RTS 14:01. Haitta-ainetutkimus. Sisältö

Transkriptio

1 1 RTS 14:01 Haitta-ainetutkimus Tässä ohjeessa käsitellään voimassaolevan lainsäädännön mukaan vaarallisiksi määriteltyjä haitta-aineita sisältävien materiaalien tutkimista rakennuksissa. Sisältö 1 Tehtävät ja vastuut Kiinteistön omistaja Suunnittelijat Käsitteitä Haitta-aineiden tutkimustyö Haitta-ainetutkimusten valmistelevat työt Kenttätyöt Haitta-ainetutkimusten kenttätöiden työturvallisuus Haitta-aineanalyysilaboratoriot Haitta-ainetutkimusraportti Altistuminen rakennusmateriaalien sisältämille haitallisille aineille Haitalliset aineet rakennuksen käytön suhteen Haitalliset aineet korjaus- ja purkutöissä Haitalliset aineet jäteluokituksessa Vaaralliset aineet ympäristön suhteen Mahdollisesti haitta-ainepitoiset materiaalit ja niiden tutkiminen Ruiskutusmassat Putki-, varaaja- ja kattilaeristeet Kuitusementtituotteet Palonsuoja- ja akustiikkalevyt Rakennuspahvit, -huovat ja -kartongit Langat, punokset, nauhat ja kankaat Vinyylilaatoitukset PVC-joustovinyylimatot Muovi-, linoleumi- ja kumimatot Magnesiamassalattiat PVC-muovilaattalattiat Lattialistoitukset PVC-muovitapetit PCB-pitoisten tuotteiden käyttö ja tuotenimet Laastit Seinä- ja lattiatasoitteet Maalit Bitumiliimat, -emulsiot, -liuokset, -maalit ja -kitit Bitumikatteet ja -matot Sähkökaapelieristeet Kitit, proppausmassat, tiivistys- ja saumausaineet Kumikatteet Bitumiasbestipinnoitetut teräslevyt Palo-ovet Uunit, kiukaat ja savuhormit Ilmanvaihtolaitteistot... 43

2 Laippaliitokset Viemäriputket Valuasfaltti Betoni Tiili Kevytrakenteiset väliseinät Kipsituotteet Kyllästetty puu Betoni- tai tiilijätteen uudelleenkäyttäminen maarakentamisessa Haitta-ainepurkutyö Laadunvarmistus Haitta-aineiden pitoisuuksien määritys ilma-, laskeuma- ja pyyhintänäytteillä Asbesti PAH-yhdisteet PCB-yhdisteet VOC-yhdisteet Metallit Teolliset mineraalikuidut Radon Ammoniakki Formaldehydi Haitta-aineiden luokitus ja rakennusaineiden ja -tarvikkeiden markkinoillaoloaikoja Viitteet Lait ja asetukset Ohjejulkaisut Tehtäväluettelo-ohjeita Tilaajan ohje Haitta-ainetutkimukset Tarjouspyyntöasiakirja Laaja haitta-ainetutkimus Tarjouspyyntöasiakirja Rajattu haitta-ainetutkimus Tarjouspyyntöasiakirja Ulkovaipan haitta-ainetutkimus Tehtävät ja vastuut 1.1 Kiinteistön omistaja Kiinteistön omistajalla on ensisijainen vastuu rakennuksessa käytettyjen rakennusmateriaalien tai käytössä olevien laitteiden sisältämien aineiden tunnistamisesta ja niiden vaihtamisesta, jotta ne eivät joutuisi ympäristöön. Kiinteistössä on tehtävä haitallisten aineiden kartoitus korjaustöiden suunnitteluvaiheessa ennen töiden aloittamista. Rakennuttaja tai kiinteistön omistaja ovat vastuussa kartoituksesta. Rakennuttajan ja tilaajan tehtäväluetteloista on ohje RT Hankkeen johtamisen ja rakennuttamisen tehtäväluettelo HJR Suunnittelijat Rakennus on suunniteltava ja rakennettava kokonaisuutena siten, että oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilmasto. Kustakin erityissuunnitelmasta vastaava huolehtii siitä, että suunnitelma täyttää osaltaan sisäilmastolle asetetut vaatimukset. Pääsuunnittelija huolehtii siitä, että

3 3 2 Käsitteitä rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sisäilmastolle asetetut vaatimukset. Vastaava työnjohtaja huolehtii rakennussuunnitelman, erityissuunnitelmien ja hyvän rakennustavan mukaisesta työn tekemisestä siten, että sisäilmastolle asetetut vaatimukset täyttyvät. Rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa on terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sisäilmaston saavuttamiseksi otettava huomioon myös rakennusmateriaalien aiheuttamat päästöt. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sisäilmassa ei esiinny terveydelle haitallisessa määrin kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja eikä viihtyisyyttä alentavia hajuja. Suunnittelijoiden tehtäväluetteloista on suunnittelualoittain ohjeita, mm. RT Rakennesuunnittelun tehtäväluettelo RAK 95 RT Talotekniikan suunnittelun tehtäväluettelo TATE 95 RT Pääsuunnittelun tehtäväluettelo PS 01 RT Rakennesuunnittelijan työturvallisuustehtävät. Käsite CAS-numero Asbesti Selite CAS-numero (Chemical Abstract Service) on yhdysvaltalainen kemikaalien tunnistenumerojärjestelmä, jolla pyritään helpottamaan kemikaalien ja yhdisteiden tunnistamista ilman monimutkaisia kemiallisia nimiä. Asbesti on yleisnimi useille luonnosta saataville kuitumaisille silikaattimineraaleille. Rakennusalalla asbestia on käytetty asbestikuitujen lämmöneristävyyden, kemiallisen kestävyyden, hyvän vetolujuuden ja hyvänmekaanisen kestävyyden takia. Asbestimineraalit kuuluvat serpentiineihin tai amfiboleihin. Asbestilajeja ovat krysotiili (CAS ), krokidoliitti (CAS ), antofylliitti (CAS ), tremoliitti (CAS ) ja aktinoliitti (CAS ) ja amosiitti eli grüneriitti (CAS ). Kaikki asbestilajit ovat terveydelle vaarallisia. Keuhkoihin joutuneet asbestikuidut altistutaan voivat aiheuttaa keuhkopussin paksuuntumia eli pleuraplakeja, asbestoosia, keuhkosyöpää ja keuhkopussin ja vatsakalvon syöpää eli mesoteliomaa. Asbestin aiheuttamilla sairauksilla on pitkä, vuoden viive altistumisen alkamisesta sairauden ilmenemiseen. Asbestia esiintyy puhtaana asbestina ja muihin aineisiin sidottuna tai sekoitettuna. Purettaessa asbestia sisältäviä rakennusmateriaaleja ja rakenteita asbestikuitupitoisuus työntekijän hengitysilmassa nousee, mikäli hengityksensuojainta ei käytetä, korkeaksi, krokidoliittiruiskutuksen purussa kuitua/cm 3, putki- ja varaajaeristeiden purussa 1-60 kuitua/cm 3, vinyyliasbestilattioiden purussa 0,01-0,5 kuitua/cm 3 ja magnesiamassalattioiden purussa 1-7 kuitua/cm 3. Asbestisementtituotteita purettaessa ilman asbestikuitupitoisuudet ovat 0,01 0,15 kuitua/cm 3. Työpaikan ilman asbestipitoisuuden tulee olla mahdollisimman vähäinen, mutta kuitenkin pienempi kuin 0,1 kuitua/cm 3 mitattu-

4 4 PAH-yhdisteet PAH(16) Kreosootti na tai laskettuna kahdeksan tunnin vertailuajalle. Työntekijän hengitysilman asbestipölypitoisuus ei saa tätä raja-arvoa ylittää. Turvallisia purkutyömenetelmiä valittaessa ja suunniteltaessa noudatetaan työturvallisuuslain (738/2002) yleisiä säännöksiä ja rakennustyön turvallisuudesta (VNa 205/2009) ja asbestityöstä (VNp 1380/94, VNa 318/2006) annettuja valtioneuvoston asetuksia ja päätöksiä. Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat kahdesta tai useammasta fuusioituneesta aromaattisesta renkaasta koostuvia tasomaisia hiilivety-yhdisteitä, joita muodostuu orgaanisen materiaalin epätäydellisessä palamisessa. PAH-yhdisteiden sulamispiste on noin C ja kiehumispiste noin C. Yhdisteet ovat huoneenlämpötilassa kiinteitä heikosti haihtuvaa naftaleenia lukuun ottamatta. PAH-yhdisteiden vesiliukoisuus on alhainen ja ne ovat rasvahakuisia. Heikon haihtuvuutensa vuoksi, useat PAH-yhdisteet esiintyvät ilmassa pölyihin ja muihin ilman hiukkasiin sitoutuneina. Kivihiilipikeä purettaessa vapautuu työilmaan hiukkasmaisia ja höyrymäisiä aineosia, joista ongelmallisimpia yhdisteitä ovat syöpää aiheuttavat polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet. Piikattaessa kivihiilipikipitoisia materiaaleja hiukkasmaiset PAHyhdistepitoisuudet työilmassa voivat nousta moninkertaisesti yli haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien ja höyrymäisten aineosien pitoisuudet saattavat olla myös merkittäviä. PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi ja kulkeutuvat hengitysilman kautta elimistöön, mikä asettaa purkutyöntekijöiden henkilökohtaiselle suojautumiselle ja ympäristön suojaamiselle erityisvaatimuksia. Pelkkä aistinvarainen arviointi ei riitä PAH-yhdisteiden määrittämiseen, vaan niiden analytiikka on tehtävä laboratorionäyttein. Materiaalin, pölyn tai sisäilman PAH-pitoisuuden määrittämiseksi on näytteestä analysoitava PAH(16) ja tuloksissa ilmoitetaan kunkin tunnistetun PAH-yhdisteen yksittäinen pitoisuus sekä niiden yhteenlaskettu pitoisuus PAH(16):lle. PAH(16)-kokonaismäärälle ei ole asetettu HTP-arvoa. Yksittäisistä PAH-yhdisteistä työpaikan ilmassa naftaleenin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 5 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 10 mg/m 3. Bentso(a)pyreenin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,01 mg/m 3. Polyaromaattisten hiilivetyjen antraseeni (CAS ), asenafteeni (CAS ), asenaftyleeni (CAS ), bentso(a)antraseeni (CAS ), bentso(a)pyreeni (CAS ), bentso(b)fluoranteeni (CAS ), bentso(g,h,i)peryleeni (CAS ), bentso(k)fluoranteeni (CAS ), dibentso(a,h)antraseeni (CAS ), fenantreeni (CAS ), fluoranteeni (CAS ), fluoreeni (CAS ), indeno(1,2,3-cd)pyreeni (CAS ), naftaleeni (CAS ), pyreeni (CAS ) ja kryseeni (CAS ) kokonaismäärä. Kreosootti (CAS ) on yleisnimitys useille korkean lämpötilan avulla yleisimmin puusta tai kivihiilestä valmistetuille kemiallisille

5 5 PCB-yhdisteet PCB(7) Valkoinen asbesti Ruskea asbesti Sininen asbesti Kloorifenolit aineille. Näissä aineissa on jopa satoja erilaisia kemiallisia yhdisteitä, kuten polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet), fenoleita ja kresoleita. Kreosoottia on pitkään käytetty puunkyllästysaineena suojaamaan esimerkiksi sähkö- ja puhelinpylväitä ja ratapölkkyjä. Kreosootti on terveydelle vaarallista erityisesti sisältämiensä syöpää ja perimävaurioita aiheuttavien PAH-yhdisteiden takia. Iholle joutuessaan aine saattaa aiheuttaa kirvelyä ja punoitusta sekä ärsyttää hengitystä. Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ovat ryhmä öljymäisiä ja kestäviä kemikaaleja, joita on kestävyytensä ja vähäisen syttymisherkkyytensä takia käytetty eristysaineena sähkölaitteissa (muuntajissa ja kondensaattoreissa), muovien pehmittiminä sekä lukuisiin muihin teollisiin käyttötarkoituksiin. Niiden kestävyys on tekninen etu, mutta siitä myös seuraa, että PCB-yhdisteet ovat äärimmäisen pysyviä ympäristössä. PCB-yhdisteet ovat ympäristömyrkkyjä, jotka rikastuvat ravintoketjussa ja aiheuttavat ihmisessä kehityshäiriöitä ja syöpää. PCB-yhdisteet kulkeutuvat elimistöön hengitettäessä PCB-yhdistepitoista pölyä sisältävää ilmaa, ihokosketuksessa imeytymällä ihon läpi tai yhdisteitä syömällä (lapset + maa-aines). Polykloorattuja bifenyylejä on olemassa 209 eri kongeneeria. Kongeneerit ovat samankaltaisia yhdisteitä, joissa on kuitenkin esimerkiksi eri määrä klooria. Kaupallisissa tuotteissa on ollut käytössä 103 eri kongeneeria. Työpaikan ilmassa PCB-yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 1,5 mg/m 3. Polykloorattujen bifenyylien kongeneerien 28 (2,4,4'-triklorobifenyyli, CAS ), 52 (2,2',5,5'-tetraklorobifenyyli, CAS ), 101 (2,2',4,5,5'-pentaklorobifenyyli, CAS ), 118 (2,3',4,4',5-pentaklorobifenyyli, CAS ), 138 (2,2',3,4,4',5'- heksaklorobifenyyli, CAS ), 153 (2,2',4,4',5,5'- heksaklorobifenyyli, CAS ) ja 180 (2,2',3,4,4',5,5'- heptaklorobifenyyli, CAS ) kokonaismäärä. Polykloorattujen bifenyylien (PCB) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN mukaista menetelmää. Nimitys krysotiiliasbestilaadulle. Nimitys antofylliitti-, amosiitti- (grüneriitti-) ja aktinoliittiasbestilaaduille. Nimitys krokidoliittiasbestilaadulle. Kloorifenolit ovat ryhmä fenoleista klooraamalla johdettuja kemikaaleja. Niitä käytetään pääasiallisesti sieniä tuhoavana puunsuojaaineena, mutta aikaisemmin käyttö mikrobien torjunnassa oli laajaalaista. Yleisin valmiste on pentakloorifenoli, mutta myös tetrakloorifenoli on joissain valmisteissa pääkloorifenoli. Kloorifenolit sisältävät monia muita kloorattuja yhdisteitä epäpuhtauksina, esimerkkinä

6 6 CCA-kylläste PCDD/F-yhdisteet. Kloorifenolianalyyseissä määritetään seuraavien kloorifenolien pitoisuudet: 2,6-dikloorifenoli (CAS ), 2,5-dikloorifenoli (CAS ), 2,4-dikloorifenoli (CAS ), 3,5-dikloorifenoli (CAS ), 2,3-dikloorifenoli (CAS ), 3,4-dikloorifenoli (CAS ), 2,4,6-trikloorifenoli (CAS ), 2,3,6- trikloorifenoli (CAS ), 2,3,5-trikloorifenoli (CAS ), 2,4,5-trikloorifenoli (CAS ), 2,3,4-trikloorifenoli (CAS ), 3,4,5-trikloorifenoli (CAS ), 2,3,5,6-tetrakloorifenoli (CAS ), 2,3,4,6-tetrakloorifenoli (CAS ), 2,3,4,5- tetrakloorifenoli (CAS ) ja pentakloorifenoli (CAS ). Työpaikan ilmassa pentakloorifenolin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 1,5 mg/m 3. Tetrakloorifenolin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 1,5 mg/m 3. Kromia (Cr), kuparia (Cu) ja arseenia (As) sisältävät suolakyllästeet eli CCA-kyllästeet luokitellaan niiden sisältämän arseenimäärän mukaan A-, B- tai C-tyypin valmisteisiin, joista C-tyypin CCA-kyllästeet kiinnittyvät tehokkaimmin puuhun. C-tyypin kylläste sisältää tehoaineina 16-38% kromitrioksidia, 10 25% diarseenipentoksidia ja 6 14% kupari(ii)oksidia valmisteesta riippuen. Vesipohjainen CCAkylläste sisältää pääasiassa kupariarsenaattia ja kuparidikromaattia. Painesylinterissä imeytyy pintapuuhun noin 600 l/m 3 kyllästeliuosta. Kyllästeiden kiinnittymisen ja puun kuivumisen jälkeen kyllästetyssä pintapuussa on CCA-kyllästesuolaa kg/m 3. Kyllästetyssä pintapuussa on kuparia 1,2-1,4 kg/m 3, kromia 2,1-2,3 kg/m 3 ja arseenia 1,8-2,2 kg/m 3. BTEX-yhdisteet Yhteisnimitys bentseenille (CAS ), tolueenille (CAS ), etyylibentseenille (CAS ), orto-ksyleenille (CAS ), meta-ksyleenille (CAS ) ja para-ksyleenille (CAS ). Mineraaliöljyt Valtioneuvoston päätöksessä 1154/1993 on asetettu bentseenin sitovaksi raja-arvoksi sisäilmassa 8 tunnin vertailuajalla 3,25 mg/m 3. Työpaikan ilmassa tolueenin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 81 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 380 mg/m 3. Työpaikan ilmassa etyylibentseenin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 220 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 880 mg/m 3. Työpaikan ilmassa ksyleenien HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 220 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 440 mg/m 3. Mineraaliöljyiksi kutsutaan öljyhiilivetyjakeita C 10 -C 40. Öljyhiilivetyjakeet jaetaan bensiinijakeisiin C 5 -C 10, keskitisleisiin C 10 -C 21 ja raskaisiin jakeisiin C 22 -C 40. Mineraaliöljyjen määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN mukaista menetelmää.

