Helsingin korkeakoulut taistelevat osaajista yritysten kanssa

Transkriptio

1 Helsingin korkeakoulut taistelevat osaajista yritysten kanssa :11 Kun opiskelijat eivät valmistu, tutkintotavoitteisiin sidotut perusmäärärahat ovat vaarassa pienentyä. Tällöin joudutaan yhä enemmän turvautumaan hankemäärärahoitukseen, mikä voi tuoda mukanaan ongelmia akateemiseen tutkimusvapauteen ja ainakin sen, että rahoitus on lyhytjänteisellä pohjalla. <img src="kuvat/uutiskuvat/277-teema1.jpg" border="0" alt="" align="left" vspace="4" hspace="4>kun opiskelijat eivät valmistu, tutkintotavoitteisiin sidotut perusmäärärahat ovat vaarassa pienentyä. Tällöin joudutaan yhä enemmän turvautumaan hankemäärärahoitukseen, mikä voi tuoda mukanaan ongelmia akateemiseen tutkimusvapauteen ja ainakin sen, että rahoitus on lyhytjänteisellä pohjalla. Soppa on valmis, kun valtion tietoteollisuusohjelma on edellyttänyt korkeakouluilta yhä suurempia sisäänottoja. Opetushenkilökunnan määrä ei ole noussut samassa suhteessa, ja monin paikoin on ajauduttu kaaokseen. "Resurssit eivät suinkaan ole nousseet opiskelijamäärien kasvun suhteessa", Teknisen korkeakoulun (TKK) tietotekniikan osaston johtaja Olli Simula sanoo. Simulan mukaan valtiovalta heräsi koulutuksen lisäämiseen liian myöhään. Massoja alettiin vasta ottaa sisään korkeakouluihin, kun heitä olisi pitänyt jo valmistua sieltä. Samasta syystä valmistumismäärät näyttävät pieniltä suhteessa sisäänottoihin - valmistuneiden määrät kun peilaavat viidenkuuden vuoden takaisia sisäänottoja, eivät nykyisiä. Protestiksi resurssien ja opiskelijamäärien väärään suhteeseen TKK pienensi tänä vuonna sisäänottoa. Koska se suurensi sitä jo ennen valtiovallan tietoteollisuusohjelmaa, se katsoo silti täyttävänsä velvollisuutensa sisäänoton ja muuntokoulutettavien määrän suhteen. Tällä hetkellä TKK:n tietotekniikan opiskelijoita on yhteensä eri laboratoriot yhteen laskien Opetushenkilökuntaa on noin yksi per kymmenen opiskelijaa. "Ranskalaisessa yliopistossa, jonka kanssa teemme

2 yhteistyötä, on yksi professori kymmentä opiskelijaa kohden. Aika paljon parempi suhdeluku", Simula huomauttaa. "Me olemme kasvaneet täällä kaikesta ulos. Tilat, rahat ja virat eivät riitä opiskelijoiden viemiseen kunnialla opiskeluputken läpi", Simula huokaa. Ratkaisuksi hän ei kaipaa pelkkää rahaa, vaan valtiovallalta kauaskantoisia päätöksiä siitä, mitä halutaan ja mihin panostetaan. Entä jos ennustetusta laskusuhdanteesta tulee pitkä, ja viime vuosien kasvaneiden sisäänottojen seurauksena korkeakouluista valmistuu liikaa osaajia, Simula kysyy. "Ja tekniikkaan panostetaan edelleenkin liian vähän. Esimerkiksi painokerroin, jonka avulla jaettavia varoja lasketaan, on taidealoilla paljon suurempi." Teekkaria ei ylennetä Viime vuonna TKK:n tietotekniikan osastossa suoritettiin 75 diplomi-insinöörin tutkintoa. Simulan mielestä tulos ei ole verrattuna taannoiseen sisäänottoon huono, mutta parempikin se voisi olla. Ongelma on muualtakin tuttu: opiskelijat karkaavat työelämään. "Mutta yritysten kunniaksi on mainittava, etteivät ne käytä opiskelijoita halpana työvoimana vaan maksavat näille hyvin. Eikä esimerkiksi Nokia ylennä teekkareita, ja se on hyvä, sillä lupaus projektipäällikön paikasta saa vauhtia opintoihin", Simula kertoo. Motivaatio-ongelmat eivät aja TKK:n opiskelijoita työelämään. Tänne nimittäin valikoituu Simulan mukaan Suomen paras opiskelija-aines. Vaikeampaa on opettajien saaminen, vaikka siinäkin suhteessa TKK:lla on hyvä imago. Lyhytaikaisen rahoituksen turvin on vaikea uskaltaa perustaa virkoja; ja jos opetushenkilökuntaa saataisiinkin, ei olisi virkoja. "Kaikkein vaikeinta on assistenttien saaminen. Ei kukaan halua olla assari nykyisin", Simula sanoo. TKK:ssa ollaan tyytyväisiä paitsi opiskelijoiden ja henkilöstön myös tutkimuksen laatuun. Nytkin Suomen Akatemia on nimennyt neljä sen yksiköistä huipututkimusyksiköiksi. Tietotekniikan alan Datasta tietoon -yksikkö on TKK:n ja Helsingin yliopiston yhteinen. Professori on nykyisin toimitusjohtaja Vierailu Teknillisen korkeakoulun ohjelmistotuotannon

