Pohjois-Karjalan terveydenhuoltoja sosiaalipalveluyritysten tunnuslukuja 2000-luvulta

Transkriptio

1 Pohjois-Karjalan terveydenhuoltoja sosiaalipalveluyritysten tunnuslukuja 2-luvulta Julkaisu

2 Julkaisu Taloudellisen toiminnan ja henkilöstön aikasarjatietoja sekä vertailua kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantoon Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Joensuu 29 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN

3 Pohjois-Karjalan terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten tunnuslukuja 2-luvulta Jaakko Rintamäki Painosmäärä 3 Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pielisjoen linna Siltakatu 2 81 JOENSUU kirjaamo@pohjois-karjala.fi Kansi Valokuvat Vastavalo Taitto Sirpa Savolainen Tekstin viimeistely Liisa Hämäläinen Rahoittajat AlueEnnakko: Alueellinen ennakointi työkaluksi Pohjois-Karjalassa -hanke Painopaikka Kopijyvä Oy, Jyväskylä 29

4 Sisältö 1 Johdanto Yleiskatsaus yksityisiin terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin Käytettävät menetelmät ja lähteet Palvelusektorin yleiskatsaus Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetarkastelu Yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Toimipaikkojen ja henkilöstömäärän kehitys Taloudellisen toiminnan aikasarjat Muut palvelutuotannon vertailutiedot Yksityisen hyvinvointisektorin palvelutuotanto vuonna Taulukot Taulukko 1 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen rakenne Suomessa... 6 Taulukko 2 Yksityisten palvelujen toimipaikat (TOL 28) Taulukko 3 Työssäkäyntitilastot, kaikki sektorit Taulukko 4 Sosiaali- ja terveyspalveluyritysten yrityskannan kehitys vuosina Taulukko 5 Yritysten toimipaikat toimialoittain Taulukko 6 Henkilöstömäärän kehitys 2-luvulla Taulukko 7 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yksityiset toimipaikat seutukunnittain vuosina Taulukko 8 Yksityinen palvelusektori vuosina Taulukko 9 Aikasarja yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen palkkasummista vuosina Taulukko 1 Yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut vuonna Kuvat Kuva 1 Yritysten liikevaihto- ja henkilötietoja vuodelta Kuva 2 Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritysten määrän kehitys vuosina Kuva 3 Yksityisten sosiaalipalvelujen palvelukapasiteetti vuonna Kuva 4 Työllisten määrä vuosina kansantalouden tilinpidossa... 14

5 Kuva 5 Kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen rakenne vuonna Kuva 6 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen tuottajien toimipaikkojen henkilöstörakenne vuonna Kuva 7 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yksityiset toimipaikat seutukunnittain vuosina Kuva 8 Henkilöstö- ja liikevaihtotietoja vuodelta Kuva 9 Yksityisten toimipaikkojen henkilöstömäärä vuosina Kuva 1 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Kuva 11 Seutukuntien terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Kuva 12 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Kuva 13 Joensuun seutukunnan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Kuva 14 Keski-Karjalan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Kuva 15 Pielisen Karjalan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Kuva 16 Liikevaihto toimialan arvonlisäverovelvollisessa toiminnassa vuosina Kuva 17 joensuun seutukunnan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen arvonlisäverovelvollinen toiminta vuosina Kuva 18 Keski-Karjalan ja Pielisen Karjalan yksityisten terveydenhuoltoja sosiaalipalvelujen arvonlisäverovelvollinen toiminta vuosina Kuva 19 Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa yksityisellä sektorilla Joensuun seutukunnassa vuosina Kuva 2 Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa yksityisellä sektorilla Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa vuosina Kuva 21 Joensuun seutukunnan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna Kuva 22 Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna Kuva 23 Pielisen Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna Liitteet Liite 1 Terveydenhuoltomenot ja niiden kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina Liite 2 Kuntien ostot sosiaali- ja terveystoimessa vuonna 27 Liite 3 Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen hoitokäyntien ja korvausten kehitys vuosina 2 27 Liite 4 Toimipaikka- ja liikevaihtotietoja 2-luvulta

6 1 Johdanto 1.1 Yleiskatsaus yksityisiin terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin Kuntien palvelutuotanto ja kuntaorganisaatioiden ostopalvelut luovat raamit sosiaalija terveydenhuollon toimintakentälle yksityinen sektori mukaan lukien. Suomessa kunnat ovat perinteisesti ostaneet valtaosan yksityisten palveluntuottajien terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluista. Kunnilla on lakiin kirjattu palvelujen järjestämisvastuu ja sitä kautta lakisääteisiin peruspalveluihin eräänlainen tilaajamonopoliasema. Yksityiset palveluntuottajat ovat valtaosaltaan pieniä, yrittäjän lisäksi pari henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. 1 Toimialaraporttien (26, 28) mukaan yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavista yrityksistä 87 % työllistää alle 1 henkeä, terveydenhuoltopalveluissa 98 %. Yksityisille sosiaalipalveluille tyypillisiä ovat paikalliset markkinat ja työvoimavaltaisuus. Selityksenä tähän on kuntien vahva asema palvelujen tilaajana. Alan yksityiset toimijat muotoutuvat paikallisiksi, kuntien järjestämisvastuussa olevasta palvelutuotannosta vahvasti riippuvaiseksi täydentäjärenkaaksi. Toimialaraportissa (28, 9 12) nähdään merkkejä muutoksesta. Ostovoiman lisääntyessä pienet yksityiset palveluntuottajat voivat laajentaa palvelujaan vahvemmin puhtaasti asiakasmaksuihin perustuviin palvelukokonaisuuksiin. Samalla raportissa kuitenkin nähdään rinnakkaisilmiönä erityisesti terveyspalvelujen keskittyminen. Tilaajamonopolin 2 rinnalle voi olla muotoutumassa tuottajamonopoli (perinteinen monopoli). Yksityisille sosiaalipalveluille merkittävintä kasvupotentiaalia ennustetaan vanhushoivaan, kun taas terveydenhuoltopalvelujen kysyntä suuntautunee erikoissairaanhoitoon ja kuntoutukseen (toimialaraportit 26, 1 ja 28, 1). Väestön ikääntyminen sekä kunta-alan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden korkea mediaani-ikä 3 johtanevat tulevaisuudessa varsin nopeaan yksityisen palvelutuotannon määrän lisääntymiseen (ennakointiraportti 23). OECD:n terveydenhuoltojärjestelmiä vertailevassa raportissa todettiin Suomen terveydenhuoltomenojen bkt-osuuden kasvaneen vuosina keskimäärin,5 % vuodessa. Kasvuprosentti on OECD-maista selvästi alhaisin. Muissa Pohjoismaissa kasvuprosentit 1 Työllistävät alle 1 henkilöä (Tilastokeskus). 2 Monopsony (eng.). 3 Keskiluku, joka ilmoittaa jakauman tyypillisen arvon. Täsmällisemmin kyseessä on jakauman keskimmäinen havaintoarvo, kun havainnot on järjestetty suuruusjärjestykseen. Jos havaintoja on parillinen määrä, on valittava kaksi keskimmäistä arvoa, joista otetaan keskiarvo. 5

