LasSe - Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämishanke Väli-Suomessa. Suunnitelma ajalle

Transkriptio

1 LasSe - Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämishanke Väli-Suomessa Suunnitelma ajalle toimitusjohtaja Kristiina Laiho & suunnittelija Minna Niemi Pikassos

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO TAVOITTEET, RAJAUS JA PERUSTELUT HANKKEEN TAUSTOITUS Lastensuojelutarpeen selvitystä ohjaava laki, lastensuojelun kansallinen tilanne ja kehittämistarpeet Hankealueen kuvaus KEHITTÄMISMODUULIT Asiakkaan kohtaamisen ja kuulemisen vahvistaminen (A) Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen edistäminen (B) Ammatillisen verkoston roolien ja toimintatapojen kehittäminen (C) HANKKEEN ORGANISOINTI, JOHTAMINEN JA ARVIOINTI BUDJETTIEHDOTUS HANKKEESSA MUKANA OLEVAT TOIMIJAT AIKATAULU...18 LÄHTEET...21 LIITE 1. Maakuntakohtaiset koosteet hankekuntien perustiedoista, kehittämiskärjistä ja tietyistä lastensuojelutilastoista LIITE 2. Hankkeen menot ja rahoitus LIITE 3. Taulukko omarahoitusosuuden jakautumisesta kuntien kesken Sivu 1

3 1. JOHDANTO Kunnallisen lastensuojelun 1 kehittäminen on ollut parhaillaan käynnissä olevissa ja jo toteutetuissa Kaste-hankkeissa melko vähäistä. Viime aikoina Väli-Suomen alueen kunnat ovat viestittäneet akuuttia lastensuojelun käytäntöjen kehittämistarvetta. Erityisesti lastensuojelutarpeen selvityksen ja sijaishuollon kysymykset ovat korostuneet. Lastensuojelun kehittämistarve on lisätty Väli-Suomen alueelliseen toimeenpanosuunnitelmaan ja pikaisen kuntakartoituksen jälkeen hankesuunnittelu on kohdistettu lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen. Kuntien mukaan lastensuojeluntarpeen selvitysprosessia on työstetty siten, että pystytään vastaamaan lain määrittämään aikarajaan (3 kk). Tiukka aikaraja haittaa kuitenkin prosessin monialaisuutta ja selvityksen aikaista palveluohjausta. 2 Kunnissa tarvitaan perusteellista pohdintaa siitä, mitä selvitetään tässä vaiheessa lastensuojelutyötä (sisällöt), mitä selvityksen jälkeen tapahtuu, mihin selvitys johtaa ja mitä olisi voitu hoitaa paremmin tai toisin. Pyrkimyksenä on luoda pohjaa sille, että lapsille ja perheille ohjataan perustellusti oikea palvelu, oikeaan aikaan. Laajasti ajatellen hankkeen avulla pyritään vahvistamaan käsitystä siitä, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on lastensuojelua ja mikä ei sekä mitä yhteiskunnallisia ilmiöitä lastensuojelua edellyttävien tilanteiden taustalla on. 3 Näihin kehittämistarpeisiin vastatakseen 57 Väli-Suomen kuntaa ja alueen sosiaalialan osaamiskeskukset ovat laatineet tämän lastensuojelutarpeen selvitystä koskevan hankesuunnitelman. Väli-Suomen Kaste-aluejohtoryhmä päätti kokouksessaan hakea suunnitelman toteuttamiseen avustusta sosiaali- ja terveysministeriöstä. Kaste ohjelmassa hankkeen on tarkoitus vastata osaltaan lasten ja nuorten osaohjelman lastensuojelun avohuollon kehittämistavoitteeseen (Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) Toimeenpanosuunnitelma 2012.) 2. TAVOITTEET, RAJAUS JA PERUSTELUT Hanke on rajattu lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen, jotta on mahdollista paneutua monialaisen työskentelyn, palveluohjaksen sekä lapsen kohtaamisen ja kuuntelemisen kysymyksiin. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtävänkuvia selkiytetään ja uudistetaan osassa hankekuntia, jotta työnjako sosiaalitoimen sisällä olisi toimiva. Tavoitteena on myös lisätä aihetta koskevaa tiedontuotantoa sekä tutkijoiden ja sosiaalityöntekijöiden vuoropuhelua lastensuojelusta. Hyvin toimiva lastensuojelutarpeen selvitys on hyödyllinen ennen kaikkea asiakkaalle, joka saa tarvittaessa palveluohjausta ja/tai yksilöl- 1 Lastensuojelun keskeiset periaatteet: Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. (Lastensuojelulaki 417/2007, 4.) 2 Palveluohjauksen käsitteestä, ks. tarkemmin 3 Aiempi empiirinen tutkimus osoittaa, että (l)astensuojelu kohdentuu kompleksisiin sosiaalisiin ongelmiin, joiden erityinen lastensuojelullinen luonne on ymmärrettävissä suhteessa niiden taustaan ja kontekstiin. Kontekstilla tarkoitetaan tässä yhteydessä asiakkaiden henkilökohtaisen tilanteen lisäksi konkreettista palvelujärjestelmää, jonka yksi osa sosiaalitoimen lastensuojelu on. (Pösö 2010, 333.) Sivu 2

4 lisen arvion lastensuojelun tarpeesta. Asiakkuuden jatkuessa on luotu pohja luottamukselle, myös asiakassuunnitelman teolle. Tiiviisti ilmaistuna lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämisellä pyritään seuraavaan päämäärään (tavoitteet): A) Lasten kohtaaminen ja kuuleminen lastensuojelutarpeen selvitysprosessin yhteydessä on vahvistunut ja asiakasperheiden osallistumista lastensuojelutarpeen selvitysprosessiin on mahdollista arvioida ja verrata selkeän tiedontuotannon avulla. B) Sosiaalityön sisäiset menettelytavat lastensuojelutarpeen selvittämisessä ovat tutkitusti tarkentuneet sekä päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuden aloittamisesta ja palveluohjauksesta on selkiytynyt. On yksilöity tilanteita ja asioita, jotka lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ovat osoittautuneet vaikeiksi ja etsitty niihin ratkaisuja. C) Ammatillisen verkoston roolit ja toimintatavat ennen lastensuojelutarpeen selvityksen käynnistymistä, selvityksenteon aikana ja selvityksen jälkeen ovat kehittyneet ja kirkastuneet sekä edelleen kehittämistä vaativat ongelmat dokumentoitu jatkotoimia varten. Sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun muiden asiantuntijoiden vuoropuhelu on vahvistunut hankkeen aikana syntyneen tukirakenteen myötä. 3. HANKKEEN TAUSTOITUS 3.1 Lastensuojelutarpeen selvitystä ohjaava laki, lastensuojelun kansallinen tilanne ja kehittämistarpeet Lastensuojelu määritellään tässä kehittämishankkeessa institutionaaliseksi lain, julkisen hallinnon, ammattilaisten ja kansalaisten väliseksi käytännöksi. Lastensuojelussa otetaan kantaa, ohjataan, tuetaan ja valvotaan lapsuutta, jonka katsotaan olevan kiistanalaista tai ongelmallista. Instituutiolle kuuluvia asioita ei liitetä tavanomaiseen lapsuuteen ja perheelämään ja tämän vuoksi tarvitaan viranomaistoimia. Esimerkiksi asiakkaaksi ottamisen yhteydessä tehdään instituution, asiantuntijan ja kansalaisen kesken valintoja ja päätöksiä. Lastensuojelu on lapsille ja lapsiperheille tarkoitettu palvelu, mutta toisinaan se tarkoittaa myös perhesuhteiden vastentahtoistakin kontrollointia ja muuttamista (Pösö 2010, ) Käsillä olevassa hankkeessa on tarkoitus kehittää arviointia, joka koskee tarvetta ottaa tai olla ottamatta lapsi tai perhe institutionaalisen lastensuojelun asiakkaaksi. Vuonna 2008 käyttöön otettuun lastensuojelulakiin (417/2007) sisällytettiin uusia pykäliä lastensuojeluprosessin alkuvaihetta koskien. Aiempaan lainsäädäntöön (lastensuojelulaki 683/1983) ei sisältynyt lastensuojeluasian vireille tulon ja asiakkuuden alkamisen tai lastensuojelutarpeen selvityksen (lastensuojelulaki 417/2007, 26 ; 27 ) kaltaisia säännöksiä, jotka vaikuttavat sosiaalityön menettelyihin. Uusilla pykälillä on pyritty selkiyttämään lastensuojelun asiakkaaksi tuloa ja lastensuojeluprosessin etenemistä. On haluttu myös vahvistaa työskentelyä ohjaavia rakenteita niin lapsen ja hänen perheensä oikeusturvan kuin lapsen suojelun ja palvelujen saannin turvaamiseksi. Lastensuojeluilmoitus, lastensuojeluasian vireille tulo ja lastensuojelutarpeen selvitys muodostavat prosessin alkuvaiheen, jossa huoli lapsen ja hänen perheensä tilanteesta Sivu 3

