Markku Heikkilä Arktisuus juuttui vaaleihin, kuten kaikki muukin

Transkriptio

1 Suomi Markku Heikkilä Arktisuus juuttui vaaleihin, kuten kaikki muukin Kaksi vuotta sitten Suomen ulkoministeri Alexander Stubb sai arktisen herätyksen Arktisen neuvoston ulkoministerikokouksessa Tromssassa. Sen jälkeen Suomi aloitti vahvan ulkopoliittisen invaasion kohti pohjoista. Mutta kun muiden maiden arktiset ulkoministerit nyt toukokuussa olivat koolla Nuukissa, Stubb pysyi kotona. Huhtikuun vaalien jälkeen Suomen kaikki politiikka on ollut halvaantunutta, arktinen politiikka mukaan lukien Kun tätä artikkelia kirjoitetaan, yritys uuden hallituksen muodostamiseksi on juuri romahtanut. Sama näytelmä ehti toistua päivä toisensa jälkeen kahden viikon ajan: kuuden puolueen hallitusneuvottelijat kävelivät vaitonaisina aamulla sisään Säätytalon rappuja Helsingissä ja yhtä vaitonaisina sieltä poistuivat iltamyöhällä. Hallitusohjelmasta sopiminen oli poikkeuksellisen vaikeaa, sillä mukana olleita puolueita ei yhdistänyt oikein mikään paitsi se, että vain tällä kokoonpanolla nähtiin voitavan saada laajapohjainen enemmistöhallitus ilman vaalien suurvoittajaa perussuomalaisia ja suurhäviäjää keskustaa. Kesäkuun alussa tämä yritys kaatui. Suurin puolue kokoomus ja vasemmistopuolueet sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto eivät päässeet sopuun verotuksesta, ja hallitusta kokoava kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen lähetti vasemmiston pois neuvotteluista. Sen jälkeen kukaan ei heti tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun Analys Norden ilmestyy, neuvotteluita mahdollisesti jo jatketaan joltain toiselta pohjalta. Ilmeistä on, että Suomen uuden hallituksen syntyminen menee pitkälle kesäkuuhun. Toisin sanoen Suomeen on syntynyt poikkeuksellinen sisäpoliittinen kriisi, ja ajan kuluessa puhe myös uusien vaalien mahdollisuudesta on lisääntynyt. Huhtikuun vaalien jälkeen mikään ei enää ole sujunut tavallisten käsikirjoitusten mukaan. Perussuomalaistenvaalivoitto oli historiallisen valtava, ja useimpien mielestä puolueen olisi kuulunut mennä hallitukseen ottamaan vastuuta. Mutta perussuomalaisten linja euroalueen kriisimaiden tukemiseen on niin jyrkän kielteinen, ettei sitä voinut sovittaa yhteen muiden puolueiden kanssa. Perussuomalaisten johtaja Timo Soini ilmoitti itse jäävänsä oppositioon, mikä muille oli helpotus. Niiden ei tarvinnut aktiivisti hylätä vaalien supervoittajaa. Kesäkuun alussa kaikki mahdollisuudet olivat kuitenkin jälleen uudelleen auki, ja poliitikot vetäytyivät muutaman päivän miettimis- ja hengähdystauolle. Koska uusi tilanne ei ehdi tähän Analys Nordeniin, voi vain suositella seuraamaan Suomen koskevia päivittäisuutisia. Arktinen mielenkiinto on vaihdellut 1

2 Vaikka uuden hallituksen kokoonpanosta saati sen tavoitteista ei tätä kirjoitettaessa ole tietoa, on oletettavaa, että Suomen kasvanut kiinnostus arktisesta alueesta jatkuu. Kysymys ei missään vaiheessa ole ollut puoluepoliittisesti värittynyt, ja hallinnollinen jatkuvuus on varmistettu. Suomeen on perustettu valtioneuvoston alainen laaja arktinen neuvottelukunta, joka yhdistää eri toimijoita ja joka jatkaa elämäänsä hallituksesta riippumatta. Silti merkitystä on myös muilla tekijöillä. Ulkoministeri Alexander Stubb on ollut henkilökohtaisesti kiinnostunut arktisesta politiikasta ja aloitteellinen siinä, mikä on luonut painetta asioiden edistämiseen sekä ulkoministeriössä että muissakin ministeriöissä. Jos Stubb jatkaa ministerinä, luultavasti myös hänen arktinen kiinnostuksensa jatkuu. Jos ulkoministerinä on joku muu, tilanne jää nähtäväksi. Aikanaan Suomi oli arktisessa politiikassa hyvin aloitteellinen. Mihail Gorbatšovin historiallinen puhe Murmanskissa 1987 merkitsi eräänlaista kylmän sodan päätepistettä arktisella alueella. Suomi otti tilaisuuden haltuun ja ryhtyi ajamaan arktisen ympäristöyhteistyön aloittamista. Se johti alueen ensimmäiseen yhteiseen ministeritapaamiseen 1991, ja tämä niin kutsuttu Rovaniemiprosessi oli osaltaan johtamassa laajan Arktisen neuvoston perustamiseen. Barentsin alueen yhteistyö syntyi Norjan aloitteesta 1993, mutta Suomi ajoi alusta asti yhteistyön maantieteellisen alueen laajentamista niin, että Venäjältä Karjalan tasavalta ja Suomesta Oulun lääni pääsivät mukaan. Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus puolestaan lähti kehittymään 1997 alkaen silloisen pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta, ja 2001 Rovaniemellä perustettiin arktisten yliopistojen verkosto (University of the Arctic). Suomi kiskoo EU:ta arktiselle alueelle 2000-luvun loppua kohti Suomen arktisen ja Barentsin alueen politiikka oli kuitenkin muuttunut lähinnä vain pakollisten rutiinien hoitamiseksi. Pohjoisen ulottuvuuden arktinen ikkuna on koko ajan ollut pahasti ummessa. Käänne Suomen ajattelussa tapahtui pari vuotta sitten, samaan aikaan kun kansainvälinen mielenkiinto arktisia alueita kohtaan on alkanut kasvaa rajusti. Globalisaation, ilmastonmuutoksen, uusien liikennereittien, energiavarojen ja raaka-aineiden kysynnän yhdistelmä on kääntänyt katseita pohjoiseen kaikkialla. Myös Suomessa havahduttiin siihen, että pelissä ovat kansalliset intressit ja että Suomi voi aidosti olla arktinen toimija. Suomen arktinen strategia julkistettiin kesällä Sen jälkeen kun Petsamo menetettiin sodassa Neuvostoliitolle, Suomella ei ole ollut arktista rantaviivaa. Näin ollen Suomella ei ole sijaa niissä keskusteluissa, jotka koskevat arktisten merialueiden ja niillä olevien resurssien hallintaa. Toisaalta Suomella ei myöskään ole siellä omaa kansallista intressiä ajettavana, mikä tuo maalle eräänlaisen neutraalin välittäjän aseman. Näistä lähtökohdista Suomi on pyrkinyt vahvistamaan Arktista neuvostoa, jossa mukana ovat alueen kaikki maat. Suomen vahva pyrkimys on ollut saada Euroopan unionin komissio mukaan neuvoston pysyväksi tarkkailijaksi, mutta Nuukin kokouksessa se ei onnistunut. Samassa paketissa on muidenkin toimijoiden kuten Kiinan halukkuus päästä tarkkailijaksi, ja asia on ollut yllättävän vaikea ratkaista. EU jo on arktisella alueella läsnä Lapissa ja Norrbottenissa, ja komissio on Barentsin euroarktisen neuvoston perustajajäsen. EU:nkin kovasti kaipaama tarkkailijapaikka ei silti ole auennut. Tilanne 2