7 olivat 1,2 (Tanska), 1 (Ruotsi), 1,3 (Islanti) ja 1,1 (Norja) (liite 1). Julkisen sektorin osuus terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksesta laski 81 %:sta 76 %:iin vuosina Erityisesti kotitalouksien rahoitusosuus kasvoi vastaavana aikana. Yksityisten tahojen rahoitusosuus terveydenhuoltojärjestelmästä kasvoi Suomessa muita Pohjoismaita nopeammin. (Kuntaliitto A.) Terveydenhuollon kokonaismenoista % on yksityisten toimijoiden rahoittamaa. Kotitalouksien osuus yksityisestä rahoituksesta on lähes 78 %. Loput yksityisestä terveydenhuollosta rahoitetaan työnantajien, yksityisten vakuutuksien, avustuskassojen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kautta. (Stakes 2.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastoissa yksityinen palvelutuotanto on järjestöjen tai yritysten tuottamaa. Kasvu yksityisissä hyvinvointipalveluissa on Suomessa ollut merkittävää. Vielä vuonna 1995 yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökuntaa oli koko maassa 35, nyt lähestytään 8 :n rajaa. Sektorin henkilöstön määrä on yli kaksinkertaistunut. (Stakes 28, 142.) Vuosista 24 ja 26 liikevaihto kasvoi edelleen. Vuoden 27 lopullisissa luvuissa alan liikevaihto oli 3,2 mrd. euroa. Vuoteen 26 verrattuna kasvua oli 14 %. Taulukko 1 Yritysten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen rakenne Suomessa Terveydenhuoltopalvelujen tilastot vuodelta 24 ja sosiaalipalvelujen vuodelta 26 Lähde: Toimialaraportit 26 ja 28 Liikevaihto 1 euroa Henkilöstömäärä Terveydenhoitopalvelut Lääkäripalvelut Hammashoito Sosiaalipalvelut Palvelutalot ja ryhmäkodit Lasten ja nuorten laitokset Tilastokeskuksen yritysrekisterin (27) tietojen mukaan Suomessa oli sosiaalija terveysalan yritystä (TOL 22). Tilaston yrityksissä liikevaihto työntekijää kohden oli 72 euroa. Liikevaihto henkilöä kohden kasvaa yrityksen koon kasvaessa ja on suurimmillaan 92 euroa/henkilö liikevaihdoltaan yli 4 milj. euroon yltävissä yrityksissä. Yritysten liikevaihdon moodiluokka (yleisimmin esiintyvä arvo) koko maassa on 1 39 euroa. Yrityksiä luokassa oli Eniten henkilökuntaa (12 ) työllistävät yritykset, joiden liikevaihto on 4 2 euroa. Suurimman (yli 2 milj. euron) ja pienimmän (alle 1 euron) liikevaihtoluokan tietoja ei aineistossa ole. 6

8 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten liikevaihto/henkilö vuonna 27 Liikevaihto/henkilö Yrityksen koko Liikevaihto/henkilö (1 euroa) Kuva 1 Yritysten liikevaihto- ja henkilötietoja vuodelta 27 Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Henkilöstömäärän kaksinkertaistuessa järjestöjen ja yritysten palvelutuotannon suhteessa tapahtui rakenteellinen muutos. Stakesin tilastojen (28, 142) mukaan vuonna 1995 järjestöissä olevan henkilöstön osuus koko yksityisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta oli 6 %. Uudemmissa, vuoden 25 tilastoinneissa, yritykset ohittivat henkilöstöresursseilla mitattuna järjestöt yksityisen hyvinvointisektorin suurimpana palvelujen tuottajana. Muutos oli suhteellisesti erityisen raju sosiaalipalveluissa. Yritysten henkilöstömäärä seitsenkertaistui sosiaalipalveluissa kymmenessä vuodessa, järjestöjen kaksinkertaistui. Yksityisen palvelutuotannon osuutta arvioidaan Stakesin julkaisussa (28, 29 33) olevan % koko sosiaali- ja terveydenhuoltosektorista. Osuus vaihtelee riippuen siitä, määritelläänkö se henkilökunnan määrän vai kustannusten tason mukaan. Samoin yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen sisäinen rakenne on erilainen, jos tarkastellaan palvelujen kustannuksia henkilömäärän sijaan. Kustannuksilla tarkasteltuna yritystoiminta korostuu, henkilökunnan määrällä mitattuna järjestöjen suhteellinen osuus kasvaa. Yksityisten, erityisesti yritysten, suhteellinen osuus terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen tuotannosta on kasvanut. Henkilöstömäärän nopean kasvun on osaltaan mahdollistanut henkilöstön helppo rekrytointi. 199-luvulla terveyden- ja sosiaalihuollon ammatteihin koulutettuja oli joukoittain työttömänä. Tämä mahdollisti yritystoiminnan elpyessä nopeat lisärekrytoinnit ja toiminnan laajentamisen. Ammattiryhmistä sosiaalialan koulutettuja työntekijöitä oli 199-luvun puolivälissä työttömänä vuosittain 8 ja vastaavasti sairaanhoitajia 3 (Toimialaraportti 28, 21, Toimialaraportti 26, 17). 7

9 Ministeriöiden terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialaraporttien (28 ja 26) tilastoineista käy ilmi, että alojen työttömyys vähentyi nopeasti vuosituhannen vaihteesta alkaen. Valtakunnallisesti erityisesti terveysalan ammattiryhmien työttömyysaste alentui. Aiemmin paljon työttömänä olleiden sairaanhoitajien kohdalla voitaneen puhua jo täystyöllisyydestä. Sosiaalialalla työttömyys vähentyi, mutta ei yhtä nopeasti kuin terveydenhuollon ammattiryhmissä. 1.2 Käytettävät menetelmät ja lähteet Hyvinvointisektoria kartoitetaan kahdella Pohjois-Karjalan työ- ja elinkeinokeskuksen ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton yhteistyössä tekemällä selvityksellä. Toisessa keskitytään kohdennetusti arvioimaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimarekrytointihaasteita vuoteen 23 ulottuvalla ajanjaksolla. Tämän selvitystyön päämääränä on selventää lukijalle yksityisen sektorin osuutta koko Pohjois-Karjalan hyvinvointituotannossa. Työ tuottaa sisältöä sekä TE-keskuksen Alueellinen ennakointi työkaluksi Pohjois-Karjalassa -hankkeelle että Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hyvinvointiklusterityöhön, erityisesti uuden hyvinvointiohjelman valmisteluun. Hyvinvointialan yksityisillä palveluntuottajilla tarkoitetaan tässä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin keskittyneitä järjestöjä ja yrityksiä. Rajaus perustuu Tilastokeskukselta ja lääninhallitukselta saatuun rekisteriaineistoon. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ovat keskeisin osa suomalaista hyvinvointituotantoa sekä palvelun määrällä että taloudellisen toiminnan koolla mitattuna. Rajaus on tarpeellinen, jotta aineisto ja päätelmät perustuisivat sellaisiin luokituksiin, joita valtakunnalliset toimijat, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tilastokeskus ja valtionhallinto, käyttävät. Tämän julkaisun yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut pohjautuvat Tilastokeskuksen TOL 22 -toimialaluokituksiin. Toimipaikoista on otettu huomioon yksityisten palveluntuottajien toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihtotiedot. Toimialaluokituksen 22 terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut (85) on jaoteltu seuraavasti: 8511 Terveydenhuoltopalvelut Sairaalapalvelut Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 8512 Lääkäripalvelut Kunnalliset terveyskeskukset Muut lääkäripalvelut 8513 Hammashoito 8513 Hammashoito 8514 Muut terveydenhuoltopalvelut Fysioterapia Laboratoriotutkimukset Kuvantamistutkimukset Sairaankuljetuspalvelut Muut terveyspalvelut 853 Sosiaalipalvelut 8531 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut Lasten ja nuorten laitokset Kehitysvammalaitokset Vanhusten laitokset Päihdehuoltolaitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut 8532 Sosiaaliset avopalvelut Lasten päivähoito Päivätoiminta Kotipalvelut Työtoiminta ja työhön kuntoutus Neuvolat Avomuotoinen päihdekuntoutus Muu sosiaalitoiminta 8

