myös porotaloudella on tärkeä rooli erityisesti läänin pohjoisimpien osien elämässä ja kulttuurissa. Elintarviketeollisuus koostuu alkutuotteiden kuten maidon, lihan ja kalan jatkojalostamisesta. Samoin kuin useissa muissakin Venäjän osissa myös täällä on omaa väkevien alkoholijuomien ja oluen tuotantoa Elintarviketeollisuuden perustan muodostaa kalastus ja kalanjalostus. Kalatalouden parissa työskenteli v lähes 4500 ihmistä. Merikalastuksen tärkein kohde on turska mutta osan kalanjalostuksen raaka aineesta toimittavat myös alueella toimivat lohikasvattamot. Merikasvillisuus tarjoaa monenlaista raaka ainetta jatkojalostukseen. Hylkeitä saalistetaan edelleen jonkin verran. Alueelta löytyy tuntuva määrä fossiilisia raaka aineita ja mineraaleja. Nenetsin autonomisesta piiristä saadaan öljyä ja kaasua, Plesetskin piiristä löytyy taas bauksiittia. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseksi on olemassa toimiva infrastruktuuri. Alueella on laajoja kalkkikivi ja dolomiittivarantoja sekä mangaani, kupari, sinkki ja lyijyesiintymiä samoin kuin, meripihkaa ja akaattia. Siellä on tehty viime vuosina myös lupaavia timanttilöydöksiä. Jalostus pitää sisällään tuotannon ja palvelujen arvonlisäyksen. Puutavaran tuotannon arvo koko jalostuksesta oli vuonna ,3 %, paperin ja selluloosan tuotannon vastaavasti 43,7 % sekä kuljetusvälineiden, laitteiden ja koneiden tuotannon arvo 21,6 %. Näiden kolmen suurimman haaran lisäksi jalostuksessa ovat mukana elintarviketeollisuus ja rakennusmateriaalin valmistus. Teollisuustuotannon kokonaisuudessa jalostuksen osuus on 80,9 %, sähköenergian, kaasun ja öljyntuotannon sekä niiden jakelun 18,4 % sekä kaivostyön 0,7 %. Vuonna 2006 rakennushankkeisiin käytettiin 19,7 mrd. ruplaa, mikä vastaa 109,6 % vuoden 2005 tasosta. Asuinkäyttöön rakennettiin neliömetriä (165,2 % vuoden 2005 tasosta). Yksityisen rakentamisen osuus oli 49,2 %. Liikenteellisesti Arkangelin lääni tarjoaa runsaasti vaihtoehtoja. Tavara ja henkilöliikenne voidaan hoitaa maitse, meritse ja ilmateitse. Päärautatie kulkee alueen halki etelään Vologdaan ja risteytyy sieltä ja jo sitä ennen myös itään. Arkangelissa on kaksi lentokenttää, toinen kansainvälinen ja toinen alueen sisäisille lennoille tarkoitettu. Lentoliikenne ja meriliikenne kasvoivat viime vuoden aikana vuoteen 2005 verrattuna. Laskua sen sijaan oli rautatieliikenteessä ja maantiekuljetuksissa sekä sisävesiliikenteessä. Henkilöliikenteen osalta matkustelu oli hieman edellisvuotta vilkkaampaa. 6

10 Vähittäiskauppa oli vuonna ,6 % suurempaa kuin edellisvuonna (62,1 mrd. RUB). Palveluja ostettiin edellisvuoteen verrattuna 15,8 % enemmän. Investoinnit kasvoivat samana aikana 130,2 % (41,2 mrd. ruplaa). Investointien pääkohteena oli kuljetusverkostojen rakentaminen. Kulutushyödykkeiden kohdalla hinnat nousivat joulukuusta 2005 joulukuuhun ,0 %. Hinnat ja palkat jatkoivat nousuaan. Palvelujen hinnat kohosivat 12 %, elintarvikkeet 10,2 % ja tavarat 5,9 %. Yhtenä syynä nousuun on korkea inflaatio. Keskiansiot olivat 9048,20 ruplaa kuukaudessa ja kasvoivat edellisestä vuodesta keskimäärin 18,8 %. Kulutushintaindeksiin suhteutettuna todellinen ansio lisääntyi 9,9 %:lla. ( Ulkomaankaupan vaihto oli v yhteensä 1964,7 miljoonaa USD, josta viennin osuus oli 1578,9 miljoonaa USD. Ulkomaankauppa on siis vientivetoista, sillä kaupan arvosta noin 80 % muodostuu viennistä. ( Pääasialliset vientitavarat vuoden 2006 tilastoinnin mukaan olivat puutavara, paperi ja niiden valmisteet: 49,70 % koneet, laitteet, kuljetusvälineet: 33,60 % mineraalit 12,90 % ja metalli ja metallijalosteet: 2,90 %. Viennissä koneiden ja laitteiden osuus näyttää kasvaneen ja vastaavasti puunjalostuksen tuotteiden ja raaka aineiden osuus vähentyneen edelliseen vuoteen verrattuna. Tärkein vientimaa oli Kiina, jonne viennistä suuntautui hieman yli 28 %. ( Kuten edellä jo todettiin, tuonti on selvästi vientiä pienempää. Lisäksi se jakaantuu tasaisesti usean maan kesken. Tärkeitä tuontiartikkeleita ovat: koneet, laitteet, liikennevälineet: 87,51 % metallit ja niiden valmisteet: 5,29 % kemianteollisuuden tuotteet: 4,37 % puutavara, paperi ja niiden valmisteet: 1,29 % IVY maiden tuonti käsittää 5,2 %:n koko tuonnista. Näistä maista eniten tuodaan Ukrainasta. Muiden maiden tuonti käsittää 94,8 % koko tuonnista. Tässä ryhmässä tärkeimmät tuontimaat ovat Norja (16,5 %). Yhdysvallat (16,1 %), Ruotsi (15,5 %), Suomi (13 %) ja Saksa (9,4 %). ( 7

