la/lö HELSINGIN MUSIIKKITALO klo MUSIKHUSET I HELSINGFORS helsingfors stadsorkester helsinki philharmonic orchestra

Transkriptio

1 la/lö HELSINGIN MUSIIKKITALO klo MUSIKHUSET I HELSINGFORS Okko Kamu Soile Isokoski helsingfors stadsorkester helsinki philharmonic orchestra 1

2 Richard Strauss: Valssisarja oopperasta Ruusuritari 1900-luvun alussa Richard Strauss nousi päivän puheenaiheeksi kahdella oopperalla. Salome (1905) oli aiheeltaan suorasukaisen eroottinen, ja Richard Strauss kromaattinen harmonia mursi kaiken totutun rajat. Raju, kompleksinen ja soinnillisestikin väkivaltainen Elektra (1909) meni tästä vielä pari astetta pidemmälle. Juuri Elektran myötä Strauss sai maineen ultramodernina säveltäjänä. Sitä suurempi olikin hämmästys, kun Straussin seuraava ooppera viis välitti hurjista riitasoinnuista. Dresdenissä tammikuussa vuonna 1911 kantaesitetty Ruusuritari oli 1740-luvun Wieniin sijoitettu komedia, jonka sävelkieli viittasi pikemminkin Mozartiin kuin nuoreen Schönbergiin. Oopperasta tuli huikea menestys, joskin happamammat kriitikot ihmettelivät, miksi Strauss yhtäkkiä oli hylännyt edistyksellisyytensä. Mutta Ruusuritari ei silti edustanut täyskäännöstä. Pikemminkin oli kyse paluusta juurille, sillä säveltäjänuransa alussa Strauss oli hakenut inspiraatiota nimenomaan wieniläisklassikoista. Ja joka tapauksessa Strauss oli itse kokenut mahdottomaksi jatkaa kahden edellisen oopperan linjalla. Ruusuritari lienee edelleen Straussin suosituin ooppera. Osasyynä on tietenkin itse musiikki, joka antaa hyvälle ensemblelle ja orkesterille mahdollisuuksia loistaa. Hugo von Hofmannsthalin libretto on sekä nokkela että syvän inhimillinen. Juonen moottorina toimii rakkaus. Moukkamainen paroni Ochs rakastuu Octavianiin, joka onkin poika ja jolla on suhde ikääntyvään marsalkattareen. Octavian rakastuu Sophieen. Loppu on onnellinen kaikille paitsi paronille. Oopperan musiikista tuli niin suosittu, että Strauss myöhemmin laati sen numeroista orkesterisarjan. On myös olemassa Valssisarja, joka puolestaan sitoo yhteen oopperan useat valssinumerot. Oopperan wieniläisvalssit ovat tietoinen anakronismi: tanssi löi itsensä läpi vasta 1740-luvun jälkeen. Mutta Strauss oivalsi aivan oikein, ettei Wieniä voisi kuvata musiikillisesti muutoin kuin nimenomaan wieniläisvalssin avulla. Christian Holmqvist Richard Strauss: Kolme hymniä Richard Straussin tuotannossa vokaalimusiikilla on merkittävä sija. Osaltaan tämä selittyy sillä, että hän avioitui laulajattaren, Pauline von Ahnan kanssa. Toisaalta laululliset melodialinjat tulivat Straussin kynästä kuin luonnostaan. Hänen merkittävimmät lauluteoksensa ovat oopperat ja yli 200 yksinlaulua. Yksinlauluista valtaosa syntyi vuosina Vaimon laulajauran päätyttyä vuonna 1905 niitä syntyi harvemmin. Straussille lauluteoksen painopiste oli aina musiikissa. Toisinaan hän valitsi tekstin vasta siinä vaiheessa, kuin itse musiikki jo oli valmis. Tästä syystä hän ei aina ollut turhan kranttu runoilijoiden suhteen. Mutta toki Strauss sävelsi lauluja myös aidosti merkittävien runoilijoiden kuten Shakespearen, Goethen, Richard Dehmelin ja Hermann Hessen teksteihin. Vuonna 1921 syntynyt Kolme hymniä suurelle orkesterille ja lauluäänelle perustuu saksalaisen Friedrich Hölderlinin ( ) teksteihin. Hölderlin opiskeli nuorena teologiaa ja filosofiaa. Hän oli hyvin kiinnostunut antiikin kulttuurista ja käänsi Sofokleen tragedioita luvun alussa Hölderlinillä todettiin mielisairaus, ja kuolemaansa asti hän asui ystävän kodissa Tübingenissä, eristyksissä muusta maailmasta. Hölderlinin toisinaan kryptinen mutta vaikuttava runous on innoittanut useita säveltäjiä kuten Brahmsia (Schicksalslied), Britteniä (Sechs Hölderlin-Fragmente), Heinz Holligeria (Scardanelli-Zyklus) ja Kaija Saariahoa (Tag des Jahrs). Straussin teos sisältää Hölderlinin runot Hymne an die Liebe (Hymni rakkaudelle), Rückkehr in die Heimat (Paluu kotimaahan) ja Die Liebe (Rakkaus). Musiikki virtaa kuohuvan myöhäisromanttisesti, paikoin suorastaan oopperamaisesti. Christian Holmqvist Richard Strauss: Also sprach Zarathustra Jumala on kuollut, julisti Friedrich Nietzsche ( ). Koiranleuat laittoivat myöhemmin signeerauksen Jumala tekstin Nietzsche on kuollut alle. Ovatko molemmat väitteet totta, sen ratkaiskoon itse kukin tykönään, mutta Nietzsche oli 1800-luvun lopun kiitetyimpiä ja kirotuimpia filosofeja. 2 3