5 tulee lastensuojelun arvioitavaksi 4. Selvityksen tavoitteena on tutkia lapsen suojelun ja tuen tarvetta ja arvioida, tarvitseeko lapsi tai nuori sekä hänen perheensä lastensuojelun tukea ja palveluja. (Lastensuojelulaki 417/2007, ) Selvitysvaiheessa lastensuojelu on yhteydessä niihin tahoihin, jotka ovat välttämättömiä selvityksen tekemisessä. Usein tarvitaan yhteydenottoja ja yhteistyötä useampien tahojen (sukulainen, päivähoito, koulu, sairaala, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat) kanssa. Kokonaisuus muodostuu lapsen, perheen ja muiden tahojen antamista tiedoista ja arvioista, joista lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tekee ammatillisen tilannearvion. Asiakkuus päättyy tai jatkuu lastensuojelun avohuoltona. Lastensuojelulain (417/2007, 27 ) mukaan selvityksessä tulee arvioida lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Selvitys tehdään kyseessä olevan tapauksen olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa ja se on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa tavoitteeksi asetettiin lastensuojelutarpeen selvitys, joka on lapsikeskeinen, lähtee lapsen tarpeista, selkiyttää arviointiprosessia, on menetelmien ja välineiden suhteen joustava sekä tukee avohuollon työskentelysuunnitelmaa. Selvitysvaiheen periaatteiksi on kirjattu turvallisuus, yksilöllisyys, merkitykselliset suhteet, kohtaaminen ja aika. (Oranen 2006.) Mikko Orasen (2006) raportissa on käyty läpi sekä kotimaiset että ulkomaiset alkuarvioinnin kehittämisen mallit. Kotimaisia malleja on otettu jo laajasti käyttöön eri puolilla Suomea. Välineitä siis on. Keskeinen kysymys onkin, miten kehitettyjä toimintamalleja ja työmenetelmiä (Muukkonen & Tulensalo 2004; Möller 2004; Möller 2005 & Välivaara 2004) pystytään hyödyntämään lastensuojelutyössä. Lainsäädännöstä ja kehitetyistä menetelmistä huolimatta lastensuojelun käytännöt ovat hajautuneita (myös Pösö 2010, 327). Juuri valmistuneessa STM:n väliraportissa kuvataan lastensuojelun kansallista nykytilaa. Vuonna 2008 käyttöön otetun lastensuojelulain (417/2007) tavoite lasten ja perheiden ongelmien varhaisesta havaitsemisesta ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeen vähentämisestä ei ole toteutunut. Lastensuojeluilmoitusten määrä ja lastensuojelun avohuollon asiakkuudet ovat viime vuosina olleet selvässä kasvussa. (Toimiva lastensuojelu 2012, 13 16, 19.) Tätä kasvua on yleisesti selitetty lasten ja lapsiperheiden ongelmien lisääntymisellä ja vaikeutumisella sekä palvelujärjestelmien ja tilastokäytäntöjen muutoksilla. Kasvua arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää myös lasten ja perheiden palvelujärjestelmän kokonaisuuteen ja lastensuojelun tehtävään osana tuota kokonaisuutta. (Pösö 2010, 324, 334; myös Heino & Pösö 2003.) Lastensuojelun nykytilan alustava analyysi osoittaa selkeitä ongelmia niin sosiaalityön sisäisissä, lapsiperheiden peruspalvelujen kuin viranomaisten välisissäkin käytännöissä: - asiakkaiden aito kuunteleminen ja kohtaaminen sosiaalityössä ja muissa lasten ja perheiden palveluissa on usein puutteellista. - lasten ja perheiden palvelut ovat pirstaleisia ja kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa. - valvonta sekä ohjaus- ja kehittämisrakenteet ovat riittämättömiä. - lastensuojelun tietopohja ja tutkimustieto on hajanaista, ohutta ja koordinoimatonta. 4 Tarja Heino (2007) tutki Lastensuojelu tieto -hankkeessa kerätyn aineiston avulla lastensuojelun uusia asiakkuuksia. Asiakkuuden tullessa vireille perheen omasta aloitteesta (38 %) avun hakija oli useimmiten lapsen äiti. Perheen ulkopuolinen taho toimi yhteydenottajana puolessa tapauksista. 72-prosenttisesti lastensuojeluasia tuli vireille virallisen ilmoituksen seurauksena. Sivu 4

6 - Sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneesta henkilöstöstä ja koulutuspaikoista on pulaa, lastensuojelutyöhön kohdistuu lähes kohtuuton paine ja resurssit painottuvat sijaishuoltoon. - lastensuojeluilmoitusten tekokäytännöt ja yhteistyö ilmoitusten käsittelyssä ovat usein vaillinaisia. - ehkäisevien ja avohuollollisten palvelujen määrä on riittämätön. - väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa on vaikeuksia. - viranomaisyhteistyössä on mm. tietojen saantiin, tallentamiseen ja välittämiseen liittyviä ongelmia. (Toimiva lastensuojelu 2012.) Tässä luvussa kuvatut ajankohtaiset havainnot, kehittämistarpeet ja tutkimukset pohjustavat käsillä olevan kehittämishankkeen toteutusta. 3.2 Hankealueen kuvaus Seuraavassa kuvataan hankealuetta tiiviisti, jotta kehittämistä on mahdollista hahmottaa laajassa kokonaisuudessa. Hankesuunnitelman laatineiden 57 kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet esitellään pääpiireissään. Lisäksi Liitteeseen 1 on koottu maakunnittain lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittämiskärkiä sekä hankekuntien väkiluvut ja kolme keskeistä lastensuojelutilastoa (kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, huostassa olleet 0-17-vuotiaat viimeisimmän sijoitustiedon mukaan sekä lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä olleet 0-17-vuotiaat). Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta hankkeeseen osallistuvat Tampereen, Oriveden, Nokian, Akaan, Virtain, Forssan ja Riihimäen kaupungit sekä Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Hämeenkyrön, Vesilahden, Kihniön, Tammelan, Jokioisten, Humppilan ja kunnat. Kuntien kehittämistyötä tukee sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos. Riihimäen ja Forssan seutujen perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan seudullisissa kuntayhtymissä. Niin sanotussa Forssan mallissa terveyskeskus ja aluesairaala ovat yhdistyneet terveydenhuoltoalueeksi, joka voi itsenäisesti tuottaa ja hankkia tarvitsemiaan terveydenhuollon palveluja. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri vastaa Riihimäen ja Forssan seutujen erikoissairaanhoidosta. Myös A-klinikan ja Ankkurin toiminta on organisoitu seudullisesti. Pääosan sosiaalipalveluista kunnat järjestävät itsenäisesti. Lisäsi Kanta- Hämeessä toimivat maakunnallinen sosiaalipäivystysyksikkö ja maakunnallinen perhehoitoyksikkö Kanerva, jotka on organisoitu isäntäkuntamallin mukaisesti Hämeenlinnan kaupungin yhteyteen. Pirkanmaan hankekunnat tuottavat pääosin itse sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut. Vuoden 2013 alusta Pirkkalan ja Vesilahden kunnat muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen. Tampereen ja Oriveden sosiaalipalvelut yhdistyvät vuoden 2013 alussa. Erikoissairaanhoidosta vastaa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Lastensuojelun maakunnallinen sosiaalipäivystys perustuu kuntien yhteistoimintasopimukseen ja sen tuottamisesta vastaa Tampereen kaupungin alainen Tampereen sosiaalipäivystys. Myös A-klinikka toimii maakunnallisesti. Lisäksi Tampereen kaupungin asiakasohjaus Luotsi palvelee sijaishuollon asiakasohjauksessa Tampereen lisäksi Akaata, Kangasalaa, Lempäälää, Nokiaa, Pirkkalaa, Urjalaa, Valkeakoskea, Vesilahtea ja Ylöjärveä. Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta hankkeeseen osallistuvat Vaasan, Kristiinankaupungin, Seinäjoen, Kauhavan, Lapuan, Kurikan, Kauhajoen ja Ähtärin kaupungit sekä Mustasaaren, Närpiön, Kaskisen, Laihian, Vöyrin, Maalahden, Isonkyrön, Vähänkyrön, Korsnäsin, Ilmajoen, Alajärven, Alavuden, Jalasjärven, Teuvan, Kuortaneen, Lappajärven, Sivu 5

