Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta Valintakoe 2009 Arvosteluperusteet SOSIAALI- JA KULTTUURIANTROPOLOGIA

Transkriptio

1 Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta Valintakoe 2009 Arvosteluperusteet SOSIAALI- JA KULTTUURIANTROPOLOGIA Kirjallisuuskysymykset Peacock, James L : The Anthropological Lens. Harsh light, Soft Focus. Cambridge, Cambridge University Press painos. ISBN tai Mitä Peacock sanoo kulttuurin määrittelemisestä antropologiassa? (9 p.) A) Kulttuuri on todellista Peacockin mukaan antropologia tutkii ihmiselämää kulttuurin organisoimana kokonaisuutena, monien voimien ja asioiden hahmotelmana. Tutkimuksessa tulee siis ottaa huomioon holistisuus. Peacock ottaa esimerkiksi jaavalaisen tapakulttuurin ja sanoo, että tavat, seremoniat, kieli, taiteet ja filosofiat ovat niin syvästi juurtuneita, että hirveimmätkään tapahtumat eivät niitä hävitä. Kulttuuri on elämäntapa. Peacockin mukaan kulttuuri perustuu pysyvään ajattelutapaan ja elämän järjestämiseen (organizing life), kun ihmiset taistelevat selviytyäkseen. Kulttuuri kestää vaikeatkin olosuhteet. Kulttuuri on siis todellista. (0-1 p.) B) Kulttuurin määrittely Peacock sanoo, että kulttuurin käsite on keskeinen antropologiassa. Antropologit ovat määritelleet kulttuuria hyvin monin eri tavoin. Antropologien eri tavoista määritellä kulttuuria löytyy kuitenkin yhtäläisyyksiä. Peacock viittaa Sir Edwar Tylorin etnografiseen määritelmään kulttuurista monimutkaisena kokonaisuutena, joka sisältää tiedon, uskon, taiteen, moraalin, lain, käytännöt ja muut tavat ja kyvyt, jotka ihminen on hankkinut yhteisön jäsenenä. Kulttuuri tämän määritelmän mukaan onkin opittua eikä biologisesti perittyä. Yleisesti ottaen antropologit ovat samaa mieltä siitä, että kulttuuri on sosiaalista ja opittua, jaettua. Tylorin luettelema lista on niin laaja, että monet antropologit ovat kaventaneet kulttuurin määritelmää eri tavoin. Peacockin mukaan jotkut antropologit ovat painottaneet kulttuurin mentaalisia ja asenteisiin liittyviä puolia eli jaettuja käsityksiä, jotka ohjaavat käyttäytymistä ja tulevat ilmaistuksi käyttäytymisessä. Peacockin mukaan antropologit kulttuuria tutkiessaan havainnoivat käyttäytymistä, joka manifestoi jaettuja ja opittuja käsityksiä, ja muodostaa eräänlaisia malleja (pattern). Antropologit tutkivat materiaalisen maailman kulttuurisia merkityksiä. Kulttuuri on kehys, jonka kautta katsoa maailmaa holistisesti. Kulttuuri ei ole fyysinen asia vaan tapa nähdä maailmaa. Kulttuuri on abstraktio ja kategorioiden rakennelma, mutta ihmisten uskomukset, asenteet ja asemat ovat todellisia. Länsimaisessa historiassa kulttuuri on erotettu luonnosta: Juutalainen ja kreikkalainen mielen ja ruumiin erottelu johti käsitteiden luonto ja kulttuuri erotteluun länsimaisessa filosofiassa. Kulttuurin käsite muodostuikin, kun luonnontieteelliset selitykset ihmiskäyttäytymisestä osin epäonnistuivat. Tämä evoluutioteorian mukainen luonto-kulttuuri jaottelu on edelleen perustavanlaatuista fyysisessä antropologiassa, arkeologiassa ja sosiaaliantropologiassakin. Erilaiset antropologiset koulukunnat painottavat eri asioita kulttuuria 1

