Kylämökkeily voidaan määritellä maaseudun kyliin ja taajamiin tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvaksi vapaa ajan tai kakkosasumiseksi.

Transkriptio

1 Suomessa suosituimpia vapaa ajan asumisen ympäristöjä ovat perinteisesti olleet haja asutusalueiden vesistöjen rannat. Paitsi fyysisesti myös sosiaalisesti vapaa ajan asutus on ollut usein varsin erillään maaseutukylistä ja yhteisöistä. Rantarakentamisesta aiheutuva yhdyskuntarakenteen hajautuminen aiheuttaa kuitenkin ympäristöhaittoja ja kunnille kustannuksia. Eri yhteyksissä on myös tuotu esille halu saada vapaa ajan asukkaiden sosiaalinen pääoma paremmin maaseutuyhteisöjen käyttöön. Tässä katsauksessa tarkastellaan maaseudun kyliin ja taajamiin tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvaa vapaa ajan asumista. Kylämökkeily voidaan nähdä mahdollisuutena korjata monia perinteisen, hajalleen sijoittuvanmökkeilyn negatiivisiaympäristövaikutuksia sekä lisätä vapaa ajan asukkaista koituvia yhteisöllisiä hyötyjä mökkipaikkakunnalla. Näissä näkemyksissä korostuvat odotukset kylämökkeilystä yhdyskuntarakennetta eheyttävänä ja maaseutua elävöittävänä ilmiönä. Kylämökkeilyyn liitetyt myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan ilmiöön liittyy myös ongelmia. Mökkiläisten läsnäolo lähellä kuntapalveluja lisää myös niiden käyttöä, joka puolestaan lisää kunnille aiheutuvia kustannuksia. Mökkiläisten paikallisista asukkaista poikkeava ekososiaalinen asema, elämäntavat ja asenteet voivat ruokkia ristiriitoja eri toimijoiden kesken. Erityisen suosituiksi mökkeilyalueiksi muodostuvissa kylissä ongelmaksi voi myös ennen pitkää muodostua alueen elitistyminen tai kylien osittainen autioituminen lomakausien ulkopuolella. Lisäksi etenkin suurten kaupunkien lähialueilla kylämökkeily voi myös johtaa mökille muuttamisen seurauksena entistä hajanaisempaan vakituiseen asutukseen. Suomessa maaseutukuntien kyliin ja taajamiin sijoittuvaa vapaa ajan asumista ei tähän mennessä ole käytännössä tunnistettu omana ilmiönään eikä sen tämänhetkisestä laajuudesta tai vaikutuksista ole tutkittua tietoa. Tämä katsaus perustuu esiselvitykseen, jossa on kartoitettu kylämökkeilyn nykytilaa väestön keskusrekisterin rakennus ja huoneistotietojen perusteella. Kylämökkeilyn tämänhetkisen laajuuden ja rajaamisen ohella katsauksessa pohditaan ilmiöön liittyviä tietoaukkoja sekä arvioidaan kylämökkeilyn tulevaisuutta. 1

2 Kylämökkeily voidaan määritellä maaseudun kyliin ja taajamiin tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvaksi vapaa ajan tai kakkosasumiseksi. Kylämökkeily voi olla olemassa olevan rakennuskannan uusiokäyttöä vapaa ajan asuntoina mutta siihen voi myös liittyä uudisrakentamista. Mökki voi olla myös vuokrattu, mutta tässä yhteydessä keskitytään käsittelemään omistusmökkeilyä. Samoin Suomessa lähes yksinomaan kaupunkien reunaalueille sijoittuva siirtolapuutarahamökkeily on pyritty rajaamaan tämän tarkastelun ulkopuolelle. 2