7 Vimpelin, Töysän, Evijärven, Soinin, Isojoen ja Karijoen kunnat. Kuntien kehittämistyötä tukee sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA. Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoki, Lapua, Alavus, Kuortane, Töysä ja Ähtäri tuottavat pääosin itse sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut. Jalasjärven, Ilmajoen ja Kurikan sosiaalija perusterveydenhuollon palvelut tuottaa JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä. Kuntayhtymä Kaksineuvoinen vastaa Kauhavan, Evijärven ja Lappajärven sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisesta. Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän muodostavat Kauhajoen kaupunki sekä Jurvan, Isojoen ja Karijoen kunnat. Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen vastuulla on Alajärven, Vimpelin ja Soinin sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujen tuottaminen. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri vastaa maakunnassa erikoissairaanhoidosta ja sosiaalipäivystys on järjestetty maakunnallisesti Seinäjoen toimiessa isäntäkuntana. Myös A-klinikka toimii maakunnallisesti. Pohjanmaalla Vaasa, Korsnäs, Isokyrö, Mustasaari, Laihia, Vöyri tuottavat sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut pääosin itsenäisesti. Rannikko-Pohjanmaan sosiaali- ja perusterveydenhuollon kuntayhtymän muodostavat Korsnäs, Kristiinankaupunki, Maalahti ja Närpiö sekä osin Kaskinen. Alkuvuodesta 2013 Vaasa ja Vähäkyrö yhdistyvät. Pohjanmaan sairaanhoitopiiri tuottaa kuntien erikoissairaanhoidon ja Pohjanmaan sosiaalipäivystys vastaa akuuttiin sosiaalipalvelun tarpeeseen. A-klinikka palvelee Vaasassa ja on sopimuksesta myös muiden pohjalaiskuntien käytössä. Päijät-Hämeen hankekuntia ovat Lahden, Heinolan ja Orimattilan kaupungit sekä Hollolan, Heinolan, Orimattilan, Nastolan, Asikkalan, Kärkölän, Sysmän, Padasjoen, Hartolan ja Hämeenkosken kunnat. Kehittämistyötä maakunnassa tukee sosiaalialan osaamiskeskus Verso. Lahden ja Heinolan kaupungit vastaavat pääosin itse sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisesta. Lisäksi Päijät-Hämeessä toimii kaksi peruspalveluliikelaitosta, jotka tuottavat kuntien sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluita. Peruspalvelukeskus Oivan muodostavat Asikkalan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän ja Padasjoen kunnat. Peruspalvelukeskus Aava palvelee Hartolaa, Iittiä, Myrskylää, Nastolaa, Pukkilaa, Orimattilaa ja Sysmää. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä vastaa erikoissairaanhoidosta maakunnassa. Lahden A-klinikka tarjoaa palvelua ostopalvelusopimuksen tehneiden kuntien asukkaille. Tämän hankkeen yhtenä tehtävänä on tuottaa lastensuojelusta vertailukelpoista, samoin dokumentoitua ja tilastoitua tietoa viiden maakunnan alueelta, jotta sosiaalityön käytäntöjä ja lastensuojelutarpeen taustalla olevia seikkoja on mahdollista arvioida ja kehittää. Kehittyneet tilastot ja työn dokumentointi helpottavat sosiaalityön perustelemista ja rakenteellista vaikuttamista hankekunnissa. Hanketoimijat kutsuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta yhteistyöhön, jotta kansallinen ja viiden maakunnan kehittämistyö on linjakkaasti suhteessa toisiinsa. Jo tällä hetkellä käytettävissä olevat, THL:n keräämät SOTKA-tietokannan tilastot vuodelta 2011 kertovat selkeistä maakuntakohtaisista eroista. Esimerkiksi Pohjanmaalla on prosentuaalisesti tarkasteltuna noin puolet vähemmän lastensuojelun avohuollon asiakkaita, lapsia sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja lapsia huostaan otettuna kuin Suomessa keskimäärin. Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ko. tilastoluvut ovat hyvin lähellä maan keskiarvoa. Etelä-Pohjanmaalla luvut jäävät alle keskiarvon. Päijät-Hämeessä ne ylittyvät sijaishuollon osalta ja alittuvat avohuollon asiakkuuksien osalta. (Liite 1.) Lastensuojelutarpeen arvioinnin kehittämisessä keskeisellä sijalla tulevat olemaan tilastojen ja dokumentoinnin kehittämisen lisäksi myös asiakkaiden, työntekijöiden ja viranomais- Sivu 6

8 ten vuorovaikutteiset suhteet ja päätökset. Lastensuojelun prosessimaisuus ja monimuotoisuus voi jäädä huomiotta, jos lastensuojelun valikointia tarkastellaan vain tilastojen tai kirjattujen toimenpiteiden ja asiakaspäätösten perusteella (Pösö 2010, 327). Sivu 7

