Maa- ja metsätalousministeriön asetus lihantarkastuksesta

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 38/EEO/2006 Päivämäärä Dnro /01/2006 Voimaantulo- ja voimassaoloaika toistaiseksi Valtuutussäännökset Elintarvikelaki (23/2006) 12, 18, 39 ja 43 Eläintautilaki (55/80) 12 Vastaavat EY-säädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004/EY (32004R0853); EUVL N:o L 226, , s. 22 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004/EY (32004R0854); EUVL N:o L 226, , s.83 Maa- ja metsätalousministeriön asetus lihantarkastuksesta Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 13 päivänä tammikuuta 2006 annetun elintarvikelain (23/2006) ja 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) nojalla: 1 Soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään nauta- ja kavioeläinten, sikojen, lampaiden, vuohien, siipikarjan, luonnonvaraisen riistan, tarhatun riistan ja poron lihantarkastuksesta, lihantarkastuksessa otettavista näytteistä ja niiden tutkimisesta ja lihantarkastukseen liittyvästä kirjanpidosta. Tätä asetusta on sovellettava elintarvikelain 6 :n kohtien 21, 22 ja 23 mukaisissa teurastamoissa ja pienteurastamoissa, poroteurastamoissa sekä riistan käsittelylaitoksissa vastaanotettaessa eläimiä teurastukseen, teuraseläinten lihantarkastuksessa, lihantarkastukseen liittyvässä lihanarvostelussa, lihantarkastuspäätösten teossa ja lihantarkastukseen liittyvässä kirjanpidossa. Tätä asetusta sovelletaan myös elintarvikelain 13 :n 2 momentin kohdan 18 mukaiseen paikkaan luonnonvaraisen riistan lihantarkastuksen osalta. Tätä asetusta ei sovelleta: 1) yksityistaloudessa tapahtuvaan omaan käyttöön tarkoitettuun teurastukseen; ja 2) elintarvikelain 13 :n 2 momentin kohtien 5, 6, 7, 8, 9, 10 tai 14 mukaiseen toimintaan. Tätä julkaisua on saatavissa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Telekopio Mariankatu 23 PL 30 (09) (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO

2 2 2 Euroopan yhteisön lainsäädäntö Tätä asetusta sovelletaan myös seuraavien elintarvikkeita koskevien Euroopan yhteisön säädösten täytäntöönpanoon: 1) elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, jäljempänä yleinen elintarvikeasetus; 2) rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, jäljempänä valvontaasetus; 3) elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, jäljempänä yleinen elintarvikehygienia-asetus; 4) eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus; 5) ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontaasetus; 6) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE-asetus; 7) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, jäljempänä sivutuoteasetus; 8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan järjestämistä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden vahvistamisesta, poikkeuksen tekemisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 852/2004 sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta annettu komission asetus (EY) N:o 2074/2005, jäljempänä toimeenpanoasetus; 9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta annettu komission asetus (EY) N:o 2076/2005, jäljempänä siirtymäaika-asetus; 10) virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä annettu komission asetus (EY) N:o 2075/2005, jäljempänä trikiiniasetus; ja 11) Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä annettu neuvoston direktiivi 2002/99/EY. 3 Suhde muihin säädöksiin Eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannosta ja alkutuotantopaikalla tapahtuvasta alkutuotannon tuotteiden käsittelystä, varastoinnista ja kuljetuksesta säädetään alku-

3 tuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (134/2006), jäljempänä alkutuotantoasetus. Eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevien elintarvikehuoneistojen rakenteellisista ja toiminnallisista vaatimuksista, elintarvikkeita käsittelevälle henkilöstölle asetettavista hygieenisistä vaatimuksista ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden käsittelystä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (37/EEO/2006) eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta, jäljempänä laitosasetus. Zoonoosien seurantaan ja valvontaan liittyvistä vaatimuksista säädetään salmonellavalvonnasta teurastamossa ja leikkaamossa annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (20/EEO/2001), siipikarjanlihahygieniasta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (3/EEO/2004) ja nautojen EHEC-tutkimuksista teurastamossa ja pitopaikassa annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (24/EEO/2005). TSE-tautien tutkimisesta lihantarkastuksessa säädetään TSE-tautien varalta tutkittavien nautaeläinten, lampaiden ja vuohien lihantarkastuksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (10/EEO/2004). Nautaeläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä säädetään nautaeläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (7/1999). Lampaiden ja vuohien merkitsemisestä ja rekisteröinnistä säädetään lampaiden ja vuohien merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (469/2005). Eläintautien vastustamisesta ja ennakolta ehkäisemisestä säädetään eläintautilaissa (55/1980) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Eläinsuojelusta, eläinten kuljetuksesta ja eläinten teurastamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista säädetään eläinsuojelulaissa (247/1996), jäljempänä eläinsuojelulaki, ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Eläintauteihin liittyvistä lihan käsittelyvaatimuksista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläimistä saatavien elintarvikkeiden eräitä eläintauteja koskevista vaatimuksista tuotannossa, jalostuksessa ja jakelussa (13/EEO/2004). Lihantarkastuksen yhteydessä suoritettavasta bakteriologisesta tutkimuksesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (1/EEO/2000). Mikrobilääkeaineiden osoittamisesta lihantarkastuksessa mikrobiologisella menetelmällä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (21/EEO/2001). Vieraiden aineiden valvonnasta eläimistä saatavissa elintarvikkeissa säädetään vieraista aineista elintarvikkeissa annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa nro (13/EEO/2001), jäljempänä vierasaineasetus. Lihantarkastukseen liittyviä tutkimuksia tekeviä laboratorioita koskevista vaatimuksista säädetään erikseen. 3