11 2.2. Arkangelin kaupunki Arkangelin kaupunki sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Oulu. Vienanmeren ja Jäämeren läheisyys tuntuvat alueen ilmastossa. Arkangelin kaupungin asukasluku on ollut hienoisesti laskeva ollen v noin Arkangelista on sekä Moskovaan että Pietariin hieman yli 1000 km. Kaupunkiin pääsee parhaiten junalla tai lentämällä. Lähialueiden välisistä yhteyksistä maininnan arvoinen tässä lienee Murmanskin lentoyhteys, joka ulottui vielä muutama vuosi sitten sekä Rovaniemelle että Luleåån. Arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kaupunki on yksi Venäjän vanhoista kaupungeista. Sen perusti tsaari Iivana Julma vuonna Perustamispäätökseen vaikutti Arkangelin maantieteellinen sijainti. Vienanmeri merkitsi Venäjälle tärkeää kauppareittiä Länsi Eurooppaan. Ennen Pietarin perustamista (1703) se olikin ainoa satamakaupunki ja siten ikkuna Eurooppaan. Edelleenkin Vienanjoen ja Vienanmeren läheisyys antaa kaupungille sen erikoisleiman ja meren tärkeys näkyy myös nykypäivän Arkangelissa. Joki ja meri toimivat edelleen tärkeinä kulkuväylinä ja niillä on kaupungin taloudessa keskeinen rooli. Solombalan kaupunginosassa toimii mm. laivatelakka, joka on perustettu jo Pietari Suuren aikana. Nykyään Arkangeli on yksi Pohjois Venäjän suurimpia tieteellisen ja kulttuurisen toiminnan keskuksia. Kaupungissa toimii kolme itsenäistä yliopistoa sekä useita valtiollisten ja yksityisten yliopistojen filiaaleja. Myös toisen asteen koulutuspalvelut ovat monipuolisesti ja laajasti edustettuina. Arkangelin kaupunki on kehittyvä aluekeskus. Rakennustoiminta on vilkasta. Vanhaa rakennuskantaa restauroidaan ja uutta rakennetaan. Kaupungin yleisilmettä leimaa vanhan ja uuden rakennuskannan sekoittuminen. Lasipintaisia kauppa ja liikekeskuksia rakennetaan varhaisen neuvostoajan puurakennusten tai myöhemmän ajan tiili ja betonikerrostalojen viereen. Joillakin kaduilla on vielä säilytetty jalankulkijoita varten lankuilla katettuja jalankulkuteitä. Perinteiseen puurakentamiseen kuuluvat kirkkaat värit ja taidokkaat puuleikkaukset. Muuta perinteistä käsityötaitoa edustavat luukaiverrukset, punonta, kudonta, kirjailu sekä keramiikka ja veistotyöt. ( 8

12 3. Venäjän koulutusjärjestelmä 3.1. Yleistä Koulutuksen kehittäminen kuuluu Venäjän politiikan painopistealueisiin. Venäjän koulutusta säätelevät mm. Venäjän federaation laki koulutuksesta vuodelta 1992 sekä tähän lakiin tehdyt muutokset ja täydennykset vuodelta Lisäksi laki korkeaasteen ammatillisesta koulutuksesta ja jatkokoulutuksesta vuodelta 1996, sekä kyseiseen lakiin vuonna 2000 tehdyt muutokset täydennyksineen määrittävät korkeamman asteen ammatillista koulutusta. Koulutukseen liittyvää kielipolitiikkaa säätelee laki Venäjän federaation kansojen kielistä. Venäjän kansalaisilla on lain mukaan oikeus saada yleissivistävää peruskoulutusta omalla kielellä. (Hämäläinen 2004, 15) Koulutusjärjestelmästä on löydettävissä kansainvälisen tasoluokituksen mukaisesti perusasteen keskiasteen ja korkea asteen koulutukset, mutta siinä on myös omia erityisyyksiään. Järjestelmä on periaatteiltaan monessa suhteessa uusliberalistisen koulutuspolitiikan edustaja. Ehkä olennaisin ristiriita sen suhteen on löydettävissä valtion ohjauksen säilyttämisessä. Siirtyminen neuvostojärjestelmästä nykyiseen on ollut mittava tehtävä. Erot alueiden ja eri kouluasteiden välillä ovat suuria. Kouluasteista isoimman haasteen edessä on ollut ammatillinen koulutus. Tämä selittyy ainakin osittain koulutuksen vähillä resursseilla ja toisaalta ammatillisen koulutuksen yleissivistävää koulutusta korkeammilla kustannuksilla. Koulutuksen tarvitsemien koneiden ja laitteiden uusinta on nopealla aikataulullakin iso taloudellinen kysymys ja hidastaa uudistusvauhtia. Koulutuksessa on siirrytty järjestelmään, jossa hallinto on hajautettu mutta jossa on säilytetty kuitenkin valtion kontrolloiva ote. Opetus ja tiedeministeriö määrää 75 %:sti opetussuunnitelman sisällöstä (valtakunnalliset oppiaineet) ja paikalliset viranomaiset vähintään 10 %. Oppilaitokset voivat vaikuttaa opetustyön päämääriin, sisältöihin ja menetelmiin puolestaan vähintään 10 %:a. (Anon 2006, 8) Koulutuspolitiikan taustalla on pyrkimys kehittää monimuotoinen, eri omistajamuotoihin perustuva oppilaitosjärjestelmä. Koulutus perustuu Venäjän perustuslain mukaan perusasteen osalta yhdeksänvuotiseen maksuttomaan oppivelvollisuuskouluun. Yleinen oppivelvollisuus kestää 15. ikävuoteen saakka. Siirryttäessä järjestelmässä eteenpäin ja ylöspäin kustannukset siirtyvät enenevässä määrin opiskelijoiden kontolle. Venäjän koulutuslaki poikkeaa yhdessä suhteessa olennaisesti neuvostoajasta. Siitä puuttuvat julkilausuttuina sekä dogmatismi että vaihtoehdottomuus. Laissa määritellään valtion 9