9 4. KEHITTÄMISMODUULIT Hanke koostuu kolmesta moduulista (katso alla esitellyt alaluvut). Kaikki kunnat osallistuvat kehittämistoimiin, jotka koskevat (A) asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamista. Lisäksi hankekunta valitsee painopisteekseen joko sisäisten menettelytapojen edistämisen (B):n tai ammatillisen verkoston toimintatapojen ja roolien kehittämisen (C):n. Kunta voi myös valita kehittämistoimia sekä B:stä että C:stä, mutta tällöin sen tulee yksilöidä painopisteet kehittämismoduulien sisällä. Jokainen hankkeen puitteissa järjestetty koulutusluontoinen tilaisuus on avoin kaikille hankekunnille. 4.1 Asiakkaan kohtaamisen ja kuulemisen vahvistaminen (A) Tehtävät - Lisätään sosiaalityöntekijöiden tietoutta lapsen kohtaamisesta ja kuulemisesta sosiaalityössä 5. Perehdytään eri-ikäisten lasten haastattelemiseen ja asioista kertomiseen lapsen kehitystason mukaisesti sekä lapsen sanoman dokumentointiin. - Kerätään systemaattisesti asiakkaiden näkemyksiin perustuvaa tietoa lastensuojelutarpeen selvitysprosesseista ja heidän kohtelustaan sosiaalityössä. Analysoidaan kertynyttä tietoa ja hyödynnetään sitä sosiaalityön kehittämisessä. Prosessit - Heti hankkeen alkaessa kerätään systemaattisesti jokaisesta hankekunnasta tietoa asiakkaiden kokemuksista lastensuojelutarpeen selvitysprosessia ja sen kehittämistarpeita koskien. 6 Raportoidaan tulokset ja hyödynnetään hanketyöskentelyssä ja hankkeen arvioinnissa. Toistetaan tiedonkeruu ja analyysi hankkeen viimeisenä toimintavuonna ja verrataan tuloksia alkutilanteeseen. Julkaistaan raportti. - Luodaan systemaattinen asiakaspalautejärjestelmä, jonka toimivuutta testataan ja kehitetään hankeaikana. Sovitaan asiakaspalautteen säännöllisestä analysointi- ja raportointitavasta tulevaa ajatellen. - Järjestetään kaikille hankekunnille avoimia tilaisuuksia lapsen kohtaamisesta ja kuulemisesta sosiaalityössä. Tilaisuudet aloitetaan asiantuntija-alustuksilla ja niiden yhteyteen suunnitellaan vuorovaikutteisia keskusteluja, jotka dokumentoidaan analysointia ja hankkeen aikana kunnissa toteutettavia kehittämistoimia varten. 5 Alustava analyysi lastensuojelun kansallisesta tilasta osoittaa, että lapsilla ja vanhemmilla on tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi omana itsenään. Ongelmat perheessä, avun tarve tai ulkopuolisen huoli lasten tilanteesta ovat hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä asioita Vaikeitakin asioita voi ottaa vastaan silloin, kun vuorovaikutus on avointa, kunnioittavaa ja perustuu luottamukseen. (Toimiva lastensuojelu 2012, 8.) 6 Lastensuojelun tieto ja tutkimus -julkaisun mukaan asiantuntijat nimeävät kokemustiedon erityisesti lasten kokemuksia koskevan tiedon puutteen yhdeksi keskeisimmistä tutkimuksen katvealueista. Osa haastatelluista asiantuntijoista painottaa vahvasti asiakkaiden kokemusten arvoa palvelujen kehittämiselle. Tarvitaan menetelmiä, joita soveltaen asiakkaiden kokemukset saadaan esiin ja vahvemmin sosiaalityön perustaksi. (Pekkarinen 2011, ) Sivu 8

10 Aiheina: Lasten haastatteleminen ja lapsen sanoman dokumentointi sosiaalityössä Asioista keskusteleminen lapsen kehitystaso huomioon ottaen sekä tutkimustieto siitä, mitä lapset tietävät ja miten kertovat vaikeista elämäntilanteistaan. - Lastensuojelutarpeen selvitysprosessin kehittämisestä kiinnostuneita kokemusasiantuntijoita kuullaan hankkeen aikana ja otetaan heidän näkemyksensä ja kokemuksensa huomioon työn kehittämisessä. Kehitetään lastensuojelutarpeen selvitykseen työskentelytapoja, joiden keskiössä on asiakkaan kanssa tehty arviointi. Kokemusasiantuntijoiden kanssa selvitetään erityisesti sitä, millaisen merkityksen he antavat tilanteessaan virallisille auttamistoimille ja arvioille sekä millaisen merkityksen lähiverkostonsa tuelle ja arvioille. Lisäksi tarkastellaan, millaiset tilanteet heidän mielestään edellyttävät lastensuojelua ja millaisissa tilanteissa muiden toimijoiden tuki riittää. - Järjestetään aluekohtaiset työpajat, joissa aiheena on lastensuojelutarpeen selvityksen kohteena olevan yksilön ja hänen läheisiltään saadun tiedon/toimintaehdotusten merkitys lastensuojelutarpeen selvityksen päätöksissä. Tuotokset - Hanketoimijoille suunnatut koulutukset oheismateriaaleineen - Maakunnalliset työpajat, joissa on tilaisuus vahvistaa ymmärrystä selvityksen kohteena olevien ihmisten ja heidän läheistensä tuottaman tiedon merkityksestä sosiaalityöntekijöiden päätöksenteossa - Sama asiakaspalautejärjestelmä hankekunnissa sekä suunnitelma asiakaspalautteiden säännöllisestä analysoinnista ja raportoinnista - Hanketyöskentelyyn ja tutkimustietoon pohjautuva opinnäyte tai muu tutkimus lapsen kohtaamisesta lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä - Julkaisu asiakkaan kokemuksista lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa 4.2 Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen edistäminen (B) Tehtävät - Vahvistetaan sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien asiantuntemista lapsen yksilöllisen elämäntilanteen arvioimisessa. Kehitetään tapoja tulkita kannattelevia, pulmallisia, ongelmallisia ja/tai epäselviä seikkoja lapsen elämässä sekä johtopäätösten tekoa tilanteen vakavuudesta 7. 7 Tarja Pösön (2010, 329) tutkimustuloksen mukaan (e)simerkiksi yksinhuoltajuus, vanhemman päihdeongelma tai nuoren karkailu kotoa eivät yksinään ole merkityksellisiä tai huomionarvoisia asioita lastensuojelussa, vaan niitä tulki- Sivu 9

11 - Hankekunnan tarpeen vaatiessa laaditaan lastensuojelun sisäinen tehtävärakenne lastensuojelun alkuvaiheelle, otetaan huomioon myös sosiaalipäivystyksen tehtävät ja rooli. Hyödynnetään muissa kunnissa laadittuja tehtävärakenteita ja prosessimallinnuksia. - Selkiytetään päätöksentekoa siitä, onko lapsi lastensuojelun tarpeessa, muun palvelun tarpeessa vai ei lainkaan institutionaalisen tuen tarpeessa. Keskitytään siihen työprosessin vaiheeseen, jossa tehdään lastensuojeluilmoituksen tai -hakemuksen pohjalta päätöksiä. - Kehitetään tapoja käyttää selvitysvaiheen tietoja lastensuojelun asiakassuunnitelman ja muun palveluohjauksen pohjana. - Lisätään sosiaalityöntekijöiden lakitietoutta ja tarkastellaan lain soveltamismahdollisuuksia. Verrataan Suomen käytäntöä muiden maiden käytäntöihin etsitään erilaisia toimintamahdollisuuksia. - Kehitetään arviointia mahdollistavaa dokumentointitapaa. Prosessit - Järjestetään kaikille Väli-Suomen hankekunnille ja muille hanketoimijoille suunnattu tilaisuus, jossa paneudutaan asiantuntijaalustusten pohjalta lastensuojelutarpeen selvitystä ja lastensuojeluilmoitusta koskeviin käytäntöihin sekä lakipykäliin ja lain soveltamiseen. Tilaisuudessa on työpajaosuus, jossa käydään maakuntakohtaiset alkukeskustelut siitä, 1) millaisia tavoitteita lastensuojelutarpeen selvitysprosesseille on mahdollista asettaa; 2) millainen arviointi lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa on perusteltua ja kohtuullista sekä 3) miten lastensuojelutarpeen selvitys voidaan toteuttaa tehokkaasti ja riittävästi sekä asiakkaita vahvasti kuunnellen. Maakunnallisten työpajojen vetäjiksi kutsutaan lastensuojelun asiantuntijoita ja sihteereiksi sosiaalialan opiskelijoita. Työskentely jatkuu tarkoituksenmukaiseksi koetulla tavalla esimerkiksi maakuntakohtaisesti tai kuntakoon perusteella muodostetuissa kokonaisuuksissa hanketyöntekijöiden johdolla sekä opiskelijoiden ja/tai tutkijoiden myötävaikutuksella. Tarvittavat lastensuojeluprosessin kehittämistoimet etenevät (katso aluekohtaiset kehittämiskärjet luvusta 3.2). - Paneudutaan asiakkaiden tilanteisiin, joissa on paljon tapahtumia ja jotka edellyttävät pikaista sosiaalityötä, mutta eivät lapsen kiireellistä sijoittamista. Kuntakokeilujen avulla kehitetään edellä kuvattuun tarpeeseen vastaavaa ja lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen liittyvää sosiaalityötä: millaisia toimintamahdollisuuksia on, ketkä ovat keskeisiä toimijoita ja millaisin roolein sekä millaisia tukimuotoja on ja voidaan kehittää. - Järjestetään koko hankealueella tiettyjä kehittämiskärkiä koskevia taan suhteessa lapsen ja perheen sosiaalisiin verkostoihin ja erilaisia ongelmatilanteita ja kriisejä tasapainottaviin tekijöihin. Sivu 10