10 Tilastokeskuksen, Stakesin ja Itä-Suomen lääninhallituksen rekisteritietojen ohella lähteenä on käytetty muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia toimialaraportteja. Tässä julkaisussa on lähteenä käytetty terveyspalveluissa Toimialaraporttia 2/26 ja sosiaalipalveluissa 11/28. Osa tiedoista pohjautuu lisäksi kansaneläkelaitoksen, Kelan, sairausvakuutuskorvauksiin. 9

11 2 Palvelusektorin yleiskatsaus 2.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetarkastelu Luvussa käydään lyhyesti läpi maakunnan terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen rakennetta. Yksityisiä palveluntuottajia käydään läpi kuvaamalla yritysten määrän kehitystä, toimipaikkojen määrää, henkilöstä ja hoitopaikkatietoa. Syvällisemmät, seutukuntakohtaiset liikevaihto-, henkilöstö- ja volyymitarkastelut ovat raportin kolmannessa luvussa. Pohjois-Karjalan terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten määrän kasvu voimistui 2- luvun ensimmäisten vuosien suvantovaiheen jälkeen. Vuosina 2 23 yrityskannassa ei tapahtunut juuri muutoksia lukuun ottamatta vuotta 21, joka on tarkasteluajanjakson ainoa vuosi, jolloin yritysten määrä edelliseen vuoteen verrattuna laski. Vuosina sekä vuonna 24 ja sen jälkeen aloittaneita yrityksiä oli selvästi enemmän kuin lopettaneita. Alan yrityskanta oli vuoden 27 lopussa 266. Yksityisiä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimipaikkoja on noin kaksinkertainen määrä verrattuna yrityskantaan. Terveydenhuollon toimipaikkoja on 373 ja sosiaalipalvelujen 15. Lukuihin on laskettu kaikki yksityinen palvelutuotanto, eli mukana ovat myös järjestöjen toimipaikat. Aloittaneet ja lopettaneet terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritykset vuosina Aloittaneet/lopettaneet Yrityskanta Aloittaneet Lopettaneet Yrityskanta Kuva 2 Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritysten määrän kehitys vuosina Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri 1

12 Taulukko 2 Yksityisten palvelujen toimipaikat (TOL 28) 4 Lähde: Tilastokeskus, toimipaikkarekisteri Pohjois-Karjala Toimipaikkoja Q Terveys- ja sosiaalipalvelut Terveyspalvelut Sosiaalihuollon laitospalvelut Sosiaalihuollon avopalvelut 75 Terveydenhuollon yksityisten palvelujen asiakaskäynnit ja hoidon korvaukset ovat nousseet pääosin koko 2-luvun. Hyvän yleiskuvan tilanteesta saa Stakesin ylläpitämän SOTKAnetin avulla. Terveydenhuoltopalveluja voidaan tarkastella aikasarjoina saatujen hoitokorvausten ja asiakaskäyntien kautta. Yksityisen tutkimuksen hoidon 5 ja korvausten määrä on ainoa, joka tarkastelussa olevasta 12 indikaattorista on tasoltaan laskenut vuoteen 2 verrattuna ja on 98 % vuonna 27. Maakuntatasolla suurimmat yksityisen palvelusektorin kasvuprosentit ovat hammashuollossa. Yksityisen hammashuollon käynnit kaksinkertaistuivat kuudessa vuodessa. Seutukuntatasolla kasvu oli suurinta Pielisen Karjalassa, jossa yksityisten hammashuoltokäyntien määrä kolminkertaistui (liite 3). Yksityisiä palveluja kuvaavista 48:sta seutukuntia ja maakuntaa koskevasta indikaattorista ainoastaan seitsemän kuvaa palvelujen käytön vähentyneen. Ylivoimainen enemmistö mittareista osoittaa yksityisten palvelujen asiakasmäärien ja hoitokäynneistä johtuvien korvausten määrän kasvua. Yksityisiä sosiaalipalveluja lähestytään tässä selvityksessä muun muassa Itä-Suomen lääninhallituksen toimittaman, sosiaalipalvelujen tuottajat käsittävän rekisteriaineiston (2/29) pohjalta. Hoitopaikkoja eli palvelutuotannon kokonaiskapasiteettia on aineiston perusteella 6 8. Näistä lähes puolet (3 11 paikkaa) on sidottu vanhusten hoitoon 6. Seuraavaksi yleisimpinä yksityisten sosiaalipalveluntuottajien kohderyhminä ovat lapsiperheet (619 paikkaa) ja ryhmä muut vammaiset (696 paikkaa). Hoitopaikat ovat palveluntuottajien ilmoittamia. Tiedoista ei käy ilmi hoitopaikkojen käyttöaste. 4 Toimialaluokitus Avohoito, sairaanhoitokorvaukset ja muut yksityiset palvelut. 6 Kaikki hoitomuodot ja -tasot yhteenlaskettuna. 11

13 Yksityisten ja järjestöjen sosiaali- ja terveystoimintojen hoitopaikkojen jakautuminen vuonna Hoitopaikkojen määrä Lapset/ nuoret Lapsiperheet Vanhukset Kohderyhmä Kehitysvammaiset Muut vammaiset Mielenterveyskuntoutujat Päihdekuntoutujat Sarja Kuva 3 Yksityisten sosiaalipalvelujen palvelukapasiteetti vuonna 29 Lähde: Itä-Suomen lääninhallitus, sosiaalipalvelurekisteri Sosiaali- ja terveyssektori on maakunnassa ylivoimaisesti merkittävin työllistäjä, kun lasketaan yhteen kunta- ja yksityisellä sektorilla työskentelevät. Seuraavaksi suurin, tukkuja vähittäiskauppa, työllistää 6 2 henkilöä. Sosiaali- ja terveyspalvelut työllistää nykyisin enemmän pohjoiskarjalaisia kuin maa-, metsä- ja riistatalous, mineraalien kaivuu, puutuotteiden ja puutavaran valmistus, massan ja paperin valmistus sekä koneiden ja laitteiden valmistus yhteensä (1 henkilöä). Työllisten määrä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa on vuoden 26 kansantalouden tilipidossa vielä suurempi. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen työvoima on keskittynyt Joensuun seudulle, jossa on valtaosa alan työpaikoista. Yksityisistä terveydenhuoltopalveluista valtaosa on Joensuussa. Yksityisistä sosiaalipalvelujen hoitopaikoista peräti 7 % on nykyisen Joensuun kaupungin alueella. Taulukko 3 Työssäkäyntitilastot, kaikki sektorit Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 45 Eno Lieksa Ilomantsi Liperi Joensuu Nurmes Juuka Polvijärvi Kesälahti Pyhäselkä Kitee Rääkkylä Kontiolahti Tohmajärvi Outokumpu Valtimo 124 Yhteensä

