Arkistoitu keskustelu: Kansalaisjärjestökeskustelu 5

Transkriptio

1 ULKOASIAINMINISTERIÖ Viestintä ja kulttuuriosasto VKO 08 Arkistoitu keskustelu: Kansalaisjärjestökeskustelu 5 Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Lehtomäen esitti kansalaisjärjestöseminaarissa kolme suurta kysymystä: Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Millainen kumppanuus ministeriön ja jäjrestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen? Miten järjestöyhteistyö tukee suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista? Kirjoittaja / Author: Leif Packalen Päiväys: Torstai, :55:14 En päässyt tänään seminaariin mutta osallistun keskusteluun lyhyillä kommenteilla esillä oleviin aiheisiin. Oikeutus syntyy siitä että on vielä olemassa ihmisiä jotka haluavat yhdessä Etelän järjestöjen kanssa muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi ja jotka ovat valmiita satsaamaan omaa aikaansa ja osaamistaan tähän tarkoitukseen. Kumppanuus ministeriön ja kanslaisjärjestöjen välillä voisi olla dialogia. Ei rahoittajan käskyttämistä ja aina uusien vaatimuksien esittämistä, vaan yhteisten päämäärien eteen toimimista. Ministeriö voi myös oppia järjestöiltä, joilla on mahdollisuus kokeilla käytännössä myös uusia innovatiivisia ideoita (enkä tarkoita yksinomaan sarjakuvaa). Järjestöt tukevat kehityspolitiikan kokonaisuutta tekemällä ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä mihin heillä on kontaktit ja taidot. Järjestöt toimivat solidaarisuusperiaattella, ei hyötyä tavoitellen ja tuottavat toiminnallaan paljon goodwillia myös viralliselle kehitysyhteistyölle. Leif Packalén puheenjohtaja Maailman sarjakuvat ry. Kirjoittaja / Author: Pekka Holopainen

2 Päiväys: Perjantai, :38:28 Keskustelu kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä jatkuu. Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Paula Lehtomäki toi 6. huhtikuuta 2006 järjestetyssä seminaarissa esiin kolme kysymystä, joihin valmisteilla olevan linjauksen pitäisi vastata: Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Lienee paras mennä juurille ja katsoa, mistä lähdettiin liikkeelle. Jotenkin mieleen nousevat nimet Martti Ahtisaari ja Kalevi Sorsa. Millainen kumppanuus ministeriön ja järjestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen? Luottamuksellinen. Miten järjestöyhteistyö tukee suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista? Täydentää sitä. Olen vastannut/kommentoinut tahallisen lyhyesti. Syy on se, että mikäli kotimaan hankehallinto nousee vaikeammaksi kuin kohdemaiden projektien hoitaminen, on hallinnon aika katsoa peiliin. Onneksi sitä ollaan nyt osittain tekemässä. Maija Sepon kommenttiin toteaisin vain, että liian suuria haasteita ei kannata ottaa kannettavaksi. Tämän päivän suomalaista työelämää riivaa muutama demoni, joista vakavimpia lienee liika kiire ja kohtuuttomat vaatimukset. Tässä tilanteessa pitää järjestöjen edustajien muistaa harjoittaa viisasta itsesuojelua ja kieltäytyä järjettömistä tahtävistä. Käsittäkseni "Laatua" ollaan haettu kissojen ja koirien kanssa eikä olla vielä löydetty. Mieleen muistuu Markku Saksan artikkeli Helsingin Sanomissa Talous osiossa sivulla E 3 otsikolla "Turha, turhempi, kokous". Ehkäpä KePa:n ohjelmajohtajan on vaikeampi kieltäytyä kunniasta kuin meidän muiden? Voimavarat tulee kohdistaa kumppanien kanssa tehtävään työhön, se on jo lähtökohtaisesti tarpeeksi vaativaa, eikä KONTROLLIN hoitamiseen. Kuinkahan monen järjestöihmisen pään sisällä jo nalkuttaa hanketukibyrokratiasta omaksuttu piilo vastuuvirkamies? Rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille! Kirjoittaja / Author: lorenzo huaraca

