Suomen suurimmilla haasteilla on lukumäärän yli miljardiin. Ilmastonmuutos

Transkriptio

1 Kepan lausunto Keskustan tavoiteohjelmasta 2010-luvulle Kepa kiittää lausuntomahdollisuudesta. Maailmassa on viime vuosina ollut paljon epävakautta. Ihmisten hyvinvointiin joka puolella maailmaa ovat vaikuttaneet ruokakriisi, globaali lama, ilmastonmuutos ja epidemiat. Myös suomalaisen yhteiskunnan polttavimmilla haasteilla on kansainväliset juuret julkinen talous: laman taustalla on kansainvälisten finanssimarkkinoiden epävakaus. Tarvitaan politiikan ja talouden yhteistyötä sekä valvontaa ja säätelyä että kansainvälisiä verouudistuksia. työllisyys: työllisyystilannetta kiristää kansainvälinen kilpailu. On suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan etu puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja luonnonvarojen kestävää käyttöä myös kansainvälisesti, jotta kilpailu tulee reilummaksi. ilmasto: ilmastonmuutokseen vastaaminen vaatii toimia ja päästöjen hillitsemistä kaikkialla maailmassa turvallisuus: köyhyyden vähentäminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa, sillä köyhyys ruokkii konflikteja, terrorismia, huumetuotantoa ja epidemioita. maahanmuutto: kaukaisten maiden konfliktit, ympäristötuhot ja köyhyys saavat ihmiset hakemaan turvapaikkaa ja elinmahdollisuuksia Suomesta. Myös kehitysmailla on tiukat ajat. Lama ja ruokakriisi ovat nostaneet nälkäisten ihmisten Suomen suurimmilla haasteilla on lukumäärän yli miljardiin. Ilmastonmuutos kansainväliset juuret siksi vastaustenkin vaikeuttaa monen perheen mahdollisuuksia täytyy olla osin kansainvälisiä. hankkia toimeentulonsa, erityisesti maatalousvaltaisessa Afrikassa. Siksi onkin tärkeää, että tulevaisuuden suuriin haasteisiin vastataan myös kansainvälisesti. Globaali eriarvoisuus synnyttää uhkia ja konflikteja, joiden vaikutukset tuntuvat kotimaassamme. Vastuullisen globalisaation edistäminen on Suomen etu. Maailman vakauttaminen vaatii aktiivista toimintaa niin ilmastopolitiikan, ulkopolitiikan, kehityspolitiikan kuin kansainvälisen talouspolitiikankin saralla. Tässä kontekstissa ehdotamme Keskustan valmisteilla olevaan tavoiteohjelmaan muutamia lisäyksiä. Keskeistä olisi tarkentaa linjauksia kansainvälisistä verouudistuksista sekä Suomen päästötavoitteista. Talouden ja politiikan yhteistyön vahvistaminen on tärkeää sekä Suomen että globaalin kehityksen ja köyhyyden vähentämisen näkökulmasta. Ilmastonmuutos, globalisaatiossa pärjääminen ja köyhyys ovat esimerkkejä haasteista, joihin tarttumiseksi tavoiteohjelma esittää erinomaisia visioita. Näkemysten seuraaminen vaatii kunnianhimoisia ja konkreettisia toimenpiteitä, joiden yksityiskohtien tueksi Kepa ehdottaa alla joitain lisäyksiä ja kommentteja ohjelman eri kohtiin. Jokainen ihminen on hyvän elämän arvoinen Kepa on erittäin tyytyväinen siitä, että Keskustan ohjelma asettaa keskiöön ihmislähtöisyyden. Vastuu lähimmäisistä, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, luonnon tasapainon takaaminen, politiikan avoimuus sekä aito vuoropuhelu ovat esimerkkejä arvoista, joiden globaalilla toimeenpanolla olisi positiivinen vaikutus myös Suomen tulevaisuuteen. Tämä vaatii aktiivista toimintaa kotimaan politiikan lisäksi myös Euroopan unionissa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja muilla kansainvälisillä

