Johdatus gerontologisen sosiaalityön käytäntöihin ja osaamiseen

Transkriptio

1 Johdatus gerontologisen sosiaalityön käytäntöihin ja osaamiseen Eeva Rossi YTL, Yliopisto-opettaja(ma) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

2 Taustaksi ja rakenne 1. Edellisen kerran luennot: 1. organisointi, orientaatio, osaaminen 2.Asiakkaiden tarpeet 3.Gerontologisen sosiaalityön tehtävät 2. Gerontologisen sosiaalityön määrittelyt asiantuntijuus osaamisena: tietona ja taitona Sosiaalityö vuorovaikutustyönä ja kohtaamisena Käytännöt ja tarkoitus vaihtelevat institutionaalisten kontekstien ja käytännöllisten tilanteiden mukaan (Healy 2005) Tarkasteltu myös työkokonaisuuksina, tietoalueina, taitoalueina, kompetensseina jne Yhteiskuntatieteiden tiedekunta (Salonen 2002)

3 Gerontologinen sosiaalityö/vanhussosiaalityö vanhusten parissa tehtävää sosiaalityötä (Krokfors 2009, 7), Vanhusten parissa tehtävä sosiaalityö, jota tekevät gerontologiaan erikoistuneet sosiaalityöntekijät (Salonen 2007, 53) Näiden pohjalta nähty olennaisena gerontologinen/sosiaaligerontologinen tieto

4 Gerontologinen sosiaalityö/vanhussosiaalityö (Seppänen 2010) Gerontologisen sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden hyvinvointia edistäviä olosuhteita, yhteisöjen toimivuutta ja ikääntyneiden toimintakykyisyyttä. Gerontologinen sosiaalityö on luonteeltaan muutostyötä, joka perustuu yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen sosiaalisten ongelmien tilannearviointeihin ja ratkaisuprosesseihin -> ajatus siitä, että iäkkään kanssa työskentely voi olla myös pitkäjänteistä, muutokseen tähtäävää, prosessi

5 Gerontologisen sosiaalityön toimintaympäristöt: Sosiaalityön paikkojen moninaisuus keskeisesti avohuoltoon: kotiin kotihoidon ja avohoidon väliin (Köykkä 2013) - ikäihmisten tulosyksikköön, kotihoidon alle - koti- ja laitoshoidon tulosalueen alaisuuteen kotihoidon alle - vanhusten palveluohjauksen ja vanhustyön palvelukeskukseen (mt, 33) vanhus- ja vammaispalveluiden osa terveydenhuollon yksiköt (sairaalat, terveyskeskukset: Kinni 2014) kuntoutuslaitokset (Rossi 2013)

6 Organisatoorinen palvelukenttä (Riitta Räsänen 2011)

7 Sosiaalityöntekijän arki: toimintakäytännöt (Rossi 2013; Rossi & Seppänen & Outila 2015) Seppänen (2010) Arviointityö: arjen elämän kartoittaminen ja mahdollisten ongelmien havaitseminen Elämänkulullinen näkökulma: sota-aika, perhe, työura Asuminen, palvelut, etuudet, toimintakyky, harrastukset Arvioinnin kehys: sosiaalityö tiedon hankintana tiedon vastaanottamisena muilta: sosiaalityöntekijä tiedon vastaanottajana ja kokoaja tiedon hankkimisena asiakkaan kohtaamisessa, sos.tt kuuntelijana, informaation kysyjä, tulkitsija tiedon jakamisena: sos.tt dialoginen keskustelija Kokonaisvaltainen tieto, asiakkaiden arvot, asenteet, Yksilöllisten elämäntilanteiden tunnistaminen (sosiaalisen asiantuntijuus)

8 Sosiaalityöntekijän arki: toimintakäytännöt Asiakkaan tukeminen ja psykososiaalinen työ (Seppänen, 2010) Kuunteleminen Toisenlaisten näkökulmien tuominen Voimavarojen löytäminen Muistelutyö Tuen kehys: Asiakkaan elämäntarinoiden kuunteleminen: sos.tt kuuntelijana, asiakas aktiivisena toimijana, muistelu ei kuitenkaan suunnitelmallisena työmenetelmänä. Asiakkaan elämäntilanteen yhteinen jäsentäminen: sos.tt aktiivinen kuuntelija ja tilanteen jäsentäjä, asiakkaan rinnalla neuvonta ja ohjaus: palvelujärjestelmistä kertominen, esitteleminen (yksilön ja yhteiskunnan välissä toimiminen), asiakas toimijana, sosiaalityöntekijä opastaa Emotionaalinen tuki, informaation antaminen; kumppanuussuhde