13 prioriteettiasema, joka näkyy erityisen selkeästi koulutuksen laadunvarmistuksen muodossa mm. koulutuksen akkreditointikäytännöissä. Venäjällä koulutus jaetaan yleissivistävään ( ) ja ammatilliseen ) koulutukseen. Yleissivistävään koulutukseen lasketaan esikouluopetus (vuodet 3 6) ala aste (vuodet 7 10; luokat I IV) ( ) (kaikille pakollinen) (yläaste eli) yleinen peruskoulutus (vuodet 11 15; luokat V IX)) ) (kaikille pakollinen) lukiokoulu eli keskiasteen täysi koulutus (vuodet 16 17; luokat X XI) ). (Anon 2005, 17) Lapset aloittavat koulunsa 6 7 vuoden iässä ja päättävät sen, mikäli he käyvät koko yleissivistävän koulun (11 vuotta) vuoden iässä. Venäläisessä ajattelussa yläasteeksi mainittu katsotaan toiseen asteen perusteiden antamiseen tarkoitetuksi ja lukiokoulu toisen asteen opiskelua täydentäväksi koulutukseksi. Ammatillinen koulutus muodostaa neliportaisen hierarkian seuraavasti (Hämäläinen 2004, 14): ammatillinen peruskoulutus ( ) keskiasteen ammatillinen koulutus ( ) korkea asteen ammatillinen koulutus ( ) ja korkea asteen ammatillinen jatkokoulutus ( ). Kaiken kaikkiaan koulutuksen uudelleen organisointiin on ladattu Venäjällä paljon odotuksia. Niihin vastaamista helpottaa merkittävästi valtiontalouden tilan kohentuminen 2000 luvulla. Haasteet ovat kahtalaiset. Toisaalla peruskoulutuksen tason ylläpitämistä vaikeuttaa opettajapula. Toisaalla taas yhteiskunta, yhteisöt ja yritykset tarvitsevat uudenlaisia osaajia: Vaatimukset työvoiman osaamisen suhteen ovat seurausta pitkälle uusien teknologioiden käyttöönotosta ja talouden kansainvälistymisestä. Nykyään opiskelijat suorittavat täyden toisen asteen koulutuksen jälkeen valtakunnallisen päättökokeen, joka yhdessä oppilaitoksen päättökokeiden ja päästötodistuksen kanssa antaa oikeuden hakeutua suoraan yliopistoihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Kyse on kokeilusta, jonka tarkoituksena on yhdistää oppilaitosten päättökokeet ja yliopistojen pääsykokeet ja joka alkoi v ja jatkuu näillä näkymin vuoden 2009 loppuun asti. (Hämäläinen 2004, 23) Kaikki yliopistot 10

14 eivät ole hyväksyneet tätä ja ne pitävät edelleen omia pääsykokeitaan (esim. Moskovan yliopisto). Venäjän federaation subjektitasolla 3 perus ja toisen asteen koulutuksesta huolehtivina viranomaisina toimivat aluekomiteat ja tarkemmin niiden koulutusosastot. Kuvio 1. Venäjän koulutusjärjestelmä ( Toisen asteen koulutus Venäjällä jako yleissivistävään ( ) ja ammatilliseen ( ) koulutukseen on Suomea kategorisempi. Ero ilmenee erityisesti korkea asteella. Venäjän korkea asteella ei ole duaalijärjestelmää. Korkea asteen ammatillista koulutusta annetaan yliopistoissa, akatemioissa ja instituuteissa. Toisen asteen koulutukseen pääsemisen ehtona on 9 vuotisen eli perusasteen päätteeksi suoritettu hyväksytty loppukoe. Sen perusteella opiskelijalle avautuu tie joko lukiota vastaavaan yleissivistävään keskiasteen (täyteen) (luokat X XI) tai keskiasteen ammatilliseen koulutukseen. 3 subjektin käsitteellä viitataan tasavaltoihin, piireihin, alueisiin (oblasti), federaatiotason kaupunkeihin, autonomisiin alueisiin ja autonomisiin piirikuntiin (Aarrevaara 1999, 16). 11

15 Yleissivistävä koulutus 11 vuotinen yleissivistävä koulutus otettiin käyttöön asteittain vuodesta 1989 alkaen. Koulunsa päättävät nuoret ovat tällöin yleensä 17 vuotiaita. Venäjällä toimii myös 12 vuotisia yleissivistäviä kouluja, taidekouluja ja osa aikaista opetusta antavia kouluja. Suunnitteilla ja kokeiluvaiheessa on 12 vuotinen yleissivistävä koulutus, johon tarkoitus siirtyä asteittain vuoteen 2008 mennessä. (Hämäläinen 2004, 14.) Yleissivistävää koulutusta antavat oppilaitokset ovat joko valtion tai yksityisen omistajan ylläpitämiä. Vuonna 1996 annetun koulutuslain nojalla oppilaitoksilla on oikeus periä oppilailta opintomaksuja. Yksityisten oppilaitosten toiminta perustuu lähes yksinomaan niiden varaan. (Anon 2006, 7) 11 vuotisen yleissivistävän täyden oppimäärän suorittanut ja koulun päättökokeen (pakolliset aineet: ainekirjoitus ja matematiikka sekä vähintään kolme valinnaisainetta) läpäissyt saa todistuksen yleissivistävän keskiasteen (täyden) oppimäärän suorittamisesta. Todistuksen liitteenä seuraa luettelo kaikista koulutuksen aikaisista suorituksista (yleensä oppiainetta). (Hämäläinen 2004, 14) Monet oppilaitokset ovat tehneet korkeakoulujen kanssa sopimuksia, joiden nojalla 10. ja 11. luokkien oppilaat voivat opiskella korkeakoulujen ohjauksessa ja hyödyntää korkeakoulujen toimitiloja. Tällaiset yhteistyösopimukset tasoittavat opiskelijan tietä yhteistyötä tekevään korkeakouluun. (Anon 2006, 7) Valtion koulut Yleissivistävä koulutus, joka on Suomen lukiokoulutusta vastaava, on pituudeltaan kaksi vuotta eli sen muodostavat vuosiluokat 10. ja 11. Koulutuslaissa 11 vuotisesta yleissivistävästä koulutuksesta käytetään termiä keskiasteen täysi peruskoulutus ). Toisen asteen täyttä peruskoulutusta tarjoavat oppilaitokset voidaan jakaa ryhmiin seuraavasti (Anon 2006, 6 7): yleissivistävät koulut ( ), joita on kouluista valtaosa (80 %) intensiivisiä opinto ohjelmia tarjoavat koulut ( ). Nämä painottavat jonkin alan tai aineen opetusta (vieraat kielet, luonnontieteet, urheilu, musiikki). Näitä on kouluista n. 15 %. Kyseiset oppilaitokset voivat järjestää myös yleissivistävää ala asteen ja yleissivistävää peruskoulutusta (luokat 1 9). 12