2 tutkimisessa ja määrittelyssä; brittiläinen sosiaaliantropologia painottaa enemmän sosiaalisia suhteita ja amerikkalainen kulttuuriantropologia kulttuuria itseään. On myös erilaisia selitysmalleja kuten kausaalifunktionalismi tai Levi-Straussin strukturalismi, jonka mukaan kulttuuri on kategorioiden systeemi. Kulttuurin järjestäytymistä sanotaan loogismerkitykselliseksi (tyylin, loogisen ajattelun merkityksen ja arvojen yhtyminen) vastapainoksi ajatussuunnalle, jonka mukaan yhteiskunnat järjestäytyvät kausaalisfunktionaalisesti. Peacockin mukaan Kulttuuria ylläpitävät yhteiskunnan jäsenet, jotka muodostavat organisoidun järjestelmän. Kulttuuri myös muuttuu jatkuvasti, se on neuvoteltua. Esimerkiksi globalisaatio, valta ja gender-tutkimus antropologian tutkimussuuntina näkevät kulttuurin osana dynaamista ja kiisteltyä prosessia. Kulttuuri sinällään on sana tai kategoria, jonka avulla käsitteellistetään havaintoja. Peacockin mukaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että ihmiselämä on todellista. Esimerkiksi sukupuolisuus, rotu jne. ovat kulttuurisia rakennelmia, mutta niillä on vaikutusta ihmisten elämään. Kulttuuri on aina paikallistettavaa (situated) ja läpitunkevaa, mutta osa paikallista ja globaalia poliittista taistelua. (0-5, 25 p.) C) Kulttuuri hiljaisena kielenä Peacock viittaa Edward Hallin määritelmään kulttuurista hiljaisena kielenä. Tämä määritelmä tarkoittaa sitä, että traditiot ja konventiot ovat yleensä alitajuisia. Antropologien keskeinen tehtävä onkin paljastaa näitä traditioita. Peacock ottaa esimerkiksi Hallin kuvaileman aikakäsitteen, jota hän vertailee länsimaissa ja muualla. Länsimaissa vallitsee lineaarinen aikakäsitys, jonka mukaan tapahtumat jaetaan selkeästi menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Juutalais-kristilliseen perinteeseen kuuluu maailmanluominen ja sen jälkeinen kehitys ja ajatus tulevaisuudesta. Koneellis-teknisellä aikakaudella olemme oppineet mekanisoimaan, suunnittelemaan ja jaksottamaan asioita. Ihmiset ovat oppineet voittamaan esteet ja etenemään keskeytyksistä huolimatta. Länsimaissa tällainen aikakäsitys otetaan annettuna, koska olemme kasvaneet käsittämään ajan kyseisellä tavalla. Tällainen aikakäsitys ei vallitse kuitenkaan kaikkialla. Peacock viittaa Hallin tutkimukseen jonka mukaan Trobriandien keskuudessa keskeytykset ovat yleisiä; aika on heille enemmänkin ilman suuntaa oleva hahmotelma kuin suora linja. Kulttuureja ei saisikaan nähdä stereotyyppeinä. Variaatioita tapahtuu tietysti myös länsimaissa, mutta yllä oleva yleistys kertoo siitä, kuinka ihmiset ottavat annettuina aikakäsitykset ja muut traditiot. Ihmiset, jotka sanovat toimivansa tehokkaasti ja rationaalisesti suorittavatkin valtavaa rituaalia, joka ilmaisee heidän kulttuuriaan. (0-1,5 p.) D) Kulttuuri on jaettua Kulttuuri jaettuna manifestoituu kielenkäytön kautta. Kielitieteellisessä antropologiassa lähestytään kulttuuria kielellisten variaatioiden kautta. Kielenkäytössä on tiettyjä kulttuurisia jaettuja malleja, josta hyvä esimerkki on foneemien käyttö. Foneemien käyttö vaihtelee eri yhteisöissä. Kielenkäytön jaetut mallit (patterns) kertovat tietyn kulttuurin piirteistä. Ryhmä asettaa sääntöjä, koodeja, arvoja ja konventioita, jotka ryhmän jäsenet jakavat. Kulttuuri on yksilön kontrollin ulkopuolella ja sillä on näin ollen oma voimansa. (0-1 p.) E) Toisen kohtaaminen ja kulttuurinen identiteetti 2

