Pohjois-Lapin (Inari, Sevettijärvi) geokemiallisten aineistojen tarkastelua Pasi Lehmuspelto ja Riitta Pohjola

Transkriptio

1 Pohjois-Suomen yksikkö S49/2010/ Rovaniemi Pohjois-Lapin (Inari, Sevettijärvi) geokemiallisten aineistojen tarkastelua Pasi Lehmuspelto ja Riitta Pohjola

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Lehmuspelto, Pasi Pohjola, Riitta Raportin laji S49 Toimeksiantaja GTK, PSY Raportin nimi Pohjois-Lapin (Inari, Sevettijärvi) geokemiallisten aineistojen tarkastelua Tiivistelmä Raportointialuetta kohtaan tunnettava malminetsinnällinen mielenkiinto liittyy yhtäältä kullanetsintään ja toisaalta Petsamon rikkaat malmit sisältävien kallioperämuodostumien mahdolliseen ulottumiseen nykyiselle Suomen valtion alueelle. Moreenigeokemialliset kartoitustulokset antavat useitakin lupaavia viitteitä kullasta etenkin alueen eteläosasta vyöhykkeeltä Ivalo-Inari-Kaamanen, joka kallioperältään on granuliittikaaren takareunaa. Värimetallien anomaliat ovat yhtenäisiä ja laaja-alaisia, mutta tähän mennessä tavatut pitoisuudet ovat varsin alhaisia. Näytteenottopisteitä on toistaiseksi tiheimmilläänkin hyvin harvassa, joten anomalioiden tarkempi tutkiminen geofysiikan ja geokemian järjestelmällisesti tihennettävillä havaintoverkoilla saattaisi kannattaa. Käytettävissä oleva analyysiaineisto on tuotettu ICP-AES-tekniikalla Labtiumin menetelmällä 511P, jolla ei pystytä saamaan luotettavia tietoja uraanipitoisuuksista eikä monien teknologiametallien pitoisuuksista. Inarin (Vainospään) graniitti näkyy geokemian aineistoissa korkeina La-, Th- ja Zr-pitoisuuksina ja myös uraanin tutkiminen saattaisi kannattaa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Geokemia, geokemialliset anomaliat, moreeni, kulta, Petsamo Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lappi, Inari, Sevettijärvi Karttalehdet 3832, , 3841, , 3842, , , Muut tiedot Arkistosarjan nimi S49 Arkistotunnus S49/2010/37 Kokonaissivumäärä 21 Kieli suomi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue PSY 502 Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Pasi Lehmuspelto Riitta Pohjola

3 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 TAUSTAA 1 2 ALUEEN KALLIOPERÄ 1 3 ALUEEN MAAPERÄ 2 4 GEOKEMIAA 4 5 JATKOTOIMIA 20 KIRJALLISUUSLUETTELO 20