2 areenoilla. Työllisyyden turvaaminen Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu työn tekemiseen. Suurimpia tulevaisuuden haasteita onkin työllisyys. Kotimaan työllisyystilannetta kiristää kansainvälinen kilpailu. Siksi on Suomen etu puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja luonnonvarojen kestävää käyttöä myös globaalisti, jotta kilpailu tulee reilummaksi. Jokaiselle ihmiselle tulee antaa mahdollisuus parantaa elintasoaan omalla työllään. Suomella voisi olla tässä entistä aktiivisempi rooli. Kansainväliset toimet reilumpien työsääntöjen aikaansaamiseksi sekä työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi ovat tärkeitä. On hyväksi niin työllisyydelle Suomessa kuin hyvinvoinnille kehitysmaissa, jos halpatuotantoalueiden työolot, palkat, verotus ja ympäristönormit kohoavat. Toivomme, että ohjelman lisättäisiin linjaava virke Suomen osallistumisesta kansainvälisten yritysvastuusopimusten kehittämiseen. Tämä olisi yksi valtion keinoista vahvistaa suomalaista kilpailukykyä ja pärjäämistä maailmalla. Yritysvastuutyötä johtaa YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien keskus ja YK:n pääsihteerin erityisedustaja John Ruggie. Vuonna 2008 hän esitti, että liike-elämällä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia. Vaikka vastuu niiden toteutumisesta tulisi jatkossakin olla vain valtioilla, pitää yritysten varmistaa, etteivät ne myötävaikuta ihmisoikeusloukkausten syntymiseen. Käytännössä yritysten pitäisi esimerkiksi arvioida toimintansa ihmisoikeusvaikutuksia säännöllisesti tätä ehdotusta ovat siihen tutustuneet suomalaisyritykset pitäneet selkeänä Vaikutusvaltaisin voimassa oleva ohjeistus monikansallisten yritysten vastuusta on kehitetty OECD:ssä. Suomessa OECD-ohjeistuksen toteuttamisen seuranta on työ- ja elinkeinoministeriössä toimivan yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnan tehtävä, mutta neuvottelukunnan resurssit ja profiili on matala. Verotus on yhteiskunnan kehittämisen väline Jo tavoiteohjelman johdanto nostaa erinomaisesti esiin sen, kuinka globalisaatiossa pärjääminen ja ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ovat yhteisiä, maailmanlaajuisia haasteita. Niiden ratkaisemiseksi sekä markkinoiden uusien pelisääntöjen muotoilemiseksi tarvitaan talouden ja politiikan yhteistyötä. Keskustan linjaus markkinatalouden tehostetusta valvonnasta ja säätelystä on Kepalle tervetullut. Ensimmäiset askeleet kohti globaalien markkinoiden tasapainottamista voidaan ottaa pienien, mutta merkittävien toimenpiteiden avulla. Veroparatiisien ja veronkierron hillintä ovat konkreettisia avauksia kohti uutta tasapainoa talouden ja politiikan välillä. Tavoiteohjelman luonnos ei nosta esiin verokilpailun ja veroparatiisien haitallista vaikutusta suomalaisyhteiskunnalle. Ne ovat maailmalaajuisesti suuria ongelmia, joihin puuttuminen voisi olla osa ratkaisua myös kotimaassa. Veronkierto vääristää yritysten välistä kilpailua. Tämä asettaa haasteita myös suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyyn maailmalla. Toimet veronkierron ja veroparatiisien hillitsemiseksi auttavat sekä Suomea että kehitysmaita, jotka menettävät joka vuosi yritysten veronkierron ja veroparatiisien vuoksi kehitysapua suuremman määrän verotuloja. Johtavien teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien G20-ryhmä ilmoitti huhtikuussa 2009 lopettavansa veroparatiisien pankkisalaisuuden ja aloittavansa uuden yhteistyön ajan verotuksessa. Käytetyimmäksi työkaluksi on noussut kahden valtion välisten tiedonvaihtosopimusten solmiminen. Kahdenvälisten sopimusten palapeli on veroparatiisien hillitsemiseksi tehoton työkalu. Huomattavasti parempia tuloksia saataisiin aikaan valtioiden