16 lyseot ( ) painottavat tieteellisiä ja teknisiä aineita. Niissä voidaan kymnaasien tavoin järjestää koulutusta luokille 1 9. Noin 3 % täyden toisen asteen yleissivistävää opetusta antavista kouluista on lyseoita. kymnaaseissa ( ) painotetaan usein humanistisia aineita ja ne voivat myös järjestää koulutusta luokille 1 9. Kymnaaseja on kaikista kouluista n. 2 %. erilaiset koulutuskompleksit ( ) ja colleget ( ). Lyseot (3 % oppilaitosten määrästä) ovat ammatillispainotteisia yleissivistäviä oppilaitoksia, joihin pyritään myös 8.luokalta. Lyseot ovat yleensä 4 5 vuotisia mutta myös 2 3 vuotisia ratkaisuja on olemassa. Kymnaasit (2 % oppilaitosten määrästä) ovat myös suuntautuneita mutta suuntautuminen on jossain määrin lyseoita akateemisempaa. (Anon 2005, 18) Kulttuuri, humanismi, talous tai tekniikka on eräitä tyypillisiä suuntautumisen alueita. Kymnaasien koulutuspituus on lyseoita pidempi. Niihin tullaan yleensä luokilta 5. ja 6. (mutta myös 1. luokalta alkaen). (Savolainen 1995, 38 39). Lyseoiden ja kymnaasien välinen ero on lähinnä terminologinen (Anon 2006, 7). Molemmat vastannevat suomalaisessa järjestelmässä lukioiden profiloitumista/suuntautumista. Koulutuskompleksit ovat yhdistelmiä erilaisista oppilaitostyypeistä. Niissä voivat yhdistyä esimerkiksi lastentarha ( ), koulu ja ammattikoulu (PTU) tai lastentarha, kymnaasi, korkeakoulu ( ) sekä liike tai teollisuusyritys ). Kompleksit perustuvat jatkuvuuden ajatukselle eli sille, ettei siirtymä asteelta seuraavalle tarvitse merkitä fyysisen paikan vaihtoa. Colleget ovat toisen asteen ammatillista (ylempää) koulutusta antavia oppilaitoksia. Ne voivat olla itsenäisiä tai toimia yliopistojen, akatemioiden ja instituuttien yhteydessä. (Savolainen 1995, 38 39) Meneillään on mittavia uudistuksia. Alueilla, joissa ei ole korkeakouluja, keskiasteen oppilaitoksia kehitetään monialaisiksi collegeiksi. Keskiasteen ja korkeakoulujen yhteistyötä on lisätty perustamalla korkeakoulujen sivutoimipisteitä ( ). (Hämäläinen 2004, 23) Yksityiskoulut Yksityiskoulujen aikakausi alkoi vuonna 1993 (Anon 2006, 7). Koulujen perustaminen noudatti tiettyjä muotivirtauksia. Ensimmäisenä tulivat kirkolliset ja hengelliset koulut. Niitä seurasivat myöhemmin humanistiset sekä erilaiset taloustieteisiin suuntautuneet koulut. Viimeksi mainituista maininnan arvoisia ovat markkinointiin, johtamiseen ja henkilöstöhallintoon suuntautuneet opinahjot. Erilaiset taistelu ja kamppailulajeihin erikoistuneet yksityiset koulut ovat myös Nyky Venäjällä suosittuja. 13

17 Yksityiset koulut eivät ole uhka valtion ja julkisen sektorin ylläpitämille kouluille, sillä yksityiset koulut eivät saa valtionavustusta. Lisäksi yksityisten koulujen taso vaihtelee suuresti. Osa ei täytä koulutukselle asetettuja kriteereitä eli niillä on vaikea selvitä Venäjän nykyisistä koulutuksen laadunarviointiin liittyvistä vaatimuksista. Korkeakoulut hyväksyvät vain sellaisia yksityiskoulujen päättötodistuksia, joilla on valtion akkreditointi. Suurin osa yksityisistä oppilaitoksista on lyseoita, kymnaaseja, koulutuskomplekseja tai collegeja. Opiskeluaika voi olla pidempi ja koulutus vaihtelevampi kuin yleissivistävässä (täyden koulutuksen) koulussa. Ne ovat usein erikoistuneita tietyille aloille. Lisäksi ne saattavat toimia korkeakoulujen yhteydessä. Vaihtoehtoinen toisen asteen täysi koulutus Yleissivistävän toisen asteen täyden koulutuksen voi suorittaa myös osana ammatillista koulutusta. Tämä koskee opiskelijoita, jotka aloittavat ammattikoulutuksen 9. luokan jälkeen. Ammatilliset koulutusohjelmat, joihin sisältyy toisen asteen täysi yleissivistävä koulutus, ovat pituudeltaan 3 vuotta. (Anon 2006, 7) Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelma mukautetaan ammatillisen koulutuksen painotuksen pohjalta. Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmaan laajuus oli lukuvuonna 2004/ tuntia ja se koostui seuraavista aineista (Anon 2006, 7): venäjän kieli ja vieraat kielet 272 t matematiikka 272 t yhteiskunnalliset aineet 240 t luonnontieteet 408 t liikunta 204 t ja tekniset aineet 136 t. Koulutuksen suorittaneet ovat korkeakoulukelpoisia. Venäjällä on käynnissä federaation opetusministerin ukaasille perustuva uudistus vuodelta 2003, jonka tavoitteena on eri aloja painottavan opetuksen käyttöönotto yleissivistävän koulutuksen luokilla 11. ja 12. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilaitokset tarjoavat oppilaille erilaisia syventymisvaihtoehtoja eli profiileja. Aiemmin tämä on ollut mahdollista vain lyseoissa ja kymnaaseissa. Uudistus on tarkoitus ulottaa koko maata kattavaksi (Anon 2006, 7) 14