3 Tämän monilahjakkuuden ansiot ylsivät kirjallisuuden ja musiikin (Nietzsche tunnetaan myös lied-säveltäjänä) ylitse: itse asiassa hän oli 1900-luvun taiteen suuren murroksen profeetta. Nietzschestä hakivat selkärankaa teorioilleen myöhemmin niin kansallissosialistit kuin kommunistitkin. Harvan filosofin kirjoituksia on käytetty ja ymmärretty yhtä väärin. Runoelmassaan Also sprach Zarathustra (Näin puhui Zarathustra) Nietzsche esitteli yli-ihmisteoriansa, jossa ihminen kohottautuu erilaisten tieteellis-metafyysisten kilvoittelujen kautta irti uskonnoista. Aihepiiri kosketti voimakkaasti Richard Straussia, joka sävelsi sinfonisen runon Zarathustrasta vuonna Yli-ihmisyys ei jättänyt Straussia rauhaan myöhemminkään, sillä omaelämäkerralliseksi mainittu Ein Heldenleben (Sankarin elämä) jatkoi teemaa paria vuotta myöhemmin hieman toisesta näkökulmasta. Strauss ei kuitenkaan halunnut sävellyksessään tehdä Nietzschen tekstistä filosofista musiikkia. Hän itse kertoi näin: Halusin vain musiikin keinoilla myötäillä ihmiskunnan kehitystä alusta lähtien, kautta sen kaikkien vaiheiden, uskonnollisten yhtä hyvin kuin tieteellistenkin, aina Nietzschen yliihmiseen asti. Musiikin tarkoituksena oli havainnollistaa sitä ristiriitaa, joka vallitsee ihmisen luonteen ja hänen metafyysisen pyrkimyksensä välillä hänen yrittäessään hallita luonnettaan älyllä. Also sprach Zarathustra jakautuu prologiin ja kahdeksaan taitteeseen, joista jälkimmäiset soitetaan keskeytyksettä. Teoksen alku on tuttu ns. suurelle yleisölle lukemattomista muista yhteyksistä, ei vähiten Stanley Kubrickin elokuvasta 2001 Avaruusseikkailu. Von der Hinterweltlern (Takamaailmasta) käynnistää varsinaisesti teoksen juhlavalla jousistolla; ihminen etsii tässä lohtua uskonnosta. Tätä seuraavat lyhyt Von der grossen Sehnsucht (Suuresta kaipauksesta); kiihkeänä vellova Von den Freuden und Leidenschaften (Iloista ja intohimoista); tavanomaisesta surumarssista poikkeava Das Grablied (Hautalaulu); fuuga Von der Wissenschaft (Tieteestä), joka alkaa hiljaisena, mutta kiihtyy pian ihminen pyristelee irti metafysiikasta kovan tieteen keinoin; Der Genesende (Toipuva) jossa yli-ihminen ilmaantuu ensimmäisen kerran; Das Tanzlied (Tanssilaulu) jossa vallitsee herkullinen ristiriita pompöösin orkesterikudoksen ja keveän leikkisänä tanssahtelevan sooloviulun välillä musiikki kohoaa useaan huipennukseen, joista viimeisen jälkeen alkaa Das Nachtwandlerlied (Yölaulu), jonka hiljenevissä äänissä säveltäjä kuvaa tyyntyvää, uskontojen yläpuolelle siirtynyttä kaikkivoipaa ihmistä. Osmo Tapio Räihälä Okko Kamu Okko Kamu aloitti viulunsoiton kaksivuotiaana isä-väinön, Helsingin kaupunginorkesterin kontrabasistin, ostettua pojalle viulun. Kuuden vuoden iässä junioriviulisti siirtyi Sibelius- Akatemian nuorisolinjalle Onni Suhosen oppiin. Helsingin kaupunginorkesterin viulistiksi Kamu kiinnitettiin 1965 ja seuraavana vuonna hänet valittiin Suomen Kansallisoopperan orkesterin konserttimestariksi. Pian Kamu alkoi esiintyä myös kapellimestarina johtaen monia baletteja sekä mm. Benjamin Brittenin Ruuvikierteen ensiesityksen Suomessa. Vuonna 1969 Okko Kamu nimitettiin Tukholman kuninkaallisen oopperan vierailevaksi kapellimestariksi. Samana syksynä saavutettu voitto Herbert von Karajanin nimeä kantavassa kapellimestarikilpailussa Berliinissä käynnisti kansainvälisen uran; Kamu vieraili monen arvostetun orkesterin johtajana eri puolilla maailmaa, joukossa mm. Berliinin filharmonikot, Lontoon suuret orkesterit sekä Bostonin, Chicagon ja Los Angelesin sinfoniaorkesterit. Okko Kamu toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina , Oslon filharmonikkojen taiteellisena johtajana ja 1980-luvun taitteessa mm. Hollannin radion kapellimestarina. Vuodet hän työskenteli Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja vuosikymmenen puolivälistä alkaen myös Birminghamin sinfoniaorkesterin päävierailijana. Kamun omia orkestereita 90-luvulla olivat mm. Helsingborgin sinfoniaorkesteri, Stockholm Sinfonietta sekä Singaporen sinfoniaorkesteri, jonka päävierailijaksi hänet nimitettiin vuonna Kamu työskenteli 90-luvulla Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarivieraana paitsi kotimaassa myös ulkomaankiertueilla mm. Itävallassa ja Japanissa. Elokuussa 2008 hän johti kaksi konserttia HKO:n ensimmäisellä Kiinankiertueella. Sinfonia Lahden ylikapellimestarina Kamu aloitti syksyllä Kansallisoopperassa Okko Kamu vieraili 1970-luvun lopulla johtaen Aulis Sallisen Punaisen viivan kantaesityksen sekä sit- 4 5

4 temmin produktion vierailuesitykset Tukholmassa, Lontoossa, Zürichissä, Moskovassa ja New Yorkin Metropolitanissa. Kansallisoopperan Berliinin-vierailulla lokakuussa 1999 Kamu johti Brittenin Peter Grimes -oopperan esitykset Berliinin Deutsche Operissa. Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestarina hän työskenteli Kamu on toiminut Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkijuhlan taiteellisena johtajana vuodesta Vuonna 1994 Okko Kamu kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin vuonna Soile Isokoski Maailman kuuluisimmilla ooppera- ja konserttilavoilla esiintyvä Soile Isokoski, HKO:n residenssitaiteilija Musiikkitalon avajaiskaudella , on aikamme kysytyimpiä sopraanoja. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja piti ensikonserttinsa Vuonna 1987 hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun, sai toisen palkinnon BBC Singer of the World -kilpailussa ja voitti Elly Ameling -kilpailun sekä Tokion kansainvälisen laulukilpailun. Suomen Kansallisoopperassa Soile Isokoski debytoi La Bohèmen Mimin roolissa ja on sen jälkeen esiintynyt menestyksekkäästi mm. Wienin, Hampurin, Berliinin ja Baijerin valtionoopperoissa, Milanon La Scalassa, Opéra Bastillessa Pariisissa, Covent Gardenissa Lontoossa ja New Yorkin Metropolitanissa. Kansainvälisillä musiikkijuhlilla hän vierailee säännöllisesti mm. Salzburgissa, Savonlinnassa, Edinburghissa ja Orangessa. Merkittävistä kapellimestarikumppaneista mainittakoon Esa-Pekka Salonen, Seiji Ozawa, Sir Colin Davis, Bernhard Haitink, Daniel Barenboim, Riccardo Muti, Claudio Abbado, Sir Simon Rattle, Valeri Gergijev, James Levine ja Zubin Mehta. Soile Isokoskella on laaja konserttiohjelmisto ja hän pitää liedkonsertteja vakituisen pianistinsa Marita Viitasalon kanssa. Yhdessä he ovat konsertoineet mm. Wienissä, Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä, Roomassa, Ateenassa, Tokiossa, Moskovassa, Washingtonissa ja New Yorkissa. He ovat levyttäneet suomalaisten ja pohjoismaalaisten säveltäjien sekä Schubertin, Schumannin ja Richard Straussin teoksia. Baritoni Bo Skovhusin kanssa he ovat levyttäneet Hugo Wolfin Italialaisen laulukirjan. Soile Isokoski on tehnyt myös useita ooppera- ja oratoriolevytyksiä. Hänen levytyksensä Richard Straussin orkesterilauluista Marek Janowskin johtaman Berliinin radion sinfoniaorkesterin kanssa sai vuonna 2002 Gramophone Editor s Choice Award -palkinnon. Vuonna 2007 Isokosken levytys Luonnotar Sibeliuksen orkesterisäestyksellisistä lauluista (HKO & Leif Segerstam) voitti MIDEM Classical Award -palkinnon Vocal recitals -sarjassa sekä BBC Music Magazinen Vuoden levy -palkinnon. Kullervo-levytys samoin Helsingin kaupunginorkesterin kanssa sai Diapason d or de l annee -palkinnon Ansioistaan taiteilijana ja suomalaisen musiikin hyväksi tekemästään työstä Soile Isokoskelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna Valtion säveltaidepalkinnon hän sai vuonna Syksyllä 2008 Isokoskelle myönnettiin Wienissä kamarilaulajattaren arvonimi. Toukokuussa 2011 hänet promovoitiin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Helsingin kaupunginorkesteri Helsingin kaupunginorkesteri, Pohjoismaiden ensimmäinen ammattisinfoniaorkesteri, on toiminut yhtäjaksoisesti 129 vuotta. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valta osan Jean Sibe liuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund ja Okko Kamu. Vuosina ylikapellimestarina oli Leif Segerstam. Viulisti-kapellimestari John Storgårds aloitti HKO:n 12. ylikapellimestarina syksyllä HKO:n päävierailijaksi kutsuttiin virolainen Olari Elts syyskaudesta 2011 alkaen. Syksyllä 2011 avautuivat Helsingin Musiikkitalon ovet ja kaupunginorkesteri aloittaa konsertoinnin uudessa kotisalissaan. Vuosittaisten Helsingissä järjestettävän konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäytte- 6 7