3 Päiväys: Perjantai, :09:15 Älyllisesti valpaat ihmiset eivät osallistu kulutusvimmaisen hysterian pakottamina elintasokilpailuun vaan katsovat tehtäväkseen maailman epäkohtien korjaamisen.erityisesti kehitysmaissa matkustelleet ovat kokeneet räikeän ihmisoikeuksien puuttumisen puhumattakaan vallitsevasta aineellisesta hädästä. Siirtomaakausi tuhosi upeita kulttuureita ja hyvinvointi keskittyi pohjoiselle maapallon puoliskolle. ns Länsimaat kuluttivat resurssinsa silmittömiin sotiin unohtaen riistämillensä kansoille syntyneen velan. Uusi siirtomaasotien aikakausi on menossa mutta idealistit näkevät tarpeeliseksi globaalin oikeudenmukaisuuden viemisen kehittyviin maihin. Jotkut nimittävät työtään kansojen sivistämiseksi,toiset haluavat siirtää uskonnollisen vakaumuksensa entisten siirtomaiden väestölle.humaanisuus ja empaattisuus lienevät oikeita motivaatioita kehitysyhteistyössä. Tuntien oman maamme historian on helppo ymmärtää kehitysmaiden takeltelevaa kehitystä, mutta on tarpeen tuomita Valkoisen Miehen julma terrori eri puolilla planeettaamme.suomessa on kehitysmaihin sopivaa pehmeätä teknologiaa ja paljon tervettä talonpoikaisjärkeä omaavia,kehitysyhteistyöstä kiinnostuneita henkilöitä. Kansalaisjärjestöjen ja UM:n yhteistyötä voitaisiin tiivistää.asiantuntemusta on molemmilla puolilla. Kirjoittaja / Author: Tove Selin Päiväys: Lauantai, :13:47 Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus olla kiinnostunut muustakin maailmasta ja toimia maailmanlaajuisen epätasa arvon korjaamiseksi. Kansalaisjärjestöt ovat itsenäisiä toimijoita, jotka voivat toki toimia yhteistyössä valtion kanssa mutta jotka voivat toimia myös valtion vahtikoirina ja kriitikkonakin, ja esimerkiksi virallisen kehitysyhteistyön valvojana. Kansalaisjärjstöillä on myös tärkeä rooli tuoda vaihtoehtoja ja toisenlaisia toimintamalleja kehityspoltiikkaan ja yhteistyöhän, sillä vain jatkuva kehitys myös kehitysyhteistyössä turvaa sen laadun ja toimivuuden. Kansalaisjärjestöillä on usein eri käsitys esimerkiksi resurssien jaosta. Vaadimme vuosikausia ministeriön voimavarojen kasvattamista kun ministeriön johto ilmoitti ettei se ole mahdollista, no nyt voimavaroja ollaan ilmeisesti kasvatettu.

4 Millainen kumppanuus ministeriön ja järjestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen? Kannatan Maija Sepon esittämää asiantuntijoiden kumppanuutta. Järjestöihmisillä on usein kymmenien vuosien kokemus ja myös alan koulutusta, ja he voisivat antaa myös ministeriölle asiantuntemustaan mikäli sitä arvostetaan oikein. Tosin ongelmana on kilpailu kaupallisten konsulttiyhtiöiden kanssa, jotka tarjoavat ns asiantuntemustaan erittäin kalliiseen hintaan ja meiltä järjestöiltä sitä vaaditaan ilmaiseksi. Jonkilainen reilu sopimus olisi syytä kehittää, jossa järjestöt esimerkiksi asiantuntemustaan vastaan saavat jonkinlaista valtaa vaikuttaa eism. kahdenvälisten hankkeiden tai linjausten sisältöön. On myös useita pieniä järjestöjä joilla on paljon asiantuntemusta mutta ei mitään mahdollisuuksia toteuttaa omia hankkeitaan, koska pienenkin omavastuun kerääminen on mahdotonta. Niiden osallistuminen esim. kahdenvälsiin tai muiden järjestöjen hankkeisiin tulisi saada sellaiseksi, että järejstöt eivät tunne tulleensa riistetyksi. Miten järjestöyhteistyö tukee suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista? Toki virallinen kehityspolitiikka ja vuosituhattavoitteet ovat valtion omia linjauksia ja sopimuksia jotka eivät periaatteessa sido vapaita kansalaisjärejstöjä, mutta nykyiset linjaukset ja vuosituhattavoitteet eivät juurikaan ole ristiriidassa useimpien järjestöjen tavoitteiden kanssa. Järjestöt voivat vaatia valtiota tiukempiin linjauksiin, esimerkiksi Kepan ajama idea köyhyyden vähentämisestä köyhdyttämisen poistamiseen olisi mielestäni paljon relevantimpaa nykyisessä maailmantilanteessa. Kirjoittaja / Author: Heikki Sipilä Päiväys: Sunnuntai, :05:21 KESKUSTELUN POHJAKSI < Kirjoittaja / Author: Virve Kivi Päiväys: Torstai, :08:48 Oikeutus kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön nousee itseoikeutetusti kansalaisten