3 on kääntynyt sikäli päälaelleen, että kymmenkunta vuotta sitten EU olisi päässyt helposti mukaan Arktiseen neuvostoon ja Suomi koetti sitä sinne kiskoa, mutta komissiosta ei löytynyt silloin kiinnostusta. Yksi Suomen tavoitteista on EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustaminen Rovaniemelle Lapin yliopiston Arktisen keskuksen yhteyteen. Tämän aloitteen taakse on koottu eurooppalaisten tutkimuslaitosten yhteistyöverkosto, mutta toistaiseksi EU:n komissio ei ole ottanut mitään selkeää kantaa asiaan ja päätökset puuttuvat. Stubb yritti arktista huippukokousta Viime kesänä ulkoministeri Stubb esitti arktisten maiden ensimmäisen huippukokouksen järjestämistä Rovaniemellä. Aloite on yhä olemassa, mutta mitään siitä ei ole sovittu. Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerien läsnäolo Arktisen neuvoston Nuukin kokouksessa olisi tarjonnut tilaisuuden käytäväkeskusteluille, mutta hallitustilanteen vuoksi Stubb ei voinut paikalla olla ja Suomea edusti ulkoministeriön virkamiesjohto. Vaikka Suomella ei ole arktista rantaviivaa, Suomella on arktisen merenkulun osaamista ja intressejä. Pohjoiseen avattavat monet uudet kaivokset puolestaan kaipaavat uusia kuljetusreittejä. Tämä kaikki takaa Suomen elinkeinoelämän intressin arktisia alueita kohtaan. Kartoille piirrellään kiivaasti erilaisia ratalinjauksia Norjaan Skibotnin ja Kirkkoniemen suuntaan ja Venäjälle kohti Kantalahtea ja Venäjän rataverkkoa, yleisenä tavoitteena pääsyn Jäämerelle parantaminen. Mikään näistä liikenteen jättisuunnitelmista ei kuitenkaan ole vielä lähelläkään konkreettista toteutumista. Väistyvä hallitus loi pohjan Suomen vahvalle arktiselle politiikalle. Sen jatkuvuudesta ei kuitenkaan ole takeita, ennen kuin uuden hallituksen tekoja ja linjauksia alkaa näkyä. 3

4 Ruotsi Eva Franchell Alue avun tarpeessa Jos asiat eivät ole aivan kohdallaan, niiden voidaan sanoa olevan jäässä. Sanonta kuvaa osuvasti myös Arktiksen tilannetta keväällä Arktisen neuvoston uusi puheenjohtajamaa Ruotsi joutuukin keskittymään kaudellaan puhtaaseen kriisinhallintaan Arktisen jääpeitteen alla on maata ja vettä, ja jo muutaman vuoden kuluttua Arktis voi olla kesäisin jäätön alue. Talvisin jää on puolestaan nykyistä heikompaa ja ohuempaa. Pohjoisnavan talvinen jääpeite on huvennut viime vuosikymmeninä miltei puoleen entisestään.jäätiköt jatkavat sulamistaan, merenpinta nousee. Ilmastonmuutos muuttaa Arktista, mikä vaikuttaa sekä ihmisiin että ympäristöön. Kaikki olivat paikalla Kun ahtojää oli vielä paksua, Arktis oli aika lailla lapsipuolen asemassa. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt muistaa ensimmäisen Arktisen neuvoston kokouksensa, johon hän osallistui vuonna 2006 Pohjois-Siperian Salehardissa: "Amerikkalaiset osallistuivat kokoukseen varsin harvalukuisesti, eivätkä edes kaikki pohjoismaiset kollegani olleet paikalla." Kun Arktinen neuvosto kokoontui Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa viisi vuotta myöhemmin, kaikki olivat paikalla. Ruotsi sai 12. toukokuuta 2011 hoitaakseen Arktisen neuvoston puheenjohtajan tehtävät, ja vahdinvaihtoa olivat todistamassa sekä Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton että Venäjän Sergei Lavrov. "Arktiset haasteet ovat yhä selvemmin keskiössä", Carl Bildt kirjoittaa kokouksen jälkeen ilmestyneessä keskusteluartikkelissaan. Hän viittaa artikkelissaan kolmeen Arktiksen näkökulmasta tärkeään tulevaisuuden kysymykseen: Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen Atlantin ja Tyynen valtameren välille avautuvat liikenneyhteydet Luonnonvarojen hyödyntämisen mahdollisuus On mielenkiintoista, että Bildt luettelee asiat juuri tässä järjestyksessä. Hän aloittaa vähiten kiistanalaisesta kysymyksestä, josta kaikki maat ovat periaatteessa yhtä mieltä: ilmastonmuutosta aiheuttavien aineiden päästöjä on vähennettävä. Ruotsi onkin kantanut kortensa kekoon ilmastotyössä tekemällä aloitteen Arctic Change Assessment -tutkimusohjelmasta. Hankkeen tavoitteena on analysoida, miten ilmastonmuutos ja taloudellisen toiminnan lisääntyminen vaikuttavat Arktikseen. Lisäksi pyritään tekemään ehdotuksia siitä, miten kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja Arktiksen resilienssiä eli sopeutumiskykyä vahvistaa. Tärkeintä on tietysti pienentää paitsi hiilidioksidin myös lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien aineiden, kuten noen, alailmakehän otsonin ja metaanin, päästöjä. Näistä viimeksi mainittu on 4

5 voimakas kasvihuonekaasu, jota on sitoutuneena ikiroutaan. Tundran sulaessa metaanipäästöt lisääntyvät, ja kysymys kuuluukin, kuinka tätä kehitystä voidaan jarruttaa. Ilmastonmuutos, liikakalastus ja kemikaalien leviäminen vaikuttavat niin ikään Arktiksen biologiseen monimuotoisuuteen. Maailman luonnonsäätiö WWF listaa lajeja, jotka ovat uhattuja pitkällä aikavälillä: jääkarhu, norppa, sarvivalas, maitovalas, mursu, peura, naali, tunturihaukka ja tunturipöllö. Pohjoisilla vesillä sijaitsevat myös monet maailman tuottoisimmista kalastusalueista. Esimerkiksi jääkarhun elinympäristönä on merijää, joka hupenee nyt hyvää vauhtia. Miten lajin oletetaan vastedes selviävän arktisista kesistä? Runsaat öljyvarat Carl Bildt ottaa artikkelissaan esille myös maapallon pohjoisimpia alueita asuttavien neljän miljoonan ihmisen elinehdot. Miten he voivat jäädä nykyisille asuinsijoilleen, kun maaperä, kasvillisuus, eläimistö ja koko ekosysteemi muuttuvat? Metsästys, kalastus ja matkailu ovat perinteisiä, kehityskelpoisia elinkeinoja. Ulkoministeri muistuttaa kuitenkin, että alueella on myös runsaat luonnonvarat. Kun jää sulaa, Koillisväylällä purjehtii yhä enemmän aluksia ympäri vuoden. Kyseinen meritie lyhentää merkittävästi matkaa Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Meriliikenteen lisääntyessä haavoittuvan ympäristön kuormitus kuitenkin kasvaa. Ministerit pääsivät Nuukissa yksimielisyyteen öljyntorjuntavalmiuden parantamisesta. Nuukin ministerikokouksen esityslistalla oli luonnollisesti myös paljon keskustelua kirvoittanut kysymys öljyntuotannosta. Carl Bildt muotoilee asian varovaisesti artikkelissaan: "Ympäristönäkökohtien on oltava aina keskeisellä sijalla, harjoitettiinpa tässä äärimmäisen herkässä luonnossa minkätyyppistä raaka-aineen talteenottoa tahansa." Ruotsin ympäristöpuolueen uudeksi äänitorveksi valittu Åsa Romson ja EU-parlamentaarikko Isabella Lövin vastaavat kipakasti Carl Bildtin diplomaattisiin sanakäänteisiin. Heidän laatimansa vastineen otsikko puhuu selvää kieltään:"älä ryhdy öljyparoneiden juoksupojaksi, Carl Bildt". Ruotsi ei edes sijaitse Arktiksella, mutta sen pohjoisimmat läänit Norrbottenin ja Västerbottenin lääni kuuluvat subarktiseen vyöhykkeeseen, ovat saamelaisalueita ja saavat osansa arktisesta ilmastosta ja kulttuurista. Vaikka öljyä onkin tarkoitus porata kaukana Ruotsin pohjoispuolella, ajatus öljyntuotannosta on saanut tunteet kuohumaan. Tämä voi johtua osittain siitä, että kaikkein provosoivimpien lausuntojen takana on muuan ruotsalainen. Öljy-yhtiö BP:n hallituksen puheenjohtaja Carl-Henric Svanberg on nimittäin sanonut, että yhtiön on välttämätöntä käynnistää syvänmeren poraukset myös Arktiksella. Svanbergin kujanjuoksu Kun pidetään mielessä, että samainen Carl-Henric Svanberg oli BP:n johdossa myös Meksikonlahden vuoden takaisen öljykatastrofin sattuessa, on selvää, että hänen syvällä rintaäänellä antamansa lausunnot provosoivat. Meksikonlahdella öljyä porattiin metrin syvyydessä eli aivan nykytekniikan suomien mahdollisuuksien äärirajoilla. Kun öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti, turma ei vaatinut ainoastaan yhdentoista työntekijän henkeä. Äärisyvyyksissä tapahtuneen öljyvuodon vuoksi oli myös käynnistettävä ennenkuulumattoman monimutkaiset toimenpiteet vuodon tukkimiseksi. Turmaa seuranneiden kolmen kuukauden aikana Meksikonlahteen pulppusi 780 miljoonaa litraa öljyä. Alueen 5