5 lyyn kesällä Useimpien Euroopan maiden lisäksi orkesteri on vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja neljä kertaa Japanissa. Vuonna 2004 HKO teki ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. Ensivierailu Kiinaan tapahtui elokuussa Helsingin kaupunginorkesteri on levyttänyt mm. Sibeliuksen ja Rautavaaran musiikkia. Paavo Berglundin johdolla syntyi Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys 80-luvulla. Leif Segerstamin kanssa aloitetun Sibelius-sarjan avasivat Lemminkäislegendat ja kultalevyllä palkittu viulukonsertto (sol. Pek ka Kuusisto) 90-luvun puolivälissä. Levy-yhtiö Ondinen, HKO:n ja Leif Segerstamin monivuotisen yhteistyön merkkipaaluna valmistui vuonna 2005 Sibeliuksen sinfonioiden kiitetty kokonaislevytys. Sittemmin sarja täydentyi Kullervo-sinfonialla yhteistyössä Soile Isokosken, Tommi Hakalan ja YL:n kanssa. Kullervo-levytykselle myönnettiin Pariisissa kansainvälisesti arvostettu Diapason d Or -levypalkinto syksyllä 2008 Myös Sibeliuksen orkesterisäesteisten yksinlaulujen levytys Soile Isokoski solistina nousi arvostelumenestykseksi johtavissa musiikkimedioissa. Tammikuussa 2007 Luonnotar-levy voitti Cannesissa MIDEM Classical Award -palkinnon ja samana keväänä BBC Music Magazine -lehden arvostetun Vuoden levy -palkinnon. Mikko Franckin johtama oopperaaarialevy Scene d amore Soile Isokoski solistina sai kriitikot puhkeamaan ylistyksiin kotimaassa ja ulkomailla. Suomen Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat Vuoden levyksi 2006 Aulis Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan -oopperan ensilevytyksen, jolla Okko Kamu johtaa Helsingin kaupunginorkesteria ja nuoria suomalaislaulajia. Wagner-albumi Juha Uusitalon ja Leif Segerstamin johtaman HKO:n oopperatulkintoja sai huikean vastaanoton keväällä Myös Einojuhani Rauta vaaran teosten levytyk set Ondinelle ovat olleet kansainvälisiä menestyksiä. Angel of Light -sinfonialle myönnettiin vuonna 1997 Can nes Classi cal Award -palkin to ja Grammy-ehdok kuus. Seuraavana vuonna Cannes Classical -palkinnon sai Angels and Visitations -levy. Kaupunginorkesterin tilaussävellyksen On the Last Frontier levytys, The Journey -levy, Garden of Spaces, jossa on mukana myös Cantus Arcticus ja klarinettikonsertto, baritoni Gabriel Suovasen tähdittämä Song of My Heart, Manhattan Trilogy ja A Tapestry of Life sekä Towards the Horizon -sellokonsertto ja Incantations-lyömäsoitinkonsertto ovat sittemmin täydentäneet HKO:n Rautavaarasarjaa. Siihen kuuluu lisäksi Vladimir Ashkenazyn tilaama ja tulkitsema kolmas pianokonsertto Gift of Dreams. Yhdysvaltalaisten nykysäveltäjien John Coriglianon ja Christopher Rousen menestysteosten ensilevytykset HKO teki yhteistyössä Ondinen kanssa vuonna Keväällä 2009 julkaistu Vladimir Ashkenazyn johtama konserttitallenne Josef Sukin Asrael-sinfoniasta on ollut kansainvälinen arvostelumenestys, samoin hänen johtamansa Berlioz-levytys solistina huippualttoviulisti David Aaron Carpenter. Ylikapellimestari John Storgårds on johtanut orkesterin tuoreimmat, kiitetyt levytykset, joilla kuullaan suomalaista musiikkia. HKO:n sellisti Samuli Peltonen loistaa orkesterin solistina Tsheremissiläisessä fantasiassa Uuno Klami -levyllä. Tallenteella soivat lisäksi Klamin Kalevala-sarja ja Revontuletorkesterifantasia, jälkimmäinen ensimmäistä kertaa kaupallisena levytyksenä. Syyskuussa 2010 ilmestyneelle Jean Sibelius -levylle on taltioitu sävelrunot Bardi ja Metsänhaltija sekä säveltäjämestarin viulukonsertto Frank Peter Zimmermannin tulkitsemana. Klarinetisti Kari Kriikku säväyttää Jukka Tiensuun musiikkia sisältävällä levyllä Vie-Missa-False Memories I-III (2010), jonka kapellimestarina on John Storgårds. Korngoldin harvinainen sinfonialevytys on yksi orkesterin tuoreimmista levytyksistä