4 1 1 TAUSTAA Hankkeen Maaperän geokemian ja stratigrafian tutkimus tehtäviin sisältyy geokemiallisten aineistojen järjestelmällinen läpikäynti tarkoituksena löytää niistä piirteitä, joita ei heti aineistojen keräämisen jälkeen mahdollisesti ole niistä havaittu. Kerrallaan käsiteltäväksi otettavien erien rajaukset perustuvat yleensä alueisiin, ensimmäisenä käsiteltiin Enontekiön Käsivarsi (Lehmuspelto 2009), seuraavina Meltauksen alue Keski-Lapissa ja Soklin-Tuntsan alue Itä- Lapissa (Lehmuspelto, Pohjola & Peltoniemi-Taivalkoski 2009a ja b) sekä Rovaniemen- Tervolan alue Etelä-Lapissa (Peltoniemi-Taivalkoski 2009). Pohjois-Lapista on valmistunut Kutturan ja Saariselän aluetta käsittelevä raportti (Lehmuspelto & Pohjola 2010). Työ tapahtuu läheisessä yhteydessä aineistohallinnan kehittämishankkeen etenemiseen. Aineistojen tultua kunnostetuiksi ja järjestykseen voidaan käsitellä myös suurempia kokonaisuuksia muullakin kuin alueperusteella, esim. voimametallit, teknologiametallit, jne. Outokummulta siirrettyjen aineistojen saaminen käytettäväksi tulee tuottamaan uuden tarkastelukierroksen useimmilla alueilla. 2 ALUEEN KALLIOPERÄ Raporttialue käsittää karttalehtialueet 3832 Ivalo, Sarmijärvi, 3841 Inari, Nellimö, 3842 Partakko, Kyynelvuono, Sevettijärvi ja Näätämö. Alueen kallioperä on granuliittikompleksin itäisen osan pohjoisreunaa ja pohjoispuolta. Valtakivilajeina ovat erilaiset gneissit, Inarin (Vainospään) graniitti raporttialueen koillisosassa on laajin syväkiviesiintymä. Laaja valikoima eri kivilajien pieniä osueita esiintyy eri puolilla aluetta. Ultramafiitteja ovat tutkineet Papunen et al. (1977) ja metavulkaniitteja Kesola (1991). Alue sijaitsee julkaistulla kallioperän yleiskartalla Inari-Utsjoki (Meriläinen 1965, 1976). Malmitutkimusten yhteydessä alueella on tehty pienialaisia kartoitustöitä, joiden julkaisemattomiin aineistoihin ei tämän raportin laadinnan yhteydessä ole tarkemmin perehdytty. Fennoskandian kilven metallogeenisella kartalla (Eilu et al. 2009) on alueella kolme merkintää: 1. Etelästä Inarinjärven eteläosaan ulottuu granuliittikompleksiin kuuluva laaja Ni-kriittinen alue, jossa Suomen puolella ei ole esiintymämerkintöjä, mutta Venäjän puolella on merkittynä kaksi pientä ja yksi suuri Ni-Cu-esiintymä, 2. Inarinjärven koillisrannalle ulottuu Petsamon suunnalta Venäjältä Norjan alueen kautta Ni-kriittinen alue, jossa Venäjän puolella on useita merkintöjä pienistä ja hieman suuremmistakin Ni-Cu-esiintymistä, Norjan puolella yksi merkintä pienestä Ni-Cu-esiintymästä ja Suomen puolella kaksi merkintää pienistä rautaryhmän metallien esiintymistä ja 3. Norjasta raporttialueen koillisnurkkaan ulottuu rautaryhmän metallien vyöhyke, jossa Suomen puolella ei ole esiintymämerkintöjä, mutta Norjan puolella on Kirkkoniemen kaivosalue. Varsinaiset Petsamon suurmalmit sisältävää vyöhykettä ei kartassa ole ulotettu Suomen puolelle. Alueen malminetsintähistoria on lähinnä Petsamon jatkeitten etsinnän historiaa. Raportteja ovat laatineet Yletyinen (1961, 1963), Sipilä (1973), Appelqvist (1974), Mutanen (1974a ja b) ja Helppi (1977, 1978). Yleisimpänä työtapana on ollut lohkarehavaintojen ohjaamat lohkareetsinnät, pienialaiset kallioperäkartoitustyöt ja geofysikaaliset mittaukset. Kuva 1 osoittaa, että hyvin harvalla työmaalla on edetty syväkairaukseen asti ja kairauspisteet ovat enimmäkseen hajapisteitä.