3 Tutkimustarve: 1) Mökkeilyn muutokset: Suosituimpia vapaa ajan asumisen ympäristöjä ovat perinteisesti olleet hajaasutusalueiden vesistöjen rannat. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa muun muassa mökkeilyn motiiveihin, muotoihin, kansainvälistymiseen ja mökinomistajien ikärakenteeseen liittyviä muutostrendejä, jotka voivat vaikuttaa myös mökkien sijaintiin. (Näitä muutostekijöitä tarkastallaan myöhemmin) 2) Maaseudun kehitys: Suomalaisissa maaseutukunnissa on haja asutusalueiden autioitumisen ohella yhä useammin jouduttu etsimään ratkaisuja taajama alueiden väestökadon aiheuttamiin ongelmiin. Monissa kunnissa on entistä ajankohtaisempaa mm. kuntaliitosten myötä pohtia kysymystä yy y olemassa olevan rakennus ja asuntokannan uusiokäyttömahdollisuuksista. Tässä yhteydessä on noussut esiin tarve houkutella paitsi uusia vakituisia asukkaita myös vapaa ajan asukkaita nimenomaan kylätaajamiin. 3) Ympäristö ja yhdyskuntarakenne: Perinteisen pitkälti taajamien ulkopuolelle sijoittuvan mökkeilyn on katsottu aiheuttavan yhdyskuntarakenteen hajautumista eli ympäristöhaittoja ja taloudellisia kustannuksia liittyen muun muassa infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon sekä palveluiden järjestämiseen. Lisäksi on pelätty suosituimpien ranta alueiden sulkeutumista muulta käytöltä. Tähän liittyen onkin ollut esillä vapaa ajan asumiselle vetovoimaisten alueiden kehittäminen myös rantaalueiden ulkopuolelle ja integroiminen nykyistä tiiviimmin osaksi olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta. 4) Lisäksi kylämökkeilyn tarkastelua voidaan perustella sillä,että tähän mennessä kyliin ja taajamiin sijoittuvaa vapaa ajan asumista ei ole Suomessa käytännössä tunnistettu omana ilmiönään. Tämä näkyy muun muassa tilastoinnin puutteellisuudessa. (Näihin ongelmiin palataan myöhemmin) 3

4 Maaseudun kylät ja taajamat vapaa ajan ympäristöinä esiselvityksessä tavoitteena oli: määritellä ja rajata kylämökkeily ilmiötä koota olemassa olevaa tietoa kylämökkeilystä ja sen mahdollisuuksista Suomessa kartoittaa keskeisiä ilmiöön liittyviä tietoaukkoja ja jatkotutkimustarpeita Hanketta rahoitti Maa ja metsätalousministeriö maaseutupolitiikan yhteisyöryhmän suosituksesta. 4

5 Hankkeessa kylämökkeilyä lähdettiin rajaamaan väestön keskusrekisterin rakennus ja huoneistotietojen (sis. tiedot vapaa ajan asunnoista) ja ympäristöhallinnon käyttämän yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietojen perusteella. Näiden tietojen mukaan tarkasteltuna yhteensä vapaa ajan asuntoa sijoittuu taajamiin ja yli kyliin ja pienkyliin. Kaiken kaikkiaan taajamiin sijoittuu reilut 4 % ja kyliin ja pienkyliin noin 10 % Suomen kaikista vapaa ajan ajan asunnoista. Lisäksi 500 m vyöhykkeelle taajamien ulkopuolelle sijoittuu noin mökkiä ja kylien ympärille noin mökkiä. Yhteensä taajamiin ja kyliin ja niiden ympärille 500 m etäisyydelle sijoittuu mökkiä eli noin 27 % Suomen mökeistä. 5

6 Karttatarkastelu kylämökkien sijainnista valtakunnallisesti. 6

7 Esimerkki mökkien sijainnista suhteessa kyliin ja taajamiin Savonlinnan alueella. 7

8 Käytännössä kylämökkeilyn tarkastelussa näillä rajauksilla ja aineistoilla on tiettyjä varauksia ja ongelmia. 1) Yksi keskeinen ongelma liittyy vapaa ajan asuntojen rekisteröintiin. Rakennusten käyttötarkoitus rekisteröidään rakennuskohtaiseksi, jolloin yksittäisten rivi ja kerrostalohuoneistojen loma asuminen ei näy ollenkaan rekistereissä, ellei koko rakennus ole käyttötarkoitukseltaan vapaa ajan asunto. 2) Toisaalta Alun perin vakituiseksi asuinrakennukseksi rakennettujen asuntojen käyttötarkoituksen muutosta vapaa ajan asunnoksi ei välttämättä ilmoiteta rekisteriin. 3) Monet vakituisesta asuinkäytöstä poistuneet rakennukset rekisteröidään käyttötarkoitukseltaan tyhjillään oleviksi, vaikka niitä todellisuudessa käytettäisiin vapaa ajan asuntoina. Esimerkiksi Jorma Peltosen (SYKE) tekemän selvityksen mukaan esim. vuonna 2004 Savonlinnan alueella tyhjillään olevaksi rekisteröidyistä 432 omakotitaloista 200 oli todellisuudessa vapaa ajan asuntokäytössä. Eli, kun muutos ei aiheuta rakennuslupaa edellyttäviä rakennustoimia, jää myös käyttötarkoituksen muutos helposti tekemättä. Kaikkiaan Suomessa tyhjiä asuntoja on kylissä , taajamissa ja kylien ja taajamien ympärillä 500 m vyöhykkeellä kappaletta. 4) Lisäksi omistus ja vuokramökkeilyä osin vaikea erottaa toisistaan. 8