14 Tilastokeskuksen yritysrekisterin, Stakesin hoitoilmoitustietojen ja lääninhallituksen ylläpitämän rekisteriaineiston lisäksi hyödyllinen lähde yksityisen terveyden- ja sosiaalihuollon kokonaisuuden avaamiseksi on Tilastokeskuksen ALTIKA-tietokannasta löytyvät kansantalouden tilipidon tiedot. Ne eivät ole suoraan verrannollisia esimerkiksi yritysrekisterin ja TE-keskusten yritystilastointeihin. Kansantalouden tilipidossa 7 ei palvelun tuottajia ole luokiteltu erikseen yksityisiin tai julkisiin, vaan pikemminkin jako perustuu institutionaalisiin sektoreihin, jotka tuottavat veroilla tai pakollisilla maksuilla rahoitettuja markkinattomia palveluja yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen (Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2, 61). Kansantalouden tilipidossa on varsin hyvää aineistoa yksityisen palvelutuotannon taloudellisen toiminnan kartoittamiseksi, mutta esimerkiksi työllisten tiedot poikkeavat Tilastokeskuksen ja työvoimahallinnon luvuista. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa työskentelevän henkilöstön määrä kasvoi 5 hengellä vuosina Kasvu kohdistui erityisesti yhteisöjen ja kotitalouksien tuottamiin palveluihin. Paikallishallintoon luetaan kaikki kuntien toiminta, kuntayhtymät ja liikelaitokset. Paikallishallintoon katsotaan kuuluvaksi kaikki sellainen toiminta, johon julkisyhteisöllä on määräysvalta. Yksityisten palveluntuottajien osuus kaikista sektorin työllisistä nousi tarkasteluajanjaksona. Yritysrekisteriin verrattaessa myös kansantalouden tilipidon tilastoinnit osoittavat yksityisten palveluntuottajien määrän kasvua erityisesti vuodesta 24 lähtien. Paikallishallinnon (kuntien) sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstömäärässä ei tapahtunut merkittävää muutosta tarkasteluajanjaksolla. Kansantalouden tilipidossa terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen työllisten määrä on 9 henkilöä suurempi kuin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoissa. Ero selittyy kansantalouden tilipidossa yhteisöjen ja kotitalouksien työllisten korkeammalla määrällä verrattuna työssäkäyntitilastoihin. Erot johtuvat tilastointitapojen eroavaisuuksista. 7 System of National Accounts 1993 (SNA93). 13

15 9 Työllisten määrän kehitys terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa kansantalouden tilinpidossa 8 7 Työllisiä Paikallishallinto Yhteisöt ja kotitaloudet Kuva 4 Työllisten määrä vuosia kansantalouden tilipidossa Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito Pohjois-Karjalan kuntien yhteenlaskettujen sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen kustannukset olivat vuoden 27 tilinpäätöstietojen mukaan 52 milj. euroa. Suurin osa kustannuksista syntyi kuntien omana toimintana. Oman sosiaali- ja terveydenhuollon menot olivat 29 milj. euroa ja käsittivät 55,8 % kaikista sektorin kustannuksista. Suurimmat oman tuotannon ulkopuoliset osuudet sosiaali- ja terveydenhuollon menoista muodostuvat kuntayhtymiltä tehdyistä ostoista, joiden suuruus vuoden 27 tiedoissa oli 175 milj. euroa (33,6 %). Yksityistä palvelutuotantoa voidaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen budjetoinneissa lähestyä palveluostoja tarkastelemalla. Ostot muilta (ei-julkisilta toimijoilta) olivat suuruudeltaan 45 milj. euroa eli 8,7 % koko kuntien kustantamista sosiaalija terveydenhoidon menoista. Valtakunnallisesti kuntien yksityiset ostopalvelut ovat 8 % kokonaismenoista, joten Pohjois-Karjalassa kunnat käyttävät julkisen sektorin ulkopuolisia tuottajia hieman keskimääräistä enemmän. Kuvassa 5 on esitetty Pohjois-Karjalaa kokonaisuutena ja siihen on eritelty sosiaali- ja terveysmenojen suhteelliset jakaumat. Ostot valtiolta ovat suuruudeltaan 283 euroa. Osuus koostuu Joensuun, Kontiolahden ja Outokummun palveluostoista. 14

16 Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 Prosenttia koko toiminnasta 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Pohjois-Karjala Kunnan oma sosiaali- ja terveydenhuollon tuotanto Ostot muilta Ostot kuntayhtymiltä Ostot kunnilta Ostot valtiolta Kuva 5 Kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen rakenne vuonna 27 Lähde: Tilastokeskus, Aluetietokanta 15

17 3 Yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 3.1 Toimipaikkojen ja henkilöstömäärän kehitys Yrityskanta terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa kasvoi jokaisessa maakunnan kunnassa vuoden 21 jälkeen. Kasvuprosenttien suuruus selittyy lähtötilanteen alhaisella tasolla. Yrityskanta laajentui toimipaikkojen määrässä mitattuna 62 % vertailuvuoteen 21. Alhaisen yrityskannan omaavissa kunnissa kasvuprosentit olivat todella suuria. Ilomantsin ja Valtimon terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten määrä nelinkertaistui tarkasteluajanjaksona. Hitainta kasvu oli Juuassa ja Tohmajärvellä. Toimialan yrityksistä joka kolmannen kotipaikkana on Joensuun kaupunki. Sen osuus koko maakunnan yrityskannasta ei kasvanut vertailuvuosina. Enon ja Pyhäselän liityttyä Joensuuhun vuoden 29 alussa sijaitsee Joensuussa 4 % yrityskannasta. Seuraavaksi suurimmat yrityskannat ovat Lieksassa ja Kiteellä. Taulukko 4 Sosiaali- ja terveyspalveluyritysten yrityskannan kehitys vuosina Lähde: Tilastokeskuksen yritysrekisteri ja Pohjois-Karjalan yritysselvitys 28 Kunta Muutos Taso vertailuvuoteen % Eno Ilomantsi Joensuu Juuka Kesälahti Kitee Kontiolahti Lieksa Liperi Nurmes Outokumpu Polvijärvi Pyhäselkä Rääkkylä Tohmajärvi Valtimo Pohjois-Karjala yhteensä Vuosimuutos % 3, 1,8 14,5 17,8 7,3 6,8 8,5 16