12 benchmarking-tilaisuuksia, joissa sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat voivat verrata ja oppia eri alueiden toimintatavoista. - Arvioidaan tarve ja tehdään kokeilu hankekuntia palvelevasta lastensuojelun asiantuntijaryhmästä. Suunnitellaan rakenne, jonka varassa asiantuntijaryhmälle tai sen jäsenelle on mahdollista suunnata konsultaatiopyyntöjä yksittäisissä asiakasasioissa lastensuojelutarpeen selvittämiseen liittyen. Tämä tehdään mahdolliseksi sovittuina aikoina ja sovitulla tavalla. Asiantuntijaryhmä ottaa kantaa myös lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa usein toistuviin epäselviin kysymyksiin ja vaikeuksiin. Hanketyöntekijät kokoavat aluetapaamisten yhteydessä näitä teemoja, järjestävät asiantuntijaryhmän kuulemiset ja välittävät kannanotot edelleen kuntiin. Pyynnöt ja kannanotot dokumentoidaan ja niiden pohjalta raportoidaan lastensuojelutarpeen selvityksen haasteista sosiaalityössä. Asiantuntijaryhmän jäsenillä on lastensuojelutuntemuksen lisäksi jokin erityisosaamisalue, joka liittyy 1) lapsen kuulemiseen, 2) lastensuojelun prosessiin, 3) sosiaalityössä sovellettavaan lainsäädäntöön, 4) huolto- ja tapaamisriitoihin sekä 5) monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon. - Arvioidaan nykyisiä dokumentointikäytäntöjä ja niiden suhdetta muuhun sosiaalityöhön ja asiakkaiden kuuntelemiseen 8. Parannetaan dokumentointia suunnitellaan koko hankealueen käyttöön yhteinen dokumentointitapa lastensuojelutarpeen selvityksistä. Tässä työssä opitaan jo tehdystä kehittämistyöstä (mm. Tikesostyö ja THL:n OPER-yksikön työn huomioon ottaminen). Tehdään yhteistyötä THL:n kanssa. Suunnittelussa hyödynnetään laajasti asiantuntijatietoa ja sosiaalityöntekijöiden ajatuksia siitä, mikä on käytännössä toimivaa ja mikä ei. Kokeillaan dokumentointia käytännössä ja tehdään tarvittavat muutokset toimivan dokumentointitavan löytämiseksi. - Hankkeessa kertyvän tiedon avulla tutkitaan muun muassa, miten moni lastensuojeluilmoitus johtaa lastensuojelun asiakkuuteen ja mitä tästä voidaan päätellä. Tehdään kuntakohtaisia vertailuja ja nostetaan esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tehdään kansallisia avauksia siitä, miten lastensuojelutarpeen selvityksiä tulisi toteuttaa. Aiheet hioutuvat hanketyöskentelyn alkaessa. Tuotokset - Kaikille hanketoimijoille avoin tilaisuus, jossa koulutusta, keskustelua ja työpajatyöskentelyä lastensuojelutarpeen selvitystä ja lastensuojeluilmoitusta koskevista käytännöistä sekä lakien soveltamisesta - Tarvittaessa sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien vertais- 8 Viranomaisten yhteistyössä tieto siirtyy usein kirjallisessa muodossa ja joskus nämä kirjatut kuvaukset alkavat elää omaa elämäänsä, että asiakkaat kokevat asiakirjoihin dokumentoitujen kuvausten ja tulkintojen muuttamisen ja niihin vaikuttamisen hyvin vaikeaksi. (Toimiva lastensuojelu 2012, 9.) Sivu 11

13 käynnit toinen toisensa kunnissa: tapaamisissa aiheena ennalta sovittu kehittämisteema - Hankkeen ajan lastensuojelun työntekijöitä auttavan konsultaation käynnistäminen ja kokeilu. Suunnitelma konsultaatiorakenteen vakiinnuttamiseksi - Kaksi raporttia hankekuntien ja kansalliseen käyttöön koskien sosiaalityön sisäisiä käytäntöjä lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa. Yksi kansainvälinen raportti aiheesta. - Uudet, nopeat sosiaalipalvelut sekä uusien menetelmien käytön ja kehittämisen seurantasuunnitelma. 4.3 Ammatillisen verkoston roolien ja toimintatapojen kehittäminen (C) Prosessit - Järjestetään maakunnalliset tilaisuudet (Pohjanmaa, Etelä- Pohjanmaa, Päijät-Häme, Pirkanmaa ja Kanta-Häme), joiden aiheena on lastensuojelun tarpeen määrittely ja eri ammattilaisten rooli suhteessa lastensuojeluun. Tilaisuudet alkavat asiantuntija-alustuksella, jonka jälkeen esimerkiksi sosiaalityön, peruskoulun, varhaiskasvatuksen, neuvolan, perheneuvolan, poliisin, erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuksen edustajat pitävät puheenvuorot. Tilaisuuden keskustelut kirjataan tulevaa kehittämis- ja tutkimustyötä varten. - Alueellisten neuvottelujen avulla luodaan rakenne sille, miten ja mihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluun sosiaalityössä ohjataan lasta ja perhettä silloin, kun lastensuojelun tarvetta ei ole. Käydään monialaiset neuvottelut aiheesta ja kirjataan sovittu käytäntö. 9 - Suunnitellaan ja kokeillaan joissakin hankekunnissa yksittäisiä monialaisia palveluja, jotka määrittyvät sosiaalityöstä käsin ehkäiseviksi toimiksi ja joihin asiakkaita voidaan ohjata nopeasti lastensuojelutarpeen selvityksen aikana ja jälkeen. - Järjestetään monialainen koulutustilaisuus, joka on avoin kaikille Väli-Suomen alueen hankekunnille. Aiheena on tietojen luovuttamiseen ja salassapitoon liittyvät lait ja niiden soveltaminen 10. Tuotokset - Monialaiset keskustelutilaisuudet viidessä maakunnassa - Uusia, sosiaalityöstä käsin ehkäiseviksi toimiksi määrittyviä palveluja, joihin asiakkaita voidaan ohjata lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä. Uusien palvelujen käytön ja kehittämisen seuran- 9 Lastensuojelun asiantuntijat ovat nimenneet tärkeiksi kehittämisen paikoksi asiakkuuksien siirtymät instituutioiden välillä sekä viranomaisten välisen yhteydenpidon (Pekkarinen 2011, 54). 10 Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat hajallaan yleis- ja erityislaeissa, eikä niitä tunneta riittävästi kentällä. Tämä johtaa selvitysryhmän havaintojen mukaan siihen, että tärkeitä tietoja jää siirtymättä viranomaisten välillä ja toisaalta että asiakkaan kokemusten mukaan tietoja siirretään asiakkaan tietämättä. Kuntien välillä ja kuntien sisällä työntekijöiden kesken on merkittäviä eroja tietosuojasäädösten tulkinnassa. (Toimiva lastensuojelu 212, 18.) Sivu 12