5 2 3 ALUEEN MAAPERÄ Tuoreimmat maastotutkimuksiin perustuvat maaperäkartat raporttialueelta ovat 1: mittakaavaiset Inarin maaperän yleiskartta (Lahtinen & Mäkinen 1985) ja Utsjoen maaperän yleiskartta (Kujansuu 1981). Suurin osa jäätikön liikesuuntahavainnoista on lounaasta koilliseen, mutta vanhoiksi oletettujen liikesuuntahavaintojen joukossa on havaintoja myös luodekaakkoisesta jäätikön liikkeestä (Hirvas et al. 1977, Bölviken et al. 1986, kartta 144). Maaston muodot kuvastavat kallioperän rakenteita, jotka ovat ohjanneet myös jäätikön liikkeitä. Kallioperässä on kaksi hallitsevaa rakennesuuntaa: luode-kaakkoinen ja lounais-koillinen. Granuliitin alue on hyvin paljastunutta kallio- ja moreenimaata, Inarinjärven altaan luoteispuoli on alavaa ja soistunutta moreeni- ja hiekkamaata. Inarinjärven koillispuolella on laajoja kallioalueita, pohjoispuolella moreenialuetta, jossa on yleisesti moreenikumpuja ja -selänteitä. Harjuja on niukasti ja ne ovat yleensä pieniä. Harjujen kulku noudattelee laaksoja ja yleissuunta on lounaasta koilliseen. Lajittuneet ainekset esiintyvät enimmäkseen alavilla paikoilla ilman omaa topografista muotoa. Suunnilleen puolet alueesta on vedenkoskematonta. Jääkauden jälkeiset merivaiheet ovat ulottuneet Jäämeren suunnalta Inarinjärven altaaseen ja joihinkin jokilaaksoihin, jäätikön sulaessa on lisäksi ollut lyhytikäisiä vesialtaita. Tiedot maapeitteen paksuudesta ja rapakallion esiintymisestä ovat niukat, koska varsinaista geokemiallisen kartoituksen esitutkimusta ei tehty ja geokemian näytteenotossa on tavoiteltu näytemateriaaliksi moreenia noin yhden metrin vakiosyvyydeltä. Maapeitteen läpi ulottuvia kairauksia on tehty vähän (Kuva 1). Kattavin montutus on tehty malminetsintää palvelevassa maaperätutkimuksessa (Hirvas et al. 1977). Useimmat montut ovat kohtalaisen pienellä alalla Inarinjärven luoteispuolella, missä maapeite on paksuin eikä niiden alueellinen edustavuus siten ole paras mahdollinen. Kallioperän tavoittaneista 19 montusta kaksi on päättynyt rapakallioon ja muut rapautumattomaan kallioon. Muissa osissa raportointialuetta kalliopaljastumia on runsaammin ja rapakallion voi olettaa olevan vielä harvinaisempaa. Syväkairausten maakairaustietojen perusteella laskettu maapeitteen paksuus vaihtelee yleisimmin välillä metriä, paksuin maapeite (15.3 m) on karttalehdellä 3842 Partakossa olevan yksittäisen syväkairausreiän kohdalla (Kuva 1). Maakairauksesta johdettu tieto maaperän paksuudesta sisältää myös rapakallion. Ainoa järjestelmällinen tutkimus moreeniaineksen kulkeutumismatkasta sisältyy myös malminetsintää palvelevaan maaperätutkimukseen (Hirvas et al. 1977). Kaamasen alueelle kaivetusta lounais-koillissuuntaisesta monttujonosta selvitettiin karkearakeisen granuliitin kivien kulkeutumista. Vaikeaselkoinen tulos osoittaa, että johtokivilajin osuus moreenin kivistä puolittuu lähtöarvosta (75 %) ensimmäisten kolmen kilometrin matkalla, mutta nousee tilapäisesti uudelleen % tasolle 6, 9 ja 16 km päässä ja pysyttelee 10 % tasolla vielä 40 km päässä. Hirvas et al. (1977) olettavat vaihtelun johtuvan toistuviin jäätiköitymis- ja sulamisvaiheisiin liittyvästä monivaiheisesta kuljetuksesta, minkä lisäksi asiaan voi vaikuttaa myös varsin yleisluonteinen tieto kallioperästä. Sipilän (1973) malmitutkimusraportissa esitetään tapauksia, joissa malmilohkareet ovat käytännössä aivan paikallisia, mutta alkuperältään tuntemattomia malmilohkareita tunnetaan myös. Inarinjärven etelärannalta Veskoniemestä karttalehdeltä 3832 on tuore havainto interstadiaalisesta kerrostumasta, jota tutkitaan edelleen (Pihlaja et al. 2009).

6 Kuva 1. Kairauspisteet raporttialueella ja sen lähiympäristössä. Tuloste GTK Active Map Explorer palvelusta. Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10. 3