4 4 4 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) pienteurastamolla elintarvikelain 6 :n 21 kohdan mukaista teurastamoa; 2) terveysmerkillä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun III mukaista merkintää; 3) tunnistusmerkillä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen II jakson I mukaista merkintää; 4) luonnonvaraisella riistalla luonnonvaraista riistaa siten kuin se on määritelty eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen I kohdassa 1.5. sekä hyljettä; 5) luonnonvaraisella suurriistalla luonnonvaraista suurriistaa siten kuin se on määritelty eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen I kohdassa 1.8. sekä hyljettä; 6) luonnonvaraisella pienriistalla luonnonvaraista pienriistaa siten kuin se on määritelty eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen I kohdassa 1.7.; 7) tarhatulla riistalla tarhattua riistaa siten kuin se on määritelty eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen I kohdassa 1.6. Tarhattuja sileälastaisia lintuja ovat esimerkiksi strutsit, emut ja nandut; 8) tarkastuseläinlääkärillä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen tarkoittamaa virkaeläinlääkäriä, joka voi olla valtion palveluksessa oleva teurastamon valvonnasta vastaava virkaeläinlääkäri, kunnan virkaeläinlääkäri (kunnan tarkastuseläinlääkäri), jonka vastuualueeseen kuuluu pienteurastamon tai riistan käsittelylaitoksen valvonta tai lääninhallituksen palveluksessa oleva poroteurastamon valvonnasta vastaava tarkastuseläinlääkäri; 9) tarkastusapulaisella eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen 2 artiklan kohdassa (h) tarkoitettua virallista avustajaa; 10) punaisella lihalla nautaeläinten, sian, hevosen, lampaan ja vuohen lihaa; 11) lihantarkastuksella eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen 5 artiklan mukaista tuoreen lihan virallista valvontaa; 12) hevosen tunnistusasiakirjalla tunnistusasiakirjaa (hevospassia), joka täyttää ne vaatimukset, jotka on esitetty komission päätöksessä (93/623/ETY) rekisteröityjen hevosten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta ja komission päätöksessä (2000/68/EY) edellä mainitun päätöksen (93/623/ETY) muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta, tai hevostalouslain (796/1993) 3 :ssä tarkoitetun jalostusjärjestön myöntämää alkuperäistä rekisteröidyn hevosen rekisteritodistusta; 13) lihantarkastuslaboratoriolla elintarvikelain 37 :n mukaista hyväksyttyä lihantarkastuslaboratoriota, jossa tutkitaan elintarvikelain 39 :n 1 momentin mukaisia, tämän asetuksen 8 :n 2 momentissa määriteltyjä lihantarkastukseen kuuluvia viranomaisnäytteitä; ja 14) elintarvikeketjuinformaatiolla eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniaasetuksen liitteessä II jaksossa III määriteltyjä tietoja, jotka alkutuotannon toimijan on lähetettävä teurastamotoimijalle toimittaessaan eläimiä teurastettavaksi. 5 Lihantarkastuksen suorittaminen Teurastamoon, pienteurastamoon, poroteurastamoon tai riistan käsittelylaitokseen saa tuoda ainoastaan elintarvikkeeksi teurastettaviksi tarkoitettuja eläimiä. Kaikille teurastetta-

5 ville eläimille on suoritettava lihantarkastus kokonaisuudessaan, ellei eläintä hylätä elävänä tarkastuksessa tai ruhoa poisteta tuotannosta kesken teurastusprosessin. Teurastettavaksi tuotu eläin voidaan lopettaa ilman eläinlääkärin tarkastusta ainoastaan, jos eläinsuojelulliset syyt sitä vaativat. Teurastettavaksi tuotuja eläimiä ei saa kuljettaa elävänä pois ilman tarkastuseläinlääkärin lupaa. Jos teurastamotoimija haluaa tuotannosta johtuvasta syystä sulkea eläimiä pois tuotantoprosessista, on poistot tehtävä tarkastuseläinlääkärin valvonnassa ja toimijan on pidettävä kirjaa poistoista. Kaikille kuljetuksen aikana tai teurastamossa itsestään kuolleille eläimille on aina suoritettava raadonavaus ja eläinsuojelullisista syistä lopetetuille eläimille siinä tapauksessa, että niissä epäillään eläimestä ihmiseen tai toiseen eläimeen tarttuvaa tautia. Siipikarjasta voidaan vaihtoehtoisesti tutkia edustava otos. Jos eläimille tehdään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdan B 5 mukaisesti ante -mortem tarkastus alkutuotantopaikalla, tarkastuksen saa suorittaa teurastamoon lähetettävien eläinten osalta teurastamon tarkastuseläinlääkäri tai kunnan virkaeläinlääkäri, pienteurastamoon lähetettävien eläinten osalta kunnan tarkastuseläinlääkäri tai muu kunnan virkaeläinlääkäri ja poroteurastamoon lähetettävien eläinten osalta lääninhallituksen palveluksessa oleva tarkastuseläinlääkäri. Jos lihantarkastuksessa epäillään eläimen sairastavan eläintautilaissa tarkoitettua eläintautia, on ryhdyttävä eläintautilaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa edellytettyihin toimenpiteisiin. Jos epäillään eläimeen kohdistuneen eläinsuojelulain laiminlyöntiä tai sen vastaista toimintaa, on ryhdyttävä eläinsuojelulain vaatimiin toimenpiteisiin. Eläimen mahdolliseen teurastukseen tai muuhun käsittelyyn osallistuvien henkilöiden suojaamisesta terveyshaitoilta on huolehdittava. 6 Tarkastuseläinlääkärin ja muun lihantarkastushenkilöstön tehtävät Tarkastuseläinlääkärin tehtävistä tuoreen lihan valvonnassa säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen artikloissa 4 ja 5 ja liitteen I jaksoissa I, II ja III. Tarkastuseläinlääkärin on myös valvottava lihantarkastuksen yhteydessä, että eläinten teurastuksessa ja ruhojen käsittelyssä noudatetaan mahdollisimman hyvää teurastushygieniaa. Tarkastuseläinlääkäriä lihantarkastuksessa avustavien tarkastusapulaisten tehtävistä säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen 5 artiklassa ja liitteen I jaksossa III. Laitoksen henkilökunnan on oltava osana tarkastusryhmää ja tarkastuseläinlääkärin valvonnassa osallistuessaan lihantarkastuksen suorittamiseen. 7 Lihan arvostelu Tarkastuseläinlääkärin on arvioitava eläimen lihan kelpoisuus ihmisravinnoksi elintarvikeketjuinformaation, ante mortem -tarkastuksen ja post mortem -tarkastuksen sekä siihen mahdollisesti liittyvien lisätutkimusten perusteella. Puutteellisuus millä tahansa osaalueella voi johtaa lihan toteamiseen ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Lihantarkastukseen liittyvässä päätöksenteossa on noudatettava eläimistä saatavien elintarvik- 5