3 Peacockin mukaan kohtaaminen toisen kanssa vahvistaa tietoisuutta omasta kulttuurisesta identiteetistä. Tämä selittää sen, miksi antropologit tutkivat nimenomaan vieraita kulttuureja ja vertailevat tuttua ja vierasta keskenään. Toisen kohtaaminen on välttämätöntä kulttuurin voiman ja todellisen luonteen löytämiseksi. Antropologian myötävaikutus onkin nimenomaan edistää tietoisuuttamme kulttuurin voimasta ja todellisuudesta ihmisen olemassaololle. Antropologit asettuvat vieraisiin kulttuureihin osaksi yhteisöä tuodakseen esille näiden kulttuurien piirteitä ja merkityksen. (0-0,25 p.) 2. Miten Peacock luonnehtii kuvailua ja tulkintaa etnografisen tutkimuksen vaiheina? (9 p.) A) Kuvailu ja tulkinta etnografisessa tutkimuksessa Peacockin mukaan etnografia on aina enemmän kuin pelkkää kuvailua, se on myös yleistystä ja teorianmuodostusta. Tulkinta on keskimmäinen askel kenttätyön ja yleistyksen välillä. Etnografiset yksityiskohdat ovat itsessään suhteellisen triviaaleja, niistä tulee merkityksellisiä kohtaamisessa, tulkinnan kautta. Kulttuuri itsessään on abstraktia, voimme kuvailla vain niitä seikkoja, joiden kautta se ilmenee, eikä kulttuuria ei koskaan voi kuvata täysin. Datan ja sen merkityksen välinen erottelu on arbitraarinen; data on elementtejä, joita havaitaan aistein, mutta elementit kuuluvat aina laajempiin kokonaisuuksiin mistä etnografi voi tietää, että jokin saviklöntti on vaasi, tai että kun joku ojentaa esineen toiselle ja ottaa vastaan toisen esineen, kyse on vaihdosta? Tulkinnan painottaminen liittää antropologian humanistisiin tieteisiin. Antropologia ei tarjoa vain informaatiota, vaan myös näkökulmia tähän informaatioon. Antropologia ei voi vain kertoa jännittäviä faktoja toisista kulttuureista, on myös ymmärrettävä näiden faktojen merkitys ja selvitettävä mitä oletuksia väitteiden takana on. Etnografin on kerättävä dataa systemaattisesti. Antropologia on tiedettä, koska etnografi pyrkii kuvaamaan todellisia ihmisiä systemaattisesti ja täsmällisesti ja sitten asettamaan nämä faktat sellaisiin suhteisiin keskenään, että toistuvat kuviot ja mallit (patterns) sekä periaatteet tulevat esiin. Tulkinnat ovat aina alttiita julkiselle tarkastelulle, sekä tutkittavat ihmiset että toiset tutkijat lukevat ja arvioivat etnografioita. Koska etnografia ei vain esitä väitteitä vaan on kuvailevaa, Peacock vertaa antropologiaa myös kirjallisuuteen. Tulkinta saavuttaa subjektin ja objektin välisen vuorovaikutuksen. On tärkeää ottaa huomioon tämä vuorovaikutus eikä vain kuvata objektia. Tulkinnallisesta antropologiasta ei kuitenkaan puutu objektiivisuutta. Merkitys ja intentiot päätellään johdonmukaisesti muodoista ja toiminnoista, joita voidaan havainnoida ja dokumentoida. Nämä muodostavat perustan tulkinnalle. Antropologiassa on erilaisia tulkinnallisia koulukuntia, esimerkiksi symbolinen analyysi tulkitsee kulttuurisia merkityksiä tarkastelemalla tiettyä muotoa. Tästä esimerkkinä Peacock käyttää Clifford Geertzin kuvaamaa balilaista kukkotappelua. (0-3p.) B) Kuvailu on jo itsessään tulkintaa Tallentaessaan dataa etnografi luokittelee ja nimeää havainnoimiaan elementtejä, tämä on jo itsessään tulkintaa. Olisi liian yksinkertaista luonnehtia etnografin työtä pelkäksi datan keräämiseksi. Peacockin mukaan etnografin mieli ei ole kuin ämpäri, johon kerätään faktoja, 3