6 Richard Strauss: Drei Hymnen Hymne an die Liebe Froh der süßen Augenweide wallen wir auf grüner Flur; unser Priestertum ist Freude, unser Tempel die Natur. Heute soll kein Auge trübe, Sorge nicht hienieden sein! Jedes Wesen soll der Liebe frei und froh wie wir sich freun. Höhnt im Stolze, Schwestern, Brüder, höhnt der scheuen Knechte Tand! Jubelt kühn das Lied der Lieder, festgeschlungen Hand und Hand. Steigt hinauf zum Rebenhügel, blickt hinab ins weite Tal! Überall der Liebe Flügel, hold und herzlich überall! Liebe bringt zu jungen Rosen Morgentau aus hoher Luft, lehrt die warmen Lüfte kosen in der Maienblumen Duft. Um die Orione leitet sie die treuen Erden her, folgsam ihrem Winke gleitet jeder Strom ins weite Meer. An die wilden Berge reihet sie die sanften Taler an, die entbrannte Sonn erfreuet sie im stillen Ozean. Siehe! mit der Ehe gattet sich des Himmels höchste Lust, von den Wettern überschattet bebt entzückt der Mutter Brust. Liebe wallt durch Ozeane, höhnt der dürren Wüste Sand; Blutet an der Siegesfahne jauchzend für das Vaterland. Liebe trümmert Felsen nieder, zaubert Paradiese hin; lächelnd kehrt die Unschuld wieder, göttlichere Lenze blühn. Hymni rakkaudelle Suloisesta maisemasta iloiten me vaellamme vihreillä vainioilla; meidän pappeutemme perustuu iloon, meidän temppelinämme on Luonto itse. Älköön tänään ainoakaan silmä sumentuko, pysyköön suru poissa maailmasta! Jokainen olento nauttikoon rakkaudesta yhtä vapaasti ja iloisena kuin mekin. Uhmatkaa ylpeinä, sisaret ja veljet, uhmatkaa arkojen pikkusielujen joutavuuksia! Ylistäkää rohkeasti Laulujen Laulua (1), kädet toisiinsa kietoutuneina. Kiivetkää viiniä kasvavalle kukkulalle, katsokaa alas avaraan laaksoon! Kaikkialla näette rakkauden siivet, niin suloisina kaikkialla! Rakkaus tuo nuorille ruusunnupuille aamukastetta ilmojen korkeuksista, leudot tuulet se opettaa hyväilemään toukokuun kukkien tuoksuessa. Taivaannavan ympäri se johdattaa tottelevaisia maailmoita, sen viittausta seuraten kulkee jokainen virta kohti aavaa merta. Jylhien vuorien kylkeen rakkaus järjestää lempeät laaksot, hehkuva aurinko ilahduttaa sitä tyynellä valtamerellä. Katso! Avioliitto tuo tullessaan taivaan suurimman riemun, ilmojen varjossa värisee äidin sydän lumoutuneena. Rakkaus vaeltaa valtamerten halki, uhmaa kuivien aavikoiden hiekkaa; voitonlipun vierellä se vuotaa verta riemuiten isänmaan puolesta. Rakkaus murskaa kalliotkin, loihtii paratiisin niiden tilalle; hymyillen palaa viattomuus takaisin, entistä jumalallisemmat keväät kukkivat

7 Mächtig durch die Liebe winden von der Fessel wir uns los, und die trunknen Geister schwinden zu den Sternen frei und groß! Unter Schwur und Kuß vergessen wir die träge Flut der Zeit, und die Seele naht vermessen deiner Lust, Unendlichkeit! Rakkauden vahvistamina pystymme vapautumaan kahleistamme, ja huumaantuneet henget kohoavat suurina ja vapaina kohti tähtiä! Lemmenvala ja suudelmat saavat meidät unohtamaan ajan hitaan kulun, ja sielu lähestyy vakain askelin sinun iloasi, Iäisyys! (1) Laulujen laulu on Raamatun rakkautta ylistävä häälaulu. Rückkehr in die Heimat Ihr [linden] Lüfte, Boten Italiens, und du mit deinen Pappeln, geliebter Strom! Ihr wogenden Gebirge! O all ihr sonnigen Gipfel, so seid ihr s wieder! Du stiller Ort! in Träumen erscheinst du fern nach hoffnungslosem Tage dem Sehnenden. Und du mein Haus und ihr Gespielen, Bäume des Hügels, ihr wohlbekannten. Wie lang ist s, o wie lange! Des Kindes Ruh ist hin, und hin ist Jugend und [Glück] und Lust. Doch du, mein Vaterland! du heilig duldendes! Siehe, du bist geblieben. Und darum, daß sie dulden mit dir, mit dir sich freuen, erziehst, teures, die Deinen auch und mahnst in Träumen, wenn sie ferne schweifen und irren, die Ungetreuen. Und wenn im heißen Busen dem Jünglinge die eigenmächtigen Wünsche besänftiget und stille vor dem Schicksal sind, dann gibt der Geläuterte dir sich [selber]. Lebt wohl denn, Jugendtage, du Rosenpfad der Lieb und all ihr Pfade des Wanderers, lebt wohl! und nimm und segne du mein Leben, o Himmel der Heimat, wieder! Paluu kotiseudulle Te lauhat tuulet, Italian airuet, ja sinä, rakas virta poppelirantoinesi! Te kumpuilevat vuoret! Te kaikki aurinkoiset huiput, siinähän te taas olette! Sinä rauhan tyyssija! Unissa ilmestyt kaukaisena kaipaavalle toivottomien päivien jälkeen. Ja oma kotini ja leikkitoverini, kukkulan puut; niin tuttuja kaikki. Miten kauan siitä onkaan! Lapsuuden rauha on poissa, ja poissa myös nuoruuden onni ja riemut. Mutta sinä, isänmaani! Sinä pyhä, joka kaiken kestät! Katso, sinä olet jäljellä. Ja kun nämä kärsivät kanssasi, riemuitsevat kanssasi, kutsut sinä uskollisesti omiasikin ja kehotat heitä unissa, kun he kaukana harhailevat ja eksyvät, uskottomina sinulle. Ja kun nuorukaisen hehkuvassa rinnassa epäoikeutettujen toiveiden tyynnyttyä vallitsee rauha kohtalon edessä, silloin hän kirkastuneena antaa itsensä sinulle. Hyvästi siis, nuoruuden päivät, rakkauden ruusuinen polku ja kaikki vaeltamani polut, jääkää hyvästi! Ja ota sinä elämäni taas siunauksesi piiriin, sinä isänmaan taivas! 12 13

8 Liebe Wenn ihr Freunde vergesset, wenn ihr die Euren all, o ihr Dankbaren, sie, eure Dichter schmäht, Gott vergeb es, doch ehret nur die Seele der Liebenden! Denn o saget, wo lebt menschliches Leben sonst, da die knechtische jetzt alles, die Sorge zwingt? Darum wandelt der Gott auch sorglos über dem Haupt längst. Doch wie immer das Jahr kalt und gesanglos ist zur beschiedenen Zeit, aber aus weissem Feld grüne Halme doch sprossen, oft ein einsamer Vogel singt, wenn sich mählig der Wald dehnet, der Strom sich regt, schon die mildere Luft leise vom Mittag weht zur erlesenen Stunde. So ein Zeichen schönerer Zeit erwächst einzig genügsam noch, einzig edel und fromm über dem ehernen, wilden Boden, die Liebe, Gottes Tochter von ihm allein. Sei gesegnet, o sei himmlische Pflanze, mir mit Gesange gepflegt, wenn des ätherischen Nektars Kräfte sich regen und der schöpferischer Strahl dich weiht. Wachs und werde zum Wald, eine beseeltere, voll entblühende Welt! Sprache der Liebenden sei die Sprache des Landes, ihre Seele der Laut des Volks. Runot: Friedrich Hölderlin Rakkaus Jos te hylkäätte ystävänne, jos te kiitätte läheisiänne ja runoilijoitanne halveksimalla heitä, suokoon Jumala sen teille anteeksi, mutta kunnioittakaa sentään rakastavien sielua! Mutta sanokaa, mihin inhimillinen elämä perustuu, kun alhainen ajattelu saa kaiken valtaansa? Jumalakin on jo kauan huolettomasti kävellyt päämme yllä. Miten kylmää ja laulutonta onkaan tiettyyn vuodenaikaan, mutta kuitenkin puhkeaa valkeasta maasta vihreitä versoja, usein laulaa jo yksinäinen lintu, kun metsä vähitellen verryttelee, joki herää virtaamaan, etelästä puhaltaa jo lauhempi tuuli säädettyyn aikaan, Sellainen enne suotuisammasta ajasta kasvaa yksin vielä vaatimattomana, ainoana jalona ja hurskaana karun ja kovan maaperän yllä: Rakkaus, Jumalan tytär, vain hänestä. Ole siunattu, taivaallinen taimi, jota laulullani vaalin, kun taivaallisen nektarin voimat viriävät ja luova säde pyhittää sinut. Kasva metsäksi, sielukkaammaksi, täyteen kukoistukseen puhkeavaksi maailmaksi! Rakastavien kieli olkoon maan kieli, heidän sielunsa kansan ääni. Suomennos: Erkki Pullinen 14 15