7 4 4 GEOKEMIAA Pohjois-Lappi valittiin kohdentavien geokemiallisten tutkimusten kohteeksi Pohjoiskalottiprojektin geokemian osaprojektin tulosten perusteella (Kontio 1988). Osaprojektin tuottamassa tulkintakartassa (Geochemical Interpretation Map, Northern Fennoscandia) alueella on geokemialliset provinssit 1, 2, 3 ja 4, joista provinssin 1 geokemialliset ominaisuudet poikkeavat toisiaan muistuttavien provinssien 2, 3 ja 4 geokemiallisista ominaisuuksista. Provinssit 3 ja 4 yhdessä kattavat granuliittikompleksin, jossa alkuaineiden paljoussuhteet eivät merkittävästi poikkea kompleksin koillispuolella olevasta provinssista 2. Jäämeren rantaan Varanginvuonolle ulottuu provinssi 1, jossa lähes kaikkien vertailuun sisällytettyjen alkuaineiden pitoisuustaso on alhainen verrattuna Pohjoiskalottiprojektin koko aineistoon. Alueella tehtiin ensin Salmisen (1995) kuvaama alueellisen kartoituksen harvapistenäytteenotto 1 moreeninäyte per 4 km 2. Analyysitulosten perusteella tihennettiin anomaalisten alueiden näytteenotto tiheyteen 1 moreeninäyte per 1 km 2. Paikoin näytteenottoa edelleen tihennettiin (Kuva 2). Taulukko 1. Pitoisuusjakautumien tilastollisia tunnuslukuja Inarin-Sevettijärven alueelta näyte-erittäin. KA = aritmeettinen keskiarvo, Min = aineiston pienin pitoisuus, Max = aineiston suurin pitoisuus, LKM = näytteiden lukumäärä. Kaikki näytteet moreenia. Analyysimenetelmä Labtiumin ICP-AES/511P. Mittayksikkö ppm. Hp_Mr Ag_511P Al_511P As_511P B_511P Ba_511P Ca_511P Cd_511P Co_511P Cr_511P KA 1, ,38 2,63 108, ,17 13,56 47,74 Mediaani 1, ,00 2,50 95, ,00 13,00 47,00 Keskihajonta 0, ,71 2,18 74, ,67 5,84 20,16 Vaihtelukerroin 0,55 0,30 0,84 0,83 0,68 0,51 3,94 0,43 0,42 Min Max , LKM Cu_511P Fe_511P K_511P La_511P Li_511P Mg_511P Mn_511P Mo_511P Na_511P Ni_511P 42, ,88 12, ,20 1, ,51 38, ,00 12, ,00 1, ,00 24, ,65 4, ,99 1, ,02 0,57 0,27 0,67 0,37 0,40 0,47 0,46 1,08 0,38 0, P_511P Pb_511P Sb_511P Sc_511P Si_511P Sr_511P Th_511P Ti_511P V_511P Y_511P ,90 4,19 4, ,34 12, ,40 7, ,00 4,00 5, ,00 10, ,00 7, ,82 3,81 1, ,37 9, ,05 2,49 0,43 0,52 0,91 0,35 0,48 0,62 0,77 0,33 0,35 0,

8 5 Zn_511P W_511P U_511P Zr_511P Yb_511P Au_519U Pd_519U Te_519U 45,74 0,11 98,41 2,07 2,17 0,0022 0,0007 0, ,00 0,00 90,00 1,00 2,00 0,0014 0,0004 0, ,65 1,16 90,80 3,25 1,47 0,0060 0,0010 0,0165 0,45 10,76 0,92 1,57 0,68 2,6741 1,4697 0, ,0000 0,0000 0, ,1490 0,0222 0, Mr Ag_511P Al_511P As_511P B_511P Ba_511P Ca_511P Cd_511P Co_511P Cr_511P KA 0, ,35 0,44 189, ,06 17,40 75,05 Mediaani 0, ,91 0,00 177, ,00 17,40 72,45 Keskihajonta 0, ,69 0,91 88, ,10 5,49 29,67 Vaihtelukerroin 2,36 0,29 0,69 2,07 0,47 0,40 1,65 0,32 0,40 Min , ,85 17,5 Max 1, ,1 4, ,541 38,8 347 LKM Cu_511P Fe_511P K_511P La_511P Li_511P Mg_511P Mn_511P Mo_511P Na_511P Ni_511P 73, ,11 18, ,21 3, ,53 69, ,20 18, ,50 3, ,95 35, ,84 6, ,09 1, ,90 0,48 0,27 0,46 0,26 0,37 0,32 0,33 0,50 0,42 0,48 7, ,6 4, ,1 1, , ,6 61, , P_511P Pb_511P Sb_511P Sc_511P Si_511P Sr_511P Th_511P Ti_511P V_511P Y_511P ,05 2,66 6, ,80 13, ,17 11, ,60 2,34 6, ,20 12, ,70 10, ,46 2,36 2, ,35 5, ,93 3,59 0,33 0,44 0,89 0,30 0,24 0,47 0,39 0,29 0,27 0, ,23 0 2, , ,1 4, ,4 10,7 13, , Zn_511P S_511P 68, , , ,33 3,28 16,