7 7 VOC-yhdisteet VVOC-yhdisteet SVOC-yhdisteet VOC-yhdisteet ilmanäytteessä FLEC BULK DOC Metallipitoisuuksien määritys Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Volatile Organic Compounds), kiehumispistealue noin 50 (100)-(240) 260 C ja höyrynpaine yli 10-2 kpa. Erittäin haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Very Volatile Organic Compounds), kiehumispistealue 0-noin (50) 100 C ja höyrynpaine yli 15 kpa. Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet (Semivolatile Organic Compounds), kiehumispistealue noin 240 (260) (380) 400 C ja höyrynpaine kpa. VOC-yhdisteiden analytiikka on standardoitu standardissa ISO FLEC (Field and laboratory emission cell) on materiaaliemissioiden tutkimiseen tarkoitettu laitteisto. FLEC-menetelmällä voidaan selvittää VOC-yhdisteiden, ammoniakin, formaldehydin ja PAH-yhdisteiden emissioita. FLEC-menetelmä laboratorio-olosuhteissa on standardoitu standardissa ISO FLEC-näytteenoton kevennetty kenttänäytteenottomenetelmä on kuvattu standardissa NT Build 484. FLECtutkimusten analyysitulokset ilmoitetaan mittayksikössä µg/m 2 h. Materiaalinäytteiden emissioiden tutkiminen laboratorio-olosuhteissa. Tulokset ilmoitetaan mittayksikössä µg/gh tai µg/m 3 g. Liuennut orgaaninen hiili (Dissolved Organic Carbon). Orgaanisen hiilen liukoisuuden määrityksessä on käytettävä standardin CEN/TS mukaista läpivirtaustestiä. Laadunvalvonnassa voidaan myös käyttää standardin SFS-EN mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä. Liukoisen orgaanisen hiilen pitoisuus uuttoliuoksissa on määritettävä standardin SFS-EN mukaisesti. Näytteen esikäsittelyssä metallien määritystä varten on käytettävä standardin SFS-EN mukaista happouuttoa ja mikroaaltohajotusta tai standardin SFS-EN mukaista aqua regia -uuttoa. Metallien määrityksessä on käytettävä standardoituja menetelmiä (ICP-MS, ICP-AES tai AAS). Niiden sijasta voidaan käyttää muita menetelmiä, jos tulosten vastaavuus mainittujen menetelmien tulosten kanssa tunnetaan. Metallien pitoisuus uuttoliuoksissa on määritettävä standardien SFS- EN (As, Ba, Cd, Co, Cr, CrVI, Cu, Mo, Ni, Pb, Se, V ja Zn) ja SFS-EN (Hg) mukaisesti. Työpaikan ilmassa arseenin ja sen epäorgaanisten yhdisteiden HTParvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,01 mg/m 3. Työpaikan ilmassa bariumin liukoisten yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3. Työpaikan ilmassa kadmiumin ja sen yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,02 mg/m 3. Työpaikan ilmassa koboltin ja sen epäorgaanisten yhdisteiden HTP-

8 8 Jätteen laadun perustutkimus Jätteen laadun laadunvalvontatutkimus arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,02 mg/m 3. Työpaikan ilmassa kromi(ii):n ja kromi(iii):n ja niiden yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3. Työpaikan ilmassa kromi(iv):n ja sen yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,05 mg/m 3. Työpaikan ilmassa kuparin ja sen yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 1 mg/m 3. Työpaikan ilmassa molybdeenin ja sen liukoisten yhdisteiden HTParvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,5 mg/m 3. Työpaikan ilmassa nikkelin yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,1 mg/m 3. Valtioneuvoston päätöksessä 1154/1993 on asetettu lyijypölyn sitovaksi raja-arvoksi työpaikan ilmassa 8 tunnin vertailuajalla 0,1 mg/m 3. Työpaikan ilmassa seleenin ja sen yhdisteiden HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,1 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 0,3 mg/m 3. Perustutkimuksilla osoitetaan jätteen kuuluvan asetuksen (Vna 403/2009) soveltamisalaan. Perustutkimuksissa on vakioiduin analyysi- ja testausmenetelmin selvitettävä ainakin jätteen koostumus ja haitallisten aineiden liukoisuus. Jätteen laatua on seurattava laadunvalvontatutkimuksin riittävän pitkän ajan laadunvarmistusjärjestelmän mukaisesti. Vähimmäisvaatimuksena pidetään viittä peräkkäistä näytteenottosuunnitelman mukaista tutkimuskertaa. Jos jätteen laatua ei ole seurattu riittävän pitkältä ajalta, voidaan jätteen hyväksyttävyyttä asetuksen mukaiseen käyttöön arvioida jäte-erittäin tehtävien perustutkimusten perusteella. DDT DDT eli 1,1,1-trikloori-2,2-bis(4-kloorifenyyli)etaani (CAS ) on yleisesti käytetty insektisidi (hyönteismyrkky). Suomessa DDT:n kauppanimenä on ollut ainakin Täystuho. DDT:n käyttö on kielletty Suomessa pelto- ja puutarhaviljelmillä vuonna 1972, metsäkäytössä vuonna 1975 ja asunnoissa, varastoissa ja kotieläinsuojissa vuonna DDT ei ole sukua PCB-yhdisteille tai dioksiineille, mutta on niiden tavoin kloorattu, pysyvä orgaaninen yhdiste eli POP-yhdiste. Se biokonsentroituu ympäristössä ja saattaa aiheuttaa vahinkoa villieläimille. Sekä DDT että PCDD/F vaikuttavat ilmeisesti haitallisesti sisäeritykseen. DDD DDE DDT ei ole akuutisti vaarallinen eli kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Työpaikan ilmassa DDT:n HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 1 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 3 mg/m 3. DDD eli 1,1-dikloori-2,2-bis(4-kloorifenyyli)etaani (CAS ) on DDT:n hajoamistuote. DDD on luokiteltu karsinogeeniseksi. DDE eli 1,1-bis(4-kloorifenyyli)etaani (CAS ) on DDT:n hajoamistuote. DDE on luokiteltu karsinogeeniseksi.

9 9 Gelatiini Kaseiini Ammoniakki Radon SEM Valomikroskooppi Gelatiinia (CAS ) on käytetty tasoitteiden lisäaineena. Gelatiini eli liivate on proteiinista koostuva aine, jota valmistetaan yleensä sian nahasta tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä pitkään keittämällä. Kaseiinia (CAS ) on käytetty tasoitteiden lisäaineena. Kaseiinit ovat lehmänmaidon suurin proteiiniryhmä ja merkittävä välittömän allergian aiheuttaja eli allergeeni. Maidolle herkistyminen ilmenee yleensä ruoka-allergiana, mutta maitoproteiineille voi herkistyä myös hengitettynä tai ihokosketuksen kautta. Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2001 (Mäkinen-Kiljunen, Mussalo-Rauhamaa) on todennettu herkistyminen tasoiteaineille. Selvä vaste oli tutkimustulosten mukaan usein osoitettavissa kaseiinille. Tutkijoiden mukaan herkistävien tai oireita pahentavien valkuaisaineiden pääsyä huoneilmaan voidaan vähentää maalaamalla tasoiteainepinnat esimerkiksi alkylidimaalilla. Ammoniakki (CAS ) on väritön kaasu, jonka tunnistaa sille ominaisesta pistävästä mädästä hajusta. Sisäilman tavoitearvot ammoniakille ovat S1 0,03 mg/m 3, S2 0,03 mg/m 3 ja S3 0,04 mg/m 3. RakMK D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet 2012 mukaan sisäilman ammoniakkipitoisuuden suunnittelun ohjearvo on 0,02 mg/m 3. Tutkimusten mukaan ammoniakin normaali pitoisuus sisäilmassa on välillä 0,01-0,02 mg/m 3 ja se aiheuttaa ihmiselle ärsytysoireita pitoisuuksien kohotessa yli 0,16-0,41 mg/m 3. Sisäilmassa yli 0,25 mg/m 3 :n ammoniakkipitoisuutta voidaan pitää kohonneena ja pitoisuus viittaa sisäilman epätavanomaisiin lähteisiin. Ammoniakille raportoitu hajukynnys vaihtelee erittäin paljon, eli ammoniakki aiheuttaa oireilua paljon pienemmillä pitoisuuksilla kuin ihminen sen pystyy edes haistamaan. Työpaikan ilmassa ammoniakin HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 14 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 36 mg/m 3. Radon (CAS ) on asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu. Noin puolet suomalaisen saamasta säteilyannoksesta on peräisin huoneilman radonista. Pitkäaikainen asuminen suuressa radonpitoisuudessa lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 944/92 mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvon ei tulisi ylittää arvoa 400 Bq/m 3. RT RakMK-21429:n (2010) mukaan sisäilman radonpitoisuuden suunnittelun ohjearvo on 200 Bq/m 3. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 96 Bq/m 3. Pyyhkäisyelektronimikroskooppi (Scanning electron microscope). Tutkimusmenetelmä, jota käytetään muun muassa asbestianalytiikassa. Valomikroskoopin toiminta perustuu valon värähdyslaajuuden muuttumiseen eri lailla eri aineissa. Tutkimusmenetelmä, jota käytetään muun muassa asbestianalytiikassa Valomikroskoopin erotuskyky on noin 200 nm, joten sitä pienempien materiaalien tutkimiseen tarvitaan pyyhkäisyelektronimikroskopiaa.

10 10 ICP-AES ICP-MS AAS PVC Ftalaatit Piimaa Asbestikartoitus Induktiivisesti kytketty plasma - atomiemissiospektroskopia (Inductively coupled plasma - atomic emission spectroscopy). Analyysimenetelmä, jota käytetään muun muassa alkuaineanalyyseihin. Induktiivisesti kytketty plasma - massaspektrometria (Inductively coupled plasma - mass spectrometry). Analyysimenetelmä, jota käytetään muun muassa alkuaineanalyyseihin. Atomiabsorptio spektroskopia (Atomic absorption spectroscopy). Analyysimenetelmä, jota käytetään muun muassa alkuaineanalyyseihin. Polyvinyylikloridi eli PVC (CAS ) on erittäin yleinen yhdiste rakennusmateriaaliteollisuudessa. Rakennusmateriaaleissa PVCmuovia on käytetty esimerkiksi putkissa, listoissa, lattiamatoissa ja märkätilojen tapeteissa. PVC-muovissa voi olla merkintä 03 nuolikolmion sisällä. PVC-muovia ei voida hyödyntää energiaksi polttamalla kotitalouksien lämmityskattiloissa eikä energiajaetta hyödyntävissä voima- tai lämpölaitoksissa poltossa syntyvien haitallisten yhdisteiden takia. Polttaminen rajoittuu erityisiin jätteenpolttolaitoksiin, mutta jos näitä ei ole käytettävissä, PVC-jäte toimitetaan sekajätteenä kaatopaikoille. Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä ja niitä käytetään muovien pehmittiminä. Yleisimmät Suomessa PVC-muovimatoissa pehmittimenä käytetyt ftalaatit ovat di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti eli DEHP (CAS ), di-isononyyliftalaatti eli DINP (CAS ) ja isodekyyliftalaatti eli DIDP (CAS ). DEHP on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi ja sen käyttö muovimattoteollisuudessa on vähentynyt. DEHP:n korvaavina tuotteina käytetään muiden ftalaattien lisäksi sitraatteja sekä 1,2-sykloheksaanin dikarboksyylihapon diisononyyliesteriä eli DINCH:ia (CAS ). Työpaikan ilmassa DEHP:n HTP-arvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 5 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 10 mg/m 3. Piimaa (CAS ) on maalaji, joka koostuu lähinnä kiteytymättömästä piistä. Piimaa saattaa sisältää asbestia. Asbestikartoituksella tarkoitetaan tutkimuskohteessa olevien mahdollisesti asbestipitoisten materiaalien pintapuolista kartoittamista. Haitta-ainekartoitus Haitta-ainekartoituksella tarkoitetaan tutkimuskohteessa olevien haitta-ainepitoisten materiaalien pintapuolista kartoittamista. Haittaainekartoituksen yhteydessä ei välttämättä kerätä näytteitä analyysejä varten ja se soveltuukin haitta-ainetutkimuksen tarveselvitysvaiheeseen. Haitta-ainetutkimus Haitta-ainetutkimuksella tarkoitetaan tutkimuskohteessa tehtävää haitta-ainepitoisten materiaalien kartoittamista ja analysoimista. Haittaainetutkimuksissa tutkitaan pintamateriaalien lisäksi rakenteiden sisäiset haitalliset aineet ja rakenteisiin mahdollisesti imeytyneet muut haitalliset aineet. Haitta-ainetutkimusraportti on kattava asiakirja tilojen käyttöturvallisuuden arviointiin, korjaus- ja purkutöiden kustannuslaskentaan ja työturvallisuusriskien arviointiin, haitta-ainepitoisten materiaalien määräarvion laatimiseen sekä korjaus- ja purkutöissä syntyvi-

11 11 HTP-arvo Formaldehydi Fenoli-indeksi L/S-suhde Läpivirtaustesti POP-yhdisteet Ravistelutesti TOC TDS Hehkutusjäännös Jätteen tuottaja en jätteiden lajitteluohjeiden laatimiseen. Haittaainetutkimusraportissa tulee ottaa kantaa ympäristöriskien arvioinnin lisäksi myös tarvittaviin jatkotutkimuksiin, jos purkujätettä halutaan uudelleenkäyttää maarakentamisessa. Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet eli HTP-arvot ovat sosiaali- ja terveysministeriön arvioita työntekijöiden hengitysilman epäpuhtauksien pienimmistä pitoisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Ne on vahvistettu työturvallisuuslain (738/2002) 38 4 momentin nojalla annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (1213/2011). Työnantajan on otettava ne huomioon työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa sekä työympäristön suunnittelussa työpaikan ilman puhtautta, työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä arvioidessaan. Formaldehydiä on käytetty vuorivillan, liimojen, hartsien ja lakkojen valmistukseen. Formaldehydin haju on voimakas ja korkeina sisäilmapitoisuuksina se aiheuttaa hengitystie- ja silmäoireita. RT RakMK :n (2010) mukaan sisäilman formaldehydipitoisuuden suunnittelun ohjearvo on 0,05 mg/m 3. Sisäilmassa yli 0,015 mg/m 3 :n formaldehydipitoisuutta voidaan pitää kohonneena ja pitoisuus viittaa sisäilman epätavanomaisiin lähteisiin. Työpaikan ilmassa formaldehydin HTParvoksi 8 tunnin altistuksella on asetettu 0,37 mg/m 3 ja 15 minuutin altistuksella 1 mg/m 3. Formaldehydi on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 aineluettelossa luokiteltu kategoriaan 2 kuuluvaksi mahdollisesti ihmisessä syöpää aiheuttavaksi aineeksi (Carc. 2). Summaparametri fenoliyhdisteille Liukoisuustestissä uuttoon käytetyn vesimäärän (L) suhde kiinteän materiaalin määrään (S) Kolonnitesti. Testi, jossa tutkitaan läpivirtaavaan uuttonesteeseen jätteestä liukenevia aineita. Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent organic pollutants) kuten PCB-yhdisteet, PCDD/PCDF-yhdisteet, aldriini, klordaani, DDT, dieldriini, endriini, heptakloori, HCB, HDBC, mirex ja toksafeeni. Testi, jossa selvitetään ravistelun avulla uuttonesteeseen jätteestä liukenevien aineiden liukoisuutta. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä kiinteässä materiaalissa (Total organic carbon). Uuttoveteen liuenneiden aineiden kokonaismäärä (Total dissolved solids). Hehkutusjäännös saadaan selville kuumentamalla tutkittava näyte niin korkeassa lämpötilassa, että orgaaninen aines palaa ja vesi haihtuu. Jätteen tuottajalla tarkoitetaan sitä, jonka toiminnasta syntyy jätettä tai jonka esikäsittely-, sekoittamis- tai muun toiminnan tuloksena jätteen ominaisuudet tai koostumus muuttuvat (jätelain 646/ :n 1 mom.