4 vaan se on ennemminkin kuin valonheitin, joka valitsee tiettyjä kohteita ja jättää toiset pimeään. Tulkintaa tarvitaan, koska todellisuudesta on mahdotonta tehdä eksaktia kopiota. Faktoja erotellaan ja konstruoidaan kokemuksen virrasta. Peacock antaa esimerkkinä tarinan Picassosta, jolle sanottiin, ettei hänen maalaamansa kuva todella muistuta kohdettaan. Tarinassa muistutetaan, että valokuvakin muuttaa tiettyjä ominaisuuksia, kuten kohteen koon. Toinen esimerkki kertoo pianistista, joka soitti kappaleen uudelleen vastauksena kysymykseen kappaleen merkityksestä. Esteettinen muoto on jo itsessään tulkintaa, samoin on antropologisen kuvauksen laita. Peacock antaa faktalle seuraavan määritelmän: havainto nähtynä tietyn tulkintakehyksen läpi. Antropologi ei siis ole robotti, joka tallentaa dataa, hän tulkitsee. Tämä sisältää myös itsetutkiskelua. Etnografin tekemät luokittelut ja nimeäminen heijastavat myös hänen omaa tilannettaan ja taustaansa. Peacock antaa esimerkin sairaalasta, jossa lääkärit ja etnografi tekevät tutkimusta: molemmat huomaavat ja kuvailevat erilaisia asioita. Etnografia on sekoitus objektiivisuutta ja subjektiivisuutta; henkilökohtaista taipumusta ja sen mahdollisesti vääristävää vaikutusta voi lähestyä kahdella tavalla, joko pyrkimällä systemaattisuuteen tai tuomalla oman persoonansa avoimesti esiin. (0-2 p.) C) Etnografisen tutkimuksen erityisasema Etnografia on tiivistys etnografin kokemuksista. Antropologi on kenttätyössä väistämättä osa tutkittavien ihmisten elämää ja vaikuttaa tutkimaansa tilanteeseen. Tämä on pyritty ottamaan entistä enemmän huomioon antropologiassa nk. refleksiivisen käänteen jälkeen. Tutkimus kentällä usein alkaa kohtaamisesta ja siirtyy tulkintaan. Peacock sanookin, että etnografi ja natiivit työskentelevät yhdessä luoden dataa ja tulkintaa. Tulkinta on molemminpuolista; myös natiivit tulkitsevat etnografia. Peacock antaa esimerkin Appalakkien vuoriston asukkaista, jotka kertovat näkemyksiään etnografien välisistä suhteista. Kulttuuri ei ole pysyvä tai staattinen asia. Valmistautumisesta huolimatta kentällä on usein myös odottamattomia seikkoja, tilanne ei vastaa odotettua ja tämä voi osaltaan muuttaa tutkimusta. E.E. Evans-Pritchard on luonnehtinut etnografista tutkimusta kääntämiseksi. Geertz on luonut käsitteen paksu tai tiheä kuvaus, jossa merkitys ja kuvaus yhdistyvät. Natiivin tuottama data on paksua koska se ilmentää hänen kokonaisvaltaista olemustaan. Peacock antaa esimerkin kulttuurin tulkinnasta kuvailemalla tilannetta lääkärin odotushuoneessa, jossa kolme ihmistä käy lyhyen keskustelun. Peacockin mukaan tulkinnassa on huomioitava mm. henkilöiden ikä, sukupuoli, etnisyys ja sosiaalinen luokka tai status. Tästä huolimatta antropologin on vaikea tietää, mistä kohtaamisessa on todella kyse. On kuitenkin muistettava että kuvatussa tilanteessa etnografi tulkitsee havainnoinnin perusteella, hän ei osallistu tapahtumaan eikä ole aktiivinen osa sitä, kuten kenttätyössä. (0-2,5 p.) D) Positivistinen ja tulkinnallinen malli Peacock esittelee kaksi erilaista näkökulmaa, positivistisen ja tulkinnallisen. Molemmat sekä niiden variaatioita on löydettävissä antropologiassa. Nämä luovat kontrastin positivistisen yhteiskuntatieteilijän ja tulkitsevan etnografin välille. Positivistisessa mallissa oletetaan, että on olemassa todellisia faktoja, jota pyritään kuvaamaan tieteen avulla. Tässä mallissa tyypillisesti luodaan ensin hypoteesi, jota testataan ja sitten tulokset joko kumoavat hypoteesin tai varovasti vahvistavat sen. Tulkinnallisen mallin mukaan havaitsijasta riippumattomia faktoja ei ole olemassa: tieto on aina suhteessa tietäjään. Ei ole olemassa analyysintekijästä riippumatonta dataa, substanssia ei voi erottaa metodista. 4