6 keiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II lukujen I-V vaatimusten ohella tässä asetuksessa annettuja teuraseläinlajikohtaisia vaatimuksia lihan arvostelusta lihantarkastuksessa. Lihan arvostelun perusteella tuore liha on todettava lihantarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaavaksi eli hyväksytyksi, tarkastuseläinlääkärin määräämillä ehdoilla ihmisravinnoksi kelpaavaksi eli ehdollisesti hyväksytyksi tai ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi eli hylätyksi. Oikaisuvaatimuksen tekemisestä lihantarkastuspäätökseen säädetään elintarvikelain 74 :ssä ja 75 :ssä. 6 8 Laboratoriotutkimukset Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdan D 2 ja liitteen I jakson II luvun III kohdan 5 nojalla lihantarkastuksen yhteydessä voidaan ottaa näytteitä ja tehdä laboratoriotutkimuksia lihan elintarviketurvallisuuden tai eläintautiepäilyn selvittämiseksi. Tarkastuseläinlääkärin on huolehdittava siitä, että laitos on hankkinut käyttöönsä tarvittavat laboratoriopalvelut. Lihantarkastukseen kuuluvat näytteet on tutkittava elintarvikelain 39 :n 1 momentin mukaisesti hyväksytyssä laboratoriossa. Tutkimukset, joita voidaan tehdä lihantarkastuslaboratoriossa, ovat trikiinitutkimus, ph-mittaus ja keittokoe. Mainituissa laboratoriotutkimuksissa trikiinitutkimuksessa on noudatettava trikiiniasetuksen mukaisia menetelmiä ja keittokokeen suorittamisessa ja lihan ph:n mittaamisessa on noudatettava tämän asetuksen liitteen 6 mukaisia menetelmäohjeita. Näytteenotolle ja näytteiden käsittelylle on luotava Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä laatujärjestelmä, ellei tämä sisälly laboratorion laatujärjestelmään. Trikiinitutkimukseen liittyvistä vaatimuksista säädetään trikiiniasetuksessa ja tämän asetuksen liitteessä 5. 9 Haju- ja makuaistin testaaminen Keittokokeen avulla lihan aistinvaraiseen laadunarviointiin osallistuvien henkilöiden haju- ja makuaistin on oltava testattu tämän asetuksen liitteen 6 mukaisesti. Haju- ja makuaisti voidaan testata Elintarviketurvallisuusvirastossa tai Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa. Testaus on uusittava vähintään kolmen vuoden välein. 10 Lihantarkastuskirjanpito Tarkastuseläinlääkärin on pidettävä kirjaa eläinten ante mortem -tarkastuksesta, post mortem -tarkastuksesta ja lihan arvostelusta, lihantarkastuspäätöksistä ja raadonavauksista. Näistä tiedoista on käytävä ilmi vähintään seuraavat asiat jokaisen eläimen tai, jos eläimiä ei ole yksilöllisesti merkitty, eläinryhmän osalta: 1) elintarvikeketjuinformaatio muiden eläinten kuin luonnonvaraisen riistan osalta;

7 2) ante mortem- tarkastuksessa tarkastettujen nautojen EU-tunnukset sekä sikojen, lampaiden ja vuohien merkintätunnukset ja lukumäärä, siipikarjan teurastuserä sekä hevosen osalta tunnistusasiakirjan vastaanottaminen; 3) että eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen III jakson IV mukainen koulutetun metsästäjän ilmoitus tai muut alkutuotantoasetuksessa vaaditut tiedot luonnonvaraisen riistan osalta on toimitettu ja tarkastettu; 4) tiedot ja lukumäärä puutteellisesti merkityistä ja rekisteröidyistä eläimistä ja niihin kohdistuneista toimenpiteistä; 5) ante mortem- tarkastuksen tulos ja siitä seuraavat toimenpiteet mukaan lukien eläintautilainsäädännön ja eläinten hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön mukaiset toimenpiteet; 6) post mortem -tarkastuksen yhteydessä otettavat näytteet sekä niiden tutkimustulos; 7) lihan arvostelu ja lihantarkastuspäätökset; 8) raadonavauksien tulokset; ja 9) tarkastuksen suorittaja, päivämäärä ja kellonaika. Jos tiedot kirjataan eläinryhmittäin, on jokainen tarkastettu eläin oltava tarvittaessa tunnistettavissa lukuun ottamatta siipikarjaa. Tällöin tarkastuseläinlääkärin on pidettävä eläinkohtaista kirjanpitoa erityiseen yksityiskohtaiseen tarkastukseen ohjatuista eläimistä ja hätäteurastetuista eläimistä. Lihantarkastuskirjanpitoa on säilytettävä 10 vuotta. 11 Yhteenvedon toimittaminen ja säilyttäminen Lihantarkastuksesta on tehtävä kuukausittain yhteenveto, joka valtion ja lääninhallituksen palveluksessa olevan tarkastuseläinlääkärin on toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle ja tiedoksi lääninhallitukselle ennen seuraavan kuukauden loppua. Tarkastuseläinlääkärin on toimitettava vuosiyhdistelmä seuraavan vuoden tammikuun aikana Elintarviketurvallisuusvirastolle ja tiedoksi lääninhallitukselle. Kunnan palveluksessa olevan tarkastuseläinlääkärin on toimitettava kuukausittainen yhteenveto lääninhallitukselle ja vuosiyhdistelmä lääninhallitukselle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Lihantarkastusta koskevat tiedot voidaan toimittaa myös sähköisessä muodossa. 12 Merkintävälineet Teurastamossa ja pienteurastamossa, poroteurastamossa ja riistan käsittelylaitoksessa kaikki terveysmerkin sisältävät leimasimet on säilytettävä tarkastuseläinlääkärin valvonnassa lukitussa paikassa, johon vain tarkastushenkilökunnalla on avain. Vain tarkastuseläinlääkäri voi tilata uusia terveysmerkin sisältäviä leimasimia. Terveysmerkin sisältävät leimasimet on numeroitava ja niistä on pidettävä luetteloa. Leimasinvärinä saa käyttää ainoastaan kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1756/1995) mukaisia hyväksyttyjä väriaineita. 7

8 8 13 Hyväksytyn lihan merkinnät Teurastamossa ja pienteurastamossa, poroteurastamossa ja riistan käsittelylaitoksessa lihantarkastuksessa hyväksyttävään lihaan on tehtävä terveysmerkinnät eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun III mukaisesti. Terveysmerkkiä käytetään kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten, tarhattujen riistanisäkkäiden lukuun ottamatta jäniseläimiä ja luonnonvaraisen suurriistan hyväksymismerkinnässä. Pakattujen muiden eläimen osien tunnistusmerkin on oltava joko pakkaukseen kiinnitetyssä etiketissä tai siten kiinnitettynä pakkaukseen, että se rikkoutuu pakkausta avattaessa. Merkin ei tarvitse rikkoutua, jos pakkaus rikkoutuu. Siipikarjan, tarhattujen jäniseläinten, tarhattujen sileälastaisten lintujen ja luonnonvaraisen pienriistan merkinnässä on käytettävä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygieniaasetuksen liitteen II jakson I mukaista tunnistusmerkintää. Luonnonvaraisen suurriistan, jonka lihantarkastus suoritetaan elintarvikelain 13 :n 2 momentin kohdan 18 mukaisessa paikassa, terveysmerkintään sovelletaan tämän asetuksen 17 :n 3 momentin vaatimuksia. Tarkastuseläinlääkärin on vastattava terveysmerkinnän tekemisestä. Tunnistusmerkinnän tekemisestä ja muusta tunnistusmerkin käytöstä vastaa laitos. Laitoksessa saadaan käyttää vain laitoksen omalla tunnuksella varustettua merkintää. Ruhoja ja muita eläimen osia ei saa leimata ennen kuin lihantarkastus on suoritettu loppuun, ellei luvasta leimaamiseen ole muussa yhteydessä mainittu erikseen. 14 Ehdollisesti hyväksytyn lihan käsittely Ehdollisesti hyväksytty liha on säilytettävä ja käsiteltävä erillään ilman ehtoja hyväksytystä lihasta niin, ettei ole vaaraa näiden sekaantumisesta. Ehdollisesti hyväksytty liha on hylättävä, jos sitä ei käytetä ehdollisen toimenpiteen edellyttämällä tavalla ja sitä ei saa luovuttaa muuhun käyttöön. Toimenpiteinä ehdollisesti hyväksytylle lihalle voidaan edellyttää seuraavanlaisia käsittelyitä: 1) liha tai sitä sisältävät valmisteet kuumennetaan kauttaaltaan vähintään +70 C:n lämpötilaan. Kuumentaminen saadaan tehdä ainoastaan lihavalmistelaitoksessa; 2) liha käytetään lihavalmistelaitoksessa lihavalmisteiden valmistukseen; tai 3) liha pakastetaan. Lihantarkastuksessa ehdollisesti hyväksytyn lihan käsittely on tehtävä kotimaassa. 15 Ehdollisesti hyväksytyn lihan merkintä Lihantarkastuksessa ehdollisesti hyväksytty punainen liha, tarhattujen riistanisäkkäiden lukuun ottamatta jäniseläimiä ja luonnonvaraisen suurriistan liha on merkittävä tämän asetuksen 17 mukaisesti erityisellä terveysmerkillä ja sen yhteyteen tehtävällä lisämerkinnällä. Ehdollisesti hyväksytty siipikarjan liha, tarhattujen jäniseläinten, tarhattujen