9 Mr Ag_511P Al_511P As_511P B_511P Ba_511P Ca_511P Cd_511P Co_511P Cr_511P KA 0, ,43 0,00 53, ,04 9,75 35,77 Mediaani 0, ,15 0,00 47, ,00 8,93 32,55 Keskihajonta 0, ,87 0,00 24, ,19 6,14 20,51 Vaihtelukerroin 0,32 0,39 0,46 0,61 4,34 0,63 0,57 Min , ,38 6,87 Max 0, ,50 0,00 206, ,11 72,20 198,00 LKM Cu_511P Fe_511P K_511P La_511P Li_511P Mg_511P Mn_511P Mo_511P Na_511P Ni_511P 48, ,00 14, ,73 1, ,46 42, ,50 13, ,50 0, ,70 32, ,32 5, ,96 1, ,70 0,67 0,28 0,51 0,67 0,38 0,38 0,48 1,39 0,37 0,44 4, ,76 4, , , , ,00 38, , , P_511P Pb_511P Sb_511P Sc_511P Si_511P Sr_511P Th_511P Ti_511P U_511P V_511P ,50 4,93 4, ,36 14, ,36 57, ,25 4,39 4, ,00 8, ,90 54, ,11 3,71 1, ,78 14, ,57 20,73 0,39 0,65 0,75 0,31 0,49 0,69 1,02 0,35 1,03 0, , ,95 0, , ,30 18,80 12, ,80 92, ,00 149, W_511P Y_511P Yb_511P Zn_511P Zr_511P 0,00 9,05 1,85 44,46 3,13 0,00 8,58 1,67 43,35 0,39 0,05 2,86 1,27 16,30 6,63 15,87 0,32 0,69 0,37 2,12 0 3, ,4 0 0,85 23,50 6,64 122,00 42, Mr Ag_511P Al_511P As_511P B_511P Ba_511P Ca_511P Cd_511P Co_511P Cr_511P KA 0, ,91 0,21 200, ,10 19,86 76,53 Mediaani 0, ,22 0,00 195, ,07 20,20 77,35 Keskihajonta 0, ,06 0,42 85, ,10 6,01 15,89 Vaihtelukerroin 0,62 0,22 1,05 2,03 0,43 0,68 1,05 0,30 0,21 Min , ,98 33,1 Max 1, ,60 2, ,51 51,80 180,00 LKM Cu_511P Fe_511P K_511P La_511P Li_511P Mg_511P Mn_511P Mo_511P Na_511P Ni_511P 65, ,19 15, ,36 2, ,87 62, ,00 15, ,00 2, ,70 23, ,48 3, ,63 3, ,44 0,36 0,19 0,31 0,16 0,22 0,25 0,50 1,34 0,26 0,25 15, ,2 3, ,9 0, ,7 253, ,20 28, , ,

10 7 P_511P Pb_511P S_511P Sb_511P Sc_511P Si_511P Sr_511P Th_511P Ti_511P V_511P 487 8, ,75 6, ,03 9, , , ,00 6, ,90 9, , , ,38 2, ,39 2, ,66 0,46 0,49 1,86 1,84 0,32 0,50 0,64 0,22 0,25 0, ,2 0 2, ,49 1, , , ,22 17, ,00 18, , Y_511P Zn_511P Au_519U 8,93 81,55 0,0032 8,26 81,10 0,0020 3,39 20,19 0,0113 0,38 0,25 3,5571 3,57 26,3 0, ,60 190,00 0, Mr Ag_511P Al_511P As_511P B_511P Ba_511P Ca_511P Cd_511P Co_511P Cr_511P KA 0, ,07 0,00 167, ,11 16,48 65,71 Mediaani 0, ,46 0,00 161, ,08 16,20 62,30 Keskihajonta 0, ,47 0,03 64, ,12 4,48 23,38 Vaihtelukerroin 1,63 0,21 1,19 9,22 0,39 0,51 1,13 0,27 0,36 Min , ,02 20,6 Max 0, ,50 0,57 468, ,38 36,60 162,00 LKM Cu_511P Fe_511P K_511P La_511P Li_511P Mg_511P Mn_511P Mo_511P Na_511P Ni_511P 62, ,64 11, ,69 303,51 1, ,95 54, ,10 10, ,00 287,50 1, ,85 31, ,67 4, ,26 113,21 1, ,46 0,51 0,18 0,47 0,25 0,39 0,27 0,37 0,56 0,43 0,40 14, , , ,9 299, ,80 34, , , P_511P Pb_511P S_511P Sb_511P Sc_511P Si_511P Sr_511P Th_511P Ti_511P V_511P , ,19 7, ,89 8, , , ,63 7, ,15 8, , , ,43 1, ,81 2, ,01 0,35 3,07 1,21 1,21 0,19 0,40 0,46 0,32 0,31 0, ,421 54,3 0 2, , ,3 2960,00 714, ,31 12, ,00 21, , Y_511P Zn_511P Au_519U 9,40 66,98 0,0024 9,24 62,85 0,0020 2,31 35,01 0,0045 0,25 0,52 1,8886 3,96 27,9 0, , , Taulukon lukemista helpottaa se, että näyte-erät on otettu ja analysoitu järjestelmällisesti alueittain siten, että erän näytteet ovat Inarinjärven rannoilta ja saarista, erän näytteet Sevettijärven suunnalta, erän näytteet Ivalon ja Inarin väliltä ja erän näytteet Nel-