9 Richard Strauss: Valssvit ur operan Rosenkavaljeren I början av 1900-talet blev Richard Strauss dagens samtalsämne på grund av två operor. Salome (1905) hade ett bjärt erotiskt ämne, och den kromatiska harmoniken trotsade det som alla varit vana vid. Den råa, komplexa och även klangligt våldsamma Elektra (1909) gick ännu längre. Det var framförallt tack vare Elektra som Strauss fick ett rykte som en ultramodern tonsättare. Desto större var förvåningen då Strauss nästa opera, den i Dresden i januari år 1911 uruppförda Rosenkavaljeren struntade i alla vilda dissonanser. Operan var en komedi förlagd till 1740-talets Wien, och dess tonspråk hade mer att göra med Mozart än med den unge Schönberg. Rosenkavaljeren blev en enorm framgång, även om de suraste kritikerna undrade varför Strauss så plötsligt upphört med att vara progressiv. Men den nya operan var ingen helomvändning. Snarare hade tonsättaren återvänt till sina rötter: som ung hade han varit inspirerad av framförallt wienklassikerna. Och hur som helst så hade Strauss själv uppfattat det som omöjligt att fortsätta på de två tidigare operornas linje. Rosenkavaljeren torde fortfarande vara Strauss populäraste opera. Till en del beror det förstås på musiken, som ger en god ensemble och orkester möjligheter att briljera. Hugo von Hofmannsthals libretto är såväl klyftigt som djupt mänskligt. Intrigens motor är kärleken. Baron Ochs är en knöl som förälskar sig i Octavian, som de facto är en pojke, som har ett förhållande med den åldrande marskalkinnan. Octavian förälskar sig i Sophie. Slutet blir lyckligt för alla utom för baronen. Operans musik blev så populär att Strauss senare sammanställde en orkestersvit. Det finns även en Valssvit som binder samman operans många valsnummer. I operan är wienervalsen en medveten anakronism eftersom dansen inte slog igenom förrän efter 1740-talet. Men Strauss insåg fullt korrekt att Wien inte kan skildras musikaliskt på ett annat sätt. Richard Strauss: Tre hymner Richard Strauss var ständigt intresserad av framförallt vokalmusik. Delvis förklaras det av han var gift med en sångerska, Pauline de Ahna, men å andra sidan hade tonsättaren en naturlig fallenhet för att skapa sångbara melodilinjer. De viktigaste vokalverken är operorna och över 200 solosånger. Majoriteten av sångerna skrevs åren Då hustrun år 1905 avslutade sin sångarkarriär skrev Strauss sånger allt mer sällan. För Strauss låg en vokalkompositions tyngdpunkt alltid i musiken, och ibland valde han en lämplig text först då musiken redan var färdig. Det innebar att han inte alltid var så värst kräsen vad gällde val av diktare. Men förvisso komponerade han musik till texter av verkligt betydande författare, ex. Shakespeare, Goethe, Richard Dehmel och Hermann Hesse. I Tre hymner för stor orkester och sångröst (1921) är texterna skrivna av tysken Friedrich Hölderlin ( ). Som ung studerade Hölderlin teologi och filosofi. Han var mycket intresserad av antikens kultur och översatte tragedier av Sofokles. I början av 1800-talet diagnostiserades Hölderlin som sinnessjuk. Fram till sin död bodde han hemma hos en vän i Tübingen, isolerad från omvärlden. Hölderlins ställvis kryptiska men verkningsfulla poesi har inspirerat flera tonsättare, bland annat Brahms (Schicksalslied), Britten (Sechs Hölderlin-Fragmente) Heinz Holliger (Scardanelli-Zyklus) och Kaija Saariaho (Tag des Jahrs). Strauss verk innehåller Hölderlins hymner Hymne an die Liebe (Hymn till kärleken), Rückkehr in die Heimat (Återkomst till hemlandet) och Die Liebe (Kärlek). Musiken flödar senromantiskt, ställvis rentav operaaktigt. Richard Strauss: Also sprach Zarathustra Gud är död, förklarade Friedrich Nietzsche ( ). Illvilliga tungor signerade senare uttalandet Nietzsche är död med Guds namn. Huruvida dessa påståenden är sanna eller ej kan var och en själv avgöra, men Nietzsche var i slutet av 1800-talet en av sin tids mest uppburna och bespottade filosofer. Hans månsidiga begåvning verkade i såväl litteraturen som musiken (Nietzsche är även känd som lied-tonsättare) och fick ett stort inflytande, och faktum är att han är profet för 1900-talets konsts stora brytningsperiod. Såväl nationalsocialister som kommunister sökte sedermera stöd för sina teorier i Nietzsches arbeten, och det är få filosofer som har blivit lika utnyttjade och missförstådda. I Also sprach Zarathustra (Så talade Zarathustra) presenterade Nietzsche sin övermänniskoteori, i vilken människan befriar sig från religionen via olika stadier av vetenskaplig-metafysiska utmaningar. Ämnessfären tilltalade Richard Strauss, som år 1896 komponerade sin symfoniska dikt om Zarathustra. Övermänniskotanken övergav honom inte heller i fortsätt