12 12 Jätteen haltija Jätteen kuljettaja HBCD Sisäilmastoluokitus (S) Sisäilmaston tavoitearvot on esitetty RT ohjeessa. Sisäilmaston laatu jaetaan seuraaviin luokkiin: S1 (yksilöllinen), S2 (hyvä) ja S3 (tyydyttävä). S1 tarkoittaa sisäilman laatua, jota 90 % arvioijista pitää hyvänä. S3 on alin hyväksyttävä luokka, jossa voi kuitenkin ilmaantua haittoja herkille henkilöille. Luokitus perustuu useisiin tutkimuksiin ja pitkäaikaisiin aistinvaraisiin kokemuksiin sisäilman laadusta. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokitus (P) Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M) 4 kohta) Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on (jätelain 646/ :n 1 mom. 5 kohta) Jätteen kuljettajalla tarkoitetaan sitä joka vastaa jätteen kuljetuksesta (jätelain 646/ :n 1 mom. 7 kohta) HBCD eli heksabromisyklododekaani (CAS ) on yleisesti käytetty palonsuojausaine. Suomessa HBCD:tä on erityisesti palosuojatuissa EPS- ja XPS-eristeissä (ns. S-laatu). Vuonna 2013 POPyhdisteitä rajoittavan Tukholman sopimuksen osapuolikokous päätti HBCD:n kieltämisestä maailmanlaajuisesti. HBCD:n valmistusta, vientiä, tuontia ja käyttöä rajoitetaan niin, että käyttö sallitaan vielä 5-10 vuoden ajan rakennusten polystyreenieristeiden (EPS- ja XPS-) palonsuojaukseen, minkä aikana korvaava kemiallinen palonsuoja-aine tulee markkinoille. Sen jälkeen HBCD kielletään täysin. Rajoitukset ja rakennuseristeitä koskeva poikkeukset tulevat Euroopan Unionissa voimaan, kun ne on siirretty unionin lainsäädäntöön, aikaisintaan kesällä Säädöksen voimaantulon jälkeen HBCD:tä sisältävät materiaalit pitää hävittää POP-jätteenä. HBCD:tä voi päästä ympäristöön sen valmistuksesta ja käytöstä sekä sitä sisältävien materiaalien mekaanisesta työstämisestä, kulumisesta ja murskaamisesta, sillä yhdiste ei ole kemiallisesti sitoutunut ympäröivään polystyreeniin. Sitä ei kuitenkaan vapaudu eristemateriaaleista niiden häiriintymättömän käytön aikana, eikä asennettuja eristeitä tarvitse ennenaikaisesti poistaa käytöstä. Suomessa ei valmisteta HBCD:tä, mutta muutama suomalainen yritys valmistaa HBCD:ta sisältäviä polystyreenieristeitä. HBCD:tä on käytetty Suomessa EPS-eristeiden palosuojaukseen 1960-luvulta lähtien. Eristeiden lisäksi maahan tuodaan HBCD:tä sisältäviä pakkausmateriaaleja ja mahdollisesti muoveja ja tekstiilejä. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokituksen vaatimukset on esitetty ohjeessa RT Sisäilmastoluokitus Uuden ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokituksessa käytetään kahta puhtausluokkaa (P1 ja P2). Puhtausluokka valitaan järjestelmän suunnitteluvaiheessa. Rakennusmateriaalien päästöluokitus on esitetty ohjeessa RT Rakennusmateriaalien päästöluokitus on kolmiportainen siten, että luokka M1 on paras ja luokka M3 eniten epäpuhtauspäästöjä synnyttävä.

13 13 3 Haitta-aineiden tutkimustyö Haitta-ainetutkimuksen avulla saatujen tietojen perusteella saadaan tietoa purkutarpeista, kapselointitarpeista sekä purkutyömenetelmistä. Haitta-ainetutkimusten tuloksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia korjaus- ja purkusuunnitteluun sekä jätekustannuksiin, joten haitta-ainetutkimus on suositeltavaa tehdä muiden kuntotutkimuksien yhteydessä ennen hankesuunnitteluvaiheen käynnistymistä. 3.1 Haitta-ainetutkimusten valmistelevat työt Haitta-ainetutkimusten suunnittelussa onnistutaan sitä paremmin, mitä paremmat lähtötiedot tutkimuskohteesta on. Oleellisia lähtötietoja ovat: 3.2 Kenttätyöt Tieto siitä, mitä kiinteistön tulevaisuudelle suunnitellaan (esimerkiksi korjaus, purku tai käyttötarkoituksen muutos) Kiinteistön mahdollisimman laaja rakennushistoriaselvitys käyttöhistoriaselvityksineen Alkuperäiset sekä muutosten jälkeiset pohjakuvat, rakennekuvat, LVIS-kuvat ja julkisivukuvat Tiedot toteutetuista tilamuutoksista sekä tilojen käyttötarkoitusmuutoksista Mahdolliset tilaselvitykset Kenttätöiden aikana haitta-ainetutkijoilla tulee olla pääsy kaikkiin tutkittavan kohteen tiloihin. Jos kohteessa suunnitellaan korjauksia vain rajatulle alueelle, on haittaainetutkimuksissa tutkittava rajatun alueen lisäksi myös sen ulkopuolella välittömässä läheisyydessä olevat mahdollisesti haitta-ainepitoiset materiaalit. Kenttätyössä tehdään muistiinpanoja, valokuvataan ja otetaan näytteitä mahdollisesti haitta-ainepitoisista näytteistä. Tutkimuksissa on varauduttava tekemään rakenneavauksia rakenteiden sisäisten haitta-ainepitoisten materiaalien havaitsemiseksi. Tutkimuksissa tarvittavia työkaluja ovat terävät työkalut kuten puukko, mattoveitsi, taltta ja naskali; lyömiseen tarvittavat työkalut kuten vasara ja leka; leikkaamiseen tarvittavat työkalut kuten puusaha, metallisaha ja villasaha; tarttumisen ja taivuttamiseen tarvittavat työkalut kuten erilaiset pihdit; maalien irrottamiseen tarvittavat työkalut kuten maalihöylät sekä avauksiin tarvittavat työkalut kuten erilaiset ruuvimeisselit, vääntimet, pulttisarjat, rautakanki, sorkkarauta, porat sekä timanttiporauskalusto.

14 14 Rakenneavaukset tulee suorittaa niin laajasti kuin on mahdollista. Kuvan esimerkki on 1800-luvun loppupuolella valmistuneen koulurakennuksen välipohjasta. Ilman tarpeeksi laajaa rakenneavausta, ei kaikkia haitta-ainepitoisia materiaaleja olisi saatu selville. Esimerkin välipohjassa ylimpänä kerroksena on asbestipitoinen kvartsivinyylilaatta, joka on liimattu asbestipitoisella mustalla liimalla asbestipitoisen magnesiamassan päälle. Magnesiamassa on valettu ja 60-luvulla alkuperäisen PAH-yhdiste- ja öljyhiilivetypitoisen valuasfalttikerroksen päälle. Alkuperäinen valuasfaltti on pohjustettu PAH-yhdistepitoisella bitumipohjusteella. Alkuperäinen raakaponttilaudoitus on kyllästetty PAH-yhdistepitoisella kyllästysaineella. Tässä ohjeessa osiossa 4 on pyritty kuvaamaan mahdollisimman yksiselitteisesti kunkin rakennusmateriaalin näytteenottotekniikka, tarvittava näytemäärä tarvittavat analyysit sekä näytteiden pakkaus. 3.3 Haitta-ainetutkimusten kenttätöiden työturvallisuus Haitta-ainetutkimuksia suunniteltaessa on aina varauduttava tutkimuskohteessa oleviin riskeihin. Tyypillisiä työturvallisuusriskejä tutkimuskohteissa ovat epävakaat rakenteet, kova melu, putoamisvaara sekä sähkön, veden tai valon puute. Korkeariskisissä kohteissa on suositeltavaa, että haitta-ainetutkimukset tehdään parityönä. Mahdollisia haitta-aineita, mikrobikasvustoa tai bakteerikasvustoa sisältävät rakennusaineet sekä mahdolliset tuhoeläimet aiheuttavat tutkimuskohteessa altistumisriskin. Haitta-ainetutkimusten yhteydessä kerättäviä näytteitä tulee aina käsitellä niin ettei niiden keräys ja jatkokäsittelyssä altistuta haitallisille aineille. Näytteenotossa on tarpeen mukaan suojauduttava asianmukaisilla henkilökohtaisilla suojaimilla kuten kuulosuojaimilla, suojahansikkailla, suojahaalareilla, hengityssuojaimilla sekä suojalaseilla. Altistusriskejä alentavat näytteiden pakkausmenetelmät on kuvattu tämän ohjeen osiossa 4.

15 Haitta-aineanalyysilaboratoriot Materiaalien haitta-ainepitoisuudet tulee aina selvittää analyysilaboratoriossa. Eri haittaaineanalyyseihin soveltuvat analyyttiset menetelmät, standardit ja määritysrajat on kuvattu osiossa 2. Kun mahdollisesti haitta-ainepitoisia materiaaleja toimitetaan analysoitavaksi analyysilaboratorioon on näytelähetteessä huomioitava myös analyysilaboratorion työntekijöiden turvallisuus. Jos saman materiaalin eri (esimerkiksi asbestianalyysi ja PAH-yhdisteanalyysit) analyysit tehdään useassa laboratoriossa on molemman laboratorion tiedettävä näytteen sisältämät riskit. 3.5 Haitta-ainetutkimusraportti Näytteiden ja silmämääräisten havaintojen pohjalta laaditaan kirjallinen tutkimusraportti, joka on kattava asiakirja korjaus- ja purkusuunnittelua sekä urakkalaskentaa ja työturvallisuuden suunnittelua varten. Raportissa on esitettävä vaarallisia aineita sisältävien materiaalien määrät, laadut ja sijainti. Raportissa annetaan korjaus- tai purkutöissä syntyvälle vaaralliselle jätteelle jäteluokitus. Raportissa ilmoitetaan myös vaarallisten materiaalien riskiryhmittely rakennuksen käytön suhteen, korjaus- ja purkutöiden suhteen, jäteluokituksen suhteen ja mahdollisen ympäristön pilaantumisriskin suhteen. Raportissa kuvataan myös ne tutkitut materiaalit, jotka eivät sisällä haitallisia aineita sekä ne tilat, joihin tutkimushetkellä ei ollut pääsyä Altistuminen rakennusmateriaalien sisältämille haitallisille aineille Haitta-ainetutkimusraportin laatijan tulee olla selvillä haitta-aineiden altistusreiteistä. Pääasialliset altistusreitit rakennusmateriaalien sisältämille haitallisille aineille ovat sisäilmaan haihtuvien haitallisten aineiden hengittäminen (esim. öljyhiilivedyt ja PAHyhdisteet), sisäilmaan kuitumaisina irtoavien haitallisten aineiden hengittäminen (esim. asbesti- ja mineraalivillakuidut), pölyyntyvien tai pölyyn sitoutuneiden haitallisten aineiden hengittäminen (esim. raskasmetallit, PCB-yhdisteet ja PAH-yhdisteet) sekä altistuminen ihokosketuksen kautta (esim. PAH-yhdisteet) Haitalliset aineet rakennuksen käytön suhteen Haitta-ainetutkimusraportissa tulee tuoda selkeästi esille ne haitallisia aineita sisältävät materiaalit, joista voi olla nykykunnossaan vaaraa tai haittaa kyseisten tilojen käyttäjille. Jos altistusriski on akuutti, tulee asiasta tiedottaa välittömästi tutkimusten tilaajalle. Raportissa tulee huomioida myös haitta-aineiden kulkeutumisesta aiheutuvat riskit. Haihtuvien haitallisten aineiden kulkeutumista muista tiloista tai rakenteiden sisältä voidaan arvioida paine-ero- ja merkkiainekokeiden avulla. Jos haitta-ainetutkimusten aikana tutkimuskohteessa havaitaan mahdollisia kosteudesta johtuvia vaurioita tai riskejä, tulee myös niistä tiedottaa tutkimusten tilaajaa. Tarvittaessa kosteudesta johtuvia riskejä voidaan kartoittaa erillisellä kosteus- ja sisäilmateknisillä tutkimuksilla. Rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioiden tutkimusohje on esitetty ohjeessa RT Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot. Haitta-aineiden altistumisriskejä voidaan arvioida haitallisesta aineesta riippuen ilmapyyhintä- tai laskeumanäytteiden avulla. Eri näytteiden näytteenottomenetelmät, analyysimenetelmät ja tulosten tulkinta on kuvattu tämän ohjeen osiossa 6.1.

16 Haitalliset aineet korjaus- ja purkutöissä Haitta-ainetutkimusraportista tulee tulla esille mahdollisimman selkeästi ne rakennuksen alueet, joissa haitta-aineet tulee ottaa huomioon korjaus- ja purkusuunnittelussa. Haitta-ainepitoisten materiaalien purkusuunnittelua ja purkamisen toteutusta varten on laadittu useita eri ohjeita: RatuTT Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009 Ratu R-1114 Asbestipurku osastointimenetelmällä, putkilinjat Ratu R-1115 Asbestipurku purkupussimenetelmällä RatuTT Asbestityöt RatuTT Valtioneuvoston päätös asbestityöstä 1380/1994 RatuTT Asbestipurkutöiden suorittaminen RatuTT 9.7 Asbestia sisältävien rakenteiden purku RatuTT Asbestipurkutyön työsuunnitelman toimittaminen työsuojelupiiriin RatuTT Asbestipurkutyövaltuutuksen hakeminen RatuTT Asbestipurkutyön työsuunnitelman toimittaminen työsuojelupiiriin, lomake RatuTT Työsuojeluhallituksen päätös asbestityötä tekevien lääkärintarkastuksista 205/1989 RatuTT Asbestipurkutyön työsuunnitelma Ratu Tavanomaiset purkutyöt. Vaaralliset aineet - käsittely ja suojaus. Menetelmät Ratu PCB:tä ja lyijyä sisältävien saumausmassojen purku. Menetelmät Ratu Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku. Osastointimenetelmä. Menetelmät Ratu 1225-S Pölyntorjunta rakennustyössä RatuTT Pölyntorjunta rakennustyössä Ratu 1221-S Purkutöiden suunnittelu Purkusuunnitelma ja purkutöiden tehtäväsuunnittelu RT Kyllästetty puutavara PCB- ja raskasmetallipitoisille maaleille, öljyhiilivetypilaantuneille rakenteille tai öljyhiilivetypitoisille rakennusmateriaaleille sekä orgaanisille tasoitteille ei ole laadittu erillisiä purkuohjeita, vaan niihin sovelletaan RatuTT Pölyntorjunta rakennustyössä työohjetta Haitalliset aineet jäteluokituksessa Rakennus- ja purkujätteen määrittely vaaralliseksi jätteeksi Rakennus- ja purkujätteen määrittely vaaralliseksi jätteeksi perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön. Valtioneuvoston asetuksen 179/2012 liitteessä 3 esitetään jätteen vaaraominaisuudet ja ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavat raja-arvot. Ympäristöperusteiseen riskinarviointiin ja jäteluokitteluun sovelletaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä (STMA 807/2001). Jätteen luokittelussa vaaralliseksi jätteeksi on myös huomioitava Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 5/2010 asetetut kemikaalikohtaiset rajaarvot. Jos jäte sisältää useampaa kuin yhtä vaaralliseksi luokiteltua ainetta, noudatetaan