5 laajasta tuesta työhön. Kansalaisjärjestöt ovat juuri niitä tahoja, jotka ovat kansalaisen, sinun ja minun, kanava osallistua ja vaikuttaa kukin kohdalleen sopivimmalla tavalla kehitysyhteistyöhön ja globaaliin tasa arvoon. Ministeriön ja järjestöjen välisessä kumppanuudessa tulisi kyetä tunnistamaan ja hyödyntämään järjestöjen vahvuuksia ja erityisosaamista. Kokonaisuuden ja tehokkuuden kannalta on tärkeää mitoittaa hankehallinnon vaatimukset hankeen mittasuhteisin: mitä suurempi hanke(salkku), sitä laajemmat hallinnolliset ja laadulliset vaatimukset ja päinvastoin. Näin menetellen suuret satsaukset tulevat arvioiduksi tiuhemman seulan lävitse ja pienissä hankkeissa ei hukuta ylimitoitettuun paperityöhön. Omarahoituksissa järjestön oman varainhankinnan tuottama hankerahoitusvolyymi voisi olla pohjana porrastetulle omarahoitusosuudelle: mitä suurempi volyymi, sitä matalampi omarahoitusprosentti tätä tukisi myös suurilta hankkeilta edellytettävä laajempi hallinto ja laatuvaatimukset. Joka tapauksessa niin verovarojen kuin kansalaisten lahjoitusten tehokas ja oikein kohdennettu käyttö on kansalaisten tukemana toimivien järjestöjen, veronmaksajien itsemme sekä valtionhallinnon yhteinen intressi. Järjestöjen rooli suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuuden ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen tukijana on varmasti näkyvin ja vaikuttavin juuri ministeri Lehtomäen kuvaamalla tavalla: järjestöt ovat kosketuspinta kansalaisiin. Järjestöt tavoittavat toiminnassaan laajan joukon suomalaisia. Kansallisen politiikan oikeutus tulee kansalaismielipiteestä, johon järjestöjen toiminta osaltaan vaikuttaa. Tiesittekö, että viime vuonna pelkästään vaatteen lahjoittajana jopa 3,6 miljoonaa suomalaista tuki kehitysyhteistyötä?! Tasa arvotalkoisiin kaikilla rintamilla kannustaen! Virve Kivi, toiminnanjohtaja UFF, U landshjälp från Folk till Folk i Finland rf Kirjoittaja / Author: Sirkka Ruikkala Päiväys: Tiistai, :36:17 1) Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus nousee järjestöissä toimivien ihmisten omasta halusta tehdä jotakin konkreettista kehitysmaiden ihmisten auttamiseksi pyrkimyksestä maailmanlaajuiseen oikeudenmukaisuuteen siitä että kukaan meistä ei ole itse voinut valita perhettään eikä synnyinmaataan ja siksi niille, joilla on halua auttaa köyhiin oloihin syntyneitä tulee antaa siihen tilaisuus