18 3.3. Ammatillinen koulutus Ammatillinen koulutus muodostaa Venäjällä yhtenäisen järjestelmän, jossa toisella asteella aloitettua koulutusta voi jatkaa aina tohtorintutkintoon saakka. Järjestelmä voidaan kuvata neliportaisena hierarkiana seuraavasti (Hämäläinen 2004, 14): ammatillinen peruskoulutus keskiasteen ammatillinen koulutus korkea asteen ammatillinen koulutus ja korkea asteen ammatillinen jatkokoulutus. Ammatillista peruskoulutusta tarjotaan ammattikouluissa ( ) ja ammatillisissa lyseoissa ( ). Koulutusta saa noin 300 eri alalla. Tutkintojärjestelmä on kokenut varsin vähän muutoksia sitten Neuvostoliiton hajoamisen (Anon 2006, 9). Ammattikoulujen opetusohjelmat kestävät yhdeksänvuotisen yleissivistävän koulutuksen pohjalta 2 4 vuotta ja 11 vuotisen täyden keskiasteen koulutuksen pohjalta 1 2 vuotta. Ammatillisten lyseoiden koulutus on pituudeltaan vähintään kolme vuotta, jos koulutukseen hakeudutaan 9 vuotisen koulutuksen jälkeen, ja vuotta 11 vuotisen keskiasteen täyden koulutuksen jälkeen. Sekä ammattikoulun että ammatillisen lyseon loppukokeen hyväksytysti suorittaneet saavat diplomin, joka oikeuttaa ammatin harjoittamiseen. Opiskelijat, jotka suorittavat opintojensa ohessa yleissivistävän toisen asteen täyden koulutuksen, saavat samalla kelpoisuuden korkeakouluopintoihin (Anon 2006, 9). Keskiasteen ammatillisesta koulutuksesta vastaavat teknikumit ( ) ja opistot ( ). Koulutusta saa samoin kuin ammattikouluissakin n. 300 eri alalla. Oppilaat valitaan pääsykokeen perusteella. Opiskelu kestää yhdeksänvuotisen koulutuksen käyneiltä vähintään kolme vuotta ja 11 vuotisen keskiasteen täyden koulutuksen käyneiltä 2 4 vuotta. Teknikumeissa ja opistoissa opiskellaan mm. humanistisia aineita, sosiaalitieteitä, luonnontieteitä, taloustieteitä ja matematiikkaa. (Anon 2004, 15) Colleget sijoittuvat keskiasteen ja korkea asteen välimaastoon. Niissä järjestetään keskiasteen ammatillista koulutusta mutta ne tarjoavat filiaaleina myös korkea asteen opetusta. Pääsyvaatimuksena on yleensä yleissivistävän keskiasteen (täyden) oppimäärän suorittaminen mutta niihin voidaan joissakin tapauksissa hyväksyä myös 9 vuotisen peruskoulutuksen suorittanut (Anon 2006, 10). 11 vuotisen koulutuksen suorittaneelta koulutuksen kesto on vuotta ja 9 vuotisen koulutuksen saaneelta 4 5 vuotta. Collegejen rooli on korostumassa harvaan asutuilla alueilla ja periferiassa, 15

19 sillä niiden kautta korkeammat koulutuspalvelut pyritään turvaamaan valtakunnan syrjäalueilla. (Anon 2004, 15 ja 26) Ammatillinen koulutus on saanut neuvostoajan jälkeen haasteita. Ikäluokkien pieneneminen on muuttanut suhteita hakeutuvien määrissä. Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärät ovat pienentyneet ja vastaavasti keskiasteen ammatillisten oppilaitosten opiskelijamäärät ovat pysyneet samoina. Oppilaitokset joutuvat kamppailemaan jatkossakin alenevien hakijamäärien kanssa. Oppilasmäärien pieneneminen on hankalaa liberalistisen koulutuspolitiikan oloissa, jossa koulujen tulorahoitus perustuu huomattavassa määrin tuotettuihin tutkintoihin. Jos tutkintoja ei oppilasmääristä johtuen tule, joudutaan tulevaisuus kohtaamaan niukkenevien budjettien luomissa olosuhteissa. Venäläistä ammatillisen koulutuksen osuutta korkea asteella käsitellään korkeakoulujärjestelmän otsikon alla. Kysymys on kirjoittajan valinnasta ja valinnan vaikeudesta. Tekemällä vertailua venäläisen järjestelmän ehdoilla autetaan ymmärtämään venäläisen järjestelmän tuntijaa suomalaista järjestelmää ja päinvastoin. Tekemällä tarkastelu suomalaisen järjestelmän kautta näkee suomalainen paremmin venäläisen järjestelmän ominaispiirteet. Toisaalta erot ovat niitä tarkemmin tutkaillen monilta osin semanttisia eli kysymys on siitä, että jokin järjestelmän osa on sijoitettu toisin toisessa järjestelmässä. Periaatteiltaan molemmat ovat saman sukuisia, liberalistisen koulutuspolitiikan ilmentymiä Venäjän korkeakoulujärjestelmä Venäjän korkeakoulujärjestelmä jakaantuu ns. perinteisiin yliopistoihin (klassiset' ja 'tekniset yliopistot) ja akatemioihin, sekä monitieteisiin ja/tai uusiin lähinnä yrityselämän tarpeisiin perustettuihin instituutteihin. Kun klassiset ja tekniset yliopistot antavat monialaista yliopistokoulutusta, uudet instituutit keskittyvät usein tiettyihin tieteenaloihin kuten yritystalouteen tai juridiikkaan. Näiden lisäksi konservatoriot ( ), korkea asteen oppilaitokset ( ) ja sotakorkeakoulut luetaan korkeakouluiksi. Korkeakoulut voivat olla julkisia tai yksityisiä. (esim. Anon 2004, 16) Venäjän korkeakoulujen toimintaan kuuluu lakiin perustuva laadunvalvonta. Se koostuu kolmesta osasta: lisensseistä eli toimiluvista, attestoinnista eli arvostelusta ja akkreditoinnista. Vaiheet suoritetaan järjestyksessä ja ne ovat pakollisia. (Anon 2005, 7). Jokaisella korkeakoululla pitää olla toimilupa, joka antaa oikeuden koulutuksen järjestämiseen. Myös Venäjällä toimivat ulkomaiset korkeakoulut kuuluvat saman 16