6 ympäristö ja matkailuelinkeino kärsivät pahoin, ja Carl-Henric Svanberg joutui käymään kujanjuoksua kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Tästä huolimatta hän toteaa vuotta myöhemmin pidettävässä YK:n kokouksessa, että syvänmeren porausten aloittaminen uudelleen on välttämätöntä ja tällä kertaa vielä paljon herkemmillä pohjoisnapaa ympäröivillä merialueilla. Arktinen ekosysteemi on hyvin haavoittuva, ja öljytuhojen torjunta olisi kylmillä ja kaukaisilla vesillä huomattavan hankalaa. BP ei ole tosin ainoa syvänmeren porauksia harjoittava yhtiö, vaan lähtölaukausta pohjoisten öljyesiintymien hyödyntämiselle odottavat kaikki muutkin kansainväliset öljy-yhtiöt. Kyynikko voisikin väittää, että öljy-yhtiöt luovat yksissä tuumin itselleen uudet markkinat: mitä enemmän niiden tuottamaa öljyä poltetaan, sitä laajemmilta alueilta jää sulaa ja sitä enemmän yhtiöillä on avovettä, jolle lähteä poraamaan. Peak oil musta kulta loppuu Maapallon kokonaisöljyvarat ehtyvät, ja öljy-yhtiöt joutuvat ponnistelemaan yhä kovemmin päästäkseen käsiksi myös kaikkein kaukaisimpiin ja syvimmällä sijaitseviin esiintymiin. Edessä on pian "peak oil" eli hetki, jolloin öljyntuotanto alkaa pikkuhiljaa hiipua ja loppuu vähitellen kokonaan. Arktisille maille öljy voi kuitenkin tarjota vielä pikavoittoja. Maapallon viimeiset hyödyntämättömät öljyesiintymät lienevät perimmäinen syy siihen, että Yhdysvallat ja Venäjä lähettivät yhtäkkiä edustajansa kokoukseen, jolle ne olisivat normaalisti viitanneet kintaalla.maat kilpailevat pääsystä Arktikselle, ja etenkin Venäjä, Kanada ja Tanska esittävät merenpohjan öljyesiintymiä koskevia vaatimuksia. Åsa Romson ja Isabella Lövin toteavat, että Kiina rakentaa parhaillaan ensimmäistä jäänmurtajaansa ja anoo pysyvän tarkkailijan asemaa Arktisessa neuvostossa aivan kuten Etelä-Korea ja EU. Öljy-yhtiöt taistelevat toimiluvista. Niiden öljynporauslautat seuraavat pakenevaa jään rajaa pohjoiseen, ja niiden vanavedessä tulee Greenpeace. Ympäristöjärjestön aktivistit nousivat taannoin skotlantilaisen Cairn Energy -yhtiön öljynporauslautalle. Yhtiö suorittaa öljyn koeporauksia metrin syvyydessä aivan Grönlannin pääkaupungin Nuukin edustalla. Rintamalinjojen tiuketessa tuskin kukaan muistaa Arktiksen todellisia asukkaita, saamelaisia ja inuitteja. He ovat tosin edustettuina Arktisessa neuvostossa, mutta heillä ei ole äänioikeutta. Saamelaisneuvoston jäsen Helena Omma toteaa Nuukin kokouksen yhteydessä: Alkuperäisväestö joutuu tällä hetkellä kantamaan Arktiksen valtaviin mittasuhteisiin paisuvan hyödyntämisen seuraukset. Alkuperäiskansojen tulevaisuus on uhattuna, koska meillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan tilanteeseemme. Öljy-yhtiöiden historia tuskin todistaa paikallisväestön huomioon ottamisesta. Meksikonlahden öljykatastrofista kärsivät pahiten rannikoiden kalastajat ja hotellinomistajat. Ääriesimerkki luonnonvarojen häikäilemättömästä hyödyntämisestä löytyy Nigeriasta, missä öljy-yhtiö Shellin ja Nigerian valtion säälimättömien öljynetsintöjen panoksena on ollut jopa ihmishenkiä. Nigerjoen suisto on pilalla ja maatalous öljyvuotojen ja kemikaalien tuhoama. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kehottaa Nigerian hallitusta ja Shelliä saattamaan öljyteollisuuden terveelle pohjalle. 6

7 Nyt on tullut Arktiksen luonnonvarojen hyödyntämisen vuoro, ja jälleen kerran paikallisväestö on vaarassa jäädä jalkoihin, kun öljy-yhtiöt taistelevat keskenään maapallon viimeisistä öljypisaroista. Asia on arka, eikä Carl Bildt mainitse öljynporausta artikkelissaan sanallakaan. Åsa Romson ajaa aktiivisesti arktisen yhteistyön vahvistamista luonnonvarojen kestävän hallinnan aikaansaamiseksi. Ruotsi toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajana kahden vuoden ajan, ja keskustelu alueen tulevaisuudesta jatkuu myös kaukana pohjoisen napapiirin eteläpuolella. 7

8 Tanska Thomas Larsen Tungosta Jäämerellä Arktisen neuvoston toukokuinen huippukokous ja muun muassa USA:n ulkoministerin Hillary Clintonin mukanaolo osoitti, että kilpailu arktisesta alueesta on muuttunut kansainväliseksi suurpolitiikaksi. Grönlanti kuuluu Tanskalle, joten Tanska on mukana neuvostossa ja varustautuu kilpailemaan pohjoisten alueiden öljystä ja kaasusta Arktisen neuvoston Nuukissa pidetyn kokouksen seuraaminen avasi silmät. Pieneen grönlantilaiskaupunkiin tupsahti yhtäkkiä isojen maiden kuten Yhdysvaltojen, Kanadan ja Venäjän ulkoministereitä ilmaisten pelkällä läsnäolollaan, että arktisella alueella pelataan korkein panoksin. Hotellihuoneet eivät riittäneet Nuukiin tulvineille poliitikoille, virkamiehille ja valtavalle toimittajajoukolle. Ulkoministeri Hillary Clintonia ja sisäministeri Ken Salazaria seurannut amerikkalaisvaltuuskunta majoitettiin laivaan. Arktisen neuvoston huippukokoukseen tultiin ikään kuin pyhiinvaellusmatkalle valmistautumaan tulevaisuuteen, jossa ilmastonmuutos sulattaa jäät, pitää uudet merireitit avoimina kesäkuukausien ajan ja tarjoaa öljy-yhtiöille mahdollisuuden öljyn ja kaasun etsintään. Kanadan pohjoispuolitse kulkevan Luoteisväylän ja Venäjän pohjoispuolitse kulkevan Koillisväylän pysyminen sulana useita kuukausia vuodesta avaa uusia näköaloja meriliikenteelle ja tärkeiden kansainvälisten kaupankäynnin keskusten välisille suorille laivareiteille. Arktisella alueella on kuitenkin kyse ennen kaikkea öljystä ja kaasusta. Arvioiden mukaan jopa 25 prosenttia maailman toistaiseksi hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuvaroista on napapiirin pohjoispuolella, joten kaupalliset intressit ovat mittaamattomat. Tanskalle oma strategia Koska Grönlanti kuuluu Tanskalle, Tanska on mukana Arktisessa neuvostossa, ja se aikoo lähivuosina vahvistaa asemiaan tiiviissä yhteistyössä Grönlannin kanssa hyötyäkseen mahdollisimman paljon arktisen alueen mahdollisuuksista. Ulkoministeriön virkamiehet ovat sorvanneet jo pitkään Tanskan uutta arktista strategiaa. Sitä on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa, mutta toukokuun puolivälissä strategialuonnos vuoti lehdistölle ja julkaistiin Information-lehdessä. Lehti kertoi, että strategiansa myötä Tanska on täysillä mukana pohjoisnavan omistusta koskevassa taistossa. "Valtion odotetaan esittävän vaatimuksia viidestä Färsaarten ja Grönlannin lähellä sijaitsevasta alueesta, muun muassa itse pohjoisnavasta", Information lainasi strategian yhtä keskeistä lausetta. Julkinen keskustelu sai Tanskan ulkoministerin Lene Espersenin reagoimaan ja antamaan lausunnon, jossa hän totesi strategian valmistuvan kesäkuun puolivälissä. Hänen mielestään Tanskan pohjoisnapaa koskevissa vaatimuksissa ei ole mitään ihmeellistä. 8