9 Sosiaalityöntekijän arki: toimintakäytännöt Huolenpidon kehys: - suostutteluna: työntekijän arvio palvelujen tarpeesta ja tähän asiakkaan mukaan saaminen (eettinen asiantuntijuus) - Palvelujärjestelmään liittämisenä: puolesta tekeminen (sosiaalisten oikeuksien turvaaminen: sosiaalisen asiantuntijuus) - Tedre (2007) nostaa esille institutionalisoidun vanhuuden, joka perustuu puolesta tietämiselle, puolesta tekemiselle, puolesta puhumiselle = auttajan toimijuudelle - Haastatteluissani vahvasti korostui eettinen näkökulma: ikääntyneen asiakkaan liittäminen järjestelmään, koska omat voimat (=kykeneminen, osaaminen) heikentyneet; oikeus olla huoltapidettävänä; huolenpito suhde (Juhila 2006)

10

11 SOSIAALITYÖNTEKIJÄN TIEDOT JA TAIDOT Koskinen 2003; Koskinen & Seppänen 2013 biologisfyysiset, psyykkiset, sosiaaliset vanhenemisprosessit täytyy tuntea kotona selviytymisen kannalta keskeiset fyysisten ja psyykkisten toimintojen muutokset (esim. dementoituminen, kaatuilun tai pidätyskyvyttömyyden taustat). vanhenemisen ja vanhuuden kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia yhteyksiä riittävät geriatriset tiedot vanhusten sairauksista, lääke- ja muista hoitomahdollisuuksista muiden ammattien tuntemus. erityisaluetta vanhuspoliittinen mm. eläkepoliittinen lainsäädäntö, julkinen- ja yksityinen sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalvelujärjestelmä.. taitovaatimukset: kommunikaation ja monipuolisen arvioinnin taitoa.

12 SOSIAALITYÖNTEKIJÄN TIEDOT JA TAIDOT Rossi & Seppänen & Outila 2015 Teoreettinen tieto: ymmärrys ikääntymisestä ja siihen liittyvistä asioista Faktuaalinen tieto: objektiivinen, havainnontiin, mittauksiin perustuva tieto Proseduraalinen tieto: yhteiskunta, palvelujärjestelmä, lainsäädäntö, organisaation toiminta Persoonallinen, käytännöllinen tieto Asiakkaan tieto: taito huomioida asiakkaan tieto..

13 GERONTOLOGISEN SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUS Ylinen (2008) Tarvittavaa asiantuntijuutta korostavat vanhusasiakkaiden elämään usein liittyvät monimutkaiset perhesuhteet (kaksoisasiakkuus) takana oleva pitkä elämä Muodollinen asiantuntijuus: sosiaalityön yleinen tieto (sosiaalipalvelujärjestelmä, etuudet ) erityinen tieto (vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyvä tieto) Menetelmällinen asiantuntijuus: sosiaalityön yleinen tieto (vuorovaikutussuhteen luominen, voimaannuttaminen, verkostotyö ) erityinen tieto (muistelumenetelmän käyttö ja soveltaminen erilaisissa tilanteissa)

14 GERONTOLOGISEN SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUS (Ylinen 2008) Eettinen asiantuntijuus: asiantuntijuuden moraalinen komponentti, omanlainen asiantuntijuuden laji; taustalla eettiset ristiriidat, eri tahoilta nousevat erilaiset odotukset ja paineet, välissä toimiminen Sosiaalityön eettiset periaatteet: itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, hyvinvoinnin ja hyvän elämän tukeminen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen; Gerontologisen sosiaalityön eettisyys liittyy välissä toimimiseen: vapaustaistelija, sillanrakentaja, viestinviejä omaiset, moniammatillinen työyhteisö, viranomaisverkostot asiakkaan omien valintojen ja arvojen kunnioittaminen Itsemääräämisoikeus: asiakkaalla oikeus kieltäytyä palveluista, väkisin ei mitään voi. Tutkimuksessani haastateltavat toivat esiin haasteellisuuden nimenomaan ristiriitaisten odotusten osalta, erityisesti omaiset