11 8 limön suunnalta. Erä erottuu korkeilla Cu- ja Ni-pitoisuuksilla, erä useimpien analysoitujen alkuaineiden alhaisilla pitoisuuksilla, mutta korkeilla La-, Th- ja Zr-pitoisuuksilla, erä korkeilla Au- ja Ba-pitoisuuksilla, erä korkeilla Ni- ja Zn-pitoisuuksilla. Kuviin 3-11 on koottu sellaisten alkuaineiden pitoisuuskartat, joiden pitoisuusvaihtelu alueella on suurta ja alueellinen jakautuma vaikuttaa jollain perusteella tulkittavissa olevalta. Kartat on tehty ArcMap9.2-ohjelmalla ja pitoisuuksien jakautuminen symboliluokkiin on tehty Natural Breaks luokittelulla analyysierittäin. Näin ollen kullakin kartalla ainoastaan samanvärisiä symboleja voidaan verrata keskenään. Karttakuva tulee näin hieman vaikeaselkoiseksi, mutta toisaalta jokaisen analyysierän erillinen käsittely tarjoaa havainnollisen kuvan kunkin erän pitoisuustasosta, hajonnasta ja anomaalisimpien näytteiden pitoisuuserosta normaalitasoon verrattuna. Kuvassa 3 esitetty kullan jakautuma poikkeaa etelämpänä Kutturan-Saariselän alueella tavattavasta jakautumasta (Lehmuspelto & Pohjola 2010). Huolimatta hyvin tunnetusta kultahippujen esiintymisestä Kutturan-Saariselän alueella moreenin hienoaineksen Au-pitoisuudet ovat siellä selvästi pienemmät kuin Käsivarressa (Lehmuspelto 2009), Meltauksessa (Lehmuspelto et al. 2009a) ja Itä-Lapissa (Lehmuspelto et al. 2009b). Ivalon ja Inarin väliselle alueelle ja Inarinjärven eteläosaan sijoittuu huippukorkeita ( ppm Au) pitoisuuksia sekä harvapistenäytteenoton että alueella tehdyn tihennysnäytteenoton tuloksissa. Karttalehdeltä 3842 otetuista harvapistenäytteistä huomattava osa sisältää yli ppm Au ja huippupitoisuudet ovat luokkaa ppm Au. Sevettijärven etelä/länsipuolella on harvapisteaineistossa luode-kaakkosuuntainen jono anomaalisia näytepisteitä, joissa pitoisuus on luokkaa ppm Au. Suunta näkyy myös sekä kallioperäkartassa että topografiassa. Korkeat Ba-pitoisuudet keskittyvät selvästi alueen eteläosaan (Kuva 4). Usean muunkin alkuaineen alueellinen jakautuma on samanlainen, mutta bariumin kohdalla eteläosan korkeiden ja pohjoisosan alhaisten pitoisuuksien raja Inarinjärven pohjoispäässä on erityisen selvä. Korkeat Ba-pitoisuudet ( ppm Ba) ovat Ivalon ja Inarin välisen alueen erityispiirre. Kuparin anomaliakuva (Kuva 5) muistuttaa bariumin anomaliakuvaa, mutta ero alueen etelä- ja pohjoisosan välillä ei ole yhtä selvä. Cupitoisuudet rajaavat Inarinjärven ja sen eteläpuolen korkeamman pitoisuustason alueeksi, mutta pitoisuudet ovat korkeimmillaankin varsin alhaisia. Korkeimmat La-pitoisuudet löytyvät Sevettijärven suunalta, sekä harvapistenäytteet että Sevettijärven suunnalla tehdyt tihennysnäytteet antavat tilanteesta yhtenevän kuvan (Kuva 6). Korkeimmat pitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin Pohjoiskalottiprojektin aineistossa (Bölviken et al. 1986). Petsamon ansiosta alueen Nipitoisuus on erityisen kiinnostava (Kuva 7). Korkeampi pitoisuustaso alueen eteläosassa ja korkeimpien pitoisuuksien sijoittuminen Nellimön alueelle ja Inarinjärven eteläosaan ovat odotusten mukaisia, mutta pitoisuustaso varsin alhainen. Useat korkeat pitoisuudet sijaitsevat Inarinjärven saarissa, mikä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että alueella tehtyjen malmitutkimusten raporteissa usein mainitaan malminetsinnällisesti kiinnostavien vyöhykkeitten jatkuminen Inarinjärveen. Crpitoisuuksien karttaesitystä ei ole raporttiin sisällytetty, koska alueellinen jakautuma on käytännössä identtinen Ni-pitoisuuksien jakautuman kanssa ja pitoisuustaso samoin alhainen. Skandiumin (Kuva 8) pitoisuusvaihtelu on pientä, mutta pitoisuudet sijoittuvat kartalle loogisesti, korkeimmat pitoisuudet keskittyvät Inarinjärven eteläosaan ja alhaisimmat pitoisuudet Sevettijärven suunnalle, kuten kallioperätiedon perusteella on odotettavissakin. Samanlainen riippuvuus kallioperästä pätee toriumin alueelliseen jakautumiseen (Kuva 9), jossa korkeimmat pitoisuudet sekä harvapistenäytteenoton että tihennysnäytteenottojen tuloksissa selvärajaisesti sijoittuvat Sevettijärven suunnalle ja alhaisimmat pitoisuudet raportointialueen lounaisosaan. Korkeimmat Thpitoisuudet ovat kaksinkertaisia verrattuna Pohjoiskalottiprojektin aineiston korkeimpiin pitoi-