9 Noudatamme tarkasti yhteisiä kansainvälisiä pelisääntöjä ja ajamme luonnollisesti kaikkia niitä vaatimuksia, joille meillä on hyvät perustelut. Samoin tekevät myös muut arktisen alueen maat. Tanskan odotetaan pystyvän perustelemaan vaatimuksensa muun muassa pohjoisnavan alla olevasta mannerjalustasta. Ministerin mukaan pohjoisnapa ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Hän kertoi lisäksi, että Tanskan ja Grönlannin vaatimus 200 merimailin talousvyöhykkeen ulkopuolisesta mannerjalustasta, esitetään YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti YK:n mannerjalustan rajaamista käsittelevälle kansainväliselle toimikunnalle viimeistään vuonna Viime kädessä Jäämerta koskevat päällekkäiset vaatimukset ratkaistaan osapuolten välisissä neuvotteluissa, Espersen totesi. Ympäristöväki huolissaan Julkisuuteen vuotanutta hallituksen arktista strategiaa tutkittiin tarkasti maan rajojen ulkopuolella, mutta Tanskan oppositiopoliitikot suhtautuivat siihen tyynesti. Tanskan vaatimuksia pidettiin varsin luonnollisina. Kaikki muuthan toimisivat taatusti samoin. Maailman Luonnonsäätiön (WWF) analyytikko John Nordbo osuikin naulan kantaan todetessaan Informationissa, että "jokainen pyrkii vain saamaan haltuunsa mahdollisimman ison alueen". Hän tarkoitti toisin sanoen sitä, että Tanskan hallitus noudatti vanhaa kauppiastapaa ja perinteistä neuvottelulogiikkaa esittämällä aluksi tiukkoja vaatimuksia, niin että sillä olisi myöhemmin neuvotteluvaraa. Ympäristöväen näkökulmasta tällainen kehitys on kuitenkin masentavaa ja huolestuttavaa. Ympäristöjärjestöjen asiantuntijat pelkäävät, että arktisen alueen ainutlaatuinen eläimistö ja herkät ekosysteemit jäävät helposti raaka-ainekilvan jalkoihin. Greenpeace Nordenin pääsihteeri Mads Christensen ilmaisee huolen näin: Tanska lähtee tällä strategialla nyt toden teolla mukaan kilpajuoksuun, jonka tarkoituksena on rohmuta mahdollisimman suuria alueita. Näkemyksellinen arktinen strategia pyrkisi sen sijaan yhteiseen ratkaisuun, jolla varmistettaisiin niin arktisen ympäristön kuin maapallon ilmastonkin kipeästi kaipaama arktisen alueen suojelu. Ihmiset tärkeämpiä kuin jääkarhut Arktisesta alueesta käytävää kilpailua ja etenkin Tanskan asemaa tässä pelissä on seurannut hyvin tarkkaan Tanskan yleisradion toimittaja ja kirjailija Martin Breum. Hän on kirjoittanut kiitetyn kirjan "Når isen forsvinder Danmark som stormagt i Arktis, olien i Grønland og kampen om Nordpolen", joka käsittelee jään sulamista, Tanskan suurvaltaasemaa arktisella alueella, Grönlannin öljyvaroja ja taistelua pohjoisnavasta. Hän toteaa Tanskan lähteneen toden teolla mukaan arktisesta alueesta käytävään kilpaan strategiallaan, jonka tarkoituksena on liittää pohjoisnapa Tanskan valtioon. Martin Breum myös ennakoi Tanskan noudattavan vastedes aktiivisesti linjaa, jonka mukaan Grönlannin öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisessä otetaan ensisijaisesti huomioon grönlantilaiset ja että Grönlannin hallituksen on yleisesti ottaen itse päätettävä öljyn- ja kaasuntuotannon ympäristömääräyksistä. 9

10 Hänen mukaansa tämä on ollut tärkeä voitto grönlantilaisille, jotka ovat painostaneet kiinnittämään enemmän huomiota arktisen alueen väestöön ja jättämään hieman vähemmälle huomiolle "ympäristön, jääkarhut ja ilmastonmuutoksen". Tanskan strategiassa tietysti edellytetään, että öljyn- ja kaasunporauksissa noudatetaan mahdollisimman tiukkoja turvallisuusmääräyksiä, mutta Breum uskoo Grönlannin talouskehitystarpeiden ajavan yhä selkeämmin niiden edelle. Tämä sopii hyvin yksiin myös kunnianhimoisten öljysuunnitelmien kanssa, joita Grönlanti parastaikaa laatii tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten öljy-yhtiöiden kanssa. Tiedemiehet apuun Vielä ei tietenkään tiedetä, miten arktinen alue aikanaan jaetaan ja miten suuri osa siitä päätyy Tanskalle ja Grönlannille. Korostaakseen aluevaatimustensa painoarvoa Tanska aikoo lähettää alueelle retkikuntia selvittämään pohjoisnapavaatimustensa tieteellisiä perusteita. Pohjoisnavan aluenaapurit Kanada, Tanska, Norja, Venäjä ja Yhdysvallat ovat yhtä mieltä siitä, että arktisen alueen rajoista on sovittava YK:n merioikeusyleissopimuksessa. Pohjoisnapaa koskevat vaatimukset ratkaistaan siis pitkälti objektiivisilla tieteellisillä todisteilla, ei näyttävillä tempauksilla, kuten kansallisten lippujen pystyttämisellä katoavalle jääpeitteelle tai Jäämeren pohjaan. Tanskalainen tutkimusretkikunta saa tehtäväkseen selvittää, minkä mantereen jatke merenalainen Lomonosovin harjanne on. Pohjoisnavan alla kulkeva harjanne saattaa olla Grönlannin ja Kanadan tai myös Venäjän jatke, ja sen vuoksi tutkimustyötä seurataan tiivisti näissä maissa. Tanskalaisten tiedemiesten mukaan Tanskalla on ensi näkemältä puolellaan se etu, että Grönlanti on lähimpänä pohjoisnapaa. Apuna myös armeija Tiedemiehet vasta valmistautuvat uusiin tutkimusmatkoihin, mutta armeija on hionut omia suunnitelmiaan jo pitkään, sillä turvallisuuspoliittiset strategit ovat jo kauan nähneet merkkejä siitä, että arktisen alueen tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia. Arktinen alue sai puolustuskomitean raportissa paljonpuhuvasti oman lukunsa, jossa todetaan kansainvälisen kiinnostuksen aluetta kohtaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä. Raportissa todetaan lisäksi, että jos oletukset toiminnan vilkastumisesta arktisella alueella osoittautuvat oikeiksi, Tanskalle tulee uusia tehtäviä, jotka liittyvät suvereenisuuden puolustamiseen, läsnäoloon ja valvontaan. On selvää, että lopullinen arktinen strategia korostaa Tanskan entistä vahvemman sotilaallisen läsnäolon tarvetta arktisella alueella. Tanskalaiset sota-alukset partioivat jo nyt ahkerasti pohjoisilla merialueilla. Arktisen neuvoston jäsenet ovat vakuuttaneet toisilleen, että rajoista päätetään sivistyneesti kokouspöydän ääressä kansainvälisiä sääntöjä noudattaen, mutta ei liene epäilystäkään siitä, että arktisesta alueesta käytävä kisa on siirtymässä ratkaisevaan vaiheeseen, jossa turvaudutaan sekä politiikkaan, tiedemiehiin että sotilaisiin. Nuukin kokous tarjosi esimakua tulevasta: Jäämerellä on kohta kova tungos. 10