14 tasuunnitelma - Maakuntakohtaiset kirjatut käytännöt lapsen palveluohjauksesta niissä tilanteissa, joissa lastensuojelun tarvetta ei ole todettu. Kirjataan myös palveluohjaukseen liittyvät käytännön ongelmat ja näihin liittyvät rakenteelliset kehittämistoimet. - Monialainen, kaikille hankekunnille avoin koulutustilaisuus tietojen luovuttamiseen ja salassapitoon liittyvistä laeista ja lakien soveltamisesta - Raportti koskien monialaisuuden kysymyksiä lastensuojelutarpeen arviointiin liittyen. 5. HANKKEEN ORGANISOINTI, JOHTAMINEN JA ARVIOINTI Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Kaste-alueille myönnetään rahoitusta vuosittain yhdelle isolle hankkeelle ja muutamalle pienelle hankkeelle. Tämä lastensuojelutyöhön kohdistuva hankekokonaisuus on ns. pieni hanke, jonka kokonaisbudjetti on euroa. Budjetti ei mahdollista osahankerakennetta ja tämän vuoksi hanke on organisoitu siten, että siihen palkataan projektipäällikkö ja neljä projektikoordinaattoria. Henkilöstömenot ovat kokonaisuudessaan euroa (sis. sivukulut, lomakorv. ja korotusvaran). Henkilöstömenot jakautuvat vuosittain seuraavasti: Menot Vuosi 2013 Vuosi 2014 Vuosi 2015 Henkilöstömenot Projektipäällikkö (9 kk, 12 kk, 10 kk, ) Projektisuunnittelijat (3 kk x 2 ja 4 kk x 2, 12 kk, 9 kk, ) Muut (1 kk, 2 kk, 2 kk, ) Yhteensä Vuokrat 250 /kk Tampereen kaupunki hallinnoi hanketta. Tampereen kaupunki päättää aluejohtoryhmän käsittelyn ja toivottavan STM:n avustuspäätöksen jälkeen, mihin työntekijät sijoittuvat. Hallinnoija vastaa tarvittavista maksatuksista ja raportoinneista projektipäällikön avustaessa tässä. Hankkeeseen palkataan projektipäällikkö huhtikuusta 2013 lähtien. Hän tekee pohjatyötä ja valmistelua hankkeeseen osallistuvien kuntien kanssa. Erityisen tärkeäksi nähdään kuntien sitouttaminen: hankkeen tehtävänä on käynnistää muutostyö, joka on lähtöisin kuntatoimijoista. Hankkeen työntekijät toimivat fasilitaattoreina ja muutostyön tukijoina. Kunnilta edellytetään vuoden 2013 aikana valmistuvaa kuntakohtaista suunnitelmaa (tavoitetoimenpide-tulos). Hankkeeseen palkataan neljä projektisuunnittelijaa, joista kaksi työskentelee ja kaksi välisen ajan. Projektisuunnittelijat sijoittuvat eri puolille Väli-Suomea. Heillä on sekä alueellisia että sisällöllisiä vastuutehtäviä. Kaikki han- Sivu 13

15 ketyöntekijät liikkuvat koko Väli-Suomen alueella. Näin ollen mikään maakunta ei ns. omista työntekijäänsä, vaikka työntekijä sijoittuu maakuntaan. Tällä rakenteella vältetään osahankkeista aiheutuvat hallinnolliset kulut ja mahdollistetaan viiden hanketyöntekijän erityisosaamisen tehokas hyödyntäminen koko hankealueella. Vähintään yhdellä hanketyöntekijällä on oltava sekä sujuva ruotsin että suomen kielitaito, koska hankealueella on kymmeniä tuhansia äidinkielenään ruotsia puhuvia asukkaita. Hankkeessa toteutetaan maakunnallisia työpajoja ja koulutusluontoisia kokonaisuuksia, mutta myös kaikkien Väli-Suomen hanketoimijoiden yhteisiä kokoontumisia. Selvitykset, kokeilut, koulutus- ja työpajakeskustelut ja muut kehittämistoimet dokumentoidaan ja dokumenttien pohjalta laaditaan selvityksiä ja julkaisuja sekä toteutetaan jatkuvaa itsearviointia. Hanke toteuttaa hankesuunnitelmaan kirjatut prosessit ja vastaa tuotosten syntymisestä. Näin alueilla voidaan keskittyä lastensuojelutarpeen selvitysvaiheen kehittämiseen. Hanketta ohjaa, suuntaa ja valvoo ohjausryhmä, johon kutsutaan edustus jokaisesta Väli- Suomen maakunnasta sekä järjestö-, ammattikorkeakoulu-, osaamiskeskus- ja yliopistoedustus. Arviointikokonaisuus I toteutetaan hankekauden puolivälissä väliarviointina ja hankkeen päättyessä loppuarviointina. Hankkeen alkaessa tehdään lastensuojelutarpeen selvitystä koskevat kuntakohtaiset nykytilan analyysit ja kerätään systemaattisesti asiakkaiden näkemyksiin ja kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelutarpeen selvitysprosessista. Kuntakohtaiset nykytilan analyysit ja tiedonkeruu asiakkaiden kokemuksista lastensuojelutarpeen selvitysprosessissa toistetaan loppuarviointia varten hankkeen viimeisenä toimintavuonna. Hankkeen toimeenpanosuunnitelmaan kirjataan, miten hankkeen prosessiarviointi (Arviointikokonaisuus II) on järkevä tehdä. Kyseessä on ns. pieni hanke eikä hankkeessa ole alahankerakennetta. Tästä syystä on tärkeä arvioida hankkeen organisointia ja hankkeen toteuttamisprosessia kokonaisuudessaan. 6. BUDJETTIEHDOTUS Hankkeen kokonaisbudjetti on euroa, josta kuntien omarahoitusosuus on ja haettava valtionavustus on euroa. Hankesuunnitelman liitteenä on budjetti (liite 2) ja taulukko omarahoituksen jakautumisesta kuntien kesken (liite 3). 7. HANKKEESSA MUKANA OLEVAT TOIMIJAT Hanketta hallinnoi Tampereen kaupunki, joka osallistuu rajatusti kehittämistoimiin. Yhteyshenkilöinä toimivat sosiaalipalvelupäällikkö Maria Päivänen (maria.paivanen@tampere.fi) ja tilaajapäällikkö Taru Kuosmanen (taru.kuosmanen@tampere.fi). Muut hankekunnat ja yhteyshenkilöt ovat: Akaa sosiaalityön johtaja Pirjo Kukkonen pirjo.kukkonen@akaa.fi Alajärvi Alavus Asikkala sosiaalityöntekijä Tanja Penninkangas, tanja.penninkangas@alajarvi.fi sosiaalityön päällikkö Jutta Paavola, jutta.paavola@alavus.fi Oiva: hyvinvointijohtaja Mika Forsberg mika.forsberg@oivappk.fi Sivu 14

16 Evijärvi Forssa Hartola Heinola Hollola Humppila Hämeenkoski Hämeenkyrö Ilmajoki Isojoki Isokyrö Jalasjärvi Jokioinen Kangasala Karijoki Kauhajoki Kaskinen Kauhava Kihniö Korsnäs Kristiinankaupunki Kristinestad Kuortane Kurikka Kärkölä Lahti Laihia Lappajärvi Kaksineuvoinen: johtava sosiaalityöntekijä Terhi Järvi, sosiaalipalvelujohtaja Jaakko Leskinen, sosiaalityön päällikkö Riikka Lammintausta-Mäkelä Aava: sosiaalijohtaja Pirkko Valtanen sosiaalipalvelujohtaja Päivi Nykänen Oiva: hyvinvointijohtaja Mika Forsberg sosiaalijohtaja Jaana Paasikangas Aava: sosiaalijohtaja Pirkko Valtanen sosiaalijohtaja Taina Niiranen johtava sosiaalityöntekijä Päivi Niemi johtava sosiaalityöntekijä Eija Hautamäki, johtava sosiaalityöntekijä Liisa Anttonen, johtava sosiaalityöntekijä Paula perusturvajohtaja Merja Latvala johtava sosiaalityöntekijä Eija Hautamäki, johtava sosiaalityöntekijä Liisa Anttonen, sosiaalijohtaja Kaisa Lepola sosiaalityön johtaja Kirsti Anttila johtava sosiaalityöntekijä Paula johtava sosiaalityöntekijä Paula perusturvajohtaja Jaana Tuokkola johtava sosiaalityöntekijä Terhi Järvi, sosiaalityöntekijä Ulrika Rautanen tf socialdirektör Alfred Streng socialdirektör Viola Broo-Rönnlund sosiaalityöntekijä Hilkka Yli-Nisula, johtava sosiaalityöntekijä Eija Hautamäki, johtava sosiaalityöntekijä Liisa Anttonen, Oiva: hyvinvointijohtaja Mika Forsberg lastensuojelun päällikkö Eija Kallio-Hult perusturvajohtaja Hannu Happonen johtava sosiaalityöntekijä Terhi Järvi, Sivu 15