9 sileälastaisten lintujen ja luonnonvaraisen pienriistan liha on merkittävä tunnistusmerkillä ja sen yhteyteen tehtävällä lisämerkinnällä. Lisämerkinnällä ilmaistaan ehdollisesti hyväksytylle lihalle määrätty käsittelytapa. Ehdollisesti hyväksytty liha tai sen kääreet taikka pakkaukset on merkittävä teurastamossa, pienteurastamossa, poroteurastamossa, riistan käsittelylaitoksessa, leikkaamossa ja erillisessä pakkaamossa terveysmerkin tai tunnistusmerkin yhteyteen laitettavalla lisämerkinnällä seuraavasti: 1) KUUMENNUS, kun liha määrätään käytettäväksi kuumennettaviin tuotteisiin; 2) TEOLLISUUS, kun liha määrätään käytettäväksi lihavalmisteisiin; tai 3) PAKASTUS, kun liha määrätään pakastettavaksi. Lisämerkinnät on painettava ruhossa terveys- tai tunnistusmerkkien välittömään läheisyyteen. Leimoissa olevien kirjainten tulee olla 1,5 cm korkeita isoja kirjaimia. Leikatun lihan lisämerkintöjen on oltava lihassa olevan terveysmerkin tai sen kääreessä taikka pakkauksessa olevan tunnistusmerkin läheisyydessä. Lisämerkinnän mukaisen käsittelyn jälkeen elintarvikkeessa käytetään laitoksen tavanomaista tunnistusmerkintää. 16 Eläintautilain nojalla annettujen rajoitusten alaisen lihan merkitseminen Liha, jota ei eläintautilainsäädännössä annettujen rajoitusten vuoksi voida toimittaa ilman kuumennuskäsittelyä markkinoille kotimaassa eikä toisiin jäsenvaltioihin, on merkittävä terveysmerkillä, joka on ylileimattu vinoristillä. Vinoristi koostuu kahdesta toisensa suorassa kulmassa kohtaavasta suorasta viivasta siten, että viivat yhtyvät keskellä leimaa ja leimassa olevat tiedot ovat luettavissa. Merkillä korvataan ruhojen tai ruhonosien terveysmerkki ja siipikarjan tai muun tunnistusmerkillä merkittävän lihan tunnistusmerkki silloin, kun liha on peräisin eläintaudin vuoksi rajoitusten alaiselta alueelta. 17 Kansalliseen kulutukseen hyväksytyn lihan merkintä Hätäteurastettujen eläinten lihaa saa käyttää ainoastaan kansallisesti. Pienteurastamossa teurastetun tai pienleikkaamossa käsitellyn eläimen lihaa voidaan käyttää ainoastaan kansallisesti siihen asti, kun pienteurastamo tai pienleikkaamo on hyväksytty elintarvikelain ( 23/2006) 88 :n 2 momentin mukaisesti. Kansalliseen kulutukseen ohjattava liha on merkittävä erityisellä terveysmerkillä, joka on suorakaiteen muotoinen vähintään 6 cm leveä ja 4 cm korkea merkki, jonka yläosassa lukee SUOMI, keskellä on laitoksen numero ja alapuolella lukee FINLAND. Pienteurastamoissa ja pienleikkaamoissa kansalliseen kulutukseen ohjattava liha on merkittävä erityisellä terveysmerkillä tai tunnistusmerkillä, joka on suorakaiteen muotoinen vähintään 6 cm leveä ja 4 cm korkea ja jonka yläosassa on laitoksen sijaintikunnan nimi tai nimen lyhenne ja sen alapuolella laitoksen numero. Kokovaatimuksia ei sovelleta vähittäismyyntipakkauksiin käärityn lihan merkintään. Elintarvikelain 13 :n 2 momentin kohdan 18 mukaisessa paikassa teurastettu ja tarkastettu ja ihmisravinnoksi hyväksytty luonnonvaraisen suurriistan liha on merkittävä 9