3 laboratoriossa on kuin paraskin yrityskäynti. Tilat, vaikka emokoulusta erillään ovatkin, kiiltelevät uutuuttaan ja ovat tietysti kalliit. Teknillinen korkeakoulu joutuu maksamaan kovan hinnan kasvaneesta sisäänotosta ja kiinnostuksesta alaan. Uusi on professorikin. Casper Lassenius käytti kesän opetuksen suunnittelemiseen, ja nyt alkaa olla valmista. "Professorihan on nykyään usein rahoituksen hakija ja toimitusjohtaja, ei tutkija", hän kuvaa tilannetta. Laboratorion rahoista viisi miljoonaa markkaa tulee korkeakoulusta, 20 miljoonaa yrityksiltä, Tekesistä, Suomen Akatemiasta ja EU:sta. "Eivätkä nämä rahat automaattisesti tule", Lassenius huomauttaa. "Ja kyllä professorien opetusurakkakin on kova, eikä työ ole palkaltaan kilpailukykyinen yritysmaailman töiden kanssa. Minä olen nyt, 31-vuotiaana, lähellä palkkakattoani täällä." Näille asioille on Lasseniuksen mielestä pakko tehdä jotain. Keskustelua kansainvälisestä IT-yliopistosta hän pitää hyvänä siksi, että se nostaa nämä asiat esille. Valtakunnan tasollakin IT-opetuksen koordinoimisessa olisi Lasseniuksen mukaan paljon työsarkaa. "Yksiköitä on liikaa, yliopistoissa tehdään päällekkäistä työtä, ja lisämausteena sopassa ovat ammattikorkeakoulut. Korkeakoulujen sisäänoton rajoittamisesta pitäisi keskustella, tutkimus- ja opetushenkilöstön palkkausta on pakko nostaa, massojen kouluttaminen on jätettävä ammattikorkeakouluille, ja aluepolitiikka pitäisi jättää syrjään ja ihan oikeasti miettiä, montako yliopistoa Suomessa tarvitaan", hän luettelee. Assistenttien työmäärä ei houkuta Teekkarien joukossa on niitäkin, joita akateeminen ura kiehtoo. Katariina Ylinen ja Jarno Vähäniitty ovat molemmat paitsi TKK:n ohjelmistotuotannon (Ylinen) tai tuotantotalouden (Vähäniitty) opiskelijoita myös osittain töissä laitoksessaan. "Ainakin opiskelijalle nämä palkat ovat ihan hyviä", Vähäniitty sanoo. Kurssikaverienkin keskuudessa työssä käyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. "Jotkut sitten jumiutuvat työelämään", Ylinen huomauttaa. Akateemisen elämän nurjatkin puolet ovat tulleet tutuiksi. Resurssipula on ajoin niin kova, ettei harjoitustöille tahdo olla tarkistusvoimaa. Tuloksia joutuu odottamaan pitkään.

4 "Kun näkee täällä assistenttien työmäärän ja loppuunpalamistapauksia, ei se työ kyllä oikein houkuta", Ylinen sanoo. Vähäniitty pitää tutkimustyötä mielenkiintoisena ja voisi kuvitella viihtyvänsä sen parissa. Ylinen taas on hieman pettynyt tutkimusprojektiinsa. "Työtehtävät eivät olleet ihan sitä, mitä kuvittelin, ja byrokratian määrä järkytti alussa. Näillä näkymin en jää tätä tekemään." Akateeminen vapaus toi takaisin yliopistoon Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos sai elokuun alusta esimerkiksi sopivan esimiehen: professori Jukka Paakki luopuu osapäivätyöstään Nokian tutkimuskeskuksessa ja palaa kokopäiväiseen akateemiseen työhön. "Akateemisen yhteisön vapaus kiinnostaa. Ja kyllä työni on ihan hyvin palkattua, ei täältä sen vuoksi kannata pois olla." Paakin yrityskontaktit ja -kokemus tulevat kovaan käyttöön. Yliopistokin tekee runsaasti yritysyhteistyötä, vaikka sen arveluttava puoli tunnistetaankin. "Yliopistolla pitää olla mahdollisuudet tutkia sellaisiakin juttuja, joita yrityksissä ei tutkita. Sellaistakin tutkimusta on tehtävä, mistä ei välttämättä ole heti nähtävissä hyötyä. Riskialtis tutkimus kuuluu yliopistolle", Paakki muistuttaa. Paakin suurin murheenkryyni ovat kuitenkin yliopistolta liukenevat ja motivoitumattomat opiskelijat. "Meille tulee sellaisiakin, joille täytyy opettaa tietokoneen käyttämistä ja perustoimisto-ohjelmia kädestä pitäen. Vähänkään tietävämmät liukenevat töihin jo parilta ensimmäiseltä vuosikurssilta. Mitä hyötyä yritykset kuvittelevat näin nuorista saavansa?", Paakki kysyy. Paakki toivoisi, että sisäänottoa voitaisiin kehittää niin, että kursseille tulisivat vain motivoituneet. Nyt ei koskaan tiedetä, kuinka suurelle joukolle kurssiresursseja on varattava. Tarjottu mahdollisuus suorittaa joitain peruskursseja Teknillisessä korkeakoulussa ei ole opiskelijoita kiinnostanut. "On lyhytnäköistä viedä meiltä osaajat" Jukka Paakin ja Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen suurin huoli on yritysten kanssa käytävä kisa opiskelijoista, opettajista ja tutkijoista.