17 Lapua Lempäälä Maalahti - Malax Mustasaari - Korsholm Nastola Nokia Närpiö - Närpes Orimattila Orivesi Padasjoki Pirkkala Riihimäki Seinäjoki Soini Sysmä vs. sosiaalipalvelujohtja Terttu Järvi, terttu.jarvi@lapua.fi sosiaalityön johtaja Sisko Vesander sisko.vesander@lempaala.fi socialdirektör Yvonne Holming yvonne.holming@malax.fi johtava sosiaalityöntekijä Sari Sundelin sari.sundelin@korsholm.fi Aava: sosiaalijohtaja Pirkko Valtanen pirkko.valtanen@phsotey.fi sosiaalityön johtaja Erja Kovalainen erja.kovalainen@nokiankaupunki.fi socialdirektör Yvonne Lindén yvonne.linden@narpes.fi Aava: sosiaalijohtaja Pirkko Valtanen pirkko.valtanen@phsotey.fi Tampere & Orivesi: sosiaalipalvelupäällikkö Maria Päivänen maria.paivanen@tampere.fi, tilaajapäällikkö Taru Kuosmanen taru.kuosmanen@tampere.fi Oiva: hyvinvointijohtaja Mika Forsberg mika.forsberg@oivappk.fi sosiaalityön johtaja Irmeli Lohtander irmeli.lohtander@pirkkala.fi perusturvajohtaja Marja-Liisa Lindfors marja-liisa.lindfors@riihimaki.fi; johtava sosiaalityöntekijä Heli Pekkalin heli.pekkalin@riihimaki.fi sosiaalityön päällikkö Päivi Saukko, paivi.saukko@seinajoki.fi, lastensuojelun johtaja Janne Pajaniemi janne.pajaniemi@seinajoki.fi sosiaalityöntekijä Tanja Penninkangas, tanja.penninkangas@alajarvi.fi Aava: sosiaalijohtaja Pirkko Valtanen pirkko.valtanen@phsotey.fi Tammela Teuva Töysä Vaasa Vesilahti Vimpeli Virrat Vähäkyrö Vöyri - Vörå Ähtäri sosiaalijohtaja Annukka Kuismin annukka.kuismin@tammela.fi johtava sosiaalityöntekijä Paula Uusi-Hakala@llky.fi sosiaalityön päällikkö Jutta Paavola, jutta.paavola@alavus.fi Lastensuojelun päällikkö Hilkka Sundqvist Hilkka.sundqvist@vaasa.fi sosiaali- ja terveystoimen johtaja Pirkko Partanen pirkko.partanen@vesilahti.fi sosiaalityöntekijä Tanja Penninkangas, tanja.penninkangas@alajarvi.fi sosiaalijohtaja Raija Vaskuu raija.vaskuu@virrat.fi Yhdistyy Vaasaan ks. Vaasa socialdirektör Esko Kuoppala esko.kuoppala@vora.fi sosiaalityön päällikkö Jaana Rasi, jaana.rasi@ahtari.fi Sosiaalialan osaamiskeskukset tukevat hanketyöskentelyä. Pikassoksessa yhteyshenkilöitä ovat toimitusjohtaja Kristiina Laiho, kehittämispäällikkö Mervi Janhunen ja suunnittelija Minna Niemi. SONet BOTNIAssa yhteyshenkilöinä toimivat kehitysjohtaja Arto Rautajoki sekä kehittämissuunnittelijat Anne Saarijärvi ja Tuula Mulju. Versossa yhteyshenkilöitä ovat johtaja Juha Luomala ja kehittämispäällikkö Kirsi Kuusinen-James. Hankkeessa hyödynnetään olemassa olevia maakunnallisia verkostorakenteita, jotka ovat toiminnassa Kasperi II -hankkeessa. Keskeisellä sijalla ovat myös Seinäjoen ja Tampe- Sivu 16

18 reen praksis-verkostot. Projektipäällikkö tekee toimintasuunnitelman alkusyksyyn 2013 mennessä hyödyntäen Liitteeseen 1 koottuja tietoja. Tässä yhteydessä täsmennetään hankkeen yhteistyötahot ja niiden roolit. Hankkeen keskeisimpiä toimijoita ovat kuntien sosiaalityön yksiköt ja niiden yhteistyökumppanit erityisesti peruskoulut ja toisen asteen oppilaitokset, oppilashuoltoryhmät, neuvolat, varhaiskasvatuksen yksiköt, terveydenhuollon yksiköt, nuorisotyön organisaatiot, poliisilaitokset sekä lasten ja nuorten palveluja tuottavat järjestöt. Erittäin keskeisestä on myös hankekuntien sekä sosiaalialan tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden yhteistyö. Yhteistyöhön kutsuminen käynnistyy vuodenvaihteessa Sivu 17

19 8. AIKATAULU Moduulit Kevät/kesä 2013 Syksy 2013 Kevät/kesä 2014 Syksy 2014 Kevät/kesä 2015 Syksy 2015 Y: Yleiset hanketoimet A: Asiakkaan kohtaamisen ja kuulemisen vahvistaminen 3/13 Projektipäällikön rekrytointi 4-5/13 Maakuntakohtaiset tilannearviot ja kehittämistoimien varmistukset 4-8/13 Osallistujien yhteystietojen päivittäminen ja uusien yhteistyökumppaneiden kutsuminen hanketyöskentelyyn 5/13 Ohjausryhmän työskentely käynnistyy 5/13 Muiden hanketyöntekijöiden rekrytointi 6-9/13 Tiedonkeruun toteutuksen suunnittelu 7-9/13 Kuntakohtaiset kartoitukset: Miten hankeorganisaatiot pystyvät hyötymään hankkeesta ja mitkä organisaation valmiudet ovat hankkeeseen lähtemiseen? 9/13 Toteuttamissuunnitelma valmis (sisältää kehittämisprosessin, tiedonkeruun, viestintäja arviointisuunnitelman sekä suunnitellut koulutukset) 9/13 Kuntakohtaiset sitoumukset tarvittavista toimenpiteistä ja vastuutahoista sovittu 10/13 Tiedonkeruu koko alue: asiakkaan kokemukset ls-tarpeen selvityksestä 11/13-1/14 Asiakkaiden kokemusten analysointi 6-12/13 Asiakaspalautejärjestelmän ja raportointitavan suunnittelu 8/13 Lapsen kohtaamista koskevan koulutuksen suunnittelu 2/14 Asiakkaan kokemuksista raportointi hankekunnille 1-7/14 Asiakaspalautejärjestelmän ja raportointitavan kokeilu 1/14 Koulutus kaikille hankekunnille lapsen kohtaamisesta + keskustelujen dokumentointi 1-8/14 Kuullaan kokemusasiantuntijoita ja dokumentoidaan heidän näkemyksensä. Analysoidaan kehittämistyötä ja myöhemmin 11 12/14 Väliarviointi 2-4/15 Kuntakohtaiset kartoitukset lastensuojelutarpeen selvityksistä 8-9/14 Asiakaspalautejärjestelmän muokkaukset 10-/14 Asiakaspalautejärjestelmän ja raportointitavan vakiinnuttaminen 11/14 Suunnitelma asiakaspalautejärjestelmän ylläpitämisestä ja raportoinnista tulevaa ajatellen 8-12/14 Lapsen kohtaamista koskeva opinnäytetyö/tutkimus valmistuu Sivu 18 3/15 Tiedonkeruun toisto koko hankealue: asiakkaiden kokemukset lstarpeen selvityksestä 4-7/15 Asiakkaiden kokemusten analysointi ja vertailu aiempaan analyysiin 6-9/15 Hankkeen loppuraportin valmistelu 8-9/15 Loppuarviointi 10/15 Hankkeen loppuraportin julkaisu 9/15 Julkaisu asiakkaan kokemuksista lstarpeen selvitysvaiheessa