9 Toinen kylämökkeilyn tarkastelun ongelmakenttä liittyy taajamien ja kylien rajaamiseen. 1) Vakituisen asutuksen määrään perustuvat rajaukset eivät esimerkiksi tunnista toiminnallisia kyläyhteisöjä, jotka voivat todellisuudessa olla vakituisen asutuksen tihentymiin perustuvia kylärajauksia laajempia. Toisin sanoen ihmiset identifioituvat kyläyhteisöön palveluiden ja muiden yhteisten toimintojen myötä, vaikka heidän asuntonsa eivät sijoittuisikaan kylärajauksen sisään. 2) Toisaalta vakituiseen asutukseen perustuvat rajaukset eivät huomioi vapaa ajan ajan asutusta, joka kuitenkin on tänä päivänä monesti hyvin kiinteä osa toiminnallista kyläyhteisöä. Ratkaisua näihin ongelmiin voi hakea esimerkiksi: 1. Pehmentämällä kylä ja taajamarajauksia jollain, oletettavasti paremmin myös toiminnallisia kokonaisuuksia huomioivalla, vyöhykkeellä (vrt. 500 m vyöhyketarkastelu edellä). 2. Vapaa ajan asukkaiden huomioimiseksi voidaan puolestaan miettiä uudenlaisia kylä ja taajamarajauksia, joissa mökit ja mökkeily on suhteutettu jollain tavalla vakituiseen asutukseen. Esimerkiksi professori Dieter Müller (1999, 195) on tutkinut saksalaisten vapaaajan asumista Ruotsissa ja päätynyt esittämään, että neljän saksalaisen mökkitalouden rahankäyttö mökkipaikkakunnalla vastaa yhden alueella vakituisesti asuvan kotitalouden kulutusta. Vastaavia pohdintoja voi tehdä esimerkiksi mökkeilijöiden mökkipaikkakunnalla keskimäärin viettämän ajan suhteen. 9

10 Kylämökkeilyn määrittelyn, rajaamisen ja nykytilan ohella esiselvityksessä tarkasteltiin mahdollisia kylämökkeilyn suosioon vaikuttavia tekijöitä. Tässä suhteessa voidaan ensinnäkin todeta, että suomalaisten perinteisen, useimmiten vesistöjen rannoille perheen omalle mökille suuntautuvan vapaa ajan asumisen motiivit näyttävät olevan pääsääntöisesti varsin ristiriitaisia kylämökkeilyn idean kanssa. Mökkeilyä ovat perinteisesti motivoineet hakeutuminen luonnon rauhaan ja läheisyyteen, halu irtautua arjen rutiineista, velvoitteista ja ympäristöstä sekä mahdollisuus toteuttaa itseään erilaisissa puuhissa ja askareissa. Monien mielestä vapaa ajan asunnon ympäristöineen tulee poiketa merkittävästi vakituisesta asunnosta ja tarjota omaa rauhaa ilman velvoittavia sääntöjä ja vahtivia naapureita. Mökeillä halutaan remontoida ja laittaa pihaa, tehdä metsätöitä jne., jotka edellyttävät omaa pihaa ja rakennuksia. Lisäksi vapaa ajan asunnot ovat myös usein perittyjä tai sijaitsevat suvun maitten yhteydessä. Nämä motiivit hallitsevat nykyistä omistusmökkeilyä, mutta mökkikulttuurissa tapahtuu myös jatkuvasti muutoksia, joista monien voidaan tulkita ainakin jossain määrin tukevan kylämökkeilyn ideaa. Tässä suhteessa erityisen merkittävä on kysymys tulevista mökkeilijäsukupolvista ja heidän mahdollisesti erilaisesta suhteestaan mökkeilyyn. On muun muassa ennakoitu, etteivät nuoremmat sukupolvet enää välttämättä samassa määrin palaa juurilleen mökkeillessään kuin tähän asti on totuttu. On myös katsottu, että erityisesti nuorempien sukupolvien luontosuhteessa painottuu fyysinen harrastaminen, jolloin on mahdollista, että erilaisiin harrasteisiin liittyvä mökkeily kasvattaa suosiotaan. Samalla mökkeily suuntautuu mahdollisesti i aikaisempaa i enemmän erilaisissa i i harrastus ja matkailukeskuksissa kilk kki sijaitseviin i ii vapaa ajan huoneistoihin tai kolmosasuntoihin, joiden uskotaan yleistyvän. Jo nyt tämä ilmiö näkyy erityisesti Lapissa. Toisaalta kakkosasumisen yleistyminen voidaan nähdä kylämökkeilyä edistävänä. Kun vapaa ajan asunnolla oleskellaan ympäri vuoden ja sieltä käsin tehdään mahdollisesti etätöitä, voi entistä tärkeämmäksi muodostua mökin sijainti toimivien tietoliikenneyhteyksien, aurattujen teiden ja palveluiden äärellä. Lisäksi erityisesti kaupunkien lähialueilla vapaa ajan asuntojen suuren kysynnän aiheuttama ruuhkautuminen ja mökkien saatavuuden vaikeutuminen ovat suunnanneet kysyntää entistä enemmän myös muihin kuin järvenrantamökkeihin. Esimerkiksi mummonmökkien ja pienten maatilojen suosio vapaa ajan asuntoina on kasvanut. Kotimaisen kysynnän ohella oman vaikutuksensa mökkikulttuurin luo kansainvälistyminen, joka tällä hetkellä näkyy erityisesti venäläisten kiinnostuksena hankkia vapaa ajan asuntoja Suomesta. Ilmiöstä ei toistaiseksi ole olemassa tarkempaa tutkimusta, mutta media aineiston perusteella ainakin osa venäläiskysynnästä kohdistuu myös maaseudun kyliin ja taajamiin. Kaiken kaikkiaan mökkikulttuuria luonnehtii moninaistuminen. Kun vapaa ajan asumisen muodot monipuolistuvat ja ihmisillä on mahdollisesti useita erityyppisiä vapaa ajan asuntoja samanaikaisesti tai eri elämänvaiheissa, on mahdollista, että jokin näistä sijaitsee myös maaseutukylässä tai taajamassa. Alueellisesti kylämökkeilyn potentiaalia on nähty olevan toisaalta etäällä perinteisistä asutuskeskuksista sijaitsevissa matkailukeskittymissä ja toisaalta kaupunkien lähialueilla. Lisäksi kylämökkeilyllä voi nähdä olevan potentiaalia joillakin erityisen vetovoimatekijän omaavilla alueilla, kuten perinteisissä teollisuusyhdyskunnissa, joihin on syntynyt monenlaista kulttuuritoimintaa sekä käsi ja pienteollista tuotantoa ja jotka houkuttelevat uusien asukkaiden lisäksi myös matkailijoita ja vapaa ajan asukkaita. (esim. Billnäs, Fiskars, Nuutajärvi ja Kellokoski) 10