17 17 aineiden pitoisuuksien yhteenlaskussa kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä annettua sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (STMA 807/2001). Rakennus- ja purkujätteen lajittelu ja kierrätys Vaarallisten jätteiden lajittelu työmaalla Valtioneuvoston asetuksen 179/ :n mukaan rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä jätteen erilliskeräys siten, että mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan jätelain 646/ :n mukaisesti valmistella uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää. Jätelain 15 :ssä säädetyin edellytyksin on tällöin järjestettävä erilliskeräys ainakin seuraaville jätelajeille: 1) betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet 2) kipsipohjaiset jätteet 3) kyllästämättömät puujätteet 4) metallijätteet 5) lasijätteet 6) muovijätteet 7) paperi- ja kartonkijätteet 8) maa- ja kiviainesjätteet. Valtioneuvoston asetuksen 179/ :n mukaisesti rakennus- ja purkujätteelle on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2020 hyödynnetään muutoin kuin energiana tai polttoaineeksi valmistamisessa vähintään 70 painoprosenttia rakennus- ja purkujätteestä, kallio- tai maaperästä irrotettuja maa- ja kiviaineksia sekä vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta. Vaarallisten jätteiden sekoittamiskielto Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. Sekoittamiskiellosta voidaan poiketa, jos sekoittaminen on jätteen käsittelemiseksi tarpeellista ja toimintaan on ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Jätteet on eroteltava, jos vaarallista jätettä on sekoitettu kiellon vastaisesti ja jos erottelu on tarpeen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi ja teknisesti mahdollista aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vaarallisen jätteen sekoittamiskiellon toimeenpanosta. Vaarallisten jätteiden pakkaamis- ja merkitsemisvelvollisuus Vaarallinen jäte on pakattava ja merkittävä ja siitä on annettava tarpeelliset tiedot jätehuollon kaikissa vaiheissa siten, että jätteen siirtoja ja ominaisuuksia voidaan seurata sen syntypaikalta hyödyntämiseen tai loppukäsittelyyn. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vaarallisen jätteen pakkaamisesta ja merkinnöistä sekä vaarallisesta jätteestä annettavista tiedoista. Asbestipitoinen jäte Kaikissa asbestia sisältävissä esineissä tai niiden pakkauksissa on oltava seuraavassa määritelty merkki:

18 18 a) mallin mukaisen merkin on oltava vähintään 5 cm korkea (H) ja 2,5 cm leveä; b) sen on koostuttava kahdesta osasta: - yläosassa (h1 = 40 % H) on oltava mustalla taustalla valkoinen a-kirjain, - alaosassa (h2 = 60 % H) on oltava punaisella taustalla valkoisin tai mustin ja selvästi luettavin kirjaimin vakiosanamuoto;

19 19 c) jos esine sisältää krokidoliittia, vakioilmaisun sanat sisältää asbestia korvataan sanoilla sisältää krokidoliittia/sinistä asbestia. d) jos merkintä tehdään suoraan esineeseen painamalla, yksi taustaväristä erottuva väri riittää. Siirtoasiakirjat Siirtoasiakirjan käytöllä on tarkoitus turvata jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn sekä luoda edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja ja vahvistettava siinä annettujen tietojen oikeellisuus. Haltijan on huolehdittava, että siirtoasiakirja on mukana jätteen siirron aikana ja että se annetaan siirron päätyttyä jätteen vastaanottajalle. Käytännössä siirtoasiakirja on laadittava ainakin kahtena kappaleena, jotta sekä haltijalle että vastaanottajalle jää oma kappaleensa. Jätteen kuljettajan on jätteen haltijan ohjeiden mukaisesti pidettävä siirtoasiakirja mukana jätteen siirron aikana, esitettävä siirtoasiakirja tarvittaessa valvovalle viranomaiselle tai poliisille ja annettava se jätteen vastaanottajalle. Jos kysymys on kotitaloudesta noudettavasta jätteestä, jätteen kuljettajan on meneteltävä edellä tässä ohjeessa esitetyllä tavalla. Jätteen vastaanottajan on vahvistettava jätteen vastaanotto ja vastaanotetun jätteen määrä. Jätteen haltijan ja vastaanottajan vahvistus on yleensä annettava siirtoasiakirjaan tehdyllä manuaalisella tai sähköisellä allekirjoituksella jätteen luovutuksen tai vastaanoton yhteydessä. Jos siirtoasiakirjan allekirjoittaminen tuolloin ei ole mahdollista, voidaan vahvistus tehdä myös muunlaisin järjestelyin, jos tämä ei heikennä vahvistuksen luotettavuutta. Tällaisia järjestelyjä voivat olla esimerkiksi: miehittämättömässä vastaanottopaikassa automaatiojärjestelmä rekisteröi jätteen vastaanoton ja vaaka tulostaa kuitin jätteen kuljettajalle; kuljettaja toimittaa siirtoasiakirjan ja kuitin jälkikäteen jätteen vastaanottajalle, joka vahvistaa jätteen vastaanoton siirtoasiakirjaan siirtoasiakirjaan liitetään erillinen jätteen haltijan allekirjoittama toimeksianto jätteen kuljettajalle, jonka mukaisesti tämä täydentää siirtoasiakirjaa jätteen haltijan puolesta yksittäistä kuljetuserää koskevilla tiedoilla; jäljennös täydennetystä asiakirjasta toimitetaan jätteen haltijalle; toimeksianto korvaisi siirtoasiakirjaan tehtävän jätteen haltijan allekirjoituksen Jätelain 646/ :n mukaan jätteen saa luovuttaa vain seuraaville vastaanottajille: jätteen kuljettaja, välittäjä tai kerääjä, jolla on jätehuoltorekisteriin tehdyn hyväksynnän tai merkinnän perusteella oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä; jätteen käsittelijä, jolla on ympäristöluvan tai ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tehdyn rekisteröinnin perusteella oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä jos toimintaan ei lain mukaan tarvita viranomaishyväksyntää, muu vastaanottaja, jolla on riittävä asiantuntemus sekä taloudelliset ja tekniset valmiudet järjestää jätehuolto. Siirtoasiakirja on laadittava, kun seuraavia jätteitä siirretään ja luovutetaan jätelain 646/ :ssä tarkoitetulle vastaanottajalle: vaarallinen jäte (jäteasetuksen 179/2012 liite 4) sako- ja umpikaivoliete

20 20 hiekan- ja rasvanerotuskaivojen liete pilaantunut maa-aines rakennus- ja purkujäte Rakennus- ja purkujätteitä ovat jäteasetuksen 179/2012 liitteessä 4 olevan jäteluettelon pääluokkaan 17 kuuluvat jätteet. Tämän mukaisesti myös esimerkiksi jätteeksi luokitellusta pilaantumattomasta maa-aineksesta on laadittava siirtoasiakirja. Sen sijaan siirtoasiakirjan laatimisvelvollisuus ei koske esimerkiksi rakentamis- ja purkamistoiminnassa syntyviä yhdyskuntajätteitä eikä erilliskerättyjä pakkausjätteitä. Siirtoasiakirjaa ei tarvita silloin, kun edellä tarkoitettuja jätteitä siirretään luovuttamatta niitä jätelain 29 :n mukaisesti, kuten saman tuotantolaitoksen sisäisissä jätesiirroissa tai siirroissa laitokseen kuuluvaan jätteenkäsittelylaitokseen. Valtioneuvoston asetuksen 179/ :n mukaan jätelain 646/ :ssä tarkoitetussa siirtoasiakirjassa on oltava seuraavat tiedot: 1) jätteen tuottajan tai muun jätteen haltijan, kuljettajan ja vastaanottajan nimi ja yhteystiedot; 2) jätteen siirron ajankohta sekä alkamis- ja päättymispaikka; 3) jäteluettelon mukainen jätteen nimike sekä kuvaus jätelajista; 4) jätteen määrä; 5) jätteen haltijan vahvistus annettujen tietojen oikeellisuudesta; 6) jätteen siirron päätyttyä jätteen vastaanottajan vahvistus jätteen vastaanotosta mukaan lukien tiedot vastaanotetun jätteen määrästä Vaarallisen jätteen siirtoa koskevassa siirtoasiakirjassa on lisäksi oltava seuraavat tiedot: 1) jätteen koostumus, olomuoto ja liitteen 3 mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet; 2) jätteen pakkaus- ja kuljetustapa; 3) jätteen käsittelytapa. Siirtoasiakirjan muotoa ei jätelainsäädännössä yksilöidä, vaan sen ulkoasun voi jätteen haltija tai kuljettaja muokata tarkoitukseensa sopivaksi. Siirtoasiakirjan tiedot voidaan tarvittaessa yhdistää myös rahtikirjaan tai muuhun käytössä olevaan kuljetusasiakirjaan. Se voi olla myös sähköisessä muodossa. Jätteen haltijan (tai kotitalouksista noudetun jätteen osalta jätteen kuljettajan) ja vastaanottajan on säilytettävä vahvistamansa siirtoasiakirja tai sen jäljennös kolmen vuoden ajan allekirjoituksesta. Säilytys voidaan tehdä sähköisessä muodossa. Jätteen haltija tai vastaanottaja voi sopia esimerkiksi jätteen kuljetusyrityksen kanssa siirtoasiakirjojen säilytyksestä näiden puolesta. Julkisoikeudellinen vastuu siirtoasiakirjaa koskevien säännösten noudattamisesta säilyy kuitenkin jätteen haltijalla tai vastaanottajalla. Siirtoasiakirjaa ei tarvitse lähettää viranomaiselle, vaan se on voitava esittää viranomaiselle tämän pyynnöstä Vaaralliset aineet ympäristön suhteen Haitta-ainetutkimusraportissa tulee tuoda selkeästi esille ne haitallisia aineita sisältävät materiaalit, joista voi sellaisenaan olla vaaraa rakennuksen ympäristölle. Esimerkiksi

21 21 vanhan teollisuusrakennuksen toimintojen vuoksi tai kemikaalivahingon vuoksi pilaantuneet maanvastaiset rakenteet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisriskin. Rakennushistoriaselvitysten perusteella raportissa on suositeltavaa arvioida myös kiinteistön käyttöhistoriasta johtuvia riskejä. Vanhojen kaatopaikkojen ja voimakkaasti haitta-aineilla pilaantuneen maaperän haihtuvat haitalliset aineet voivat kulkeutua vuotoreittien kautta rakennuksen sisäilmaan ja ne voivat myös imeytyä rakenteisiin. Raportissa tulee myös arvioida vanhoista korjaustoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneita ympäristön pilaantumisriskejä. Tällaisia ovat muun muassa julkisivun elastisten saumojen uusimiset sekä julkisivun maalipintojen uusimiset. Raportissa tulee tuoda esille myös ne maanalaiset rakenteet, joihin tutkimushetkellä ei ollut pääsyä. Kuvattavia riskirakenteita ovat muun muassa öljysäiliöt sekä kanaalit ja kanavat. Jos historiatietojen perusteella arvioidaan kohteen toiminnoista mahdollisesti aiheutuneen maaperän pilaantumista, tulee kohteessa tehdä maaperän haittaainetutkimuksia. Tutkimusten suunnitteluun ja suorittamiseen suositellaan sertifioitua ympäristönäytteenottajaa ja riittävän ammattitaitoista suunnittelijaa. Suomen ympäristökeskuksella on valmisteilla julkaisu Hyvät käytännöt pilaantuneiden maiden tutkimuksissa. koskien käytäntöjä pilaantuneiden maiden näytteenotossa. 4 Mahdollisesti haitta-ainepitoiset materiaalit ja niiden tutkiminen Haitta-aineiden valtioneuvoston asetuksen 179/2012 luettelon mukainen jäteluokitus ja aikoja, jolloin haitta-ainepitoisia rakennusaineita ja -tarvikkeita oli markkinoilla, on esitetty osiossa Ruiskutusmassat Ruiskutusmassat saattavat sisältää asbestia. Asbestiruiskutuksia on käytetty palosuojaukseen, lämmön- ja ääneneristykseen sekä akustisiin eristyksiin. Ilmanvaihtokanavien lämmöneristyksessä asbestipitoisia ruiskutusmassoja on tiettävästi käytetty vain kanavien ulkopinnoilla ja paloalueelta toiseen siirryttäessä. Yleisimmin ruiskutusmassoissa on käytetty krokidoliitti- ja amosiittiasbestia sekä harvemmin krysotiiliasbestia. Asbestipitoiset ruiskutusmassat on kielletty valtioneuvoston päätöksellä vuonna Tyypillisiä käyttökohteita olivat palonsuojaus ja erityisesti hankalat lämmöneristykset, ilmanvaihtokanavien eristykset, akustisiset eristykset sekä halkeilevien kattojen korjaukset. (Tuotenimiä ovat mm. Asbestospray, Limpet, Seel, Silbestos ja Sprayed Limped Asbestos).

22 22 IV-kanavan sininen krokidoliittiasbestinen ruiskutusmassa on peitetty harmaalla antofylliittiasbestisella massalla. Sininen ruiskutusmassa on erittäin helposti pölyävää. Ruiskutusmassat ovat erittäin helposti pölyävää materiaalia, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia sekä suojavaatteita. Osa ruiskutusmassoista on peitetty muilla materiaaleilla, joten näytteenotossa on varauduttava rakenneavauksiin. Ruiskutusmassan näytteenottokohta tulee mahdollisuuksien mukaan peittää. Ruiskutusmassanäytteeksi kerätään noin 2 cm x 2 cm kokoinen pala ruiskutusmassaa. Ruiskutusmassat ovat yleensä erittäin herkästi irtoavia, mutta niiden irrottamiseen saatetaan tarvita myös työkaluja kuten talttaa ja vasaraa. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Ruiskutusmassojen asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. 4.2 Putki-, varaaja- ja kattilaeristeet Putki-, varaaja- ja kattilaeristeissä on saatettu käyttää asbestia ja PAH-yhdisteitä sisältäviä kreosoottitervatuotteita. Putkieristeet tehtiin yleensä eristysmassasta, keskuslämmityskattiloiden eristys piimaamassasta, asbestilevystä ja lasivillasta, ja päälle asennettiin rautalevy. Lämminvesivaraajien eristys tehtiin piimaamassasta tai lasivillasta ja asbestipahvista. Alkuaikoina eristysmassat sekoitettiin työmaalla revitystä asbestista, piimaasta ja vedestä. Kotimaisen tuotannon alettua vuonna 1930 siirryttiin vähitellen valmismassoihin. Mineraalivillat syrjäyttivät 1960-luvulla asbestipitoiset massat, joita käytettiin enää erikoistarkoituksiin kuten mutkiin, venttiilin vierustoihin sekä muihin hankaliin paikkoihin. Kaupallisista massoista asbesti poistettiin 1970-luvun

23 23 puolivälissä. (Tuotenimiä mm. A-erikoismassa, A-specialmassa, Calsil-eristysaine, Hienopinta, KV-massa, MK-massa ja Termic 1200/800). Asbestipitoisia magnesiamassoja käytettiin kylmä- ja lämminvesiputkissa ja putkimuotteina. Käytössä oli myös piimaamagnesiamassoja. Yleinen kylmävesiputkieriste sisälsi 50 % piimaamagnesiamassaa, 35 % sahanpurua ja 15 % sementtiä. Piimaamassoja käytettiin kattilakoneiden ja lämpökeskusten putkistoissa, lämminvesiputkissa, säiliöissä sementillä lujitettuna, keskuslämmityskattiloissa ja lämminvesivaraajissa. Massa levitettiin 2 5 mm:n paksuisina kerroksina. Eristepaksuus oli mm. Eristekerroksen päälle asetettiin yleensä harsokangas, joka pintamassattiin ja maalattiin. (Tuotenimiä ovat mm. A-massa, Eristys 3 ja Eristys 1). Vermikuliittipohjaisia massoja käytettiin luvuilla kylmän- ja lämmöneristykseen. Siihen aikaan valmistettu vermikuliitti saattaa sisältää asbestia muutaman prosentin. (Tuotenimiä on mm. Mikalit). Asbestipitoisia pintamassoja eli silokemassoja käytettiin suojaamaan pintoja mekaaniselta rasitukselta vuorivillan alla ja sen pintaoikaisuissa. Silokemassan pinnalle on voitu asentaa myös kangas. (Tuotenimiä on mm. Silokemassa, Hienopinta, Kovapintamassa ja KV-massa). Asbestipitoisia aaltopahvimuotteja käytettiin asennetuissa putkissa kellareissa ja nousulinjoissa. Kuumavesiputkissa asbestisuojaus oli välttämätön. Asbesti asennettiin putkea vasten ohuena asbestimassana tai -pahvina. PAH-yhdistepitoisella kreosoottitervalla kyllästettyjä rakennuspapereita ja -pahveja on käytetty yleisesti putkien pinnoittamiseen. Putkieristeissä on käytetty useanlaisia asbestipitoisia materiaaleja. Asbestia saattaa olla putken uloimmassa tervapahvissa tai verkkoputkieristeessä, puristettuna massana putken pintaa vasten, sivelynä putken pinnassa tai erillisenä pulverimaisena piimaakerroksena putken pintaa vasten erityisesti putkien mutkakohdissa. Yleisenä korjaustapana on käytetty putkieristeiden uudelleenpäällystystä, jolloin vanhat haitta-ainepitoiset materiaalit saattavat olla hyvinkin syvällä uusien materiaalien alla.