5 "On lyhytnäköistä yrityksiltä viedä meiltä osaajat. Paremminkin Nokian pitäisi maksaa siitä, että ihmiset pysyisivät täällä", Paakki sanoo. Muulla kuin professoritasolla suurin kisa käydään palkalla. Akateeminen maailma ei kykene kilpailemaan tässä nokioiden ja soneroiden kanssa. Jos kohta akateemisessa maailmassa on tarjolla mielenkiintoista työtä, sitä samaa tarjotaan yrityksissäkin - höystettynä paremmalla palkalla ja kansainvälisillä kontakteilla. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksessa vajaa puolet ei saa ensimmäisessä vuodessa kymmentäkään opintoviikkoa suoritettua. Satojen opiskelijoiden sisäänotto, muutamien ilmestyminen kursseille, vielä harvempien valmistuminen, jatkuva henkilökuntarekrytointi - "kun alaisia on 150, on haaste edes tuntea kaikki" - ja rahoituksen hankkiminen pitävät Paakin kiireisenä. Yliopistojen tehtävä on nykyisin hankkia osa rahoituksesta itse, ja valtiovallan kirstunvartija katsoo, että parhaat onnistuvat tässä, mutta tällöin unohdetaan kolikoiden toinen puoli: tutkimuksen yrityssidonnaisuus ja lyhytjännitteisyys. "Tekesinkin, joka on meille merkittävä rahoittaja, hankkeet ovat yrityslähtöisiä, eli niissä on nämä samat ongelmat." Laitoksen suuruudesta johtuu myös sen laimeahko imago. Sen kyllä kaikki tietävät, että Linuxin voi eräällä tavalla sanoa syntyneen täällä, mutta entä muuta? Algortimeistaan laitos tunnetaan akateemisissa piireissä. "Professuureja ja tutkimusaloja on niin paljon, ettei meille ole päässyt syntymään selvää imagoa. Linuxkin oli yhden opiskelijan työvoitto. Toivoisin, että laitosta voitaisiin kehittää selkeästi johonkin suuntaan. Kyllä tällä hetkellä TKK on selvästi meitä tunnetumpi. Teekkarielämän mainekin vetää sinne." Rahalla yliopiston ongelmia ei ratkaista. "Ei tämä ole rahakysymys. En minä rahaa halua vaan uusia opettajanvirkoja ja motivoitunutta opiskelijakaartia", Paakki listaa esimiestehtävänsä haasteita. Asiallinen mies vai murheenkryyni? Tämäkö kohtelias ja asiallinen, työssä ahkerasti käyvä ja opinnoista kunnianhimoisesti puhuva nuori mies on niitä murheenkryynejä, joiden vuoksi paakit, simulat ja lasseniukset repivät hiuksiaan ja miettivät, miten hänet saisi valmistumaan? Murheenkryynin viitta ei oikein asetu Helsingin yliopiston neljännen vuoden opiskelijan Veli

6 Pekka Kestilän harteille, vaikka hän on ollut töissä kolmannesta opiskelukuukaudesta lähtien. "Ei kukaan edes tunne niitä, jotka valmistuvat", hän kuvaa valmistuvien opiskelijoiden outoutta. Kestilä aikoo valmistua noin vuonna 2010 tai "Alun perin kävin töissä rahan vuoksi, mutta nyt on kyllä niin, että opiskelu on harrastus", mobiilioperaattori DNA:n leivissä työskentelevä Kestilä sanoo. Hän on myös tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden järjestön Tekoäly ry:n puheenjohtaja. Kestilä ei syytä opintojen mielenkiinnottomuutta työssä käymisestään; työssä käyminen nyt vain on enemmän sääntö kuin poikkeus. "Ei yliopistourakaan ole pois suljettu vaihtoehto." Opetuksen tasokin on Kestilän mielestä hyvä. Mikään näistä ei ole syy siihen, että työssä käyminen maittaa nyt opiskelua enemmän. "Opiskeleminen on mielenkiintoista. Ja on tärkeää valmistua, jos haluaa vaikkapa johtotehtäviin. Eikä jatkotutkintokaan ole ihan mahdoton ajatus", Kestilä sanoo. Kirjoittaja: Maija-Liisa Ihanus /it-salkku/2001/08/23/helsinginkorkeakoulut-taistelevat-osaajista-yritystenkanssa/ /7