20 lupamenettelyn piiriin. Toimiluvan myöntämisen ehtona on, että korkeakoulu täyttää sille asetetut kriteerit. Tällaisia kriteerejä ovat tilojen hygieenisyys, terveysstandardien täyttyminen, varustetaso, kirjastopalvelut (mm. niteiden määrä), opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrä. Opetushenkilöstön koulutustasolle on asetettu erityiset vaatimukset % opettajista pitää olla joko kandidat nauk tai doktor nauk tutkinto. Määrän minimivaatimus on, että 9 vuoden aikana oppilaitoksen perustamisesta päätoimisten opettajien määrän tulee olla yli 50 %:a. Eri aloille on lisäksi alakohtaisia vaatimuksia. Toimilupa voidaan myös peruuttaa. Yksi tyypillinen syy peruuttamiseen on liian monien maksavien opiskelijoiden hyväksyminen tutkinto opiskelijoiksi. Toinen lähes yhtä yleinen syy on, että oppilaitos tarjoaa koulutusta, jonka järjestämiseen sillä ei ole lupaa. (Anon 2005, 7 8) Attestointi on seuraava laaduntarkistuksen vaihe. Sen tarkoituksena on selvittää, täyttääkö koulutus valtakunnalliset koulutusstandardit. Attestointi suoritetaan viiden vuoden välein. Se koostuu sekä ulkoisesta (keskus tai aluehallinnon viranomaiset) että sisäisestä arvioinnista. Jos attestointi päätyy siihen, että koulutus vastaa asetettuja laatuvaatimuksia, oppilaitoksella on mahdollisuus hakea valtion akkreditointia. (Anon 2006, 20) Akkreditoinnin hakemiseen on useita perusteita. Akkreditoiduilla oppilaitoksilla on oikeus myöntää valtion vaatimusten mukaisia tutkintoja ja tutkintotodistuksia. Oppilaitos saa myös käyttää Venäjän federaation virallista sinettiä sekä saada valtion rahoitusta. Akkreditointi perustuu 12 indikaattoriin, joita ovat mm. koulutuksen ja tutkimuksen sisältö ja tulokset, tieteellinen toiminta ja opetus, infrastruktuuri, jatkoopiskelijoiden ja julkaisujen määrät. Akkreditoinnin perusteella oppilaitokset luokitellaan a) statukseltaan/tasoltaan, (yleiseksi tai ammatilliseksi kouluksi, ammatilliseksi opistoksi tai korkeakouluksi) korkeakoulut luokitellaan puolestaan b) instituutiksi, akatemiaksi tai yliopistoksi. (Anon 2005, 9) Vuoden 2004 huhtikuuhun saakka akkreditoinnista vastasi federaation opetusministeriö, minkä jälkeen vastuu siirtyi federaation tutkimuksen ja koulutuksen ohjauspalvelun (Federal Service on Supervision in Education and Research ven. ) tehtäväksi (Anon 2005, 8). Akkreditointi on määräaikainen ja voimassa yleensä 5 vuotta mutta se voidaan peruuttaa milloin tahansa, ellei oppilaitos täytä koulutukselle asetettuja standardeja (mt. s. 9). 17