6 siitä, että nyt on meidän vuoromme auttaa, kun itsekin olemme toisen maailmansodan jälkeisessä köyhyydessä saaneet apua mm. Unicefin välityksellä ja saatamme vielä joskus myöhemminkin muiden apua tavalla tai toisella tarvita tarpeesta tehdä oikeasti jotakin jonkun toisen hyväksi työstä ihmiseltä ihmiselle usein henkilökohtaisesta kutsumuksesta esimerkiksi kehitysvammaisten lasten vanhemmat saattavat haluta tehdä työtä myös kehitysmaissa asuvien kehitysvammaisten lasten hyväksi ja jakaa omasta kokemuksestaan ja hyviksi havaituista käytännöistä siitä että emme elä tällä pallolla yksin ja pallo on käymässä yhä pienemmäksi siitä että kansalaiset tahtovat yhdistää voimavarojaan toimimalla kiinnostuksensa ja osaamisensa ohjaamina erilaisissa järjestöissä, joiden toiminnalle yhteiskunta on velvollinen antamaan tukensa, sillä yhteiskunta muodostuu meistä kansalaisista suorasta toiminnasta siitä että kansalaisjärjestöt ovat niitä suoran toiminnan joukkoja, jotka työskentelevät mahdollisimman lähellä tavallisia ihmisiä mahdollisimman vähäisin byrokratian koukeroin kustannustehokkaasti toimien omaa työpanostaan säästelemättä vapaaehtoispohjalta 2) Millainen kumppanuus ministeriön ja järjestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen? Ministeriön ja järjestöjen välisen yhteistyön osalta toivoisin suurempaa avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta, johon voisi päästä esimerkiksi säännöllisten yhteisten tapaamisten muodossa. Kiitos UM:n järjestötapaamisesta 6.4., jossa olimme koolla suurella joukolla ja yhteisiä asioita oli mahdollisuus käsitellä yleisellä tasolla. Tilaisuudessa oli hyvä henki ja innostunut ilmapiiri. Mielestäni olisi hienoa, jos vastaavia tilaisuuksia järjestettäisiin säännöllisesti kerran vuodessa vaikka juuri keväällä pari kuukautta ennen hankehakemusten jättämisen umpeutumista kuten tänäkin vuonna. Noissa isoissa tilaisuuksissa olisi luontevaa käsitellä kaikille yhteisiä asioista sekä kuulla ministerin ja ministeriön ajatuksia niin kuin nytkin tehtiin. Isojen tapaamisten lisäksi olisi hyödyllistä tavata myös pienemmissä ryhmissä, joiden osallistujat kutsuttaisiin koolle esimerkiksi yhteisten intressien ja/tai samankaltaisen toiminnan pohjalta. Koolle kutsujina ja tapaamisten järjestäjinä voisivat olla vaikkapa UM:n hankeyhteyshenkilöt, jotka kutsuisivat yhteisiin tapaamisiin omat yhteistyöjärjestönsä vaikkapa kerran vuodessa. Yhteisissä tapaamisissa olisi mahdollisuus kouluttaa järjestöjen edustajia kehittämään entistä parempia ja asiakaslähtöisempiä suunnitelmia ja hankkeita, tekemään hyviä ja selkeitä raportteja sekä jakamaan hyviksi koettuja käytäntöjä. Ryhmätapaamisissa voisi ja kannattaisi hyödyntää myös Kepan asiantuntemusta. Ryhmätapaamisissa voisi joskus olla vierailijoina myös yhteistyökumppaneiden edustajia kohdemaista kertomassa siitä, millainen apu on parasta. Osittain organisoiduilla ryhmätapaamisilla voisi kannustaa ja innostaa järjestöjä muodostamaan myös luontevia yhteistyöverkostoja. UM ja/tai Kepa voisi lähteä rakentamaan jonkinlaista kehitysyhteistyön osaaja,

7 resurssi, tieto ja kehittämispankkia, johon voisi kerätä ajankohtaista ja käyttökelpoista tietoa kansalaisjärjestöjen käyttöön helposti hyödynnettävään muotoon. Sillä tavalla helpotettaisiin tarpeellisen tiedon saantia ja tarvittavien osaajien löytämistä. Hyödyllistä olisi kerätä ja saada tietoa myös kehitysyhteistyötä tutkivien yliopistojen ja korkeakoulujen hankkeista sekä kotimaassa että kohdemaissa. Pyörää ei kannata lähteä uudelleen keksimään nippeleistä nuppeleista lähtien se on resurssien suurta tuhlausta vaan uusissa hankkeissa pitäisi voida hyödyntää jo olemassa oleva ja opittu tieto Hyvää yhdessä suunnittelemisen ja tekemisen henkeä toivotellen Sirkka Ruikkala Afra kodin kummit ry (tukenut eteläisessä Intiassa toimivan Afra kodin lasten elämää ja koulutusta vuodesta 1997 lähtien) Kirjoittaja / Author: viljo kivinen Päiväys: Keskiviikko, :17:29 Nyt kun Suomi varustaa 1500 sotilaan joukkoja toimimaan kriisinhallintatehtävissä,lienee asiallista miettiä ovatko suomalaiset sotilaat lähdössä kehitysyhteistyötehtäviin vai uusiin siirtomaasotiin. Varsinkin nopean toiminnan joukot voivat syöksyä konflikteihin.joiden syistä ei ole riittävää tietoa.suurvaltojen mielenkiinto kehitysmaiden luonnonrikkauksiin ei ole miksikään muuttunut sitten kolonialismin julmimpien aikoihin. Varsin naivisti syytetään kehitysmaita sisällisistä konflikteista niinkuin eivät suurvallat ja ylikansalliset yritykset olisi niitä sotaan pakottaneet ja aseistaneet.um:n teksteistä ja tiedotuksista jostain syystä puuttuu aina konfliktianalyysi niinkuin oltaisiin vaikenevia rikostovereita. Kansalaisjärjestöjen idealistit voisivat toimia jonkinlaisina totuuskomissioina tutkien konfliktimaiden todellista poliittista ja sosiaalista tilaa. Tiedotusvälineistä saamme varsin yksipuolisen kuvan kehitysmaiden konflikteista.ylikuumentuneessa maailman taloudessa sotiin pakottaminen on rauhaan pakottamista parempi ja tuottoisampi liiketoimi.säälittää kun suomalaiset sotilaat joutuvat lähtemään sinne jonnekin...! Kirjoittaja / Author: Tuija Halmari