18 Toimialakohtaisessa toimipaikkavertailussa terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimipaikkojen määrä oli vuoden 26 lopussa 526. Lukumäärä on 7 % kaikista toimialojen Pohjois-Karjalassa sijaitsevista toimipaikoista. Taulukko 5 Yritysten toimipaikat toimialoittain Lähde: Tilastokeskus 28, toimipaikkarekisteri 26 Toimipaikkoja Pohjois- Karjala A Maatalous, riistatalous ja metsätalous 475 B Kalatalous 3 C Kaivostoiminta ja louhinta 44 D Teollisuus 814 E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 82 F Rakentaminen 946 G Tukku- ja vähittäiskauppa H Majoitus- ja ravitsemistoiminta 362 I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 89 J Rahoitustoiminta 129 K Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut 1 19 L Julkinen hallinto, maanpuolustus ja sosiaalivakuutus M Koulutus 48 N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 526 O Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 617 P Työnantajakotitaloudet Q Kansainväliset järjestöt ja ulkomaan edustustot X Toimiala tuntematon Yhteensä 7 68 Yksityisten hyvinvointipalvelujen kokonaisuudesta järjestöjen osuutta voidaan lähestyä henkilöstömäärällä mitattuna. Toimialalla työskentelee lähteestä riippuen henkilöä. 199-luvulla ja 2-luvun alussa järjestöjen osuus palvelutuotannosta 8 oli suurempi kuin yrityksillä. Järjestöjen terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa työskentelevien määrä ei muuttunut vuosina Yritysten henkilöstömäärä puolestaan kasvoi voimakkaasti ja lähes kaksinkertaistui 2-luvun alusta. Taulukko 6 Henkilöstömäärän kehitys 2-luvulla Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri 28 ja Stakes Yritysten henkilöstö Järjestöjen henkilöstö 916 * * * * 918 * 8 Henkilöstömäärällä mitattuna. 17

19 Yksityisten palveluntuottajien toimipaikkakohtainen henkilöstömäärä ei valtaosaltaan ole kovin suuri. Toimipaikoista 8 % työllistää alle 1 henkilöä ja 68 % alle 5 henkilöä. Yli 1 henkilöä työllisti 13 %. Suurin osa yli 2 henkilöä työllistävistä toimipaikoista kuuluu seuraaviin TOL 22 -luokkiin: 851 terveydenhoitopalvelut 853 sosiaalipalvelut 8511 sairaalapalvelut palvelutalot ja ryhmäkodit 8512 lääkäripalvelut kotipalvelut työtoiminta ja työhön kuntoutus Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimipaikkojen henkilöstörakenne vuonna henkeä 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % 2 49 henkeä 1 19 henkeä 5 9 henkeä 4 henkeä Henkilöstön suuruusluokka ei vielä tiedossa Kuva 6 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen tuottajien toimipaikkojen henkilöstörakenne vuonna 27 Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten toimipaikat painottuvat odotetusti Joensuun seutukuntaan. Absoluuttisesti nopeinta kasvu oli Joensuun seutukunnassa, jossa uusia yksityisiä palveluntuottajien toimipaikkoja syntyi tarkasteluajanjaksolla 86. Suhteellisesti voimakkainta kasvu seutukunnista oli Pielisen Karjalassa, jossa toimipaikkojen määrä kasvoi 29 %. Taulukko 7 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yksityiset toimipaikat seutukunnittain vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Joensuun seutukunta Keski-Karjala Pielisen Karjala

20 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluyritysten toimipaikat seutukunnittain vuosina Toimipaikat Joensuun seutukunta Keski-Karjala Pielisen Karjala Kuva 7 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yksityiset toimipaikat seutukunnittain vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Liikevaihto- ja henkilöstötietoja käsittelevässä kuvassa on tehty vertailuja kuntatasolla henkilöstön, toimipaikan ja liikevaihdon muuttujilla. Pohjois-Karjalan keskimääräistä tasoa on kuvattu indeksiluvulla 1 ja se on laskettu kaikille kolmelle muuttujalle erikseen. Joensuun kaupungin vaikutus koko keskiarvoon on syytä huomioida. Eniten henkilöstöä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimipaikkaa kohden on Juuassa. Seuraavaksi suurimpina henkilöstöintensiteetillä mitattuina olivat vuoden 26 tilastoinneissa Liperi, Valtimo, Tohmajärvi ja Eno. Vähiten henkilökuntaa toimipaikkaa kohden oli Outokummussa, Polvijärvellä ja Pyhäselässä. Kuntien yksityisistä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimipaikoista suurinta toimipaikkakohtaista liikevaihtoa syntyi vuonna 26 Enoon (132), Juukaan (147) ja Tohmajärvelle (149) sijoittautuneilla yksityisillä palveluntuottajilla. Matalin liikevaihto toimipaikkaa kohden oli tarkasteluvuonna Rääkkylässä (23). Toimipaikkakohtaiset liikevaihtotiedot henkilöstön määrään verrattuna antavat kuvan henkilöstön käytön tehokkuudesta. Liikevaihdon ja henkilöstön suhdetta käytetään yleisesti yrityksissä henkilöstötehokkuuden mittarina. Henkilöstön käytön tehokkuus on Joensuussa (118) ja Kontiolahdella (111) toimivissa yksityisissä palveluntuottajissa parempaa kuin maakunnassa keskimäärin. Heikointa henkilöstön käytön tehokkuus on Rääkkylässä (31), Valtimolla (64) ja Liperissä (51). Joensuussa olevien palveluntuottajien henkilöstön käyttö on liikevaihtoon suhteutettuna lähes neljä kertaa tehokkaampaa kuin Rääkkylässä. 19

21 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihtoja henkilöstötietoja vuodelta 26 Pohjois-Karjala = Henkilöstö/toimipaikka Liikevaihto/toimipaikka Liikevaihto/henkilöstö Eno Ilomantsi Joensuu Juuka Kesälahti Kitee Kontiolahti Lieksa Liperi Nurmes Outokumpu Polvijärvi Pyhäselkä Rääkkylä Tohmajärvi Valtimo Pohjois- Karjala Kuva 8 Henkilöstö- ja liikevaihtotietoja vuodelta 26 Lähde: Tilastokeskus. Yritysrekisteri 28 Henkilöstömäärät yksityisissä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa kasvoivat yhtäjaksoisesti koko 2-luvun. Kasvu oli absoluuttisesti voimakkainta Joensuun seudulla, jossa henkilöstömäärät nousivat vuoden 21 tasosta noin 3:lla. Suhteellisesti mitattuna Joensuun seudun toimialan henkilöstömäärän kasvu oli kuitenkin koko maakunnan hitainta, kasvuprosentti oli 54 % vuodesta 21. Keski-Karjalan henkilöstömäärä kasvoi 86 % ja Pielisen Karjalan 63 %. Keski-Karjala on yritysrekisterin tietojen mukaan ohittamassa Pielisen Karjalan yksityisen terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen työllistäjänä. Yksityisten toimipaikkojen henkilöstömäärä vuosina Henkilöä Joensuun seutu Keski-Karjala Pielisen Karjala Kuva 9 Yksityisten toimipaikkojen henkilöstömäärä vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri 2