5 Positivistinen malli näkee ihmiset osana luontoa, aiemmin informaatiota kerättiinkin kuten luonnontieteellistä dataa kasveista ja eläimistä. Tulkinnallinen malli pyrkii näkemään maailman toisten näkökulmasta ja ymmärtämään kokemusta heidän tulkintakehyksensä mukaisesti. Positivisti saattaa vaikuttaa rationaalisemmalta, mutta rationaalisuuden määrittelee silloin havainnoitsija eikä toimija. Dataa voidaan standardisoida havainnoitsijan tarpeisiin esimerkiksi kysymyskaavakkeilla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä vastaa toimijoiden omia käsityksiä. Toimijat myös standardisoivat omaa toimintaansa, mutta tämä tapahtuu heidän omiin tarpeisiinsa nähden, ei etnografia varten. (0-1,5 p.) Aineistokysymykset 3. Aineistossa 1 Hobbes tarkastelee ihmistä intohimoisena yksilönä. Vertaa Hobbesin näkemyksiä Peacockin ajatuksiin yleistämisestä antropologisessa tutkimuksessa. (9 p.) A) Hobbesin intohimoinen yksilö ja antropologinen yleistys Aineistossa Hobbes käsittelee ihmistä intohimoisena yksilönä, joka toimii ensisijaisesti mielikuvituksen, tunteitten, tahdon ja halun johdattamana. Hobbesin näkemystä intohimoisesta yksilöstä voidaan verrata yleistämisen haasteisiin antropologiassa; yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen, ja yleistykseen vertailevan metodin kautta. Peacockin mukaan Hobbesin teoriassa yksilö on yhteiskunnan rakennuspalikka. Ihminen luonnollisessa tilassaan haluaa statusta, omaisuutta jne. Ihmisen tahtominen aiheuttaa kilpailua ja konflikteja ja ihmiset vajoavat sotaan toinen toista vastaan. Yksilöiden hallitsemattomat ja luonnolliset tunteet ja halut johtavat siihen, että tarvitaan sosiaalista kontrollia ja valtiota, Leviathania. Peacockin mukaan Durkheim taas lähtee siitä näkemyksestä, että yhteiskunta tuottaa yksilön eikä yksilöä olisi ilman yhteisöä. Jälkimmäinen näkemys on vahva antropologiassa, jossa tutkimusta tehdään usein kollektiivisemmissa yhteiskunnissa kuin omamme. (0-1 p.) B) Yleistäminen Peacockin mukaan antropologian kaksi erityispiirrettä ovat yleistäminen ja täsmentäminen. Antropologit joutuvat kenttätyötä tehdessään pieniin yhteisöihin ja etnografioissa kuvataan kenttätyön perusteella löydettyä erityistä (particular) todellisuutta. Saattaa olla, että etnografi kuvailee yhteisöstään yksityiskohtia, jotka ovat muille käsittämättömiä. Toisaalta, antropologiassa pyritään myös globaaleihin yleistyksiin. Antropologit väittävät yleistävänsä ihmisryhmistä kaikkialla maailmassa vertailun kautta. Evans-Pritchard väitti, että vertaileva metodi on mahdoton, mutta ainoa mahdollinen metodi antropologiassa. Peacockin mukaan jokainen etnografinen tutkimus on jo lähtökohtaisesta vertailevaa, koska antropologi tulee tutkimaansa yhteisöön sen ulkopuolelta. Toisaalta vertailu on mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että on mahdotonta löytää toistensa kaltaisia ryhmiä, vaikka ne ovatkin samankaltaisia tietyissä asioissa, kuten iässä, sukupuolessa, toimeentuloissa tai sen kaltaisissa asioissa. Peacockin mukaan vertailun kautta voidaan kuitenkin saavuttaa kaksi päämäärää: näyttää miten ihmiset ovat samankaltaisia, miten he eroavat toisista ja miksi näin on. Peacockin mukaan antropologit tekevät yleistyksiä maailman kaikkien ihmisryhmien tutkimisen kautta, koska yleistyksiä ei voida tehdä oman ajattelun kautta ihmissielua tutkimalla kuten esimerkiksi filosofit ja 5