21 Korkea asteen ammatillinen koulutus Korkea asteen oppilaitoksista käytetään yleisnimitystä korkeakoulu ( ). Järjestelmä on leimallisesti ammatillinen. Venäjän korkeakoulut kuuluvat erikoistumisalastaan riippuen eri ministeriöiden hallinnonalaan. Suurin osa on opetus ja tiedeministeriön alaisia, mutta esimerkiksi taidekorkeakoulut kuuluvat kulttuuri ja viestintäministeriön hallinnonalaan, lääketieteelliset yliopistot terveydenhoidon ja sosiaalisen kehityksen ministeriölle, maatalousalan korkeakoulut puolestaan maatalousministeriön alaisuuteen. (Anon 2004, 16) Venäläisessä korkeakoulujärjestelmässä on runsaasti opiskelumahdollisuuksia ja sitä kautta myös tutkintoja. Järjestelmä jakaantuu kahteen päälohkoon. Toisaalla ovat ns. akateemiset tutkinnot eli 4 vuotinen bakalavriat tutkinto ( ) ja sen jatkona kaksivuotinen magistratura tutkinto. Akateeminen tutkintoalue on uutta venäläisessä järjestelmässä ja kattaa nykyään n. 100 erilaista suuntautumisvaihtoehtoa. (Anon 2004, 19) Diplomi spesialist ( ) tutkinto on puolestaan ammatillinen ja siihen tähtäävillä on valittavinaan lähestulkoon samat erikoistumisalat kuin koko ammatillisen koulutuksen kentässä eli n. 300 erikoistumisalaa. Tutkinto on neuvosto aikaista perua ja siihen on luotu siltaopintoja akateemisiin tutkintoihin. Yliopistot osallistuvat Euroopan korkeakoulutuksen harmonisointia sekä opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta edistävään ns. Bolognan prosessiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän korkea koulujen opintorakenne muuttuu. Kuten Suomessa ja muualla Euroopan unionin alueella, korkeakouluopinnot tulevat koostumaan 3 vuotisesta alemmasta ja 2 vuotisesta ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Venäjän kohdalla korkea asteen tilanne on paradoksaalinen. Poliittisella tasolla kansainvälistyvä Venäjä osallistuu aiempaa enemmän laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi, mutta samanaikaisesti esiintyy vahvaa vastarintaa koulutuksen rakenteiden muutosta vastaan. Yksityiset korkeakoulut Yksityiset korkeakoulut, joiden määrä kasvaa nopeasti, aloittivat Venäjällä Niitä koskevat samat säännökset kuin valtion korkeakoulujakin. Ero valtion ja yksityisen korkeakoulun välillä on ennen muuta siinä, että jälkimmäisissä on vain 18

22 maksavia opiskelijoita. Joitakin tutkimusapurahoja lukuun ottamatta yksityiset korkeakoulut eivät saa tukea valtiolta. Opintomaksut ovat yksityisten korkeakoulujen pääasiallinen tulonlähde. Opintomaksut vaihtelevat USD rajoissa ollen keskimäärin 2500 USD (Anon 2006, 21). Yksityisen korkeakoulun rehtorin kelpoisuutena on vähintään kandidat nauk tutkinto, joka vastaa Suomen lisensiaatintutkintoa. Yksityisistä korkeakouluista 78 %:lla ja valtion kouluista 96 %:lla oli v valtion akkreditointi ( Suosituimmat opiskelualat ovat oikeustieteet ja kaupallinen ala. Muita yksityisen puolen suosimia aloja ovat vieraat kielet, filosofia, sosiaalityö, historia, ympäristötiede ja tietojenkäsittely. Tämän hetken ongelmina ovat opetushenkilöstön koulutustaso sekä tilat ja laitteet. Opetushenkilöstöllä ei ole vaadittavaa pätevyyttä tai he opettavat omaa koulutustaan vastaamattomalla alalla. Opetustilat ja laitteet eivät aina myöskään ole tarkoituksenmukaiset. 19

23 4. Arkangelin läänin koulutustarjonta 4.1. Ammatillinen peruskoulutus ( ) Arkangelin alueella on yhteensä 43 ammattikoulua tai ammatillista lyseota. Näistä 12 eli lähes neljännes sijoittuu Arkangelin kaupunkiin. Loput jakaantuvat läänin muihin keskuksiin siten, että oppilaitosten lukumäärä korreloi paikkakunnan koon ja/tai merkittävyyden kanssa. Taulukossa 1. on esitetty oppilaitosten sijoittuminen eri paikkakunnille. Taulukko 1. Ammatilliset oppilaitokset paikkakunnittain Arkangeli 12 Severodvinsk 5 Kotlas 3 Korjazhma 2 Velsk 3 Dvisnkoj (Verhnetomskin piiri) 1 Iljinsko Podomskoe (Vilegodskin 1 piiri) Dvinskoj Bereznik (Vinogradskin 1 piiri) Kargopol 1 1 Podjuga (Konoshan piiri) 1 Shipitsyno (Kotlaksen piiri) 1 Krasnoborsk 1 Jarensk (Lenskin piiri) 1 Kamenka (Mezenin piiri) 1 Njandoma 1 Onega 1 Pinega (Pinegan piiri) 1 Plesetsk 1 Savinskij (Plesetskin piiri) 1 Oktjabrskij (Ustjanskin piiri) 1 Lomonosovo (Holmogorin piiri) 1 Danilovo (Holmogorin piiri 1 Shenkursk 1 Yhteensä 43 Alueellisesti oppilaitokset 4 ovat siis sijoittuneet läänin eri puolille. Vaikka oppilaitosten lukumäärä on suuri, kaikissa yksiköissä ei ole suuria opiskelijamääriä 4 Oppilaitos sanaa käytetään tässä luvussa viittaamaan sekä ammattikouluihin että ammatillisiin lyseoihin 20

24 tai mittavaa ainetarjontaa. Esimerkiksi ammattikoulu nro 27 Lomonosovossa tarjoaa vain yhden suuntautumisvaihtoehdon, mikä kylläkin on varsin erikoinen: luu ja sarvivalmisteiden valmistajan opinnot. Näihin opintoihin on vuonna 2007 varattu 10 aloituspaikkaa. Toista ääripäätä edustavat oppilaitokset, joissa on edustettuna lähes kymmenkunta koulutusalaa ja joissa on valittavana myös ylemmän opistoasteen opintoja. Arkangelin aluehallinnon koulutus ja tiedeosasto hallinnoi ja valvoo koulutuksen järjestämistä 39 oppilaitoksen kohdalla. ( ). Federaation koulutusvirasto ( ) vastaa puolestaan loppujen eli neljän oppilaitoksen toiminnasta. Ammattioppilaitokset voidaankin jakaa niihin oppilaitoksiin, jotka ovat erikoistuneet tietylle alalle, ja niihin, jotka tarjoavat koulutusta useilla eri erikoistumisaloilla. Viimeksi mainitusta käy esimerkkinä ammattikoulu nro 34. Se tarjoaa koulutusta eri erikoistumisaloilla mm. kokin, kondiittorin, myyjän, traktorinkuljettajan, kirvesmiehen, ompelijan ja kauppiaan ammatteihin. Tarjottujen alojen määrä / Ammatillisten koulujen määrä Koulujen määrä Tarjotut alat Kuvio 2. Tarjolla olevien alojen määrä ammattioppilaitoksessa Kuviosta 2 nähdään, että eniten (N= 13) on sellaisia oppilaitoksia, jotka tarjoavat koulutusta viidellä eri ammatillisella erikoistumisalalla. Suurin osa eli 33 oppilaitoksista tarjoaa koulutusta 3 6 erikoistumisalalla. Enimmillään koulutustarjonta yltää kahdeksaan vaihtoehtoon (kaksi oppilaitosta). Lisäksi koulutustarjontaa monipuolistaa kuuden ammatillisen oppilaitoksen tarjoama opistoasteen koulutus. Näillä on 1 4 eri suuntautumisvaihtoehtoa ja yhteensä 12 erilaista alaa. 21