8 Päiväys: Keskiviikko, :06:12 Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Kehitysyhteistyön perustana oleva globaali yhteisvastuu oikeuttaa suomalaisten veronmaksajien rahan kanavoimisen myös kansalaisjärjestöjen kautta kehitysmaihin. Vammaisjärjestöjen kohdalla kehitysyhteistyö on oikeusperustaista. Kehitysmaiden väestöstä n. 10% on vammaisia, jotka ovat usein köyhimmistä köyhimpiä. Kehitysyhteistyömme oikeutus nousee vammaisten välisestä solidaarisuudesta: vastuumme ja velvollisuutemme on tukea kehitysmaiden vammaisia ja siten edesauttaa heitä oikeuksien saavuttamisessa. Korostamme, että rahallisen tuen ohella solidaarisuudella ja vertaistuella on merkitystä. Raivaamme esteitä vammaisten tieltä, jotta he tulisivat entistä paremmin kuulluiksi ns. kehityksen valtavirrassa. Yhteistyö kaikkien tahojen ja toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta tavoitteemme toteutuisivat. Millainen kumppanuus ministeriön ja järjestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen? Kumppanuudessa toimijoiden roolit ovat erilaiset: toisaalta on kysymys valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toisaalta rahoittajan ja toteuttajan (tai rahoituksen hakijan ) välisestä suhteesta. Ministeriön ja järjestön kumppanuuden pelisääntöjen tulisi olla selvät ja reilut, ja niiden perustana aito vuorovaikutus, yhteistyö, luottamus ja toistensa asiantuntemuksen kunnioittaminen. Ministeriö asettaa järjestöjen hanketuelle kriteerit ja luo puitteet. rahoitukselle ja seurannalle. Hyvän hallinnon periaatteiden: tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden, läpinäkyvyyden ja palautteen antamisen ja saamisen tulee toteutua ministeriön hallinnoidessa järjestöjen kehitysyhteistyötä. Järjestöjen asiantuntemus tulee hyödyntää hallintoa kehitettäessä. Miten järjestöyhteistyö tukee suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista? Järjestöyhteistyö tukee omalta osaltaan kehityspolitiikan kokonaisuutta. Ministeriö voi vaatia hankkeilta sopusointua kehityspolitiikan kanssa, mutta valtioiden väliseen yhteistyöhön tarkoitettuja vuosituhat tavotteiden vaatimuksia ei luonnollisesti sinällään voi soveltaa volyymiltaan rajattuihin kansalaisjärjestöhankkeisiin. Täydentävä rooli ei tee täyttä oikeutta järjestöjen työn määrittelemiselle. Kansalaisjärjestöt toteuttavat itsenäisesti kumppaniensa kanssa toimintaa ministeriön rahoituksen avustuksella. Vastuu toiminnasta on annettu järjestöille, ministeriön kriteerit toki seulovat valtion tukeen oikeutetut hankkeet. Erilaiset arvolähtökohdat

