Teksti: CHRISTOPH ROTTENSTEINER. Valmentajaurheilijasuhteeseen. kannattaa panostaa nuorisourheilussa

Transkriptio

1 Teksti: CHRISTOPH ROTTENSTEINER Valmentajaurheilijasuhteeseen kannattaa panostaa nuorisourheilussa 14 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

2 Valmentajan kannattaa edistää ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. Sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tässä tärkeitä tekijöitä. Nuori urheilija kaipaa yksilöllistä tukea ja tuntea, että hän on arvostettu osa joukkuettaan. Urheilussa onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno ero. Urheilu kiinnostaa, vaikka vain murto-osa sitä harrastavista nuorista saavuttaa lajissaan huipputason. Nuorten urheilusta onkin tullut yleisen mielenkiinnon kohde viime vuosina. Lukuisissa tutkimusjulkaisuissa kuvataan lasten ja nuorten urheilun tuomia fyysisiä ja psykologisia hyötyjä. Esimerkiksi säännöllinen ohjattuun liikuntaan Kuva: LEHTIKUVA/SARAH KASTNER osallistuminen on yhteydessä parempaan fyysiseen ja psykologiseen hyvinvointiin (Fraser-Thomas et al. 2005). Lapset ja nuoret ovat fyysisesti aktiivisia, fyysiset ja sosiaaliset kyvyt kehittyvät ja he oppivat tärkeitä taitoja kuten yhteistyötä, kurinalaisuutta, reilua peliä, johtajuutta ja itsekontrollia (Fraser-Thomas et al. 2005, Holt, 2008). Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että ohjattuun liikuntaan osallistuvat nuoret raportoivat parempaa yleistä fyysistä ja psyykkistä terveyttä (Allender et al. 2006, Kim et al., 2012, Jannsen & LeBlanc, 2010). Lisäksi näyttää siltä, että varhain lapsuudessa alkanut ja nuoruusikään jatkuva urheiluseuratoimintaan osallistuminen lisää myös koko aikuisiän kestävää fyysisesti aktiivista elämäntapaa (Kjønniksen et al. 2009, Telama et al. 2006), joka puolestaan on yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen. Taliaferro, Rienzo and Donovan (2010) puolestaan esittävät toisen esimerkin nuorten urheiluharrastuksen hyödyistä: osallistuminen seuratoimintaan nuorena on yhteydessä parempiin ravitsemustottumuksiin ja vähäisempään tupakointiin. Urheiluseuratoimintaan osallistuminen voi siis tarjota lapsille ja nuorille monia hyötyjä ja sitä tulisikin pitää tärkeänä osana lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä. Liikuntaseurat suurimpia lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan järjestäjiä Suomalaisten lasten ja nuorten ja etenkin tyttöjen osallistuminen ohjattuun urheiluseuratoimintaan on lisääntynyt merkittävästi (Laakso et al. 2008). Vuoren (2007) mukaan urheiluseuratoiminta tavoittaa lähes puolet nuorista. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan meillä on runsaat iältään vuotiasta lasta ja nuorta, jotka ovat urheiluseuran jäseniä (Kansallinen liikuntatutkimus 2010). Niinpä maamme noin urheiluseuralla onkin merkittävä rooli nuorten kehityksessä (Mäenpää & Korkatti 2012, Aarresola & Konttinen 2012). Seurat ovat merkittäviä toimijoita laajemminkin kuin vain itse urheilun kannalta. Ne muodostavat tärkeän toimintaympäristön myös monenlaisille muille liikunnallisille aktiviteeteille ja edistävät nuorten liikunnallista elämäntapaa. Liikunta- ja urheiluseurat ovat myös suurin lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaa järjestävä taho Suomessa. Lapset ja nuoret osallistuvat urheiluseuratoimintaan monista eri syistä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että joillekin osallistumisen taustalla on halu viihtyä, pitää hauskaa, kuulua joukkueeseen tai olla yhdessä kaverien kanssa. Toisille osallistumiseen LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

3 on ulkoisia syitä, kuten sosiaalinen tai vanhempien taholta tuleva paine (Allen 2003, Weiss & Amorose 2008). Muitakin motiiveja voi olla, esimerkiksi houkuttelevat taloudelliset edut. Tämän kaltaiset ulkoiset syyt voivat myös usein olla vahvoja motiiveja niille tavoitteille, joita nuorella urheilussa on. Urheiluharrastamisen kuvaan kuuluu myös se, että urheiluseuratoiminnasta jättäydytään pois yhä enemmän. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vuosittain enemmän kuin kolmannes urheilevista nuorista lopettaa (Armentrout & Kamphoff, 2011, Petlichkoff 1996). Nuoruusiässä opettaneiden osuus on erityisen suuri. Runsas 75 prosenttia yleisurheilua harrastavista lopettaa urheilun nuoruusiässä. Tällaisten lukujen valossa onkin tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, mitkä tekijät itse urheiluympäristössä vaikuttavat lasten ja nuorten jatkamiseen tai lopettamiseen. Valmennus, menestys, muut kiinnostuksen kohteet miksi nuori lopettaa? Tutkimuksissa on löydetty monia syitä lasten ja nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle. Ilmiön kartoittamisessa on käytetty useita eri lähestymistapoja. Nuorten mielenkiinnon kohteet voivat olla keskenään ristiriitaisia, tai kiinnostus muita aktiviteetteja kohtaan johtaa urheilun lopettamiseen (Weiss & Williams 2004, Molinero et al. 2006, Molinero et al. 2009). On myös esitetty, että runsaassa kolmasosassa lopettamisista valmentajalla on ollut vaikutusta päätökseen. (Armentrout & Kamphoff 2011). Lopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. Rottensteiner ja Konttinen (2014) ovat yhdistäneet aiemmissa tutkimuksissa saadut tulokset yleiseksi malliksi, joka kuvaa urheilun lopettamista ja siihen johtavaa prosessia (Kuvio1). Malli myös jäsentää ja kokoaa tekijöitä, jotka olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voivat johtaa urheilusta luopumiseen. Menestys voittamista vai kehittymistä? Motivaatiotekijöiden on katsottu voivan antaa lisätietoa nuorten urheilijoitten osallistumiskäyttäytymiseen. Kahta teoriaa tavoiteorientaatioteoriaa (Nicholls, 1989) sekä itseohjautuvuusteoriaa (Deci & Ryan, 1985) pidetään hyödyllisinä teoreettisina raameina, kun tarkastellaan urheilevien nuorten moti vaatiota järjestetyn urheilutoiminnan piirissä. Tavoiteorientaatioteorian mukaan yksilöt tulkitsevat oman menestymisensä merkitystä kahdella tavalla tehtäväsuuntautuneesti tai minäsuuntautuneesti. Tehtäväsuuntautuneesti ajattelevan henkilön tavoitteena on oman osaamisen kehittäminen tai tehtävän hallinta. Minäsuuntautuneesti ajatteleva taas pyrkii voittamaan ja suoriutumaan paremmin kuin muut. Itseohjautuvuusteoria on motivaatioteoria, jossa huomioidaan yksilön ja ympäristön vuorovaikutus. Sen mukaan motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon tai motivaation puutteeseen. Sisäisesti motivoituneita henkilöitä pidetään itsenäisinä ja itseohjautuvina. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret urheilevat siksi, että se on heistä hauskaa. Ulkoisesti motivoituja toimintoja pidetään vahvemmin kontrolloivina. Siitä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret osallistuvat urheiluun siksi, että osallistumatta jättämisestä seuraisi jokin sanktio. Sisäisessä motivaatiossa toimintaan osallistutaan toiminnan itsensä ja siitä saatavan mielihyvän vuoksi, kun taas ulkoisessa motivaatiossa ulkoiset tekijät kuten palkinnot ja rangaistukset ohjaavat käyttäytymistä. Nämä motivaation osatekijät asettuvat motivaati- KUVIO 1. Yleinen malli urheilun lopettamiseen vaikuttavista tekijöistä (Rottensteiner & Konttinen 2014). 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

4 Lopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. on jatkumolle, jossa autonomian eli itsemääräämisen aste kasvaa siirryttäessä kontrolloidusta ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota. Edellä mainittuja teorioita ei ole toistaiseksi ole juurikaan käytetty selvitettäessä nuorten urheiluharrastuksen jatkumista tai lopettamista. Suomessa ei esimerkiksi tiettävästi ole aiemmin tehty tutkimusta, jossa olisi seurattu nuorten urheilijoiden suoritustavoitteita ja itseohjautuvaa motivaatiota järjestäytyneen urheilutoiminnan puitteissa. Valmentajat ja joukkuetoverit tärkeitä vaikuttajia Tämän artikkelin kirjoittajan väitöstutkimuksessa (Rottensteiner, 2015) tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten nuorten urheilua voidaan edistää sekä siitä, miten nuoria voidaan kannustaa osallistumaan ohjattuun urheilutoimintaan ja luomaan siten pohjaa sekä huipputason saavuttamiselle urheilussa että pysyvälle liikunnalliselle elämäntavalle. Tavoitteena oli saada lisätietoa suomalaisesta nuorisourheilusta tutkimalla ensinnäkin urheilemisen jatkamisen ja lopettamisen syitä joukkuelajeissa sekä toisaalta kartoittamalla nuorten erilaisia valmentajaurheilijasuhteita sekä motivaatiota joukkuelajeissa. Kolmantena tavoitteena oli luoda jatkotutkimusten pohjaksi yleinen malli niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat nuorten