25 Erikoistumisalat Venäjällä ammatillisen koulutuksen alaluokitus on suomalaista mallia yksityiskohtaisempi. Kun Suomessa on käytössä kahdeksaan eri alaan luokiteltu järjestelmä, on Venäjällä käytössä 38 eri alaa (ks. liite 4). Näiden sisällä on vielä alaluokitus ammattinimikkeiden ja erikoistumisalojen mukaan. Ammattinimikkeiden mukaisesti jaoteltuja erikoistumisaloja on Venäjällä käytössä 288. Arkangelin läänissä järjestetään ammatillista koulutusta 68 eri erikoistumisalalla. (Ks. liite 3). Huomattava osa erikoistumisaloista, eli noin puolet (35/68) on sellaisia, joita ei muissa alueen oppilaitoksissa opeteta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kilpailu oppilaitosten välillä on vähäistä. Lisäksi on olemassa sellaisia aloja, joita tarjotaan monessa koulussa. Opiskelualoista tarjotuimpia ovat puuseppä/kirvesmies, kokki/kondiittori ja myyjä/kassanhoitaja. Näihin ammatteihin voi saada koulutusta eri oppilaitoksessa. ( " 2007", s ) Vuoden 2006 alussa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeli nuorta. Alueen koko väestöön suhteutettuna asukasta kohti oli 153 ammattikoululaista. Luoteis Venäjän hallintopiirissä luku on 129 ja koko Venäjän federaatiossa 108, eli ammattikoululaisia on muihin alueisiin verrattuna hieman keskiarvoa enemmän. Vuonna 2005 ammattikoulun päätti 8092 henkilöä. Näistä työvoimatoimistojen palveluja käytti 8,7 %. Vuonna 1995 ko. palvelujen käyttäjiä oli huomattavasti enemmän eli vastaava luku oli 19,9 %. ( Oheisesta taulukosta nähdään ne alat, joita Arkangelin alueen oppilaitoksissa on mahdollista opiskella. Yhdessä ammatissa voi vielä erikoistua tietylle suuntautumisalalle. Esimerkiksi kirjapainoalalla voi valita latomon hoitajan tai kirjanpainajan ammattien väliltä, ja lisäksi jälkimmäisessä tapauksessa voi valita erikoistumisalakseen joko laaka tai kohopainajan suuntautumisvaihtoehdon. Toisaalta suurta tarjontaa kaventaa se, että samaa alaa tarjotaan eri kategorioissa, esimerkiksi puunkäsittelykoneiden konemestarin ala on ilmoitettu kahdessa luokassa (24.3 ja 24.6). Taulukko 2. Ammattikoulutuksen tarjonta aloittain Arkangelin alueella Koulutusalan tunnus Ala Ammattinimikkeiden määrä Suuntautumi salojen määrä Koulutusta tarjoavien oppilaitosten määrä 1 Yleiset talouden alan ammatit 2 Metalliala Sähkötekninen tuotanto

26 10 Laivanrakennus ja korjaus Rakennus, asennus ja korjaustyö 23 Metsäteollisuus Puunjalostus Selluloosan, paperin ja kartongin tuotanto 29 Restaurointityö Liikenne Kevyt teollisuus Kirjapainoala Elintarvikeala, elintarvikemyynti ja tuotanto 35 Taide ja koruesineiden valmistus 36 Palveluala Maatalous Toimihenkilöala N= 17 N=68 N=126 Taulukko osoittaa, minkä verran eri aloja Arkangelin alueella on tarjolla. Koulutusta annetaan 17 alalla ja 68 ammattinimikkeeseen/erikoistumisalaan perustuen. Rakennus, asennus ja korjaustyö sekä metalli, liikenne ja elintarvikeala, elintarvikemyynti ja tuotanto ovat koulutuksia, joita tarjotaan noin puolessa kaikista oppilaitoksista. Myös talouden alan ammatit ja toimihenkilöala ovat tarjolla monessa oppilaitoksessa. Harvinaisempia aloja, joita tarjotaan vain yhdessä koulussa, ovat sähkötekninen tuotanto, selluloosan, paperin ja kartongin tuotanto sekä restaurointityö Opistoasteen ammatillinen koulutus ( ) Opistoasteen oppilaitoksia Arkangelin alueella on 30 (liite 5.). 5 Niistä valtiollisia oppilaitoksia on 24 ja yksityisiä 6 kappaletta. Huomattava osa eli 17 on sijoittunut Arkangeliin. Muissa alueen kaupungeissa on 1 4 opistoa. 5 Arkangelin ilmailualan koulutuskeskusta, joka tekee alueella vain opiskelijavalintoja muualla tapahtuvaan koulutukseen, ei ole tähän tilastoon laskettu mukaan. Koska kuitenkin arkangelilaisille opiskelijoille on varattu vuosittain eri paikkakuntien ilmailualan oppilaitoksiin tietyt kiintiöpaikat, ne on otettu myöhemmin huomioon kuvailtaessa opiskelualoja. 23