9 säätelevät järjestöjen kehitysyhteistyötä: missä yhteistyötä halutaan tehdä, kenen kanssa, millä tavoilla ja volyymilla.. Ilman tätä aktiivista roolia ja toteutusta ministeriö / Suomen hallitus ei voisi kanavoida määrärahoja kansalaisjärjestöjen kautta, ja saada siitä meriittiä. Järjestöjen työ on parhaimmillaan laadukasta ja tuloksellista. Siinä käytetään eri alojen asiantuntemusta ja joudutaan ottamaan riskejäkin, se voi olla pioneerityötä kuten usein esim. vammaissektorilla on. Monimuotoisuus on järjestöjen kehitysyhteistyön voimavara. Suomi on sitoutunut ottamaan vammaiset huomioon kaikessa kehitysyhteistyössä, mutta käytännössä kansalaisjärjestöjen kautta kanavoidaan yli 70% Suomen rahoittamista vammaishankkeista. Kehityspolitiikan kokonaisuuden tukemisen sijaan me järjestöt siis kannamme suurimman vastuun tällä sektorilla. Tuija Halmari Toiminnanjohtaja Vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys FIDIDA ry Kirjoittaja / Author: Kim Remitz Päiväys: Tiistai, :43:32 Mistä nousee kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön oikeutus? Tässä varmaan haetaan oikeutusta suhteessa muihin tukimuotoihin? Kansalaisjärjestötyö suuntaa tukea juuri niihin kansankerroksiin, jotka sitä eniten tarvitsevat. Pakolaisavun lähestymistapa on myös oikeusperustainen. Suurimman taakan maailman pakolaisista kantavat kehitysmaat, ja siellä pakolaiset (ja maan sisäiset pakolaiset evakot) ovat se ryhmä, joiden tilanne yleensä on maan omia kansalaisia vaikeampi. Toimintamme tavoitteena on auttaa pakolaisia aloittamaan elämänsä uudelleen, tukea heidän mahdollisuuksiaan oman elämänsä hallintaan. Siksi aikuislukutaitokoulutus ja ammattikoulutus ovat keskeisellä sijalla toiminnassamme. Toimimme siellä missä mahdollista paikallisten kansalaisjärjestöjen kautta. Kansalaisjärjestöttoiminnalle on luonteenomaista nimenomaan kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Sen avulla demokratian kehittymiseen on suuremmat mahdollisuudet. Millainen kumppanuus ministeriön ja järjestöjen välillä tuottaa parhaan lopputuloksen?

10 Olen samaa mieltä Tuijan kanssa. Lisäisin vain sen, että vuoropuhelun tulisi olla molemminpuolista, samalla tavoin kuin me koitamme toimia omien järjestökumppaniemme kanssa etelässä. Liika ohjaaminen ei kentälläkään tuota parasta lopputulosta. Paras asiantuntemus on usein sillä joka siellä paikan päällä toimii. Toisaalta rahoittajalla tulee aina olla oikeus päättää siitä millaista toimintaa se rahoittaa. Miten järjestöyhteistyö tukee suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista? Demokratian vahvistaminen on sinänsä MDG tavoitteiden mukaista. En kuitenkaan näe järjestöjen roolia ensisijaisesti muitten apumuotojen tukijana vaan omana kokonaisuutenaan joka toimii kehityspolitiikan suuntaisesti. UM päättää jo tällä hetkellä rahoituspolitiikassaan, mitä ja minkälaisia kansalaisjärjestöhankkeita se katsoo voivansa rahoittaa. Jos jossakin tietyssä maassa halutaan ohjata kansalaisjärjestötyötä tiettyihin hankkeisiin, tämän voisi tehdä avamalla uuden tyyppisen rahoitusikkunan, joka toimisi samalla periaatteella kuin konsulttiyritysten kanssa tehtävät kehitysyhteistyöhankkeet. Pakolaisten avustaminen on heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien auttamista. Parantamalla pakolaisten elinolusuhteita kehitysmaissa edistetään vuosituhattavoitteita ja ratkaistaan myös paljon sellaisia ongelmia, joita on helpompi ratkaista oman lähtömaan läheisyydessä sen sijaan että pakotetaan ihmiset hakeutumaan kauemmas. Kim Remitz toiminnanjohtaja Suomen Pakolaisapu ry Kirjoittaja / Author: jaakko pitkänen Päiväys: Torstai, :35:59 Vuosituhattavoitteet kuulostavat hiukan Adolf Hitlerin puheilta tuhatvuotisesta valtakunnasta. Moisia kömmähdyksiä ei soisi

11 UM:n raporteissa näkyvän.