24 24 Putkieristenäytteen keräämisessä onkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki putkieristeen kerrokset ovat mukana näytteessä. Alkuperäinen asbestipitoinen putkieriste on peitetty harmaalla muovipeitteellä. Osa asbestipitoisista putkieristeistä on erittäin helposti pölyävää materiaalia, joten näytteenotossa on varauduttava suojautumaan moottorimaskilla ja suojavaatteilla. Näytteenottokohdat tulee aina paikata huolellisesti esimerkiksi ilmastointiteipillä. Suoralta putken osalta kerättävän näytteen koko on noin 10 cm x 10 cm ja näyte on kerättävä niin, että näytteenoton lopuksi voidaan tarkastella, ettei paljaan putken pinnalle ole asennettu ohutta asbestimassakerrosta. Koska asbestipitoisten eristysmassojen käyttö on rajoittunut varsinkin 1970-luvulla putkien mutkakohtiin, on suositeltavaa kerätä näyte myös putken mutkakohdasta. Putkieristenäytteiden keräämiseen tarvittavat työkalut ovat puukko, villasaha ja pihdit. Analyysilaboratoriota varten kerätyt näytteet pakataan suljettaviin muovipusseihin niin, että putkieristeen eri rakennekerrokset ovat tarkasteltavissa. Jos putkieristeessä on mukana mahdollisesti kreosoottitervalla kyllästettyjä materiaaleja, on näytepussi varastoitava kylmässä. 4.3 Kuitusementtituotteet Osassa kuitusementtituotteista on saatettu käyttää asbestia lisäämään vetolujuutta aina vuoteen 1990 saakka. Kuitusementtilevyjä on käytetty vesikatteena tuulensuojalevyinä, äänenvaimennuslevyinä ja verhouslevyinä sisätiloissa sekä julkisivuissa. Asbestipitoisia kuitusementtilevyjä on valmistettu eri paksuisina, aaltomaisina ja sileinä, kovapuristettuina, puristettuina ja puristamattomana, värillisenä ja luonnonharmaana. Asbestipitoisissa kuitusementtisissä tuotteissa käytettiin pääasiassa krysotiili-, krokidoliitti- ja antofylliittiasbestia.

25 25 Asbestipitoisia kuitusementtilevyjä käytettiin julkisivulevyinä (Tuotenimiä mm. Erni, Eternit, Eterniitti, Glasal, Granite, Kesto, Limilevy, Minerit, Rainuré, Rihla, Semi-levy, Semi-muotolevy ja Tulensuoja-Luja), sisäverhouslevyinä lujitteena, paljonsuojaukseen ja ääneneristykseen (Tuotenimiä mm. Luja, Nordia-väliseinäelementti ja Paraset), kattolevyinä (Tuotenimiä ovat mm. Aaltolevy P6, Alppi, Minerit, Minerit-Paanulevy, Paanu, Palonkesto, Pedurit, Sifer, Särmä, Vartti ja Tuplavartti), vesi- ja viemäriputkissa sekä lämpökanavissa (Tuotenimiä ovat mm. Eternit, Everite ja Himanit) ja ilmanvaihtokanavissa (Tuotenimiä ovat mm. Mica, Mika ja Minerit). Asbestipitoisesta kuitusementistä tehtiin myös kukkaruukkuja, parvekelaatikoita ja ikkunapenkkejä. (Tuotemerkkejä on mm. Massal) luvun lopulta saakka asbestipitoisia kuitusementtilevyjä korvaamaan on valmistettu muita kuituja sisältäviä materiaaleja, jotka ovat hyvin samannäköisiä kuin asbestipitoiset kuitusementtilevyt. Asbestia sisältämättömiä kuitusementtilevyjä on jopa valmistettu samoilla tuotenimillä kuin asbestipitoisia kuitusementtilevyjä (esimerkiksi Vartti ja Tuplavartti). Asbestisementtilevyjen kuidut ovat yleensä sitoutuneet erittäin hyvin massaan, joten näytteenotossa ei ole suurta pölyämisriskiä. Jos sementtilevyt ovat huonokuntoisia, tulee näytteenotossa varautua käyttämään henkilösuojaimia. Kuitusementtilevynäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala kuitusementtilevyä. Kuitusementtilevyt ovat hyvin lujia materiaaleja, joten näytteen irrottamiseksi tarvitaan taltta, naskali ja vasara. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Kuitusementtilevyjen asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. 4.4 Palonsuoja- ja akustiikkalevyt Palonsuoja- ja akustiikkalevyt saattavat sisältää asbestia. Paloneristyslevyjä on käytetty palonsuojauksen ohella myös ääneneristykseen. Asbestipitoisia palonsuoja- ja akustiikkalevyjä valmistettiin luvuilla. Asbestipitoisissa palonsuoja- ja akustiikkalevyissä käytettiin pääasiassa krokidoliitti-, antofylliitti- tai krysotiiliasbestia. Asbestipitoiset palonsuoja- ja akustiikkalevyt ovat vain vähän puristettuja, joten niistä asbestikuidut irtoavat helpommin kuin esimerkiksi asbestipitoisista kuitusementtituotteista. (Tuotemerkkejä ovat mm. Akustiikkalaatta, Akustolevy, Asbestwood, Asbestiwood, Asbestolux, Faw, Lautex Kta, Lautex Kka, Sordino, Navilite, Virve-äänenvaimennuslaatta). Asbestianalyyseihin palosuoja- ja akustiikkalevynäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala levyä. Osa palonsuoja- ja akustiikkalevyistä on pinnoitettu lujilla materiaaleilla ja itse asbestikuitu saattaa olla lujien pintamateriaalien välissä erittäin helposti pölyävää, joten näytteenotossa on käytettävä henkilökohtaisia suojaimia ja näytteen irrottamiseksi tarvitaan taltta, naskali ja vasara. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Palosuoja- ja akustiikkalevyjen asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. 4.5 Rakennuspahvit, -huovat ja -kartongit Rakennuspahvien, -huopien ja -kartonkien valmistamiseen on käytetty asbestia (krysotiili, krokidoliitti, amosiitti tai antofylliitti) ja ne on kyllästetty PAHyhdistepitoisella kreosoottiöljyllä.

26 26 Asbestipahvia alettiin käyttää 1930-luvulla. Niitä käytettiin palonsuojaukseen ja lämpöja paloneristeenä. Asbestihuopaa käytettiin eristeenä muun muassa lämmityskattiloissa. Pahveja käytettiin sähköpattereiden taustoina, sähkökeskuksissa, mittarikaapeissa sekä öljykattiloiden sekä säiliöiden eristeinä. Asbestipahvia käytettiin vielä ja -90- luvun vaihteessa. (Tuotenimiä ovat mm. Bestobell, Finnbest, Finnhard, Gewebe ja Palopahvi I) PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Osa pahveista, huovista tai kartongeista on erittäin helposti pölyäviä, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Asbestianalyyseihin rakennuspahvi, -huopa tai -kartonkinäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala tutkittavaa materiaalia. Jos materiaalinäytteestä on tarpeen selvittää asbestipitoisuuden lisäksi PAH-yhdistepitoisuus, tarvitaan lisäksi noin 10 cm x 10 cm pala tutkittavaa materiaalia. Asbestianalyysiä varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. PAH-yhdistepitoisuuden määrittämistä varten kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Jos asbestianalyysi ja PAH-yhdisteanalyysit tehdään eri analyysilaboratorioissa, on suositeltavaa jakaa näyte kahteen pussiin jo näytteen keräysvaiheessa. Yleisimmin rakennuspahvi, -huopa tai -kartonkinäytteiden asbestianalyysit tehdään valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)-analyysit tekevää analyysilaboratoriota on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)- summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PAH-yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PAH-yhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. 4.6 Langat, punokset, nauhat ja kankaat Rakentamisessa käytettyjen lankojen, punosten, nauhojen ja kankaiden valmistamiseen on saatettu käyttää asbestia (krysotiili, krokidoliitti tai amosiitti) ja ne on saatettu kyllästää PAH-yhdistepitoisella kreosoottiöljyllä. Langat ja kankaat ovat lähes täysin asbestia, mutta niissä saattaa olla mukana myös puuvillaa tai villaa. Lankoja, naruja ja punoksia käytettiin muun muassa putkieristeiden tiivistämiseen, laippatiivisteinä, kattilaluukuissa, ovien tiivisteinä, ilmanvaihtokanavien laippaliitosten ja työntölistasaumausten tiivisteinä sekä sähköjohtojen eristeinä. Asbestikangasta käytettiin putkien ja laitteiden suojaukseen sekä villaeristeiden päällystykseen. Lanka-, punos-, nauha- tai kangasnäytteeksi riittää noin 20 g tutkittavaa materiaalia. PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Materiaalien asbestikuidut saattavat olla erittäin pölyäviä, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Näytteen irrottamiseksi tarvitaan pihdit ja puukko. Asbestianalyysiä varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Jos materiaalinäytteestä on tarpeen selvittää asbestipitoisuuden lisäksi PAH-yhdistepitoisuus, kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Jos asbestianalyysi ja PAH-yhdisteanalyysit tehdään eri analyysilaboratorioissa, on suositeltavaa jakaa näyte kahteen pussiin jo näytteen keräysvaiheessa. Yleisimmin lanka-, punos-, nauha- tai kangasnäytteiden asbestianalyysit tehdään valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään

27 27 raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)-analyysit tekevää analyysilaboratoriota on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)- summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PAH-yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PAH-yhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. 4.7 Vinyylilaatoitukset Vinyylilaattojen ja vinyylilaattaliimojen valmistuksessa on saatettu käyttää asbestia. Vinyyliasbestilaattoja, vinyylikvartsiasbestilaattoja ja hartsiasbestilaattoja on käytetty kovaan kulutukseen joutuvissa lattioissa. Suomessa vinyyliasbestilaattoja valmistettiin Laatat ovat yleensä kooltaan 250 mm x 250 mm, myös 300 mm x 300 mm kokoisia on valmistettu. Lujitteena asbestipitoisissa vinyylilaatoissa on yleensä krysotiiliasbestia hartsiin sitoutuneena. Tämän vuoksi normaali kuluminen ei aiheuta asbestikuitujen irtoamista laatoista. (Tuotenimiä ovat mm. Colorex Industri, Colovinyl, Deliflex, Finnflex, Flexa, Flexa 70, Pegulan Flex, Semflex, Tarkett, Trellflex, Kilpa, Kilpa 70, Asphalttiles, Finntile, Golvett, Mastic-tile, Peguan-A-Tiles ja Semasticlaatta). Laatat kiinnitettiin ja -60-luvuilla yleensä mustilla bitumiliimoilla, jotka sisälsivät myös asbestia. Kotimaisissa tuotteissa käytettiin antofylliittiasbestia. Liimat saattavat sisältää myös krysotiiliasbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Flintcote, Kesto ja Kymarno no 4). Myöhemmin käyttöön otetut keltaiset liimat eivät sisällä asbestia. Harmaa asbestipitoinen vinyylilaatta on liimattu mustalla asbestipitoisella bitumiliimalla punaruskean valuasfalttikerroksen päälle.

28 28 Vinyylilaatoista näytteeksi riittää noin 2 cm x 2 cm pala vinyylilaattaa. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näytteenotossa on ehdottomasti varmistuttava siitä, että vinyylilaatan laattaliimaa on mukana näytteessä. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin vinyylilaattojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan sekä vinyylilaatan että laattaliiman asbestilaadut erikseen. Vinyyliasbestilaattojen, vinyylikvartsiasbestilaattojen ja hartsiasbestilaattojen sekä niiden asbestipitoisten liimojen poisto tulee tehdä asbestipurkutyönä. Jos asbestipitoisten vinyylilaattojen liima ei sisällä asbestia, tulee laattojen purkutyö tehdä asbestipurkutyönä, mutta liimojen hiontatyö voidaan tehdä normaalipurkutyönä. 4.8 PVC-joustovinyylimatot PVC-joustovinyylimatot voivat sisältää asbestia (krysotiiliasbesti) tai raskasmetalleja. PVC-tuotteet tunnistaa PVC-tunnuksesta nuolikolmio ja numero 3. Asbestipitoiset PVC-joustovinyylimatot kehitettiin ja -70-luvun vaihteessa ja niitä tuotiin Suomeen noin vuosina PVC-joustovinyylimattojen pintakerroksena on ohut PVC-kalvo, sen alla on värillinen kuviokerros ja pohjakerroksena täyteainepitoinen PVC-muovi, lasikuitu- tai asbestiseos. Asbestipitoisissa PVC-joustovinyylimatoissa pohjakerros on lähes puhdasta krysotiiliasbestia. PVC-joustovinyylimatot eivät ole olleet kovin laajassa käytössä Suomessa niiden korkeamman hinnan takia. Purkutöissä asbesti irtoaa pölynä ilmaan, koska PVC-joustovinyylimattojen pohja on asbestipahvityyppistä huonosti sitoutunutta kuitua. Normaalikäytössä asbestikuidut eivät pääse kulkeutumaan ilmaan PVC-kalvon alta. (Tuotenimiä ovat mm. Amarant, Aquanon, Novilon, Plastino Relief ja Rubin) Lisäksi PVC-joustovinyylimattojen pigmentit saattavat sisältää runsaita määriä raskasmetallipitoisia pigmenttiaineita. Ftalaatteja eli ftaalihapon estereitä käytetään muovien pehmittiminä. PVC-muovien ftalaattipitoisuudet saattavat olla jopa 60 %. Yleisin muovimattopehmittimenä käytetty ftalaatti on di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti eli DEHP, joka tuottaa hajoamistuotteenaan 2- etyyli-1-heksanolia (CAS ). Tämä hajoamisreaktio tapahtuu yleensä kosteuden indusoimassa emäksisessä ympäristössä, mutta sitä voi tapahtua myös mikrobitoiminnan seurauksena. Yleisimmin 2-etyyli-1-heksanolia haihtuu sisäilmaan muovimattoliimojen alkalisen hydolyysin seurauksena, mutta 2-etyyli-1-heksanolilla on myös muitakin emissiolähteitä. Jos tutkimuskohteessa epäillään muovimattojen tai niiden liimojen aiheuttamaa sisäilmaongelmaa, on kohteessa tehtävä kosteus ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioiden tutkimusohje on esitetty ohjeessa RT Betonin suhteellisen kosteuden mittausohje on esitetty ohjeessa RT