12 suuksiin (Bölviken et al. 1986). Käytetyn analyysimenetelmän (ICP-AES/511P) tuottamia uraanipitoisuusarvoja ei ole käsitelty, koska sekä analyysilaboratorion oman arvion mukaan (H. Niskavaara, suullinen lausunto) että Soklin suunnalta tuotetun kokeilukartan mukaan (Lehmuspelto et al. 2009b) ne eivät kuvasta todellisia U-pitoisuusvaihteluja. Yhtenäinen laaja Znanomalia sijoittuu Inarinjärven eteläosaan ja eteläpuolelle (Kuva 10), korkein pitoisuustaso ja huippupitoisuudet ( ppm Zn) ovat Nellimön alueella. Zirkonium on analysoitu ainoastaan harvapistenäytteenoton ja Sevettijärven suunnan tihennysnäytteenottojen näytteistä ja sen alueellinen jakautuma (Kuva 11) kuvaa kallioperää samoin kuin toriumin. 9

13 10

14 11

15 12

16 13

17 14

18 15

19 16

20 17

21 18

22 19

23 20 5 JATKOTOIMIA Alue kuuluu varsinkin eteläosaltaan Lapin perinteisiin kulta-alueisiin, ja selvästi jatkotutkimuksia ansaitsevat granuliittikaaren takareuna vyöhykkeessä Ivalo-Inari-Kaamanen, karttalehden 3842 laaja Au-anomalia, Sevettijärven kylän lähellä oleva luode-kaakkoinen anomaalisten pisteiden jono sekä karttalehdellä 3843 Inarinjärven Sammakkoselän itärannalla kolmen lähekkäisen pisteen muodostama anomalia. Kullan ohella alue kiinnostaa malminetsijöitä Petsamon malmialueiden mahdollisten jatkeitten takia. Toistaiseksi jatkeita ei ole löydetty ja Petsamon malmeja vastaavien alkuaineiden anomaliat ovat laaja-alaisia mutta ainakin tähänastisilla näytteenottotiheyksillä pitoisuuksiltaan varsin vaatimattomia. Inarin (Vainospään) graniittialueella on 70-luvulla tutkittu uraania heikoin tuloksin. Tietojen sekä mittaus- ja analyysimenetelmien kehittyminen voisivat olla perusteena uudelle yritykselle, koska alkuaineiden yhdistelmä on kiinnostava, vaikkeivät tähän mennessä tavatut pitoisuudet olekaan erityisen korkeita. KIRJALLISUUSLUETTELO Appelqvist, H Selostus Geologisen tutkimuslaitoksen uraanitutkimuksista Inarin graniitin alueella v ja Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/4822/-74/1/10. 4 s., 3 liit. Bölviken, B., Bergström, J., Björklund, A., Kontio, M., Lehmuspelto, P., Lindholm, T., Magnusson, J., Ottesen, R.T., Steenfelt, A. & Volden, T Geochemical Atlas of Northern Fennoscandia, Scale 1: Geological Surveys of Finland, Norway and Sweden. 19 s kartaketta. Eilu, P., Bergman, T., Bjerkgård, T., Feoktistov, V., Hallberg, A., Korsakova, M., Krasotkin, S., Muradymov, G., Nurmi, P.A., Often, M., Perdahl, J-A., Philippov, N., Sandstad, J.S., Stromov, V. & Tontti, M. (comp.) Metallogenic Map of the Fennoscandian Shield, 1: Geological Survey of Finland, Geological Survey of Norway, Geological Survey of Sweden, The Federal Agency of Use of Mineral Resources of the Ministry of Natural Resources and Ecology of the Russian Federation. Geochemical Interpretation Map, Northern Fennoscandia, 1:1 mill. Geological Surveys of Finland, Norway and Sweden ISBN Helppi, V., Malminetsintätutkimukset Inarin Pontikkamäellä, Kaamasen NW-puolella. Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/3842/-77/1/10. 2 s. Helppi, V Selostus malminetsintätutkimuksista Inarin Nellimössä kesällä Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/3834/-78/3/10. 3 s., 2 liit. Hirvas, H., Alfthan, A., Pulkkinen, E., Puranen, R. & Tynni, R Raportti malminetsintää palvelevasta maaperätutkimuksesta Pohjois-Suomessa vuosina Summary: A report on glacial drift investigations for ore prospecting purposes in northern Finland Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Kesola, R Taka-Lapin metavulkaniitit ja niiden geologinen ympäristö. Summary: Metavolcanic and associated rocks in the northernmost Lapland area, Finland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s., 1 liit. Kontio, M Lutto-projektet: uppföljande geokemiska undersökningar på basis av Nordkalott-geokemi. 18. Nordiske Geologiske Vintermöde, januar 1988, Köbenhavn: abstracts. Danmarks Geologiske Undersögelse Kujansuu, R., Maaperäkartta, N:o Utsjoki. Suomen geologinen yleiskartta.