22 Kansantalouden tilipidon kautta tarkasteltuna yksityisten terveydenhoidon- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärät nousivat 2-luvulla ja vastasivat suurilta osin yritysrekisterin aineistoa. Henkilöstömäärä kansantalouden tilipidossa on suurempi, sillä mukaan on laskettu laajemmin yhteisöjen ja kotitalouksien palvelutuotantoa. Absoluuttisesti nopeinta henkilöstömäärän kasvu oli Joensuun seudulla, jossa yhteisöjen ja kotitalouksien tuottamien palvelujen henkilöstömäärä kasvoi 484 henkilöllä. Suhteellisesti kasvu oli nopeinta Keski-Karjalassa (66,5 %) ja hitainta Joensuun seudulla 22,3 %. Kasvu oli kansantalouden tilipidon mukaan aavistuksen hitaampaa kuin yritysrekisterin toimipaikkatiedoissa. Puhtaan, yritysmäisen toiminnan mittarina yritysrekisteri ja liikevaihtotiedot toimivat parempana välineenä, kun taas kansantalouden tilinpidosta voi päätellä koko toimialan ei-julkisten toimijoiden kokoa suhteutettuna koko palvelutuotantoon. Toimialan yksityisten toimijoiden henkilöstömäärät kasvavat nopeammin kuin julkisyhteisöjen. Kansantalouden tilipidon ja yritysrekisterin aineistoja vertailtaessa voidaan kasvuprosenteista päätellä, että yritysmäinen palvelutuotanto kasvaa nopeammin kuin järjestö- tai muun yhteisötoimijan palvelut, ainakin, jos mittarina käytetään työllistä työvoimaa. 3 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Henkilöä 1 5 Joensuun seutu Keski-Karjala Pielisen Karjala Kuva 1 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilipito Taulukko 8 Yksityinen palvelusektori vuosina Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito Paikallishallinnon (julkinen) sosiaali- ja terveydenhuolto Kasvu % Joensuun seutu ,8 Keski-Karjala ,5 Pielisen Karjala ,8 21

23 Yhteisöt ja kotitaloudet (yksityinen) sosiaalija terveydenhuolto Kasvu % Joensuun seutu ,3 Keski-Karjala ,5 Pielisen Karjala ,5 Kuntien sosiaali- ja terveystoimintojen henkilöstömäärä ei seutukunnissa 2-luvulla kasvanut Joensuun seutukunnan pieniä lisäyksiä lukuun ottamatta. Pielisen Karjalan henkilöstön määrä vuonna 26 oli 12,8 % pienempi kuin vuoden 21 lopussa. Keski- Karjalassakin vähennystä oli kaikkiaan 6,5 %. Kuntien ja yksityisten henkilöstömäärien lisäykset olivat vuosina absoluuttisena lukuna 674, josta suurin osa selittyy yksityisen toimialan kasvulla. 7 Seutukuntien terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Henkilöä 4 3 Joensuun seutu Keski-Karjala Pielisen Karjala Kuva 11 Seutukuntien terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä vuosina Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito 3.2 Taloudellisen toiminnan aikasarjat Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteriaineistosta käy ilmi, että yksityisten terveydenhuollon- ja sosiaalipalvelujen tuottajien liikevaihto kasvoi keskeytyksettä vuodesta 21. Toimialan liikevaihto oli Pohjois-Karjalassa 44,7 milj. euroa vuonna 21, kun se vuonna 27 nousi jo 78,6 milj. euroon. Kasvu tarkasteluajanjaksona oli peräti 76 %. 22

24 9 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Liikevaihto (1 euroa) Liikevaihto Kuva 12 Yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Joensuun seudulla sijaitsevien yksityisten palveluntuottajien liikevaihto on yli 77 % maakunnan toimipaikkojen liikevaihdosta. Osuus ei kuitenkaan kasvanut 2-luvulla, vaan pikemminkin laski. Joensuun seudun osuus koko maakunnan liikevaihdosta oli 8,2 % vuonna 21. Yksityisten palveluntuottajien toiminta ei ainakaan 2-luvulla jatkanut keskittymistä Joensuun seudulle, jos mittarina käytetään liikevaihtotietoja. 6 Joensuun seudun yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Liikevaihto (1 euroa) Liikevaihto Kuva 13 Joensuun seutukunnan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri 23

25 Keski-Karjalassa yksityisten palveluntuottajien liikevaihto kaksinkertaistui vuosina Suhteellisesti kasvu oli nopeaa ja absoluuttista kasvua syntyi 4 milj. euroa. Vertailun vuoksi Joensuun seudulla kasvu oli vastaavasti 19,7 milj. euroa. Vuosina liikevaihdon kasvu oli Keski-Karjalassa erittäin nopeaa, minkä jälkeen nopeus hieman hidastui. Keski-Karjalan yksityiset palveluntuottajat ovat onnistuneet nostamaan liikevaihdolla mitattuna osuuttaan maakunnan palvelutuotannosta. Vuonna 21 toimiala käsitti koko maakunnasta 8,7 %, vuonna 26 osuus nousi 1,7 %:iin. 9 8 Keski-Karjalan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Liikevaihto (1 euroa) Liikevaihto Kuva 14 Keski-Karjalan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Pielisen Karjalan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Liikevaihto (1 euroa) Liikevaihto Kuva 15 Pielisen Karjalan yksityisen terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihto vuosina Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri 24

26 Pielisen Karjalassa yksityisen toimialan liikevaihto kasvoi vuoden 21 tasosta merkittävästi. Tarkasteluajanjaksona ainoastaan vuoden 26 liikevaihto oli edellisen vuoden tasoa alempi. Seutukunnan osuus maakunnan yksityisen toimialan liikevaihdosta nousi yhden prosenttiyksikön ja on nyt 12 % maakunnan yksityisistä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluista. Yksityisestä terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen liikevaihdosta saa tietoa myös Tilastokeskuksen nopeista suhdannetiedoista. Ne perustuvat kuukausitilastoihin ja ne pohjautuvat yritysrekisteriin ja arvonlisäveroaineistoon. Arvonlisäveroaineisto on mielenkiintoinen, koska suurin osa yksityisen terveyden- ja sosiaalihuollon toiminnasta on vapautettu arvonlisäverovelvollisuudesta 9. Arvonlisäverolain mukaan yksityinen palveluntuottajan seuraavat terveydenhuollon toiminnot on vapautettu verosta: - laboratoriopalvelut - radiologinen toiminta - terveydentilan ja sairauden toteamiseksi tai hoidon määrittelemiseksi tehtäviä tutkimuksia ja toimenpiteitä - fysioterapia - työterveyshuolto - lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja - hieronta. Lisäksi arvonlisäverolain 38 :ssä on määritelty tietyt sosiaalihuollon toimet verottomaksi: Sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta. Käytännössä suuri osa yksityisestä terveyden- ja sosiaalihuollosta kuuluu valvonnanalaisen ja sitä kautta arvonlisäverottoman toiminnan piiriin. Arvonlisäverotiedot alan yksityisiltä toimijoilta kuvaavat pääosin toimintaa, joka ei ole luvanvaraista ja yhteiskunnan valvonnan piirissä. Arvonlisäverollisen toiminnan voidaan näin ollen tulkita olevan suurelta osin kuntien ja muiden julkisten tilaajien toiminnasta riippumatonta. Liikevaihdon kehitys arvonlisäverovelvollisissa terveyden- ja sosiaalihuollon palveluissa on kasvanut lähes koko 2-luvun. Toimipaikkojen määrässä tapahtui selvää kasvua erityisesti vuoden 25 jälkeen. 9 AVL