10 suorakulmaisella vähintään 6 cm leveällä ja 4 cm korkealla erityisellä terveysmerkillä, jonka keskellä on sana RIISTA isoilla kirjaimilla ja sen alapuolella kunnan virkaeläinlääkärin tunnusnumero. Edellä mainitusta paikasta peräisin oleva luonnonvaraisen riistan liha on merkittävä tunnistusmerkin ympärillä olevalla suorakaiteen muotoisella lisämerkinnällä pienleikkaamoissa sen jälkeen, kun ne on hyväksytty elintarvikelain (23/2006) 88 :n 2 momentin mukaisesti, sekä leikkaamoissa. Ruhojen merkinnässä on noudatettava eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontaasetuksen liitteen I luvun III määräyksiä terveysmerkinnän osalta ja tunnistusmerkinnän osalta eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen II jakson I määräyksiä. 18 Hylätyn lihan merkintä ja käsittely Lihantarkastuksessa hylätyt eläimen osat on poistettava lihantarkastuksen jälkeen ennen ruhon ja teurastuksessa elintarvikkeeksi hyväksyttyjen muiden eläimen osien merkitsemistä. Teurastuksen yhteydessä poistetut elintarvikkeeksi kelpaamattomat eläimen osat ja lihantarkastuksessa hylätty liha ja erikseen määritelty riskiaines on kerättävä, säilytettävä ja käsiteltävä sivutuoteasetuksen mukaisesti. Sivutuotteet on sivutuoteasetuksen niin vaatiessa värjättävä tai muuten merkittävä niin, ettei ole vaaraa niiden joutumisesta elintarvikkeeksi. Hylätyn lihan käsittelyssä on lisäksi noudatettava mitä eläintautilain nojalla siitä määrätään. Riskiaineksen käsittelyssä on lisäksi noudatettava mitä siitä on säädetty TSEasetuksessa ja sen nojalla TSE-riskiaineksen erottamisesta teurastamoissa, teurastuspaikoissa ja leikkaamoissa annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (3/EEO/2002) sekä TSE-riskiaineksen käsittelystä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (850/2005). Lihantarkastuksessa hylättyä lihaa ei saa luovuttaa takaisin alkutuotannon toimijalle tai muulle eläimen haltijalle. 19 Ilmoitusvelvollisuus Tarkastuseläinlääkärin on noudatettava eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontaasetuksen liitteen I jakson II luvun I sekä eläintautilain ja eläinsuojelulain mukaista virkaeläinlääkärille säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Epäillessään helposti leviävää tai vaarallista tarttuvaa tautia tarkastuseläinlääkärin on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (1346/1995) mukaista välitöntä ilmoitusvelvollisuutta ja ilmoitettava epäilystä Elintarviketurvallisuusvirastoon ja läänineläinlääkärille. 20 Teurastettuja eläimiä koskevat tiedot Tarkastuseläinlääkärin on huolehdittava, että alkutuotannon toimijalle toimitetaan teurastetuista eläimistä toimeenpanoasetuksen artiklan 1 mukaisesti palaute vastauksena alkutuotannon toimijan lähettämään ketjuinformaatioon. Palaute annetaan eläimille 10

11 suoritetun lihantarkastuksen päätösten perusteella. Palaute toisesta jäsenvaltiosta teurastukseen tulleisiin eläimiin on toimitettava viipymättä. Palautteen antamisessa toiseen jäsenvaltioon on käytettävä toimeenpanoasetuksen liitteessä I esitettyä mallia. Teuraseläimiä ja niistä saatavaa lihaa koskevia asiakirjoja voidaan toimittaa sähköisessä muodossa, ellei niille ole asetettu tätä estävää vaatimusta ja keskusviranomainen on hyväksynyt asiakirjan mallin ja toimitustavan. 21 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta Tämän asetuksen 17 :n 4 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä huhtikuuta Helsingissä 5 päivänä syyskuuta Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Eläinlääkintöylitarkastaja Eeva-Riitta Wirta

12 SISÄLLYSLUETTELO 12 Sivu LIITE 1 LIHANTARKASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN Luku 1. Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta...14 Luku 2. Tarkastustiheys...14 Luku 3. Tarkastusapulaisten osallistuminen valvontaan punaisen lihan teurastamossa ja pienteurastamossa...14 Luku 4. Laitoksen henkilökunnan osallistuminen lihantarkastukseen...14 LIITE 2 PUNAISEN LIHAN LIHANTARKASTUS...16 Luku 1. Ante mortem -tarkastus...16 Luku 2. Post mortem -tarkastus...17 Luku 3. Lihan arvostelu Ruhon ja elintarvikkeeksi kelpaavien ruhon osien hylkääminen Ehdollinen hyväksyminen...20 LIITE 3 SIIPIKARJAN LIHANTARKASTUS...22 Luku 1. Ante mortem -tarkastus...22 Luku 2. Post mortem -tarkastus...22 Luku 3. Lihan arvostelu...22 LIITE 4 LUONNONVARAISEN RIISTAN, TARHATUN RIISTAN JA PORON LIHANTARKASTUS...23 A. LUONNONVARAISEN RIISTAN LIHANTARKASTUS...23 Luku 1. Post mortem -tarkastus...23 Luku 2. Lihan arvostelu...23 B. TARHATUN RIISTAN LIHATARKASTUS...24 Luku 3. Ante mortem -tarkastus...24 Luku 4. Post mortem -tarkastus...24 Luku 5. Lihan arvostelu...25 C. PORON LIHANTARKASTUS...25 Luku 6. Ante mortem -tarkastus...25 Luku 7. Post mortem -tarkastus...25 Luku 8. Lihan arvostelu...25 LIITE 5 TRIKIINITUTKIMUS...26 Luku 1. Trikiinitutkimus Trikiinitutkimuksen suorittamiselle asetettavat vaatimukset Välineiden puhdistus Trikiinilaboratorion kirjanpito...26

13 13 Sivu Luku 2. Näytteiden lähettäminen tutkittaviksi Trikiinitutkimuksen teettäminen laitoksen ulkopuolisessa laboratoriossa Tutkimustuloksen varmistus Elintarviketurvallisuusvirastossa Positiivisesta löydöksestä ilmoittaminen Trikiinipositiivisten ruhojen käsittely ja muut toimenpiteet...28 LIITE 6 KEITTOKOE JA ph-mittaus...29 Luku 1. Keittokoe ja ph-mittaus Lihan aistinvarainen laadunarviointi; keittokokeen suorittaminen Lihan ph-arvon mittaaminen Hajuaistin testaaminen Makuaistin testaaminen...36

14 LIITE 1 LIHANTARKASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN 14 Luku 1. Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta Teurastamojen ja pienteurastamojen, poroteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten valvonnasta säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksessa. Kunnan on järjestettävä elintarvikelain mukaan kunnan tehtävänä oleva valvonta ja tarkastus. Tarkastuseläinlääkäri vastaa lihantarkastuksesta. Lihantarkastuksessa ja laitoksen valvonnassa voidaan käyttää apuna valtion tai kunnan palveluksessa olevia tarkastusapulaisia. Valvonnan yhteydessä on tarkastettava, täyttääkö teurastamo tai pienteurastamo, poroteurastamo tai riistan käsittelylaitos toimintansa osalta tämän asetuksen vaatimukset. Tarkastuseläinlääkärin läsnäolosta ante mortem- ja post mortem -tarkastuksen aikana säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson III luvussa II. Luvun II kohdan 1 mukaan tarkastuseläinlääkärin on oltava läsnä teurastamossa, pienteurastamossa ja poroteurastamossa ante mortem - ja post mortem -tarkastuksen ajan ja riistan käsittelylaitoksessa post mortem -tarkastuksen ajan. Ante mortem - ja post mortem -tarkastusten menettelyä voidaan mukauttaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson III luvun II kohdassa 2 a ja b esitettyjen ehtojen täyttyessä. Mukautetusta menettelystä on ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle ja lääninhallitukselle. Luku 2. Tarkastustiheys Teurastamoja, pienteurastamoja, poroteurastamoja ja riistan käsittelylaitoksia on valvottava jokaisena päivänä, jolloin niissä teurastetaan. Lääninhallituksen on tarkistettava kaikki läänin alueella olevat teurastamot, pienteurastamot, poroteurastamot ja riistan käsittelylaitokset vähintään kerran vuodessa ja lähetettävä tästä tarkastuksesta raportti Elintarviketurvallisuusvirastoon. Tarkastuseläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa varmistuttava siitä, että laitoksen toiminta vastaa hyväksymisasiakirjoissa ilmoitettuja toimintoja. Luku 3. Tarkastusapulaisten osallistuminen valvontaan punaisen lihan teurastamossa ja pienteurastamossa Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen vaatimusten mukaisesti koulutettu tarkastusapulainen voi avustaa tarkastuseläinlääkäriä eläinten hyväksymisessä normaaliteurastukseen. Erityisesti tilanteissa, jolloin 1) ante mortem -tarkastus on tehty alkutuotantopaikassa; tai 2) elintarvikeketjuinformaation perusteella eläimen teurastamisessa ei ole odotettavissa ongelmia ja eläimen hyvinvoinnissa ei havaita poikkeavuutta. Luku 4. Laitoksen henkilökunnan osallistuminen lihantarkastukseen Teurastamoissa, pienteurastamoissa, poroteurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa laitoksen henkilökunta voi suorittaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen artiklassa 6 ja liitteen I jakson III luvun III kohdan B nojalla näytteenotto- ja testaustehtäviä