10 ningen. I den självbiografiska Ein Heldenleben (En hjältes liv), komponerad några år senare, närmare han sig temat från ett annat perspektiv. Strauss ville emellertid inte omvandla Nietzsches text till en filosofisk musik. Han berättar: Det enda jag ville, var att musikaliskt beskriva mänsklighetens utveckling från dess begynnelse, via dess olika stadier av såväl religion som vetenskap, ända fram till Nietzsches övermänniska. Musiken hade för avsikt att beskriva den konflikt som råder mellan människans karaktär och hennes metafysiska strävanden i hennes försök att låta sin karaktär domineras av intellektet. Also sprach Zarathustra fördelar sig i en prolog och sju delar, av vilka de senare spelas efter varandra utan paus. Verkets inledning är för den s.k. stora publiken välkänd från andra sammanhang, inte minst från Stanley Kubricks film Von der Hinterweltlern (Om efterdettingarna) inleder det egentliga verket med en högtidlig stråksats; människan söker tröst i religionen. Härefter följer den korta Von der grossen Sehnsucht (Om den stora längtan); den stormiga Von den Freuden- und Leidenschaft (Om fröjder och lidelser); den ovanliga sorgmarschen Das Grablied (Gravvisan); och fugan Von der Wissenschaft (Om vetenskapen), som inleds tyst men snabbt blir mer upprörd - människan strävar bort från metafysiken med hjälp av den hårda vetenskapen. I Der Genesende (Den tillfrisknande) gör övermänniskan sin första entré. I Das Tanzlied (Dansvisan) råder en läcker kontrast mellan den pompösa orkestertexturen och den lättsamt dansande soloviolinen - musiken stiger till flera höjdpunkter, och efter den sista inleds Das Nachtwandlerlied (Natthymnen), i vars borttynande musik tonsättaren beskriver den allrådande, lugnade människan som höjer sig över religionen. Okko Kamu Okko Kamu inledde sin karriär som violinist och uppträdde som självlärd dirigent vid Finlands Nationalopera vann han första pris i Herbert von Karajan-kapellmästartävlingen och en internationell karriär inleddes. Kamu har gästdirigerat flera kända orkestrar, bla. Berlins och Los Angeles filharmoniker och Chicagos och Bostons symfoniorkestrar. Han har varit överkapellmästare för Radions symfoniorkester, Finlands Nationalopera och Helsingfors och Helsingborgs stadsorkestrar. Hösten 2011 startade Kamu som överkapellmästare för Sinfonia Lahti. Kamu har även varit konstnärlig ledare för Oslo filharmoniker och Lausannes kammarorkester, samt gästdirigent för Birminghams symfoniorkester. För närvarande är han 1:e gästdirigent för Singapores symfoniorkester och konstnärlig ledare för Musiikkia! Ruovesi-kammarmusikfestivalen. Kamu har tilldelats bla. Pro Finlandia-medaljen Soile Isokoski Soile Isokoski är en av vår tids kändaste och mest älskade sopraner. Hon studerade vid Sibelius-Akademin och gav sin debutkonsert år Året därpå vann hon första pris i sångtävlingen i Villmanstrand, andra pris i BBC Singer of the World och första pris i såväl Elly Amelingtävlingen som sångtävlingen i Tokyo. Isokoski har uppträtt på bl.a. Nationaloperan, La Scala, Covent Garden, Metropolitan och operorna i bl.a. Wien, Hamburg och Berlin. Hon gästar regelbundet festspelen i bl.a. Salzburg och Edinburgh. Isokoski uppträder även som liedsångerska. Hon har gjort flera kritikerrosade skivinspelningar. CD:n med Strauss orkestersånger tilldelades Gramophone Editor s Choice Award 2002 och CD:n med Sibelius orkestersånger (HSO & Segerstam) tilldelades MIDEM Classical Award Isokoski har fått Pro Finlandiamedaljen år År 2008 utnämndes hon till Kammersängerin i Wien. Våren 2011 promoverades hon till hedersdoktor vid Helsingfors universitets teologiska fakultet. Helsingfors stadsorkester Helsingfors stadsorkester, Nordens första professionella symfoniorkester, har varit kontinuerligt verksam i 129 år. Ensemblen på 36 musiker har vuxit till en orkester som består av 102 ordinarie musiker. Den konserterar årligen för ungefär lyssnare. Under de första femtio årtiondena var orkesterns överkapellmästare dess grundare, Robert Kajanus. Åren uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens ledning. Stadsorkestern har sedermera lotsats av bla. Paavo Berglund och Okko Kamu. Dess elfte överkapellmästare var Leif Segerstam Violinist

11 kapellmästare John Storgårds är orkesterns överkapellmästare sedan hösten 2008 och Olari Elts dess första gästdirigent sedan hösten Orkestern ger årligen konserter i Helsingfors, sedan hösten 2011 i det nya Musikhuset, och reser regelbundet på turnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris år Orkestern har besökt flera europeiska länder och har fyra gånger gästat Förenta staterna och fyra gånger Japan. Vårsäsongen 2004 var stadsorkestern den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. I augusti 2008 besökte orkestern Kina för första gången. Helsingfors stadsorkestern har gjort framgångsrika skivinspelningar av musik av bla. Sibelius och Rautavaara. Sibelius symfonier spelades in under ledning av Paavo Berglund i mitten av 80-talet. Leif Segerstams Sibeliusserie inleddes med Lemminkäinenlegenderna och violinkonserten (solist Pekka Kuusisto). Inspelningen tilldelades en guldskiva. Skivbolaget Ondines och stadsorkesterns mångåriga samarbetsprojekt, inspelningen av Sibelius samtliga symfonier under ledning av Leif Segerstam, fullbordades år 2005 och har fått ett utmärkt internationellt mottagande. Serien kröntes av Kullervosymfonin med YL, Soile Isokoski och Tommi Hakala; inspelningen har fått Diapason d Or 2008-priset. Inspelningen av Sibelius solosånger med Soile Isokoski som solist och Leif Segerstam som dirigent har även den blivit en kritikerframgång i ledande musikmedia. Våren 2007 tilldelades denna Luonnotar-skiva det uppskattade MIDEM Classical Award, samt BBC Music Magazine Disc of the Year-priset. Yleisradios musikredaktion valde premiärinspelningen av Aulis Sallinens opera Kungen beger sig till Frankrike till Årets skiva På inspelningen dirigeras Helsingfors stadsorkester och unga finska vokalister av Okko Kamu. Inspelningarna för Ondine av verk av Einojuhani Rautavaara har blivit internationella framgångar. Symfonin Angel of Light tilldelades år 1997 Cannes Classical Award och var Grammynominerad. Nästa år tilldelades skivan Angels and Visitations Cannes Classical Award. Stadsorkesterns Rautavaaraserie har sedermera kompletteras med en inspelning av orkesterns beställningsverk On the Last Frontier, skivorna The Journey och Garden of Spaces (inkluderande Cantus Arcticus och klarinettkonserten), Song of My Heart med Gabriel Suovanen som barytonsolist (2006), Manhattan Trilogy (2008) samt Manhattan Trilogy och A Tapestry of Life med Leif Segerstam. Till serien hör även den tredje pianokonserten Gift of Dreams, beställd och tolkad av Vladimir Askhenazy. Hösten 2004 gjordes för Ondine debutinspelningar av framgångsrika verk av de samtida amerikanska tonsättarna John Corigliano och Christopher Rouse. Hösten 2008 utgavs skivan Elämäni lauluja (Mitt livs sånger) där Matti Salminen tolkar älskade finska sånger tillsammans med HSO och dirigent John Storgårds. Våren 2009 utgavs en konsertinspelning av Josef Suks symfoni Asrael. Inspelningen, med Vladimir Askhenazy som dirigent, blev en internationell kritikerframgång. Skivan Lastenlaulujen aarreaitta (Våra barnsångers skattkammare 2005) kompletterade stadsorkesterns sjuåriga fadderbarnsprojekt som involverade 4500 familjer och väckte internationell uppmärksamhet. Överkapellmästare John Storgårds har dirigerat orkesterns senaste, väl mottagna inspelningar av finländsk musik. HSO:s cellist Samuli Peltonen bländar som solist i Tjeremissisk fantasi på den nya Uuno Klami-skivan, som även innehåller Kalevalasviten och orkesterfantasin Aurora Borealis; det senare verket har aldrig tidigare funnits tillgängligt i en kommersiell inspelning. Hösten 2010 utgavs en Jean Sibelius-skiva som innehåller tondikterna Barden och Skogsrået samt violinkonserten med Frank Peter Zimmermann som solist, samt Jukka Tiensuus musik med Kari Kriikku och John Storgårds (Vie-Missa-False Memories I-III (2010). Korngolds symfoni (2011) är en sällsynt nyhet i HSO:s diskografi. Richard Strauss: Waltz Suite from Der Rosenkavalier At the start of the 20th century Richard Strauss caused quite a stir with two erotic operas, Salome and Elektra, both written in a new, strident, chromatic idiom. Der Rosenkavalier, possibly his best-loved opera, thus came as something of a surprise in 1911, for its style pointed more to Mozart than to the young Schönberg. The libretto by Hugo von Hofmannsthal is both witty and deeply human, and the driving force behind the plot is love. The music became so popular that Strauss later turned some of it into an orchestral suite. He also compiled a Waltz Suite of the several waltzes in the opera. The Viennese waltzes in Der Rosenkavalier are a deliberate anachronism, since the 20 21