27 Liikevaihto terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa Yksityinen sektori, Pohjois-Karjala Liikevaihto (euroa/vuosi) Yritysten toimipaikkoja Liikevaihto Toimipaikkojen lukumäärä Kuva 16 Liikevaihto toimialan arvonlisäverovelvollisessa toiminnassa vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu Joensuun seutukunnassa arvonlisäverovelvollisen yksityisen terveyden- ja sosiaalihuollon liikevaihdon ja toimipaikkojen määrä kasvoi 2-luvulla. Alan liikevaihto kasvoi lähtötasosta, 8 milj. eurosta, 15 milj. euroon. Toimipaikkojen lukumäärä nousi 6:stä yli sataan. Liikevaihto terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa Yksityinen sektori, Joensuun seutu Liikevaihto (euroa/vuosi) Yritysten toimipaikkoja Liikevaihto Toimipaikkojen lukumäärä Kuva 17 Joensuun seutukunnan yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen arvonlisäverovelvollinen toiminta vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu 26

28 Keski- ja Pielisen Karjalassa nopea liikevaihdon ja toimipaikkojen määrän positiivinen kehitys alkoi vuoden 24 jälkeen. Suhdannetietojen mukaan liikevaihto nelinkertaistui. Toimipaikkojen määrä kaksinkertaistui vastaavana aikana. Liikevaihto terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa Yksityinen sektori, Keski-Karjala ja Pielisen Karjala Liikevaihto (euroa/vuosi) Yritysten toimipaikkoja Liikevaihto Toimipaikkojen lukumäärä Kuva 18 Keski-Karjalan ja Pielisen Karjalan terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen arvonlisäverovelvollinen toiminta vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu Arvonlisäverovelvollisen toiminnan liikevaihto kasvoi selkeästi vuodesta 2. Suhteellisesti sen osuus koko yksityisestä toimialasta (arvonlisäverosta vapautettu + verovelvollinen) kuitenkin laski. Tarkastelujakson alkupäässä alv-velvollisen toiminnan osuus koko toimialan liikevaihdosta oli 25 %, kun se vuonna 27 laski 22 %:iin. Arvonlisävelvollisessa toiminnassa liikevaihdon kasvu keskittyi alv-vapautetun toiminnan ohella suhteessa enemmän Keski-Karjalaan ja Pielisen Karjalaan kuin Joensuun seutukuntaan. Keski- ja Pielisen Karjalan osuus maakunnallisesta liikevaihdosta nousi kahdella prosenttiyksiköllä ja oli 17,2 % vuonna 26. Palkkasummavertailut 1 perustuvat Tilastokeskuksen ja verohallinnon yhteisaineistoon. Joensuun seudulla toimialan yksityisten toimijoiden palkkasumma kasvoi koko 2-luvun. Toimipaikkojen lukumäärä kasvoi ja oli viimeisimmässä koko vuoden tarkastelussa 195. Vuonna 2 toimipaikkoja oli 142. Liikevaihto kasvoi suhteessa nopeammin kuin toimipaikkojen määrä. Joensuun seudun osuus koko maakunnan palkkasummakertymästä oli vuoden 27 tilastoissa 77 %. Joensuun seudun yksityisten palveluntuottajien palkkasumma oli vuoden 27 tilastoissa 36,7 milj. euroa. 1 Palkkasummalla tarkoitetaan kalenterikuukauden aikana maksettuja ennakonpidätyksen alaisia palkkoja, joiden perusteella yritykset maksavat työnantajan sosiaaliturvamaksua. Se kuvaa bruttomääräisten palkkojen kehitystä. Palkkasummaindikaattoreista on poistettu optioiden vaikutus (Tilastokeskus 28). 27

29 Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa Yksityinen sektori, Joensuun seutu 4 25 Palkkasumma (euroa/vuosi) Toimipaikkoja Palkkasumma Toimipaikkojen lukumäärä Kuva 19 Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa yksityisellä sektorilla Joensuun seutukunnassa vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa toimialan palkkasummat nousivat koko 2-luvun. Palkkasummakertymä kolminkertaistui tarkasteluajanjaksona eli kasvu oli huomattavasti nopeampaa kuin Joensuun seutukunnassa. Toimipaikkojen määrässä kasvunopeus ei ole ollut kovin suuri. Keski- ja Pielisen Karjalan osuus maakunnan palkkakertymästä nousi 16 %:sta (2) 23 %:iin (27). Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa Yksityinen sektori Keski-Karjala ja Pielisen Karjala 14 9 Palkkasumma (euroa/vuosi) Toimipaikkoja Palkkasumma Toimipaikkojen lukumäärä Kuva 2 Palkkasummat terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa yksityisellä sektorilla Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu 28

30 Taulukko 9 Aikasarja yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen palkkasummista vuosina 2 28 Lähde: Tilastokeskus, suhdannepalvelu Palkkasumma (euroa) * * 1 9/ Muut palvelutuotannon vertailutiedot Yksityisten palvelujen käytöstä on saatavissa Kelalta asiakasmääriä, kustannuksia ja hoitokäyntejä käsitteleviä tilastoja. Yksityiset tilastot kuvaavat tarkasti erityisesti lääkärissäkäyntien määriä. Pohjois-Karjalassa ei yksityisten lääkärissäkäyntien määrä asukasta kohden lisääntynyt 2-luvulla. Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa on pientä kasvua, mutta Joensuun seudulla käynnit asukasta kohden pysyivät tasaisesti,4:n tasolla koko kuluneen vuosikymmenen. Lisää hoitokäynneistä ja korvauksista liitteessä 3. Maakunnan tasolla yksityisten lääkäripalvelujen korvaukset ja korvauksia saaneiden henkilöiden määrä kasvoivat maltillisesti 8 1 % vuodesta 2. Yksityisten lääkäripalvelujen kokonaiskustannukset nousivat 43 % vuoden 2 tasosta. Keskimääräinen vuosi-inflaatio oli 2-luvulla 1,98 % 11, joten inflaatiokorjattuna kustannukset nousivat noin neljänneksen. Kokonaiskustannukset olivat Pohjois-Karjalassa 4,9 miljoonaa euroa vuonna 27 (SOTKAnet 29). Kokonaiskustannukset nousivat, mutta asiakaskäyntien määrä asukasta kohden pysyi ennallaan. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen rakennetta on hyvä tarkastella yksityisten palvelujen rinnalla maakunnan palvelujärjestelmän kokonaisuuden hahmottamiseksi. Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon osuus on noin 9 % 12 kuntien sosiaali- ja terveystoimen toimintamenoista. Kuntien välillä yksityisten ostojen (ostot muilta) osuus sosiaali- ja terveystoimen menoista vaihtelee paljon. Eniten ostoja ei-julkisilta palveluntuottajilta tekivät vuonna 27 Rääkkylä (16,6 %), Pyhäselkä (11,7 %), Juuka (1,7 %) ja Liperi (1,8 %). Lisää sosiaali- ja terveystoimen toimintamenoista liitteessä 2. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollosta puhtaasti oman tuotannon osuus on 29 milj. euroa eli 55,8 % kaikista toimintamenoista. Suurimmat euromääräiset ostot kunnat tekivät kuntayhtymiltä: ostot olivat 175 milj. euroa ja osuus kaikista toimintamenoista 33,6 %. Osto- 11 Tilastokeskus, hinnat ja kustannukset Tilastokeskus, vuoden 27 tiedot. 29