29 29 PVC-joustovinyylimattonäytteeksi tarvitaan noin 10 cm x 10 cm pala joustovinyylimattoa raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm x 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin joustovinyylimattojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. PVC-muovia ei saa toimittaa energiajätettä hyödyntäviin voima- tai lämpölaitoksiin poltossa syntyvien yhdisteiden takia. PVC-muovin voi polttaa ainoastaan erityisessä jätteenpolttolaitoksessa. 4.9 Muovi-, linoleumi- ja kumimatot Muovi-, linoleumi- ja kumimatot saattavat sisältää asbestia tai raskasmetalleja. Asbestipitoisia muovi-, linoleumi- tai kumimattoja käytettiin pääasiassa maapohjien, perusmuurien, kellareiden, kylpyhuoneiden, terassien tai kattorakenteiden kosteudeneristeinä erityisesti 1970-luvulla. Lisäksi muovi-, linoleumi- tai kumimattojen pigmentit saattavat sisältää runsaita määriä raskasmetallipitoisia pigmenttiaineita. Osassa kosteiden tilojen muovi-, linoleumi- tai kumimatoista asbestipitoinen kerros on erittäin helposti pölyävää, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Muovi-, linoleumi- tai kumimattonäytteeksi tarvitaan noin 10 cm x 10 cm pala mattoa raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm x 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin mattojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä Magnesiamassalattiat Magnesiamassalattioiden valmistukseen on saatettu käyttää asbestia. Kovaa kulutusta kestäviä magnesiamassalattioita valmistettiin ainakin luvuilla. Magnesiamassaa käytettiin myös tasoitteena muun muassa linoleumimattojen alla. Magnesiamassa levitettiin betoni-, teräs- tai puulattialle. Magnesiamassalattia saattaa olla yksivärisenä, kuvioituna tai marmoroituna pintamateriaalina tai se on vielä päällystetty esimerkiksi linoleumilla. Saatavilla oli myös mm paksuisia magnesiamassasta valmistettuja valmislaattoja. Magnesiamassojen koostumus ja asbestipitoisuus vaihtelee huomattavasti, sillä eri valmistajilla oli omat sekoituksensa. Sideaineina magnesiamassoissa käytettiin magnesiumoksidia, magnesiumkloridia ja täyteaineina hiekkaa, kivijauhetta, talkkia, luujauhetta ja sahajauhoa. (Tuotenimiä ovat mm. B-panssarimassa, C-panssarimassa, Panssarimassa, Kevytpäällysteiden alusmassa, Kimmo, Sorel-sementti ja Finnlon)

30 Poralieriönäytteessä PVC-muovimaton alla kaksi asbestipitoista magnesiamassakerrosta. Ylempi kerros on 1970-luvulta ja alempi kerros 1950-luvulta. 30

31 31 Asbestipitoinen marmoroitu magnesiamassa. Magnesiamassanäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala materiaalia. Magnesiamassat ovat pölyävää materiaalia, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Magnesiamassat ovat hyvin lujia materiaaleja, joten näytteen irrottamiseksi tarvitaan taltta, naskali ja vasara. Näytteenotossa on myös varauduttava timanttiporaukseen. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Asbestikuitujen leviämisen vähentämiseksi näytteenottokohta on paikattava näytteen irrotuksen jälkeen esimerkiksi kevyellä laastipaikkauksella. Magnesiamassojen asbestianalyysit tehdään

32 32 yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu PVC-muovilaattalattiat PVC-muovilaatat voivat sisältää asbestia (krysotiiliasbesti) tai raskasmetalleja. PVCtuotteet tunnistaa PVC-tunnuksesta nuolikolmio ja numero 3. PVC-muovilaattanäytteeksi tarvitaan noin 10 cm x 10 cm pala PVC-muovilaattaa raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm x 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin PVC-muovilaattojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. PVC-muovia ei saa toimittaa energiajätettä hyödyntäviin voima- tai lämpölaitoksiin poltossa syntyvien yhdisteiden takia. PVC-muovin voi polttaa ainoastaan erityisessä jätteenpolttolaitoksessa Lattialistoitukset Lattialistoitukset saattavat sisältää asbestia ja raskasmetalleja. Muoviset jalkalistat saattavat olla PVC-muovia. Akryylimassalattioiden jalkalistojen teossa massaan sekoitettiin 1980-luvulla krysotiiliasbestia. Lattialistanäytteeksi tarvitaan noin 10 cm pala lattialistaa raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin lattialistojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. PVC-muovia ei saa toimittaa energiajätettä hyödyntäviin voima- tai lämpölaitoksiin poltossa syntyvien yhdisteiden takia. PVC-muovin voi polttaa ainoastaan erityisessä jätteenpolttolaitoksessa PVC-muovitapetit PVC-muovitapetit saattavat sisältää asbestia ja raskasmetalleja. Ainakin 1970-luvulla osa markkinoilla olleista PVC-muovitapeteista on sisältänyt krysotiiliasbestia taustapinnallaan. Lisäksi muovitapettien pigmentit saattavat sisältää runsaita määriä raskasmetallipitoisia pigmenttiaineita. Osassa PVC-muovitapeteista asbestipitoinen kerros on erittäin helposti pölyävää, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. PVC-muovitapettinäytteeksi tarvitaan noin 10 cm x 10 cm pala PVC-muovitapettia raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm x 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko ja pihdit. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin PVC-muovitapettien asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä.

33 33 PVC-muovia ei saa toimittaa energiajätettä hyödyntäviin voima- tai lämpölaitoksiin poltossa syntyvien yhdisteiden takia. PVC-muovin voi polttaa ainoastaan erityisessä jätteenpolttolaitoksessa PCB-pitoisten tuotteiden käyttö ja tuotenimet 4.15 Laastit Monet yhtiöt useissa maissa ovat valmistaneet PCB-yhdisteitä. Kauppanimiä ovat mm. Apirolio, Aroclor, Clophen, Fenchlor, Kanechlor, Phenoclor, Pyralene, Pyranol, Pyroclor, Santotherm FR ja Sovol. Joissain tapauksissa kauppanimi viittaa kloorausasteeseen, esimerkiksi Aroclor 1254 sisältää 54 % klooria. Luku 12 viittaa hiiliatomien määrään. Koska PCB-yhdisteet ovat kestäviä eivätkä syty helposti, niitä on käytetty vuodesta 1930 asti eristysmateriaaleina sähkölaitteissa (sähkönvaraajissa ja muuntajissa), muovivalmisteiden pehmittiminä sekä moniin muihin teollisiin tarkoituksiin (kaasunsiirtoturbiineissa, tyhjiöpumpuissa, hydraulisissa nesteissä, liimoissa, palonestoaineissa, vahojen ohenteissa, voiteluaineissa, leikkausöljyissä, lämmönvaihtimien öljyissä jne.). Kokonaistuotanto ylitti miljoona tonnia. Yleisimmät kauppanimet olivat mm. Aroclor, Clophen ja Kanechlor. Keraamisten laattojen kiinnitys- ja saumauslastien valmistamisessa on saatettu käyttää asbestia parantamaan laattojen kiinnittymistä. Asbestipitoisia laasteja valmistettiin Suomessa luvuilla. Laastit sisältävät yleisimmin antofylliittiasbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Pukkila E-laasti, Pukkila EKB-laasti, Pukkila-kaakeliliima ja Valke S) Sisätilojen muurauksessa ja rappauksessa kipsilaasteihin melko yleisesti lisättiin työmaalla asbestia. Myös tulenkestävissä laasteissa voi olla asbestia. Näytteenotossa syntyvän pölyn vuoksi näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Keraamisten laattojen kiinnitys- ja saumauslaastinäytteitä kerättäessä on varmistettava, että kerätyssä näytteessä on mukana sekä kiinnitys- että saumauslaastia. Näytteen keräämiseen tarvittavat työkalut ovat taltta, naskali ja vasara. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Kiinnitys- ja saumauslaastien asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu ja tutkimaan sekä kiinnitys- että saumauslaasti. Asbestipitoisilla kiinnitys- ja saumauslaasteilla kiinnitetyn keraamisen laatoituksen purkutyö tulee tehdä asbestipurkutyönä. Työohjeita asbestipitoisten kiinnitys- ja saumauslaasteilla kiinnitettyjen keraamisten laatoituksien purkuun löytyy ohjeesta RatuTT Seinä- ja lattiatasoitteet Seinä- ja lattiatasoitteet saattavat sisältää asbestia, kaseiinia tai gelatiinia. Ainakin 1960-luvun alusta alkaen 2000-luvun alkuun saakka käytetyt seinä-, katto- ja lattiatasoitteet saattavat sisältää orgaanisia lisäaineita (gelatiini ja kaseiini) työstettävyyden helpottamiseksi ja itsetasoittuvuuden lisäämiseksi sekä nopeuttamiseksi. Seinille tarkoitettujen liimakalkkilaastien työstettävyyttä helpottavana liukasteaineena käytettiin gelatiinia. Myös ruiskutettavissa kattotasoitteessa liukasteaine oli gelatiini. Suuremman lujuustarpeen vuoksi lattiatasoitteet sisälsivät kalkin lisäksi

34 Maalit sementtiä ja niiden työstettävyyttä helpottamiseksi niihin lisättiin liukasteaineeksi kaseiinia. Gelatiini ja kaseiini eivät kestä pitkäaikaista kosteutta tai kuumuutta. Tällöin niissä käynnistyneen hajoamisprosessin tuotteena syntyy ammoniakkia, aldehydejä, amiineja sekä rikkiyhdisteitä. Suomalaisissa seinätasoitteissa käytettiin ainakin 1970-luvulla antofylliittiasbestia. (tuotenimiä ovat mm. Vetonit-tiilitasoite, Vetonit V ja Vetonit VH). Lattiatasoitteissa asbestia on käytetty harvemmin. Tasoitteet ovat herkästi pölyäviä materiaaleja, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Asbestianalyyseihin tasoitenäytteeksi riittää noin 10 g tutkittavaa materiaalia. Gelatiinija kaseiinianalyyseihin tutkittavaa materiaalia tarvitaan noin g. Näytteen keräämiseen tarvittavat työkalut ovat joko taltta, naskali ja vasara tai timanttipora. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Tasoitteiden asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti, gelatiini ja kaseiini analysoidaan eri laboratorioissa, tulee kaikkia analysoivia laboratorioita tiedottaa asbestialtistumisriskistä. Maalien valmistuksessa on saatettu käyttää asbestia, PCB-yhdisteitä, PAH-yhdisteitä sisältävää kreosoottitervaa ja raskasmetallipitoisia suoloja. Asbestia käytettiin betoni-, kevytbetoni-, rappaus-, ja asbestisementtijulkisivujen käsittelyyn tarkoitetuissa maaleissa. Ruosteensuojaukseen ja metallipintojen maalaukseen on käytetty asbestipitoisia maaleja. Myös epoksipikimaaleissa käytettiin asbestia. Muissa maaleissa asbestin käyttö on ollut harvinaisempaa. (Tuotenimiä ovat mm. Decoralt, Flekson, Gencoat, Kenitex EH, Kenitex K, Kenitex VK, Kenitex KK, Korkki-Kenitex, Sitko-bitumi, Aluma-Nation)

35 35 Maalinäytteen kerääminen maalihöylällä. Maalinäytteen keräämisessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei maalin taustaa tartu näytteeseen mukaan tarpeettoman paljon. Huomattavasti maalia raskaammat taustamateriaalien kuten metallin, betonin tai rappauksen jäämät maalinäytteen seassa vääristävät analyysituloksia. Jos metallipinnalta kerätään maalinäytettä raskasmetallianalyyseihin, on tulostarkastelussa syytä kiinnittää huomiota metallipinnan vaikutukseen tuloksiin. PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Maalinäytteen keräys on erittäin pölyävää työtä, joten näytteenotossa on käytettävä moottorimaskia ja suojavaatteita. Maalinäyte kerätään helpoiten taustapinnaltaan maalihöylällä. Maalinäytteeksi kahteen analyysiin riittää noin 10 g tutkittavaa materiaalia. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin maalien asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)- analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)-summanpitoisuus yksikössä mg/kg. PCB-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PCB(7)-analyysi. PCB(7)- analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ja PCB(7)-summanpitoisuus yksikössä mg/kg. raskasmetallianalyysit tekevä laboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaitut raskasmetallipitoisuudet yksikössä mg/kg. Jos asbesti, PCB-yhdisteet, PAH-yhdisteet ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee kaikkia analysoivia laboratorioita tiedottaa asbestialtistumisriskistä Bitumiliimat, -emulsiot, -liuokset, -maalit ja -kitit Bitumiliimojen, -emulsioiden, -liuosten, -maalien ja -kittien valmistuksessa on saatettu käyttää asbestia ja PAH-yhdisteitä sisältävää kreosoottitervaa.

36 36 Bitumipohjaisissa liimoissa käytettiin asbestia etenkin ja -60-luvuilla. Bitumikattolaattaliimoissa oli asbestia vielä 1980-luvulla. Liimoja käytettiin muun muassa vinyylilaattojen (kohta 5.2.) muovimattojen ja parkettien liimaukseen. Kotimaisissa tuotteissa käytettiin antofylliittiasbestia. Liimat saattavat sisältää myös krysotiiliasbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Flintcote, Kesto, Kymarno no 4, Pikipoikakateliima, Pikipoika-saumaliima, Sitko no 4, Parkettiliima A, WH Parkettiliima A ja K- 90) Bitumiemulsioita ja -liuoksia käytetään kosteudeneristykseen, höyrysuluiksi ja bitumikermikatteissa. Vielä 1980-luvulla niissä käytettiin asbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Katepal-suojaemulsio, Laycold-kattoemulsio 2, Laycold-säänsuoja 1, Keracoldkattoemulsio ja Keracold-suojaemulsio) Maanvastaisen seinän PAH-yhdistepitoinen bitumisively sementtilastulevykerroksen (toja / tojax) takana. Bitumipohjaisia maaleja käytettiin katonhoitoaineina. Ne sisälsivät vielä 1980-luvulla asbestia täyteaineena. Asbestipitoisilla bitumituotteilla paikattiin myös huopa-, pelti- ja betonikattoja sekä liimattiin huopakattoja. (Tuotenimiä ovat mm. Ico-bitumimaali, Katepal-kattopinnoite, Kymppikate, Pikipoika-bitumimaali, Pikipoika-kattopinnoite) Asbestipitoisia bitumikittejä käytettiin mm ja -70-luvuilla putkien läpivientitiivistyksiin, kolojen paikkauksiin ja kittaukseen. (Tuotemerkkejä ovat mm. Pikipoika-bitumikitti) Vedeneristyksiin käytettiin asbestipitoisia asfalttieristemastikseja. (Tuotemerkkejä ovat mm. EM-2 ja EM-4) Bitumipohjaisten tuotteiden valmistukseen on voitu käyttää kreosoottitervatuotteita.

37 37 PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Ohuet bituminäytteet kerätään helpoiten taustapinnaltaan maalihöylällä. Näytteeksi kahteen analyysiin riittää noin 10 g tutkittavaa materiaalia. Kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Yleisimmin bitumikatteiden ja -mattojen asbestianalyysit tehdään valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)-analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)- summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PAH-yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PAH-yhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä Bitumikatteet ja -matot Bitumikatteiden ja -mattojen valmistuksessa on saatettu käyttää asbestia ja PAHyhdisteitä sisältävää kreosoottitervaa. Suomalainen kattohuopateollisuus käynnistyi 1870-luvulla ja se oli 1900-luvun alussa huomattavan laajaa. Kattohuovan valmistukseen käytettiin kivihiilitervaa, joka sisälsi PAH-yhdisteitä. Kattohuopateollisuudessa kivihiilitervan käytöstä siirryttiin vähitellen maaöljystä tislatun PAH-yhdisteitä sisältämättömän bitumin käyttöön luvulla suomalaiset kattohuopatehtaat käyttivät asbestia. Asbestia käytettiin luvuilla huovan molemmin puolin sirotteena ja vielä 1980-luvulla joissain kattohuovissa käytettiin asbestia täyteaineena. (Tuotenimiä ovat mm. Icopal A4000, Icopal A4600 ja Johns-Manville). Bitumimattojen valmistukseen käytettiin vielä luvulla talkkia, joka sisälsi pieniä määriä tremoliittiasbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Aquarite GS) PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Jos bitumikatteessa tai -matossa on herkästi pölyäviä kerroksia, tulee näytteenottajan suojata hengitystiet. Näytteenottovälineet ovat puukko ja pihdit. Paksummista kerroksista irrotettavat näytteet voidaan joutua polttoleikkaamaan irti. Näytteenotossa näytteeseen on otettava kaikki kate- ja mattokerrokset.