12 opera is set in the 1740s. Yet the waltz did not gain ground as a dance until after that decade. But Strauss quite rightly understood that the waltz is not the only way of capturing the essence of Vienna in music. Richard Strauss: Three Hymns The focus in the vocal music of Richard Strauss ( ) a composer whose output included operas and over 200 solo songs is always on the text. Sometimes he would, however, not choose the poem until the music was finished. As a result, he was not always very fussy in his choice of lyrics, though he did set words by Shakespeare, Goethe, Richard Dehmel and Hermann Hesse. The German poet behind the Three Hymns, Op. 71 for large orchestra and voice of 1921 is Friedrich Hölderlin ( ), also a source of inspiration for Brahms, Britten, Heinz Holliger and Kaija Saariaho. The Three Hymns in seething, at times almost operatic late-romantic style are Hymne an die Liebe (Hymn to Love), Rückkehr in die Heimat (Return to the Homeland) and Die Liebe (Love). Richard Strauss: Also sprach Zarathustra God is dead, proclaimed Friedrich Nietzsche ( ). The wags were later to sign the news that Nietzsche is dead with the word God. The story may or may not be true, but there is no denying that Nietzsche was one of the most controversial philosophers of the late 19th century. His poem Also sprach Zarathustra (Thus Spake Zarathustra) expounds his theory of the Überman or superman free from all ties of religion. The topic was one that greatly appealed to Richard Strauss, whose symphonic poem Also sprach Zarathustra dates from I did not intend to write philosophical music or to portray in music Nietzsche s great work, he wrote. I wished to convey by means of music an idea of the development of the human race from its origin, through the various phases of its development, religious and scientific, up to Nietzsche s idea of the superman. Also sprach Zarathustra is divided into a prologue followed by eight episodes played without a break. The opening was later to become widely familiar from other contexts, not least the initial sequence of the Kubrik movie 2001 A Space Odyssey. The titles of the sections are borrowed from Nietzsche: Of the Backworldsmen (man seeks solace from religion), Of the Great Longing, Of Joys and Passions, an unconventional Grave-Song funeral march, Of Science (a fugue), The Convalescent (in which the superman makes his first appearance), The Dance-Song, and the final Night Wanderer s Song, the dying fall of which reflects the tranquillity achieved by the omnipotent superman on rising above religion. Okko Kamu Okko Kamu began his musical career as a violinist with the Helsinki Philharmonic Orchestra and later as leader of the Finnish National Opera Orchestra. He soon established a name for himself as a conductor as well and in 1969 got launched on an illustrious career on winning the international conducting competition bearing the name of Herbert von Karajan. This soon led to invitations from leading world orchestras, both as a guest and as a regular conductor. Kamu was Chief Conductor of the Finnish Radio Symphony Orchestra , of the Helsinki Philharmonic Orchestra and Principal Guest Conductor of the City of Birmingham Symphony Orchestra from the mid-1980s. His own orchestras in the past decade have included the Helsingborg SO, Stockholm Sinfonietta and Singapore SO, and he was Chief Conductor of the Finnish National Opera From autumn 2011 Okko Kamu is Principal Conductor of the Lahti Symphony Orchestra. Soile Isokoski Soile Isokoski, the Helsinki Philharmonic s Artist-in-Residence for the 2011/12 season, is one of the world s leading sopranos in both operatic and concert repertoire. In 1987 she was awarded the II prize in the BBC Singer of the World competition and the I prize in the Elly Ameling and the international Tokyo competition. Since making her Finnish National Opera debut, she has sung leads at all the great opera houses (such as the Vienna, Berlin and Bavarian State Operas, La Scala, the Bastille, Covent Garden and the New York Metropolitan) and at the major festivals, working with celebrated conductors among them Ozawa, Muti, Abbado, Rattle, Gergiev, Mehta and Levine

13 Together with pianist Marita Viitasalo she has recorded songs by numerous Finnish and Nordic composers, Schubert and Schumann, and with baritone Bo Skovhus Wolf s Italian Songbook. The disc of Kullervo in which she sang with the Helsinki Philharmonic won the Diapason d or de l année award in The City of Vienna has honoured Soile Isokoski with the title of Kammersängerin. The Helsinki Philharmonic Orchestra The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 129 years. During this time it has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year. The Chief Conductor of the HPO for the first 50 years was its founder, Robert Kajanus, and between 1892 and 1923 it gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Okko Kamu and other conductors of note. The 11th Chief Conductor of the HPO was Leif Segerstam , today its Emeritus Chief Conductor. The Principal Guest Conductor, as of autumn 2003, violinist-conductor John Storgårds began as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn Estonian Olari Elts is the HPO s Principal Guests Conductor as of autumn As of autumn 2011 the newly constructed Helsinki Music Centre is now the very heart of Finland s musical life and the HPO s new home venue. In addition to the concerts it gives each year in Helsinki the HPO regularly tours abroad. The first foreign visit was to the Paris World Exhibition in The Orchestra has visited most of the countries in Europe and been on four tours both to the United States and Japan. In spring 2004 the HPO was the first Finnish symphony orchestra to tour South America and in August 2008 the HPO visited China for the first time. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highly-acclaimed discs made by the HPO. The Finnish Ondine record company and the HPO completed a joint major project in 2005 with the last volume in a new recording of the complete Sibelius symphonies that has received excellent reviews in the international press. This symphony cycle was crowned by an original Kullervo Symphony recording in collaboration with soprano Soile Isokoski, baritone Tommi Hakala, Finnish Male Choir YL and the HPO under the baton of Leif Segerstam. The recording won the Diapason d Or 2008 Award in Paris in November The unique disc of solo songs by Sibelius with orchestral accompaniment, featuring soprano Soile Isokoski as the soloist and Leif Segerstam as the conductor, has likewise been highly acclaimed by leading music critics, and was awarded the MIDEM Classical Award 2007 in Cannes and the BBC Music Magazine s Disc of the Year Award in London in April The recordings of works by Einojuhani Rautavaara have been international successes. Angel of Light won the Cannes Classical Award and a Grammy nomination in 1997, Angels and Visitations the Cannes Classical Award the following year. The Rautavaara series continued with On the Last Frontier (1999), an HPO commission, The Journey (2001), Garden of Spaces, which was coupled with the Cantus Arcticus and the clarinet concerto, Song of My Heart, featuring baritone Gabriel Suovanen as the soloist (2006), Manhattan Trilogy (2008), Before the Icons/Tapestry of Life (2010) with Leif Segerstam and Towards the Horizon and Incantations (2012) with John Storgårds. Another work in the Rautavaara series is the third piano concerto, Gift of Dreams, commissioned by the soloist, Vladimir Ashkenazy. The Orchestra has ventured out into new recording territories with premiere releases of highly-acclaimed works by two leading contemporary US composers, John Corigliano and Christopher Rouse, and a 2011 recording of Erich Wolfgang Korngold s Symphony in F sharp with John Storgårds. The HPO has released its most recent, highly-acclaimed discs of Finnish music under its Chief Conductor John Storgårds. HPO cellist Samuli Peltonen is the magnificent soloist in the Cheremissian Fantasy by Uuno Klami on a CD made in Also on this disc are Klami s Kalevala Suite and orchestral Northern Lights fantasy. On the Jean Sibelius disc of September 2010 are the tone poems The Bard and The Wood Nymph, and the Violin Concerto, starring Frank Peter Zimmermann as the soloist. The most recent discs by HPO present music by Jukka Tiensuu and Erich Korngold