31 palveluja valtiolta on vähän verrattuna toimintamenojen kokonaisuuteen. Ostot valtiolta kohdistuvat kaikki Joensuun seudun kuntiin (Joensuu, Kontiolahti, Outokumpu) ja niiden yhteismäärä jää 283 euroon. Joensuun seudulla sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenot olivat kokonaisuudessaan 35 milj. euroa, josta Joensuun kaupungin osuus on puolet. Ostoja muilta kuin julkisilta palveluntuottajilta kertyi 31,3 milj. euroa. Käytännössä luku kuvaa seutukunnan kuntien ostopalvelujen määrää sosiaali- ja terveystoimessa yksityisiltä palveluntuottajilta. Vertailun vuoksi yksityisen terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen henkilöstön palkkasummat olivat Joensuun seudulla 36,7 milj. euroa vuonna 27. Huomioitava on vielä Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän palvelujen ostot, jotka vuoden 27 toimintakuluissa olivat 3,5 milj. euroa. Ostoista osa kohdentuu myös yksityisille palveluntuottajille. Seutukuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen rakenne on yksityisissä ostopalveluissa suhteellisen samanlainen. Ainoastaan Rääkkylän ostopalvelujen suhteellinen osuus kaikista toimintamenoista poikkeaa merkittävästi maakunnan yleisestä tasosta. Muiden kuin yksityisten ostopalvelujen kohdalla seutukunnat ja kunnat poikkeavat hieman toisistaan. Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa kuntayhtymien osuus ostopalveluista on suurempi kuin Joensuun seudulla. Joensuun seudulla kuntien oman tuotannon osuus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenoista on maakunnan suurin. Matalin oman tuotannon aste oli vuoden 27 tilastoissa Keski-Karjalassa, jossa ostojen määrä kuntayhtymiltä oli yhtä suuri kuntien oman tuotannon kanssa. Joensuun seudun kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 1 % 9 % Prosenttia koko toiminnasta 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Joensuun seutu Kunnan oma sosiaali- ja terveydenhuollon tuotanto Ostot muilta Ostot kuntayhtymiltä Ostot kunnilta Ostot valtiolta Joensuun seutu Eno Ilomantsi Joensuu Kontiolahti Liperi Outoumpu Polvijärvi Pyhäselkä Kuva 21 Joensuun seutukunnan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 Lähde: Tilastokeskus, aluetietokanta 3

32 Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 1 % Prosenttia koko toiminnasta 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Keski- Karjala Kesälahti Kitee Rääkkylä Tohmajärvi Keski-Karjala Kunnan oma sosiaali- ja terveydenhuollon tuotanto Ostot muilta Ostot kuntayhtymiltä Ostot kunnilta Ostot valtiolta Kuva 22 Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta-menojen jakautuminen vuonna 27 Lähde: Tilastokeskus, aluetietokanta Pielisen Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 1 % 9 % Prosenttia koko toiminnasta 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % Pielisen Karjala Kunnan oma sosiaali- ja terveydenhuollon tuotanto Ostot muilta Ostot kuntayhtymiltä Ostot kunnilta % Pielisen Karjala Juuka Lieksa Nurmes Valtimo Ostot valtiolta Kuva 23 Pielisen Karjalan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenojen jakautuminen vuonna 27 Lähde: Tilastokeskus, aluetietokanta 31

33 4 Yksityisen hyvinvointisektorin palvelutuotanto vuonna 29 Seuraavassa osassa selvityksen keskeiset havainnot tiivistetään palvelujen henkilöstömäärän, toimipaikkojen ja liikevaihdon perusteilla. Lisäksi yksityisten ja julkisten tuottajien keskinäisiä palvelujen mittakaavojen suhteita vertaillaan eri muuttujilla. Kunnat ja kuntayhtymät muokkaavat ostoillaan olennaisesti yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen palvelurakennetta. Yksityiset palvelut ovat henkilöstömäärällä, hoitopaikoilla ja liikevaihdolla mitattuna keskittyneet juuri tiettyjen palvelukokonaisuuksien tuottamiseen. Tähän kunnilla on ollut tilaajamonopolina keskeinen vaikutus. Yksityiset terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ovat kokonaisuutena kehittyneet selvästi 2-luvulla. Seutukuntien toimipaikka-, henkilöstö-, palkkasumma- ja liikevaihtotiedot osoittavat alan kasvaneen suhteellisen nopeasti. Toimiala on suhteellisesti jopa saavuttanut julkista palvelusektoria henkilöstömäärällä mitattuna. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen toimialalla yhtenä suurena muutossuuntana on sen sisäinen rakennemuutos järjestöjen tuottamista palveluista yritysmäisempään toimintaan. Yritysten määrä kasvoi, ja samalla järjestöt yhtiöittivät tuotantoaan. Yritysten toimipaikkojen määrä kasvoi Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan vauhdilla varsinkin vuosien jälkeen. Toimialan yrityskanta kasvoi merkittävästi vuodesta 1995, jolloin maakunnan toimialan yrityskanta oli 121. Vuoden 27 tietojen mukaan yrityskanta nousi 266 yritykseen. Vauhdikkain kasvu ajoittui vuosille ja jatkui uudelleen nopeana vuodesta 24. Yritysten määrän kasvun ohella myös palveluntuottajien toimipaikkojen määrä lisääntyi 2-luvulla. Toimipaikkoja oli vuoden 27 tilastoinneissa 523. Tilastokeskuksen yritysten liikevaihtoa ja toimipaikkatietoja käsittelevissä tilastoissa (liite 4) kasvavia toimialan sisäisiä palveluja ovat erityisesti lääkäripalvelut, fysioterapia, muut terveyspalvelut, lasten ja nuorten laitokset, palvelutalot ja ryhmäkodit sekä kotipalvelut. Yksityisten palveluntuottajien määrän suhteellinen kasvu oli nopeinta Ilomantsissa, Valtimolla, Kontiolahdella ja Enossa (ennen ). Hitainta kasvu oli toimipaikkojen määrässä mitattuna Tohmajärvellä, Juuassa, Kesälahdella ja Pyhäselässä (ennen ). 32