38 38 Vesikaton bitumikatteen rakenneavaus. Paksu kerros on polttoleikattu auki. PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Bitumikate- tai mattonäytteeksi asbesti- ja PAH(16)-analyysejä varten on kerättävä noin 10 cm x 10 cm pala. Jos Asbesti- ja PAH(16)-analyysit tehdään eri laboratorioissa, on 10 cm x 10 cm kokoisen PAH-yhdistenäytteen lisäksi kerättävän asbestinäytteen koko noin 2 cm x 2 cm. Kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Yleisimmin bitumikatteiden ja -mattojen asbestianalyysit tehdään valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)- analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)-summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PAH-yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PAHyhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä. Ohjeita asbestipitoisten bitumikatteiden ja -mattojen purkutyöhön löytyy RatuTT 9.7- ohjeesta ja ohjeita PAH-yhdistepitoisten bitumikatteiden ja -mattojen purkutyöhön löytyy Ratu ohjeesta. Jos analysoitu bitumikate tai -matto sisältää sekä asbestia, että PAH-yhdisteitä, tulee purkutyössä noudattaa RatuTT 9.7-ohjetta Sähkökaapelieristeet Sähkökaapeleiden eristeiden kyllästyksessä on saatettu käyttää PAH-yhdisteitä sisältävää kreosoottitervaa. Ennen sähkökaapelin eristenäytteen keräämistä on varmistettava, ettei sähkökaapelissa kulje virtaa. Jos sähkökaapelin virrattomuudesta ei ole varmuutta, on sähkökaapelinäyte

39 39 jätettävä keräämättä. Tällöin haitta-ainekartoitusraportissa on mainittava epäily mahdollisesti PAH-yhdisteitä sisältävästä sähkökaapelin eristeestä. Kuvan ylempi sähkökaapeli on eristetty PAH-yhdistepitoisella eristeellä. PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Näytteenottovälineet ovat puukko ja pihdit. Sähkökaapelieristeen PAH(16)-analyysejä varten on kerättävä noin 10 cm x 10 cm pala. Kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)- analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)-summanpitoisuus yksikössä mg/kg. PAH-yhdistepitoisten sähkökaapeleiden purkutyöhön on ohjeita Ratu ohjeessa Kitit, proppausmassat, tiivistys- ja saumausaineet Kittien, proppausmassojen sekä tiivistys- ja saumausaineiden valmistukseen on saatettu käyttää asbestia, PCB-yhdisteitä ja lyijy-yhdisteitä. Monet tiivistys- ja saumausaineet sekä erilaiset kitit ja proppausmassat sisälsivät asbestia etenkin luvuilla. (Tuotenimiä mm. Fix, Igas-Pistolkitt, Permanite, Philplug, Pika-Fix, Lastrometric-massa) Elementtitalojen ulkoseinillä on runsaasti liitos- ja saumakohtia, jotka on tiivistetty saumausmassoilla. Kaksikomponenttisissa polysulfidimassoissa käytettiin 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkuun hyvin yleisesti pehmittimenä PCB-yhdisteitä eli polykloorattuja bifenyylejä. Suuri osa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa rakennettujen

40 40 asuinkerrostalojen elementtisaumoista on uusittu ainakin kertaalleen, rasitetuimmilla julkisivuilla mahdollisesti jo useammankin kerran luvulla ja 1990-luvun alussa saumauksia uusittiin päällesaumauksella, jolloin vanha massa jäi uuden alle. Asbesti-, PCB-yhdiste- tai lyijy-yhdistepitoisia saumausmassoja on käytetty myös ikkunoiden ja pellitysten tiivistyksissä sekä lämpölasielementeissä. Ympäristömyrkkynä tunnetut PCB-yhdisteet voivat levitä saumausmassoista viereisiin rakennusmateriaaleihin (seinäelementit ja ikkunarakenteet) ja lähiympäristöön. Alkujaan saumausmassat sisälsivät PCB-yhdisteitä keskimäärin paino-%. Julkisivun elastisen saumauksen uusimisen yhteydessä alkuperäistä elastista saumausmassaa ei ole poistettu huolellisesti. Alkuperäisen elastisen saumausmassan sisältämät PCB-yhdisteet ovat imeytyneet uuteen saumausmassaan. Rakennusmateriaalien sisältämät PCB-yhdisteet vaikeuttavat niiden käsittelyä ja kierrättämistä monella tavalla: saumauksista irrotetut massat voivat olla ongelmajätteenä käsiteltäviä, puurakenteiden energiahyötykäyttö voi vaikeutua, betonielementtimurskeen maanrakennus- ja uusiokäyttöä on harkittava uudelleen ja saastuneiden pihamaiden kunnostustarve on ratkaistava. (Tuotenimiä ovat mm. Thiotät, Thioseal, P.R.C.-massa, PR-massa, Bostik vulkseal, Polevomastic-massa, Lastometricmassa) Lyijy-yhdisteitä on käytetty saumausmassoissa kovettimina. Lyijy-yhdisteitä lisättiin massoihin vielä 1980-luvullakin (Tuotenimiä ovat mm. Bostik vulkseal, Thiokol Resin)

41 41 Tiivistysmassan sijainti lämpölasielementissä Julkisivukuntotutkimuksien yhteydessä kerättävien saumamassanäytteiden määrä tulee suhteuttaa tutkittavan julkisivun kokoon. Näytemäärä kutakin tutkittavaa rakennusta kohden on kuitenkin minimissään kolme. Näytteenotto tulee suunnitella niin, että kerättävät näytteet edustavat kaikkia rakennuksessa olevia saumamassatyyppejä. Näytteenotto tulee suunnitella myös niin, että näytteitä kerätään eri ilman suuntiin olevilta julkisivuilta. Saumamassanäytteenottovälineet ovat puukko ja/tai mattoveitsi. Saumamassanäytteitä kerättäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että näytteessä on edustettuna kaikki mahdolliset saumamassakerrokset. Näytteenottojen välissä terä puukon terä tulee puhdistaa asetonilla, jotta näytejäämät eivät kontaminoisi seuraavaa kerättävää näytettä. PCB- ja lyijy-yhdisteanalyyseihin tarvitaan noin 10 cm pala saumamassaa. Jos saumamassasta halutaan analysoida PCB- ja lyijy-yhdisteiden lisäksi asbesti, tulee asbestianalyysiä varten kerätä saumamassaa noin 2 cm pituinen pala. Kerätty näyte kääritään alumiinifolioon. Osa saumamassojen kemikaaleista saattaa syövyttää tavallista muovia, joten alumiinifolioon kääritty näyte on pakattava kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Yleisimmin saumamassojen asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. PCB-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PCB(7)- analyysi. PCB(7)-analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ja PCB(7)-summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Lyijy-yhdisteanalyysit tekevä laboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittu lyijypitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PCB-yhdisteet sekä lyijy-

42 42 yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PCB-yhdisteet ja lyijy-yhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä Kumikatteet Kumikatteiden ja -mattojen valmistamiseen on saatettu käyttää asbestia. Kumituotteiden värjäämiseen on saatettu käyttää raskasmetallipitoisia pigmenttejä. Etenkin tasakattoja katettiin 1970-luvulla katteella, joka oli laminoitu asbestimatosta ja ohuesta neopreenikumista. Sitä on käytetty betonin, kovalevyn puun ja pellin päällä. Kate kiinnitettiin joko kuumabitumilla tai kylmäliimaamalla. Muun muassa maapohjien, perusmuurien, terassien ja kylpyhuoneiden kosteudeneristykseen käytettiin asbestilujitteisia kumimattoja. (Tuotenimiä ovat mm. Hypalon ja Noklon). Kumikatenäytteeksi tarvitaan noin 10 cm x 10 cm pala kumikatetta raskasmetallianalyyseihin ja noin 2 cm x 2 cm pala asbestianalyysiin. Näytteenottovälineinä tarvitaan puukko. Näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Yleisimmin kumikatteiden asbestianalyysit tehdään elektronimikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevää analyysilaboratoriota pyydetään raportoimaan asbestilaatu. Jos asbesti ja raskasmetallit analysoidaan eri laboratorioissa, tulee raskasmetallit analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä Bitumiasbestipinnoitetut teräslevyt 4.24 Palo-ovet Teräslevyjen pinnoittamiseen on saatettu käyttää asbestia ja PAH-yhdisteitä sisältäviä bitumituotteita. Bitumiasbestipinnoitteisia teräslevyjä käytettiin luvuilla katteena ja julkisivuverhouksessa parantamaan teräslevyjen palonsuojaus- ja syöpymisenkestävyysominaisuuksia. (Tuotenimiä ovat mm. Cellacite, Robertson G.P.M., Robertson G.P.M. Colour Galbestos, Robertson R.P.M.) PAH-yhdisteet imeytyvät ihon läpi, joten näytteenotossa on suojauduttava ihokosketukselta. Ohuet bituminäytteet kerätään helpoiten teräslevypinnalta maalihöylällä. Näytteeksi kahteen analyysiin riittää noin 10 g tutkittavaa materiaalia. Kerätty näyte kääritään alumiinifolioon ja pakataan kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Yleisimmin bitumikatteiden ja -mattojen asbestianalyysit tehdään valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu. PAH-yhdisteiden määrittämiseksi näytteestä tehdään PAH(16)-analyysi. PAH(16)-analyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan havaittujen yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ja PAH(16)- summanpitoisuus yksikössä mg/kg. Jos asbesti ja PAH-yhdisteet analysoidaan eri laboratorioissa, tulee PAH-yhdisteet analysoivaa laboratoriota tiedottaa asbestialtistumisriskistä luvulta alkaen 1990-luvulle saakka lankuista tehtyihin A- ja B1-luokan palo-oviin sekä niiden karmirakenteisiin vaadittiin asbestieristys vähintään 2 mm paksusta asbestipahvista. Myös B1-luokan teräspalo-ovissa käytettiin asbestia. (Tuotenimiä ovat mm. Ilves, Kolho, Palo-ovi ja Virve). Haitta-ainekartoitusten yhteydessä ei ole syytä kerätä näytteitä palo-ovista. Haittaainekartoitusraportissa on kuitenkin syytä mainita, jos kohteessa on havaittu A- tai B1- luokan palo-ovia. A- ja B1- luokan palo-ovien paikat on myös syytä merkitä haittaainekartoitusraportin pohjakuvaliitteeseen.

43 43 B1-luokiteltu palo-ovi 4.25 Uunit, kiukaat ja savuhormit Etenkin luvuilla uuneissa käytettiin lähinnä asbestipahvia palonsuojaukseen luvulla valmistettiin ilmakeskuslämmityslaitetta, josta asbestilla vuorattuja puukanavia pitkin ilma johdettiin huoneisiin. (Tuotenimiä ovat mm. Aito-kiuas, Anttiuuni, Kastor-leipomouuni, Kastor-väliseinäuuni, Veto-kiuas). Asbestipahvit ja saattaa olla pölyäviä, joten näytteenoton aikana on käytettävä henkilösuojaimia. Asbestianalyyseihin uuni-, kiuas- tai savuhormieristenäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala levyä. Eristelevyt saattavat olla erittäin helposti pölyäviä, joten näytteenotossa on käytettävä henkilökohtaisia suojaimia ja näytteen irrottamiseksi tarvitaan pihdit, taltta, naskali ja vasara. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Eristelevyjen asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu Ilmanvaihtolaitteistot Ilmanvaihtokanavien palonsuojaukseen on luvuilla saatettu käyttää ruiskutusasbestia. Ruiskutusmassojen näytteenotto- ja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 4.1. Raitis- ja poistoilmakanavat, ääniloukut sekä ilmanvaihtokonehuoneiden äänen- ja paloneristeet saattavat olla asbestipitoisista kuitusementtituotteista valmistettuja. Kuitusementtituotteiden näytteenotto- ja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 4.3.

44 44 Ilmanvaihtokanavien laippa- ja työntölistaliitoksissa on saatettu käyttää asbestilankaa. Työntölistasaumausten tiivistyksiin käytettävissä massoissa on saatettu käyttää asbestia. Asbestilankojen näytteenotto- ja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 4.6. Tiivistysmassojen näytteenotto- ja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa Ilmanvaihtolaitteiden lämmönsiirtimissä on käytetty vuosina asbestinauhasta valmistettuja roottoreita (Tuotenimiä ovat mm. Econovent). Ilmankuivaajissa on käytetty 1970-luvulla asbestista valmistettuja absorptioroottoreita (Tuotenimiä ovat mm. Munters) Laippaliitokset Ilmanvaihtokanavien ja putkien liitosten tiivistyksissä on saatettu käyttää asbestisementtisiä tai asbestilangasta valmistettuja materiaaleja. Kuitusementtituotteiden näytteenottoja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 4.3. Asbestilankojen näytteenottoja analyysiohjeet on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 4.6. Asbestipitoinen laippaliitos 4.28 Viemäriputket Valurautaisten viemäriputkien liitoksissa on saatettu käyttää metallista lyijyä. Haittaainetutkimusten yhteydessä havaituista valurautaisten putkien lyijyliitoksista on tiedotettava ja ne on huomioitava, kun valurautaisia viemäriputkia toimitetaan metallinkierrätykseen.

45 Valuasfaltti 4.30 Betoni Valurautaisen putken liitoksessa metallista lyijyä Valuasfaltissa sideaine täyttää kiviaineksen tyhjätilan ja tekee massasta kuumana valettavan. Valuasfalttien valmistukseen on saatettu käyttää jäteöljyjä, jolloin ne voivat sisältää öljyhiilivetyjen lisäksi PAH-yhdisteitä ja raskasmetalleja. Valuasfalttinäytteiden keräämiseen parhaiten soveltuu vesijäähdytteinen timanttiporaus, jolloin näytteeksi muodostuu poralieriö. Rakenteita kuumentavia tekniikoita ei suositella, sillä rakenteen kuumennus saattaa haihduttaa herkimmin haihtuvat yhdisteet näytteestä ja aiheuttaa alikorostuneet analyysitulokset. Timanttiporauksen vesijäähdytykseen ei haitta-ainenäytteitä kerättäessä saa lisätä pakkasenestoaineita, sillä niiden sisältämät alkoholit saattavat liuottaa osan analysoitavista haitta-aineista pois näytteestä. Näytteet tulee pakata välittömästi porausten jälkeen. Näytteet kääritään alumiinifolioon, pakataan kaasutiiviiseen pussiin ja varastoidaan välittömästi kylmään. Valuasfalttinäytteiden osalta on olennaista, ettei näytteiden kylmäsykliä katkaista, joten analyysilaboratorion tulee olla tietoinen saapuvista betoninäytteistä jo etukäteen. Jos valuasfalttinäytteistä analysoidaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (öljyhiilivedyt, PAHyhdisteet) tulee betoninäytteiden murskaukseen käyttää kryomurskainta haihtumisen vähentämiseksi. Betoninäytteiden keräämiseen parhaiten soveltuu vesijäähdytteinen timanttiporaus, jolloin näytteeksi muodostuu poralieriö. Rakenteita kuumentavia tekniikoita ei suositella, sillä rakenteen kuumennus saattaa haihduttaa herkimmin haihtuvat yhdisteet näytteestä ja aiheuttaa alikorostuneet analyysitulokset. Timanttiporauksen vesijäähdytykseen ei haitta-ainenäytteitä kerättäessä saa lisätä pakkasenestoaineita, sillä