14 Helsingfors stadsorkester The Helsinki Philharmonic Orchestra huilu / FLÖJT / FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Jenny Villanen 5 * Tapio Laivaara pikkolo / Piccolo Mari Uusitalo ** käyrätorvi / VALTHORN / HORNi Mika Paajanen 4 Ville Hiilivirta 4 Sam Parkkonen 6 Sakari Niemi Miska Miettunen Joonas Seppelin kevät /VÅren / spring 2012 John Storgårds ylikapellimestari / CHEFDIRIGENT / CHIEF CONDUCTOR OLARI ELTS PÄÄVIERAILIJA / FÖRSTA GÄSTDIRIGENT / PRINCIPAL GUEST CONDUCTOR Leif Segerstam emeritus ylikapellimestari / emeritus chefdirigent / emeritus Chief Conductor I viulu / I VIOLIN Pekka Kauppinen I Avoin I Satu Savioja II Eriikka Maalismaa II Mikko Pesonen Anna Repo Katariina Pesonen Erkki Palola Ilkka Viljanen Jani Lehtonen Eija Hartikainen Ilkka Lehtonen Petri Päivärinne Kalinka Pirinen Anna Malmivirta Paula Sundqvist Maiju kauppinen Helmi Kuusi Laura Haarala ** Elisa Rusi-Matero ** II viulu / II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Kati Kuusava 4 * Heini Kupiainen 6 Teija Kivinen 7 Osmo Vallbacka Heikki Tamminen Teodor Nicolau Kaisa Oravisto Mirjam Suomisto-Vallbacka Romano Repo Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Siiri Rasta Linda Hedlund Matilda Haavisto alttoviulu / ALTVIOLIN / VIOLA Torsten Tiebout 4 Atte Kilpeläinen 4 Lilli Maijala 4 * Petteri Poijärvi 6 Arja Loukas Pekka Laakkonen Heikki Vehmanen Veikko Lipponen Markus Sallinen Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Barbora Hilpo ** Kaisa Pulkamo ** sello / VIOLONCELL / CELLO Tuomas Ylinen I Tuomas Lehto I Kari Lindstedt II Leena Kavilo III Jaakko Raulamo Ilmo Saaristo Veli-Matti Iljin Samuli Peltonen Jussi Vähälä Jaakko Rajamäki Mathias Hortling ** kontrabasso / KONTRABAS / DOUBLE-BASS Ville Väätäinen 4 Mikko Moilanen 4 Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Jorma Härkönen Juhani Rantanen Eero Ignatius Tuomo Matero oboe Avoinna / Vakant / Vacant 4 Jussi Jaatinen 5 Paula Malmivaara Santeri Kaksonen ** englannintorvi / ENGELSKT HORN / COR ANGLAIS Aale Lindgrén klarinetti / KLARINETT / CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti/ ess-klarinett / e flat clarinet Petteri Kivioja Nora Laihonen ** bassoklarinetti / basklarinett / bass clarinet Heikki Nikula fagotti / FAGOTT / BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Tapio Lehtonen kontrafagotti / kontrafagott Erkki Suomalainen I / II / III KONSERTTIMESTARI / konsertmästare / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / associate PRINCIPAL 6 VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER trumpetti / TRUMPET Pasi Pirinen 4 Simon Cox 5 Thomas Bugnot 5 * Mika Tuomisalo Tapio Paavilainen ** pasuuna / BASUN / TROMBONE Tom Bildo 4 Valtteri Malmivirta 5 Anu Fagerström bassopasuuna/ basbasun / bass trombone Jussi Vuorinen tuuba / TUBA Petri Keskitalo 4 patarummut / TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 lyömäsoittimet / SLAGINSTRUMENT / PERCUSSION Markku Hannola 4 Pasi Suomalainen 5 harppu / HARPA / HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 * VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / temporary POSITION, REGULAR PLAYER ** MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / temporary PLAYER ORKESTERIJÄRJESTÄJÄT / ORKESTERINSPICIENTER / MANAGERS Matti Tähkävuori Mikko Aspinen JANNE LASTUMÄKI ** 26 27

15 SARJA IV SERIEN OKKO KAMU johtaja / dirigent SOILE ISOKOSKI sopraano / sopran Richard Strauss Valssisarja oopperasta Ruusuritari op. 59 (1910) Valssvit ur operan Rosenkavaljeren op. 59 Kolme hymniä sopraanolle ja orkesterille op. 71 (1921) Tre hymner för sopran och orkester op. 71 Hymni rakkaudelle / Hymn till kärleken Paluu kotimaahan / Återkomst till hemlandet Rakkaus / Kärlek väliaika / paus Richard Strauss Also sprach Zarathustra op. 30 (1896) sinfoninen runoelma / symfonisk dikt Takamaailmasta / Von der Hinterweltlern Suuresta kaipauksesta / Von der grossen Sehnsucht Iloista ja intohimoista / Von den Freuden und Leidenschaften Hautalaulu / Das Grablied Tieteestä / Von der Wissenschaft Toipuva / Der Genesende Tanssilaulu / Das Tanzlied Yölaulu / Das Nachtwandlerlied ek Suomessa ffg i Finland Franz Mikoray, johtaja/dirigent & HKO/HSO konsertti päättyy n. / c konserten avslutas Konsertin taltiointi esitetään torstaina Finnkinon elokuvateattereissa Helsingissä, Vantaalla, Turussa ja Tampereella. Lisätietoja: SYKSYN HKO-KAUSIKORTIT LIPPUPISTEESTÄ HÖSTENS HSO-SÄSONGKORT FRÅN LIPPUPISTE Internet: helsinki.philharmonic@hel.fi Kirjapaino Uusimaa / studio, Porvoo 2012