20 julkaistavaa raporttia varten. 1-6/14 Lapsen kohtaamista koskeva maakuntakohtainen kehittämistyöskentely tarpeen mukaan (esim. työpajat) 1-6/14 Opinnäytetyön/tutkimuksen valmistelu lapsen kohtamisesta lstarpeen selvitysvaiheessa B: Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen edistäminen 5-12/13 Asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja aikataulujen suunnittelu sekä jäsenten kutsuminen ryhmään. Usein toistuvien kysymysten kokoaminen hankekunnista 5-12/13 Asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja aikataulujen suunnittelu & jäsenten kutsuminen ryhmään. Usein toistuvien kysymysten kokoaminen kunnista 9-12/13 yhteismitallisen dokumentointitavan suunnittelu käynnistyy 1-5/14 Asiantuntijaryhmän työskentelyn käynnistäminen 2-8/14 Yhtenäisen dokumentointitavan kokeilu tietyissä hankekunnissa lstarpeen selvityksiin liittyen 2-4/14 Tiettyjen hankealueiden keskinäiset benchmarking tilaisuudet 1-3/14 Valmistellaan kokeiluja: sosiaalipalveluilla reagoiminen nopeasti vaikeuksiksi kehittyviin lapsiperheiden tilanteisiin 4-8/14 Aloitetaan kokeilut tietyissä hankekunnissa: sosiaalipalveluilla reagoiminen nopeasti vaikeuksiksi kehittyviin lapsiperheiden tilanteisiin 8-12/14 Asiantuntijaryhmä suunnitellusti käytettävissä 9-11/14 Dokumentointikokeilun kokemusten analysointi ja dokumentointitavan kehittäminen 10/14 Kaikille hanketoimijoille avoin tilaisuus lstarpeen selvitystä ja lsilmoitusta koskevista käytännöistä sekä lakien soveltamisesta 11 12/14 Maakunn. työpajat 9-11/14 Tiettyjen hankealueiden keskinäiset benchmarking -tilaisuudet jatkuvat 9-12/14 Jatketaan kokeiluja tietyissä hankekunnissa: sosiaalipalveluilla reagoiminen nopeasti vaikeuksiksi kehittyviin lapsiperheiden tilanteisiin 1-8/15 Asiantuntijaryhmä suunnitellusti käytettävissä. Laaditaan suunnitelma pysyväisluontoisesta konsultaatiorakenteesta Väli-Suomeen. 1-5/15 Yht. dokumentointitavan käyttöönotto ja vakiinnuttaminen hankekunnissa koskien lstarpeen selvityksiä. Raportti dokumentoinnista. 4/15 Hankekuntien kannanotto; ls-tarpeen selvityksen kehittämisehdotukset asiakastyön näkökulmasta 1-3/15 Uusien, nopeiden sosiaalipalvelujen käyttöönotto uusien menetelmien käytön ja kehittämisen seurantasuunnitelma 9/15 Kaksi tutkimusraporttia: toisessa teoreettisempi ote ja toisessa kuntavertailuihin keskittyvä ote C: Ammatillisen verkoston roolien ja toimintatapojen kehittäminen 12/13 Monialainen kaikille hanketoimijoille avoin koulutustilaisuus tietojen luovuttamisesta ja salassapitoon liittyvis- 3-4/14 Maakunnalliset monialaiset tilaisuudet: aiheena ls-tarpeen määrittely ja eri ammattilaisten rooli suhteessa lastensuojeluun 8-12/14 Alueelliset neuvottelut: luodaan alueelliset rakenteet sille, miten ja mihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluun sosi- 1-3/15 Maakuntakohtaiset kirjatut käytännöt lapsen palveluohjauksesta tilanteissa, joissa sos.tt. ei ole todennut lastensuojelun 8-9/15 raportti monialaisuuden kysymyksistä ls-tarpeen selvitysprosessissa Sivu 19

21 tä laeista sekä lakien soveltamisesta 2-6/14 Suunnitellaan joissakin hankekunnissa kokeiluja ehkäiseviä monialaisia palveluja koskien aalityössä ohjataan lasta ja perhettä, kun ls-tarvetta ei todeta olevan. Mikäli rakenteet ovat olemassa, vahvistetaan (tarvittaessa) niitä. tarvetta. Sisältävät käytännöt ongelmat ja suunnitelmaan rakenteelliset kehittämistoimet jatkoa ajatellen. 8-12/14 Monialaisten ehkäisevien toimien kokeilut joissakin hankekunnissa 1-3/15 Otetaan käyttöön ehkäiseviä palveluja, joihin tarvittaessa perhettä ohjataan lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä. Uusien palvelujen käytön ja kehittämisen seurantasuunnitelma Sivu 20

22 LÄHTEET Heino, Tarja 2007: Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat. Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takana. Helsinki; Stakes ) Heino, Tarja & Pösö, Tarja 2003: Tilastot ja tarinat lastensuojelun tietolähteinä. Yhteiskuntapolitiikka 68 (2003):6. (viitattu ) Lastensuojelulaki / (kumottu). Lastensuojelulaki / Möller, Sointu Sattumista suunnitelmallisuuteen. Lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa. Opas- ja käsikirjat 1. Jyväskylä, Pesäpuu ry. Möller, Sointu 2005: Arviosta sanoisin. Tutkimus lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheeseen liittyvän arvioinnin mallintamisesta. Lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoisala. Jyväskylä; Jyväskylän yliopisto. Pesäpuu ry. Muukkonen, Tiina & Tulensalo, Hanna 2004: Kohtaavaa lastensuojelua. Lapsikeskeisen lastensuojelu sosiaalityön tilannearvion käsikirja. Selvityksiä 1. Helsinki; Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Oranen Mikko 2006: Tutkimista ja tunnustelua Lastensuojelun alkuarvioinnin käytäntöjä, malleja ja kehittämissuuntia. Alkuarviointi ja avohuolto -työryhmän loppuraportti Lastensuojelun kehittämisohjelma. Helsinki; Sosiaali- ja terveysministeriö. (viitattu ) Pekkarinen, Elina 2011: Lastensuojelun tieto ja tutkimus. Asiantuntijoiden näkökulma. Verkkojulkaisuja 51. Helsinki, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. (viitattu ) Pösö, Tarja 2010: Havaintoja suomalaisen lastensuojelun institutionaalisesta rajasta. Janus. Vol. 18 (4) 2010, (viitattu ) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) Toimeenpanosuunnitelma Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:20. Helsinki; sosiaali- ja terveysministeriö. (viitattu ) Toimiva lastensuojelu Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä. Väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:28. Helsinki; Sosiaali- ja terveysministeriö. (viitattu ) Välivaara, Christine 2004: Sijoitettu lapsi tunnepyörässä. Menetelmiä ja välineitä lapsilähtöiseen lastensuojeluun. Raportit 1. Jyväskylä; Pesäpuu ry. Sivu 21