3 välisellä automaattisella verotiedonvaihdolla, joka on jo käytössä Euroopan unionin sisällä. Yhtiötason kirjanpidon sijaan yrityksiltä kannattaisi edellyttää täyden yhtiörakenteen sekä maakohtaisten tulojen ja verojen julkaisemista. EU:ssa tulisi keskustella tiukemmin jäsenmaiden haitallisista verokäytännöistä hyviä aloituspaikkoja olisivat esimerkiksi Irlanti, Lontoon City sekä unionin liitännäisalueet Mansaari ja Jersey. Toivoisimme myös, että tavoiteohjelmassa huomioitaisiin kansainväliset verot. Kepa kannustaa Keskustaa lisäämään tekstiin konkreettisen aloitteen rahoitusmarkkinaverosta osana oikeudenmukaista ja kestävää veropolitiikkaa. Ruoka- ja finanssikriisi ovat osoittaneet, että kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen on ajankohtaista. Rahoitusmarkkinavero verottaisi kansainvälisiä valuutta- ja osakekauppaa sekä näihin liittyviä johdannaisia. Iso osa johdannaiskaupasta on luonteeltaan spekulatiivista. Johdannaiset ovatkin viime vuosina muun muassa syventäneet maailmanlaajuisia kriisejä ja mahdollistaneet Kreikan talousongelmien peittelyn. Veron toteutuksessa avainasemassa olisivat Frankfurtin ja Lontoon rahoituskeskukset, jossa lähes 99 prosenttia EU:n virallisissa kauppapaikoissa toteutettavasta kaupankäynnistä tapahtuu. Mahdolliset tulot olisivat erittäin suuria. Globaali 0,05 prosentin vero tuottaisi 450 miljardista 1000 miljardiin dollariin vuodessa, kertoo Itävallan taloustutkimusinstituutin vuonna 2009 tekemä selvitys. Verotulot voitaisiin käyttää vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseen veroa keräävissä maissa tai esimerkiksi kehitysmaiden ilmastopäästöjen vähentämiseen. Arjen turvallisuutta vahvistettava Keskustan ohjelma nostaa hyvin esiin sen, etteivät kansainväliset ongelmat, kuten rikollisuus, huume- ja ihmiskauppa kunnioita valtioiden rajoja. Siksi myös suomalaisten arjen turvallisuutta vahvistavien toimien tulee olla ainakin osittain kansainvälisiä. Valvonnan ja seuraamusjärjestelmän kehittämisen lisäksi Kepan mielestä on tärkeää puuttua ongelmien syihin, jotka kumpuavat globaalista eriarvoisuudesta. Vain näin voidaan löytää pitkällä aikavälillä kestäviä ratkaisuja. Köyhyys ruokkii konflikteja, terrorismia ja huumetuotantoa siksi köyhyyden poistaminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Monien Suomenkin turvallisuutta uhkaavien ongelmien takana on köyhyys. Myös turvallisuuden näkökulmasta köyhyyden poistaminen tuleekin olemaan yksi ihmiskunnan suurimpia tulevaisuuden haasteita. Tämän vuoksi toivoisimme ohjelmaan pienen lisäyksen turvallisuusuhkien ja ongelmien taustalla vaikuttavista syistä ja siitä kuinka niihin tullaan puuttumaan. Autamme mielellämme kappaleen muotoilussa. Vihreän kasvun vuosikymmenelle Kepa kiittää Keskustaa ilmastonmuutoksen vaikutusten ja sen hillitsemiseen tarvittavien toimien monipuolisesta huomioon ottamisesta. Ilmastonmuutos on globaalein ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka. Ohjelma linjaa Suomen aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja edelläkävijäksi kansallisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa. Ympäristön ja talouden tasapainoinen ja hiilineutraalin yhteiskunnan kunnianhimoisten visioiden tueksi toivoisimme kuitenkin lisää konkretiaa ja pohdintaa siitä millä keinoin näihin tavoitteisiin tullaan pääsemään. Kepa toivoo, että ohjelmassa huomioitaisiin köyhien ja rikkaiden maiden välinen ilmastooikeudenmukaisuus. Kaikkien maiden tulee pyrkiä vakavissaan kohti vähähiilisempää kehitystä, mutta kaikkein köyhimmiltä mailta ei voida odottaa päästöjen rajoittamista nykytasolle. Niillä on oikeus kehittyä hyödyntäen omia luonnonvarojaan. Ilmastonmuutos on seurausta rikkaiden maiden