15 Lähteet Healy, Karen 2005: Social work theories in context. Creating frameworks for practice. Juhila Kirsi (2006): Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Vastapaino. Tampere. Kinni Riitta-Liisa (2014): Gerontologinen sosiaalityö ja ihmisten työstäminen. Kategorisointia sairaalan moniammatillisessa työssä. Publications of the univesity of eastern Finland.. Reports and Studies in Social Sinces and Buisness Studies No 92.Kuopio. Koskinen Simo (2003): Gerontolginen sosiaalityö. Teoksessa Heikkinen, Eino ja Rantanen Taina: Gerontologia. Duodecim. Tammer-Paino oy. Tampere Koskinen Simo (2013): Gerontolginen sosiaalityö. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen Taina: Gerontologia. Duodecim. Tammer-Paino oy. Tampere.. Krokfors Ylva (2009): Sosiaalityöntekijän toimijuus tapaamisessa iäkkään kuntoutujan kanssa. Kuntouttavan sosiaalityön erikoisala. Helsingin yliopisto Köykkä Henna (2013): Gerontologisen sosiaalityön paikkaa etsimässä. Pro gradu tutkielma. Lapin yliopisto. Rossi, Eeva (2013) Arviointia, tukea ja huolenpitoa. Tutkimus gerontologisen kuntoutuksen sosiaalityöstä. Lisensiaatintutkielma. Erikoissosiaalityöntekijän koulutus. Kuntouttava sosiaalityö. Lapin yliopisto. Räsänen, Riitta 2011: Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Acta Universitatis Lapponiensis 210. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. Salonen, Kari 2002: Vanhussosiaalityö ammattina. Tutkimus vanhussosiaalityöntekijöiden ammattitaidosta, työkokonaisuuksista, tiedoista, taidoista, ammatillisista kvalifikaatioista, kompetensseissa sekä toiminnallisista ympäristöistä. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 2. Turku Salonen, Kari 2007:Haastava sosiaalinen vanhustyössä avopalvelutyöntekijöiden näkemyksiä kotona asuvien vanhusten sosiaalisesta olomuotoisuudesta. Turun ammattikorkeakoulun julkaisuja 26. Seppänen, Marjaana (2010): Gerontologinen sosiaalityö. Teoksessa Kananoja Aulikki & Lähteinen Martti & Marjamäki Pirjo (toim.): Sosiaalityön käsikirja. Tietosanoma Tedre, Silva (2007): Vanhuuden vahvat ja avuttomat. Teoksessa Seppänen Marjaana, Karisto Antti & Kröger Teppo (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. PS-kustannus. Juva Ylinen, Satu (2008) Sosiaalityön asiantuntijuus gerontologisen sosiaalityön näkökulmasta. Luento Tampere. Sosiaalityön erikoistumisopinnot.

16 Keinustoolissa mää istuin. Ja mää sanoin niille, etten mää nyt ennää välitä. Nyt mummo kampaajalle ja sitten jytäämään, nää sano, ymmärtämättömät. Kuron kait, kait mää ny sen verran viel kuron, kun leipäni erestä tarvitteeki. Kuron mää ja menkööt toiset jyttäämään, ne joil on nuoremmat kintunt. En mää nyt ennää välitä, mää sanoin, mää oon ollu aikanani kans jyttäämäsä, ku Lauri vielä eli ja oltiin kans nuorii. En mää ny ennää sielt mittää hae. Ja se o kans yhtä perkelettä, ettei sais keinutuolissa rauhasa sitä muistaa, minkä tahtoo vierä mukanans. Ei noi semmottis mittään ymmärtäs kummiskaa. Ne tullee vaan aamulla silmät koorassa ja sannoo, et ahah, mummo viel kuttoo senäs. Niin lapsekasta, että nyt he vie mun leffaan ja konserttiin kans ja komeljanttareja kattoon ja sirkusta. Kait maar ne veis mut vaikka seksijuhliisakin, ettein niiren tarttis tuntea vastuuta omasta elämästään. Sen tähren ne mua hoosaa. Sen tähren mää sanon, että paatte vaan eläin itte. Matti Paavilainen