6 psykologit tekevät. Voidaankin sanoa, että Hobbes yleisti ihmisen olevan intohimoinen yksilö ja kaikkialla samankaltainen, mutta johtopäätös perustui hänen omaan introspektiiviseen tutkiskeluunsa ja myös sen aikaiseen länsimaiseen individualistiseen ihmisnäkemykseen. (0-3 p.) C) Universaalit Hobbesilainen näkemys intohimoisesta yksilöstä on kuitenkin myös tuttua antropologiassa; jotkut antropologit väittävät että maailmassa vallitsee universaaleja malleja (pattern). Tämän käsityksen mukaan kaikki ihmisryhmät omaavat jonkinlaisen uskonnon, taide- tai perhe-elämän (sellaiset instituutiot kuin hallitus tai koulu ei ole universaaleja). Toiset väittävät, Hobbesin tavoin, että kaikki ihmiset sotivat tai heillä on aggressiivisia tunteita. Yksi yleinen väittämä on se, että kaikki ihmisryhmät omaavat insestitabun. Peacock kuitenkin avaa käsitettä laajemmin kertoen että insestitabu vaihtelee ja esimerkiksi matrilateraalinen ristikkäisserkusten avioliitto saattaa olla hyväksyttyä, mutta esimerkiksi isän/äidin ja oman lapsen välinen suhde ei. Voidaan siis sanoa että tabu on universaali, mutta se täytyy määritellä hyvin tarkasti eri kulttuureissa vallitsevien eri käytäntöjen takia. Väitetään myös, että kaikki ihmiset ajattelevat duaalisesti vastakkaisten kategorioiden kautta. Peacockin mukaan nämä universalistit seuraavat rationalismin filosofiaa minkä mukaan ihmisillä on sisäisiä kategorioita, jotka toimivat ympäristöstä riippumattomatta. Empiristit taas väittävät että ryhmät/yksilöt sopeutuvat ympäristöön. Myös antropologit yrittävät siis paljastaa ihmisajattelun universaaleja. (0-1,5 p.) D) Kovariaatio Yleistyksiä tehdään vertailun kautta. Vertaileva tutkimus etsii kovariaatioita. Peacockin mukaan tutkimukset voidaan jakaa niihin tutkimuksiin, jotka keskittyvät ajatteluun ja niihin jotka painottavat toimintaa/käytöstä. Lainalaisuuksien etsijät erottelevat typologioita, lakeja ja matemaattisia formuloita. Typologien kautta tunnistetaan samankaltaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi elinkeinomuodot kuten metsästäjät ja keräilijät, paimentolaiset, viljelijät, teollisuus tarjoavat vertailun kohteen. Tietyt kulttuuriset piirteet sitten toistuvat tietynlaisissa yhteisöissä. Usein näihin malleihin yhdistetään evolutionistinen näkökulma; tietyt muodot ovat kehittyneet yksinkertaisesta monimutkaiseen. Näissä typologioissa käytetään usein funktionalistisia tai kausaalisia selitysmalleja positivistisen tieteenharjoittamisen tapaan. Ajattelumallien kovariaatioita painottava lähestymistapa pohjautuu matematiikkaaan ja logiikkaan. Erityisesti strukturalistit suosivat tätä tapaa (vastakohtana evolutionisteille). Antropologia kognitiivisena tieteenalana paljastaakin ihmisajattelun universaaleja piirteitä. Esimerkkeinä Peacock mainitsee Needhamin, joka määritteli seitsemän sukulaisuuden perusperiaatetta ja Levi-Straussin ajatuksen taulukosta, johon laitettaisiin kaikki ihmiskulttuurin peruselementit. Myös globalisaatioteoreetikot, samaan tapaan kuin diffuusioteoreetikot, sanovat että maailmassa vallitsee yksi maailmansysteemi. Monet antropologit ovat skeptisiä pelkästään typologioiden pohjalta tehtyihin yleistyksiin, mutta antropologit voivat vertailla yksilön asemaa eri yhteisöissä ottaen huomioon kulttuurin rakenteet ja tutkimalla samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia näissä ryhmissä. (0-2,25 p.) E) Etnografia yleistämisen välimaastossa 6