11 Kaiken kaikkiaan puutteet kylämökkeilyn nykytilan kartoittamisessa ja ilmiön yleistymistä mahdollisesti tukevat muutokset mökkikulttuurissa nostavat esiin tarpeen kylämökkeilyn tarkempaan kartoittamiseen ja sen mahdollisten vaikutusten arviointiin. Joensuun yliopiston Matkailualan opetus ja tutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskuksen äitök k k geoinformatiikka ja alueidenkäyttöyksikkö k ikköovatkin käynnistäneet t Maa ja metsätalousministeriön avustuksella tutkimushankkeen, jossa tavoitteena on konkreettisesti kartoittaa kylämökkeilyä Suomessa tällä hetkellä olemassa olevien tilasto ja paikkatietojen avulla. Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin: 1. Millaista on vapaa ajan asuminen maaseudun kylissä ja taajamissa? Tältä osin hankkeessa pyritään kartoittamaan erilaisia i i klä kylämökkeilyn ökkil ominaisuuksia i i (rakennukset, tontit, ympäristö, mökkimatka, omistajat), joita verrataan muuhun mökkeilyyn kylämökkeilyn mahdollisten erityispiirteiden tunnistamiseksi. 11

12 Kylämökkeilyn vertailua suomalaisten muuhun mökkeilyyn. 12

13 Tutkimuksen toinen päätavoite on tarkastella: 2) Miten kyliä ja taajamia voidaan luokitella vapaa ajan asumisen perusteella? Tältä osin hankkeessa pyritään kartoittamaan erityyppisiä kylämökkeilyalueita sekä luokittelemaan kyliä ja taajamia sen mukaan, millainen on vapaa ajan asumisen merkitys niissä (esim. mökkien määrä suhteessa vakituisesti asuttujen talojen ja asukkaiden lukumäärään ja ajalliset muutokset tvapaa ajan asuntojen ja vakituisesti i ti asuttujen välillä) Näiden varsinaisten tutkimustehtävien ohella hankkeessa testataan olemassa olevien aineistojen laatua, luotettavuutta ja käytettävyyttä ja nostetaan esiin niihin liittyviä kehittämistarpeita. 13

14 Esimerkki kylämökkeilyn mahdollisesta tyypittelystä. Tyypittelyä täsmennetään ja mökkimäärät eri tyypeissä selvitetään tulevassa hankkeessa. 14

15 Esimerkki vaikuttavuustarkastelusta: kesämökkien suhde vakituisen asutuksen määrään eteläisessä Suomessa. 15