11 Islanti Egill Helgason Pohjoisnapa, Islanti ja EU Pohjoisista alueista käydään vilkasta keskustelua Islannissa. Käsittelyssä ovat uudet mahdollisuudet, tulevat vaarat sekä Islannin paikka maailmassa, mutta pohjoisia alueita käytetään myös päivänpolitiikan konflikteissa, usein hämmentävällä tavalla Islanti on Arktisen neuvoston jäsen samoin kuin Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska/Grönlanti, Venäjä ja Yhdysvallat. Islannilla ei ole Arktikselle ulottuvaa rantaviivaa luvun alussa pohdittiin, tulisiko Islannin vaatia itselleen Pohjoisella jäämerellä sijaitsevaa Jan Mayenin saarta, mutta asiassa ei ryhdytty toimiin. Grönlannin ja Norjan talousvyöhykkeet sijaitsevat Islannin ja Arktiksen välillä. Sen vuoksi islantilaiset tuskin pääsevät suoraan mukaan alueelta mahdollisesti löytyvien luonnonvarojen, kuten öljyn, kaasun ja metallien hyödyntämiseen. Islanti kuitenkin toivoo saavansa osuuden alueen kalastuskiintiöistä, jos siihen syntyy mahdollisuus. Ilmaston lämmetessä tietyt kalakannat siirtyvät oletettavasti pohjoisemmille vesille. Poliittista taistoa pohjoisista alueista Monet seikat viittaavat siihen, että toiminta kasvaa räjähdysmäisesti arktisilla alueilla tulevina vuosikymmeninä. Kanadalaiset, venäläiset, yhdysvaltalaiset ja Grönlantia edustavat tanskalaiset vaativat kaikki alueen oikeuksia itselleen. On puhetta Arktiksella piilevistä suurista rikkauksista. Ilmassa on tiettyä kullankaivuuhenkeä, ja kaikki valtiot hakevat asemiaan alueesta mahdollisesti käytävän köydenvedon varalta. Etelänapaa vastaavan ratkaisun löytyminen pohjoisnavalle on poissuljettu vaihtoehto, sillä etelänapa sijaitsee paljon kauempana asutetuista alueista. Etelämannerta koskevaa sopimusta pidetään kuitenkin tärkeänä esikuvana, sillä sopimuksen mukaan Etelämanner on luonnolle ja tieteelle rauhoitettu alue. Prosessin etenemisnopeudesta on eriäviä näkemyksiä. Islantilainen historian professori Valur Ingimundarson on yksi maan johtavista kansainvälisten suhteiden asiantuntijoista. Ingimundarson on useasti pohtinut näitä kysymyksiä, ja äskettäin Skírnir-julkaisuun kirjoittamassaan artikkelissa hän toteaa, että toistaiseksi kaikki pohjoisista alueista käytävä keskustelu on ennen kaikkea osa poliittista kamppailua. Venäjä pystytti maansa lipun Pohjoisen jäämeren pohjaan vuonna Tämä lisäsi Yhdysvaltain kiinnostusta, herätti nationalistisen reaktion Kanadassa ja oli yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat viiden rannikkovaltion Kanadan, Norjan, Tanskan, Venäjän ja Yhdysvaltain väliseen prosessiin. Valtiot järjestivät kokouksia kutsumatta mukaan Islantia, Ruotsia, Suomea ja pohjoisten alueiden alkuperäisväestöjen edustajia. Valur Ingimundarsonin mukaan Pohjoinen jäämeri on jään peitossa suuren osan vuodesta ilmastonmuutoksesta huolimatta, ja hän varoittaa elättelemästä epärealistisia toiveita uusien laivaväylien ja kauppamahdollisuuksien tuomasta aineellisesta arvosta. Lisääntyneen meriliikenteen vaarat 11

12 Islannin ulkoministerillä Össur Skarphéðinssonilla oli sitä vastoin toinen viesti palatessaan Nuukissa Grönlannissa toukokuussa pidetystä Arktisen neuvoston kokouksesta. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton oli saapunut yllättäen kokoukseen suuren valtuuskunnan kanssa ja ollut erittäin kiinnostunut aiheesta. Biologin koulutuksen saanut Skarphéðinsson sanoi kotiin palattuaan antamissaan haastatteluissa uskovansa, että Pohjoinen jäämeri avautuu liikenteelle odotettua ripeämmin tutkimusten mukaan jää sulaa aiempia arvioita nopeammin. Se merkitsee Islannille uusia mahdollisuuksia, mutta myös lisää vaaroja. Pohjoisen jäämeren liikenne saattaa hyvinkin kasvaa huomattavasti, jos suuret rahtialukset ja öljytankkerit alkavat liikennöidä Aasian ja Pohjois-Atlantin välillä. Pohjoisten alueiden ekosysteemit kuuluvat maailman haavoittuvimpiin. Alueella jo esiintyvien ympäristömyrkkyjen määrä on huolestuttava. Öljyn hajoaminen on erittäin hidasta kylmässä meressä ja lisäksi alueella on vaikea käyttää samantyyppisiä puhdistusaineita kuin Meksikonlahden öljypäästön yhteydessä. Pohjoisten merialueiden matkustajaliikenne on myös lisääntynyt. Joidenkin tahojen mukaan on silkkaa tuuria, ettei matkustajaliikenteessä ole sattunut onnettomuuksia. Onnettomuuksien varalta tehdyt pelastussuunnitelmat ovat kuulemma erittäin puutteellisia. Nuukin kokouksessa arktiset valtiot keskustelivat pohjoisten alueiden meripelastusyhteistyöstä ja laativat sopimuksia öljypäästöjen torjumisesta. Islannin ulkoministeri on esittänyt ajatuksen kansainvälisen meripelastuskeskuksen perustamisesta Islantiin. Islannin mahdollisuudet piilevät lähinnä Islantiin suuntautuvan meriliikenteen kasvussa. Tähän tarkoitukseen saatetaan myös rakentaa omia satamia. Tällaisen sataman alustava suunnittelu on jo käynnistetty syrjäisellä Langanesin niemimaalla Koillis-Islannissa. Uusi suuruuden aika? Kuten mainittu, Islanti ei varsinaisesti ole arktinen valtio. Maa on Arktisen neuvoston jäsen, mutta Islannin talousvyöhyke ei ulotu Pohjoiselle jäämerelle asti. Asia on kuitenkin aiheuttanut poliittisia jännitteitä Islannissa erityisesti Islannin EU-hakemukseen liittyvien kytkösten vuoksi. EU-jäsenyyden vastustajat, Islannin itsenäisyyspuolueen entisen johtavan ideologin Björn Bjarnasonin johdolla, uskovat EU:n toivovan Islannin jäsenyyden toteutumista, sillä Islanti lisäisi EU:n vaikutusvaltaa pohjoisilla alueilla. Teorian mukaan EU pääsisi näin lähemmäksi alueen luonnonvaroja ja voisi kontrolloida alueen liikennettä. EU on anonut tarkkailijajäsenyyttä Arktisessa neuvostossa, vaikka EU-maat Ruotsi ja Suomi ovat jo neuvoston jäseniä. Lisäksi Tanska on neuvoston jäsen Grönlannin kautta. Björn Bjarnason ja muut ovat esittäneet, että Islannin sijainti Pohjois-Atlantilla voi jälleen vahvistaa Islannin kansainvälistä asemaa. Kylmää sotaa kutsutaan silloin tällöin Islannin suuruuden ajaksi, sillä maa saattoi sijaintinsa ansiosta esittää vaatimuksia suurvalloille ja oli tiukkana neuvotteluissa. On myös leikitelty ajatuksella, että Yhdysvallat kiinnostuisi jälleen Islannista pohjoisten alueiden vuoksi ja että Islanti saisi taas Yhdysvaltain panostusalueaseman, jonka se kutakuinkin menetti Yhdysvaltain armeijan poistuttua maasta vuonna On esitetty, että Islanti voisi lisätä vaikutusvaltaansa pohjoisilla alueilla ja saada sen myötä tiiviimmät yhteydet Yhdysvaltojen lisäksi myös Grönlantiin, Kanadaan, Norjaan sekä jopa Venäjään. Pohjoista yhteistyötä esitetään vaihtoehtona EU:lle. Teorian mukaan kyseisen 12