4 historiallisista päästöistä. Siksi suurempien päästöleikkausten ja merkittävän ilmastorahoituksen on tultava teollisuusmaista. Suomen tulee ponnistella kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vuoteen 2020 mennessä ja lisäksi tukea päästöleikkauksia muualla. Päästövähennysten toteuttamiseksi tulee säätää laki vuosittaisista, tasaisistä päästövähennyksistä. Ilmastolaki tahdittaisi kunkin Suomen hallituksen ilmastotoimia ja parantaisi niiden seurattavuutta. Näin myös taattaisiin, etteivät hallitukset siirrä vastuuta päästövähennyksistä hamaan tulevaisuuteen, vaan tekevät vuosittaisen suunnitelman, jonka pohjalta päästöjä vähennetään hallitusti ja realistisesti. Kotimaisen maatalouden säilyttäminen on ohjelmassa tärkeä tavoite. Sen tukimuodot eivät kuitenkaan saisi lyödä korville kehitysmaiden maanviljelijöitä, joille tulisi antaa samalla tapaa mahdollisuus hankkia elantonsa omalla työllään. Valtaosan maailman ravinnosta tuottavat kehitysmaiden pienviljelijät, joista enemmistö on naisia. Heille avainkysymys on sadon saaminen kotimaan markkinoille. Kehitysmaiden mahdollisuuksia suojella ja tukea tuottajiaan, eli suojalausekkeita ja muita tullisääntöjä, käsitellään kaikissa kauppaneuvotteluissa. Maailman elintarvikemarkkinoiden vakauttaminen vaatii myös kehitysmaiden maataloustuotannon kehittymistä. Tämän vuoksi kehitysmaille pitää kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa myöntää oikeus suojella ja tukea pienviljelijöitään, erityisesti äkillisiä tuontipiikkejä vastaan. Sijaa on myös muille maatalouden kansainvälisiä markkinoita uudistaville askeleille, kuten vientitukien poistolle. Syksyllä prosenttia suomalaisista kannatti teollisuusmaiden maataloustukien uudistamista niin, että kehitysmaiden tuottajat saavat maataloustuotteensa paremmin markkinoille maailmalla ja omissa maissaan. Toivomme, että myös Keskusta ottaa kantaa maatalouden vientitukien poistamisen puolesta ja puoltaa kehitysmaiden oikeuta suojella ja tukea pientuottajiaan maailmanmarkkinoiden äkillisiltä heilahteluilta ja polkumyynniltä. Turvallista maailmaa rakentamassa Ohjelma alleviivaa ilahduttavasti ilmastonmuutoksen ja köyhyyden välistä yhteyttä. Köyhyyden vähentäminen on pohja myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävien toimien onnistumiselle. Kestävän kehityksen näkökulmasta köyhyyden ja ilmastomuutoksen välisiä linkkejä ei voi sivuuttaa. Myös omia asenteitamme on tarkistettava ja terästettävä. Kuinka globalisaatiossa pärjääminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen sovitetaan näihin vaikeisiin valintoihin on suuri haaste, johon toivoisimme tavoiteohjelman hahmotteleman hieman konkreettisempaa vastausta. Kepa pitää hyvänä Keskustan tavoitetta vahvasta ulkopoliittisesta johtajuudesta. Euroopan unioni nähdään merkittävänä työkaluna, jota voidaan hyödyntää entistä paremmin. Toivomme, että ohjelmassa kerrottaisiin muutamalla lauseella Keskustan kokonaisvaltaisesta EUvisiosta. Mitä asioita eturivin vaikuttajana EU:ssa pyrittäisiin ajamaan? Kuinka EU:n viitekehyksessä tullaan toimimaan aktiivisesti globaalin eriarvoisuuden vähentämiseksi? On erinomaista, että ohjelmaluonnos tunnistaa kansalaisjärjestöjen moninaiset roolit, myös globaaleina vaikuttajina. Kehityskysymyksissä järjestöillä on paljon osaamista, jota voidaan hyödyntää aiempaa suuremmassa määrin avoimen ja aktiivisen yhteistyön kautta. Paitsi ketteriä ruohonjuuritason toimijoita ovat järjestöt myös keskustelun herättelijöitä, turvallisuuden rakentajia ja demokratian vahvistajia niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Köyhyys ja eriarvoisuus ruokkii turvattomuutta ja konflikteja. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että köyhyyden syihin puututaan. Tarvitaan sekä laadukasta kehitysyhteistyötä että kunnianhimoista ja johdonmukaista politiikkaa. Kehitysmaiden asemaan vaikuttaa kehityspolitiikan lisäksi myös se mitä päätöksiä muilla politiikkalohkoilla, kuten kauppa-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikassa tehdään. Köyhyyden taustalla vaikuttaviin rakenteisiin voidaan puuttua vain toimimalla johdonmukaisesti kaikilla sektoreilla.