15 asetuksessa mainituin edellytyksin. Trikiinitutkimuksia varten saa näytteitä ottaa tarkastuseläinlääkärin valtuuttama henkilö, jota tarkastuseläinlääkäri on opastanut näytteenotossa. Toimijan on pidettävä luetteloa valtuutetuista trikiininäytteenottajista. Siipikarjateurastamon ja -pienteurastamon henkilökunnan jäsenet voivat hoitaa tarkastusapulaisen tehtäviä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson III luvun III kohdassa A sekä siirtymäaika-asetuksen 14 ja 15 artiklassa mainituin edellytyksin. Valvontaviranomaisen on hyväksyttävä henkilökunnan jäsenten toimiminen tarkastusapulaisen tehtävissä valvomansa teurastamon tai pienteurastamon osalta. Pienteurastamoa valvovan viranomaisen on toimitettava tekemänsä hyväksymispäätös tiedoksi Elintarviketurvallisuusvirastoon. Siirtymäaika-asetuksen mukaisena siirtymäaikana laitoksen henkilökuntaan kuuluva henkilö voi osallistua tarkastuseläinlääkärin valvonnassa lihantarkastukseen kuuluvan tehtävän suorittamiseen, jos hänellä on kyseiseen yksittäiseen tehtävään annettu erityinen koulutus. Lihantarkastuksesta ja lihantarkastuspäätöksestä vastaa myös trikiinitutkimuksen tuloksista tehtävien päätösten osalta tarkastuseläinlääkäri. 15

16 16 LIITE 2 PUNAISEN LIHAN LIHANTARKASTUS Luku 1. Ante mortem - tarkastus Ante mortem -tarkastuksesta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdassa A ja B ja liitteen I jakson II luvuissa II ja III sekä liitteen I jakson IV luvussa IV. Teurastamossa ja pienteurastamossa osalle eläimistä ante mortem -tarkastus on suoritettava niiden liikkuessa. Eläinten liikkuessa on tarkastettava vähintään 10 prosenttia päivässä teurastettavista eläimistä esimerkiksi eläinten navettaan ohjaamisen yhteydessä. Teurastamossa ja pienteurastamossa teurastettavat eläimet saadaan tarkastaa elävänä myös eläinten alkutuotantopaikalla eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdan B 5 mukaisesti. Jos sama eläinlääkäri ei suorita sekä ante mortem -tarkastusta että post mortem -tarkastusta, on teurastettavien eläinten mukana oltava ante mortem -tarkastuksen suorittaneen eläinlääkärin terveystodistus, joka on eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson IV luvun X kohdan A mukainen. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdan B 5 nojalla tarkastuseläinlääkäri voi harkita jo alkutuotantopaikalla tarkastettujen eläinten osalta teurastamossa tehtävän ante mortem - tarkastuksen laajuuden tarvetta erikseen. Tarkastuksen suorittaminen ja toimenpiteet A. Ante mortem -tarkastuksessa on tutkittava: a) sairastaako eläin jotain eläintautilainsäädännön mukaan vastustettavaa eläintautia tai onko eläimen oireiden tai yleistilan perusteella syytä epäillä sen sairastavan tällaista tautia tai onko eläimellä muu sellainen sairaus tai tartunta, että siitä saatava liha voi olla elintarvikkeeksi kelpaamatonta; b) onko eläin väsynyt, kiihtynyt tai vahingoittunut. Väsyneiden tai kiihtyneiden eläinten on annettava levätä tai rauhoittua, ja ne saadaan teurastaa vasta uuden tarkastuksen jälkeen. Vahingoittunut eläin on kuitenkin teurastettava välittömästi; c) onko eläimessä vaurioita tai merkkejä, joiden perusteella voidaan epäillä, että eläinsuojelumääräyksiä on rikottu; ja d) onko hevosella tunnistusasiakirja, joka on annettu vähintään 6 kk aikaisemmin. Tunnistusasiakirjan tunnistustietojen vastaavuus hevoseen on tarkastettava. Tarkastuksen suorittamiseen tarvittavat muut tiedot: Tarkastuseläinlääkärin on todennettava teurastamon tai pienteurastamon toimijan osoittamat tiedot siitä, että e) alkutuotannon toimija on toimittanut etukäteen sovitussa ajassa tai eläimestä on muuten saatavilla elintarvikeketjuinformaatioon kuuluvat tiedot. Tiedot on tarkastettu eläimistä saatavien elintarvikkeiden