13 kehityksen estäminen on EU:n etujen mukaista, sillä unioni haluaa itse vaikuttaa Islantiin ja pohjoisiin alueisiin. Mihin EU pyrkii? Ulkoministeri Össur Skarphéðinsson esittää sen sijaan, että EU-jäsenyys myötäilisi Islannin intressejä pohjoisilla alueilla. Skarphéðinsson kirjoitti toukokuussa Frettablaðið-lehden artikkelissa: "Jälleen kerran Islannin arktisista suuruusunelmista: tilanne on ikävä kyllä se, ettei Islannin ääni yksinään tee mainittavaa vaikutusta Arktisessa neuvostossa. Muiden neuvoston jäsenten on helppo boikotoida Islantia niin kuin itse asiassa jo tapahtui, kun maat "unohtivat" kutsua Islannin neuvoston valmistelevaan kokoukseen. Jos Grönlannin ja Norjan edut osuvat yksiin ja ne ovat ristiriidassa Islannin etujen kanssa, maat asettuvat yhdessä Islantia vastaan. Islannilla on pitkä kokemus norjalaisten leppymättömyydestä ja joustavuuden puutteesta vastaavissa tapauksissa. Kuka sitten puolustaa Islannin etuja EU-maat Ruotsi, Suomi ja Tanskako? Eikö vaarana ole se, että ne pitävät Grönlannin puolta, sillä Grönlannilla on yhteys EU-maahan Tanskaan?" EU:lla ei itse asiassa ole selkeää pohjoisten alueiden politiikkaa. On vaikeaa kuvitella, että unionilla olisi salaisia suunnitelmia Islannin jäsenyyden varalle. Pohjoisiin alueisiin liittyen EU:ssa on lähinnä keskusteltu ympäristöasioista. Ranskan entinen pääministeri Michel Rocard vieraili Islannissa viime vuoden lopulla samasta syystä. Rocard on Ranskan presidentin asettama polaarialueiden erityislähettiläs. Hän korosti vahvasti ympäristöasioita, päästöjen torjumista ja meriliikennevalvontaa. Rocard mainitsi Etelämannerta koskevan sopimuksen olevan esimerkillinen, mutta tarkensi myös, ettei vastaavaa Arktista koskevaa sopimusta ole mahdollista saavuttaa. Suurena vaarana on kuitenkin, että ahneus ottaa vallan millä voi olla kohtalokkaat seuraukset ekosysteemille. Jännitysnäytelmän aineksia Tilanteessa on poliittisen trillerin aineksia. Kiinalaisilla on suuri suurlähetystö Reykjavikissa, ja joidenkin mielestä taustalla on maan kiinnostus pohjoisiin alueisiin. Huhuja liikkuu uudesta unionista ja jopa Yhdysvaltain paluusta sekä kaksinaamaisuudesta EU:ssa, joka haluaa väkisin tunkeutua pohjoisille alueille. Talousromahduksen jälkeen Islannista on tullut maa, jossa liikkuu paljon vahvistamattomia huhuja, ja ilmassa on myös suurta epäluuloa. Islantilaisilla on taipumuksena yliarvioida vaikutusvaltaansa ja merkitystään. Voidaankin kysyä, eikö Michel Rocard osunut asian ytimeen esittäessään, että loppujen lopuksi suurvallat päättävät suurelta osin pohjoisten alueiden tulevaisuudesta. "Suurvallat kunnioittavat vain muita jättiläisiä", veteraani totesi. 13

14 Norja Aslak Bonde Arktiksen kautta maailmalle Norjan ulkopoliitikkojen mielessä on yksi asia ylitse muiden: miten päästä lähelle maailmanpolitiikan isoja toimijoita. USA:n ja EU:n kiinnostusta heräteltiin aikaisemmin muun muassa rauhanvälityksellä, mutta nyt samaa tehtävää hoitaa yhä selkeämmin arktinen alue. Huippuvuorista on tullut Norjan kansainvälisin paikallisyhteisö, ja Arktisen neuvoston sihteeristön siirtyessä Tromssaan, suurpolitiikka on taas hiukan lähempänä Hallituksen kuuden vuoden takainen pohjoisten alueiden politiikka nosti esille luonnonvarat, ilmaston, turvallisuuspolitiikan ja aluepolitiikan. Ennakoitu ilmaston lämpeneminen mahdollistaisi öljyn- ja kaasunetsinnän uusilla alueilla ja avaisi Koillisväylän säännölliselle laivaliikenteelle. Tämä puolestaan lisäisi pohjoisten alueiden houkuttavuutta, jolloin myös turvallisuuspolitiikkaa olisi pakko miettiä uudemman kerran. Tuloksena saattaisi olla joukko uusia työpaikkoja ja entistä laajempi asutus. Tämä ajatuskuvio on sittemmin vahvistunut. Kiinasta tuli viime vuonna ensimmäisen kerran säännöllisiä malmikuljetuksia Venäjän pohjoispuolitse Kirkkoniemeen. Aiemmin talvella Statoil ilmoitti löytäneensä suhteellisen suuria ja hyödyntämiskelpoisia öljy- ja kaasuesiintymiä alueelta, joka sijaitsee maailman toistaiseksi pohjoisimman kaasukentän Snøhvitin pohjoispuolella. Pohjois-Norjassa uskotaan vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin etenkin kun Norjan ja Venäjän välisen 40 vuotta kestäneen rajakiistan ratkaiseminen on mahdollistanut öljyn ja kaasun etsimisen uusilta laajoilta alueilta. Mikäli pohjoisesta löydetään suuria esiintymiä, alueelle saattaa syntyä uusi öljy- ja kaasupääkaupunki, josta käsin voisi mahdollisesti työskennellä myös venäläisillä kentillä. Turvallisuuspolitiikan alueella ei ole tapahtunut erityistä puolustuspoliittista muutosta, mutta on sanottava, että ison itäisen naapurin kanssa käytyjen aluekiistakeskustelujen päättyminen on ollut Norjalle aimo harppaus. Norjan hallintoelimet niin Huippuvuorilla kuin niiden ulkopuolellakin näyttävät nauttivan maailmanyhteisön täyttä arvostusta, vaikka kaikkia erimielisyyksiä ei olekaan vielä virallisesti ratkaistu. Huippuvuoria ympäröivän kalastussuojavyöhykkeen on toistaiseksi tunnustanut ainoastaan Suomi, mutta kaikki maat kunnioittavat sitä. Clinton Grönlannissa Norjalle on kaikkein tärkeintä se, että arktisella alueella noudatetaan kiistattoman selkeitä sääntöjä. Vaarana on, että ilman kansainvälisesti tunnustettuja sääntöjä pienet kansakunnat jäävät isompien naapureiden jalkoihin. Sen vuoksi Arktisen neuvoston työ on niin tärkeää Norjalle. Neuvosto on areena, jolla voidaan saavuttaa yhteisymmärrys koko arktista aluetta koskevista säännöistä ja hyödyntää yhteisiä kokemuksia niiden tarpeesta. Viime keväänä Arktisessa neuvostossa allekirjoitettiin ensimmäinen sitova sopimus, ja on varsin oireellista, 14