24 Lahtinen, A.T. & Mäkinen, K Maaperäkartta, N:o Inari. Suomen geologinen yleiskartta 1: Lehmuspelto, P Käsivarren geokemiallisten aineistojen tarkastelua. Geologian tutkimuskeskus, Raportti S49/2009/7. 9 s. Lehmuspelto, P., Pohjola, R. & Peltoniemi-Taivalkoski, A. 2009a. Meltauksen geokemiallisten aineistojen tarkastelua. Geologian tutkimuskeskus, Raportti S49/2009/ s. Lehmuspelto, P., Pohjola, R. & Peltoniemi-Taivalkoski, A. 2009b. Itä-Lapin (Sokli, Tuntsa) geokemiallisten aineistojen tarkastelua. Geologian tutkimuskeskus, Raportti S49/2009/ s. Lehmuspelto, P. & Pohjola, R Pohjois-Lapin (Kuttura, Saariselkä) geokemiallisten aineistojen tarkastelua. Geologian tutkimuskeskus, Raportti S49/2010/ s. Meriläinen, K Kivilajikartta, Lehti C8-9 Inari-Utsjoki. Suomen geologinen yleiskartta 1: Meriläinen, K The granulite complex and adjacent rocks in Lapland, northern Finland. Geologinen tutkimuslaitos, Bulletin s. Mutanen, T., 1974a. Pielpajärven tutkimukset M19/3841/-73/1/10. 3 s., 1 liit. Mutanen, T., 1974b. Selostus malmitutkimuksista Nellimissä M19/ /74/1/10. 3 s. Papunen, H., Idman, H., Ilvonen, E., Neuvonen, K.J., Pihlaja, P. & Talvitie, J Lapin ultramafiiteista. Summary: The ultramafics of Lapland. Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti s. Peltoniemi-Taivalkoski, A Rovaniemen ja Tervolan geokemiallisten aineistojen tarkastelua. Geologian tutkimuskeskus, Raportti S49/2009/ s. Pihlaja, J., Sarala, P., Putkinen, N. & Valkama, J Middle Weichselian interstadial deposit in the Veskoniemi, northern Finland. In: Kalm, V., Laumets, L. & Hang, T. (eds.) Extend and timing of the Weichselian glaciation southeast of the Baltic Sea: International field symposium of the INQUA Peribaltic Working Group, Tartu, September 13-17, University of Tartu Salminen, R. (toim.) Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa vuosina Summary: Regional Geochemical Mapping in Finland in Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s., 24 liit. Sipilä, E., Raportti malmitutkimuksista Inarissa kesällä Geologian tutkimuskeskus, Raportti M19/38/72/1. 8 s., 7 liit. Yletyinen, V., Alustava selostus malmitutkimuksista Ylitorniolla ja Lapin läänissä v Geologian tutkimuskeskus, Raportti M17/Yt-61/3. 2 s. Yletyinen, V., Malmitutkimukset Lapinläänissä Geologian tutkimuskeskus, Raportti M17/Yt, Ir-63/1. 2 s. 21