17 elintarvikehygienia-asetuksen mukaisesti hyväksyttäessä eläimiä teurastukseen; f) sellainen nautaeläin, lammas, vuohi tai sika, jonka tunnistamisesta säädetään laitos-asetuksen liitteen 2 luvussa 1.1., on merkitty ja rekisteröity asianmukaisesti; g) nautaeläimestä on tehty rekisterikysely, ja rekisterikyselyssä on todettu, että nauta-eläin on asianmukaisesti rekisteröity ja sen teuraaksi lähettänyt alkutuotantopaikka ei ole rajoittavien määräysten alainen; ja h) eläinten puhtaus ennen teurastusta on varmistettu. B. Ante mortem -tarkastuksesta seuraavat toimenpiteet Elintarvikeketjua koskeviin tietoihin ja ante mortem tarkastukseen liittyvistä päätöksistä säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II luvuissa II ja III. Tarkastuseläinlääkärin on hylättävä tarkastuksen kohteena oleva eläin ante mortem - tarkastuksessa myös seuraavissa tapauksissa: a) nautaeläintä, lammasta, vuohta tai sikaa ei ole asianmukaisesti merkitty ja rekisteröity; b) tehdyn rekisterikyselyn mukaan nautaeläimestä saatava liha on poistettava elintarvikeketjusta; c) hevosen tunnistusasiakirjaan merkityn tiedon mukaan hevoselle annetun lääkkeen varoaika ei ole kulunut loppuun; d) hevosen tunnistusasiakirjaan merkityn tiedon mukaan hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty; tai e) hevosen tunnistusasiakirja puuttuu tai on lukukelvoton tai sen antamisesta ei ole kulunut 6 kuukautta. Jos tarkastuseläinlääkärille ei esitetä luotettavaa selvitystä teurastettavaksi tuodun nautaeläimen, lampaan, vuohen tai sian merkinnöistä ja rekisteröinnistä, on tarkastuseläinlääkärin määrättävä eläin lopettavaksi ja hävitettäväksi siten kuin eläintautisäädöksissä säädetään. Tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava puutteellisesti merkityistä tai rekisteröidyistä nautaeläimistä, lampaista, vuohista ja sioista viipymättä läänineläinlääkärille. Eläimen lääkitys todetaan omistajan, haltijan tai eläinlääkärin allekirjoittaman lähetteen, hevosen tunnistusasiakirjan tai muun luotettavan tiedon taikka tehtyjen tutkimusten perusteella. Tarkastuksen yhteydessä on eläimet tai karsinat merkittävä niin, että helposti voidaan todeta, mitkä eläimet on hyväksytty normaaliteurastukseen. Luku 2. Post mortem -tarkastus Post mortem -tarkastuksesta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteessä I. 17

18 Lihantarkastusmenettely käsittää seuraavat toimenpiteet, jotka on yksityiskohtaisesti määritelty myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson IV luvuissa I-IV: a) ruhon, pään, kielen, sydämen, keuhkojen, maksan, munuaisten ja muiden elintarvikkeeksi käytettävien eläimen osien sekä pernan, utareiden, ruoansulatuskanavan ja sukuelinten silmämääräisen tarkastuksen; b) tiettyjen sisäelinten ja imusolmukkeiden tunnustelun tai viiltämisen ja tarkastuksen. Viillettäväksi määrätyt imusolmukkeet on viiltämisen lisäksi tarkastettava silmämääräisesti; c) tarvittaessa näytteenoton ja laboratoriotutkimuksen; ja d) lihantarkastuksesta pidettävän kirjanpidon. Lihantarkastus on suoritettava erityisen yksityiskohtaisesti, jos kyseessä on sairaan eläimen ruho ja sisäelimet tai normaaliteurastuksessa tarkastusapulaisen eläinlääkärin tarkastettavaksi ohjaama ruho tai sisäelimet. Tarkastukseen on tällöin sisällyttävä muun muassa tunnusteltaviksi tai vain silmämääräisesti tarkastettaviksi määrättyjen imusolmukkeiden viiltäminen. Lihaan ei saa tarkastuksen yhteydessä tehdä enempää eikä suurempia viiltoja kuin tarkastuksen tehokkuuden vuoksi on välttämätöntä. Muuttuneita kudoksia leikattaessa on varottava likaamasta lihaa, tiloja, kalusteita tai välineitä. Bakteriologinen tutkimus on suoritettava silloin, kun eläimen terveydentila, esitiedot tai lihantarkastuslöydökset viittaavat lihan välityksellä eläimistä ihmisiin tarttuvaan tautiin tai bakteerien aiheuttamaan yleisinfektioon. Bakteriologista tutkimusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos liha hylätään muiden tutkimustulosten tai patologisanatomisten löydösten perusteella. Epäiltäessä mikrobilääkeaineiden esiintymistä lihassa on niiden varalta suoritettava tutkimus. Tutkimus mikrobilääkeaineiden varalta on lisäksi aina suoritettava bakteriologisen tutkimuksen yhteydessä. Epäiltäessä, että lihassa on muita vieraita aineita yli asetettujen raja-arvojen, on niiden varalta suoritettava tutkimus. Keittokoe on suoritettava silloin, kun epäillään vieraan hajun tai värin esiintymistä lihassa ja lisäksi bakteriologisen tutkimuksen yhteydessä. Lihan ph on mitattava keittokokeen yhteydessä sekä silloin, kun epäillään lihan ph:n jääneen korkeaksi. Lihassa mahdollisesti esiintyvien vieraiden aineiden varalta on eläimistä otettava teurastuksen yhteydessä kansallisen vierasainevalvontaohjelman mukaisesti näytteet laboratoriotutkimuksia varten. Lihan ph:n mittaustulos on otettava huomioon muiden lihantarkastuslöydösten lisäksi tehtäessä lopullista lihantarkastuspäätöstä, mutta ph-mittauksen tulos ei yksinään johda ruhon ja muiden eläimen osien hylkäämiseen. 18

19 Luku 3. Lihan arvostelu 19 Lihan arvostelusta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II luvussa V ja mainitun liitteen jakson IV luvussa IX Ruhon ja elintarvikkeeksi kelpaavien ruhon osien hylkääminen Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II luvun V kohdan 1 u) nojalla liha on lisäksi hylättävä silloin, kun todetaan a) suu- ja sorkkatauti, klassinen sikarutto, afrikkalainen sikarutto, swine vesicular disease -tauti, karjarutto, pienten märehtijäin rutto, vesicular stomatitis -tauti, bluetongue, afrikkalainen hevosrutto, virusperäinen hevosen tarttuva aivoselkäydintulehdus, Teschenin tauti, lammas- ja vuohirokko, lumpy skin -tauti, Rift Valley -kuume, tarttuva naudan keuhkorutto, leptospiroosi; b) yleistynyt aktinobasilloosi tai aktinomykoosi, pernarutto, ritinärutto, yleistynyt lymfadeniitti, räkätauti, raivotauti, jäykkäkouristus, botulismi, BSE-tauti, scrapie; pseudorabies, listerioosin keskushermostomuoto, naudan yleistynyt kinokuume; c) salmonelloosi, eläin on kliinisesti sairas; d) sikaruusu i. akuutti voimakas eryteema tai krooninen ihonekroosi ii. lievät tai epäselvät ihomuutokset, mutta sikaruusubakteeri osoitettu bakteriologisessa tutkimuksessa; e) leukoosi tai runsaasti kasvaimia; f) selvä tai voimakas vieras haju tai maku joko keittokokeen avulla tai ilman sitä; tai g) likaantumista tai sellaisia paikallisia muutoksia, jotka eivät vaikuta jäljelle jäävän lihan laatuun ja jotka voidaan poistaa kokonaan. Tällöin on poistettava ja hylättävä ruhon muuttuneet osat ja muut elintarvikkeeksi kelpaamattomat eläimen osat. Jos kyseessä on sisäelin tai muu elintarvikkeeksi käytettävä eläimen osa ja muutokset ovat huomattavat, on koko sisäelin tai eläimen osa hylättävä. Sisäelimet on hylättävä seuraavissa tapauksissa: h) lihantarkastuspäätös tehdään yli kolmen vuorokauden kuluttua eläimen teurastamisesta; i) maksa ja munuaiset hylätään tapauksissa, joissa on perusteltua syytä epäillä, että maksaan ja munuaisiin on kertynyt raja-arvot ylittäviä määriä raskasmetalleja tai muita vieraita aineita; j) hevosen maksa ja munuaiset hylätään aina, samoin yli neljä vuotiaiden nautojen munuaiset; ja k) munuaisesta tehdyssä mikrobiologisessa tutkimuksessa on todettu yli sallittujen pitoisuuksien oleva lääkejäämätulos. Sisäelimet hylätään, vaikka lihaksesta otetusta näytteestä ei löytyisi jäämiä.