46 46 niiden sisältämät alkoholit saattavat liuottaa osan analysoitavista haitta-aineista pois näytteestä. Näytteet tulee pakata välittömästi porausten jälkeen. Betonin korkean alkalisuuden vuoksi, betoninäytteet voivat syövyttää tavallisimpia muoveja. Kaasutiiviiden pussien materiaalit (Tedlar, Teflon) kestävät paremmin emäksistä ympäristöä kuin esimerkiksi polyeteeni. Näytteet kääritään alumiinifolioon, pakataan kaasutiiviiseen pussiin ja varastoidaan välittömästi kylmään. Betonisten haitta-aineanalyysinäytteiden osalta on olennaista, ettei näytteiden kylmäsykliä katkaista, joten analyysilaboratorion tulee olla tietoinen saapuvista betoninäytteistä jo etukäteen. Jos betonisista näytteistä analysoidaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (BTEX-yhdisteet, öljyhiilivedyt, PAHyhdisteet) tulee betoninäytteiden murskaukseen käyttää kryomurskainta haihtumisen vähentämiseksi. Betonin lisäaineet Betonin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa erilaisilla lisäaineilla, kuten notkistimilla, huokostimilla, pakkasen kestävyyttä parantavilla aineilla, kiihdyttimillä, hidastimilla, tiivistysaineilla, injektointiaineilla tai tartunta-aineilla. Betonin notkistimien yhtenä peruskomponenttina on käytetty naftaleeniformaldehydihartsia. Kyseisen notkistimen käyttö betonin valmistuksessa saattaa näkyä betonin haitta-aineanalyyseissä kohonneena naftaleenipitoisuutena (PAH-yhdiste). Notkistimen osuus betonista on hyvin pieni, joten pelkkä naftaleeniformaldehydihartsin käyttö ei kuitenkaan voi yksin olla syynä betoninäytteestä mahdollisesti analysoidulle korkealle PAH-yhdistepitoisuudelle. Betonien valmistuksessa on saatettu käyttää halkeamien synnyn ehkäisyyn tai pehmittimenä PCB-yhdisteitä sisältäviä aineita. Kyseisten lisäaineiden käyttö betonin valmistuksessa saattaa näkyä betonin haitta-aineanalyyseissä kohonneina PCByhdistepitoisuuksina. Valtioneuvoston asettama betonisen purkujätteen uudelleenkäyttöraja-arvo PCB-yhdisteiden osalta on erittäin matala, joten kyseisten lisäaineiden käyttö betonin valmistuksessa voi estää betonin uudelleenkäytön maarakentamisessa. Betonin valmistuksessa betonin sitoutumisajan säätämiseksi sementtiin on lisätty kipsiä (kalsiumsulfaattidihydraattia). Sementin suuret kipsipitoisuudet saattavat näkyä betonin haitta-aineanalyyseissä suurehkoina sulfaattipitoisuuksina. Betonin valmistamiseen käytetty sementti sisältää epäpuhtautena kromia, joka on peräisin runkoaineesta ja sementtiklinkkerin jauhinkappaleista. Sementin valmistuksen yhteydessä sementtiä on passivoitu vuodesta 1987 lähtien lisäämällä sementtiin pieniä määriä rautasulfaattia pelkistämään kromia, Cr(VI):n muotoon Cr(III). Värjättyjen betonien valmistamiseen on käytetty värillisen kiviaineksen ohella pigmentteinä lähinnä metallioksideja. Sinisen värin aikaansaamiseen on käytetty ainakin kupari- tai kobolttipohjaisia pigmenttejä ja vihreän betonin valmistamiseen on käytetty ainakin kromipohjaisia pigmenttejä. Keltaisten, punaisten, mustien ja ruskeiden värisävyjen aikaansaamiseksi on yleisimmin käytetty rautapohjaisia pigmenttejä. Rautayhdisteitä ei kuitenkaan tarvitse määrittää. Kromipitoisen sementin käyttö betonin valmistuksessa sekä raskasmetallipitoisten pigmenttien käyttö betonin värjäyksessä saattaa näkyä betonin haitta-aineanalyyseissä kohonneina raskasmetallipitoisuuksina. Niiden osuudet valmiissa betonissa ovat erittäin pieniä, joten niiden käyttö betonin valmistuksessa ei voi yksin selittää analyyseissä mahdollisesti havaittuja suuria kromi-, kupari- tai kobolttipitoisuuksia. Paikallavalettavaan betoniin on saatettu esimerkiksi palopermantoihin lisätä paloturvallisuuden parantamiseksi työmaalla asbestia. Haitta-ainetutkimusten suunnitteluvaiheessa tämän mahdollisuus tulee ottaa huomioon.

47 47 Betonin pilaantuminen haitta-aineilla Betoni on suhteellisen huokoista materiaalia, joten siihen imeytyy helposti kemikaaleja. Betoniin imeytyneet kemikaalit hakevat kemiallista tasapainoa, joten ne leviävät ajan kuluessa laajoille alueille ja ne saattavat siirtyä myös betoniin kosketuksissa oleviin muihin rakenteisiin. Betonin pilaantuminen haitta-aineilla ei aina aiheuta silmin havaittavia vaurioita. Betoniin imeytyneiden haitta-aineiden tutkimuksiin onkin varauduttava tarpeen mukaan haitta-ainetutkimusten tutkimussuunnitelmaa tehtäessä. Rakennekuvien, rakennuksen käyttöhistoriaselvityksien ja tilaselvitysten avulla saadaan lisätietoa mahdollisista haitta-ainepilaantumisriskeistä. Yleisimmät syyt betonin pilaantumiseen öljyhiilivedyillä ovat öljyvahingot, öljyjen valuminen betonin valmistamiseen käytettyjen työstökoneista ja öljyhiilivetyjen imeytyminen tilojen teollisen käytön aikana tehtaiden koneista sekä valuasfalttisista rakenneosista. Erityisesti tilojen teollisesta käytöstä aiheutunut öljyhiilivetypilaantuminen saattaa olla hyvin laajalle levinnyttä. Jäteöljyissä saattaa olla paljon raskasmetallipitoisia aineita. Korkeiden öljyhiilivetypitoisuuksien on todettu rapauttavan betonia pitkän ajan kuluessa.

48 48 Kuvassa silmin nähtäviä öljyvalumia betoniseinässä. Yleisimmät syyt betonin pilaantumiseen PAH-yhdisteillä on ovat jäteöljyjen, tilojen teollisen käytön (mm. puunkyllästysteollisuuden) aikaisten öljyjen imeytyminen, bitumituotteiden sisältämien PAH-yhdisteiden imeytyminen sekä jäteöljyistä valmistettujen valuasfalttien sisältämien PAH-yhdisteiden imeytyminen.

49 49 Kuvassa 1950-luvulla asennettu puupölkkylattia. PAH-yhdistepitoisella kyllästysaineella kyllästetyt puupölkyt on asennettu liimaamalla ne PAH-yhdistepitoisella bitumiliimalla suoraan tasoitekerroksen päälle. PAH-yhdisteet ovat imeytyneet tasoitekerroksen sekä 9 mm paksun betonikerroksen läpi. Yleisimmät syyt betonin pilaantumiseen PCB-yhdisteillä ovat kondensaattoriöljyvalumat sekä saumausmassojen PCB-yhdisteiden imeytyminen viereisiin betonirakenteisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyy rikkiyhdisteitä, jotka saattavat kertyä betoniin esimerkiksi sadeveden mukana. Tämä on ongelma erityisesti vanhoissa teollisuuden betonirakenteissa. Lisäksi useissa teollisuuden prosesseissa käytetään erilaisia rikkiyhdisteitä, jotka saattavat aiheuttaa betonirakenteiden sulfaattisaastumisen. Myös biologisen toiminnan seurauksena voi syntyä sulfaatteja. Betonin rapautumisen kannalta on eroa, mikä sulfaattiyhdiste on kyseessä; ammoniakki-, kalsium-, magnesium- ja natriumsulfaatit ovat vaarallisimmat kun taas esimerkiksi lyijysulfaatti ei vaikuta kovettuneeseen betoniin. Kloridit ovat ongelma ainakin merenrannoilla satamien rakenteissa ja silloissa. Kloridiyhdisteitä on käytetty sementin reaktioita kiihdyttävänä lisäaineena, mutta niiden aiheuttaman teräskorroosion vuoksi niiden käyttö on kielletty 1970-luvulla. Sisäilmavaikutusten ja työturvallisuusriskien arvioinnin kannalta betoninäytteistä tulee analysoida mineraaliöljyjakeiden C 10 -C 40,herkästi haihtuvien öljyhiilivetyjakeiden C 5 - C 10 sekä BTEX-yhdisteiden pitoisuudet, PAH-yhdistepitoisuudet ja PCByhdistepitoisuudet. Betonisen purkujätteen uudelleenkäyttäjät ovat asettaneet kierrätettävälle betonijätteelle hyväksymiskriteeristöjä, jotka eri kierrätysyrityksillä voivat olla erilaisia. Betonisen

50 50 jätteen hylkäysperusteita ovat yleensä betonin sisältämät haitta-aineet sekä betonisen purkujätteen sekaan joutuneet muut rakennusmateriaalit, kuten tiilijäte. Tarkemmat betonisen purkujätteen hyväksymiskriteerit tulee tiedustella kierrätysyrityksestä, jotta betonijäte voidaan lajitella työmaalla kierrätys huomioiden. Esiselvitysvaiheessa betoniin imeytyneet haitta-aineet tulee selvittää mahdollisimman laajalla kirjolla analyysejä. Näytteiden porauskohdat tulee tutkimussuunnitelmassa valita niin, että ne edustavat eri rakennetyyppejä mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen suunnittelussa on otettava huomioon myös betonirakenteiden mahdolliset epäjatkuvuuskohdat (esimerkiksi liikuntasaumat), jotka saattavat estää tai hidastaa haitta-aineiden imeytymistä viereisiin betonirakenteisiin. Laajoilla betonipinnoilla on suositeltavaa kerätä useampi poralieriö, ja yhdistää ne analyysilaboratoriota varten yhdeksi kokoomanäytteeksi. Betonin korkean alkalisuuden vuoksi näytteet syövyttävät alumiinifoliota ja tavallisia muovilaatuja suhteellisen helposti. Betoniset näytteet on syytä pakata kaasutiiviiseen pussiin, joka suljetaan johdinsiteellä (nippuside). Esiselvitysvaiheen tulosten perusteella on arvioitava, onko tarpeen tehdä tarkempia jatkotutkimuksia betonirakenteiden pilaantuneisuuden laajuuden selvittämiseksi.

51 Tiili Jatkotutkimuksissa betoninäytteiden analyysit rajataan esiselvitysvaiheessa havaittuihin haitta-aineisiin. Betonisen purkujätteen uudelleenkäytön ja kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin kannalta betoninäytteestä tulee analysoida mineraaliöljyjakeiden C 10 C 40 pitoisuus, PCB(7)-yhdistepitoisuudet, PAH(16)-yhdistepitoisuudet, arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn sekä seleenin pitoisuudet. Liukoisuudet tulee selvittää liukoiselle orgaaniselle hiilelle (DOC), antimonille, arseenille, bariumille, kadmiumille, kromille, kuparille, elohopealle, lyijylle, molybdeenille, nikkelille, vanadiinille, sinkille ja seleenille sekä fluorideille, sulfaateille ja klorideille. Lisäksi näytteelle tulee määrittää fenoli-indeksi, liuenneiden aineiden kokonaispitoisuus ja ph. Haitta-aineilla pilaantuneen betonin jäteluokittelu tulee aina tehdä vertaamalla analysoituja pitoisuuksia valtioneuvoston asetuksessa 179/2012 annettuihin vaarallisen jätteen raja-arvoihin sekä valtioneuvoston asetuksessa 403/2009 annettuihin uudelleenkäyttöraja-arvoihin. Tulosten käsittelyssä betonin pilaantuneisuus on pyrittävä selvittämään niin hyvin, että pilaantuneet alueet pystytään rajaamaan ja kierrätettävissä oleva betoni saadaan mahdollisimman tehokkaasti uudelleenkäyttöön. Teollisuusrakennusten tiilirakenteissa on yleensä imeytyneinä samoja aineita kuin betonirakenteissa. Tiilten saumalaasteihin haitalliset aineet imeytyvät huomattavasti helpommin kuin huomattavasti tiheämpään tiileen. Tämän vuoksi tiilinäytteet on ehdottomasti kerättävä timanttiporaamalla tiilten saumakohdista. Tiilirakenteet ovat haittaaineiden imeytymisen kannalta epähomogeenisia, joten haitta-ainetutkimuksissa tiilinäytteiden keräys tulee kohdistaa erityisesti niille kohdille, joissa on silmin nähden havaittavissa valumia tai värjäytymiä. Myös tiilinäytteiden keräyksessä tulee arvioida tutkittavan tilan koko huomioiden tarvittavien näytteiden määrä niin, että saatavat tulokset edustavat tarpeeksi laajaa otantaa tiilirakenteista. Jos tutkittavissa tiloissa on ollut teollista toimintaa, tulee tutkimusten painottua teknisten tilojen lisäksi myös teollisiin tiloihin.

52 52 Öljyhiilivedyt ovat silmin nähden imeytyneet saumalaastin kautta syvälle tiileen. Sisäilmavaikutusten ja työturvallisuusriskien arvioinnin kannalta tiilinäytteistä tulee analysoida mineraaliöljyjakeiden C 10 C 40,herkästi haihtuvien öljyhiilivetyjakeiden C 5 C 10 sekä BTEX-yhdisteiden pitoisuudet, PAH-yhdistepitoisuudet ja PCByhdistepitoisuudet. Tiilipurkujätteen uudelleenkäytön ja kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin kannalta tiilinäytteestä tulee analysoida mineraaliöljyjakeiden C 10 C 40 pitoisuus, PCB(7)- yhdistepitoisuudet, PAH(16)-yhdistepitoisuudet, arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn sekä seleenin pitoisuudet. Liukoisuudet tulee selvittää liukoiselle orgaaniselle hiilelle (DOC), antimonille, arseenille, bariumille, kadmiumille, kromille, kuparille, elohopealle, lyijylle, molybdeenille, nikkelille, vanadiinille, sinkille ja seleenille sekä fluorideille, sulfaateille ja klorideille. Lisäksi näytteelle tulee määrittää fenoli-indeksi, liuenneiden aineiden kokonaispitoisuus ja ph. Haitta-aineilla pilaantuneen tiilen jäteluokittelu tulee aina tehdä vertaamalla analysoituja pitoisuuksia valtioneuvoston asetuksessa 179/2012 annettuihin vaarallisen jätteen rajaarvoihin sekä valtioneuvoston asetuksessa 403/2009 annettuihin uudelleenkäyttörajaarvoihin Kevytrakenteiset väliseinät Laivoissa käytettiin luvuilla amosiittiasbestia sisältäviä palonsuojalevyjä muun muassa hyttien väliseinälevyinä (Tuotenimiä ovat mm. Navilite). Samoja palonsuojalevyjä on myös käytetty kevytrakenteisien väliseinien rakentamiseen rakennuksissa. Amosiittiasbestinen eriste on kahden erittäin kovan ja ohuen puukuitulevyn välissä, ja eriste on erittäin helposti pölyävää materiaalia, joten näytteenotossa on varauduttava

53 53 suojautumaan moottorimaskilla ja suojavaatteilla. Näytteenottokohdat tulee aina paikata huolellisesti esimerkiksi ilmastointiteipillä. Väliseinälevynäytteeksi tarvitaan noin 2 cm x 2 cm pala levyä. Pinnoitteena olevat puukuitulevyt ovat hyvin lujia materiaaleja, joten näytteen irrottamiseksi tarvitaan taltta, naskali ja vasara. Analyysilaboratoriota varten näyte pakataan suljettavaan muovipussiin. Kuitusementtilevyjen asbestianalyysit tehdään yleensä valomikroskoopilla. Asbestianalyysit tekevä analyysilaboratorio on ohjeistettava raportoimaan asbestilaatu Kipsituotteet Asbestipitoinen väliseinälevy tuotenimi Navilite. Suurin osa rakentamisessa käytetyistä kipsituotteista ei sisällä haitta-aineiksi luokiteltavia yhdisteitä. Poikkeuksena mainittakoon asbestia ja kipsiä sisältävät magnesiamassat (esimerkiksi Finnlon). Osa haitta-aineita sisältävistä materiaaleista saattaa olla pinnoitettu kipsituotteilla (mm. kipsiharsolla pinnoitettu asbestiputkieriste) ja osa haitta-ainepitoisista materiaaleista saattaa muistuttaa kipsituotteita (kuten asbestipitoinen akustiikkalevy Sordino ja asbestipitoinen kevytrakenteinen levy Navilite). Lisäksi kipsituotteisiin on saattanut imeytyä vaarallisiksi luokiteltavia yhdisteitä viereisistä haitta-ainepitoisista materiaaleista, tai kipsilevyihin on voinut imeytyä vaarallisiksi luokiteltavia aineita esimerkiksi onnettomuuden tai muun kemikaalivuodon seurauksena. Valtioneuvoston asetuksen 179/ :n mukaan rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä erilliskeräys kipsipohjaisille jätteille.