7 Peacockin mukaan antropologia vertailevine metodeineen liikkuu yleensä täsmentämisen ja yleistämisen välimaastossa. Tällaisessa antropologiassa lähestytään yleistämistä funktionalismin, konfigurationalismin, tapaustutkimuksen tai symbolisen analyysin kautta. Peacockin mukaan etnografia on aina yleistämistä ja se paljastaa yleisen erityisen kautta, ja abstraktin konkreettisen kautta. Antropologia yleistää niiden monien tuntemiensa yhteiskuntien ja kulttuurien kautta, eikä filosofien tapaan vain subjektiivisen introspektion kautta. Antropologiassa painotetaan ekstrospektiivista yleistystä, koska on liian riskialtista yleistää yhden ihmisen tai oman ajattelun tai yhden kulttuurin tuntemuksen pohjalta. On kuitenkin huomattava, että antropologin oma ajattelumaailma ja tulkintakehys vaikuttavat tuloksiin. Hobbesilainen yksilökäsitys ja näkemys intohimoista perustuvat kuitenkin vain introspektiiviseen tutkimukseen omassa ympäristössään, lähestymistapa, jota antropologit pyrkivät välttämään vertailevan yleistämisen kautta. (0-1,25 p.) 4. Vertaa Peacockin esittelemiä näkemyksiä vallasta Hobbesin ajatuksiin aineiston 2 perusteella. (9 p.) A) Yksilö, yhteiskunta, kulttuuri ja valta Peacock kuvaa Hobbesin näkemystä, jonka mukaan yksilö on yhteiskunnan alkeisyksikkö ja yhteiskunta koostuu siten yksilöistä. Yksilö muodostaa perimmäisen todellisuuden ja yhteisö on kulttuurinen konstruktio. Peacock esittelee myös Hobbesin näkemyksen ihmisen perimmäisestä kilpailevasta ja sotaisasta luonnosta. Tämän näkemyksen mukaan ihmiset kilpailevat keskenään vähäisestä määrästä valtaa. Tämän takia sosiaalinen kontrolli ja jonkun hyväksyminen johtajaksi on välttämätöntä. Näin syntyy Hobbesin mukaan yhteiskunta, Leviathan. Peacock kuitenkin toteaa, että yksilön valinnan vapautta on parasta tarkastella vuorovaikutuksessa kulttuurisen määrittelyn kanssa. Yhteisöllä on valtaa myös yksilöön nähden: Peacock antaa esimerkin, kuinka yhteisön usko langetettuun kiroukseen voi sairastuttaa yksilön ja yhteisöllinen rituaali taas parantaa tämän. Valta, määriteltynä pyrkimyksenä dominoida muita, on usein nähty kulttuurin taustalla olevana motiivina: valtaa haluavat ja vallanpitäjät luovat kulttuurisia järjestyksiä, jotka ylläpitävät heidän valtaansa. Peacock ottaa esiin vallan myös suhteessa globalisatioon ja tuo esiin keskus-periferia käsitteen ja kuinka valta on jakautunut epätasaisesti näiden välillä. Kaikissa tilanteissa ei kuitenkaan ole täysin itsestään selvää, mikä on keskus ja mikä periferia. Peacock huomauttaa, että antropologeilla on mahdollisuus vaikuttaa tutkimiensa ihmisten elämään tuomalla esiin vallan väärinkäyttöä. Ihmisoikeusrikkomukset usein nähdään valtion hyökkäyksenä kansalaisia kohtaan, tämä muistuttaa Hobbesin näkemystä vallasta. Antropologin onkin huomioitava valtasuhteet myös kenttätyötilanteessa. Valta liittyy myös käsityksiin siitä, mikä on ihmiselle luonnollista ja essentiaalista, syvimpään olemukseen liittyvää. Antropologiassa on tutkittu mm. sitä, ovatko naiset aina miehisen ylivallan alaisia. (0-2,5 p.) B) Foucault n näkemyksiä vallasta Peacock käsittelee valtaa erityisesti ranskalaisen filosofin Michel Foucault n 1900 luvun loppupuolella esittämien näkemysten kautta. Siinä missä aiemmin valta on nähty kulttuurin asettamana kontrollina, Foucault, Emil Durkheimia seuraten, on yhdistänyt vallan illuusioon yksilön vapaudesta. Tämän näkemyksen mukaan yksilön vapaus on kulttuurinen rakennelma, 7