20 20 Lääkitykseen ja vierasaineisiin liittyvät lihan arvosteluperusteet Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II luvun V kohdan 1 u) nojalla liha on lisäksi hylättävä silloin, kun todetaan l) laboratoriotutkimuksella todettu yli sallittujen pitoisuuksien oleva lääkejäämätulos. Ruhoa ei kuitenkaan hylätä silloin, kun mikrobiologisella tutkimuksella löydetään lääkejäämä vain munuaisesta ja samanaikaisesti tehdyssä tutkimuksessa lihaksesta ei löydy jäämiä; m) että eläin on omistajan, haltijan tai eläinlääkärin allekirjoittaman lähetteen, hevosen tunnistusasiakirjan tai muun luotettavan tiedon mukaan teurastettu eläimelle annetun lääkkeen varoajan aikana, jollei Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymä vierasainetutkimuksia tekevä laboratorio tai Elintarviketurvallisuusvirasto pysty käytettävissä olevin menetelmin osoittamaan, ettei lihassa tai muissa eläimen osissa ole lääkejäämiä yli sallittujen enimmäismäärien. Eläinsuojelullisista syistä teurastetun eläimen ruhoa ja muita elintarvikkeeksi kelpaavia eläimen osia ei hylätä lääkkeen varoajan aikana silloin, kun eläintä on lääkitty lääkeaineilla, jotka on mainittu neuvoston asetuksen (EY) N:o 2377/90 liitteessä II (aineet, joiden jäämille ei tarvitse määrätä jäämien enimmäismäärää); tai n) ruho ja muut eläimen osat hylätään kuitenkin aina, jos eläin on teurastettu estrogeenisesti, androgeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavaa ainetta sisältävän lääkkeen tai beeta-agonisteja sisältävän lääkkeen varoajan aikana. 3.2 Ehdollinen hyväksyminen Tarkastuseläinlääkäri voi lihan arvostelun perusteella hyväksyä lihan ihmisravinnoksi ehdollisesti, jolloin myös edellytetään, että se käsitellään tarkastuseläinlääkärin määräämällä tavalla ennen kulutusta. Ehdollinen hyväksyntä voi koskea myös pelkästään sisäelimiä. 1. Liha on aina hyväksyttävä ehdollisesti, jos se on peräisin a) kliinisesti terveestä eläimestä, jonka tuotantotilalla otetussa ulostenäytteessä on todettu salmonellaa; b) eläimestä, jonka post mortem -tarkastuksen yhteydessä suoritetussa bakteriologisessa tutkimuksessa on todettu salmonella muusta kuin steriilisti lihaksen sisältä otetusta näytteestä; c) kliinisesti terveestä eläimestä, jonka ruhon pintanäytteestä on todettu EHEC-bakteeri; tai d) sioista, jotka kuuluvat erään, josta on trikiinitutkimuksessa digestiomenetelmällä saatu positiivinen tulos eikä infektoituneita ruhoja ole voitu tunnistaa. Toimenpidevaatimus: Liha tai sitä sisältävät valmisteet kuumennetaan kauttaaltaan vähintään + 70 C :n lämpötilaan. Kuumentaminen saadaan tehdä ainoastaan Suomessa sijaitsevassa lihavalmistelaitoksessa. Jos digestiomenetelmällä todetaan positiivinen erä sikoja, eikä infektoituneita ruhoja voida tunnistaa, on ruhot ja muut eläimen osat, veri mukaan lukien, sekä sivutuotteet,

21 pakastettava tai kuumennettava. Lämpökäsittelyn tulee olla sellainen, että liha lämpötila nousee kauttaaltaan ainakin + 70 o C:een. Pakastettaessa tulee käyttää trikiiniasetuksen liitteen II kohdan B mukaisia aika-lämpötila-yhdistelmiä. 2. Liha voidaan tarvittaessa hyväksyä ehdollisesti erityisesti seuraavissa tapauksissa: a) liha on peräisin hätäteurastetusta eläimestä; b) liha on peräisin erillään muista eläimistä teurastetusta eläimestä tai sairaiden eläinten teurastusosastossa teurastetusta eläimestä; c) liha on peräisin karjusta, salakarjusta tai kaksineuvoisesta siasta. Liha voidaan kuitenkin hyväksyä ilman ehtoja, jos ruhon paino on alle 80 kg tai jos se tutkitaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymällä menetelmällä ja todetaan, että siinä ei ole karjun hajua; tai d) tarkastuseläinlääkärin katsoessa muusta syystä lihan olevan sellaista, että se ei sellaisenaan sovellu normaaliin kulutukseen. 21

22 22 LIITE 3 SIIPIKARJAN LIHANTARKASTUS Luku 1. Ante mortem -tarkastus Siipikarjan ante mortem -tarkastuksesta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdissa A ja B, jakson II luvuissa II ja III sekä jakson IV luvun V kohdassa A. Vahingoittuneet linnut on teurastettava tarkastuseläinlääkärin määräämän erityisjärjestelyn mukaisesti. Jos salmonellatutkimuksen tulokset puuttuvat salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvalta lintuerältä tai jos lintuerässä on todettu salmonellabakteeri, on lintuerä teurastettava erillään muun teurastuksen jälkeen. Luku 2. Post mortem -tarkastus Siipikarjan post mortem -tarkastuksesta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson I luvun II kohdissa D ja F sekä liitteen I jakson IV luvun V kohdassa B. Luku 3. Lihan arvostelu Siipikarjan lihan arvostelusta säädetään myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen liitteen I jakson II luvussa V. Muuttuneet osat hylätään, kun todetaan rajoittuneita paikallisia muutoksia. Liha on hyväksyttävä ehdollisesti, jos salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvalta lintuerältä puuttuu salmonellatutkimustulos tai lintuerästä otetuista näytteistä on todettu salmonellabakteeri. Tällöin liha on kuumennettava kauttaaltaan vähintään + 70 C:n lämpötilaan Suomessa sijaitsevassa lihavalmistelaitoksessa. Liha voidaan hyväksyä ehdollisesti myös tarkastuseläinlääkärin katsoessa muusta syystä lihan olevan sellaista, että se ei sellaisenaan sovellu normaaliin kulutukseen.