15 että siinä on kyse arktisten merialueiden yhteisestä meripelastustoiminnasta. Tuntuvimmat ja käytännönläheisimmät ongelmat käsitellään ensimmäisenä. Norjalle oli yhtä tärkeää se, että Arktinen neuvosto päätti perustaa pysyvän sihteeristön Tromssaan. Pohjoisen uudet työpaikat ovat toki tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on sihteeristön mukana tuleva asiantuntijuus ja kiinnostus. Tromssasta tulee entistä houkuttavampi paikka kaikille arktisesta alueesta kiinnostuneille. Norjalle on tärkeää herättää muun maailman kiinnostus. Pohjoisten alueiden politiikkaansa laatiessaan hallitus tuskin tajusi, miten suuresti Yhdysvallat ja EU kiinnostuvat Arktisesta neuvostosta. Jos se olisi tiedetty, strategiaan olisi varmasti lisätty kohta, jossa Norjan todetaan lähentyvän arktisen alueen politiikallaan sekä Kiinaa, Yhdysvaltoja että EU:ta. Yhdysvaltojen ulkoministerin Hillary Clintonin mukanaolo Arktisen neuvoston kahdessa viimeisimmässä ministerikokouksessa ei tarkoita pelkästään sitä, että Pohjoismaiden ulkoministerit saavat ylimääräisen tilaisuuden tutustua häneen. Se viestittää samalla Yhdysvaltojen valtavalle ulkoasiainhallinnolle asioiden tärkeysjärjestyksestä. Arktiset asiat nousevat yhä tärkeämmälle sijalle amerikkalaisten asialistalla. Ulkoministeri Jonas Gahr Støre sanoo, että aiemmin oikeastaan kukaan ei ollut kiinnostunut Arktisesta neuvostosta, mutta nyt sillä on täysi työ hallinnoida liehittelijöiden joukkoa. Kiina, Japani, Italia, Etelä-Korea ja EU ovat kaikki ilmaisseet kiinnostuksensa arktista aluetta kohtaan. Monet niistä toivovat pääsevänsä tarkkailijaksi Arktiseen neuvostoon. Kaikki tietävät Norjan olevan tärkeä toimija arktisessa yhteistyössä, ja sen vuoksi ne haluavat keskustella myös Norjan kanssa. Ihannetilanne pienelle maalle! Huippuvuoret kansainvälistyvät entisestään Isot maat eivät halua pelkästään keskustella Norjan kanssa; ne haluavat myös tutkia. Eivät tosin Manner-Norjassa, vaan Huippuvuorilla, jonne on vuosien saatossa rakennettu melko isoja tutkimusasemia. Sieltä on lyhyempi matka pohjoisnavalle kuin mistään muusta kiinteästä asutuksesta. Olosuhteet ovat ihanteelliset niin taivaan, meren kuin maaperänkin tutkimiseen hieman erilaisesta näkökulmasta. Kiina on perustanut Huippuvuorille oman tutkimusaseman jo kauan sitten, ja viime vuonna siellä saavutettiin yli 900 tutkimuspäivää. Intian tiedeministeri vieraili Huippuvuorilla viime kesänä, ja kaikki isot Euroopan maat ovat olleet paikalla jo pitkään. Tämä vaikuttaa monin tavoin Huippuvuoriin. Ensinnäkin paikallisyhteisö kansainvälistyy, erityisesti Ny Ålesund, jonne tutkimustyö on paljolti keskittynyt. Vielä tärkeämpää on, että Huippuvuorten elinkeinorakenne monipuolistuu. Vielä pari vuosikymmentä sitten Norja harjoitti Huippuvuorilla pääasiallisesti kaivostoimintaa. Vaikka hiilen louhinta ei ole ollut erityisen kannattavaa eikä ympäristömyönteistä, toimintaa on silti pidetty yllä. Syynä on Huippuvuorten erityinen kansainvälinen asema. Huippuvuoria koskevan sopimuksen mukaan kaikki halukkaat voivat harjoittaa siellä elinkeinotoimintaa kansallisuudesta riippumatta. Koska saaret ovat osa Norjaa, ne kuuluvat norjalaisen oikeudenkäytön piiriin, mutta norjalaisilla ei ole sen suurempaa elinkeinon harjoittamisoikeutta kuin muillakaan ellei sattuisi olemaan niin, että meillä jo on siellä elinkeinotoimintaa. Aloitettua toimintaa on nimittäin oikeus jatkaa, mutta sen päätyttyä muut voivat periaatteessa tulla tilalle. 15

16 Käytännössä tällä juridisella seikalla ei ole ollut merkitystä, koska muut maat eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita Huippuvuorista. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun arktisesta alueesta tulee suurvaltojen silmissä yhä avoimempi ja kiinnostavampi. Tällaisessa tilanteessa Norjalle on tärkeää, että Huippuvuorilla on Norjan valvonnassa olevaa kansainvälistä elinkeinotoimintaa. Mitä tärkeämmäksi Huippuvuorilla tehtävä tutkimustyö koetaan, sitä helpompi kaikkien maiden on hyväksyä saarten säilyminen vapaana kansainvälisenä tutkimusalueena. Norja päälaellaan Huippuvuorten talvet ovat pitkät ja pimeät, eikä alueen väkiluku voi kohota kovin merkittävästi toisin kuin Pohjois-Norjassa. Talvet ovat sielläkin pimeitä, mutta useimmat kalastajakylät ovat yhä asuttuja, ja pohjoisessa on neljä viisi aluekeskusta, jotka ovat riittävän suuria houkuttelemaan työvoimaa. Jos Finnmarkin tunturialueelta löytyy öljyä tai kaasua tai muita arvokkaita kaivannaisia, saattaa käydä kuten suurimmat Pohjois-Norja-intoilijat toivovat: Norjan kartta keikahtaa päälaelleen. Pohjoisnorjalaiset ja innokkaimpien pohjoisten alueiden politiikan puolestapuhujat esittävät nimittäin maailmankartan mielellään niin, että maailmaa tarkastellaan pohjoisnavalta käsin. Silloin Tromssan ja Kirkkoniemen välinen rannikkoalue onkin yhtäkkiä maailman napa, ja Koillisväylästä tulee Aasian ja Euroopan välisen meriliikenteen pääväylä. Se puolestaan kasvattaa väkilukua ja vahvistaa paikallisyhteisöjä ja saattaa jopa antaa aihetta Kirkkoniemen ja Murmanskin välisen junaradan rakentamiseen. Tämä näkökulma on erityisen jännittävä siitä syystä, että Norjan väestönkasvu ylittää nyt kaikki ennusteet. Lähivuosikymmeninä uusia norjalaisia on niin paljon, että väkiluku voi kasvaa kaikkialla, missä on työpaikkoja. Pohjoisessa se saattaisi myös pienentää julkissektorin työntekijöiden suhteellista osuutta, mikä lisäisi alueen kestävyyttä entisestään. Hallitus esitti juuri nämä tulevaisuudennäkymät pohjoisten alueiden strategiassaan, mutta totta puhuen monetkaan eivät uskoneet näkymiin kuusi vuotta sitten. Nyt usko on lujempi. Arktisen alueen avaaminen ja uudelleen löytäminen voi kääntää menneen kehityksen. Kartta voi todellakin keikahtaa päälaelleen. 16