5 Vaikka haasteet kehityspolitiikan alalla ovat suuret, ei Kepan mielestä voida todeta ihmiskunnan täysin epäonnistuneen nälänhädän ja köyhyyden poistamisessa. Positiivisista kehitystä, vaikkakin hidasta, tapahtuu koko ajan. Köyhyyden poistaminen ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Nyt on entistä tärkeämpää löytää uusia keinoja ja huomata, että kehitysyhteistyöllä yksin ei voida ratkaista globaalista eriarvoisuudesta kumpuavia haasteita. Köyhyyden poistamiseksi tarvitaan laaja-alaisia toimia ja muutoksia kansainvälissä rakenteissa. Kepa on iloinen, että ohjelma nostaa esiin kehitysyhteistyön tärkeän roolin sekä sisältää sitoumuksen kansainväliseen 0,7 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2015 mennessä. On erinomaista, että myös lasten ja naisten aseman parantaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi. Ilman haavoittuvimpien ryhmien huomioimista ei voida saavuttaa kestävää kehitystä. Kepa toivoisi, että linjaukseen voitaisiin kirjata myös joitain periaatteita kehitysyhteistyön laadusta. Ehdottaisimme linjaavan virkkeen lisäämistä kehitysyhteistyön vaikuttavuuden parantamisesta lisäämällä kehitysmaiden sananvaltaa ja vastuuta, avunantajien välistä työnjakoa sekä tuen suuntaamista kaikkein köyhimmille maille. Lisää taustatietoa kehitysyhteistyön laadusta alla. Kepa toivoo myös muutamaa lisävirkettä siitä miten kehitysmaiden pienviljelijöiden ja maataloustuottajien tukemiseksi ja erityissuojaamiseksi maailmankaupassa tullaan konkreettisesti toimimaan. Kuinka tämä tavoite sovitetaan yhteen tasapainoisen alueellisen kehityksen ja vapaakaupan edistämisen kanssa? Yhdymme Keskustan näkemykseen YK-järjestelmän ensisijaisuudesta. Kansainvälisistä järjestöistä YK:lla on selvästi laajin mandaatti toiminnalleen. Vaikka globaali päätöksenteko tapahtuu useilla areenoilla, ei tavoite G20:n vahvistamista saisi olla ristiriidassa YK:lle annetun roolin ja tuen kanssa. Taustatietoa kehitysyhteistyön laadusta Keskeistä kehitysyhteistyön tuloksellisuuden parantamisessa on lisätä kehitysmaiden omaa valtaa ja vastuuta omasta kehityksestään, eli niin kutsuttua omistajuutta. Kehitysyhteistyön historiassa ovat traktorit ruostuneet pelloille, kun paikallisia olosuhteita tai vastaanottajien omia ponnisteluita ei ole tunnettu. Ottamalla köyhät maat ja ihmiset mukaan yhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen, varmistamme ettei apu ole vain veden kantamista kaivoon. Sektorivalinnat maakohtaisiksi: Omistajuuden periaatetta voidaan toteuttaa päättämällä avun kohdentamisesta maakohtaisesti. Viime vuosina on annettu paljon huomiota sille, pitäisikö Suomen apu kohdistaa koulutukseen, metsityksen vai yrittäjyyden tukemiseen. Avun tuloksellisuutta kuitenkin parantaa eniten se, että nämä valinnat tehdään maakohtaisesti saajamaan hallitusta ja ihmisiä kuunnellen. Suomella on kehitysyhteistyössä kahdeksan pääkumppanimaata, joten päätösten tekeminen maakohtaisesti on mahdollista. Kussakin pääkumppanimaassa Suomen lähetystössä työskentelee useita kehityspolitiikan asiantuntijoita, joiden asiantuntemusta tulisi käyttää päätöksenteossa. Koordinaatiota avunantajien