osallistumiskäyttäytymiseen järjestetyssä urheilutoiminnassa. Väitöstutkimus oli osa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) Nuori Urheilija -tutkimusta. Kahtena ajankohtana (2010 ja 2014) toteu tettuun kyselytutkimukseen. Siihen osallistui runsas suomalaista vuonna 1995 syntynyttä jalkapallon, jääkiekon ja koripallon pelaajaa, joilla oli tutkimuksen alkaessa ao. lajiliiton pelaajalisenssi. Aineisto koostui urheilemista jatkaneesta ja 548 lopettaneesta joukkuelajin nuoresta urheilijasta. Urheilua jatkaneet nuoret kilpailivat korkeammalla tasolla, he raportoivat suurempia viikoittaisia harjoitusmääriä ja olivat olleet urheiluseuratoiminnassa mukana pitempään kuin urheilemisen lopettaneet. Lisäksi he raportoivat paremmasta valmentajaurheilija -suhteesta ja kokivat ilmapiirin enemmän tehtäväsuuntautuneeksi kuin urheilun lopettaneet. Heillä oli myös lopettaneita enemmän itseohjautuvaa motivaatiota. Merkittävimpiä syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle oli se, että nuorella oli jotain muuta tekemistä eikä urheilu ollut tarpeeksi innostavaa. Muita tärkeitä syitä kilpaurheilun lopettamiseen olivat muun muassa se, ettei ollut aikaa olla kavereiden kanssa, ei koettu joukkuehenkeä tai urheilu ei ollut tarpeeksi hauskaa. Joukkueurheilussa valmentajilla ja joukkuetovereilla oli ollut eniten vaikutusta lopet tamispäätökseen. Tytöt arvioivat lisäksi äidin, sisarusten ja joukkuetovereitten vaikutuksen suuremmaksi kuin pojat. Lopettaneet urheilijat listasivat valmentajan (22 prosenttia) kaikkein tärkeimmäksi henkilöksi lopettamispäätöksen suhteen. Joukkuekavereiden vastaava osuus oli 14 prosenttia ja ystävien yhdeksän prosenttia. Vähäisempi vaikutus lopettamispäätökseen oli ollut esimerkiksi pelaajien sisaruksilla ja opettajilla. Tytöillä äidin, sisarusten ja joukkuekavereiden vaikutus oli vahvempi kuin pojilla. Huipputason pelaa jat arvioivat tyttö- tai poikaystävänsä vaikutuksen merkittävämmäksi kuin alemman tason pelaajat. Lopettaminenkin on nuoren oma valinta Joukkueurheilun jatkamisen näkökulmasta näyttäisi siis siltä, että hyvä valmentaja-urheilijasuhde, korkea tehtäväsuuntautunut ja kohtalainen minäsuuntautunut motivaatioilmasto ovat tärkeitä. Tässä tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että sisäisen motivaation ollessa korkea, myös ulkoinen motivaatio näyttäytyi positiivisena. Urheilusta nautittiin ja nuoret kokivat pärjäävänsä hyvin. Pelaajien tehtävä- ja minäsuuntautuneisuus vahvistivat nuorten kokemaa pätevyyttä. Pelaajat, jotka kokivat pärjäävänsä hyvin, osoittivat myös muita korkeampaa sisäistä motivaatiota jalkapallossa, jääkiekossa ja koripallossa. He myös jatkoivat urheilun harrastamista useammin kuin matalampaa sisäistä motivaatiota raportoineet. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu tällä tavalla samaa ikäluokkaa olevia jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa harrastavia nuoria. Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla. Urheilevan nuoren elämäntilanteen kokonaisuuden tunteminen on tarpeen. Tulokset osoittivat, että valmentaja-urheilijasuhteessa läheisyys, sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä, samoin keskittyminen tehtävä- Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla. LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

5 suuntautuneen motivaatioilmaston luomiseen. Myös kilpailullisuuden puolia näyttäisi olevan hyödyllistä korostaa hyvän valmentaja-urheiljasuhteen ja tehtäväsuuntautuneisuuden rinnalla. Valmentajien tulisi pyrkiä aktiivisesti edistämään ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. On myös tärkeää, että valmentajat ymmärtävät nuorten urheilijoidensa urheilun ulkopuolista elämää ja osoittavat aitoa kiinnostusta nuoren elämään kokonaisvaltaisesti. Urheiluharrastuksen lopettamiseen voi olla monenlaisia syitä. Valmentajat voivat tehdä työnsä erinomaisesti ja tukea nuorta urheilijaa kaikin tavoin, mutta nuori voi silti päättää jättää harrastuksensa. Nuori urheilija saattaa pitää itseään pätevänä, menes tyneenä, pystyvänä ja taitavana, mutta valitsee siitä huolimatta lopettamisen. Tällöin on tärkeää, että lähipiiri hyväksyy päätöksen, jotta nuoren ei tarvitsisi lopettaa urheilu-uraansa tuntien olevansa epäonnistunut. CHRISTOPH ROTTENSTEINER, LitT Tutkija KIHU Sähköposti: Kirjoittajan väitöskirja Young Finnish athletes participation in organized team sports tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa. LÄHTEET: Allen, J. B Social motivation in youth sport. Journal of Sport & Exercise Psychology 25 (4), Allender, S., Cowburn, G., and Foster, C Understanding participation in sport and physical activity among children and adults: a review of qualitative studies. Health Education Research, 21(6), Aarresola, O. & Konttinen, N Nuori Urheilija-tutkimus: vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. KIHUn julkaisusarja Num. 30. Kilpa- ja huioou-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Armentrout, S. M. & Kamphoff, C. S Organizational barriers and factors that contribute to youth hockey attrition. Journal of Sport Behavior 34 (2), Janssen, I., and LeBlanc, A. G Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7. Deci E. L. & Ryan, R. M Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York, United States of America: Plenum Press. Kim,Y.S:, Park, Y. S:, Allergrantem J.P., Marks, R., Ok, H., Cho, K. O., & Garber, C. E Relationship between phyucal activity and general meantal health. Preventive Medicine, 55 (5): Laakso, L. Telama, R. Nupponen, H. Rimpelä, A. & Pere, L Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, European Physical Education Review 14 (2), Fraser-Thomas, J. Côté, J. & Deakin, J Youth sport programs: an avenue to foster positive youth development. Physical Education & Sport Pedagogy 10 (1), Konttinen, N. Toskala, A. Laakso, L. & Konttinen, R Predicting sustained participation in competitive sports: a longitudinal study young track and field athletes. IAAF New Studies in Athletics 28 (1/2), Kansallinen liikuntatutkimus Lasten ja nuorten liikunta. Report on trends and participation in organized youth sports in Finand. Available in: Kjønniksen, L. Anderssen, N. & Wold, B Organized youth sport as a predictor of physical activity in adulthood. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19 (5), Holt, N. (2008). Positive Youth Development Through Sport. London: Routledge. Mäenpää, P. & Korkatti, S Urheiluseurat 2010-luvulla. SLU- Julkaisusarja. Molinero, O. Salguero, A. Álvarez, E. & Márquenz, S Reasons for dropout in youth soccer: a comparison with other team sports. European Journal of Huamn Movement (22), Molinero, O. Salguero, A. Tuero, C. Alvarez, E. & Márquez, S Dropout reasons in young Spanish athletes: relationship to gender, type of sport and level of competition. Journal of Sport Behavior 29 (3), Nicholls, J. G The competitive ethos and democratic education. Cambridge: MA: Harvard University Press. Petlichkoff, L. M The drop-out dilemma in youth sports. In O. Bar-Or (Ed.) The child and adolescent athlete: Encyclopedia of sports medicine. Oxford: Blackwall Science, Rottensteiner, C. & Konttinen, N Urheiluharrastuksen lopettamiseen johtavat syyst suomalaisilla nuorilla. In K. Mononen, O. Aarresola, P. Sarkkinen, et al. (Eds.) Tavoitteena Nuoren Urheilijan Hyvä Päivä. (46th edition) Jyväskylä: Kilpa- ja hu-urheilun tutkkeskus, Rottensteiner, C Young Finnish athletes participation in organized youth team sports. Research Institute for Olympic Sports, University of Jyväskylä, Finland. Telama, R. Yang, X. Hirvensalo, M. & Raitakari, O Participation in organized youth sport as a predictor of adult physical activity: a 21-year longitudinal study. Pediatric Exercise Science 18 (1), 76. Taliaferro, L. A. Rienzo, B. A. & Donovan, K. A Relationships between youth sport participation and selected health risk behaviors from 1999 to Journal of School Health 80 (8), Vuori, M. Ojala, K. Tynjälä, J. Villberg, J. Välimaa, R. & Kannas, L Saavutetaanko liikuntasuositukset? 11-, 13- ja 15-vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna Liikunta & Tiede (44), Weiss, M. R. & Amorose, A. J Motivational orientation and sport behavior. In T. S. Horn (Ed.) Advances in sport psychology. Vol. 3. Champaign, United States of America: Human Kinetics, Weiss, M. R. & Williams, L The why of youth sport involvement: a developmental perspective on motivational processes. In M.R. Weiss (Ed.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. Morgantown, WV: Fitness Information Technology, 2004, LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016