17 Grönlanti Steen Ulrik Johannessen Grönlanti on arktisen alueen avaintekijä Ilmaston lämpeneminen on tehnyt arktisesta alueesta taloudellisesti ja poliittisesti polttavan alueen, jonka luonnonvarojen hyödyntämistä helpottaa jäiden sulaminen. Grönlanti on tarttunut tilaisuuteen ja ryhtynyt jo hyödyntämään mahdollisuuksiaan, mikä on saanut rankkaa kritiikkiä ympäristöjärjestöiltä Grönlanti on ollut viime aikoina vahvasti esillä niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Julkisuutta ovat tuoneet ennen kaikkea ympäristöjärjestö Greenpeacen näyttävät tempaukset, joilla vastustetaan Grönlannin vesillä tapahtuvia öljynporauksia. Myös Arktisen neuvoston toukokuussa Nuukissa pitämästä historiallisesta ministerikokouksesta on uutisoitu näkyvästi. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen (USGS) tutkimusten mukaan huomattava osa maailman toistaiseksi hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuvaroista sijaitsee Grönlannissa, jonka maaperässä on runsaasti myös erilaisia mineraaleja. Hyödyntämättömien luonnonvarojen arvo on mittaamaton ja maailman raaka-ainenälkä lähes pohjaton. Grönlannin osallistuminen öljynetsintään on saanut Greenpeacen reagoimaan. Järjestön vakavimpia kritiikin aiheita on se, ettei Grönlanti ota sen mielestä riittävästi huomioon arktisilla merialueilla harjoitettavan öljynporaustoiminnan riskejä. Grönlannin hallituksen päämies Kuupik Kleist torjuu väitteet suoralta kädeltä. Meillä on sama oikeus kehitykseen kuin kaikilla muillakin maailman ihmisillä. Huomattakoon myös, ettei Greenpeace ole esittänyt mitään vaihtoehtoja sille, miten Grönlannissa tultaisiin muuten toimeen, sanoo Kuupik Kleist, jonka mielestä Grönlanti on selkeästi törmäyskurssilla Greenpeacen kanssa. Greenpeacesta on saatu tarpeeksi Grönlannin elinkeino- ja raaka-aineministeri Ove Karl Berthelsen on hyökännyt monissa lehdistötiedotteissa Greenpeacea vastaan. Järjestö joutui Grönlannissa perusteellisesti epäsuosioon jo 1980-luvulla, jolloin se kampanjoi valaanpyyntiä vastaan. Sitä se tosin pyysi myöhemmin anteeksi, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Greenpeacen öljynporaustempaukset nähdään Grönlannissa loputtomana mediahuomion hakemisena ja viime kädessä yrityksenä saada länsimailta taloudellista tukea, Ove Karl Berthelsen kirjoittaa lehdistötiedotteessa, jossa hän selostaa hallituksen näkemystä öljynporausten vastaisista tempauksista. Skotlantilainen Cairn Energy on juuri käynnistänyt tämänkesäiset poraukset kahdessa eri paikassa Grönlannin länsirannikon tuntumassa. Yhtiö löysi viime vuoden porauksissa viitteitä öljystä, ja monet kansainväliset öljy-yhtiöt ovat jo lähtökuopissa osallistuakseen arktisen öljyn hyödyntämiseen. 17

18 Grönlannissa on etsitty öljyä jo 30 vuotta, ja asia on entistä ajankohtaisempi nyt, kun arktisen alueen ilmasto-olot ovat muuttuneet. Päätökseen öljynetsinnän tehostamisesta vaikuttaa myös halu lisätä sekä taloudellista riippumattomuutta että riippumattomuutta Tanskasta. Tanskalla yhä sanansa sanottavana Grönlanti on Färsaarten tavoin osa Tanskaa, ja ulkopolitiikkaa ohjataan edelleen Kööpenhaminasta käsin. Grönlanti sai itsehallinnon vuonna 1979 ja alkoi vähä vähältä vastata itse eri politiikanaloista. Nyt 30 vuotta myöhemmin itsehallintoa on laajennettu ja Grönlanti on entistä riippumattomampi Tanskasta. Tanskan vaikutus kuitenkin tuntuu yhä. Toisaalta Tanskalla ei olisi mitään sanomista arktisella alueella, ellei Grönlanti kuuluisi Tanskalle. Grönlannin itsehallinnon vahvistuminen tarkoittaa myös sitä, että Tanska on valmistellut tulevaa arktista strategiaansa tiiviissä yhteistyössä Grönlannin itsehallintoviranomaisten kanssa. Grönlannin talous on nykyään aivan liian haavoittuva. Tanskan tukiaisten osuus budjetista on 40 prosenttia, ja loppu on suurelta osin peräisin yhdestä ainoasta elinkeinosta eli kalastuksesta. Grönlanti on valmis myös muuhun teollisuuteen, kuten kaivannaisten hyödyntämiseen ja vesivoiman tuottamiseen isolle alumiinisulatolle. Grönlantilaisille poliitikoille on selvää, ettei maa suoriudu näistä hankkeista yksin. Sen on liittouduttava yritysten ja hallitusten kanssa saadakseen tarvittavaa asiantuntemusta. Viime kädessä tavoitteena on tarjota Grönlannin väestölle uusia, entistä parempia mahdollisuuksia. Ympäristöstä pidetään huolta Aikomuksemme ei ole tuhota ympäristöä, joka tarjoaa meille elannon. Olemme vastuullisia ja suojelemme maapalloa. Emme pidä kehitystä ja ympäristönsuojelua vastakkaisina tavoitteina. Arktisen alueen haasteena on ristiriitaisten tavoitteiden yhdistäminen täydentävien ratkaisujen avulla, Kuupik Kleist sanoi Arktisen neuvoston kokouksessa Nuukissa. Grönlannin hallituksen mielestä katastrofit ja onnettomuudet on estettävä kaikin käytettävissä olevin keinoin. On kuitenkin selvää, että kaikki ihmisen toiminta kasvattaa riskejä, ja siksi on pakko varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Grönlanti ehdotti Arktisessa neuvostossa kansainvälisen rahaston perustamista. Se olisi osittain öljy-yhtiöiden rahoittama ja siitä maksettaisiin öljynetsinnästä ja -tuotannosta mahdollisesti aiheutuvien öljyvahinkojen korjaaminen. Asian eteenpäin vieminen on nyt Arktisen neuvoston nykyisen puheenjohtajamaan Ruotsin harteilla. Kuupik Kleist esitti Grönlannin nimissä toisenkin tärkeän seikan: Vaikka luontotutkimus ilman muuta vaikuttaakin suuresti poliittisiin keskusteluihimme ja strategiseen suunnitteluumme, asiaa voidaan tarkastella myös toiselta kannalta. Arktisella alueella ei ole pelkästään jääkarhuja ja jäätä. Keskustelussa unohdetaan monesti arktisen alueen ihmiset ja heidän elinolonsa. Grönlanti on toisin sanoen sitä mieltä, että kaukana napa-alueilta elävien ihmisten on jokseenkin helppo asettaa jääkarhut arktisen alueen väestön edelle. Tämä on tietysti kärjistetysti sanottu, mutta asia on silti hyvä muistaa keskusteluissa. Uudet meriväylät kasvattavat riskiä 18

19 Monet matkailijat uneksivat paikoista, joissa tuskin kukaan on käynyt ennen heitä. Heille arktinen alue on verrattoman eksoottinen matkakohde. Monet varustamot järjestävät nyt näitä ei aivan vaarattomia unelmamatkoja risteilyaluksilla, jotka purjehtivat tuntemattomilla vesillä yhä kauemmaksi pohjoiseen. Ilmastonmuutoksen seurauksena Jäämeren jääpeite on kutistunut ja avannut mahdollisuuden Euroopan ja Aasian väliseen kaupalliseen laivaliikenteeseen. Kummassakin tapauksessa vaarana on saastekatastrofi tai pahimmillaan haaksirikko ja ihmishenkien menetys. Vastikään allekirjoitettu yhteisiä etsintä- ja pelastustoimia koskeva arktinen lento- ja meripelastussopimus lienee tosiasiassa lähinnä symbolinen. Tämä niin sanottu SAR-sopimus on kahdeksan jäsenmaan välinen ensimmäinen sitova juridinen sopimus Arktisen neuvoston viisitoistavuotisen historian aikana. Arktisen alueen olosuhteiden ja valvottavan alueen laajuuden vuoksi optimaalisen järjestelmän kehittäminen vie aikaa. Arktinen neuvosto siis otti Nuukin seitsemännessä ministerikokouksessa historiallisen askeleen kohti poliittista päätöksentekoelintä, ja samaan aikaan Tanska-Grönlanti osallistuu Jäämeren rannikkovaltiona pohjoisnavasta käytävään kisaan. Vaatimus esitetään YK:n mannerjalustan rajaamista käsittelevälle kansainväliselle toimikunnalle vuoteen 2014 mennessä. Grönlanti on ollut vaikeakulkuinen ja kaukana kaikesta oleva maailmankolkka, mutta ilmastonmuutoksen ja jään sulamisen myötä sen asemasta on tullut erittäin keskeinen eikä vain maantieteellisesti, vaan myös teollisuuden raaka-ainetoimittajana ja maapallon väestön ruokaaittana. 19