välille: Avun kohdentamisessa kannattaa huomioida myös muiden avunantajien toiminta. Kussakin Suomen pääkohdemaassa toimii kymmeniä avunantajia. Ihannetapauksessa työt on jaettu avunantajien kesken, eikä muutoksia tehdä yhtäkkisesti. Esimerkiksi Sambiassa koulutusala on kiinnostanut liiankin montaa avunantajaa, ja Sambian hallitus on läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantamiseksi pyytänyt joitakin avunantajia siirtymään muille aloille. Pirstaleisuus syö vaikuttavuutta: Suomi on vuodesta 2001 pyrkinyt keskittämään kahdenvälistä kehitysyhteistyötään harvempiin maihin ja suurempiin maaohjelmiin. Tämä parantaisi edellytyksiä

6 maakohtaiseen tarkasteluun. Monet muutkin avunantajamaat pyrkivät vähentämään toimiensa pirstaleisuutta. Suomen pääyhteistyömaiksi on valittu kahdeksan maata: Etiopia, Kenia, Mosambik, Sambia, Tansania, Nepal, Vietnam ja Nicaragua. Viime vuosina keskittäminen ei kuitenkaan ole edennyt, vaan maakohtaisen keskittämisen rinnalla on ryhdytty puhumaan kehitysyhteistyön temaattisesta keskittämisestä esimerkiksi metsätalouteen. Suomen resurssit tai osaaminen eivät kuitenkaan riitä hoitamaan koko maailman metsiä. Keskittämisen ei pidä estää nopeita ratkaisuja esimerkiksi kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja rauhanneuvotteluiden edistämiseksi: kehitysyhteistyön määrärahat riittävät sekä rauhanrakentamismäärärahojen merkittävään kasvattamiseen, että muilla sektoreilla tehtävän työn keskittämiseen. Hankkeita ja budjettitukea: Omistajuuden lisäämiseksi tärkeää on myös kehitysyhteistyön tekeminen budjettituen muodossa, silloin kun kumppanimaan hallinto on todettu riittävän luotettavaksi. Enemmistö avunantajista pyrkii kasvattamaan budjettitukea. Budjettituki kanavoidaan kumppanivaltion budjettiin, käyttäen hyväksi sen omia suunnittelu-, talous-, hankinta- ja raportointijärjestelmiä. Tavoitteena on maan hallinnon kehittäminen niin, että kehitysyhteistyö tekee lopulta itsensä tarpeettomaksi. Tämä on kaikkein kestävintä kehitystä. Pelkkää rahan siirtoa budjettituki ei koskaan ole. Budjetin toteutumista seuraavat Suomen lähetystöjen asiantuntijat. Budjettituen seurantamekanismit ovat lisänneet myös kehitysmaiden parlamenttien ja kansalaisten mahdollisuuksia seurata budjetin käyttöä. Korruptiotapaukset paljastuvat ja niihin puututaan entistä useammin. Tukea kaikkein köyhimmille: Globaalit kriisit koettelevat kaikkein kovimmin kehitysmaiden naisia, lapsia ja vammaisia. Suomi on sitoutunut huomioimaan vaikutukset näihin ryhmiin kaikessa kehitysyhteistyössään. Tavoitteena on, että tuki palvelee aina kaikkein köyhimpiä ihmisiä, riippumatta siitä tuetaanko koulutuksen, maatalouden vai tietoverkkojen kehitystä. Helposti syrjäytyvät ryhmät on siis valittu niin sanotuksi läpileikkaavaksi teemaksi. Käytännössä läpileikkaavien teemojen toteutuminen on vaihdellut, sanoo ulkoasiainministeriön oma helmikuussa 2009 julkaistu evaluaatio. Esimerkiksi vastuusuhteet ja raportointi ovat epäselviä: kun kaikki ovat vastuussa, ei kukaan ole tilivelvollinen. Parhain terveisin, Timo Lappalainen Toiminnanjohtaja Lisätietoja: Kehityspoliittinen sihteeri Niina Pitkänen puh: