Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 1 (5) Luonnos, versio 0.2 EI LEVITYKSEEN Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Transkriptio

1 Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 1 (5) Lähtökohtana ilmasto-oikeudenmukaisuus ry pyrkii vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan, jotta siinä kunnioitetaan maailman köyhimpien ihmisten oikeuksia. Ilmastonmuutos ei ole pelkkä ympäristökysymys. Ilmastonmuutos on seurausta rikkaiden maiden vuosisatoja jatkuneesta saastuttavasta toiminnasta, mutta sen vaikutusten suurimpia kärsijöitä ovat maailman köyhimmät maat ja ihmiset. Rikkaat maat ovat velkaa köyhille maille. Ne ovat hyödyntäneet yhteistä ilmakehää enemmän kuin niiden oma oikeudenmukainen osuus sallisi. Kehitysmaita tukeva ilmastopolitiikka ei siis ole hyväntekeväisyyttä, kyse on vahingonkorvauksesta, ilmastovelasta. Tarvitaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Rikkaiden maiden on muutettava kulutustapojaan ja vähennettävä radikaalisti omia päästöjään. Tämä on Suomen ja meidän kaikkien vastuu. Köyhillä mailla ja ihmisillä on oikeus kehitykseen. Köyhien maiden päästötavoitteet eivät voi olla yhtä tiukkoja kuin rikkaiden, koska niillä ei ole samaa historiallista vastuuta ja niiden valmiudet ja mahdollisuudet toimia ovat huomattavasti heikommat. Köyhimpien kehitysmaiden päästöille ei voida asettaa rajoja, mutta varakkaammilta voidaan odottaa toimia omien päästöjensä hillitsemiseksi. Nämä periaatteet tulee ottaa kansainvälisen laillisesti sitovan ilmastosopimuksen lähtökohdaksi. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarvittavat päästövähennykset voidaan määrittää ajantasaisen ilmastotiedon ja esimerkiksi monien kehitysjärjestöjen tukeman Greenhouse Development Rights -taakanjakomallin avulla. varmistaa vähennysten toteuttaminen esimerkiksi säätämällä ilmastolaki, joka tahdittaa kunkin Suomen hallituksen ilmastotoimia ja parantaa niiden seurattavuutta. Samalla rikkaiden maiden tulee antaa kehitysmaille rahoitusta ja muuta tukea vähähiilisten kehitysmallien vahvistamiessa ja etsimisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ilmastonmuutos on myös turvallisuuskysymys. Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien kriisiytyminen horjuttaa kansainvälistä turvallisuutta. Esimerkiksi ympäristöpakolaisuuden kasvu voi luoda kitkaa yhteisöihin ja valtioiden väliseen päätöksentekoon. Kehitysjärjestönä Kepan ilmastotyön painopiste on suoraan kehitysmaihin liittyvissä toimissa, kuten sopeutumisrahoituksessa ja köyhimpien maiden, ihmisten ja erityisesti naisten vaikutusmahdollisuuksien puolustamisessa. ottaa ilmasto-oikeudenmukaisuus ja köyhimpien maiden ja ihmisten oikeus kehitykseen ilmastopolitiikkansa lähtökohdiksi tulkita ilmastotyöhön käytettävät resurssit pohjoisen ilmastovelan maksuksi

2 Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 2 (5) rahoittaa ja muuten tukea kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen sekä siirtymistä vähähiiliseen kehitykseen varmistaa omien ilmastopäästöjensä väheneminen esimerkiksi säätämällä ilmastolaki. Köyhimpien ääni kuuluviin päätöksenteossa Ilmastonmuutos on myös ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys. Ilmasto-oikeudenmukaisuus vaatii erityishuomiota heikoimmille ja haavoittuvimmille ryhmille. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa puolustaa köyhimpien maiden edustusta ja äänivaltaa. Paras foorumi tälle on YK, puutteistaan huolimatta. Epämuodolliset maaryhmät kuten G8, G20 tai suurten päästäjien ryhmä sulkevat kaikista köyhimmät maat täysin ulos neuvotteluista, eivätkä ne ole legitiimejä ryhmiä koko maailmaa koskevista asioista päättämiseen. Kehitysmaiden tarpeiden tulee vaikuttaa yksityiskohtien rinnalla myös neuvotteluagendaan: esimerkiksi kehitysmaille tärkeä aavikoitumissopimus ei saa jäädä ilmastoneuvotteluiden varjoon. Myös käytännön ilmastotoimista päättävissä järjestöissä ja elimissä, kuten uusissa ilmastorahastoissa, tulee köyhimmille maille taata vahva äänivalta ja edustus. Kansalaisyhteiskuntien edustus ja kuuleminen on tärkeää niin kansainvälisessä ilmastotyössä kuin kansallisia ilmasto-ohjelmia laadittaessa. Niillä on ymmärrystä ja tietoa ilmastonmuutoksen paikallisista vaikutuksista, sopeutumistavoista ja kestävistä ratkaisuista. Erityisen tärkeää on kuulla naisia, joilla on vankka kokemus perheiden ruokaturvan ja veden saannin turvaamisesta. Tarvitaan kanavia aitoon, merkitykselliseen dialogiin erilaisten järjestöjen ja kansalaisliikkeiden kanssa. puolustaa köyhimpien maiden edustusta ja äänivaltaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja -elimissä tukea kansalaisyhteiskuntien vahvaa edustusta ja kuulemista kansainvälisessä ja kansallisessa ilmastotyössä Riittävää, laadukasta rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen puolustaa kansainvälisissä neuvotteluissa riittävää rahoitusta kehitysmaille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä sitoutua itse antamaan rahoitusta. Tuki tulee suunnata erityisesti kaikkein köyhimpiin maihin. Sopeutumisessa keskeistä on ratkaisujen räätälöiminen kuhunkin paikalliseen tilanteeseen sekä ihmisten monipuolisten elinkeinojen ja selviytymistapojen vahvistaminen. Rahoitusta tarvitaan myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Vuonna 2007 kehitysmaiden osuus maailmanlaajuisista päästöistä oli jo 53 prosenttia, joskin merkittävä osa kehitysmaiden päästöistä aiheutuu vientituotannosta eli perimmiltään länsimaisesta kulutuksesta. Monissa kehitysmaissa toteutetaankin jo toimia päästöjen hillitsemiseksi.

3 Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 3 (5) Lisätukea tarvitaan esimerkiksi luonnonkatastrofeihin valmistautumiseen ja kehitysmaille hyödyllisen teknologian kehittämiseen ja siirtoon. Rahoituksen riittävän tason määrittelyn tulee pohjautua parhaaseen saatavilla olevaan tutkimukseen aiheesta. Kööpenhaminassa 2009 teollisuusmaat sitoutuivat nostamaan vuosittaisen ilmastorahoituksen 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Tämän tulee olla valtioiden budjettirahoitusta. Ilmastorahoituksen tulee aidosti lisätä Suomen tukea kehitysmaille ja olla lisäistä sitoumuksille nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Rahoitus tulee budjetoida valtion budjetissa eri momentille kuin kehitysyhteistyö. Avunantajien välisen vertailtavuuden parantamiseksi kansainvälisissä neuvotteluissa ajaa kehitysavun kriteerien selventämistä. Monet kehitysyhteistyön keskeisistä periaatteista, jotka määritellään Kepan linjauksessa kehitysyhteistyön laadusta, pätevät myös ilmastorahoitukseen. Kansainvälisten ja kansallisten rahoitusstrategioiden tulee rakentua paikallisten toimien pohjalle ja tukea niitä. Tuki sopeutumiseen tulee pääosin suunnata köyhimpiin maihin ja maatasolla maiden omien ilmasto-ohjelmien toteuttamiseen, paikallisten instituutioiden tuella. Kaikessa ilmastotyössä pitää huomioida helposti haavoittuvien ryhmien kuten naisten, lasten, vammaisten, vähemmistöjen ja hiv/aidsin kanssa elävien ihmisten tarpeet. Naisilla on keskeinen rooli perheiden perustarpeiden turvaajina, tiedonvälittäjinä ja arvomuutosten aikaansaajina. ajaa ilmastorahoituksen kanavointia ennen kaikkea YK:n alaisen, kehitysmaiden johtaman rahaston kautta. Ilmastorahoituksen nykyisestä pirstaloitumisesta kymmeniin rahastoihin tulee pyrkiä aktiivisesti eroon. Määrällisesti suurimpana ilmastorahoittajana viime vuosikymmenellä profiloitunut Maailmanpankki ei nykyisellään ole uskottava ilmastotoimija. Pankin uskottavuutta syövät muun muassa mittavat hiilivoimalahankkeet, uusiutuvan energian painottuminen suuriin patohankkeisiin sekä epädemokraattinen päätöksentekorakenne. Toinen uudistamista kaipaava kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitusväline on puhtaan kehityksen mekanismi, joka sääntelee kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välistä hiilikauppaa. Hiilikauppa on luonut maailmaan kokonaan uudenlaisen kauppatavaraksi käyvän tuotteen, hiilidioksidipäästöjen vähenemät, joilla käydään myös spekulatiivista kauppaa. Mekanismin tavoitteena on päästövähennysten globaalien kustannusten alentaminen ja vähähiilisen kehityksen tukeminen kehitysmaissa. Kehitystavoite ei kuitenkaan täyty, koska rahoitus keskittyy muutamiin maihin ja teknologioihin, erityisesti kiinalaisten kaatopaikkojen kaasujen keräämiseen. Mekanismi myös antaa teollisuusmaille mahdollisuuden lykätä omien päästöjensä vähentämistä. Lisäksi kaikessa kehitysyhteistyössä tulee huomioida ilmastonmuutoksen tuomat muutokset ja ottaa pyrkiä mahdollisimman hiilineutraaliin kehitykseen. Ilmastonmuutoksen kasvattamaan rahoitustarpeeseen voidaan vastata myös talous- ja

4 Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 4 (5) veropolitiikassa. Tarvitaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta vahvistavia veroja tai maksuja, kuten lento- ja laivaliikenteelle sekä rahoitusmarkkinoille kohdistettavia veroja. Kehitysmaiden rahoituspohjaa voidaan rakentaa myös puuttumalla laittomiin rahavirtoihin, velkaongelmaan ja kauppapolitiikan kipupisteisiin. Yksityisillä rahavirroilla voidaan avustaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. puolustaa kansainvälisissä neuvotteluissa riittävää rahoitusta kehitysmaille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä sitoutua antamaan itse rahoitusta aidosti lisätä tukea kehitysmaille. Ilmastorahoituksen tulee olla lisäistä sitoumuksille nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. tukea ilmastorahoituksen kohdentamista kehitysmaiden omistajuutta kunnioittaen ajaa rahoituksen kanavointia ennen kaikkea YK:n alaisen, kehitysmaiden johtaman rahaston kautta. Tukea ilmasto-oikeudenmukaisuudelle kestävällä kauppapolitiikalla Suomen ja Euroopan unionin nykyinen kauppapolitiikka on ristiriidassa kansainvälisten ilmastotavoitteiden kanssa. Kauppapoliittiset strategiat keskittyvät pääasiassa eurooppalaisyritysten lyhyen aikavälin kilpailukyvyn kasvattamiseen, vaikka ilmastoystävällisyys tulisi tunnistaa pitkän aikavälin kilpailukyvyn peruskiveksi. Yritysten pitäisi maksaa kuluttamistaan luonnonvaroista ja aiheuttamistaan saasteista. Tällä hetkellä maailman 3000 suurimman yrityksen kulutus vastaa kolmannesta niiden voitoista, mutta tuo lasku jää muiden maksettavaksi. Toivoa luo se, että useat yritykset ovat vapaaehtoisesti reagoineet kuluttajien kasvaneeseen ilmastokiinnostukseen ja kehittäneet tuotteitaan, tuotantotapojaan ja viestintäänsä ilmastoystävällisemmiksi. Vapaaehtoisten aloitteiden lisäksi tarvitaan päästörajoja, veroja ja laillisesti sitovia kansainvälisiä ilmasto- ja yritysvastuusopimuksia. Ilmastotavoitteet on muutenkin nostettava kaupallisia tavoitteita tärkeämmiksi. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvotteluissa ei pidä rajoittua keskustelemaan ilmastoystävällisten tuotteiden kaupan vapauttamisen hyödyistä. Hiilitullien periminen korkeapäästöisiltä tuontituotteilta pitää olla sallittua. Tekijänoikeussääntöjä pitää löyhentää, jotta teknologiansiirto Pohjoisesta Etelään vauhdittuu ja kehitysmaat pystyvät teollistumisessaan välttämään saastuttavien polttoaineiden voimakkaan lisääntymisen. Ilmasto-oikeudenmukaisuus edellyttää, etteivät teollisuusmaiden ilmastotoimet syvennä köyhyyttä kehitysmaissa. Esimerkiksi viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet vievät resursseja ruoantuotannolta ja kasvattavat metsäkatoa kehitysmaissa, eikä niiden hyöty ilmastonmuutoksen torjunnassa ole yksiselitteinen. Myös metsäpolitiikassa tulee konsultoida paikallisia ihmisiä ja huomioida metsien monipuolinen merkitys yhteisöjen elannonlähteenä. Esimerkiksi kehitysmaiden metsiä hiilinieluina suojelevaa REDDmekanismia on syytä tarkastella kriittisesti. Lisäksi laittomia hakkuita hillitseviä kansainvälisiä sopimuksia on vahvistettava ja puutavarakaupan vapauttaminen pysäytettävä.

5 Kehityspoliittinen ilmastolinjaus 5 (5) Ilmastonmuutos tekee luonnonvaroihin ja ruokaturvaan liittyvien haasteiden ratkaisemisesta entistäkin kiireellisempää. Ruokaturvan parantamisen keskiössä ovat kehitysmaiden noin 400 miljoonaa köyhää pienviljelijää, jotka tälläkin hetkellä tuottavat valtaosan maailman ravinnosta. Kehitysmaille pitää antaa oikeus suojella ja tukea ekologista, paikallista maataloustuotantoa. tunnistaa ilmastotavoitteiden ensisijaisuus kaupallisille tavoitteille tukea ja edellyttää ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten huomioimista yritystoiminnassa tukea tekijänoikeus- ja muissa neuvotteluissa teknologiansiirron helpottamista pidättäytyä viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden käytöstä ja lopettaa niiden verotuki, sekä ajaa näitä tavoitteita EU:ssa.