8 eikä yksilöllistä minää ole olemassa yhteisöä edeltävänä tai sen ulkopuolella. Myös keho on aina sosiaalisen määrittämä. Foucault oli modernismin kriitikko, hänen mukaansa se, mikä näyttäytyy vapautta lisäävänä, onkin itse asiassa normalisoivaa ja manipuloivaa. Kontrolli muuttuu ammattimaiseksi ja henkilökohtaiseksi. Esimerkkinä tästä on psykonanalyysi, jota Foucault luonnehtii psyyken kolonisaatioksi ammattilaisten toimesta. Luomalla käsite mielenterveydestä luodaan normeja, joihin ihmisten on mukauduttava ja näin heihin kohdistuu lisää kontrollia. Foucault n mukaan valta on kaikkialle tunkevaa ja monimuotoista; kaikki ovat mukana vallan ja dominaation mikrofysiikan verkostoissa. Kontrolloidussa modernissa yhteiskunnassa valtaa on vaikea havaita. Foucault n mukaan valta onkin helpompi havaita yhteiskunnassa, jossa on suvereeni hallitsija. Tämänkaltaista tilannetta Hobbes kuvaa aineistossa. Foucault n mukaan valta on sekä luovaa että tukahduttavaa. Se ei koostu vain pakosta vaan luo jatkuvasti uusia keinoja tuottaa lisää valtaa ja kontrollia, esimerkiksi teknologian avulla. Tiede yhdistää vallan ja tiedon, tiede ei ole koskaan vallan yläpuolella tai historian ulkopuolella. Foucault on tarjonnut myös kulttuurin tutkijoille analyyttisia työkaluja: Edward Said on kirjoittanut siitä, miten esimerkiksi Lähi-idän maita on käsitelty eurooppalaisten näkökulmasta. Said on orientalismin käsitteen kautta tuonut esiin vallan merkityksen tiedon tuottamisessa ja sanoo historian olevan vallanpitäjien tuottamaa manipuloitua fiktiota. (0-3 p.) C) Hobbesin näkemyksiä vallasta Hobbes antaa vallalle selkeän määritelmän: valta on mahdollisuus saavuttaa jokin tuleva hyvä asia. Valta on alkuperäinen tai instrumentaalinen ja sillä on taipumusta kasvaa. Aineistosta nousee esiin Peacockin mainitsemia seikkoja: Hobbes lähtee liikkeelle yksilöstä ja tämän valinnoista. Hobbes toteaa, että monta yksilöä on sekin valtaa, silloinkin useimpien ihmisten valta yhdistyy yhteen yksilöön. Muut yksilöt suovat vallan toisille arvioidensa perusteella. Tiede on Hobbesin mukaan vähäistä valtaa, koska se koskettaa harvoja, eikä näy. Oikea tieto on ikään kuin olemassa jossain: teknikko on Hobbesin mukaan kätilö, ei äiti. Hobbes puhuu myös luonnollisista kunnioittamisen tavoista, jotka esiintyvät sekä yhteiskunnassa että ilman sitä. Peacockin esimerkit hänen omasta kenttätyöstään ja vaihtelevista tavoista osoittaa kunnioitusta puhuvat kuitenkin tällaisia yleistyksiä vastaan. Hobbes sanoo myös että hallitsija voi määrätä minkä tahansa kunnoituksen merkiksi, tässäkin näkyy ajatus yksilön vapaudesta. (0-1,5 p.) D) Näkemysten vertailu ja sijoittaminen kontekstiin Aineistoa arvioidessa on ensinnäkin syytä huomioida teoksen kirjoitusvuosi (1651). Hobbes kirjoitti satoja vuosia ennen Foucault ta ja siten varsin erilaisessa ympäristössä. On myös tärkeää havaita erot Hobbesin ja Peacockin esittelemien näkemysten välillä. Peacockin mukaan Foucault vastustaa ajatuksia, joiden mukaan identiteetti on valmiiksi annettu essentiaalinen olemus, historia perustuu faktoihin, totuus on objektiivista ja transsendentaalista ja valta ymmärretään selkeänä hierarkiana. Nämä ajatukset nousevat esiin Hobbesin tekstistä. Foucault n mukaan valtaa on vaikea vastustaa, koska se on kaikkialla ja mentaalista, ei välttämättä materiaalista ja instituutionaalista. Hobbesin mukaan valta on paikannettavissa ja tavallaan valitaan tai annetaan. Molemmat puhuvat kehosta, mutta siinä missä Foucault näkee kehon olevan sosiaalisten merkitysten luoma Hobbesille edullinen ulkomuoto on annettu osa yksilön ominaisuuksia. Hobbes mainitsee ihmisten väliset suhteet esimerkiksi puhuessaan kateudesta, mutta ei problematisoi näitä suhteita, kuten antropologit tekevät. (0-2 p.) 8